< Raamatunkysymys Amos-kirjasta

K: Mikä on Amosin kirjan pääajatus?

V: Aamos on kirja, joka käsittelee syitä ja seurauksia, joita koituu, kun elää nautinnollista elämää ilman Jumalaa. Aamosin kirjassa on paljon ”makua”, luultavasti Aamosin itsensä ansiosta. Jumala käytti tämän hurskaan maalaistalon pojan taustaa ja kokemuksia välittääkseen viestin, jonka kaikki Jumalan lampaat, niin kaupungissa kuin maaseudullakin, tarvitsivat kuulla.

K: Mikä on Amosin kirjan pääpiirteet?

V: Aamos on tuomion kirja. Tässä on yksinkertainen rakennekuvaus.

1–2 Tuomio on tulossa

3–6 Tuomion syyt

7–9:10 Viisi näkyä seurauksista

9:11–15 Tuomion jälkeinen palauttaminen

K: Eroaako Aamoksen näkemys kärsimyksestä Jobin ja Danielin näkemyksistä? Raamatunkriitikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Ja kun Vanha testamentti otetaan mukaan kuvioon, asiat menevät täysin sekaisin. … Aamoksen kirjassa väitetään, että Jumalan kansa kärsii, koska Jumala rankaisee heitä heidän synneistään; Jobin kirjassa väitetään, että viattomat voivat kärsiä; ja Danielin kirjassa viitataan siihen, että viattomat todellakin tulevat kärsimään. Kaikki nämä kirjat ovat erilaisia,…” (Jesus, Interrupted, s. 12)

V: Ei, Ehrmanin kriittinen asenne tulkitsee tekstistä poissulkemista, jota siinä ei ole. Aamos ei koskaan sanonut, että ihmiset kärsivät ainoastaan syntiensä vuoksi; Aamos puhui nimenomaan oman aikansa erityistilanteesta. Jobin kirjassa todellakin osoitetaan, että ihmiset kärsivät syistä, jotka eivät liity heidän omiin synteihinsä tai ympärillä olevien ihmisten synteihin, ja Danielin kirjassa todellakin osoitetaan, että Jumalan kansa kärsii toisinaan epäuskoisten käsissä juuri siksi, että he seuraavat Jumalaa. Ne kertovat eri asioita, mutta ne eivät ole keskenään ristiriidassa. Veistoksen eri sivut näyttävät erilaisilta, mutta kyseessä on sama veistos. Samoin totuudesta on erilaisia näkemyksiä riippuen siitä, mihin keskitytään, mutta näkemykset täydentävät toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään.

K: Milloin Aamosin kirja kirjoitettiin (Aamos 1:1)?

V: Aamos 1:1:n mukaan se kirjoitettiin kaksi vuotta ennen maanjäristystä, joka tapahtui Ussian hallituskaudella. (Tämä on kaksi vuotta ennen kuin Jesaja 6 kirjoitettiin.) Se kirjoitettiin noin vuonna 762 eKr. Teoksen The Bible Knowledge Commentary: Old Testament (s. 1426) mukaan Hazorissa ja Samariassa löydetyt arkeologiset todisteet viittaavat maanjäristykseen noin vuonna 760 eKr. Teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 203) sanotaan, että se kirjoitettiin vuosien 780 ja 760 eKr. välillä.

K: Oliko Am 1:1:ssä mainittu maanjäristys pelkkä legendaarinen perimätieto?

V: Ei. Kaikkia maanjäristyksiä ei kirjattu muistiin. Maanjäristykset olivat yleisiä kyseisellä alueella. Esimerkiksi Qumranin arkeologiset löydökset osoittavat, että vuonna 31 eKr. tapahtui tuhoisa maanjäristys, mutta yksikään antiikin kirjailija ei kuitenkaan kirjannut tätä tapahtumaa muistiin.

Olemme kuitenkin löytäneet todisteita tästä maanjäristyksestä: Teosten ”The Bible Knowledge Commentary: Old Testament” (s. 1426), ”New International Bible Commentary” (s. 895) ja ”Believer’s Bible Commentary” (s. 1113) mukaan Hazorissa ja Samariassa tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että noin vuonna 760 eKr. tapahtui maanjäristys.

K: Am 1:2 ja 3:8: julistiko Herra Siionista (Jerusalemista) näitä tuomioita vai olivatko ne Amoksen sanoja?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana ”karjua” voi tarkoittaa leijonan karjuntaa tai ukkosen jyrinää. Ne saattavat olla saman asian kaksi puolta. Kun Jumala lausui nämä tuomion sanat Amoksen kautta, siihen sisältyi lupaus, että kaikki tämä tulisi tapahtumaan. Jumala karjui tuntemattoman henkilön kautta ja piirsi Lähi-idän kartan täysin uusiksi.

K: Miksi Aamos 1:3–2:6:ssa, Sananlaskujen kirjassa 30:15–31 ja 6:16–19:ssa käytetään numerosarjoja, kuten ”kolme… jopa neljä”?

V: Tämä oli heprealainen kirjallinen keino, jota kutsutaan toisinaan ”numeraaliseksi tikkaaksi”. Se on kaunis ilmaisu, joka auttaa muistamisessa, ja se osoittaa, että tarkka luku, ”3” tai ”4”, ei ole olennaista, vaan pikemminkin kohtien sisältö.

K: Am 1:3:ssa, puitiinko Gileadia kirjaimellisesti raudalla?

V: Gilead oli alue, jolla israelilaiset asuivat Jordan-joen itäpuolella. Aramealaiset tuhosivat heidät 2. Kuninkaiden kirjassa 13:1–9, erityisesti jakeessa 7. Puintikelkka oli kelkka, jonka pohjassa oli rautapaloja, joilla jyvät erotettiin kuorista. Jotkut kommentaattorit pitävät tätä vertauskuvana siitä, kuinka perusteellisesti he tuhosivat gileadilaiset. Toiset taas ajattelevat, että he kirjaimellisesti surmasivat osan gileadilaisista ajamalla puintikelkkoja heidän ylitseen.

K: Miksi Aamosin kirjassa 1:4, 7, 10, 12, 14 ja 2:5 mainitaan niin näkyvästi palatsin muurilla oleva tuli?

V: Sillä tavalla kaupunki tuhottiin. Kaupungin muurien rakentamisessa ei käytetty metallia tai raudoitusta. Tiileissä käytettiin olkea, ja osia oli vahvistettu puulla.

K: Mikä on Aamos 1:5:ssä mainittu Eedenin talo?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Tämä oli metafora. Sanan ”Eden” käyttö, joka viittaa Eedenin puutarhaan, oli runollinen metafora Damaskokselle, Syyrian ”puutarhapaikalle”. Miksi kuitenkin juuri tämä nimi olisi metafora eikä mikään muu?

Vastaus: Heprealainen sana beth ja aramealainen sana bit tarkoittavat ”taloa”. Arkeologit eivät ole löytäneet Bit-Adinin kaupunkia, mutta se mainitaan akkadilaisissa vuosikirjoissa. Se sijaitsi Damaskoksen lähellä, ja assyrialaiset valloittivat sen vuonna 855 eKr., mutta eivät tuhonneet sitä. Emme tiedä siitä mitään muuta Amoksen ajalta. Toisaalta kyseessä saattaa olla vain yleinen viittaus Damaskoksen lähiympäristöön.

K: Miksi filistealaiset hävisivät kansana (Am 1:8)?

V: Babylonialaiset tuhosivat filistealaisten kansan valloittaessaan Palestiinan. Sakarjan kirjassa 9:5–6 mainitaan kuitenkin muutamia, jotka selvisivät hengissä.

K: Mitä vikaa foinikialaisilla oli (Am 1:9)?

V: Siinä ei sanota, että he olisivat olleet väkivaltaisia, mutta he myivät israelilaisia orjiksi. Foinikialaiset tunnettiin orjakauppiaina Homerosin Odysseian 4.288ff; 15.473ff mukaan.

K: Miksi Aamos 2:6 ja 8:6:ssa oli väärin paitsi myydä köyhiä, myös myydä heidät parin sandaalin hinnalla?

V: Jos orjat olivat niin halpoja, niitä oli varmasti runsaasti tarjolla. Vaikka orjuus oli sallittua Vanhan testamentin aikana, orjat oli määrä vapauttaa seitsemän vuoden välein, kuten 5. Mooseksen kirjan 15:12–18 määrää. Jeremian kirjan 34:8–21 osoittaa, että israelilaiset eivät noudattaneet tätä määräystä.

Yksi asia on rikkoa Jumalan lakia, mutta aivan toinen asia on, että yhteiskunta rikkoo sitä niin usein, että siitä on tullut vakiintunut käytäntö.

K: Miksi Jumala sallisi Aam. 2:6:ssa, että vanhurskaat myydään orjiksi?

V: Luultavasti samasta syystä kuin Jumala salli, että tottelevaiset kristityt, jotka piilottivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana, jäivät kiinni ja lähetettiin kuolemaan natsien keskitysleireille. Jumala sallii usein jopa tottelevaisimpien lastensa joutua kärsimään vahinkoa ja epäoikeudenmukaisuutta tässä elämässä. Itse asiassa Roomalaiskirjeen 8:36 mainitsee, että toisinaan Jumalan kansa joutui kohtaamaan kuoleman niin usein, että he muistuttivat teurastettavia lampaita. Kattava keskustelu siitä, kuinka Jumala voi kurittaa kansaansa vieläkin pahamaineisempien kansojen välityksellä, löytyy Habakukin kirjasta.

K: Mitä maantieteellisesti merkittävää on Aamosin kirjan 2:8 kohdassa mainituissa paikoissa?

V: Profetiat kiertävät Damaskoksesta (koilliseen) Gazaan ja filistealaisiin (lounaaseen), Tyrokseen ja foinikialaisiin (luoteeseen), Edomiin (kaakkoon), Ammoniin (itään), Moabiin (itään) ja sitten Juudaan ja Israeliin. On kuin Jumala kiertäisi tai liikkuisi spiraalimaisesti kaukaisista vieraista kansoista sukulaiskansojen kautta Juudaan ja Israeliin.

K: Onko Aamosin kirjassa 2:8 muita esimerkkejä läheltä piti -tilanteista ja ”kiertävästä menetelmästä”, jotka toimivat varoituksena ihmisille?

V: Huomaa, että Aamos aloitti kaukaisimmasta kansasta, jolla ei ollut läheistä sukulaisuussuhdetta, ja kuulijat saattoivat jopa tuntea iloa siitä, että Jumalan tuomio kohdistui heidän vihollisiinsa. Mutta sitten hän kierteli vähitellen lähemmäs, kunnes kuulijat alkoivat miettiä: jos kaikki nuo kansat rangaistaisiin synneistään, kuinka Juuda ja Israel, jotka olivat myös jumalattomia mutta tiesivät paremmin, voisivat välttyä rangaistukselta? Vastaus on, että he eivät välttyisi. Nykyään Yhdysvallat on huolissaan ensinnäkin islamilaisista terroristeista, sitten Kiinasta Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanissa, ja sen jälkeen Venäjästä ja Ukrainasta.

K: Am 2:8:ssa kysytään, milloin Jumala langettaa tuomion kansakunnalle tai kansalle?

V: Lyhyt vastaus on: milloin tahansa Hän haluaa. Mutta joitakin tekijöitä voivat olla se, kuinka paljon kansa tekee syntiä, kuinka vakavia synnit ovat ja kuinka kauan heillä on ollut aikaa katua. Lopuksi, kuinka paljon he tietävät totuudesta ja onko heitä varoitettu?

K: Mitkä ovat syyt, jotka Jumala esittää Aamosin kirjassa 2:9–11 ja 3:2 sille, että Hän rankaisee Juudaa ja Israelia yhtä ankarasti tai jopa ankarammin kuin ympäröiviä kansoja?

V: Israelin käyttäytyminen oli pahempaa, koska he tiesivät kaiken, mitä Jumala oli heidän puolestaan tehnyt. Koska Israel halusi käyttäytyä kuin ne, jotka eivät tunne Jumalaa, Jumala kohtelisi heitä yhtä huonosti kuin niitä, jotka eivät tunne Jumalaa.

Aamos 3:2 sanoo, että Jumala rankaisee heitä ei siksi, etteivät he tunne Häntä, vaan siksi, että he tuntevat Hänet ja silti kääntävät selkänsä Hänelle.

K: Miksi Jumala korostaa Aamos 2:14–16:ssa, että vahvat kaatuvat?

V: Yksi syy saattoi olla se, että israelilaiset olivat luottaneet siihen, että Jumala taistelisi heidän puolestaan. ”Herra on meidän kanssamme” oli heidän taisteluhuutonsa 4. Mooseksen kirjan 23:21; 5. Mooseksen kirjan 20:4; 31:8; Tuomarien kirjan 6:12; Jesajan kirjan 8:10; Sefanjan kirjan 3:15,17 kohdissa. Jumala lupasi puolustaa tottelevaisia kansaansa vaikeina aikoina Psalmin 23:4 ja 46:7,11 mukaan – mutta ei enempää. Tämä iskulause oli vanhentunut; Aamos 5:2 osoittaa, että heidät hylätään.

K: Onko Am 3:2:ssa mainittu Jumalan tunteminen hyvä asia vai ei?

V: Jumalan parempi tunteminen on hyvä asia, mutta vain ja ainoastaan, jos haluat rakastaa Häntä ja seurata Häntä. Kuten Aamos 3:1–2 viittaa, läheisempi suhde tarkoittaa suurempaa vastuuta. Herra antaa tässä syyn sille, miksi Juuda ja Israel rangaistaan yhtä ankarasti kuin ympäröivät kansat, ellei jopa ankarammin. Suhde Jumalaan on tärkeämpää kuin tieto.

K: Tarkoittaako Aamos 3:2, ettei kukaan muu kuin israelilaiset tuntenut Jumalaa?

V: Ei. Kaikilla on ainakin jonkin verran tietoa Jumalasta pelkästään luomakuntaa tarkastelemalla, kuten Roomalaiskirjeen 1:19–20 ja Psalmin 19:1–6 osoittavat. Lisäksi Jumala ilmoitti itsensä muillekin kuin israelilaisille, mukaan lukien Abrahamille, Keturalle, Aadamille, Nooalle ja Enochille. Joona saarnasi niniveläisille, ja egyptiläiset, moabilaiset, edomilaiset ja niin edelleen tunsivat israelilaisten Jumalan.

Kuitenkaan ennen Kristuksen aikaa kenelläkään muulla ei ollut sellaista tietoa Jumalasta kuin juutalaisilla, joille Jumala antoi Tooran. Juutalaisilla oli erityinen asema sekä valittuna kansana että niinä, joille Jumalan sanat oli annettu, kuten Roomalaiskirjeen 3:1–2 osoittaa.

K: Mitä tarkoitetaan Aamosin kirjassa 3:3, kun puhutaan kahdesta yhdessä kulkevasta ihmisestä?

V: Kaksi ihmistä ei kulje yhdessä polkua pitkin, elleivät he ole keskenään yhtä mieltä ja halua matkustaa yhteiseen määränpäähän. Länsimainen sananlasku, jolla on samanlainen merkitys, on: ”linnut lajitoverinsa kanssa parveilevat”. Vaikka et itse haluaisikaan tehdä tiettyä pahaa tekoa, jos kuljet aina yhdessä niiden kanssa, jotka tekevät niin, suostut menemään sinne, minne he menevät. Kaksi ei kulje yhdessä, elleivät he ole siitä yhtä mieltä.

K: Mikä on Aamos 3:3–6:n neljän jakeen seitsemän esimerkin yhteinen ydin?

V: Jumala selittää, että heidän tekonsa ja sydämensä ovat tuomion syy. Mikään näistä asioista ei tapahdu, ellei sitä edeltävää syytä ole olemassa. Samoin Jumalan rangaistus Israelille ei tapahtuisi tässäkään, elleivät he olisi kääntäneet selkänsä Hänelle. Tällä hetkellä heillä ei ole aikomustakaan palata, joten tuomio on väistämätön. Jos he eivät halua seurata Jumalaa, heidän ei tarvitse enää asua Hänen maassaan. Tulevaisuudessa heidät kaikki karkotettaisiin, ja vain pieni jäännös palaisi takaisin.

K: Miksi metsästävä leijona karjuu (Am 3:4)?

V: Leijona ei karju saalista väijyessään, vaan vasta kun se on aikeissa napata sen.

K: Aiheuttaako Jumala Am 3:6:ssa pahaa / onnettomuutta?

V: Sanalla ”paha” on kaksi merkitystä:

Onnettomuudet / katastrofit / haitalliset asiat: Kyllä, Jumala aiheuttaa näitä toisinaan.

Moraalinen pahuus: Ei, Jumala ei suoraan aiheuta moraalista pahuutta. Jumala kuitenkin sallii sen tapahtua, ja Hän jopa ”ohjaa” sitä omien päämääriensä saavuttamiseksi sekä käyttää sitä osana suunnitelmaansa.

Muslimien ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että termi ”pahuus” voi tarkoittaa haittaa, eikä pelkästään moraalista pahuutta. Termiä käytetään tällä tavalla heidän omissa kirjoituksissaan, Bukharin hadith-kokoelman 3. osan 29. kirjassa, luvussa 7, nro 56, sivulla 35.

K: Mitä tulevia katastrofeja Jumala on ilmoittanut profeettojen kautta Aamosin kirjassa 3:7–8?

V: Tässä on monia niistä.

Nooa oli 2. Pietarin kirjeen 2:5 mukaan vanhurskauden saarnaaja. Hänellä oli sata vuotta aikaa saarnata, kun hän rakensi arkkia.

Salomonin kuoleman jälkeen jakautuneet valtakunnat: 1. Kuninkaiden kirja 11:29–39 – 1. Kuninkaiden kirja 12:15–20

Abijan kuolema, joka lopetti Jerobeamin dynastian (1. Kuninkaiden kirja 14:1–16 – 1. Kuninkaiden kirja 14:17–18; 15:29)

Ahabin ja Isebelin kuolema ja heidän suvunsa sammuminen. 1. Kuninkaiden kirja 21:17–24 – 1. Kuninkaiden kirja 22:29–37

Ahazian kuolema 2. Kuninkaiden kirja 9:30–10:11

Moabin tappio 2. Kuninkaiden kirja 3

Toistuva maininta Ahabin dynastian kaatumisesta 2. Kuningasten kirja 9:7–10

Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan 2. Kuninkaiden kirja 20:16–18, 2. Kuninkaiden kirja 21:10–15, 2. Kuninkaiden kirja 22:14–20 – 2. Kuninkaiden kirja 24–25, Jeremia 29:4–23.

K: Osoittaako Aam. 3:7, että maan päällä on aina oltava profeetta, kuten mormonien apostoli Bruce McConkie väitti teoksessaan Doctrinal New Testament Commentary, osa 2, s. 606?

V: Ei. Vanhan testamentin päättymisen ja Johannes Kastajan välisenä neljän sadan vuoden aikana ei ollut ketään, jolla olisi ollut profeetan virka, joten edes mormonit eivät voi väittää tätä ja olla johdonmukaisia.

K: Mikä on nykypäivän kristittyjen tehtävä varoitusten antamisessa Aamos 3:7:n valossa?

V: Kun Jumala salli valitun kansansa joutua vangituksi, karkotetuksi ja tuhottavaksi kansana, ja kun Jumala salli temppelinsä tuhoutua, joku saattoi kysyä: ”Missä Jumala on tässä kaikessa?” ja ”Eikö Jumala välitä?” Vanhan testamentin profeetat välittivät sanoman, että Jumala teki paljon enemmän kuin vain tiesi etukäteen, että näin tapahtuisi; Jumala huolehti siitä, että nämä katastrofit tapahtuisivat. Profeetoilla oli tärkeä rooli; kun nämä asiat tapahtuisivat tulevaisuudessa, kansa voisi muistaa profeettojen sanat, nähdä seuraukset ja ehkä katua ja kääntyä takaisin Hänen puoleensa.

Kenen on tänä päivänä tarkoitus täyttää tämä ratkaiseva rooli? Jumalalla on kirkko, ja Hän on antanut meille käskyn olla profeetallinen ääni, joka saarnaa evankeliumia. Evankeliumi ei ole pelkkää tuhoa ja synkkyyttä, mutta siinä on ”tuhoa” koskeva ulottuvuus: käänny tai mene hukkaan.

K: Mikä on eläimen revittyjen osien merkitys Am 3:12:ssa?

V: Sanoa, että eläimen osat ”pelastuvat”, olisi tässä yhteydessä melko ironinen merkitys sanalle, kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 902 todetaan.

Paimenelle siinä olisi kuitenkin hyvin pieni käytännöllinen hyöty. Jos lammas katosi, paimen olisi vastuussa menetyksen korvaamisesta omistajalle, ellei hän pystyisi todistamaan, että villieläimet olivat repineet sen, kuten 2. Mooseksen kirjan 22:10–13 sanoo. 1. Mooseksen kirjan 31:39:ssä Jaakob kertoo Labanille, että kun villieläimet repivät lampaita, Jaakob korvasi menetyksen itse sen sijaan, että olisi tuonut jäännökset Labanille.

K: Mikä on merkittävää Betelissä ja sen alttareissa (Aamos 3:14)?

V: Betel oli erityinen paikka Herran palvontaan, joka sai ”uuden käyttötarkoituksen”. Abraham asui siellä 1. Mooseksen kirjan 12:8:ssa, juuri sen jälkeen kun hän oli saanut näyn siitä, että Jumala antaisi hänen jälkeläisilleen maan. Juuri siellä Jaakob sai näyn enkeleistä, jotka nousivat ja laskeutuivat taivaaseen johtavalla tikkailla. Kaupunkia kutsuttiin tuolloin Luziksi, mutta Jaakob nimesi sen uudelleen Beteliksi, mikä tarkoittaa ”Jumalan taloa”. Jumala käski Jaakobia asumaan Betelissä 1. Mooseksen kirjan 35:1–15:ssä. Rebekan imettäjä Debora kuoli ja haudattiin Beteliin.

Mutta kun Jerobeam kapinoi Rehabeamia vastaan, hän näki, että poliittisesti ei olisi hyväksi, jos pohjoisen Israelin asukkaat kävisivät usein eteläisessä valtakunnassa sijaitsevassa Jerusalemissa palvomassa. Niinpä Jerobeam pystytti kaksi alttaria, yhden kaukana pohjoisessa Danissa ja toisen lähellä Juudan rajaa Betelissä. Herran palvonnan sijaan Jerobeam asetti kansalle palvottaviksi kultaisia vasikoita (1. Kuninkaiden kirja 12:32–13:4). Sitten eräs Jumalan mies tuli ja profetoi, että tuleva kuningas, Joosia, surmaisi Baalin papit Betelin uhrikukkuloilla, ja merkkinä siitä alttari halkeaisi kahtia. Sitten alttari halkeili kahtia. Mutta sen sijaan, että varoitus ja jumalallinen ihme olisi otettu vakavasti, epäjumalanpalvonnan alttari korjattiin yksinkertaisesti. Myöhemmin tämän alttarin tuhosi lopullisesti hyvä kuningas Joosia (2. Kuninkaiden kirja 23:15–16).

Satanan ei siis tarvitse rakentaa mitään, vaan hänen tarvitsee vain ottaa uudelleen käyttöön se, mikä on rakennettu Jumalalle.

K: Am 3:14:ssä mainitaan Betel ja sen alttarit. Mikä nykypäivänä vastaa niitä?

V: Monien Euroopan katedraalien rakentaminen kesti vuosisadan tai kaksi. Aikakustannuksista huolimatta ihmiset ainakin tiesivät, että tulisi olemaan pysyvä paikka palvoa Jumalaa, joka oli rakennettu kestämään aikojen kulun. Nykyään kuitenkin jotkut kirkot ja katedraalit on muutettu liikeyrityksiksi ja jopa moskeijoiksi. Kyllä, rakennukset ovat pysyviä, mutta niiden tarkoitus ei ollut.

Toinen esimerkki on se, että monet kirkkokunnat, jotka alun perin perustettiin Jumalan kunniaksi, ovat joko muuttuneet tai hajonneet omien tavoitteidensa perässä eivätkä väitä noudattavansa kaikkea sitä, mitä Jumala on määrännyt meidän noudatettavaksi Raamatussa. Esimerkiksi jos Raamattu sanoo, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on väärin, mutta episkopaalisissa ja yhdistyneissä metodistikirkoissa on ollut homoseksuaalisia pappeja, ne ovat kuin Betel sen jälkeen, kun Jerobeam muutti sen käyttötarkoituksen.

Monet teologiset seminaarit, kuten Harvard, Yale, Princeton ja Dartmouth, olivat alun perin hyviä seminaareja pappien kouluttamiseen. Nyt ne ovat luopuneet opetuksesta, jonka mukaan koko Raamattu on Jumalan sana.

Yksilötasolla meidän on pidettävä silmällä itseämme. Jumala voi antaa meille siunauksia, kuten rahaa, koulutusta ja työkokemusta, joita voidaan käyttää jumalallisiin tarkoituksiin tai ohjata palvelemaan pahoja tarkoituksia.

K: Mikä on Am 4:1–3:ssa esitetyn lehmävertauksen tarkoitus?

V: Basan oli hedelmällistä laidunmaata (Jeremia 50:19; Miika 7:14), jossa oli hyvin ruokittua – tai voisi sanoa hemmoteltua – karjaa (Psalmi 22:12; Hesekiel 39:18). Nämä naiset vaativat ylellisyyttä ja nautintoja. Vaikka naiset riistivät taloudellisesti muita, he eivät luultavasti edes tienneet tekevänsä niin. Ehkä juomistottumuksillaan ja tuhlailevalla elämäntavallaan he ajoivat miehensä riistämään muita ylläpitääkseen odotettua elintasoaan. Tässä ei mainita seksuaalista moraalittomuutta, mutta nämä naiset ovat eräänlainen vastakohta Sananlaskujen 31:10–31 mainitulle jaloille vaimolle.

Kuin hemmoteltu karja, nämä naiset odottivat muiden täyttävän heidän vaatimuksensa. Ehkä he olivat alkuperäisiä ”Kareneja”.

K: Miksi luulet, että Aamos 4:2:ssa painotetaan juuri tätä: ”Herra Jumala on vannonut pyhyytensä kautta”?

V: Jumala sanoo, että tämä tulee varmasti tapahtumaan. Mitkään varotoimet, joita he voivat toteuttaa, eikä kaikki heidän rahansa ja valtansa, pysty estämään tämän tapahtumista.

K: Miksi Aamos 4:4:ssä sanotaan, että pitää mennä Beteliin tai Gilgaliin ja tehdä syntiä?

V: Amoksen lausunto olisi järkyttävä hänen kuulijoilleen, ja se oli juuri tarkoitus. Ajattele sitä ironisena kehotuksena kiiruhtaa kohti omaa tuomiotaan. Aamos pilkkasi sarkastisesti heidän palvontaansa. Valitettavasti israelilaiset olivat tottuneet menemään Beteliin ja Gilgaliin palvomaan ja kunnioittamaan Jumalaa Joosuan ajoista Salomon temppelin rakentamiseen saakka. Nyt israelilaiset kävivät yhä Betelissä ja Gilgalissa, mutta siellä he uhrasivat vääriä jumalia tai uhrasivat sekä vääriä jumalia että Herraa yhdessä, mikä oli yhtä pahaa. Gilgal oli edelleen uhrauspaikka Amoksen kirjan 5:5; Hoosean kirjan 4:15; 9:15 ja 12:11 mukaan. Betel ja Dan olivat ne kaksi paikkaa, jotka Jerobeam perusti kultaisten vasikoiden palvontaa varten. Uhraus on yleistermi, joka viittaa mihin tahansa eläin- tai ihmisuhraukseen.

K: Milloin, jos ollenkaan, meidän tulisi olla sarkastisia tai ironisia todistuksessamme (Am 4:4)?

V: Ole erittäin, erittäin varovainen, jos käytät näitä keinoja, sillä kaikki, mitä kirjoitat tai sanot, voidaan kopioida tai toistaa, usein ilman koko asiayhteyttä. Et halua vaikuttaa ilkeältä tai rakkaudettomalta.

Mutta jos joku ei kuuntele tai kieltäytyy kuuntelemasta varoituksiasi eikä edes suostu harkitsemaan perustelujasi, voit vastata esimerkiksi näin: ”Hienoa, tee niin kuin sanot. Tiedät, että tämä johtaa hyvin todennäköisesti _____:een. Ymmärrän, että juuri sitä sinä haluat, eikö niin?” Tai: ”Sinä sanot näin, eikö niin?” (Anna heille mahdollisuus myöntää.) ”Sittenkö sinulle sopii, että kerron muille, että uskot ______?” (Jos he sanovat, ettei sovi, kysy heiltä, miksi ei.)

K: Mitä Aamos tarkoitti Am 4:6:ssa puhtailla hampailla?

V: Tämä ilmaisu tarkoitti, että heidän hampaissaan ei olisi ruokajäämiä, koska heillä ei ollut mitään syötävää.

K: Milloin meidän pitäisi kertoa ihmisille, että luonnonkatastrofit tai sodat voivat olla Jumalan varoitus, kuten Aamos 4:6–11:ssä sanotaan?

V: Jotkut näkisivät, että Jumala teki nämä asiat israelilaisille, mutta toiset näkisivät, että Jumala yksinkertaisesti vetäytyi suojelemasta heitä ja jätti heidät katastrofin armoille. Kummassakin tapauksessa heidän ei olisi pitänyt jättää huomaamatta Jumalan kättä siinä, että Hän salli näiden asioiden tapahtua.

Jotkut juutalaiset ovat pettyneitä tai jopa menettäneet uskonsa siihen, että jos Jumala on olemassa, Hän salli holokaustin tapahtua. Mutta jos juutalaiset eivät enää noudattaneet Vanhan testamentin lakia (uhreja ja kaikkea muuta) ja hylkäsivät Messiaan, miksi heidän pitäisi odottaa, että Jumala olisi velvollinen antamaan heille erityistä suojelua?

Kun onnettomuus kohtaa muutamia ihmisiä, emme saa ajatella, että he ansaitsisivat sitä enemmän kuin ympärillä olevat ihmiset, joille sitä ei tapahtunut. Jeesus sanoi, että ne galilealaiset, joiden veren Pilatus sekoitti heidän uhrauksiinsa, ja ne, joiden päälle Siloamin torni kaatui (Luuk. 13:1–5), eivät olleet huonompia kuin muut. Mutta Jeesus sanoi myös, että tässä oli opetus kaikille: ”Ellette tee parannusta, te kaikki menette hukkaan.”

Joskus pahoja asioita tapahtuu Jumalan kuuliaisille palvelijoille, ja he, kuten Job, eivät ymmärrä, miksi nämä asiat tapahtuivat juuri heille. Kaikesta siitä, mitä tapahtui juuri hänelle ja hänen perheelleen, oli selvää, ettei kyseessä ollut pelkkä sattuma tai sattuma. Silti Job ei nähnyt siinä mitään syytä.

Mitä emme voi oppia luonnonkatastrofeista tai sodista:

1) Että vahinkoa kärsineet olivat pahempia tai pahuudeltaan suurempia kuin ne, jotka eivät kärsineet vahinkoa.

2) Että olet turvassa, jos et ole yhtä paha kuin ympärilläsi olevat.

3) Että kaikki synnin seuraukset kohdistuvat jo tässä elämässä.

Kolme asiaa, joita voimme oppia luonnonkatastrofeista tai sodista:

1) Jumala sallii näiden tapahtumien kohdistuvan johonkin kansakuntaan tai alueeseen, eikä Hän lupaa suojaa niille, jotka eivät seuraa Jumalaa.

2) Lisäksi pahoja asioita tapahtuu jopa kuuliaisille uskoville, kuten Jobille.

3) Elämä ei rajoitu vain maan päälle, ja vasta kuoleman jälkeen, tuomion päivänä, asiat saatetaan oikeudenmukaisiksi.

K: Miksi Jumala aiheuttaa joskus epäoikeudenmukaisuutta (Aamos 4:7)?

V: Vaikka jotkut saattavat ajatella, että ”oikeudenmukaisuus” ihmisen, Jumalan ja luonnon suhteen on luovuttamaton oikeus, sekä Raamattu että empiiriset todisteet osoittavat, ettei asia ole näin tässä langenneessa maailmassa. Jumala varmistaa täydellisen oikeudenmukaisuuden, aina murhatuista pikkulapsista niihin pahoihin sortajiin, jotka menestyvät koko pitkän elämänsä ajan. Oikeudenmukaisuus kaikille toteutuu kuitenkin vasta tuomionpäivänä.

Toisaalta tämän langenneen maailman tilannetta ei pidä käyttää tekosyynä sille, ettemme olisi oikeudenmukaisia ja reiluja kaikkia kohtaan.

K: Mitä nämä tuholaiset ovat Aam. 4:9:ssä?

V: Ensimmäinen termi viittaa kasvitauteihin, joita kutsutaan ”lehtilaikkuksi” – kasveja tappaviin sieniin. Toinen termi on ”heinäsirkka”. Kun kasvi on saanut jonkin näistä ja tauti on levinnyt, se ei selviä ilman nykyaikaisia kemikaaleja. Kasvi on tällä hetkellä vielä elossa, mutta sen kuolema, vaikkakin hidas, on väistämätön.

K: Todistaako se, että Jumala luo tuulen (Aamos 4:13), että Pyhä Henki on luotu olento?

V: Ei lainkaan. Aamos 4:13 mainitsee, että Jumala muodostaa vuoret ja luo tuulen. Usein kun Raamattu mainitsee luonnonilmiöitä, kuten vuoria ja tuulta, tarkoitetaan niillä yksinkertaisesti vuoria ja tuulta. Jos sanalla ”vuoret” ei ole allegorista merkitystä, on venytettyä yrittää pakottaa sen vieressä oleva sana ”tuuli” viittaamaan Pyhään Henkeen ja luoda sillä perusteella uusi teologinen oppi. Vaikka Pyhää Henkeä on verrattu tuuleen metaforana, se EI tarkoita, että joka kerta kun tuuli puhaltaa, jokainen tuulen tiellä oleva ihminen ja eläin tuntisi Pyhän Hengen.

Historiallisesti Milanon Ambrosius on ensimmäinen tunnettu henkilö, joka on vastannut tähän kysymykseen teoksessaan ”Pyhästä Hengestä”, kirja 2, luku 48, s. 120.

K: Miksi Aamos, Jumalan innoittamana, surisi tässä kohdassa (Am 5:1–3)?

V: Runollinen valitus oli yleistä lausua tai laulaa hautajaisissa. 3+2-metri oli yleinen hautajaislauluissa, ja juuri sellainen on kirjoitettu tähän kohtaan, kuten New International Bible Commentary, s. 905, osoittaa. Tuomio ei ollut vielä tapahtunut, joten tilanne oli kuin henkilö kuulisi omaa muistokirjoitustaan. Sen lisäksi, että Aamos kertoo, mitä on tapahtumassa, 5. luku kertoo meille, mitä Jumala ajattelee tulevista tapahtumista. Jumala ei iloitse jumalattomien kuolemasta, vaan toivoo pikemminkin, että he kääntyisivät pois pahuudestaan ja eläisivät (Hesekiel 18:23).

K: Mikä on mielenkiintoista Am 5:1–27:n luvun rakenteessa?

V: Heprealaisessa runoudessa järjestys ei perustunut riimeihin, kuten englanninkielisessä runoudessa, vaan sisältöön. Heprealainen runous oli usein järjestetty kiasmaksi, jossa runon jälkipuolisko on peilikuva etupuoliskosta, ja kaikki on muotoiltu uudelleen käänteisessä järjestyksessä. Aamos 5:1–17 on yksi kiasma, ja Aamos 5:18–27 on toinen kiasma.

5:1–3 Jumalan tuhoisa tuomio maalle ja kaupungeille

- 5:4–6 Etsikää Jumalaa, älkää epäjumalien alttareita, niin saatte elää

- - 5:7 Vääryys vanhurskaita kohtaan

- - - 5:8–9 Jumala hallitsee taivaita ja linnoituksia

- - 5:10–13 Vääryys rehellisiä ja köyhiä kohtaan

- 5:14-15 Etsikää hyvää, älkää pahaa, niin saatte elää

5:16-17 Jumalan tuhoisa tuomio kaduilla ja maatiloilla

Toinen kiasmi on:

5:18-20 Herran päivä on ankara pahoille

- 5:21–22 Jumala vihaa epäoikeudenmukaisen kansan tekopyhää palvontaa

- - 5:23–24 Jumala haluaa oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta, ei palvontaa, jota Hän vihaa

- 5:25–26 Jopa Exoduksen aikana te palvoitte tekopyhästi muita jumalia

5:27 Sinä päivänä teidät viedään vankeuteen Damaskoksen taakse

Aamos 5:10–13 on itse asiassa kiasmi kiasmin sisällä.

K: Kun Aamos 5:1–3 valittaa jumalattomien tuomiosta, kuten Jeremia itki kansan puolesta Jer 4:19; 9:1–2 ja kuten Jeesus suri Jerusalemin puolesta Mt 23:37, milloin meidän tulisi julkisesti surra kansaa, sen tuomiota ja sen jumalattomuutta?

V: Katsotaanpa ensin, miksi näiden ihmisten ja meidän tulisi surra. Sitten tarkastelemme, milloin ja miten surra.

Miksi surra: Yleisesti ottaen on neljä syytä surra syntistä henkilöä tai kansaa.

a) Heidän tekemänsä pahuuden vuoksi: Erityisesti jos he väittävät olevansa uskovia, meidän tulisi surra sitä, kuinka heidän syntinsä häpäisee Jumalaa.

b) Lähestyvän tuomion vuoksi: Tuomion vuoksi, joka heitä kohtaa tässä elämässä ja ikuisuudessa.

c) Sen vuoksi, mitä olisi voinut olla: Kuten Joona 2:8 sanoo: ”Ne, jotka pitävät kiinni turhista epäjumalista, hylkäävät Hänen rakastavan omistautumisensa.” (BSB)

d) Henkilökohtaisesti omien syntiemme vuoksi surra on osa katumusta.

Milloin surra: Näissä esimerkeissä on tehokkainta surra, kun vielä on toivoa, ennen kuin heidät surmataan. Kun Daavid suri kuolevaa poikaansa 2. Samuelin kirjassa 12:16–23, hän lopetti surun, kun poika oli kuollut.

Kuinka surra: Vaikka eri kulttuureilla voi olla erilaisia tapoja, nämä surunilmaisut olivat kaikki julkisia, niin että muut saattoivat nähdä ne ja ehkä ottaa niistä varoituksen. Voimme surra suullisesti, sekä julkisessa puheessa että kahden kesken ihmisten kanssa. Voimme surra kirjallisesti, verkossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa sekä kirjoissa ja artikkeleissa. Kristityt ovat ”surneet” mainostauluilla, joita ihmiset näkevät ajaessaan ohi. On monia tapoja ilmaista julkisesti surumme siitä, että maa on kääntynyt pois Jumalasta.

K: Miksi Jumala käskee ihmisiä etsimään Häntä Aamos 5:4,6:ssa?

V: Jopa kaikissa näissä tuomion jakeissa Jumala tarjoaa kansalle mahdollisuuden etsiä Häntä ja elää. Mutta 5. Mooseksen kirjan 4:29 ja Jeremian kirjan 29:13 mukaan meidän on etsittävä Häntä koko sydämestämme. Meidän on etsittävä Herraa Hänen ehdoillaan, ei omillamme.

Jumalan etsiminen on joko hyvin helppo tai hyvin vaikea kysymys, riippuen siitä, onko sinulla oikea teologinen perusta.

Monilla vankkumattomilla kalvinisteilla on ongelmia tämän jakeen kanssa. Toiset kalvinistit ratkaisevat ongelmansa sanomalla, että Jumala käski asioita, joihin Hän ei koskaan antanut joillekin keinoja totella, joita Hän ei tarkoittanut heidän toteltavaksi eikä edes salaisessa tahdossaan halunnut heidän totelevan.

Useimmat kristityt näkevät, että Jumala ilmeisesti käskee ihmisille jotain, mihin Hän on antanut heille ainakin jonkinlaiset keinot totella. Jumala käskee ihmisiltä joitakin asioita, antaa heille keinot, mutta antaa heille myös vapauden totella tai olla tottelematta.

K: Mikä on näiden kahden varoituksen tarkoitus Aamos 5:5b:ssä?

V: Nämä ovat profeetallisia sanaleikkejä. Vaikka sanaleikit ovat usein humoristisia, nämä eivät ole, vaan ne ovat keino muistaa. Gilgal oli alun perin muistomerkki Joosuan saapumisesta maahan, mutta tässä yhteydessä Gilgal tulee olemaan muistutus siitä, kuinka kansa vietiin maasta pakkosiirtolaisuuteen. Betel oli erityinen paikka Aabrahamille, Jaakobille ja muille, ja se tarkoitti ”Jumalan taloa”. Mutta Aamos kutsui Betelia nimellä Bet-Aven, mikä tarkoittaa ”tyhjyyden taloa” tai ”pahuuden taloa”.

Tämä varoitus on varsin epätavallinen, sillä yleensä ihmisiä kehotetaan tekemään parannus ja menemään palvontapaikkaan. Nämä olivat kuitenkin aiemmin tahrattomia todellisen Jumalan palvontapaikkoja, mutta eivät enää. Joten sen sijaan, että sanottaisiin ”tehkää parannus ja tulkaa”, viesti tässä on ”tehkää parannus ja pysykää poissa” entisistä jumalallisista paikoista, jotka eivät enää ole sellaisia.

Nykyään, kun jokin paikka – olipa se sitten teologinen seminaari tai kirkkokunta – on kääntynyt täysin pois Jumalasta, meidän ei pitäisi yrittää ”tulla” sinne ja uudistaa sitä sisältäpäin. Sille saattaa olla aikansa, kun he vielä kamppailevat, mutta tulee hetki, jolloin se on jo liian myöhäistä. Sen sijaan meidän tulisi ”pysyä poissa” ja liittyä jumalisten uskovien joukkoon sen sijaan, että liittyisimme niiden joukkoon, jotka ovat jo päättäneet kääntyä pois Jumalasta.

K: Mikä on Am 5:8:ssa Plejadien ja erityisesti Orionin tähdistön merkitys?

V: Tämä jae korostaa Jumalan suvereenisuutta koko taivaan ja maan yli. Mutta tarkemmin ottaen tähtitieteessä (ei astrologiassa) Plejadien nousu merkitsi Palestiinassa kevään tuloa, kun taas Orionin nousu merkitsi talven tuloa. Nämä tähtikuvioista ilmestyivät ja katosivat joka vuosi kellontarkasti. Samoin tapahtuisi myös Jumalan suvereenisuus ja tuomion täytäntöönpano. Plejadit ja Orion mainitaan myös Jobin kirjassa 9:9 ja 38:31.

K: Mikä on Am 5:10–13:ssa esiintyvä kiasmi?

V: Kyseessä on kiasmi, joka on osa laajempaa kiasmia Aamosin kirjassa 5:1–17.

5:10 Vanhurskaat joutuvat pelon valtaan

- 5:11a Köyhiä riistetään

- - 5:11b–12a Liiton rikkomuksen tuomio

- 5:12b Köyhiä riistetään

5:13 Vanhurskaat joutuvat pelon valtaan

K: Eikö Am 5:18:n mukaan ihmisten pitäisi haluta Herran päivää, vai pitäisikö heidän haluta sitä, kuten 2. Piet. 3:12,14 osoittaa?

V: Jumalan lasten tulisi toivoa sitä, ja niiden, jotka kieltäytyvät seuraamasta Jumalaa, ei tulisi toivoa sitä, aivan kuten egyptiläisten ei olisi pitänyt toivoa pääsiäisiltaa 2. Moos. 12:29:n mukaan. Aamos puhui tässä niille, jotka olivat uskonnollisia mutta eivät olleet oikeassa suhteessa Jumalaan. He väittivät toivovansa Herran päivää, mutta todellisuudessa heidän olisi pitänyt pelätä sitä, koska he eivät seuranneet Jumalaa muuten kuin teeskentelemällä.

K: Miten jotkut ihmiset nykyään voivat Am 5:18:n valossa luottaa siihen, että Jumalan armo suojelee heitä huolimatta heidän uskottomuudestaan ja jumalattomasta käytöksestään?

V: Koska he puhuvat kauniita sanoja, he saattavat ajatella ansaitsevansa Jumalan siunaukset. Mutta vaikka olisimmekin täysin kuuliaisia, puhuisimme kauniita sanoja ja toimisimme niiden mukaisesti, emme silti ansaitse Jumalan siunauksia.

K: Mikä on Am 5:19:n merkitys?

V: Juuri kun he luulevat olevansa turvassa vaaralta, kohtalokas katastrofi iskee.

K: Miksi Jumala halveksi heidän uskonnollisia juhliaan Aamos 5:21:ssä?

V: Ensinnäkin he ilmeisesti yrittivät kunnioittaa Jumalaa Hänen seremonioillaan, mutta harjoittivat samalla edelleen epäjumalanpalvonnan rituaaleja. Vaikka Jumala oli asettanut juhlat ja rituaalit Vanhan testamentin aikana, Hän halveksi sitä, että he viettivät näitä juhlia tekopyhästi. He painottivat juhlien viettämistä ja laiminlöivät muita Jumalan lain osia, kuten köyhien auttamista ja puhdasta elämää. Vanhan testamentin uskonnollisten juhlien ainoa tarkoitus oli heille saada hyvä olo uskonnollisesti, eikä Jumala halunnut heidän saavan sitä väärää tunnetta.

K: Osoittaako Jumalan vastenmielisyys soittimia kohtaan Aamos 5:23:ssa, että meidän ei pitäisi käyttää soittimia kirkossa?

V: Ei, se osoittaa pikemminkin, että jousisoittimet olivat osa Vanhan testamentin palvontaa. Jumala inhoaa vilpillistä palvontaa. Aamos 5:22–23 ei oikeuta soittimien puuttumista Vanhan testamentin aikoina sen enempää kuin se voisi oikeuttaa uhrausten puuttumista Vanhan testamentin aikoina. Mielenkiintoista on, että Aamos 5:21–22:n verbit ovat monikkomuodossa, kun taas Aamos 5:23:n verbit ovat yksikössä. Jumala siis kehottaa yksilöitä lopettamaan sen, jos he eivät ole katuneet.

K: Sanotaanko Aamos 5:25:ssä, että israelilaisten 40 vuoden aikana erämaassa suorittamat uhraukset eivät olleet Jumalalle, koska 2. Moos. 24:4 ja muut tekstit sanovat niiden olleen Jumalalle?

V: Mooses ja monet israelilaiset tekivät todellakin asianmukaisia uhrauksia todelliselle Jumalalle. Monet muut israelilaiset eivät kuitenkaan eksoduksen aikana olleet päättäneet palvella todellista Jumalaa. Lisäksi lähes kaikki israelilaiset tekivät epäjumalanpalvontaisia uhrauksia kultaiselle vasikalle Siinain vuorella.

K: Milloin Am 5:25–27:n mukaan luottaminen uskontoon, jopa kristilliseen uskontoon, voi olla väärää luottamusta?

V: On selvää, että ne, jotka luottavat demonin tai väärän jumalan uskontoon, joutuvat vaikeuksiin. Mutta jopa luottaminen Jumalaan ja Jumalan sanan totuuteen on väärää toivoa, jos et ole ottanut Jeesusta elämäsi Vapahtajaksi ja Herraksi.

Jumala ei tarvitse eikä halua heidän palvontaansa, johon sekoittuu tekopyhyyttä ja kapinaa.

K: Am 5:26:ssa, keitä ovat Moloch ja Chiun?

V: Näiden nimien merkityksestä on jonkin verran epävarmuutta, sillä masoreettinen teksti ja Septuaginta eroavat toisistaan. Joka tapauksessa nämä olivat epäjumalia, joita israelilaiset palvoivat erämaassa. Palestiinassa tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että epäjumalanpalvonta kukoisti enemmän tai vähemmän koko israelilaisten historian ajan aina pakkosiirtolaisuuteen asti. Jotkut liberaalit ovat [oikeutetusti] huomauttaneet, että tämä monoteistinen uskonto poikkesi huomattavasti siitä, mitä Raamatussa meille on välitetty. Sen sijaan, että tämä todistus heikentäisi Raamatun uskottavuutta, se vahvistaa sitä entisestään. Raamattu itse kertoo joidenkin israelilaisten harjoittaneen epäjumalanpalvontaa lähes jatkuvasti maassa. Raamattu olisi jättänyt tämän kaiken pois, jos se olisi pyrkinyt esittämään ”puhdistetun” ja kaunistellun kuvan todellisen historian sijaan.

Nämä sanat voivat tarkoittaa pyhäkköä ja jalustaa. Toisen näkemyksen mukaan ne ovat synonyymejä epäjumalalle Saturnukselle. Jotkut ajattelevat, että nämä nimet liittyvät assyrialaisten ja aramealaisten palvomiin jumaliin. Joka tapauksessa heidän koillispuolellaan asuvat kansat palvoivat erilaisia epäjumalia. Asia on niin, että jos palvot näitä epäjumalia jumalina, joudut pakkosiirtolaisuuteen sinne, missä näitä epäjumalia palvotaan.

K: Mikä oli vikaa siinä, että luotettiin Samarian vuoreen (Am 6:1)?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei oikea vastaus, vaan Jerusalem: Jotkut Juudeasta sanoisivat, että heidän olisi pitänyt luottaa Siionin vuoreen (Jerusalemin sijaintipaikkaan), jossa Jumalan temppeli sijaitsi, eikä Samarian väärään uskontoon. Jeremian kirjan 7. luku osoittaa kuitenkin, että tämä on väärä vastaus.

Vastaus: Meidän ei pitäisi luottaa mihinkään uskonnollisiin käytäntöihin, edes niihin, joita noudatamme siksi, että Jumala on ne käskenyt. Tietenkään ihmisten ei pitäisi luottaa epäjumalanpalvontaan, mutta heidän ei pitäisi luottaa myöskään omaan jumalalliseen kuuliaisuuteensa; sen sijaan heidän tulisi luottaa Jumalaan. Sefanjan kirjassa 1:12 ihmiset ajattelivat, ettei Jumala tekisi mitään; mutta tässä Amos sanoo, että Jumala on nimenomaan päättänyt rangaista niitä, jotka hylkäävät Hänet mutta silti kantavat Hänen nimeään.

K: Miten jotkut ihmiset ovat nykyään väärin turvallisessa mielentilassa, kuten silloin aikoinaan, Aamos 6:1–7:n mukaan?

V: Ihmiset ovat huolettomia, kun he eivät näe kiirettä muutokseen, heillä ei ole halua muuttua eivätkä he näe mitään syytä muutokseen. He eivät ole lähellä Jumalaa, eikä heillä ole halua lähentyä Häntä, koska he eivät näe siinä mitään tarvetta. Meidän tulisi aina haluta lähentyä Jumalaa.

Juudassa ajateltiin, että Samaria pidättäisi aluksi jonkin aikaa heitä uhkaavat vaarat.

K: Miten jotkut yrittävät nykyään jäljitellä suuria uskonnollisia johtajia (Aamos 6:5)?

V: Daavidin laulut ja psalmit tehtiin Jumalalle. Ne ovat kauniita sekä kirjallisessa että uskonnollisessa mielessä. Nämä ihmiset, jotka ilmeisesti eivät juurikaan välittäneet Jumalasta, yrittivät silti jäljitellä Daavidin tekoja.

Nykyään ihmiset voivat ihailla kristillistä arkkitehtuuria ja taidetta sekä kristittyjen kirjoituksia, mutta eivät halua palvella ja ylistää Kristusta. Heillä voi olla myönteisiä tunteita kristinuskoa kohtaan, mutta älä sekoita heitä aitoihin kristittyihin, jos he eivät ole antaneet elämäänsä Jumalan käsiin.

K: Miksi Jumala vihaisi erityisesti ylpeyttä sinussa (Aamos 6:8)?

V: Yksi ainoa syntinen asenne, ylpeys, voi estää monia hyviä asioita, kuten kiitollisuutta, tyytyväisyyttä ja kykyä ottaa vastaan korjausta. Se voi kasvaa niin, että siihen liittyy kateutta, anteeksiantamattomuutta ja loukkaantumista, kun muut eivät tunnusta oletettua ylivoimaisuuttasi.

Ylpeyttä on kolme hieman erilaista muotoa:

1) Ajattelu, että olet parempi, tärkeämpi tai arvokkaampi kuin joku muu.

2) Ylpeys siitä, mitä olet itse saavuttanut, ja kunnian ottaminen siitä, mitä Jumala ja muut ovat tehneet.

3) Ylpeys siitä, mitä olet tehnyt. Emme ole merkittäviä sen vuoksi, mitä olemme luoneet, vaan sen vuoksi, että Jumala on luonut meidät. Jumala ei rakasta meitä sen vuoksi, mitä olemme tehneet, vaan sen vuoksi, mitä Jumala on tehnyt.

Ylpeyden yksi puoli on tyhmyys, sillä sinulla ei ole mitään, mistä voisit olla ylpeä itsessäsi.

K: Miksi kansa ei mainitse Am 6:10:ssä Jumalan nimeä?

V: Ihmiset, jotka aiemmin pilkkasivat Jumalan nimeä niin kevyesti, pelkäävät nyt jopa sen lausumista, koska heidän päälleen on tullut viha.

K: Miten Am 6:12 ja Hes 5:6:ssa jotkut muuttavat oikeuden myrkyksi ja vanhurskauden hedelmän koiruohoiksi?

V: Oikeudenmukaisuutta odotetaan asian tuomarin toimesta. Kun ihminen kokee saaneensa epäoikeudenmukaisen kohtelun, hän voi katkeroitua ja luopua uskosta siihen, että oikeudenmukaisuutta ylipäätään olisi olemassa. Jotkut asiat eivät ole järkeviä, kuten hevoset, jotka juoksevat kivilohkareiden päällä, tai härät, jotka kyntävät siellä. Samoin jotkut oikeuden päätökset eivät ole järkeviä.

K: Milloin, jos ollenkaan, meidän pitäisi Aamosin kirjan 7. luvun mukaan rukoilla Jumalan edessä jumalattomien ihmisten puolesta?

V: Kaikki tekevät edelleen syntiä, joten tietyssä mielessä rukoilemme aina syntisten puolesta joka kerta, kun rukoilemme jonkun puolesta. Mutta tämä asiayhteys on erilainen; kyseessä olivat katumattomat jumalattomat ihmiset. Aamosin ja meidän tulisi silti rukoilla katumattomien jumalattomien ihmisten puolesta, jotta he katuisivat ja kääntyisivät Jumalan puoleen. Ilman Jumalan armoa olisimme itsekin täsmälleen samassa tilanteessa kuin he.

K: Mitä tarkalleen ottaen luotilinja tekee Amos 7:7–9:ssä?

V: Se yksinkertaisesti osoittaa sekä sen asettaneelle henkilölle että kaikille muille, onko jokin suora ja vaakasuora vai vino. Osittain rakennettu, vino seinä voidaan purkaa ja rakentaa uudelleen. Vanhaa seinää voidaan testata sen selvittämiseksi, onko se vielä kunnossa vai pitäisikö se purkaa. Luotilanka mittaa Jerusalemia 2. Kuninkaiden kirjan 21:13 kohdassa sen selvittämiseksi, pitäisikö se tuhota.

   Luu ei itsessään tee mitään, vaan se osoittaa, mikä on vinoa ja mitä on tuhottava. Jumalan tuomio ei olisi mielivaltainen, vaan se noudattaisi Hänen lakinsa luuta.

K: Aamos 7:ssä Aamos tuomittiin petturiksi, koska hän sanoi asioita, joita he eivät halunneet kuulla. Miten nykypäivänä joku voisi joutua väärin syytetyksi epälojaalisuudesta?

V: Monet ihmiset ymmärtävät uskollisuuden käsitteen täysin väärin.

Uskollisuus maata kohtaan vs. poliittista johtajaa kohtaan: Jos ajattelet, että nykyinen poliittinen johtaja ei ole paras maallesi ja että toinen pitäisi valita, jotkut saattavat kutsua sinua maalle epälojaaliseksi. He eivät näe eroa sen välillä, että seuraa johtajaa mitä tahansa tapahtuukin, ja uskollisuudesta maata kohtaan. Sen vuoksi saatat paradoksaalisesti olla maalle uskollisempi kuin syyttäjäsi. On olemassa käsite, joka on nykyään kadonnut joidenkin mielestä, nimittäin ”lojaali oppositio”. Positiivisena puolena olen kuullut useissa seurakunnissa pastorin sanovan, että kuuntelijoiden tulisi verrata hänen sanojaan siihen, mitä Raamattu sanoo. Jos he löytävät kohdan, jossa hän sanoo jotain Raamatun sanomaa vastaan, pastori sanoi, että siinä tapauksessa heidän ei pitäisi kuunnella häntä, vaan seurata Raamattua.

Uskollisuus organisaatiota vastaan: Esimies saattaa odottaa sinun olevan aina uskollinen hänelle, jopa silloin, kun hän haluaa sinun tekevän asioita, jotka ovat yrityksen tai organisaation etujen vastaisia.

Rakentavan kritiikin puuttuminen: Lopuksi jotkut ajattelevat, että lojaalisuus tarkoittaa aina positiivisuutta, ja että on epälojaalia olla olematta ”kyllä-mies”. Ongelmana on, että kun suunnanmuutos on tarpeen, kukaan ei kerro johtajalle, että hänen on muututtava. Kun johtaja on pakotettu lähtemään, hän saattaa ihmetellä, mitä tapahtui ja miksi kukaan ei kertonut hänelle. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että hän on itse luonut kulttuurin, jossa kukaan ei voinut puhua avoimesti ja sanoa, ettei jokin asia ole paras tapa, ilman pelkoa seurauksista.

K: Miten Aamos vastasi Aamos 7:10–17:ssä syytökseen, ettei hänellä ollut pätevyyttä profeetaksi?

V: Aamos oli kuin luotilanka yhdelle henkilölle: papille Amatsialle. Aamos antaa itse asiassa kaksi toisiaan täydentävää vastausta. Aamos myöntää, ettei hänellä ole pätevyyttä minkään ihmisen tai ihmisten asettamien standardien mukaan. Hän ei siis ole ammattiprofeetta eikä ansaitse elantoaan profeettana, kuten Amatsia vihjaa. Mutta Aamos sanoo, että siitä huolimatta Jumala kutsui hänet suoraan.

K: Mitä sinun tulisi tehdä, kun joku käskee sinua tekemään jotain (Am 7:10–17)?

V: Se riippuu tilanteesta. Tottele, jos käsky ei ole ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa ja jos käskijä on asemassa, jossa sinun tulisi totella häntä (kuten poliisi, tuomari, esimiehesi tai opettajasi). Roomalaiskirjeen 12:18 mukaan meidän tulisi olla rauhassa kaikkien kanssa niin pitkälle kuin mahdollista. Vaikka käskijä ei olisikaan sinua kohtaan auktoriteettiasemassa, tottele häntä silti, jos tiedät, että se, mitä hän pyytää, on juuri sitä, mitä sinun tulisi tehdä. Mutta jos kyseessä ei ole asia, jota sinun tulisi totella, reaktiosi voi riippua olosuhteista. Joskus voit yksinkertaisesti kertoa heille, ettet aio tehdä sitä, ja miksi, kuten Pietari teki Apostolien teoissa 4:19–20. Joskus paras ratkaisu on tehdä jotain salaa, kuten Arimatialainen Joosef teki Johanneksen evankeliumissa 19:38. Joskus paras ratkaisu on paeta, kuten Jeesus käski uskoville Matteuksen evankeliumissa 24:16–18.

Erään hyvän kristillisen apologeetin verkkosivusto poistettiin verkosta ilman, että apologeetti tiesi siitä. Kun hän kysyi verkkosivuston ylläpitäjältä, miksi sivusto oli poistettu, hän sai tietää, että joku oli soittanut ylläpitäjälle ja sanonut, ettei halunnut sivustoa enää, joten se piti poistaa. Niinpä ylläpitäjä poisti verkkosivuston tarkistamatta lainkaan, kuka oli soittanut. Kun apologeetti huomasi asian, sivusto palautettiin takaisin verkkoon.

Oman palvelutyöni yhteydessä sain kerran sähköpostiviestin, jossa väitettiin, että puhuin väärin islamista ja että minun pitäisi poistaa verkkosivustoni, ja viestissä oli peitelty uhka oikeustoimista, jos en tekisi niin. Vastasin pyytämällä anteeksi mahdollisia virheitäni ja sanoin, että korjaisin ne viipymättä. Pyysin heitä osoittamaan minulle kohdat, joissa olin sanonut jotain väärää, jotta voisin korjata ne. En kuullut heistä enää koskaan.

K: Miten nykypäivän ihmiset saattaisivat yrittää hallita tai tukahduttaa Am 7:ssä kuvattua, Jumalan antamaa palvelutyötä, kuten paha pappi Amatsia yritti aikoinaan?

V: Joku saattaa vastustaa palvelutyötä, aloitetta tai muuta työtä ainakin kolmesta syystä: hallitsemisen halusta, kateudesta tai vastakkaisista tavoitteista.

Hallinta: Joku auktoriteettiasemassa oleva saattaa vastustaa palvelutyötä tai seurakuntaa yksinkertaisesti siksi, ettei hän hallitse sitä. Hän kokee, että kaiken ohjauksen tulisi tulla häneltä ja että hänen tulisi hallita sitä. Joku saattaisi ajatella, että tilanne näyttäisi huonolta ulospäin: miksi olet johtaja tai esimies, jos et pysty saamaan tätä hallintaasi?

Kateus: Erilaisissa olosuhteissa he saattaisivat tukea toimintaa, mutta he ovat lojaaleja toiselle organisaatiolle ja näkevät toiminnan menestyksen uhkaavan sitä menestystä, jota he itse tavoittelevat. Kyse ei ole siitä, että parasta mahdollista tehtäisiin, vaan siitä, että he ja heidän organisaationsa tekevät parasta mahdollista. Toisinaan työpaikalla ylin johto voi tahattomasti edistää tätä keskittymällä yksilöllisiin tuloksiin ja jättämällä tiimityön sekä muiden ryhmien tukemisen huomiotta. Joku saattaa kokea, että ”ulkoinen vaikutelma” ei näyttäisi hyvältä tässä tilanteessa, sillä jos toinen ryhmä tekisi kaiken sen, mitä he tekevät, ihmiset saattaisivat kysyä, mitä sinä itse teet.

Vastakkaiset tavoitteet: Periaatteessa ministeriön tehtävänä voi olla ihmisten suostutteleminen tiettyyn suuntaan tai tiettyyn uskomukseen tai toimintatapaan, ja joku voi olla periaatteessa tätä vastaan. Joku saattaa ajatella, että ”ulkoinen vaikutelma” näyttäisi tässä huonolta, sillä tässä tapauksessa pomosi, esimiehesi tai kuninkaasi haluaa sinun olevan lojaali ja kulkevan tiettyyn suuntaan, ja sinä suvaitset, että joku muu toimii tämän kanssa ristiriidassa.

Amazian tapauksessa kyseessä saattoi olla kaikki kolme syytä, erityisesti kolmas. Nykyään, kun joku vastustaa jotain hyvää, mitä sinä tai ryhmäsi tekee, voi olla hyvä yrittää ymmärtää miksi. Syynä voi olla se, että sinulla on vain huono idea etkä tiedä sitä. Se voi olla totta tai ei, vaikka he aina sanovatkin niin, jos heille annetaan tilaisuus. Mutta ota myös huomioon, että vastustuksen taustalla voi olla jokin näistä kolmesta syystä; sen sijaan, että reagoisit vastustukseen vaistomaisesti, on parempi vastata älykkäästi. Saatat pystyä rauhoittamaan heitä, tekemään heidän kanssaan yhteistyötä tai hankkimaan liittolaisia, jotka ovat heitä korkeammalla tasolla.

K: Mikä on kypsyneiden kesähedelmien merkitys Aam. 8:1–2:ssa?

V: Tämä osoittaa, että israelilaiset olivat kesähedelmien tavoin valmiita tuomittaviksi. Se edustaa kasvun koko sykliä aina kasvun tuloksiin asti. Hepreankielinen sana kypsälle hedelmälle / kesähedelmälle (qayis) kuulostaa samalta kuin lause ”aika on kypsä” (qes). Tai kyseessä voi olla ylikypsä, mätänevä hedelmä.

Yleensä ihmiset unohtavat, että Jumalalla on vahva ajantaju.

Tarkemmin sanottuna aika, jolloin tuomiota olisi voinut välttää, oli kulumassa umpeen.

Syntiemme ”kestoaika” on sellainen, jonka Jumala sallii väliaikaisesti, mutta se oli juuri päättymässä.

K: Mikä oli syntistä Aam. 8:5:ssä, kun he noudattivat lakia?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Osittainen kuuliaisuus: Jumala haluaa enemmän kuin vain joidenkin rituaalien noudattamista ja toisten lakien rikkomista huijaamalla ja sortamalla muita, kuten myös Jaakobin kirjeen 2:10–11 osoittaa.

Sisäinen kuuliaisuus: Jumala haluaa enemmän kuin vain ulkoisia tekoja, vaan sisäisen kuuliaisuuden sydämessä.

He noudattivat ulkoisesti uusikuun juhlia, vaikka sydämessään he eivät malttaneet odottaa niiden päättymistä. Vaikka he olivat uskonnollisia, he käyttivät epärehellisiä vaakoja, sortivat ja ostivat köyhiä. Edes nykyään ei pitäisi olla yllätys, että jotkut jumalattomat ihmiset, jotka ovat kaukana Jumalasta, ovat edelleen uskonnollisia.

K: Am 8:9: Milloin aurinko laskee keskipäivällä?

V: On olemassa kaksi näkemystä, ja vastausta voidaan pitää kaksitahoisena täyttymyksenä.

Välitön: Assyrian kronikoiden mukaan 15.6.763 eKr. tapahtui auringonpimennys Assyrian kaupungissa Assurissa kapinan aikana. (Assur sijaitsee 500–600 mailin päässä Jerusalemista.) Tämä voisi viitata kahteen auringonpimennykseen: vuosina 784 eKr. ja 763 eKr. Aamos 8:9 tulisi ymmärtää välittömänä tapahtumana eikä lopun aikojen merkkinä.

Loppuaika: Aamos 8:9 sanoo, että tämä tapahtuu ”sinä päivänä”. Tuo päivä on Herran päivä, joka koitti ensimmäisen kerran, kun Herra tuli. Aurinko laski keskellä päivää, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Herran päivä on myös silloin, kun Jeesus palaa, jolloin aurinko laskee jälleen.

K: Milloin he surisivat Aamos 8:10:n mukaan kuin ainoaa poikaansa?

V: Tämä tapahtuu, kun juutalaiset kääntyvät joukoittain Kristuksen puoleen lopun aikoina. Myös Sakarja 12:10 käsittelee tätä.

K: Miten Aamos 8:11:ssä tarkoitetaan, että tulee nälänhätä Jumalan sanan kuulemisesta?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Ihmiset voivat kieltäytyä seuraamasta Jumalaa, ja Jumala antaa heidän myöhemmin katua ja seurata Häntä.

2. Kuitenkin, kun yksilö kieltäytyy kuuntelemasta totuutta, jonka Jumala on hänelle antanut riittävän pitkään, tulee aika, jolloin hän ei kuule enää juuri mitään Jumalan sanasta. Jotkut käyttävät tästä prosessista termiä ”tuomioinen kovettuminen”, ja tässä kovettumisessa on osansa sekä yksilöllä että Jumalalla. Jos ihmiset eivät halua seurata Jumalaa, Herra ei ole velvollinen antamaan heille sanaansa. Itse asiassa tuomion päivänä saattaisi olla parempi, että he tietävät mahdollisimman vähän, jos he olivat joka tapauksessa päättäneet hylätä Jumalan.

3. Tietenkin tulee lopullinen hetki, kuoleman hetki, jolloin toisia mahdollisuuksia ei enää ole.

4. Kansallekin tulee vastaava hetki, jolloin Jumalan sana on heidän keskuudessaan harvinaista. Tulee myös hetki, jolloin ryhmä hajoaa ja heidän identiteettinsä kansana menetetään.

K: Viittaako Aam 8:11–12 Israeliin vai kaikkiin kansoihin?

V: Nämä jakeet liittyvät suoraan israelilaisiin ja heidän sekarotuisisiin jälkeläisiinsä, samarialaisiin. Yleinen periaate pätee kuitenkin myös muihin kansoihin.

K: Miksi Am 8:12:ssa he etsivät Herran sanaa eivätkä löydä sitä, kun Mt 7:7–8 sanoo, että jokainen, joka pyytää, saa, ja joka etsii, löytää?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Jeesus sanoi nämä sanat vuosisatoja Amoksen jälkeen, ja asiat olivat Uuden testamentin aikoina erilaiset kuin aiemmin. Lisäksi juuri ennen Jeesuksen tuloa oli 400 vuoden hiljaisuusjakso, jolloin pyhiä kirjoituksia ei annettu. Lopuksi, se tieto, jonka Jeesus antoi meille, ei ollut saatavilla edes Jeesusta edeltäneille hurskaille ihmisille. Vaikka nämä kolme väitettä ovatkin totta, ne jättävät huomiotta ajattoman totuuden ja varoituksen, jotka ovat Aamos 8:12–14:n pääkohta.

Vastaus: Vastauksessa on kaksi tasoa.

Tarkemmin sanottuna Aamos 8:12–14 viittasi niihin (pääasiassa samarialaisiin) [Israelin] maassa, jotka seurasivat sekä pohjoisen kuningaskunnan epäjumalia että Jumalaa. Niin kauan kuin he yrittivät seurata molempia, he eivät löytäneet Jumalan sanaa.

Yleisesti ottaen Aamos 8:12–14 on varoitus kaikille ihmisille. Matteuksen evankeliumin 7:7–8 ei tarkoita, että pitäisi pyytää keneltä tahansa; se tarkoittaa, että sinun on pyydettävä ainoalta todelliselta Jumalalta. Jos haluat yhdistää Jumalan totuuden epäjumalien ja muiden uskontojen valheisiin, sinulle koituu totuuden nälänhätä, ei totuuden täyttymys. Sinun on etsittävä Jumalaa koko sydämestäsi, et niin, että osa sydämestäsi etsii Jumalaa ja osa epäjumalia.

K: Mikä on Aamos 9:1–4:n jakeiden merkitys?

V: Voit paeta, mutta et voi piiloutua Jumalan vihan edestä. Jumala ei pelkästään salli tätä tuhoa; Hän valvoo sitä! Jos joku juoksee temppeliin tai kotiinsa piiloutumaan, vihan lähettiläät ovat ovipieleillä murtamassa niitä. Jos joku juoksee jonnekin muualle, Jumalan viha saavuttaa hänet silti. Vaikka joku kuuluisikin Jumalan valittuun kansaan, se ei pelasta häntä.

Karmel-vuori mainitaan luultavasti siksi, että siellä on tuhansia kalkkikiviluolia, pääasiassa länsipuolella, joihin pakolainen voisi piiloutua. Vuoren huipulla on tiheää metsää, ja sinnekin voisi yrittää piiloutua.

K: Aiheuttaako Jumala Am 9:3:ssa fyysistä pahaa?

V: Heprealaisessa (samoin kuin englanninkielisessä) sanassa ”paha” on kaksi eri merkitystä.

Moraalinen pahuus on jumalattomuutta, ja vaikka Jumala sallii sen, Hän ei suoraan aiheuta sitä.

Fyysinen paha on vahinko tai kuolema, ja joskus Jumala aiheuttaa sen suoraan.

Muslimien ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että termi ”paha” voi tarkoittaa vahinkoa eikä pelkästään moraalista pahuutta. Termiä käytetään tällä tavalla heidän omissa kirjoituksissaan, Bukharin hadith-kokoelman 3. osan 29. kirjassa, luvussa 7, nro 56, sivulla 35.

K: Miten juutalaiset olivat Am 9:7:n mukaan etiopialaisten kaltaisia?

V: Aivan kuten kaksi taloa voi olla samanlaisia, paitsi maalipinnan osalta, olemme kaikki samanlaisia Jumalan silmissä, sillä ”maalipintamme” ei merkitse Jumalalle mitään.

K: Osoittaako Aamos 9:7, että juutalaiset olivat mustia?

V: Ei, ellei ihonväri ole ainoa tapa, jolla Jumala erottaa ihmiset toisistaan. Lähi-idän kansat olivat valkoihoisia. Egyptiläiset olivat pääosin valkoihoisia, joissa oli jonkin verran mustaa verta. Muinaisessa Egyptissä punatukkaisia egyptiläisiä pidettiin kuitenkin rumina, ja he ajelivat päänsä kaljuksi. Miten heillä olisi voinut olla punaiset hiukset, jos he olisivat kaikki olleet mustia…?

Jumala käytti esimerkkinä kansaa, joka näytti fyysisesti hyvin erilaiselta, korostaakseen, että ihon alla olemme kaikki Jumalan silmissä samanlaisia. Myös Galatalaiskirjeen 3:28 osoittaa, että olemme kaikki Jumalan lapsia, riippumatta rodustamme tai siitä, olemmeko miehiä vai naisia. Varhaiskirkossa ihmiset Etiopiasta Venäjälle ja Ranskaan saakka palvoivat Jumalaa yksimielisesti, kuten Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) kertoo teoksessaan *Vastalauseita harhaoppeja vastaan*, kirja 1, luku 10.2, s. 331.

K: Missä Kaftor ja Kir sijaitsivat (Aamos 9:7)?

V: Kaphtor oli filistealaisten esi-isien kotimaa ennen kuin he saapuivat Kaakkois-Palestiinaan. Kir oli aramealaisten esi-isien kotimaa ennen kuin he saapuivat nykyisen Syyrian alueelle. Emme ole varmoja siitä, missä nämä paikat sijaitsivat. Filistealaiset olivat kuitenkin Egeanmeren kansa, ja uskotaan, että he tulivat todennäköisesti Kreetan saarelta.

K: Miksi Aamos 9:11–15:ssä on toivon sanoma heti niin vihaisen profetian jälkeen?

V: Monet muutkin profeetat päättyvät toiveikkaaseen viestiin tulevaisuudesta, ainakin jäännöksen osalta. Luvun 9 ensimmäisen puoliskon perusteella voisi miettiä, oliko Jumala jo luopunut israelilaisista kokonaan, kunnes heidät tuhotaan lopullisesti. Mutta Aamos 9:11–15 osoittaa, ettei asia ole näin; Jumalalla on edelleen ihmeellinen suunnitelma heidän jälkeläisilleen tulevissa sukupolvissa tuhatvuotisen valtakunnan aikana ja sen jälkeen.

K: Milloin juutalaiset valloittivat Edomin jäännöksen (Am 9:12)?

V: Tämä ei viittaa pelkästään maahan, vaan myös kansaan. Noin vuosina 130/125 eKr. kuningas Johannes Hyrkanos pakotti edomilaiset sulautumaan juutalaisten joukkoon. Herodes Suuri oli edomilainen. Mutta kyse ei ole vain Edomista; Jumalan kansaan kuuluvat yleisesti ottaen myös pakanat. Herran veli Jaakob toi tämän asian esiin siteeraamalla Aamos 9:11–12 Jerusalemin kirkolliskokouksessa Apostolien tekojen luvussa 15:1–20.

K: Mitkä ovat Amosin kirjan varhaisimmista käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

A: Kuolleenmeren kääröt: (noin 1 eKr.) Kuolleenmeren kääröissä on kolme Amoksen kirjan kappaletta, jotka on merkitty numeroilla 4Q78 (=4QXIIc), 4Q82 (=4QXIIg) ja 5Q4 (=5QAmos).

4Q78 sisältää Aamoksen kirjan 2:11–16; 3:1–15; 4:1–2; 6:13–14; 7:1–4, 7–9, 12–16

4Q82 sisältää Aamoksen kirjan 1:3–15; 2:1,7–9,15–16; 3:1–2; 4:4–9; 5:1–2,9–18; 6:1–4,6–14; 7:1,7–12,14–17; 8:1–5,11–14; 9:1,6,14–15

5Q4 sisältää Aamos 1:3–5.

Kuitenkin teoksessa *The Dead Sea Scrolls Translated* (s. 479) todetaan, että pienprofeettojen 4Q82 (4QXIIg) sisältää jäännöksiä Hoosean ja Nahumin kirjoituksista, mutta siinä ei mainita Aamosta. Myöskään teoksessa *The Meaning of the Dead Sea Scrolls* ei esitetä Aamoksesta muuta kuin 5:26–27; 8:11 ja 9:11.

Nahal Hever on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen fragmentti pienistä profeetoista (8 Hev XIIgr). Se on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan versio, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa.

Wadi Murabba'atin pienprofeettojen käärö (Mur XII) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Aamoksen kirjan 1:5–15; 2:1; 6:1?; 7:3–17; 8:3–7, 11–14; 9:1–15.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabba'atissa on säilynyt seuraavat Amoksen jakeet: Amos 1:3–15; 2:1,7–9,11–16; 3:1–15; 4:1–2,4–9; 5:1–2,9–18; 6:1–4,6–14; 7:1–4,7–17; 8:1–5,11–14; 9:1,6,14–15.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Aamoksen kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan edelle. Aamoksen kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Hoosea, Aamos ja Miika eivät ole koskaan esiintyneet Sinaiticus-käsikirjoituksessa (340–350 jKr.).

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Aamokseen?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Amoksen jakeisiin, ovat:

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 22, s. 205, lainaa Amoksen kirjan 5:18–6:7 ja mainitsee sen olevan Amoksen kirjoittama.

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan kirjoja erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta ”Book of Extracts”, osa 8, s. 759

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa myös Aamos 1:2; 5:25,26; 8:9,10; 9:11–12.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.)

Tertullianus (198–220 jKr.)

Hippolytos (222–235/6 jKr.)

Origenes (240 jKr.) ”Miksi nimittäin haluatte Herran päivän? Se on pimeyttä, ei valoa, sanoo profeetta Aamos.” (vrt. Aamos 5:18) Saarnat Jeremian kirjasta, saarna 12, luku 10.1, s. 123 (kreikaksi)

Novatianus (250/254–256/7 jKr.)

Karthagon Cyprianus (248–258 jKr.)

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Aamos 5:8:aa profeetan sanoina. ”Dialogi todellisesta uskosta”, 5. osa, luku 18b, s. 172.

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.)

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.)

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.):

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Naven [Joosuan] poikaa Jeesusta, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kaksitoista profeettaa, Hooseaa, Joelia, Aamosta, Obadjaa, Joonaa, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra ja Nehemia. Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen on myös muita kirjoittajia.

K: Mitkä ovat Am:ssa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Septuagintan kreikankielinen teksti sisältää noin 3 219 sanaa. Keskitytään 5. lukuun (489 kreikankielistä sanaa): ensimmäinen vaihtoehto on masoreettinen teksti, toinen on kreikankielinen Septuaginta, ellei toisin mainita.

Am 3:9 ”Ashdod” (masoreettinen) vs. ”Assyria” (Septuaginta)

Am 5:1 ”sana” vs. ”Herran sana”

Am 5:1 ”valituslaulu, jonka laulan teitä vastaan” vs. ”jonka nostan teitä vastaan, valituslaulu”

Am 5:1–2 ”Oi, Israelin suku. Israelin neitsyt on kaatunut eikä enää nouse; hän makaa hylättynä maallaan; ei ole ketään, joka hänet nostaisi ylös.” vs. ”Israelin suku on kaatunut; se ei enää nouse. Israelin neitsyt on kaatunut maalleen; ei ole ketään, joka hänet nostaisi ylös.”

Am 5:4,6 ”ja elää” vs. ”ja te saatte elää”

Am 5:5 ”Gilgal” vs. ”Galgala”

Am 5:5 ”Beersheba” vs. ”valan lähde” (Beersheban kaupungin nimi tarkoittaa valan lähdettä)

Am 5:6 ”Hän ei syty tulipaloksi Joosefin huoneessa ja tuhoa sitä, eikä kukaan sammuta sitä Betelin puolesta.” vs. ”ettei Joosefin huone syttyisi tulipaloksi ja se nielaisi hänet, eikä kukaan sammuttaisi sitä Israelin huoneen puolesta.”

Am 5:7 ”Hän hylkäsi ne, jotka muuttavat oikeuden ja vanhurskauden katkeruudeksi maan päällä” vs. ”[Hän on se], joka tuomitsee korkeuksissa [ylhäällä], ja hän on vahvistanut oikeuden maan päällä”

Am 5:8 ”Hän, joka loi Plejadit ja Orionin” (tähtikuvioita taivaalla) vs. ”Hän, joka loi kaiken ja muuttaa [sen]”

Am 5:9 ”joka saa tuhon leimahtamaan vahvoja vastaan” vs. ”joka jakaa tuhon voimalle”

Am 5:9 ”tuho kohtaa linnoituksen” vs. ”ja tuo ahdistuksen linnoitukseen.”

Am 5:10 ”halveksivat sitä, joka puhuu rehellisesti” vs. ”inhosivat pyhää puhetta.”

Am 5:11 ”te poljette köyhiä” vs. ”he ovat lyöneet köyhiä nyrkeillään”

Am 5:15 ”Vihaatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää” vs. ”Olemme vihanneet pahaa ja rakastaneet hyvää”

Am 5:17 ”kaikissa viinitarhoissa” vs. ”kaikilla teillä”

Am 5:18 ”ne, jotka haluavat” vs. ”te, jotka haluatte”

Am 5:18 ”tämä” vs. ”tämä Herran päivä”

Am 5:18 ”Herran päivä on pimeys” vs. ”kun taas se on pimeys”

Am 5:20 ”valoisuus siinä” vs. ”valoisuus”

Am 5:21 ”halveksivat juhlapäiviänne” vs. ”hylkäävät juhlanne”

Am 5:21 ”en iloita teidän juhlakokouksistanne” vs. ”en haista [teidän] lihauhrejanne yleiskokouksissanne”.

Am 5:22 ”En ole tyytyväinen” vs. ”En hyväksy niitä”

Am 5:23 ”kielisoittimet” vs. ”soittimet”

Am 5:24 ”vedet … ikuisesti virtaava virta” vs. ”vesi … ylitsepääsemätön virta”

Am 5:25 ”uhraukset ja ruokauhrit” vs. ”uhrit ja uhrilahjat”

Am 5:25 ”neljäkymmentä vuotta erämaassa, oi Israelin suku?” vs. ”Oi Israelin suku, neljäkymmentä vuotta erämaassa?”

Am 5:26 ”Kyllä, te olette kantaneet kuninkaanne majaa ja Kiyyun/Kaiwania, teidän kuvianne, jumalanne tähteä…” vs. ”Kyllä, te otitte Molochin tabernaakkelin ja jumalanne Raephanin/Rephanin tähden, niiden kuvat…”

Am 5:27 ”Siksi” vs. ”Ja”

Am 8:1 ”sanoi” (masoreettinen teksti, Septuaginta) vs. ”sanoi minulle” (syyriankielinen teksti, Teodoros Mopsuestialainen, Kommentaari Aamoksen kirjaan, luku 8, s. 164)

Am 8:8 ”turpoaa kuin valo” (masoreettinen teksti) vs. ”turpoaa kuin [Niili]joki” (jotkut heprealaiset käsikirjoitukset, Septuaginta, Targum, syyrialainen käännös, Vulgata)

Am 9:12a ”Edom” vs. ”ihmiskunta/ihmiset”

Am 9:12b ”kantavat minun nimeäni” (masoreettinen teksti) vs. ”kantavat minun nimeäni, saattavat etsiä Herraa” (Septuaginta)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet on otettu teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible