< Raamatunkysymys 1. Tessalonikalaiskirjeestä

K: Mitä tiedämme 1. Tessalonikalaiskirjeen 1. luvussa mainitusta Tessalonikan kaupungista?

V: Tessalonika oli ”kuuma” kaupunki. Sitä kutsuttiin alun perin nimellä ”Therma” kaupungin lähellä sijaitsevien kuumien lähteiden vuoksi. Lahtea kutsutaan Thermaic-lahdeksi. Yksi Aleksanteri Suuren kenraaleista, Kassander, meni naimisiin Aleksanterin sisarpuolen kanssa, jonka nimi oli Thessalonika. Hän rakensi uuden kaupungin Thermän lähelle tämän kunniaksi. Thessalonikassa asui suuri juutalaisväestö. Se oli Makedonian suurin kaupunki, jonka kokonaisväkiluku oli noin 200 000. (Vertailun vuoksi: Korintin väkiluku oli 650 000.)

Thessalonika oli hyvin poikkeuksellinen siinä mielessä, että se oli sekä Makedonian roomalainen pääkaupunki että vapaakaupunki, jota hallitsivat viisi tai kuusi virkamiestä, joita kutsuttiin politarkeiksi. Luukas käyttää termiä Apostolien teoissa 17:6, ja jotkut olivat kyseenalaistaneet Luukkaan tarkkuuden, koska termiä ei muuten tunnettu. Arkeologit ovat kuitenkin sittemmin löytäneet yhdeksäntoista kirjoitusta, joissa tätä termiä käytetään Makedonian hallinnossa.

K: Mikä on 1. Tessalonikalaiskirjeen pääpiirteet?

V: Tässä on yksi pääpiirteiden esitys.

1 Kiitätkö Jumalaa hänen kansastaan? Tapa, olosuhteet ja syy

2–3 Paavalin palvelutyön tunnustaminen

2:1–16 Hänen saarnaamisensa selittäminen: miten hän saarnasi ja miten he ottivat sen vastaan

2:17–3:10 Selitys hänen poissaolostaan: hänen turhautumisensa, nykyiset suunnitelmansa ja ylistys

3:11–13 Rukous johdatuksen, rakkauden ja voiman puolesta

4–5 Ohjeita Jumalan kansalle

4:1–12 Henkilökohtaisia ohjeita: kehittyminen, seksuaalinen puhtaus ja veljellinen rakkaus

4:13–5:11 Parousia-toivo: Kristuksessa kuolleet ja Herran päivä

5:12–22 Ohjeita seurakunnalle: johtajat, kaikki, itsensä ja jumalanpalvelus

K: Kuinka usein Paavali sanoi 1. Tess. 1:2:ssa kiittäneensä Jumalaa näiden uskovien puolesta? Miksi emme joskus ole niin kiitollisia toisista uskovista kuin meidän pitäisi olla?

V: Paavali sanoi kiittäneensä Jumalaa heidän puolestaan aina. Hän mainitsee kaikissa kirjeissään, paitsi Galatalaiskirjeessä, kiittäneensä Jumalaa heidän puolestaan. Joskus emme tee niin, jos pidämme muita uskovia itsestäänselvyytenä tai emme arvosta niitä avuliaita (vaikkakaan ei aina miellyttäviä) tapoja, joilla Jumala käyttää heitä elämässämme. Mutta tunteistamme riippumatta, ja vaikka joku tietty uskovainen ei näyttäisikään voivan tehdä mitään hyväksemme, meidän tulisi kiittää Jumalaa siitä, että Hän on luonut heidät kauniiksi käsityökseen, Hänen kuvakseen. Tulemme olemaan heidän kanssaan ja nauttimaan heidän ystävyydestään ja seurastaan ikuisesti, joten on järkevää alkaa arvostaa heitä jo nyt.

Toisinaan voimme olla täynnä itsekkyyttä, unohtaa Jumalan ja ympärillämme olevat ihmiset sekä uppoutua omaan pieneen maailmaamme. Viisaudella meidän tulisi yrittää nähdä maailma ja elämämme Jumalan näkökulmasta.

K: Miten voimme 1. Tess. 1:2:n ja Fil. 1:3:n mukaan olla aina kiitollisia rukouksissamme?

V: Meidän tulisi rukoilla lakkaamatta, ja rukouksiemme tulisi olla täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuus ei ole vain sanoja, joita lausumme, vaan asenne, jota elämme elämässämme . Kuten eräässä kristillisessä laulussa sanotaan: ”Ennen kuin tuon esiin tarpeeni, tuon esiin sydämeni.”

K: Mitkä olivat tarkalleen ottaen ne syyt, joiden vuoksi Paavali oli kiitollinen tessalonikalaisille (1. Tess. 1:2–8)?

V: Tässä on kahdeksan syytä, jotka Paavali mainitsi.

1. Tess. 1:3 Heidän uskostaan syntynyt työ

1. Tess. 1:3 heidän rakkaudesta johtuva ponnistelunsa

1. Tess. 1:3 heidän kestävyytensä, jota inspiroi toivo Jeesuksessa

1. Tess. 1:4 Heidät oli valinnut Jumala.

1 Tess 1:6 Heistä tuli Paavalin, Silaan, Timoteuksen ja Herran jäljittelijöitä.

1 Tess 1:6 He ottivat ilolla vastaan Pyhän Hengen antaman sanoman

1 Tess 1:7 Heistä tuli esikuva kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaian alueella.

1. Tess. 1:8 Herran sanoma levisi heidän kauttaan kaikkialle.

Meidän tulisi olla kiitollisia Jumalalle muiden puolesta samankaltaisista syistä.

K: Miten 1. Tess. 1:6:ssa voidaan sanoa, että olemme jonkun ihmisen (muun kuin Kristuksen) seuraajia? Millä tavoin ei ole oikein sanoa, että olemme ihmisten seuraajia?

V: Paavali kehottaa meitä ottamaan esimerkkiä hänestä ja jumalallisista johtajistamme, jotka seuraavat Kristusta (Fil. 3:17; 1. Tess. 1:6; Hebr. 13:7). Meidän tulee totella johtajiamme ja alistua heille Herrassa (Hepr. 13:17). Toisin sanoen meidän tulee totella johtajiamme tunnustaen, että se, mitä Jumala sanoo, kumoaa kaikki ristiriitaiset asiat, joita he saattavat sanoa. Mutta emme saa kutsua ketään ihmistä isäksemme; vain Jumala on meidän Isämme Matteuksen evankeliumin 23:9 mukaan.

K: Oletko pohtinut 1. Tess. 1:7:n valossa, mitä tarkoittaa olla esikuva? Mitä se edellyttää?

V: Jos ihmiset tietävät, että olet kristitty, olet jo esikuva. Kysymys on siitä, oletko hyvä esikuva vai et.

K: 1. Tess. 1:7–10: millä tavoin meidän tulisi olla huolissamme siitä, miten epäuskoiset suhtautuvat kristittyihin? Millä tavoin meidän ei tulisi olla huolissamme?

V: Meidän tulisi antaa positiivista todistusta elämällä pyhää elämää. Meidän tulisi rakastaa toisia vilpittömästi ja ilmaista rakkauttamme. Emme halua loukata toisia. Mutta ymmärrämme, että evankeliumi itsessään on usein loukkaavaa. Meidän ei tulisi olla huolissamme siitä, jos ihmiset loukkaantuvat sanomastamme. Meidän tulisi rakastaa henkilöä enemmän kuin ystävyyttä kyseisen henkilön kanssa ja uskaltaa jakaa evankeliumia hänelle.

K: Miten tessalonikalaisille uskosta kerrottiin kaikkialla (1. Tess. 1:8)?

V: Heidän uskonsa oli tunnettu kristittyjen keskuudessa kaikkialla. Mutta niin kuin torvi levittää ääntään erottelematta, niin myös Jumalan sanan tulisi levitä meistä.

K: Mikä oli 1. Tess. 1:9:ssä se erilainen syy, jonka vuoksi Paavali oli kiitollinen tessalonikalaisille?

V: Aiemmat syyt koskivat sitä, millaisia nämä uskovat olivat ja mihin he olivat menossa. Mutta tämä syy on pelkkä ilo siitä, että Paavali tunnusti, kuinka pitkän matkan he olivat kulkeneet siitä, missä he olivat aiemmin olleet.

K: Miksi Paavali korostaa 1. Tess. 2:1–4:ssä, ettei vierailu ollut epäonnistuminen?

V: Paavali kohtasi jonkin verran esteitä Makedoniassa. Muissa paikoissa Paavali oli saavuttanut huikean menestyksen ilman vastustusta. Toisissa paikoissa, kuten Kyproksella, vastustusta tuli yhdeltä mieheltä, mutta Jumala hoiti asian päättäväisesti. Mutta Filippin jälkeen heidän täytyi lähteä Makedonian alueelta vastustuksen vuoksi. Ehkä Paavali mietti, mitä muuta siellä olisi saatu aikaan, jos Saatanan vastustus ei olisi estänyt häntä jäämästä pidemmäksi aikaa. Mutta Jumala voi käyttää jopa Saatanan vastustusta omaan kunniaansa. Paavali oli jo jättänyt jälkensä Filippiin ja Tessalonikaan, ja vastustus pakotti hänet siirtymään Bereaan, Ateenaan ja erityisesti Korinttiin.

Pitkällä aikavälillä Paavalin lyhyt oleskelu Makedonian kaupungeissa Filippissä ja Tessalonikassa osoittautui erittäin hedelmälliseksi. Myöhemmin makedonialaiset olivat erittäin anteliaita, antaen jopa köyhyydestään huolimatta (2. Kor. 8:1–5). Jotkut makedonialaiset olivat saattaneet tulla Paavalin mukana Korinttiin (2. Kor. 9:2–4), ja Paavali oli huolissaan siitä, että korinttilainen seurakunta näyttäisi makedonialaisille kitsaalta. Varhaiskirkon historiassa piispa Polykarpos kirjoitti kirjeen Filippin seurakunnalle. Tertullianus mainitsee apostoliset seurakunnat Korintissa, Filippissä, Tessalonikissa ja Efesoksessa (vaikkakaan ei Ateenassa) teoksessaan ”Prescription Against Heretics”, luku 36, s. 260

K: Miten luonnehtisit nykypäivän palvelutyötä 1. Tess. 2:2–4:n valossa: periaatteessa menestykseksi vai periaatteessa epäonnistumiseksi?

V: Ensinnäkin kyse on uskollisuudesta Jumalan totuudelle ja sydämelle. Miten (jos ollenkaan) palvelutyö tekee kompromisseja? Miten ihmiset saavat siunausta palvelutyön kautta? Jeremialla oli menestyksellinen palvelutyö, vaikka hänen aikanaan Baruk oli yksi harvoista ihmisistä, joiden tiedämme seuranneen häntä. Menestys on sitä, että teet sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, ja olet sellainen, kuin Jumala haluaa sinun olevan.

K: 1. Tess. 2:3:ssa kreikkalainen sana dolo voi tarkoittaa paitsi valhetta tai pettämistä myös huijaamista, juonittelua tai syöttiä tai ansaa. Mitkä ovat joitakin ”juonikkaita” menetelmiä, joita meidän ei pitäisi käyttää Jumalan työssä?

V: ”Bait and switch” on termi, joka tarkoittaa yhden asian lupaamista mutta toisen toimittamista. Meidän tulisi esittää asiat niiden todellisessa valossa. Ihmisten ei pitäisi yllättyä, kun heistä tulee kristittyjä, tai kuulla täysin erilaisia asioita kuin ennen kuin heistä tuli kristittyjä. Meidän on jaettava paitsi puolet evankeliumista, myös koko evankeliumi. Meidän on kerrottava heille sekä helvetistä että taivaasta, sekä kuuliaisuudesta että armosta, sekä Jeesuksesta Herrana että Jeesuksesta Vapahtajana. Meidän ei pitäisi antaa tyhjiä lupauksia, joita ei pidetä, eikä antaa ymmärtää, että Jumala tekisi niin.

K: Mikä on epätavallista 1. Tess. 2:4:ssä?

V: Tämä jae on sanaleikki. Se voidaan kääntää seuraavasti: ”Sillä Jumala, joka koettelee sydämiämme, on todistanut, että olemme kelvollisia saamaan evankeliumin hoidettavaksemme.”

K: Miten 1. Tess. 2:4:n mukainen ihmisiä miellyttävä palvelutyö eroaisi Jumalaa miellyttävästä palvelutyöstä?

V: Palvelutyö, joka pyrkisi ensisijaisesti miellyttämään ihmisiä, keskittyisi strategiaan ja lukuihin. Suurin osa palvelutyötä koskevista keskusteluista saattaisi koskea sitä, miten saada lisää ihmisiä, miten kerätä enemmän rahaa tai miten luoda uusia kasvumahdollisuuksia. Se on vaarassa olla niin ”sopeutuva”, että se saattaisi kadottaa näkyvistä keskeiset perusperiaatteensa.

Palvelutyö, joka pyrkisi ensisijaisesti miellyttämään Jumalaa, keskittyisi rukoukseen. Suurin osa keskusteluista saattaisi koskea sitä, miten evankeliumia voitaisiin jakaa useammalle ihmiselle, miten jäseniä voitaisiin paremmin vahvistaa ja miten muita voitaisiin palvella. Keskeinen ero on siinä, että se haluaisi muiden tulevan palvelluiksi sen sijaan, että se itse olisi aina se, joka palvelee muita. Tämä saattaisi tarkoittaa yhteistyötä toisen palvelutyön kanssa tai jopa resurssien antamista toiselle palvelutyölle sen sijaan, että yritettäisiin rakentaa omaa imperiumia.

K: Mikä on 1. Tess. 2:5:ssä ero huonojen imartelujen ja hyvän kehumisen välillä?

V: Imartelu on vilpillistä. Se voi olla suorastaan epärehellistä, tai se voi kiinnittää huomion triviaaleihin tai pinnallisiin asioihin olennaisten asioiden kustannuksella. Ihmisten kiittäminen heidän tekojensa tai luonteensa perusteella on, kun se on vilpitöntä, hieno tapa rohkaista muita.

K: Miten jotkut ihmiset 1. Tess. 2:5:n mukaan pukeutuvat naamioon peittääkseen ahneutensa?

V: He yrittävät – vaihtelevalla menestyksellä – väittää, että on olemassa jokin toinen motiivi, kuten muiden auttaminen tai organisaation auttaminen jne., vaikka ensisijainen motiivi on ahneus. Johtajuuskursseja on niin paljon, ettei johtajiksi haluavista ole pulaa.

Kreikkalainen sana pleonexia tarkoittaa kirjaimellisesti halua saada enemmän.

K: Miten meidän tulisi 2. Tess. 2:8:n mukaan jakaa elämäämme muiden kanssa, ja milloin meidän tulisi pitää yksityiselämämme yksityisenä?

V: On hyvä jakaa suuri osa elämästämme, sekä menestykset että vaikeudet, mutta emme saisi jakaa aivan kaikkea. Emme saisi jakaa mitään sellaista, mitä Jumala ei halua meidän jakavan, joten rukoile Jumalaa näyttämään sinulle, milloin sinun tulisi pysyä hiljaa. Tässä on perusohjeet siitä, mitä meidän ei tulisi jakaa.

Toisten suututtaminen, ellei heillä ole syytä olla vihaisia jostakin.

Kerskailu tai ylpeily

Luottamukselliset tiedot, jotka muut ovat kertoneet sinulle, riippumatta siitä, olisiko heidän pitänyt kertoa niitä

Toisen lannistaminen tai rohkeuden riistäminen vanhurskaudesta, kuten Jobin vaimo teki. (Heidän lannistamisensa synnistä on kuitenkin sallittua.)

Synnin ylistäminen. (Se kerta, kun juopuin baarissa, tuntui niin mahtavalta...)

Vääriä asioita tai valheita, imartelu mukaan lukien

Toisten ylistäminen, heidän nostamisensa jalustalle. (Heidän kunnioittamisensa on kuitenkin hyvä asia.)

Toiselle henkilölle tai muille haitalliset tai loukkaavat asiat

Loukkaavat sanat tai asenteet (pienien ihmisten, hyypiöiden tai hylkiöiden halveksiminen)

Toisten tuomitseminen – vaikka onkin hyväksyttävää sanoa, että syntiset teot ovat syntisiä

Tietoisesti puhua niin, että muut menettävät luottamuksensa sanoihisi

Pitkäpiimäinen, sanavaltainen ja monisanaisuus, jossa annetaan enemmän tietoa kuin kuulija haluaa kuulla

Ilkeämielinen väärä tieto, jonka tarkoituksena on vahingoittaa muita tai pitää heitä pilkkanaan

Toista henkilöä koskevat ei-julkiset tiedot, joita hän ei halua jaettavan. (Riippumatta siitä, pidätkö oikeana sitä, ettei niitä jaeta.)

Toisen sanomien plagiointi ilman lähteen mainitsemista. Älä varasta toisten sanoja omiksesi.

Kyseenalainen paikkansapitävyys (et ole täysin varma, onko se totta vai ei)

Toisen henkilön tekemiä pahoja asioita kaivetaan esiin uudelleen, vaikka olet jo keskustellut asiasta ja antanut anteeksi. Nämä asiat pitäisi unohtaa.

Salaisuudet, joiden paljastaminen voisi johtaa viattoman henkilön kuolemaan, vahingoittumiseen tai perusteettomaan vangitsemiseen

Toisten houkutteleminen. (Se kerta, kun juopuin tässä tietyssä baarissa, jossa juomat ovat puoleen hintaan...)

Salaisuudet, joita olet luvannut työnantajallesi, entiselle työnantajallesi tai asiakkaallesi, ettet paljasta.

Toisen henkilön mustamaalaaminen tai herjaaminen

Pahat ihmiset saattavat käyttää tätä hyväkseen

Aikuisille tarkoitettua, eroottista, säädytöntä tai karkeaa huumoria tai tietoa

Et kunnioita Jumalaa tai muita kristittyjä

Ihmisten tulisi nähdä elämäsi käytännössä, mutta sinun ei tulisi tuntea painetta sanoa aina jotain.

K: Miksi Paavali joutui harjoittamaan ammattia heidän keskuudessaan (1. Tess. 2:9)?

V: Paavali ei pyytänyt tukea epäuskoisilta ja vastakäännyneiltä, joille hän saarnasi. Juutalaisuudessa yhdelläkään rabbilla ei ollut lupaa ansaita elantoaan lain opettamisella. Joissakin muslimimaissa kokopäiväisiä kristittyjä työntekijöitä pidetään väärin halveksittavina laiskureina, jotka käyttävät muita hyväkseen. Mutta teltantekijänä toimivalla lähetyssaarnaajalla, jolla on maallinen työ, ei olisi tätä ongelmaa. Sekä Paavalilla että nykypäivän lähetyssaarnaajilla on oikeus saada täysi tuki seurakunnalta. Paavali kuitenkin päätti olla käyttämättä tätä oikeuttaan, jotta hän voisi työskennellä niiden ihmisten keskuudessa, joille hän saarnasi.

Kreikkalaiset ja roomalaiset yläluokat suhtautuivat fyysiseen työhön jonkin verran halveksivasti, mutta juutalaiset eivät.

K: Entä jos 1. Tess. 2:10:n mukaisesti kristillisen työntekijän, olipa hän sitten kokopäiväinen lähetyssaarnaaja tai ei, elämä ei olisikaan moitteetonta? Miten siinä tapauksessa toimittaisiin?

V: Se voi heikentää hänen todistustaan, jos muut saavat tietää siitä. Jopa uskovat veljet ja sisaret, jotka ihailevat työntekijää, voivat ajatella, että koska hän epäonnistui jollain tietyllä alueella, ei ole kovin vakavaa, jos minäkin epäonnistun siinä asiassa. Työntekijä voi kuitenkin katua tekojaan ja silti palvella Jumalaa kehottamalla muita välttämään hänen tekemiään virheitä.

K: Miten 1. Tess. 2:11–12 voi toimia yhteenvetona opetuslapsiuden, sielunhoidon ja jopa todistamisen suhteen?

V: Vaikka tämä jae ei täsmennä, mitä pitää tehdä, se on varsin kattava siitä, miten se tehdään: rohkaisemalla, lohduttamalla ja kehottamalla ihmisiä. Paavali sanoo tehneensä näin, kuten hyvä äiti (1. Tess. 2:7) tai hyvä isä (1. Tess. 2:11) tekisi auttaakseen omia lapsiaan.

K: Miten 1. Tess. 2:13:ssa mainittu, rajallisen, erehtyväisen ja epätäydellisen ihmisen sana voi ylipäätään olla Jumalan sana?

V: Se saattaa tuntua mahdottomalta, jos keskitytään yksinomaan ihmisen kyvyttömyyksiin. Kuitenkin Kaikkivaltias Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta (Matteus 19:26; Markus 10:27; Luukas 1:37), pystyi välittämään sanomansa Bileamille jopa aasin välityksellä. Kaikkivaltias Jumala on riittävän voimakas ja viisas välittääkseen sanomansa selvästi epätäydellisten välineiden kautta. Jumala ei ainoastaan välittänyt sanomaansa vaaditulla tarkkuudella, vaan Hän myös säilytti sanansa vaaditulla tarkkuudella ja täsmällisyydellä, jotta voisimme yhä ymmärtää Hänen sanomansa.

Parempi kysymys on: kun me voimme kommunikoida ihmisen sanan kautta, miten voit ajatella, ettei kaikkivaltias Jumala olisi tarpeeksi voimakas kommunikoimaan ihmisen sanan kautta?

K: Onko 1. Tess. 2:14–15 millään tavalla antisemitistinen?

V: Ei. Kukaan ei voi vakavissaan väittää, että tämä olisi etnisesti antisemitististä, sillä Paavali oli juutalainen, joka, kuten Roomalaiskirjeen 3:1–2 osoittaa, piti perintöään suurena etuna. Ehkä he ajattelevat, että se oli uskonnollisesti antisemitististä.

Se ei kuitenkaan ole uskonnollisesti antisemitististä, sillä sen on kirjoittanut henkilö, joka rakasti juutalaisia ja välitti heistä syvästi, huolimatta siitä, että he eivät hyväksyneet Kristusta, kuten Roomalaiskirjeen 9:1–5 ja 10:1 osoittavat.

Sinun on ymmärrettävä, että jotkut ihmiset ajattelevat jonkin olevan heitä vastaan, jos siinä sanotaan mitään negatiivista heidän etniseen ryhmäänsä kuuluvista. Voisin kuvitella, että joku voisi tämän oudon määritelmän mukaan sanoa, että Raamattu on kaikkia vastaan, koska Raamattu sanoo, että kaikki ovat jääneet Jumalan vaatimuksista, ja jotkut ihmiset eivät pidä mistään kritiikistä tai negatiivisista kommenteista.

K: Miksi Paavali sanoi 1. Tess. 2:15:ssä, että jotkut juutalaiset olivat vihamielisiä kaikkia kohtaan, kun noilla juutalaisilla oli epäilemättä ystäviä ja ihmisiä, joista he välittivät?

V: Myönnetään, että nämä juutalaiset saattoivat käyttäytyä ystävällisesti monia kohtaan. Kuitenkin, jos he suostuttelivat ihmisiä hylkäämään Jeesuksen, he olivat merkittävimmällä mahdollisella tavalla vihamielisiä kaikkia kohtaan.

K: 1. Tess. 2:16: Koska Jumala on niin rakastava, kuinka ihmiset voivat tehdä syntiä tiettyyn rajaan asti?

V: Roomalaiskirjeen11:22 mukaan meidän tulisi ottaa huomioon sekä Jumalan hyvyys että ankaruus. Jumala on universumin rakastavin olento, mutta myös ankarin. Paavali oli kohdannut henkilökohtaisesti niitä, jotka yrittivät estää muita kuulemasta sanomaa, kuten Apostolien tekojen 13:8–11 kohdassa Elymasin tapauksessa.

K: 1. Tess. 2:17:ssä kreikankielinen sana ”repäistään pois”, aporthanisthentes, tarkoittaa kirjaimellisesti ”tehdään orvoiksi”. Miksi Paavali oli niin huolissaan siitä, etteivät nämä uudet uskovat ”tultaisi orvoiksi”?

V: Paavali saattoi olla huolissaan siitä, etteivät he olisi ahkeria edetessään uskossa. On kuitenkin arveltu, että kyseessä oli kiireellisempi asia. Juutalaiset tai harhaoppiset saattoivat johtaa heitä harhaan tai pettää heidät luopumaan uskosta. Samoin kun tuomme jonkun Kristuksen luo, meidän on suojeltava heitä vääriltä opettajilta.

K: Tunnistammeko ihmisiä taivaassa (1. Tess. 2:19)?

V: Kyllä. 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:19:ssä ja Filippiläiskirjeen 4:1:ssä Paavali sanoi, että nämä uskovat olivat hänen ilonsa ja kruununsa, ja hän varmasti tunnistaisi kruununsa. Emme ehkä näytä samalta kirkastetuissa ruumiissamme, mutta tunnistamme toisemme.

K: 1. Tess. 2:19; 3:13; 4:15; 5:23; 2. Tess. 2:1, 8, 9; 1. Kor. 15:23; Jaak. 5:7, 8; 2. Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2:28; Matt. 24:3,27; mikä on epätavallista tässä kreikkalaisessa sanassa, parousia, joka tarkoittaa tulemista?

V: Raamatussa käytetään kolmea kreikkalaista sanaa Kristuksen tulemisen kuvaamiseen: parousia (tulo ja sitä seuraava läsnäolo), apokalupsis (paljastaminen, ilmestys tai apokalypsi) ja ephiphaneia (ilmentyminen tai epifania).

Se tarkoittaa sekä tulemista että pysymistä paikalla. Raamatun ulkopuolisessa kirjallisuudessa hallitsijan vierailua kutsuttiin parousiaksi.

K: Miksi 1. Tess. 3:1–3,6:ssa joku Paavalin asemassa oleva voisi ajatella, että juuri he olivat parhaita saarnaamaan? Miksi Paavali ei suhtautunut näin?

V: Emme tiedä, ajatteliko Paavali näin, mutta joku toinen kristitty vastaavassa asemassa saattoi ajatella niin. Meidän on muistettava, että voima ei ole meissä, vaan Jumalassa. Jumala voi käyttää meitä ja käyttääkin, mutta Jumala voi käyttää myös muita ihmisiä. Jumala ei tarvinnut ”parasta” Paavalia jäämään Tessalonikaan, varsinkin kun Paavali voisi tehdä suuria tekoja jossain muualla. Mutta tavallinen kristitty, kuten Timoteus, suoriutuisi tehtävästä mainiosti, kun Jumala toimisi hänen kauttaan.

K: 1. Tess. 3:1–6:ssa Paavali olisi voinut sanoa: ”Olen tehnyt jo tarpeeksi” ja lopettaa evankeliumin saarnaamisen sekä elää rauhallista elämää. Miksi luulet, että Paavali jatkoi eteenpäin?

V: Paavali ei todellakaan olisi voinut saarnata vaurauden evankeliumia: ”Eläkää helppoa elämää, kuten minä”. Vaikka Paavali olisi voinut olla tilanteessa, jossa hän olisi voinut ajatella: ”Olen jo tehnyt tarpeeksi”, ei ole lainkaan todisteita siitä, että hän olisi koskaan niin ajatellut. Häntä ajoi eteenpäin hänen rakkautensa Jumalaa ja muita kohtaan sekä se, ettei hän halunnut heidän joutuvan helvettiin. Paavalilla oli tarkoitus. Muistakaa, että sanaa ”eläkkeelle jääminen” ei esiinny Raamatussa.

K: Miksi 1. Tess. 3:3:ssa sanotaan, että Jumala on tarkoituksellisesti määrännyt meille koettelemuksia?

V: Jumala järjestää kaiken oman tahtonsa mukaisesti (Efesolaiskirje1:11 ; Sananlaskut 16:4; ~Roomalaiskirje8:28 ).

Lisäksi jokainen päivämme oli kirjoitettu Jumalan kirjaan jo ennen kuin yksikään niistä oli tullut olemassa, kuten Psalmin 139:16 kertoo.

Vanhemmat ”valitsevat katkerasti”, että heidän lapsensa saavat tuskallisia iskuja ja oppivat kipeitä oppitunteja virheistään. Kristityt ovat jopa olleet ylpeitä siitä, kun heidän lapsensa, vaimonsa tai aviomiehensä ovat kuolleet yrittäessään pelastaa toisen hengen tai puolustaessaan uskoaan. Yksikään vanhempi ei valitse tällaista tuskaa sen itsensä vuoksi, vaan suuremman hyvän vuoksi. Samoin Jumala päättää sallia nämä asiat, ei siksi, että Hän olisi jonkinlainen sadisti, vaan pikemminkin:

1. Yksilön kurinpitämiseksi tai suuremman hyvän vuoksi (Hepr. 12:4–15)

2. Muiden hyödyksi (Fil. 1:22–25; Kol. 1:24–25)

3. Jumalan kunniaksi (kuten Jobin esimerkissä)

4. Koska Jumala lopulta saa kaikki koettelemuksemme näyttämään merkityksettömiltä verrattuna tulevaan kirkkauteemme (Roomalaiskirje 8:18; 1. Pietarin kirje 4:12–14)

K: Miten 1. Tess. 3:3:ssa Paavalia vainoavat saattoivat toimia väärin? Hehän varmasti tekivät Jumalan tahtoa, koska Jumala oli määrännyt Paavalille nuo koettelemukset.

V: He tekivät väärin, ja he olivat vastuussa pahoista teoistaan. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jumala toteuttaa kaiken tahtonsa mukaan (Efesolaisille 1:11; Sananlaskut 16:4).

2. Jumala käyttää monia välineitä saavuttaakseen lopulliset päämääränsä, ja Raamattu osoittaa selvästi, että ihmisten pahat päätökset kuuluvat niihin välineisiin, joita Jumala käyttää (1. Mooseksen kirja 50:20).

3. Jumala suunnitteli etukäteen käyttävänsä Juudaksen pahoja aikomuksia (Apostolien teot 2:23; Johanneksen evankeliumi 13:18; Psalmi 41:9), mutta Juudaksella oli täysi vastuu teoistaan (Markuksen evankeliumi 14:21; Luukkaan evankeliumi 22:21–22). Samoin se, että Jumala suunnitteli käyttävänsä toisten pahoja tekoja, ei vähennä heidän vastuutaan pahoista valinnoistaan.

K: Miksi 1. Tess. 3:8; Fil. 4:1 ja Ef. 6:10–16:ssa meitä käsketään ”pysymään lujina uskossa”, vaikka olemme jo pelastettuja?

V: Kristityt voivat joutua harhaan tai tulla petetyiksi, kuten Matteuksen evankeliumin 24:24 osoittaa. Jopa aidot kristityt voivat harhautua tai piilottaa uskonsa pelosta ja tehdä jonkin aikaa Jumalalle epämieluisia tekoja.

K: 1. Tess. 3:12 ja 4:9–10: Koska olemme jo kristittyjä, jotka rakastavat Jumalaa ja muita, tarvitsetteko te, että rakkautemme kasvaa? Miten Jumala saa rakkautemme muita kohtaan kasvamaan ja jopa vuotamaan yli?

V: Meidän tulisi tietoisesti haluta, että rakkautemme muita kohtaan kasvaa. Se voi kasvaa, kun ilmaisemme rakkautemme heitä kohtaan ja rukoilemme heidän puolestaan.

K: Miten Jumala 1. Tess. 3:13:n mukaan vahvistaa sydämiämme, jotta olisimme nuhteettomia ja pyhiä Hänen edessään?

V: Jumala voi vaikuttaa sen kautta, että luemme Hänen sanaansa, olemme Hänelle kuuliaisia, ylistämme Häntä ja rakastamme muita. Mutta Jumala voi vaikuttaa myös tavoilla, joita emme edes huomaa. Ihmisten kautta, joita Hän tuo elämäämme (mukaan lukien vaikeat ihmiset), tapahtumien kautta (sekä miellyttävien että epämiellyttävien) sekä tuomalla asioita mieleemme Jumala voi vahvistaa sydämiämme pyrkimyksessämme etsiä Hänen pyhyyttään elämässämme. Mutta olkaa aina valmiita siihen, että Jumal i muuttaa ja muokkaa teitä. Koe ei aina vahvista ihmistä; se riippuu siitä, miten siihen reagoit. Muista Jobin vaimo, joka sanoi Jobille: ”Kiroa Jumala ja kuole”.

K: Mitkä ovat 1. Tess. 4:1:n mukaan parhaat tavat rohkaista muita elämään Jumalaa miellyttävällä tavalla?

V: Kannusta heitä katsomaan välittömien olosuhteiden yli ja ohjaa heitä katsomaan Jumalaa ja sitä, mitä Hän on tehnyt heidän puolestaan. Osoita heille, kuinka Jumala huolehtii heistä, ja korosta heidän tekojensa ikuista merkitystä. Muistuta heitä siitä, kuinka lyhyt aika maan päällä on verrattuna ikuisuuteen. Jos mahdollista, kulje heidän rinnallaan, auta heitä ja ole heidän kanssaan. Joissakin tilanteissa etsi joku muu, joka on käynyt läpi samat koettelemukset, saadaksesi neuvoja ja tukea.

K: Miten voimme elää pyhempiä elämää (1. Tess. 4:1–7)?

V: Vastaamme tähän kysymykseen urheilun vertauksen avulla.

Urheilija voi kehittyä kolmella tavalla: ensisijaisilla ponnistuksilla, toissijaisilla ponnistuksilla ja välttämällä tiettyjä asioita. Ensisijaisesti kyse on oikeasta harjoittelusta siinä urheilulajissa, jota hän harrastaa. Joskus se tarkoittaa ottelun pelaamista. Toisinaan se tarkoittaa vain yhden osa-alueen erillistä harjoittelua, kuten juoksemista tai painonnostoa. Urheilija nauttii yleensä lajinsa harjoittelusta, mutta jos hän harjoittelisi vain silloin, kun hänellä on siihen mieliala, hän ei pääsisi kovin pitkälle. Urheilun rakastamisen lisäksi tarvitaan itsekuria.

Toissijaisesti kyse on hyvästä ruokavaliosta, riittävästä unesta ja mahdollisesti täydentävistä asioista, kuten siitä, että baseballin syöttäminen auttaa tenniksen syöttöä.

Lopuksi on vältettävä tiettyjä asioita. Jotkut asiat, kuten tupakointi, humalaan juominen jne., ovat aina haitallisia. Toiset asiat eivät sinänsä ole haitallisia, mutta ne vievät huomiota tavoitteestasi. Esimerkiksi parhaan suorituskyvyn saavuttamiseksi sinun ei pitäisi mennä uimaan päivänä, jona pelaat baseball-ottelua.

Myös hengellinen urheilija voi kehittyä kolmenlaisten asioiden avulla: ensisijaisten, toissijaisten ja vältettävien asioiden. Ensisijaisesti mitään ei voi korvata omistautuneella rakkaudella ja kuuliaisuudella. Meidän tulisi nauttia Jumalan rakastamisesta ja palvelemisesta. Mutta vaikka emme sillä hetkellä tuntisikaan sitä, tarvitaan itsekuria, jotta teemme silti sen, mitä Jumala haluaa meidän tekevän.

Toissijaisesti meidän on huolehdittava hyvästä ruokavaliosta. Tietenkin Jumala kehottaa meitä olemaan ahmimatta, täyttämättä suutamme ja palvelematta vatsaamme (Sananlaskut 28:7; Filippiläiskirje 3:19a), mutta meidän on myös tarkkailtava ”ruokavaliotamme” sen suhteen, mitä silmiemme ja korviemme kautta otamme vastaan.

Lopuksi meidän ei tarvitse vain välttää tekemästä syntisiä tekoja, jotka ovat Jumalalle epämieluisia, vaan myös välttää tilanteita, jotka ainakin meille ovat kiusauksia. Meidän on myös arvioitava ”ajanviejät”, jotka eivät ehkä ole syntisiä, mutta vievät suuren osan ajastamme ja häiritsevät meitä palvelemasta Jumalaa. Jos sinusta joskus tuntuu, ettei Jumala ole antanut sinulle tarpeeksi aikaa tehdä sitä, mitä tiedät tarvitsevasi tehdä Häntä palvellaksesi, ongelma ei ehkä ole siinä, ettei Jumala olisi antanut sinulle enemmän kuin 24 tuntia päivässä, vaan pikemminkin siinä, että aikasi ei riitä, koska olet tuhlannut sen ajan, jonka Jumala on sinulle antanut.

K: Mitä muuta voimme tehdä 1. Tess. 4:9–10:n mukaisesti rakastaaksemme muita uskovia enemmän?

V: Voit myös lähettää heille säännöllisesti jotain osoittaaksesi, että välität heistä ja ajattelet heitä. Yhtäältä voimme rukoilla niiden asioiden puolesta, joista he pyytävät meitä rukoilemaan, tehdä heidän puolestaan asioita, joita he pyytävät meitä tekemään, ja olla ystävällisiä heitä kohtaan. Mutta syvemmällä tasolla voimme osoittaa heitä kohtaan aitoa huolenpitoa. Voimme seurata, miten heillä menee, kysyä ja ehdottaa asioita, joiden puolesta rukoilla, sekä ottaa aktiivisesti aloitteen auttaaksemme heitä siellä, missä he tarvitsevat apua. Onko sinulle koskaan ”yhtäkkiä” tullut joku antamaan sinulle jotain, mitä tarvitsit? Se on mukava tunne, mutta vielä mukavampi tunne on, kun voit tehdä sen muiden puolesta.

K: Miksi 1. Tess. 4:11–12:ssa korostetaan ”rauhallista elämää”, toisin kuin maailmassa vallitseva ”elää täysillä” -asenne tai ”tee se kunnolla tai älä tee ollenkaan” -ajattelu?

V: Meidän ei tarvitse tavoitella mainetta, valtaa tai arvovaltaa, ei maailmassa eikä seurakunnassa. Jos teet työsi hyvin, ne saattavat tulla sinulle, mutta älä tavoittele niitä, sillä ne vievät huomiosi pois Jumalan etsimisestä. Länsimaisessa kulttuurissa suurin ongelma Jumalan tuntemisessa ei ole tiedon puute, vaan pikemminkin häiriötekijät. Yritä tunnistaa ja poistaa – tai ainakin vähentää – häiriötekijöitä, jotka haittaavat vaellustasi Herran kanssa. Muista kuitenkin, että kun odottamattomia tapahtumia sattuu, kuten kun kohtaat jonkun, joka on avun tarpeessa, ne eivät välttämättä ole häiriötekijöitä, vaan pikemminkin se päätehtävä, jonka Jumala haluaa sinun tekevän juuri sillä hetkellä.

K: Miksi 1. Tess. 4:12b:ssä ilmaistaan toive, ettei haluta olla riippuvainen kenestäkään?

V: On täysin hyväksyttävää ottaa vastaan muiden osoittamaa rakkautta, ja on täysin kunnossa olla riippuvainen muista, kun todella tarvitset heidän huolenpitoaan. Ole kuitenkin enemmän antaja kuin ottaja. Paavali sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:6:ssa, ettei pidä olla joutilana, ja 3:10:ssa: ”Jos joku ei halua tehdä työtä, hän ei myöskään saa syödä.” Älä pakota muita tekemään puolestasi asioita, jotka pystyt tekemään itse. Jos pystyt työskentelemään tai tuomaan rahaa perheelle, älä ole laiska ja luota muihin. Toistan: jos et pysty siihen, on täysin hyväksyttävää luottaa muihin. Mutta jos pystyt ansaitsemaan rahaa, vaikka vain vähän, tee niin elättääksesi itsesi tai ainakin osittain.

K: Ovatko 1. Tess. 4:13–14:ssä mainitut jo kuolleet kristityt ”sielun unessa”, vai ovatko he tajuissaan taivaassa?

V: Kuolleet uskovat ovat nyt tajuissaan taivaassa. Tätä osoittavat pääasiassa seuraavat jakeet: 2. Korinttolaiskirje 5:6; Luukkaan evankeliumi 16:19–31; Filippiläiskirje 1:23; Ilmestyskirja 6:9–11; Ilmestyskirja 7:9–11 sekä muut Ilmestyskirjan jakeet, joissa ylistetään tietoisesti. 2. Korinttolaiskirjeen 5:8:ssa Raamattu sanoo: ”...olla poissa ruumiista ja kotona Herran luona.”

Teoksessa ”Polycarpin marttyyrikuolemasta” (luku 2, s. 39) sanotaan, että ruumiista poissaolo tarkoittaa yhteyttä Herran kanssa. Tertullianus, joka kirjoitti vuosina 198–220 jKr., mainitsee teoksessaan ”Kehotuksesta siveyteen” (luku 11, s. 56), että kuollut kristitty vaimo on jo Herran läsnäolossa.

K: Todistavatko 1. Tess.4:13 –16, 1. Tess.5:10 ja 1. Kor.15:51 , että ”nukkuminen” tarkoittaa kuolleiden olevan tajuttomia?

V: Kuten Jeesus nuhteli opetuslapsiaan Johanneksen evankeliumin 11:11–14 kohdassa, kun hän sanoi ”nukkuvat”, hän tarkoitti yksinkertaisesti kuolleita. ”Nukkuvat” oli yleinen termi kuolemalle, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

2. Piet. 3:4; Ap. t. 7:60; 1. Kor. 15:6; 18, 20; Matt. 27:52; 28:13; 5. Moos. 31:16 sekä lukuisat muut Vanhan testamentin kohdat, joissa sanotaan: ”niin ja niin nukkui isiensä kanssa...”

New Geneva Study Bible, s. 1898, lisää myös, että ”nukkuminen” oli kuoleman metafora sekä pakanallisissa että kristillisissä kirjoituksissa. ”Nukkuminen” oli kuoleman eufemismi jo Homeroksella (Ilias, kirja 11, 240–241).

Myös varhaiskristilliset kirjoittajat ymmärsivät unen tarkoittavan kuolemaa, kuten Athenagoras (177 jKr.) osoittaa teoksessaan ”Kuolleiden ylösnousemus” (The Resurrection of the Dead), luku 16.

Nämä jakeet eivät siis todista eivätkä kumoa sitä, että ihmiset ovat tajuissaan kuoleman jälkeen. Todisteita siitä, että he ovat tajuissaan kuoleman jälkeen, löytyy edellisestä kysymyksestä.

K: Kun Paavali kirjoittaa 1. Tess. 4:15:ssä: ”me, jotka olemme vielä elossa, jotka jäämme jäljelle Herran tulemukseen asti”, miksi Paavali sitten surmattiin ennen Kristuksen paluuta?

V: Jumala ei halunnut meidän tietävän, milloin Jeesus palaisi. Paavali olisi voinut käyttää tässä kolmea pronominia.

”He”: Jos Jumala olisi käskenyt Paavalia sanomaan ”he”, se olisi ollut vihje siitä, että se tapahtuisi Paavalin kuoleman jälkeen.

”Minä”: Jos Paavali olisi sanonut ”minä”, se olisi tarkoittanut, että Kristus palaisi varmasti ennen Paavalin kuolemaa.

”Me”: ”Me” vastaa niitä meistä, jotka olemme vielä elossa, ja ”me” on ainoa pronomini, jota Paavali olisi voinut käyttää rajoittamatta Kristuksen paluuta joko ennen tai jälkeen Paavalin kuoleman.

K: Ajattiko Paavali 1. Tess. 4:15:ssä, että hän olisi elossa, kun Kristus palaisi?

V: Katso edellinen kysymys pronominin käytöstä. Paavali kirjoitti tämän virheettömästi jättämällä mainitsematta sen, mitä hänelle ei ollut kerrottu. On kuusi syytä, miksi Paavali teki näin.

1. Paavali ei koskaan väittänyt tietävänsä, milloin Jeesus palaisi. (1. Tess. 5:1–2)

2. Hän toivoi, että se tapahtuisi hänen elinaikanaan. (1. Tess. 4:15)

3. Paavali opetti, että rauha (1. Tess. 5:3) ja suuri luopumus (2. Tess. 2:3–10) edeltävät Kristuksen paluuta.

4. Paavali odotti ja kaipasi Kristuksen paluuta, kuten meidänkin pitäisi, mikä on se siunattu toivo, josta puhutaan Titukselle kirjoitetussa kirjeessä 2:13.

5. Paavali, Kristus ja muut kehottivat meitä valvomassa Kristuksen pikaista paluuta (Matteus 24:42; Markus 13:35; 1. Tessalonikalaiskirje 5:4–6; 1. Pietarin kirje 4:7; Ilmestyskirja 3:3; 22:20).

6. Kuten 1. Timoteuksen kirjeen 3:15 osoittaa, Paavali ymmärsi hyvin, miksi ihmisiä kehotetaan käyttäytymään hyvin, sillä hän ei kerro, milloin Kristus palaa. Katso erityisesti Matteuksen evankeliumin 24:36–25:13.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala ei kertonut Paavalille kaikkea, vaan Paavali kertoi meille sen, mitä Jumala oli hänelle kertonut, mutta tietenkään Paavali ei kertonut meille sitä, mitä Jumala ei ollut hänelle kertonut. Katso keskustelu Filippiläiskirjeen 4:5:stä, 1. Pietarin kirjeen 4:7:stä ja Ilmestyskirjan 22:6–20:sta.

K: Miksi Jumala ei 1. Tess. 4:15:ssä halunnut meidän tietävän, milloin Kristus palaa?

V: Se on kuin isäntä, joka käskee palvelijaansa olemaan ahkera, koska hän voi palata yllättäen milloin tahansa, kuten Luuk. 12:35–48 osoittaa. Raamatussa syitä elää ”odottavaa elämää” ja kaivata hänen paluutaan ovat voima, rohkaisu ja lohdutus (1. Tess. 4:18; 2. Tess. 2:15–17) sekä valppaus, jotta olisimme moitteettomia, milloin tahansa Kristus saapuu (1. Tess. 3:13; 5:23).

K: Osoittaako 1. Tess. 4:16, jossa Kristusta seuraa arkkienkelin ääni, että Jeesus on arkkienkeli, kuten jotkut Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Vaikka Mikaelin lisäksi saattaakin olla muita arkkienkeleitä, se ei ole tässä yhteydessä olennaista.

Se, että Jeesusta seuraa Jumalan trumpettisoitto, ei välttämättä tarkoita, että Jeesus olisi itse puhaltanut trumpettiin. Samoin arkkienkelin ääni on todennäköisesti sen arkkienkelin ääni, joka seurasi Jeesusta tässä yhteydessä.

Vaikka ääni tässä olisi ollut Jeesuksen puhuessa arkkienkelin äänellä, se ei tarkoita, ettei Hän olisi Jumala. Olisi esimerkiksi outoa ja turhaa sanoa, että Jeesus toimi tai puhui maan päällä kuin ihminen, koska Jeesus oli ihminen. Jos tämä jotenkin todistaisi, että Jeesus oli arkkienkeli, niin Jumalan trumpettisoitto todistaisi tässä, että Jeesus on Jumala.

Ihmisten ei tarvitse turvautua tällaisiin monitulkintaisiin jakeisiin ratkaistakseen kysymystä siitä, onko Jeesus Jumala vai ei. Voisi yksinkertaisesti ”kysyä Tuomasilta” lukemalla Johanneksen evankelium20:27 –28, ”kysyä Johannekselta” lukemalla Johanneksen evankeliumi 1:1 tai kysyä Heprealaiskirjeen kirjoittajalta lukemalla Heprealaiskirje 1:8–9. Kunnioitatko Poikaa samoin kuin Isää, kuten Johanneksen evankeliumi5:23 käskee? Palvotko Jeesusta, kuten enkelit tekevät Heprealaiskirjeen 1:6:ssa? Ylistätkö Jeesusta samoin kuin Isää, kuten taivaassa olevat tekevät Ilmestyskirjan 5:9–13 ja 11:15:ssä?

K: Mistä trumpettisignaalista on kyse 1. Tess. 4:16:ssa?

V: Raamattu ei nimenomaisesti sano, onko kyseessä jokin Ilmestyskirjan 8–11 luvuissa mainituista seitsemästä trumpettisignaalista vai jokin muu trumpettisignaali.

K: Miten 1. Tess. 4:16–17:n mukaan jonkun ruumis voisi herätä kuolleista tai tulla tempaistuksi, jos hänet olisi syönyt tiikeri?

V: Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja Hän voi koota ruumiimme uudelleen ympärillä olevista atomeista. Muuten, suurin osa ruumiistasi koostuu nyt eri atomeista kuin seitsemän vuotta sitten. Vaikka saatammekin ajatella fyysistä ruumistamme muuttumattomana fyysisenä massana, se on itse asiassa malli, ja vieläpä ikääntyvä sellainen.

K: Missä määrin ihmiset voivat 1. Tess. 5:1–3:n mukaan tietää Herran päivän ajankohdan?

V: Kuten Matteuksen evankeliumin 24:36 sanoo ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:1–2 osoittaa, kukaan ei tule tietämään päivää eikä hetkeä. Mutta kuten Matteuksen evankeliumin 24:37–39, Luukkaan evankeliumin 17:26–29 ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:3 sanovat, se on aika, jolloin suurin osa ihmisistä ei ajattele lainkaan Kristuksen tulemista, ja se tulee suurimmalle osalle ihmisistä täysin odottamattomana.

K: Mitä 1. Tess. 5:4–8 sekä Ef. 4:18 ja 5:8–11 tarkoittavat sillä, että olemme valon tai päivän lapsia, verrattuna pimeyden tai yön lapsiin?

V: Emme häpeä, vaikka ihmiset saisivatkin tietää meistä kaiken. Emme tee salaa mitään pahaa, josta emme haluaisi muiden tietävän; itse asiassa haluamme muiden näkevän elämämme. Emme odota yötä juodaksemme, juhliaksemme tai tehdäkseen mitään väärää. Sen sijaan nukumme yöllä hyvin, koska odotamme päivää ja sitä, että saamme asioita hoidettua.

K: Miten on mahdollista, että 1. Tess. 5:9:n mukaan Jumala ei ole määrännyt meitä kärsimään vihaa, kun Ef. 2:3:ssa sanotaan, että olimme luonteeltamme muiden tavoin vihan kohteita?

V: Kaikki ihmiset (Aadam, Eeva ja Jeesus pois lukien) syntyivät langenneella, syntisellä luonteella, ja olivat luonteeltaan vihan kohteita. Jumala on kuitenkin antanut lapsilleen uuden syntymän, uuden elämän sekä uuden ja varman toivon sen kautta, että Jeesus Kristus otti rangaistuksemme kantaakseen.

K: Mitkä ovat 1. Tess. 5:12–13:n mukaiset tavat kunnioittaa niitä, jotka ovat meidän yläpuolellamme Herrassa?

V: Ensinnäkin tunnusta heille ja muille, että hyväksyt sen, että he ovat sinua ylempänä Herrassa. Osoita heille huolenpitoa ja auta heitä, jos pystyt, heidän elämänsä vaikeuksissa. Osoita kunnioitusta heidän virkaansa kohtaan, kuten Paavali teki jopa ylipapille Apostolien teoissa 23:3–5. Kunnioita heitä heidän ahkerasta työstään ja uhrauksistaan, kuten Paavali kehottaa tekemään Filippiläiskirjeen 2:28–30:ssa

K: 1. Tess. 5:14:ssä sanotaan, että meidän tulee olla kärsivällisiä kaikkia kohtaan. Miksi Paavali ja Jeesus eivät sitten vaikuttaneet kärsivällisiltä kaikkia kohtaan?

V: Molemmat olivat hyvin kärsivällisiä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö he olisi voineet tarvittaessa myös nuhdella ihmisiä ankarasti.

Johannes Krysostomos (n. 396 jKr.) ilmaisi asian hyvin Galatalaiskirjeen kommentaarinsa alussa. ”Sillä se, että puhuu opetuslapsilleen aina lempeästi, vaikka he tarvitsisivatkin ankaruutta, ei ole opettajan tapa, vaan se olisi turmelijan ja vihollisen tapa. Siksi myös meidän Herramme, vaikka Hän yleensä puhui lempeästi opetuslapsilleen, käyttää paikoin ankarampaa kieltä ja toisinaan julistaa siunauksen, toisinaan nuhteen.”

K: Mitkä ovat 1. Tess. 5:15:ssä mainitut tekosyyt, joita ihmiset toisinaan esittävät yrittäessään perustella pahan kostamista pahalla?

V: Niitä on useita.

Vanha testamentti sanoo: ”silmä silmästä”. (Vanha liitto on vanhentunut.) Lain mukaan on rangaistava tänään, mutta meidän ei tule toimia omatoimisesti. Vanhan lännen aikoina etsintäpartio oli hyväksyttävää, koska se toimi lain puitteissa, ja sheriffi vastasi teoista. Lynkkausjoukko ei ollut.

He ansaitsevat sen (ja minä olen se, joka päättää, mitä kukin ansaitsee).

Heidän on opittava läksynsä (ja minun on oltava se, joka opettaa heille).

He tekevät sen uudelleen, ellei heille opeteta seurauksia (ja Jumala on määrännyt minut opettamaan heitä).

Minun on saatava kosto (koska mielestäni se on oikeuteni).

Mutta riippumatta siitä, mitä tekosyytä he käyttävätkin, ihmiset, jotka kostavat vääryydellä vääryydestä, ovat tottelemattomia Jumalalle.

K: Miten 1. Tess. 5:16–18:ssa mainitut asiat – olla aina iloinen, rukoilla jatkuvasti ja kiittää kaikissa olosuhteissa – sopivat yhteen?

V: Me iloitsemme, rukoilemme ja kiitämme, koska tiedämme, että Jumala hallitsee kaikkea. Kaikkia kolmea tulee tehdä koko ajan. Mutta ilon tulisi ajaa meidät rukoilemaan. Rukouksemme tulisi olla täynnä kiitosta Jumalalle, ja kiitoksemme tulisi muistuttaa meitä ilostamme.

K: Pitäisikö meidän 1. Tess. 5:17:n mukaan rukoilla lakkaamatta vai käyttää vain vähän sanoja, kuten Matt. 6:7 sanoo?

V: Molempia. Koko elämämme tulisi olla rukouselämää, jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. Emme kuitenkaan saisi ajatella, että Jumala kuulee tietyn pyynnön siksi, että toistamme monia sanoja.

K: Mitä 1. Tess.5:22 :ssa tarkoittaa ”välttäkää / pidättäytykää kaikesta pahuudesta”?

V: Tämä voi tarkoittaa ”jopa pahuuden näennäistä ilmenemistä” tai ”kaikenlaista pahuutta”. Kreikankielinen sana ”muoto” (eidos) voi tarkoittaa myös ulkonäköä, tyyliä, muotoa tai näköalaa. Strongin konkordanssin mukaan se juontuu sanasta, joka tarkoittaa ”näkymää”. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Aland et al. eivät mainitse mitään käsikirjoitusvaihteluita, joten kyseessä on puhtaasti käännösongelma, ei käsikirjoituskysymys.

Johtopäätös: Kreikkalaisen sanan ”muoto”, ”laji” tai ”näkymä” jne. perusteella molemmat näkemykset voivat olla oikeita. Meidän tulee välttää kaikenlaista pahaa. Lisäksi meidän tulee välttää sitä, että meidät nähdään tekemässä aidosti pahoja tekoja. Lisäksi 2. Korinttolaiskirjeen8:22 osoittaa, että Paavali halusi toimia oikein kaikkien silmissä.

Sen sijaan 1. Tessalonikalaiskirjeen5:22 ei koske tilannetta, jossa annamme ihmisten nähdä meidän tekevän hyviä tekoja (kuten saarnaavan evankeliumia), koska he virheellisesti pitävät niitä pahana.

K: Pitäisikö kristittyjen tervehtiä toisiaan pyhällä suudelmalla (1. Tess. 5:26, Room. 16:16; 1. Kor. 16:20; 2. Kor. 13:12; ja 1. Piet. 5:14)?

V: Tuon ajan kulttuurissa pyhä suudelma oli sopivaa. Amerikkalaisessa ja kiinalaisessa kulttuurissa vastaava ele on halaus tai kädenpuristus.

K: Mistä tiedämme, että Paavali kirjoitti 1. Tessalonikalaiskirjeen?

V: Siihen on ainakin kaksi syytä.

1. 1. Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan niin, eikä varhaiskirkko koskaan kyseenalaistanut tätä.

2. Tertullianus sanoi Paavalin kirjoittaneen tessalonikalaisille teoksessaan Vastalause Marcionia vastaan, kirja 4, luku 5, s. 345–350 (vuosi 207 jKr.). Se oli kirja, ”joka on peräisin apostoleilta ja jota on säilytetty pyhänä perintönä apostolien seurakunnissa”.

Myös muut ovat todennäköisesti kirjoittaneet 1. Tessalonikalaiskirjeestä.

K: Mitä yhtäläisyyksiä 1. Tessalonikalaiskirjeellä ja Paavalin muilla kirjeillä on?

V: Tässä ovat ne, jotka olen löytänyt.

K: Milloin 1. Tessalonikalaiskirje kirjoitettiin?

V: Tiedämme melko tarkasti, milloin se kirjoitettiin: noin vuosina 51–52 jKr. 1. Tessalonikalaiskirjeen 3:1–7 osoittaa, että se kirjoitettiin sen jälkeen, kun Paavali oli lähtenyt Ateenasta ja oli Korintissa. Apostolien teot 18:12,17 kertoo, että Gallio oli Akaian prokonsuli. Delfoissa oleva kirjoitus osoittaa, että Gallio oli prokonsulina vain noin vuosina 51–52 jKr. Toiset tulkitsevat ajankohdaksi vuodet 52–53 jKr.

Jos joku epäilijä väittää, että Paavalin kirjeet kirjoitettiin paljon myöhemmin jonkun muun toimesta ja että 1. Tessalonikalaiskirjeen sanat siitä, että Paavali kirjoitti kirjeen, olivat valhetta, todistustaakka on heillä: heidän on esitettävä minkäänlaista näyttöä siitä, että sanat olivat valhetta. On harvoja tutkimusaloja, joilla voi väittää asiakirjan olevan väärennös ilman minkäänlaista näyttöä.

K: Mitä muuta tiedämme 1. Tessalonikalaiskirjeen mainitsemasta Gallion kirjoituksesta?

V: Se, mitä arkeologit kutsuvat Gallion kirjoitukseksi, on tällä hetkellä Delphin museossa. Se on vähintään seitsemässä eri palassa. Riveillä 5–6 mainitaan Rooman keisari Claudiuksen, joka hallitsi vuosina 41–54 jKr, antama asetus, jossa viitataan Achaian prokonsuliin Lucius Junius Gallioon. Teoksesta *Dictionary of New Testament Background* (s. 53–54), josta tämä on otettu, todetaan, että ”aikajärjestys riippuu muista ajallisista laskelmista”. Useimmat tutkijat ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että tämän kirjoituksen perusteella sekä sen tosiasian perusteella, että prokonsulit toimivat yleensä yhden vuoden toimikausina, on mahdollista ajoittaa Gallion virkakausi Korintin [Achaian] prokonsulina vuosiin 51/52 jKr.”

K: Mistä tiedämme, että 1. Tessalonikalaiskirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat 1. Tessalonikalaiskirjeestä noin 49 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 35 % 1. Tessalonikalaiskirjeestä, kun jakeiden osat laskettiin mukaan. Se on 31,05 jaetta yhteensä 89 jakeesta.

Seuraavassa on lueteltu ne Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeeseen2:12 , 13; 1. Klemens, osa 1, s. 11

Ignatius (110–117 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17 Ignatiuksen kirjeessä Polykarpokselle, luku 1, s. 93

Polykarpos (n. 150 jKr.) lainaa koko 1. Tessalonikalaiskirjeen kohdan5:17 (eli kaksi sanaa: ”rukoilkaa jatkuvasti”) teoksessaan Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 4, s. 34

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) mainitsee 1. Tessalonikalaiskirjeen olevan apostolin kirjoittama. Puhe Herran kärsimyksestä, luku 9, s. 762

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:23 sanoilla ”ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille”. Irenaeus, ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 5, luku 6.1, s. 532

Muratorian kanonissa (170–210 jKr.) (ANF, osa 5, s. 603) mainitaan Paavalin kaksi kirjettä tessalonikalaisille sekä Paavalin muut 11 kirjettä.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:6–7 Paavalin kirjoittamana. ”Opettaja”, kirja 1, luku 5, s. 214

Aleksandrian Klemens (193–205 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:5, 6, 7 apostolin kirjoittamana. Teos *Stromata*, kirja 1, luku 1, s. 300.

Tertullianus totesi teoksessaan *Tertullianus Marcionia vastaan*, 4. kirja, luku 5, s. 350 (207 jKr.), että Paavali kirjoitti roomalaisille, galatalaisille, filippiläisille, tessalonikalaisille ja efesolaisille. Hän sanoo, että Uusi testamentti oli kirja, ”joka on peräisin apostoleilta ja jota on säilytetty pyhänä perintönä apostolien seurakunnissa”. Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:15–17 teoksessaan *Viisi kirjaa Marcionia vastaan*, kirja 5, luku 15, s. 462.

Hippolytos ( , 222–235/6 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:12 Paavalin kirjoittamana teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 66, s. 219.

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:14,15 Paavalin kirjoittamana 1. Tessalonikalaiskirjeessä. Origenesin ”Kommentaari Matteuksen evankeliumiin”, kirja 2, luku 18, s. 425

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa tekstiä, jonka hän määrittelee olevan ”Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille”, ja lainaa sitten 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:6. Hän sanoo: ”apostoli sanoo” ja lainaa sitten 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:2–3. Nämä löytyvät teoksesta * *, tutkielma 12, kolmas kirja, 88, 89. Hän sanoo myös, että 1. Tessalonikalaiskirjeen4:13 on Paavalin kirjoittama, teoksessa *The Treatises of Cyprian*, tutkielma 7, luku 21, s. 474.

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:14–15 apostoli Paavalin kirjoittamana teoksessaan *Dialogue on the True Faith* (Keskustelu todellisesta uskosta), ensimmäinen osa, luku 29a, s. 69. Hän ei viittaa muihin 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeisiin.

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) viittaa oletettavasti 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:2; 2:8; 4:17:ään Alandin ym. teoksen ”The Greek New Testament, 4th Revised Edition” mukaan. Petauksen Victorinuksen kirjoituksissa, jotka minulla on käytettävissäni – ”Maailman luomisesta” ja ”Kommentti Ilmestyskirjaan” – ei kuitenkaan ole viittausta 1. Tessalonikalaiskirjeeseen.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.)

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:1,2 sanoen, että apostoli ”kirjoitti tessalonikalaisille”. ”Disputation with Manes”, luku 38, s. 212

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessä 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:17:ään

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kaksi kirjettä tessalonikalaisille osana Uutta testamenttia. Se lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:1:n kaikki sanat paitsi neljä viimeistä.

Efraim/Efraem Syyrialainen (373 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 3:12,13 apostolin sanoina: ”uskoville Tessalonikassa”. Teoksessa On the Spirit, luku 21.52, s. 33

Laodikean (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (384 jKr. jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Johannes Krysostomos (396 jKr.) kirjoitti 11 saarnaa 1. Tessalonikalaiskirjeestä, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Hän sanoi, että kirjeen kirjoitti Paavali yhdessä Timoteuksen kanssa.

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:17:ää Paavalin kirjoittamana teoksessaan ”Ihmisen luomisesta”, luku 22.6, s. 412

Sokea Didymos (398 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.)

Johannes Krysostomos (kuollut 407 jKr.) kirjoitti kommentaareja Johanneksen evankeliumista, Roomalaiskirjeestä, 1. Korinttolaiskirjeestä, 2. Korinttolaiskirjeestä, Galatalaiskirjeestä, Efesolaiskirjeestä, Kolossalaiskirjeestä, Filippiläiskirjeestä, 1. Tessalonikalaiskirjeestä, 2. Tessalonikalaiskirjeestä, 1. Timoteuskirjeestä, 2. Timoteuskirjeestä, Titukselle osoitetusta kirjeestä, Filemonin kirjeestä ja Heprealaiskirjeestä.

Rufinus (374–406 jKr.)

Remesianuksen Niketas (366–415 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:aan

Hieronymus (373–420 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:13:een. ”Ja apostoli kieltää tessalonikalaisia surra niitä, jotka ovat nukkuneet.” Teoksessa *Vigilantiusta vastaan*, luku 6, s. 419. Hän lainaa kokonaisuudessaan 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17:n: ”Rukoilkaa lakkaamatta” kirjeessä 125, luku 11, s. 248

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee apostolin kirjeen tessalonikalaisille ja lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:13 teoksessaan Pyhien ennalta määräämisestä, luku 39, s. 517

Augustinus mainitsee apostolin kirjeen tessalonikalaisille ja lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:13–16 teoksessaan *Jumalan kaupunki*, kirja 20, luku 20, s. 439

Semi-pelagialainen Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:9–10:tä apostolin tessalonikalaisille osoittamana kirjeenä teoksessaan ”Johannes Cassianuksen oppikirjat”, kirja 10.7, s. 268

Sokrateen teoksessa ”Kirkkohistoria” (400–439 jKr.) 3. kirja, luku 16, s. 87 siteerataan osaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:21:sta: ”jotta voisimme ’tutkia kaiken ja pitää kiinni siitä, mikä on hyvää’.”

Speculum (5. vuosisata)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:3:een

Theodoretos Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.)

3. Harhaoppisten ja muiden kirjoitukset

Tertullianuksen mukaan harhaoppinen Marcion

Harhaoppinen Priscillianus (385 jKr.) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:16:een.

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Donatistinen skismaattinen Tyconius (390 jKr. jälkeen) viittaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:3; 2:8

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (428 jKr.)

4. Varhaisimmat 1. Tessalonikalaiskirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

s. 30 1. Tess. 4:12–13, 16–17; 5:3, 8–10, 12–18, 25–28; 2. Tess. 1:1–2; 2:1, 9–11 (3. vuosisadan alku)

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 46 Chester Beatty II (100–150 jKr.) sisältää 17 jaetta 1. Tessalonikalaiskirjeestä. Tarkemmin sanottuna siinä on 1. Tess. 1:1; 1:9–2:3; 5:5–9, 23–28 sekä muita osia Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä. Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta p46:ta sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stichiometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattimainen kirjuri.

3. vuosisadan alkupuoli – 1936 – Frederic G. Kenyon teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

2. vuosisata, 200 jKr. – 1935 – Ulrich Wilken teoksen *The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts* mukaan.

vuosi 200 jKr. – 1968 – teoksen The Text of the New Testament mukaan.

81–96 jKr. – 1988 – Young Kyu Kim teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland et al., kolmas painos.

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

2. vuosisadan alku–puoliväli – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti. Tämä perustuu osittain siihen, että käsiala on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 8:ssa (1. vuosisadan loppu tai 2. vuosisadan alku) ja Papyrus Oxyrhynchus 2337:ssa (1. vuosisadan loppu).

s. 61 Roomalaiskirje 16:23, 25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 2–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16; Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukskirje 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonin kirje 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos.

Noin 700 jKr. – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos.

s. 65 1. Tess. 1:3–2:1; 2:6–13. 3. vuosisadan puoliväli Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta sivua 49 sivulla 348. Siinä todetaan myös, että sivut 49 ja 65 on kirjoittanut sama kirjuri. Ne ovat aleksandrialaisia tekstejä.

3. vuosisata – 1968 – The Text of the New Testament.

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Claromontanus [D] 5./6. vuosisata

I Washington, D.C. 5. vuosisata

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidic-koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Fayyumilainen koptinkieli [Fay] 3./4. vuosisata

Italic [Ital] 4.–13. vuosisata

Latinan Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

goottilainen [Goth] 493–555 jKr.

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta lähtien

Georgian [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr. alkaen

Peshitta-syria [Syr P] 400–450 jKr.

Harcleanin syyriankielinen [Syr H] 616 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/1 Thessalonians Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 1. Tessalonikalaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.