< Raamatunkysymys 2. Timoteuksen kirjeestä

K: Miksi luulet Paavalin korostaneen 2. Timoteuksen kirjeen 1:1:ssä, 1. Korinttolaiskirjeen 1:1:ssä, 2. Korinttolaiskirjeen 1:1:ssä, Efesolaiskirjeen 1:1:ssä ja Kolossalaiskirjeen 1:1:ssä, että hän oli apostoli Jumalan tahdosta?

V: Paavali ei valinnut itseään eikä ylentänyt itseään apostoliksi. Kukaan muu ei myöskään nimittänyt tai valinnut häntä. Vain Jumala nimitti Paavalin apostoliksi.

K: 2. Tim. 1:4:ssä Paavali ei tuntenut vain epäitsekästä rakkautta Timoteusta kohtaan; Paavali nautti tämän seurasta ja kaipasi häntä. Miten voimme vaalia samanlaista rakkautta kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan?

V: Meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan ja yhdessä heidän kanssaan. Meidän tulisi jakaa heidän (ja omat) ilomme ja surumme. Meidän tulisi hidastaa tahtia ja päättää viettää aikaa heidän kanssaan. Jeesus sanoi, että he tunnistavat meidät kristityiksi rakkaudestamme, joten osa todistustamme on rakkautemme muita ihmisiä ja toisiamme kohtaan. J.H. Jowett kirjoitti: ”Kyyneleettömät sydämet eivät voi koskaan olla kärsimyksen sanansaattajia. Kun myötätuntomme menettää kipunsa, emme voi enää olla kärsimyksen palvelijoita.”

(Believer’s Bible Commentary, s. 2109)

K: 2. Tim. 1:5:n mukaan Loiksen näkökulmasta usko Jumalaan ei takaa, että lapsellasi olisi sitä, saati sitten lapsenlapsellasi. Miten jumalaiset vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa, jotta nämä seuraisivat Jumalaa?

V: Siinä on ainakin kolme näkökohtaa.

Kuinka elät: Mitä lapsesi näkevät, kun he katsovat sinua? Näkevätkö he toisaalta juopottelua, huumeita, kiroilua, moraalittomuutta, valehtelua, laittomasti ladattua mediaa ja varastamista jne.? Näkevätkö he toisaalta jonkun, joka iloitsee Jumalasta ja haluaa elää Häntä miellyttäen? 2. Timoteuksen kirjeen 1:5 kohdassa sana ”vilpitön” tarkoittaa ”tekopyhää” tai kirjaimellisesti ”ilman naamaria”.

Mitä opetat: Meidän on kasvatettava lapsiamme sanoilla, ei pelkästään elämällämme. Opetatko heitä ravitsemaan itseään lukemalla Raamattua ja rukoilemalla? Opetatko heitä huolehtimaan toisista ja jakamaan evankeliumia muille?

Heidän ympäristönsä: Asutko parhaan kykysi mukaan paikassa, joka on hyvä ympäristö lapsillesi? Onko sinulla hyvä kristittyjen yhteisö, jonka kanssa he ja sinä olette tekemisissä?

K: Miksi Paavali ei 2. Tim. 1:5:ssä puhunut Timoteuksen isän uskosta samoin kuin äidin uskosta?

V: Apostolien teoissa 16:1 sanotaan, että Timoteuksen äiti oli juutalainen ja uskovainen, ja hänen isänsä oli kreikkalainen. Muuten, Lois oli luultavasti juutalainen, kun hän kasvatti Timoteuksen äitiä Eunicea, ei kristitty.

K: Jos Jumala antaa meille yhden tai useamman hengellisen lahjan (2. Tim. 1:6), miksi meidän täytyy ”sytyttää liekkiin” lahjamme?

V: Mitä tapahtuu, kun Jumala antaa meille hengellisen lahjan? Ehkä ei mitään, koska olemme huolimattomia emmekä käytä sitä. Timoteukselle käskettiin olla ahkera sekä käyttää ja vahvistaa niitä lahjoja, jotka Jumala oli hänelle antanut. Meidän on hoidettava kaikki palvelutyön osa-alueet, mutta Timoteuksen tavoin meilläkin saattaa olla jokin erityinen osa-alue, johon Jumala on meitä lahjoittanut, ja meillä on vastuu kehittää sitä.

K: Tarkoittaako 2. Tim. 1:7:n ”itsehillintä” (joissakin käännöksissä ”terve mieli”) sitä, että todellisella kristityllä ei voi koskaan olla epätervettä mieltä, mukaan lukien mielisairaus?

V: Ei suinkaan. Jotkut ovat väittäneet näin, mutta tämä on kehotus vaalia tervettä opetusta mielessämme, ei väitettä siitä, että kristitty olisi mitenkään immuuni mielisairauksille enemmän kuin ruumiillisille sairauksille. Emme usein ymmärrä, miksi Jumala sallii sen, mitä Hän sallii, mutta tiedämme, että Jumala voi viedä meidät myrskyn läpi, vaikka Hän ei veisikään meitä myrskyn ohi.

K: Koska Jumala pelasti meidät 2. Tim. 1:9:n mukaan yksin omasta aikeestaan ja armostaan ennen aikojen alkua, miksi meidän pitäisi yrittää suostutella ihmisiä, kuten 1. Kor. 9:20–23 sanoo? Joko heidät on ennalta määrätty pelastettaviksi tai sitten ei.

V: Efesolaiskirjeen 2:8:ssa sanotaan, että he pelastuvat armosta uskon kautta. Jumala todellakin pelasti valitut jo ennen aikojen alkua, mutta ei tavalla, joka vähentäisi vastuutamme tai valinnanvapauttamme. Älä sekoita päämääriä ja keinoja. Saarnaamisemme ja suostuttelumme sekä heidän vastauksensa ovat osa keinoja, joilla he pääsevät pelastukseen.

K: Koska Kristus on 2. Tim. 1:10:n mukaan poistanut kuoleman, miksi uskovat silti kuolevat?

V: Vastaukseen liittyy kaksi näkökohtaa.

1. Jeesus poisti uskovien ikuisen kuoleman.

2. Vaikka Jeesus voitti kuoleman virallisesti ristillä, Hän tulee lopulta poistamaan fyysisen kuoleman toisen tulemisensa jälkeen.

K: Mitä tarkoitetaan 2. Tim. 1:13:ssa ”terveellä opetuksella”?

V: Se tarkoittaa enemmän kuin vain harhaoppista opetusta; jotkut väärät opetukset eivät ole sielua tuhoavaa harhaoppia, mutta ovat silti vääriä ja harhauttavia. Joskus ihmiset voivat olla niin kiinni spekulaatioissa, että he menettävät keskittymisensä Kristukseen.

K: Koska meidän on 2. Tim. 1:13:n mukaan pidettävä kiinni ”terveen opetuksen mallista”, miksi Paavali sitten nuhtelee 2. Tim. 3:5:ssä niitä, joilla on ”jumalisuuden ulkonäkö, mutta jotka kieltävät sen voiman”?

V: Meidän tulee sekä noudattaa jumalisuuden ulkoista muotoa että uskoa sen voimaan. Meidän on tarkoitus olla jumalisia sekä sisäisesti että ulkoisesti, kuten Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa 23:15–26.

K: Kuka 2. Tim. 1:14:ssä vartioi, ja miksi Timoteukselle annetaan tämä vastuu/käsky?

V: Yhtäältä Pyhä Henki vartioi meissä olevaa talletusta Efesolaiskirjeen 1:14 mukaan. Toisaalta Paavali sanoi Timoteukselle, että tällä oli tehtävä: hänen tuli vartioida uskon totuutta paitsi itsensä, myös muiden uskovien puolesta. Pyhä Henki voi käyttää muita uskovia välineinä uskon vartioimiseksi.

K: Miksi 2. Tim. 1:16–18:n mukaan kristityt, jopa Paavalin kaltaiset, tarvitsevat edelleen virkistystä muilta pyhiltä?

V: Meidät on luotu olemaan yhdessä, yhtenä ruumiina, yhtenä Jumalan temppelinä. Meidän on virkistettävä toisiamme ainakin kolmella tavalla.

1) Tarvitsemme toisiamme rohkaisun, lohdutuksen, oikaisun ja toisinaan nuhteen vuoksi (1. Tess. 5:11–12, 14; 2. Tess. 2:15–17).

2) Sen lisäksi, että autamme toisiamme hengellisesti, meidän tulisi auttaa toisiamme myös aineellisesti ja taloudellisesti.

3) Lopuksi voimme virkistää muita uskovia pelkästään läsnäolollamme ja viettämällä aikaa heidän kanssaan.

Mutta entä ne uskovat, jotka ovat eristyksissä etäisyyden, terveydentilan tai vankilatuomion vuoksi? Meidän on pidettävä heitä rukouksissamme, ja Jumala voi korvata puutteemme.

Tavallaan tämä kirje oli virkistävä Timoteukselle. Se osoitti, että Paavali, vaikka hän oli kahleissa vankilakellarissa, ajatteli yhä Timoteusta. Tässä on kahleissa oleva vanki, jota ollaan teloittamassa, ja joka kehottaa Timoteusta olemaan pelkäämättä mitään. Ja tässä on pennitön rikollinen, joka sanoo Timoteukselle, ettei tämän pidä hävetä mitään. On yksi asia, kun minä sanon tämän teille; mutta on aivan toinen asia, kun vanki Paavali sanoo tämän teille.

K: Miten meidän tulisi 2. Tim. 1:16–18:n mukaan rohkaista muita kristittyjä?

V: Edellisen vastauksen lisäksi meidän tulisi ilmaista rakkauttamme tekemällä heille mukavia asioita, kuten neulomalla heille huivin, leipomalla heille keksejä tai ruokaa, kutsumalla heidät kylään jne.

Joskus on asioita, jotka sinusta tuntuvat vähäisiltä, mutta jotka ovat jollekin toiselle paljon tärkeämpiä, vaikeampia tai vaivalloisempia. Ole tarkkaavainen näiden asioiden suhteen, jotta voit auttaa.

Lopuksi on joitakin asioita, jotka ovat tärkeitä sekä sinulle että heille; ole valmis tekemään uhrauksia heidän puolestaan. Pidä toisia tärkeämpinä kuin itseäsi, kuten Filippiläiskirjeen 2:3 sanoo.

K: 2. Timoteuksen kirjeen 2:1:ssä sanotaan, että armo on Jumalan antama ansaitsematon suosi. Miten voimme siis tehdä jotain ollaksemme vahvoja armossa?

V: Jumalan armossa on monia puolia. Jumalan armo luvattiin ennen aikojen alkua (Titus 1:2), samoin kuin lunastus Jeesuksen kautta (Roomalaiskirje3:24 ). Armo myös tukee meitä päivittäin.

K: Miksi Paavali ei selittänyt asiaa Timoteukselle mahdollisimman selkeästi 2. Tim. 2:7:ssä?

V: Miksi kreikkalainen filosofi Sokrates esitti kysymyksiä? Luultavasti Paavali kysyi samoista syistä. Paavali oli selkeä, mutta hän esitti nämä esimerkit yleisluontoisesti, jotta Timoteus voisi pohtia niitä. Joskus kun opetamme muita, hyvä menetelmä on käyttää yleisiä esimerkkejä ja kysymyksiä ja antaa oppilaiden käydä läpi prosessin, jossa he keksivät itse tarkat vastaukset. Tietenkin Timoteus voisi kirjoittaa Paavalille tai tavata hänet myöhemmin kysyäkseen mistä tahansa asiasta, josta hän ei ollut saanut selvyyttä.

Samoin Jumala käyttää usein yleisiä vertauskuvia opettaakseen meitä. Hän ei jätä meitä pimentoon, sillä Jumala on antanut meille Pyhän Hengen ja toisemme opastamaan meitä.

K: Miksi Paavali kehottaa 2. Tim. 2:8:ssa Timoteusta muistamaan, että Jeesus nousi kuolleista, ikään kuin se olisi [väitetysti] helposti unohdettava jälkikäteen lisätty ajatus?

V: Se ei ollut mikään jälkikäteen mieleen tullut asia. Paavali kehottaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:8:ssa muistamaan korostaa tätä yhtenä evankeliumin olennaisimmista ja keskeisimmistä osista, kuten Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–8:ssa. Vain yhden luvun aiemmin Paavali sanoo 2. Timoteuksen kirjeen 1:10:ssä, että Kristus Jeesus ”on kukistanut kuoleman”.

Voisi virheellisesti ajatella, ettei Paavalin tarvitsisi mainita sitä lainkaan, koska hän kirjoitti luotetulle työtoverilleen Timoteukselle. Mutta koska Paavali muistutti jopa Timoteusta ylösnousemuksesta, meidänkin on edelleen muistutettava toisiamme siitä.

K: Miksi Paavali 2. Tim. 2:10:ssä kärsii valittujen vuoksi eikä kaikkien muiden?

V: Paavali saarnasi ja kärsi vainoa erottelematta kaikkien puolesta. Vaikka Paavalin koko työ kunnioitti Jumalaa, hän tiesi, että hänen ponnistelunsa olisivat turhia niille, jotka eivät valinneet Herraa (Joosua 24:21–22) eivätkä yhdistäneet kuulemaansa evankeliumia uskoon (Hepr. 4:2).

K: Miten selittäisit 2. Tim. 2:11:n kohdan, jossa sanotaan, että on kuoltava voidakseen elää?

V: Jotkut rikkaat ihmiset, joilla näennäisesti on kaikki mitä he voisivat haluta, tekevät itsemurhan (nopeasti) tai turvautuvat huumeisiin, mikä on hidas itsemurha. Jos kaikki, minkä vuoksi sinun on syytä elää, on sinun sisälläsi, huomaat, että elämä on tyhjä, ontto kuori. Vain rakastamalla muita ja välittämällä jostakin itsesi suuremmasta voit paeta masentavaa yksinäisyyttä, jossa kaikki on merkityksetöntä, jos sinulla ei ole muuta tarkoitusta. 1. Timoteuksen kirjeen 5:6 mukaan se, joka elää nautinnon vuoksi, on kuollut jo eläessään.

K: Viittaako 2. Tim. 2:12 siihen, että voimme menettää pelastuksemme kieltämällä Kristuksen?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan. Monet varhaiskristityt sekä nykypäivän kristityt, kuten monet raamatulliset metodistit, nazareenit, vapaatahtoiset baptistit, useimmat karismaattiset kristityt ja luterilaiset, vastaisivat myöntävästi. Toiset baptistit, raamatunkirkkojen jäsenet ja reformoidut vastaisivat yleensä kieltävästi. Katso lisätietoja keskustelusta, joka koskee Heprealaiskirjeen 6:4–12.

K: Missä mielessä teemme asioita valittujen puolesta 2. Tim. 2:10:ssä, Kol. 3:12:ssa ja Tit. 1:1:ssä?

V: Valitut eivät ole vain niitä, jotka ovat kääntyneet Kristuksen puoleen. Valitut ovat myös niitä, jotka tulevat vielä kääntymään Kristuksen puoleen, mutta eivät ole vielä tehneet niin. Emme tiedä, ketkä ovat valittuja. Joistakin meillä saattaa olla hyvä yleiskuva, mutta toiset, kuten Tarsuksen Saulus, yllättävät meidät täysin. Rakastamme, huolehdimme ja julistamme evankeliumia erottelematta kaikille, rukoillen heidän pelastuksensa puolesta, eli että heistä tulisi valittuja.

K: Koska 2. Tim. 2:14:n mukaan meidän tulisi välttää sanasotaa, eikö meidän pitäisi koskaan kiistellä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä kanssamme?

V: Ei. Ensinnäkin 2. Timoteuksen kirjeen kohdassa2:14 puhutaan ”riitelystä”, ei keskustelusta, väittelystä, oikaisemisesta tai nuhtelusta. Toiseksi siinä puhutaan riitelystä ”sanojen vuoksi”, ei sisällöllisemmistä asioista.

K: Pitäisikö 2. Tim. 2:15:n mukaan jokaisen olla oppilas, jotta hän saisi Jumalan hyväksynnän?

V: Kyllä. Jokaisen kristityn tulisi tutkia pyhiä kirjoituksia, kuten Apostolien teot2:42 , Psalmit 119 ja 2. Timoteuksen kirje 3:15–16 antavat ymmärtää. Vain joillakin on opettamisen lahja, ja heidän tulisi toimia opettajina (1. Korinttolaiskirje 12:29; Jaakobin kirje 3:1). The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 11. osan sivulla 402 todetaan, että lähin käännös on ”ole innokas”, ”kiirehdi”, ”tee parhaasi” tai ”ponnistele kaikin voimin”, ei pelkästään ”opiskele”.

K: Miten väärä opetus leviää 2. Tim. 2:17:ssä?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana gangraina voi tarkoittaa kuolioa (NIV, NRSV) tai syöpää/haavaumaa (NKJV, KJV, Wuest). Believer’s Bible Commentary -teoksen s. 2117 mukaan kumpikin merkitys voi olla kyseessä. Joka tapauksessa se viittaa sairauteen, joka tarttuu ja valtaa koko kehon, ellei sitä hoideta viipymättä ja päättäväisesti. Kuvittele, että lääkäri sanoisi sinulle, että sinun tarvitsee vain elää terveellisesti ja vapauttaa kehossasi jo oleva parantava voima, vaikka sinulla olisi gangreeni. Ei, lääkärin on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin pelastaakseen henkesi. Samoin kun yksilö tai ryhmä johdetaan harhaan väärän opetuksen vuoksi, meidän on varoitettava ja nuhdeltava välittömästi, jotta ongelma ei pahentuisi entisestään.

Vaikka Paavali oli vielä elossa, luopiot ja väärät opettajat, kuten Hymenaios (1. Tim. 1:20; 2. Tim. 2:17), Aleksandros (1. Tim. 1:20) ja Filetos (2. Tim. 2:17), oli paljastettava ja nuhdeltava julkisesti välittömästi. Meillä ei ole apostoli Paavalin valtuuksia, joten meidän on oltava vieläkin ahkerampia vastustamaan vääriä opettajia.

K: Miten voimme 2. Tim. 2:20–21:n mukaan valita, millaisia astioita olemme, kun Room. 9:21–23 sanoo, että Jumala on tehnyt toiset astiat kunniaan ja toiset ei-kunniaan?

V: Jumala muovasi meidät kuin saven, mutta Jumalan ja meidän välinen vuorovaikutus on enemmän kuin pelkkä suhde savenvalajan ja saven välillä. Elottomasta savesta poiketen meillä on jonkin verran kykyä joko kovettaa itsemme (2. Moos.8:15 , Hepr.3:15 ) tai olla pehmeitä. Ainakin jossain määrin kaikki ihmiset voivat valita, sivuuttavatko he vai tunnustavatko oman syntisyytensä, tarpeensa Jumalalle ja huutavatko apua.

K: Mihin 2. Tim. 2:21:n ilmaisu ”se, mikä on kelvoton” viittaa?

V: Kieliopillisesti ”sopimaton” voi tässä tarkoittaa puu- ja saviastioita, väärää opetusta, pahoja ihmisiä tai kaikkia edellä mainittuja. Ei kuitenkaan ole järkevää, että se tarkoittaisi pelkästään puuta ja savea, koska Paavali ei sano, että meidän pitäisi kirjaimellisesti välttää näitä materiaaleja. Pikemminkin se tarkoittaa, että meidän tulee välttää väärää opetusta ja pahoja ihmisiä, joita puu ja savi edustavat, koska emme halua tulla sellaisiksi itsekin.

K: Kun 2. Tim. 2:22:ssa Jumala on jo julistanut meidät vanhurskaiksi ja me rakastamme Jumalaa ja uskomme Häneen, miten meidän sitten pitäisi pyrkiä vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan?

V: 2. Timoteuksen kirjeen 2:22 kehottaa meitä ”pyrkimään vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka puhtaasta sydämestä huutavat Herraa”. Kun tulimme Kristuksen luo, taistelumme miellyttääksemme Jumalaa ja tullaksemme Kristuksen kaltaisiksi ei päättynyt, vaan se vasta alkoi.

K: Miten 2. Tim. 2:14, 22–24:n mukaan vastustetaan harhaoppeja riitelemättä?

V: Meidän tulee vastustaa virhettä, emme vihata henkilöä. Meidän tulee puolustaa uskoa tarmokkaasti, mutta samalla varmistaa, että ihmiset tietävät, että rakastat heitä, et vihaa heitä. Haluat, että vastustajillesi tapahtuu parasta, mitä mahdollisesti voi tapahtua. Haluat heidän näkevän totuuden, kääntävän elämänsä Kristuksen puoleen, jotta voisit olla heidän kanssaan taivaassa ikuisesti.

K: Miten 2. Tim. 2:24–25:n mukaan käsitellään typeriä kysymyksiä?

V: Ensinnäkin on tunnustettava, että se, mikä sinusta saattaa tuntua tyhmältä, voi olla vakava kysymys sen esittäjälle. Mutta joskus ihmiset esittävät kysymyksiä, joissa he eivät ole vakavissaan, tai he vain yrittävät saada sinut ansaan. Jos olet epävarma, kunnioita kysyjää, oletetaan, että kyseessä on ensimmäinen tapaus, ja vastaa hänen tarpeeseensa saada vastaus. Toisen tyyppisten kysymysten kohdalla ymmärrä, että he saattavat vain haluta tuhlata aikaasi, eikä sinulla ole heille mitään hyödyllistä sanottavaa, jota he kuulisivat. He kuuntelevat sinua vain, jos mokaat. Muut ihmiset saattavat kuitenkin kuulla vastauksesi heille, joten vastaa viisaasti riippumatta siitä, onko kysyjä vilpitön vai ei.

K: Annetaanko 2. Tim. 2:25:ssä ja Ap. t. 5:31:ssä katumus Jumalan toimesta, vai onko se jotain, mitä meidän käsketään tehdä, kuten Ap. t. 17:30 ja Mark. 1:15 osoittavat?

V: Molempia. Jumala antaa meille mahdollisuuden katua, mutta Jumala ei itse asiassa kadu puolestamme. Katumus on Jumalan lahja, mutta meidän on otettava tämä lahja vastaan.

K: Miten 2. Tim. 2:15, 20–21, 24–26:ssa työntekijä, astia ja palvelija eroavat toisistaan?

V: 2. Tim. 2:15:n mukaisen työntekijän tulisi pyrkiä erinomaisuuteen työssään.

2. Timoteuksen kirjeen 2:20 kohdassa Paavali keskittyy astian koostumukseen, käyttöön ja kohtaloon. Jesajan kirjan 52:11 kohdassa meitä käsketään olemaan puhtaita astioita.

2. Timoteuksen kirjeen 2:24–26 mukainen palvelija ei ole pelkkä alhainen, oppimaton orja, vaan palvelija, jolle on uskottu vastuu selvittää, miten hänen isäntänsä tahto toteutetaan. Palvelijan tulisi pyrkiä palvelemaan hyvin.

K: Miksi Jumala ei 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–8 kohdassa, sen sijaan että vain kertoisi meille tietävänsä tulevasta kauheasta ajasta, tehnyt jotain sen estämiseksi?

V: Tärkeä osa tervettä teologiaa on kahden sanan ymmärtäminen: ”Jumala sallii”. Jokainen asia toimii yhdessä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Efesolaiskirje 1:11, Sananlaskut 16:4), mutta kuten Matteuksen evankeliumin 23:37–39, Efesolaiskirjeen 4:30 ja Heprealaiskirjeen 3:10 osoittavat, Jumala sallii asioita, jotka särövät Hänen sydämensä, suututtavat Häntä ja surullistavat Hänen Pyhää Henkeään (Jesaja 63:10). Raamattu ei missään kohdassa sano, että tämä olisi paras mahdollinen maailma, mutta monet uskovat, että tämä on Jumalan paras mahdollinen tapa luoda paras mahdollinen maailma taivaassa.

K: Miten 2. Timoteuksen kirjeen 3:2 mukaan jotkut ihmiset ovat nykyään itsensä rakastajia?

V: Kun ajattelet, että sinä olet universumin tärkein asia, universumisi näyttää todellakin hyvin pieneltä. Kaikki on merkityksetöntä, jos pienen, ohikiitävän elämäsi ulkopuolella ei ole mitään tarkoitusta. Ihmiset voivat vähitellen tulla yhä itsekkäämmiksi, kun he pitävät muita merkityksettöminä ja pyrkivät vain edistämään omaa etuaan. Joskus he ovat kärsimättömiä, kun muut hidastavat heitä, koska he ajattelevat, että muut ihmiset eivät ole tärkeitä; vain he itse. Mutta jos et elä jonkun tai jonkin vuoksi, elät turhaan.

Ehkä uskoville vastalääke tähän on pohtia, kuinka pitkä elämäsi on ja kuinka lyhyt se kuitenkin on maan päällä. Aikasi maan päällä on vähemmän kuin hiukkanen verrattuna aikaasi taivaassa Jumalan, enkelien ja muiden uskovien seurassa. Pidä tämä mielessäsi ja kiinnitä huomiota tärkeisiin, ikuisiin asioihin, älä katoaviin, triviaaleihin asioihin.

K: Koska 2. Tim. 3:2:n mukaan on pahaa, että ihmiset ovat ”itsensä rakastajia”, miksi meidän sitten tulee rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme (Mt. 22:39)?

V: 2. Timoteuksen kirjeen 3:2 tarkoittaa ihmisiä, jotka rakastavat itseään enemmän kuin muita, mukaan lukien ne, jotka rakastavat vain itseään eivätkä muita. Meidän kaikkien tulisi olla sellaisia, jotka rakastavat Jumalaa enemmän kuin itseämme. Meidän tulisi myös rakastaa lähimmäisiämme kuin itseämme ja pitää muita tärkeämpinä kuin itseämme, kuten Filippiläiskirjeen 2:3 sanoo. Katso lisäselvityksiä teoksista When Critics Ask, s. 355–356, ja Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 335–337.

K: Miksi ihmiset rakastavat rahaa 2. Tim. 3:2:ssa, ja mitä tällä on tekemistä rikkauden petollisuuden kanssa, josta puhutaan Matt. 13:22:ssa?

V: Ihmiset rakastavat rahaa ahneuden, pelon ja epävarmuuden tai aseman ja arvovallan vuoksi. Kaikki tietävät, että rahaa voidaan käyttää pahaan tai hyvään, mutta monet unohtavat, että Jeesus sanoi myös, että rikkaus itsessään on ”petollista”. Voimme aivan liian helposti perustella itsellemme, että keräämme tai hamstraamme rahaa hyvään tarkoitukseen, kuten lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen kuolemamme jälkeen, vaikka se onkin ensisijaisesti itsellemme.

Robin Hood ryösti rikkailta antaakseen köyhille. Mutta olen varma, että Robin Hood ja hänen ”köyhät miehensä” saivat itselleenkin huomattavan osan. Vaikka köyhille antaminen on hyvä asia, Jumala ei halua ihmisten tekevän syntiä Häntä ja muita ihmisiä vastaan ryöstämällä heitä. On parempi olla antamatta köyhille kuin varastaa tai ryöstää antaakseen köyhille.

K: Keitä ovat 2. Tim. 3:8:ssa mainitut Jannes ja Jambres, ja miten heidän nimensä päätyivät Uuteen testamenttiin?

V: Nämä ovat kreikankieliset muodot kahden egyptiläisen taikurin nimistä, jotka vastustivat Moosesta 2. Mooseksen kirjan 7:11–12, 22; 8:7, 18–19 kohdissa. Heidän nimiään ei mainita Vanhassa testamentissa, mutta ne säilyivät juutalaisessa perinteessä ja historioitsija Pliniuksen teoksissa.

Anchor Bible Dictionaryn 3. osan sivulla 638 sanotaan: ”Nämä kaksi veljestä taikuria esiintyvät usein juutalaisissa, kristillisissä ja pakanallisissa lähteissä, jotka ovat säilyneet arabiaksi, arameaksi, kreikaksi, hepreaksi, latinaksi, vanhaksi ja keskienglanniksi sekä syyriaksi. Heprealaisessa ja aramealaisessa kirjallisuudessa nimet esiintyvät muodoissa y(2)hny// ja mmr/, sekä hellenisoidummassa muodossa, jossa lopussa on samek: ynys ja ym(b)rys.”

Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

Menahoth 85a: ”Yohane ja Mambres”

Zadokilainen teos Qumranissa7:19 ”Yohaneh ja hänen veljensä”

Jonathanin targum 2. Mooseksen kirjan 7:11 kohdasta.

Qumranin 6Q15 (Damaskoksen asiakirja) 5 17b–19, 1. vuosisata eKr. (Yohanah/Yhnh ja hänen veljensä) Ilmeisesti heidät kuvataan tässä Mooseksen ja Aaronin israelilaisina vihollisina eikä egyptiläisinä.

Yalqut Reu.

Ei-juutalainen historioitsija Plinius (77 jKr.) mainitsee Mooseksen, Jannesin ja ”Lotapeksen” juutalaisten keskuudessa toimineina taikureina tuhansia vuosia Zoroasterin jälkeen.

Uusplatonisti Numenius Apamealainen (2. vuosisata jKr.) mainitsee, että Jannes ja Jambres pystyivät kumoamaan jopa suurimmatkin katastrofit, joita Mooses oli tuonut Egyptin ylle. (Eusebiuksen teoksesta Praeparatio Evangelica 9:8). Myös Origenes mainitsee tämän Numenius Apamealaisesta.

Oli olemassa kirja nimeltä Jannes ja Jambres (jonka on todennäköisesti kirjoittanut juutalainen), johon viitataan Origenesin Kommentaari Matteuksen evankeliumiin -teoksessa.

Ennen Nikean kirkolliskokousta Jannesista ja Jambresista viittasivat kristilliset kirjoittajat Origenes ja Karthagon Cyprianus. Myös Nikean kirkolliskokouksen jälkeen on olemassa muita kristillisiä viittauksia.

K: Jos joku ei ole kärsinyt vainoa (2. Tim. 3:12), tarkoittaako se, ettei hän ole kristitty?

V: Ei ja kyllä. Vaikka jumalalliset ihmiset, kuten Paavali, joutuivat kärsimään ankarasta vainosta muiden ihmisten taholta, toiset jumalalliset ihmiset, kuten Job, eivät juurikaan tai lainkaan kärsineet ihmisten aiheuttamasta vainosta. Kaikkien jumalallisten ihmisten on kuitenkin kestettävä demonien aiheuttamaa väistämätöntä vainoa. Tämä vaino, joka ilmenee uhkauksina, tekoina ja kiusauksina, tulee usein myös muiden ihmisten välityksellä.

K: Tarkoittaako 2. Tim. 3:16 koko Raamattua vai vain sitä osaa, jonka Jumala on antanut?

V: Kreikan kieliopin sääntöjen mukaan, kun lauseessa ei ole ensimmäistä pääverbiä, lause on ”Kaikki Raamattu on Jumalan hengittämää”. On virheellistä kääntää se muodossa ”kaikki Raamattu, joka on Jumalan hengittämää”. Teoksen Bible Difficulties and Seeming Contradictions (s. 13) mukaan Martin Luther käänsi sen virheellisesti, vaikka Luther uskoikin, että koko Raamattu oli Jumalan innoittamaa.

”Pyhät kirjoitukset”, joita Jumala ei ollut antanut, olivat käsite, joka oli tuntematon koko Vanhan ja Uuden testamentin sekä varhaiskirkon todistajille. Ensimmäinen tunnettu tapaus, jossa toisen uskonnon edustajat uskoivat ”todellisiin” pyhiin kirjoituksiin, joita Jumala ei ollut antanut tai jotka Jumala oli antanut mutta myöhemmin ”kumonnut”, ei löydy kristinuskosta vaan islamista Muhammedin aikakaudella.

K: Viittaako Paavali 2. Tim. 3:16:ssa vain Vanhaan testamenttiin?

V: Ei. Kun Paavali sanoi ”kaikki pyhät kirjoitukset”, se viittasi kaikkeen, mitä hän piti pyhinä kirjoituksina. Teoksessa Bible Difficulties and Seeming Contradictions (s. 12–13) mainitaan, että Paavali siteerasi 1. Timoteuksen kirjeessä (5:18 ) evankeliumeista (Matteus10:10 ja Luukas 10:7) osia pyhinä kirjoituksina.

K: Onko 2. Tim. 3:16–17:n mukaan todella totta, että Raamattu sisältää kaiken, mitä kristillinen oppi tarvitsee?

V: Kyllä. Tässä on epätavallinen lausunto yllättävältä taholta. Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä8/15/1981 , s. 28–29, sanotaan: ”He sanovat, että riittää, kun lukee yksinomaan Raamattua, joko yksin tai pienissä ryhmissä kotona. Mutta kummallista kyllä, tällaisen ’Raamatun lukemisen’ kautta he ovat palanneet takaisin juuri niihin luopumuksen oppeihin, joita kristikunnan papiston kommentaarit opettivat 100 vuotta sitten…” – on todellakin outoa, että Raamatun lukijat palaisivat takaisin näihin oppeihin!

Teoksessa Jehovah’s Witnesses Answered Verse by Verse, s. 98–100, huomautetaan, että Vartiotorni-seura myöntää, että yksin Raamattua lukevat Jehovan todistajat lakkaavat uskomasta Vartiotornin opetuksiin ja palaavat kristillisten kirkkojen opetuksiin. Kenen opit sitten todella perustuvat Raamattuun?

K: Voivatko ihmiset tulla täydellisiksi (2. Tim. 3:17)?

V: Tässä elämässä ei, mutta taivaassa kaikki uskovat tulevat olemaan täydellisiä. Katso myös keskustelu Filippiläiskirjeen 3:15 kohdasta.

K: Miten Paavali taisteli hyvän taistelun 2. Tim. 4:7:n mukaan, ja miten meidän tulisi tehdä niin tänään?

V: Unohtamalla pahat teot, joita Paavali oli tehnyt menneisyydessä, pysymällä lähellä Kristusta ja käyttämällä tarmokkaasti Jumalan hänelle antamia lahjoja, Paavali työskenteli niin ahkerasti kuin pystyi levittääkseen evankeliumia, opettamaan muita, suojellakseen ja kasvattaakseen seurakuntaa sekä ylistääkseen Jumalaa. Mutta Paavali halusi tehdä yhä enemmän. Ottaen huomioon hänen Timoteukselle antamansa ohjeet, että sotilas ”ei sekaannu siviiliasioihin” (2. Tim. 2:4), Paavali neuvoi Timoteusta tekemään vähemmän sellaista, mikä ei liittynyt Jumalan valtakuntaan.

K: Tekikö Paavali 2. Tim. 4:8:ssa asioita vain saadakseen taivaallisen kruunun?

V: Ei, häntä ajoi ensisijaisesti ”Jumalan rakkaus” (2. Kor.5:14 ). Paavali kuitenkin kaipasi innokkaasti myös taivaallista kruunuaan (2. Tim. 4:8). Paavalin kruunu ei ollut pelkkä kultainen paino, vaan se oli ilo ja yhteys niiden ihmisten kanssa, joille Paavali oli tuonut evankeliumin, kuten Filippiläiskirjeen 4:1 toteaa.

K: Miten Demas saattoi 2. Tim. 4:10 hylätä Paavalin, kun Paavali puhui Demasista hyvää Filemonin kirjeen 24. jakeessa?

V: 2. Timoteuksen kirje ja Tituksen kirje olivat viimeiset kirjeet, jotka Paavali kirjoitti. Paavali puhui Demaksesta hyvää aiemmin Filemonin kirjeen 24. jakeessa, ja Paavali oli Demaksen seurassa Kolossalaiskirjeen4:14 kohdassa. Demas kuitenkin kääntyi pois ja hylkäsi Paavalin, koska hän rakasti tätä maailmaa. Vielä nykyäänkin jotkut voivat palvella Kristusta ja myöhemmin kääntyä pois, koska he rakastavat tätä maailmaa.

K: Miksi 2. Tim. 4:10:ssä Demas ja muut palvelevat Jumalaa jonkin aikaa, mutta lähtevät, koska rakastavat tätä maailmaa?

V: Siinä ei sanota, että Demas olisi nimenomaisesti kääntynyt pois Jumalasta. Vaikka hän olisi voinutkin tehdä niin, on mahdollista, että Demas halusi edelleen rakastaa sekä Jumalaa että maailmaa. Mutta kun rakastaa myös maailmaa, se voi kasvaa yhä suuremmaksi, kunnes ihminen lopulta ja epäsuorasti kääntää selkänsä Jumalalle ja Hänen tahdolleen.

K: Mitä mielenkiintoista on siinä, että Titus menee Dalmatiaan (2. Tim. 4:10 ja Titus 3:12)?

A: Tituksen kirjeen 3:12 kohdassa Paavali pyysi Titiusta tulemaan hänen luokseen Nikopolisiin. Koska Paavali sanoi ”sinne”, tämä viittaa siihen, että Paavali ei ollut vielä saapunut Nikopolisiin, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 11. osan sivulla 448 todetaan. Teos The New International Bible Commentary, s. 1491, huomauttaa, että Nikopolis oli strategisesti tärkeä kaupunki, josta käsin voitiin edetä Dalmatia an. 2. Timoteuksen kirjeen kohdassa4:10 Paavali sanoo, että Titus on mennyt Dalmatiaan. Tämä osoittaa, että Paavali kirjoitti Tituksen kirjeen ennen 2. Timoteuksen kirjeen kirjoittamista.

K: Miksi Markus oli Paavalille hyödyllinen 2. Tim. 4:11:ssä, kun Paavali ei halunnut ottaa Markusta mukaansa Apostolien tekojen 15:37–40:ssä?

V: Aiemmin Markus oli jättänyt Paavalin kesken tämän lähetysmatkan. Kun Barnabas halusi antaa hänelle uuden mahdollisuuden, Paavali kieltäytyi, joten he erosivat. Kirkkohistoria kertoo, että Jumala käytti Barnabasta ja Markusta laajasti Egyptin evankelioimiseen. Paavali teki virheellisen päätöksen jättäessään Markuksen ottamatta mukaan, mutta Jumala on niin ihmeellinen, että Hän voi käyttää jopa virheitämme Hänen kunniakseen osana Hänen suunnitelmaansa.

Myöhemmin Paavali tunnusti, että Markus oli arvokas, ja korostaakseen tätä tosiasiaa ilman, että hän korostaisi Markuksen aiempaa käyttäytymistä, hän pyysi nimenomaan Markusta mukaansa.

K: Miksi Paavali piti 2. Tim. 4:13:ssa henkilökohtaista omaisuuttaan, kuten kirjakääröjä ja viittaa? Apostolien teoissa 4:32–35 kerrotaan, että opetuslapsilla oli kaikki yhteistä.

V: Apostolien teot 4:32–35 on esimerkki, ei käsky, siitä, että varhaiset opetuslapset pitivät kaiken yhteisenä. 2. Timoteuksen kirjeen4:13 osoittaa, että henkilökohtainen omaisuuskin on sallittua. Apostolien teot 5:1–11:n Ananias ja Sapphira osoittavat kuitenkin, että mitä tahansa päätätkin antaa Jumalalle, ole rehellinen siitä, mitä annat. Katso lisätietoja omaisuuden omistamisesta teoksesta New Dictionary of Christian Ethics and Pastoral Theology, s. 697–699.

K: Miksi Paavali pyytää 2. Tim. 4:13:ssa henkilökohtaista palvelusta Jumalan sanan nimissä?

V: Raamattu opettaa meitä paitsi suoraan myös esimerkillä. Tämä jae on hyödyllinen osoittamaan, miten Paavali suhtautui ihmisiin ja että henkilökohtainen omaisuus on sallittua.

K: Onko 2. Tim. 4:14:ssä mainittu Aleksanteri sama henkilö kuin 1. Tim.1:20 :ssä mainittu Aleksanteri?

V: Paavali puhuu molemmissa kohdissa Timoteukselle, eikä mikään estä sitä, että kyseessä olisi sama Aleksanteri. Toisaalta Aleksanteri oli melko yleinen kreikkalainen nimi.

K: Kiroaako Paavali Aleksanteria 2. Tim. 4:14:ssä?

V: Paavali ei koskaan sanonut kiroavansa Aleksanteria, mutta hän muistutti lukijoitaan siitä, että kristittyjen ei tarvitse hakea kostoa, koska Jumala palkitsee ihmiset heidän tekojensa mukaan.

K: Miten Herra 2. Tim. 4:17:ssä seisoi Paavalin rinnalla ja vahvisti häntä, ja miten me ymmärrämme tämän?

V: Paavali luki pyhiä kirjoituksia ja tiesi totuuden, mutta hän ei puhu tästä kohdassa. Paavali sanoi, että Kristus asui hänessä ja Pyhä Henki vaikutti Paavalin kautta. Meidän, kuten Paavalinkin, on pysyttävä Jumalan lähellä ja kuljettava tiiviisti Hänen kanssaan.

K: Mistä tiedämme, että Paavali todella kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen?

V: 2. Timoteuksen kirjeessä väitetään, että sen on kirjoittanut Paavali, jota usein kutsutaan yksinkertaisesti ”apostoliksi”, eikä varhaiskirkko koskaan löytänyt syytä kyseenalaistaa tätä väitettä.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:10,11 Paavalin kirjoittamana kirjeissään. Irenaeus, *Heresioita vastaan*, kirja 3, 14.1, s. 438

Muratorin kaanonissa (190–217 jKr.) 3. luku, s. 603 mainitaan, että Paavali kirjoitti kirjeissään seitsemälle seurakunnalle: korinttilaisille (2 kirjettä), efesolaisille, filippiläisille, kolosialaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (2 kirjettä) ja roomalaisille. Hän kirjoitti myös Filemonin kirjeen, Tituksen kirjeen ja kaksi kirjettä Timoteukselle.

Aleksandrian Klemens (202 jKr.) lainaa 1. Timoteuksen kirjeen 6:20,21 viitaten Timoteukseen. Sitten hän sanoo: ”Tämän lausuman perusteella harhaoppiset hylkäävät Timoteukselle osoitetut kirjeet.” *Stromata*, kirja 2, luku 11, s. 359

Tertullianus (207/208 jKr.) (osittain) kysyy Marcionilta, miksi tämä hylkää pyhänä kirjoituksena apostolin kaksi kirjettä Timoteukselle ja yhden Titukselle. Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 5, luku 21, s. 473.

Origenes (225–253/254 jKr.) (epäsuorasti) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 3:6–7 Paavalin kirjoittamana. Origenes: Vastalause Celsukselle, kirja 6, luku 24, s. 584

Origenes (239–242 jKr.) (osittain) lainaa osan 2. Timoteuksen kirjeen 3:4:stä apostolin kirjoittamana. Saarnat Hesekielistä, saarna 3, luku 5.2, s. 59

Origenes (233/234 jKr.) (1. Timoteuksen kirje viittaa 2. Timoteuksen kirjeeseen) lainaa 1. Timoteuksen kirjeen 2:8:aa Paavalin sanoina 1. Timoteuksen kirjeessä. Rukous, luku 9.1, s. 38

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Samasta asiasta Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Timoteukselle: ’Nyt minut uhataan, ja minun lähtöni aika on lähellä. Olen taistellut hyvän taistelun, olen juossut juoksuni loppuun, olen säilyttänyt uskon. Nyt minulle jää jäljelle vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas Tuomari, antaa minulle sinä päivänä; eikä vain minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistään.’” [2. Timoteuksen kirje 4:6–8] Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, kolmas osa, luku 16, s. 539. Katso myös traktaatti 12, kolmas osa, luku 67, s. 551.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Tätä odottaen siunattu apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle ja varoittaa häntä, ettei piispan tule olla ’riitaisa eikä kiistelijä, vaan lempeä ja opettavainen.’” [2. Tim. 2:24] Cyprianuksen kirjeet, kirje 73, luku 10, s. 389

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) (viitataan epäsuorasti: jos on ensimmäinen, niin on myös toinen) ”Apostoli kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle: ’Mutta jos joku ei huolehdi omistaan, eikä varsinkaan omasta perheestään, hän kieltää uskon ja on pahempi kuin uskoton.’” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, osa 3, luku 75, s. 552

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa puolet 2. Timoteuksen kirjeen 3:4:stä. Se sijaitsee kolmen jakeen muodostaman pitkän ketjun lopussa, joka on esitetty sanoilla ”siunatun Paavalin mukaan”. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 1, luku 13, s. 296

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen Hegemonius (4. vuosisata) ”kuten Paavali antaa ymmärtää kirjoittaessaan seuraavasti toisessa kirjeessään Timoteukselle: ’Kuten Jamnes ja Mambres vastustivat Moosesta, niin myös nämä ovat vastustaneet totuutta: mieleltään turmeltuneet miehet, uskossa hyljätyt.’” (Ortodoksinen Diodorus puhuu) Kiista Manesin kanssa, luku 45, s. 221

Archelaus (262–278 jKr.) (osittain) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:7–8 ”siunatun apostolin” sanoina. Kiista Manesin kanssa, luku 35, s. 209. Hän viittaa myös 2. Timoteuksen kirjeen 3:8,9:ään luvussa 36, s. 210.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen Johannes Krysostomos (n. 396 jKr.) sanoi 2. Timoteuksen kirjeestä pidetyssä saarnassa nro 1, että se oli apostoli Paavalin kirjoittama.

Yksi epätavallinen ilmaisu 2. Timoteuksen kirjeen 2:8:ssa on, että Jeesus on ”Daavidin jälkeläinen”, kreikaksi kirjaimellisesti ”Daavidin siemenestä”. Tämä sanamuoto esiintyy muualla vain Roomalaiskirjeen 1:3:ssa (”Daavidin jälkeläinen”). Muissa kohdissa tätä sanamuotoa ei käytetä, kuten Ilmestyskirjan 5:5:ssä, jossa sen sijaan sanotaan ”Daavidin juuri”.

K: Mistä tiedämme, että 2. Timoteuksen kirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todistusaineisto. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat 2. Timoteuksen kirjeestä noin 47 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 34 % 2. Timoteuksen kirjasta, kun jakeiden osat laskettiin mukaan. Se on 28,0 jaetta yhteensä 83 jakeesta.

Seuraavassa on lueteltu kahdeksan Nikean kirkolliskokousta edeltävää kirjoittajaa, jotka viittasivat 2. Timoteuksen kirjan jakeisiin.

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:12: ”Hän [Herra] on luvannut meille, että Hän herättää meidät kuolleista ja että, jos elämme Hänen arvoisellaan, ’me myös hallitsemme yhdessä Hänen kanssaan’, edellyttäen vain, että uskomme.” Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 5, s. 34

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:10,11 Paavalin kirjeistä. Irenaeus, ”Häresioita vastaan”, kirja 3, 14.1, s. 438

Muratorian kanonissa (170–210 jKr), ANF, osa 5, s. 603, mainitaan Paavalin kaksi kirjettä Timoteukselle sekä Paavalin muut 11 kirjettä.

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) sanoo, että ”siunattu apostoli” kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen 2:14, 16, 17, ja hän lainaa kyseisiä jakeita. *Stromata*, kirja 1, luku 10, s. 311

Tertullianus (207/208 jKr.) kysyy Marcionilta, miksi tämä hylkää pyhänä kirjoituksena apostolin kaksi kirjettä Timoteukselle ja yhden Titukselle. Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 5, luku 21, s. 473.

Hippolytos (222–235/236 jKr.) viittaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:8a:aan. ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 31, s. 210

Origenes (n. 240 jKr.) lainaa Jesaja 11:2–3 ja sen jälkeen 2. Timoteuksen kirjeen 1:7. ”Ja sinä itse voit koota nämä tuulet pyhistä kirjoituksista.” ”Saarnat Jeremian kirjasta”, saarna 8, luku 5, s. 81

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:4,5 kohdasta ”Timoteukselle”. Cyprianuksen tutkielmat, tutkielma 3, kolmas kirja, Todistukset, luku 11, s. 536

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee Paavalin kirjeen Timoteukselle ja lainaa 2. Timoteuksen kirjeen2:24 , kirje 73.9, s. 389

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa puolet 2. Timoteuksen kirjeen 3:4:stä. Se sijaitsee kolmen jakeen muodostaman pitkän ketjun lopussa, joka on esitetty sanoilla ”siunatun Paavalin mukaan”. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 1, luku 13, s. 296

Aleksandrian Aleksandros (313–326 jKr.) mainitsee Hymenaiuksen ja Filetuksen viitaten 2. Timoteuksen kirjeen 2:17:ään. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 2, luku 5, s. 298

Yli 34 kirjoittajaa Nikean kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) parafraasee 2. Timoteuksen kirjeen 2:11,12 teoksessaan Valikoituja todistuksia, todistus 6, luku 1, s. 363

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:7–8 ”siunatun apostolin” sanoina teoksessaan ”Keskustelu Manesin kanssa”, luku 35, s. 209. Hän viittaa myös 2. Timoteuksen kirjeen 3:8,9:ään luvussa 36, s. 210.

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan Juhlakirje 39, s. 552

Poitiersin Hilarius (355–367/368 jKr.) lainaa puolet 2. Timoteuksen kirjeen 2:17:stä ”apostolin” kirjoittamana heti sen jälkeen, kun hän on maininnut siunatun apostoli Paavalin samassa luvussa. Teoksessa Kolminaisuudesta, kirja 8, luku 1, s. 137

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Paavalin kaksi kirjettä Timoteukselle osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan 2. Timoteuksen kirjeen 1:1–2a.

Cheltenhamin kaanon (noin 360–370 jKr.)

Efraem Syyrialainen (373 jKr.)

Laodikean (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:2 Paavalin kirjoittamana. Teoksessa ”Hengestä”, luku 13.29, s. 19

Ambrosiaster (jälkeen 384 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:7,8 Paavalin kirjoittamana. Teos ”Papiston velvollisuudet”, kirja 1, luku 15.58, s. 11.

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Pacianus Barcelonasta (342–379/392 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 1:4 Paavalin Timoteukselle kirjoittamana. Kirje 3, luku 15.1, s. 55

Amphilochius (ennen vuotta 394 jKr.) Iambi ad Seleucum

Johannes Krysostomos (396 jKr.) kirjoitti kymmenen saarnaa 2. Timoteuksen kirjeestä, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti. Hän sanoi 2. Timoteuksen kirjeestä pidetyssä saarnassa 1, että sen oli kirjoittanut apostoli Paavali.

Gregorius Nyssalainen (n. 356–397 jKr.) lainaa neljäsosaa 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:sta apostolin kirjoittamana teoksessaan Eunomiusta vastaan, kirja 7, luku 1, s. 192

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400 jKr.)

Syyrialainen Pyhän Katariinan luettelo (n. 400 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.)

Rooman paavi Innocentius I (n. 405 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Severianus (vuoden 408 jKr. jälkeen)

Jerome (373–420 jKr.) lainaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:7–8 apostoli Paavalin sanoina.

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) sanoo, että Paavali kirjoitti 1. ja 2. Timoteuksen kirjeet teoksessaan Synnin anteeksiannosta ja kasteesta, luku 48, s. 33

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa 1. Timoteuksen kirjeen 4:14 ja 2. Timoteuksen kirjeen 1:6 sanoilla ”Timoteukselle” teoksessaan Abotti Chaeremonin kolmas konferenssi, luku 12, s. 429

Vincent Lerinsiläinen (n. 434 jKr.)

Sokrates (n. 400–439 jKr.) Kirkkohistoria

Eucharius (n. 424–455 jKr.) Instructiones

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Euthalius Sulcasta (n. 450 jKr.)

Prosperus Akvitanialainen (425–465 jKr.) viittaa 2. Timoteuksen kirjeen 1:8 ja seuraaviin jakeisiin nimellä ”Timoteukselle”

myös muut.

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Arianilainen harhaoppinen Eunomius (n. 360–n. 394 jKr.) viittaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:25 kohtaan sanoilla ”siunattu Paavali” (Apologetic Letter, luku 19, s. 57)

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) lainaa osaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:sta: ”Herra tietää, ketkä ovat Hänen omiaan.” Kommentaari Sakarjan kirjan 14. luku, s. 393

3. Varhaisimmat 2. Timoteuksen kirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on käytettävissämme, osoittavat, että niissä on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

2. Timoteuksen kirje ei ole säilynyt käsikirjoituksessa Vaticanus [B]

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Claromontanus [D] 5./6. vuosisata

I Washington, D.C., 5. vuosisata

Italic [Ital] 4.–13. vuosisata

Bohairic-koptin kieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidic-koptin kieli [Sah] 3./4. vuosisata

Latinan Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta lähtien

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Peshitta-syria [Syr P] 400–450 jKr.

Harcleanin syyriankielinen käännös [Syr H] 616 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/2 Timothy Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 2. Timoteuksen kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.