< Raamatunkysymys 2. Tessalonikalaiskirjeestä

K: Mikä on 2. Tessalonikalaiskirjeen pääpiirteet?

V: Tässä on yksi pääpiirteiden esitys.

1 Me ja Jumala muistamme

1:1–4 Paavali ylisti Jumalaa heidän sinnikkyydestään ja uskostaan

1:5 Jumala muistaa heidän uskonsa ja kärsimyksensä

1:6–9 Jumala muistaa myös ne, jotka vaivaavat teitä

1:10–12 Eläkää siis kelvollista elämää ja ylistäkää Jumalaa

2 Meidän on pysyttävä lujina – olkaa rauhallisia myrskyssä

2:1–12 Kristus ei tule, ennen kuin laittomuuden ihminen ja pahat ajat ovat tulleet

2:13–16 Pysykää siis lujina elämässänne, uskossanne ja toivossanne

3 Meidän kaikkien tulisi nyt ryhtyä toimeen

3:1–5 Rukoilkaa Paavalin ja evankeliumia julistavien puolesta

3:6–15 Älkää käyttäkö toisia hyväksi, älkää olko laiskoja ja noudattakaa Paavalin käskyjä.

3:16–18 Lopuksi: nauttikaa Jumalan rauhasta.

K: Miten Paavali saattoi 2. Tess. 1:3 ja 1. Tess. 1:2 mukaan aina kiittää Jumalaa heidän puolestaan?

V: Paavali kiitti Jumalaa heidän puolestaan rukouksissaan lähes joka päivä. Meidän tulisi tehdä samoin kristittyjen veljiemme ja sisartemme puolesta, ja meillä on paljon, mistä rukoilla.

K: Miten meidän tulisi 2. Tess. 1:4:n mukaan iloita tai ylpeillä toisista?

V: Kreikkalainen sana, joka on käännetty King James -raamatussa sanalla ”ylpeillä”, voi tarkoittaa myös kerskailla tai iloita. Kyllä, meidän tulisi jakaa muiden ilot. Ihminen voi tuntea iloa, kun hänen lapsillaan, vanhemmillaan tai muilla verisukulaisillaan menee hyvin. Samalla tavalla meidän tulisi tuntea iloa, jos veljillämme ja sisarillamme, jotka ovat meille sukulaisia Kristuksen veren kautta, menee hyvin.

K: Kun 2. Tess. 1:5b, 11; 1. Tess. 2:12; Matt. 10:37–38; Ef. 4:1; Fil. 1:27; Kol. 1:10 mukaan olemme pelastettuja armosta uskon kautta, miten meidät katsotaan kelvollisiksi Jumalan valtakuntaan?

V: Meidät katsotaan kelvollisiksi tavoitteidemme, asemamme ja pyrkimystemme perusteella.

Kokemuksellisesti: 1. Tessalonikalaiskirjeen2:12 mukaan tavoitteenamme on vaeltaa kelvollisesti, aivan kuten meidän on pyrittävä täydellisyyteen 2. Korinttolaiskirjeen 13:9,11 mukaan.

Asema: 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:5 toteaa nimenomaisesti, että heidän uskonsa ilmaisut ovat todiste siitä, että Jumalan vanhurskas tuomio katsoo heidät kelvollisiksi. Se on Jumalan julistus, joka katsoo heidät kelvollisiksi, ja heidän ilmaisemansa usko on todiste, ei syy.

Pyrkimys: Kristilliseen elämään maan päällä kuuluu pyrkimys kohti sitä tavoitetta, että kokemuksemme Jumalasta vastaisi asemaamme Jumalan edessä.

K: 2. Tess. 1:6,8; 5. Moos. 32:35,4; 1. Sam. 24:12; 2. Kun. 9:7; Jes. 1:24; 65:6; 66:6; Jer. 5:9,29; 9:9; 15:15; 51:6b,35; Room. 12:18; Hebr. 10:30; ja Ilm. 6:10, miten Jumala kostaa ja rankaisee ihmisiä vaikeuksilla?

V: Kyllä. Joskus Jumala kurittaa ihmisiä tässä elämässä. Hän rankaisee myös tuonpuoleisessa. Vaikka joidenkin saattaakin näyttää pääsevän helpolla tässä elämässä (Habakuk 1; Psalmi 73; 37:1; Job 21:7), Jumalan rangaistus on oikeudenmukainen, sillä Hän on puolueeton tuomari, kuten 1. Pietarin kirje 1:17 sanoo.

K: Viittaako 2. Tess. 1:7:n tuli Jumalan Shekinah-kirkkauteen vai tuliseen tuomioon?

V: Vaikka tutkijat eivät ehkä olekaan kaikki samaa mieltä, asiayhteyden perusteella kyseessä on joko Jumalan tulinen tuomio tai sitten molemmat.

K: Viittaako Paavali 2. Tess. 1:8:ssa yhteen vai kahteen ihmisryhmään?

V: Kreikankielinen teksti viittaa kahteen ryhmään. Ensimmäisellä ryhmällä ei ole eikä heillä ole säilynyt tietoa Jumalasta. Toinen ryhmä koostuu niistä, joilla on tietoa Jumalasta, kuten juutalaisilla, mutta jotka päättävät olla tottelematta. Tästä toisesta ryhmästä puhutaan myös Roomalaiskirjeen 10:3,16 ja Johanneksen evankeliumin 3:36 kohdissa.

K: Kärsivätkö jumalattomat 2. Tess. 1:9:n mukaan ikuisesti, vai tuhotaan heidät?

V: Molempia.

1. Helvetti on ikuinen rangaistus Matteuksen evankeliumin 25:41,46 mukaan. Saatana ja muut joutuvat kärsimään ikuisesti Ilmestyskirjan 20:10 mukaan.

2. Se on tuhoa Luukkaan evankeliumin 13:3:ssa; Johanneksen evankeliumin3:15 , 16:ssa,10:28 ja muissa jakeissa. Se on ikuinen tuho 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:9:ssä, ja epäuskoiset tuhotaan 1. Korinttolaiskirjeen 6:13:ssa; 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:ssa; Ilmestyskirjan 11:18:ssa; ja muissa jakeissa.

3. Missään Raamatun jakeessa ei sanota, että ihmiset tuhotaan täysin. Sen sijaan samaa tuhoa tarkoittavaa sanaa käytetään Luuk. 5:37:ssä, jossa viinipussit ”tuhoavat”, kun ne puhkeavat. Toinen käytettävä sana on ”pilaantuvat”.

K: Miten 2. Tess. 1:9:ssä jumalattomat voivat sekä kärsiä ikuisesti että tuhoutua?

V: Katso ensin vastaus edelliseen kysymykseen. Se voi tapahtua kahdella mahdollisella tavalla, tai se voi olla molempia.

1. Rauniot: Monet maalliset asiat voivat tuhoutua ja silti edelleen olla olemassa. Nämä ovat karkeita esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset voivat tuhoutua ja silti olla olemassa ikuisesti. Autot voivat tuhoutua ja päätyä romuttamolle. Talo voi tuhoutua tulipalossa, ja sen hiiltyneet jäännökset voidaan raivata ja kuljettaa pois. Lopulta jumalattomat ovat edelleen olemassa, vaikka heidän ruumiinsa tuhoutuisivatkin.

2. Asymptotit: Jotakin voi olla prosessissa, jossa se muuttuu olemattomaksi, ja silti se voi silti olla ikuinen, koska prosessi kestää ikuisuuden. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa jonkin asian koko pienenee joka vuosi puoleen. Kuinka monta vuotta kuluu, ennen kuin koko on täsmälleen nolla? Vastaus on ääretön määrä vuosia. En ole nähnyt Raamatussa mitään, mikä tukisi tai olisi ristiriidassa tämän asymptotteja koskevan spekulaation kanssa.

Jotkut, jotka opettavat pohjimmiltaan asymptotien näkemystä, esittävät sen vaihtoehtona perinteiselle näkemykselle (rauniot). Nämä näkemykset kuitenkin täydentävät toisiaan, eikä asymptotien näkemyksen järkevyyden osoittaminen millään tavoin vähennä perinteisen näkemyksen arvoa.

K: Mihin ”tämä” viittaa 2. Tess. 1:11:ssä?

V: Se voi viitata jakeisiin 1:5–10, 1:10; 1:3–10 tai 1:5.

K: Miten meidän tulisi rukoilla jatkuvasti 2. Tess. 1:11; 1. Tess. 5:17; Hepr. 13:15; Ps. 86:3b; Ap. t. 1:14; 16:25; Room. 1:10; Ef. 6:18; Kol. 1:9; 4:12; 2. Tim. 1:3?

V: On olemassa kaksi eri tapaa, ja meidän tulisi noudattaa molempia.

Omistautunut rukous: Meidän tulisi varata aikaa siitä, mitä olemme tekemässä, ja rukoilla Jumalaa. Monilla kristityillä on päivittäinen hiljainen hetki, jolloin omistamme aikaa rukoukseen, Jumalan sanan lukemiseen ja sen mietiskelyyn.

”Hengellinen hengitys” on termi, jonka kristityt ovat keksineet kuvaamaan toista tapaa. Jokaisena päivänä, jokaisena hereilläolominuuttina meidän tulisi olla tietoisia siitä, että Kristus asuu meissä, ja keskustella Hänen kanssaan sekä lähestyä Häntä.

K: Kirjoittivatko toiset 2. Tess. 2:2:n mukaan vääriä kirjeitä Paavalin nimissä? Mistä tiedämme, että Raamatussamme olevat Paavalin kirjeet ovat aitoja?

V: Luotamme siihen, että kirjeet ovat aitoja, kahdesta pääsyystä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25; Matteus 24:35.

2. Varhaiskirkon kirjoittajien vahvistus, mukaan lukien Polykarpos, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsi.

K: Mitä mieltä olet 2. Tess. 2:2:ssa mainituista väärennetyistä kirjeistä, joiden väitetään olevan Paavalin kirjoittamia, tai väärennetyistä Raamatun kirjoista?

V: On yli 70 kirjaa, jotka väittävät olevansa evankeliumeja; suurin osa niistä on gnostilaisia. Vaikka suurin osa niistä on kirjoitettu vuoden 325 jKr. jälkeen, monien kohdalla emme ole varmoja siitä, milloin ne tarkalleen ottaen on kirjoitettu. Mutta kaikki nämä väärennökset saavat meidät päättelemään, että Saatana ei ole laiska, vaan hän on ollut kiireinen.

K: Ketkä 2. Tess. 2:2:ssa mainitaan niiksi, joiden väitettiin väärin olevan palannut Kristus?

V: 1. Johanneksen kirjeen 2:18, 22 ja 2. Johanneksen kirjeen 7 mukaan antikristuksia olisi monia. Seuraavat henkilöt ovat joko esittäneet seuraavia väitteitä tai muut ovat esittäneet seuraavia väitteitä heistä.

Kristus, joka on palannut

Grigori Rasputin (ainakin jotkut muut väittivät näin)

Pastori Jim Jones Jonestownista (kuoli 18.11.1978)

Yhdistyneen kirkon pastori Moon

Jacob Katzan (1977–)

Guru Maharaj Ji, Divine Light Mission

monet hindu- ja New Age -gurut

Ensimmäistä kertaa tullut juutalainen messias

Sabbatai Sebi/Zvi. Syyskuussa 1666 j.Kr. hänet pakotettiin kääntymään muslimiksi

New Yorkin rabbi Schneerson (nykyisin kuollut)

luultavasti Theudas Apostolien teoissa 5:36. Hän väitti olevansa joku suuri

Mahdi shiialaisissa uskonnoissa

Ensimmäinen fatimidien kalifi ‘Obaidallah/‘Ubaydullah (909–933/934 jKr.)

Imam al-Husayn bin al-Kasim al-’Iyani (1010–1013 jKr.) (husayniyya-zaydilainen lahko)

Mirza Ghulam Ahmad (1879 jKr., ahmadiyya-liike)

Bahá’u’lláh (bahá’ít) (1817–1892)

Husayn ‘Ali Nuri Baha’, bahá’í-uskon Baha’ullah

Sliman Murshad Syyriasta (1900–1946)

Mahdistiliike Sudanissa

monet muut

Zoroastrian messiaat eli Saoshyantit

Näkyvä Jumala

Muhammidiyya-lahko palvoi Muhammedia näkyvänä Jumalana

’Ali on jumalallinen ’Ulyaniyya/’Alaya’iyya-lahkon mukaan

Ali bin Abi Talib ja Salman al-Farisi. He eivät väittäneet olevansa Jumala, mutta kauan heidän kuolemansa jälkeen jotkut alaviittilaiset lahkot palvoivat heitä eräänlaisena muslimien kolminaisuutena.

Lord Hakim (druusit) (996–1021 jKr.)

Rizamiyya- ja Muslimiyya-shiialaislahkojen mukaan Jumala ilmentyi kaikkien profeettojen muodossa

K: Mikä on 2. Tess. 2:3:ssa mainittu ”kapina” (kreikaksi ho apostasia)?

V: Tämä on sama sana, jota käytetään kapinasta kreikkalaisessa Septuagintassa Joosuan kirjassa 22:2 ja Jeremian kirjassa 2:19. Maallisissa kreikkalaisissa teksteissä sitä käytettiin poliittisesta kapinasta. Kyse ei ole ihmisistä, jotka eivät olisi koskaan seuranneet Jumalaa, vaan Jumalaa seuraavien ihmisten joukkopako kirkosta. Joukkokapina alkoi 1800-luvulla liberaalin kritiikin myötä.

K: Kuka on 2. Tess. 2:3:ssa mainittu laittomuuden ihminen?

V: Useimmat kristityt pitävät häntä Antikristuksena. Jotkut kuitenkin katsovat, että asia on epäselvä; se saattoi viitata johonkuhun tuon ajan henkilöön, kuten keisari Caligulaan, joka pystytti patsaan palvomaan itseään jumalana.

Seuraavassa on lueteltu joitakin henkilöitä, joita on syytetty antikristukseksi.

Keisari Nero tai keisari Neron reinkarnaatio, Juudaksen reinkarnaatio (Juudasta kutsuttiin myös tuhoon tuomituksi Joh. 17:12:ssa), kuningas Yrjö III (Yhdysvaltain vapaussota), Muhammed, useat paavit, Martti Luther, katolinen kirkko yleisesti, Napoleon, Adolf Hitler, Benito Mussolini, Josif Stalin, John F. Kennedy, Henry Kissinger. Koska lopullisia Antikristuksia on korkeintaan yksi, nämä näkemykset eivät kaikki ole oikeita.

K: Todistaako 2. Tess. 2:3, että todellinen kristinusko on kadonnut maasta?

V: Ei, kahdesta syystä. Siinä ei sanota, että kaikki olisivat joutuneet harhaan, eikä Antikristus, laittomuuden ihminen, ole vielä ilmestynyt.

K: Kuka 2. Tess. 2:7:ssä pidättelee laittomuuden salattua voimaa?

V: 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:7–8 antaa meille neljä vihjettä.

1. Hän pidätteli tällä hetkellä laittomuuden voimaa ja jatkaa sitä, kunnes hänet poistetaan tieltä.

2. Lopulta hänet poistetaan tieltä.

3. Silloin laittomuuden ihminen ilmestyy.

4. Silloin Jeesus tulee ja kukistaa hänet.

Kyseessä on todennäköisesti enkeli, joka estää Antikristuksen tulemisen.

K: Miten Jeesus kukistaa 2. Tess. 2:8:n mukaan suunsa henkäyksellä?

V: Koska maailmankaikkeus syntyi Jumalan sanasta, Jeesuksen tarvitsee vain lausua sanat, ja niin tapahtuu. Kun Jeesus käski: ”Lazarus, tule ulos”, oli hyvä, että Hän käytti Lazaruksen nimeä. Muuten kaikki olisivat saattaneet tulla ulos.

K: Miksi totuuden Jumala lähettää ihmisille harhoja (2. Tess2:11 –12 ja 1. Kuninkaiden kirja 22:13–24)? (Muslimien apologeetta Ahmad Deedat mainitsi tämän.)

V: Tästä on opittava tärkeä oppitunti.

1. Jumala ei valehtele eikä voi valehdella (Hepr.6:18 ; 4. Moos.23:19 ; 1. Sam.15:29 ; Tit. 1:2).

2. Niille, jotka ovat jo kieltäytyneet uskomasta totuutta, Jumala sallii heidän uskoa mitä haluavat.

3. Jumala ei valehdellut heille, mutta sallii valehtelevien henkien lähettää voimakkaita harhoja, jotta he uskoisivat valitsemiinsa valheisiin.

4. Yhtä vakavasti Roomalaiskirjeen 1:18–32 osoittaa, että ne, jotka päättävät vaihtaa Jumalan totuuden syntiin, luovutetaan yhä pahempaan turmeltuneisuuteen.

5. Jopa harhojen keskellä Jumala huolehtii siitä, että he tietävät valinneensa uskoa harhoihin. Esimerkiksi Ahabille kerrottiin 1. Kuninkaiden kirjan 22:13–24:ssä, että hänelle kerrottiin valhetta.

K: Miten Jumala pyhittää meidät 2. Tess. 2:13:ssa?

V: Vaikka Jumala tekee meistä hengellisesti täydellisiä taivaassa, se ei ole tässä pääasia. Maan päällä, juuri nyt, Jumala on tekemässä uskovista yhä enemmän Kristuksen kaltaisia. Meidän pitäisi pystyä katsomaan taaksepäin elämäämme ja näkemään alueita, joilla kamppailimme aiemmin jonkinlaisen synnin kanssa, ja joista olemme sittemmin suurimmaksi osaksi voittaneet.

K: Pitäisikö meidän 2. Tess. 2:15:n mukaan pitää kiinni perinteistä, joita meille on opetettu? Eivätkö fariseukset tehneet juuri niin?

V: Paavali puhuu siitä, mitä he näkivät apostolien tekevän. Hän ei puhu pelkistä ihmisten perinteistä, joita vastaan Paavali puhui Kolossalaiskirjeen 2:8:ssa.

K: Miten meidän pitäisi pysyä lujina (kreikaksi stekete) 2. Tess. 2:15–17:ssä, 1. Tess. 3:8:ssa ja 1. Kor. 16:13:ssa?

V: Meidän on pysyttävä lujina olosuhteista riippumatta. Kun asiat sujuvat hyvin, emme saa tulla laiskoiksi tai itsetyytyväisiksi. Kun ajat tuntuvat yksinäisiltä tai pelottavilta, kuten ne toisinaan olivat Daavidille, meidän tulee levätä Jumalan rauhassa. Kun ajat tuntuvat kaoottisilta, meidän tulee olla vakaita. Kun asiat eivät suju hyvin tai olemme kärsineet suuria menetyksiä, meidän tulee lähestyä Jumalaa ja Hänen lohdutustaan.

K: Miten meidän tulisi rukoilla lähetyssaarnaajien puolesta 2. Tess. 3:1:n mukaisesti? Mitä muuta meidän tulisi tehdä heidän hyväkseen?

V: Meidän tulisi rukoilla sekä heidän hengellisen että ruumiillisen terveytensä puolesta. Jotkut lähetyssaarnaajat lähtevät lähetyskentältä, koska he uupuvat. Meidän tulisi rukoilla, että heidän elämänsä itsessään olisi loistava sanoma. Meidän tulisi rukoilla, että heidän sanansa olisivat selkeä sanoma, ilman kompromisseja tai pelkoa. Meidän tulisi rukoilla heidän taloudellisen tilanteensa puolesta ja siitä, että he käyttäisivät aikaansa ja muita resurssejaan viisaasti. Meidän tulisi rukoilla, että Herran sanoma leviäisi nopeasti. Meidän tulisi rukoilla heidän tehokkuutensa puolesta ja vastustajien tehokkuuden estämiseksi.

Lähetyssaarnaajien puolesta rukoilemisen lisäksi meidän tulisi tukea heitä säännöllisesti taloudellisesti. Voimme myös lähettää heille sähköpostia, kortteja tai pieniä lahjoja tai muilla tavoin osoittaa heille, että välitämme heistä ja ajattelemme heitä.

K: 2. Tess. 3:1 sanoo, että meidän tulisi rukoilla, jotta evankeliumin sanoma kunnioitettaisiin. Miten rukoilemme sen puolesta, ja miten meidän tulisi kunnioittaa evankeliumin sanomaa?

V: Herran rukouksessa rukoilemme, että ”tapahtukoon sinun tahtosi, niin maan päällä kuin taivaassa”. Rukoilkaa, että monet kuulisivat evankeliumin ja ottaisivat sen vakavasti. Meidän tulisi jakaa evankeliumia, mutta emme myöskään saisi kertoa vitsejä, jotka vähentävät Jumalan sanoman kunniaa.

K: 2. Tess. 3:2–4:ssä sanotaan, että koska Jumala suojelee meitä, miksi Paavali sitten rukoili, että hänet vapautettaisiin jumalattomista (vääristyneistä) ja pahoista (aktiivisesti haitallisista) ihmisistä?

V: Tätä kysymystä voi laajentaa ja kysyä: koska Jumala tietää kaiken, eikä mitään tapahdu ilman Jumalan sallimusta, miksi ylipäätään pyytää mitään rukouksessa? Mutta pyyntöjämme sisältävät rukouksemme voivat olla osa keinoja, joita Jumala valitsee käyttävänsä päämääriensä saavuttamiseksi. Paavalin esimerkin lisäksi Jumala käskee meitä pyytämään Häneltä, ja meidän tulisi totella sitä, mitä Jumala käskee.

K: Suojeleeko Jumala kristittyjä pahalta 2. Tess. 3:3:n mukaan?

V: Usein kyllä. Kuitenkaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:3:ssa eikä missään muussakaan jakeessa sanota, että Jumala suojelisi meitä kaikilta onnettomuuksilta ja kiusauksilta. (Kysykää vaikka Jobilta.) Sen sijaan 1. Pietarin kirjeen 1:5–6:ssa sanotaan, että meillä on koettelemuksia, mutta että Jumala suojelee meitä. 1. Korinttolaiskirjeen 10:12–13:ssa sanotaan, että meitä kiusataan, mutta ei enempää kuin mitä voimme kestää.

K: Miten voimme 2. Tess. 3:4:n mukaan olla varmoja ja silti rukoilla?

V: Voimme luottaa siihen, että Jumala täyttää tehtävänsä. Se voi tapahtua esimerkiksi siten, että joku Pietarin kaltainen pelastetaan vankilasta, joku Johanneksen kaltainen elää vanhuuteen asti tai joku Johanneksen veli Jaakobin kaltainen joutuu nopeasti marttyyrikuolemaan uskonsa vuoksi.

K: Miten Herra ohjaa sydämiämme 2. Tess. 3:5:ssä, ja miten me toisinaan vastustamme Hänen ohjaustaan?

V: Jumala ohjaa lapsiaan ainakin neljällä tavalla.

Jumala puhuu meille Raamatun kautta.

Jumala voi puhua meille unien, näkyjen ja hiljaisen, lempeän äänensä kautta.

Jumala voi puhua meille muiden kautta, mukaan lukien muut uskovat, vanhempamme ja jopa ei-uskovat.

Jumala voi käyttää olosuhteita ohjatakseen meitä.

Mutta riippumatta siitä, miten Jumala ohjaa meitä, meidän on tarkoitus totella. Jaakobin kirjeen 4:17 mukaan ”Jokainen, joka tietää, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä, mutta ei tee sitä, tekee syntiä.”

K: Miksi 2. Tess. 3:6:ssa sanotaan, että paras tapa suhtautua laiskoihin kristittyihin on pysyä erossa heistä?

V: He ovat uskovia, joiden on muutettava elämäänsä. Älä ole heille tyly tai epäystävällinen, mutta sinun ei tule seurustella heidän kanssaan tai rohkaista heitä laiskuudessaan. Toivot heille voittoa tästä synnistä, mutta joskus voit auttaa enemmän poissaolollasi kuin läsnäolollasi.

K: Miksi 2. Tess. 3:6–10:ssä jotkut kristityt ovat laiskoja?

V: Kreikkalainen sana, jota Paavali tässä käyttää, ataktos, tarkoittaa kirjaimellisesti ”järjettömää”. Jokaisella on asioita, joita heidän on tehtävä, vaikka eivät ehkä erityisemmin haluaisikaan niitä tehdä. Meidän on oltava itsekurinalaisia tehdessämme sitä, minkä tiedämme olevan oikein, kuten Jaakobin kirjeen 4:17 sanoo, emmekä saa lykätä asioita. Mutta kuinka paljon parempi onkaan nauttia siitä, mitä teet! Joskus jopa silloin, kun toiminta itsessään ei ole miellyttävää, siitä tulee miellyttävää, koska odotat innolla tulosta. Mitä muuta toivot taivaan toivon lisäksi? Toivotko, että jotkut ihmiset pelastuvat ja että ihmiset kasvavat uskossaan? Onko sinulla suuria toiveita niiden suhteen, jotka opettavat muita? Oletko iloinen nähdessäsi Jumalan tahdon toteutuvan maan päällä?

Kerran joku kysyi kolmelta muurajalta, mitä he olivat tekemässä. Ensimmäinen sanoi: ”Vain muuraan tiiliä.” Toinen sanoi: ”Rakennan muuria.” Kolmas sanoi: ”Rakennan katedraalia.” Kaikki kolme tekivät täsmälleen samaa asiaa. Mutta heillä oli kolme hyvin erilaista asennetta.

K: Miten 2. Tess. 3:6–10:ssä jotkut tekevät elinkeinonsa elämällä toisten anteliaisuuden varassa?

V: Tässä on outo kuva. Jotkut ihmiset eivät tehneet mitään, vaan halusivat seurakunnan elättävän heitä, kun taas Paavali työskenteli yötä päivää elättääkseen itsensä voidakseen saarnata.

K: Mitä meidän tulisi tehdä, kun meitä houkuttelee laiskuus (2. Tess. 3:6–10)?

V: Rukoile Jumalalta, että Hänen rakkautensa ja motivaationsa täyttäisivät sinut, ja nouse sitten ylös ja ryhdy toimeen. Yritä tunnistaa, mikä on tärkein asia, jonka Jumala haluaa sinun tekevän juuri tällä hetkellä, ja ala tehdä sitä.

K: Luuletko, että Paavali olisi ollut tehokkaampi ja vähemmän väsynyt, jos hän olisi käyttänyt enemmän aikaa saarnaamiseen työnteon sijaan (2. Tess. 3:7–9)?

V: Luonnollisesti voisi niin ajatella. Mutta Paavali ei vain puhunut sanojaan, vaan jakoi myös elämäänsä ja oli esimerkkinä muille, kuten hän sanoi 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:9:ssä. Niinpä ihmiset voivat sekä nähdä hänen esimerkkinsä että kuulla häntä. Samoin meidän sanamme voivat olla tehokkaampia (tai vähemmän tehokkaita), kun ihmiset näkevät myös esimerkkimme.

K: Pitäisikö meidän 2. Tess3:12 :n ja Sananlaskujen 30:24–25 mukaan säästää rahaa tulevaisuutta varten, vai eikö meidän pitäisi huolehtia tulevaisuudesta, kuten Matt.6:31 ,34 ja Fil. 4:6 viittaavat?

V: Kristittyjen tulee toimia tasapainoisesti, ja tässäkin asiassa on kyse tasapainosta. Koska Sananlaskuissa mainitaan esimerkkinä muurahaisen käyttäytyminen, joka varastoi ruokaa talveksi, meidän tulee suunnitella ja säästää tulevaisuutta varten. Kuten Sananlaskuissa 31:21 kuitenkin osoitetaan, jalo vaimo ei pelkää perheensä puolesta, kun lunta sataa, koska hän on työskennellyt ahkerasti heidän vaatetuksensa eteen. Siksi meidän tulisi valmistautua tulevaisuuteen ilman ahdistusta tai huolta siitä.

K: Mitkä ovat kaksi erilaista tapaa hylätä joku 2. Tess. 3:14–15:ssä ja 1. Kor. 5:11–13:ssa?

V: Yksi muoto on varoittaa henkilöä ja pysyä erossa hänestä hänen laiskuutensa vuoksi. Toinen muoto on erottaa hänet seurakunnasta ja pysyä täysin erossa hänestä hänen törkeän, jatkuvan ja katumattoman syntinsä vuoksi. 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:14–15:ssä heidän tuli välttää sosiaalista kanssakäymistä, mutta ei välttämättä kaikkea kanssakäymistä; heidän tuli varoittaa häntä.

K: Mitä luulet 2. Tess. 3:17:n mukaan ajavan ihmisiä kirjoittamaan valheellisia asioita Jumalan tai Hänen apostoliensa nimissä?

V: Vastaus on tietysti se, että Saatana käyttää hyväkseen heidän omaa syntistä luontoaan, mutta tämän vastauksen lisäksi saattaa olla joitakin yleisiä hyökkäyskeinoja, joita Saatana käyttää.

1) Joillekin rahan ansaitsemisen tai toimeentulon hankkimisen houkutus voi saada jonkun keksimään jotain ja myös suostuttelemaan muita julkaisemaan sen maailmalle.

2) Toisille raha ei ehkä ole ensisijainen motivaatiotekijä. Sen sijaan kyseessä voi olla pyrkimys merkityksellisyyteen ikätovereiden tai ympärillä olevien ihmisten silmissä.

3) Kolmas ryhmä taas saattaa olla niin harhaanjohdettu, että he todella uskovat muuttavansa ihmisyhteiskuntaa parempaan suuntaan tai että jokin jumaluus todella haluaa heidän tekevän näin.

4) Toisille se olisi halu ”auttaa Jumalaa”. He tuntevat alitajuisesti, että Jumala ei ole kertonut kaikkea olennaista, joten he ajattelevat, että maailmasta tulisi parempi, jos he valehtelevat ja väittävät Jumalan sanoneen jotain, mitä heidän mielestään Jumalan olisi pitänyt sanoa.

Joka tapauksessa tämän keksineen henkilön ensisijainen motivaatio ja tämän julkaisemiseen innokkaan kirjankustantajan tai mediayhtiön motivaatio saattavat olla erilaiset.

K: Mitä todisteita meillä on 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeistä, että näiden kirjojen pitäisi kuulua Raamattuun?

V: Syitä on ainakin kolme.

1. Paavali kirjoitti sen, ja hän oli apostoli. Pietari vahvisti 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa, että Paavalin sanat olivat pyhää kirjoitusta.

2. Paavali itse sanoi olevansa apostoli 1. Timoteuksen kirjeen 1:1; 2:7, Roomalaiskirjeen 1:1; 1. Korinttolaiskirjeen 1:1; 9:1, 2. Korinttolaiskirjeen 1:1, 11:5; Gal. 1:1, Ef. 1:1; Kol. 1:1; 1. Tim. 1:1; 2. Tim. 1:1; Tit. 1:1.

3. Varhaiskirkon todisteet. Katso seuraavasta kysymyksestä muutamia kirjoittajia, jotka viittaavat 2. Tessalonikalaiskirjeen jakeisiin.

K: Mistä tiedämme, että 2. Tessalonikalaiskirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todistusaineisto. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat 2. Tessalonikalaiskirjeestä noin 44 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 50 % 2. Tessalonikalaiskirjeestä, kun jakeiden osat lasketaan mukaan. Se on 23,4 jaetta yhteensä 47 jakeesta.

Seuraavassa on lueteltu kirjoittajat, jotka viittasivat 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeen jakeisiin.

Polykarpos (110–155 jKr.) lainaa puolet 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:15a:sta (5 kreikkalaista sanaa 9:stä) Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 11, s. 35, 110–155 jKr.

Jotkut pitävät mahdollisena, että Polykarpos (110–155 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8b–9a:aan. ”Hän [meidän Herramme Jeesus Kristus] tulee elävien ja kuolleiden tuomarina. Jumala vaatii Hänen verensä takaisin niiltä, jotka eivät usko Häneen.”

Justin Martyr (kirjoitti n. 138–165 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3:n oppiin teoksessaan ”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 11, s. 253. Kyseessä ei kuitenkaan ole suora lainaus tai parafraasi.

Muratorian kanonissa (170–210 jKr.) (ANF, osa 5, s. 603) mainitaan Paavalin kaksi kirjettä tessalonikalaisille sekä Paavalin muut 11 kirjettä.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:11 kohdan ”toisessa Tessalonikalaiskirjeessä”. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 29.1, s. 502. Hän lainaa myös 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4 Paavalin sanoina ”toisessa Tessalonikalaiskirjeessä”, ibid., kirja 3, luku 7.2, s. 420.

Aleksandrian Klemens lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:1,2 ”apostolin” kirjoittamana teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) kirja 5, luku 3, s. 448

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:4 Paavalin tessalonikalaisille osoittamana teoksessaan Scorpiace, luku 13, s. 646

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4b teoksessaan A Treatise on the Soul, luku 57, s. 234. Hän lainaa myös 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:6–8 ja 1:8–9 ”apostolin” kirjoittamina teoksessaan Five Books Against Marcion, kirja 5, luku 16, s. 464

Hippolytos (222–235/236 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:1–11 Paavalin sanoina teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 63, s. 218

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa 2. Tess. 2:1–12 Paavalin sanoina. Sitten hän lainaa Danielin kirjan 9:27. ”Näin monia, lukuisista kohdista, olen katsonut aiheelliseksi tuoda esiin, jotta kuulija voisi edes jossain määrin ymmärtää pyhän Raamatun merkityksen, joka antaa meille tietoa paholaisesta ja Antikristuksesta;” Origenes, Teos Celsusta vastaan, kirja 6, luku 47, s. 595

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) Paavalin kirje tessalonikalaisille: ”Mutta me olemme käskeneet teitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te erottaisitte itsenne kaikista veljistä, jotka elävät kurittomasti eivätkä sen perinteen mukaan, jonka he ovat meiltä saaneet.” [2. Tessalonikalaiskirje 3:6] Cyprianuksen kirjoitukset, kirjoitus 12, osa 3, luku 68, s. 551

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:6–7 sanoen, että se on ”saman apostolin kirjoittama”. Dialogia todellisesta uskosta, toinen osa, luku 824B, s. 81–82. (Adamantius puhuu)

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:aa Paavalin tessalonikalaisille kirjoittamana. ”Kommentaari Ilmestyskirjasta”, 1. luku, luku 16, s. 345. Hän lainaa myös osia 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:7, 8, 9, 10, 11 kohdista teoksessaan ”Kommentaari Ilmestyskirjasta”, 11. luku, luku 7, s. 354

Petauksen Victorinus (-304 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:2:een Alandin ym. toimittaman Kreikkalaisen Uuden testamentin 4. tarkistetun painoksen mukaan. En ole kuitenkaan pystynyt vahvistamaan tätä niissä Petauksen Victorinuksen kirjoituksissa, jotka minulla on.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Ankyran Basileios (n. 364 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4:ään

Aleksandrian Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessään nro 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kaksi kirjettä tessalonikalaisille osana Uutta testamenttia. Se lainaa kokonaan 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:1.

Skismaattinen Lucifer Cagliarilainen (370/371 jKr. tai n. 399 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:7 Paavalin kirjoittamana. Teoksessa ”Hengestä”, luku 13.29, s. 19

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) luettelee kaanonissa 60, s. 159, Vanhan ja Uuden testamentin kirjat. Kaanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kaanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (384 jKr. jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Johannes Krysostomos (396 jKr.) kirjoitti viisi saarnaa 2. Tessalonikalaiskirjeestä, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Hän sanoi saarnassaan nro 3, että kirjeen oli kirjoittanut Paavali.

Sokea Didymos (398 jKr.)

Makarios/Symeon (4. tai 5. vuosisata)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:3:een

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.)

Severianus (vuoden 408 jKr. jälkeen)

Niceta Remesianus (366–n. 415 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.)

Augustinus Hippolainen (388–28.8.430 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3:een

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.)

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:3; 2:8

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Tertullianuksen mukaan harhaoppinen Marcion viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeeseen

Apostoliset säädökset (päivämäärä epävarma, noin 380 jKr.) viittaavat 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:aan

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Donatisti Tyconius (390 jKr. jälkeen) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3,8:aan

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3:een

3. Varhaisimmat 2. Tessalonikalaiskirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

s. 30 1. Tess. 4:12–13, 16–17; 5:3, 8–10, 12–18, 25–28; 2. Tess. 1:1–2; 2:1, 9–11 (3. vuosisadan alku)

s. 92 Ef 1:11–13,19–21; 2. Tess 1:4–5,11–12 (n. 300 jKr.) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta sivua 92 sivulla 614.

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Vanha syyrialainen (n. 400 jKr.)

Sinaiticus [Si] n. 340–350 jKr.

Claromontanus [D] 5.–6. vuosisata

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

I Washington, D.C., 5. vuosisata

Goottilainen 493–555 jKr.

Italic [Ital] 4.–13. vuosisata

Latinalainen Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

Peshitta-syyria [Syr P] 400–450 jKr.

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta lähtien

Georgian [Geo] 5. vuosisadalta lähtien

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Harcleanin syyriankielinen käännös [Syr H] 616 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/2 Thessalonians Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 2. Tessalonikalaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.