< Raamatunkysymys Esrasta

K: Kuka kirjoitti Esran kirjan 1:1?

V: Esran kirjassa ei mainita sitä suoraan. Esra oli oppinut kirjanpitäjä, ja on hyvin todennäköistä, että hän kirjoitti kirjan vuosien 456 eKr. ja 444 eKr. välillä. Ensimmäisen persoonan käyttö Esran kirjassa 7–10 viittaa siihen, että kirjoittaja oli Esra, vaikka onkin mahdollista, että osia kirjasta on kirjoittanut myöhemmin joku muu.

Kronikoiden ja Esran kirjan tyylit ovat samankaltaisia, joten ehkä Esra kirjoitti molemmat.

Yleensä katsotaan, että osa Esran kirjan tapahtumista sijoittuu Nehemian kirjaa aikaisemmin ja osa samaan aikaan. Toisaalta Nehemian kirjassa 3:1 sanotaan, että kun Nehemia oli Jerusalemissa, ylipappina oli Eljasib, ja Esran kirjassa 10:6 sanotaan, että Esra meni Eljasibin pojan Jehohananin huoneeseen. Toisaalta Esran kirjassa 10:6 ei missään kohdassa sanota, että Eljasib olisi ollut ylipappi, kun Esra meni hänen huoneeseensa.

Jotkut liberaalit kriitikot väittävät, että Esran ja Nehemian kirjat kirjoitettiin paljon myöhemmin, Makedonian Aleksanterin aikana (noin 330 eKr.), koska Nehemian kirjassa 12:11,22 mainitaan Jaddua, ja Aleksanterin aikana oli samanniminen ylipappi. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole sama Jaddua. On todennäköisempää, että myöhempi Jaddua oli aikaisemman Jadduan pojanpoika (kuten nimien Tobias ja Artaxerxes tapauksessa). Samoin ajatellaan, että Josephus sekoitti persialaisen kauden tapahtumat, koska tuolloin oli kaksi Artaxerxes-nimistä kuningasta ja kaksi Darius-nimistä.

K: Mitkä ovat tämän kirjan mielenkiintoisia piirteitä (Esra 1:1–10:44)?

V: Noin neljännes kirjasta on kirjoitettu niin sanotulla ”keisarillisella aramealla” (jakeet 4:7–6:18 ja 7:12–26), ja kyseessä ovat pääasiassa viralliset asiakirjat. Myös Danielin kirja on kirjoitettu sekä hepreaksi että arameaksi. Esran kirjassa on yhteensä 280 jaetta, joista vain 109 jaetta on kertomusta, 44 jaetta kirjeitä ja 10 jaetta rukouksia. Siinä on 111 jaetta, joissa luetteloidaan ihmisiä. Esran kirjan kaksi ensimmäistä jaetta ovat samat kuin 2. Aikakirjan kaksi viimeistä jaetta. Esran kirjan 2. luku ja Nehemian kirjan 7. luku ovat käytännössä samat. (Joten jos haluat oppia raamatunkohtia ulkoa ja saada kaksinkertaisen hyödyn…). Tämän vuoksi jotkut ajattelevat, että sama kirjoittaja kirjoitti Esran kirjan ja 2. Aikakirjan. Todennäköisempi skenaario on kuitenkin se, että 2. Aikakirja kirjoitettiin Esran kirjan jälkeen, ja Esran kirja oli yksi lähteistä, joita kronikoitsija käytti.

K: Mitä käsikirjoituksia tältä ajalta on säilynyt nykypäivään Esran kirjasta?

V: Raamatun lisäksi on olemassa useita kreikkalaisia ja muita kirjoituksia, mutta tässä vastauksessa käsitellään vain niitä fyysisiä kirjoituksia, jotka arkeologit ovat todellisuudessa löytäneet ja jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Tässä on muutamia niistä ajalta 850 eKr. noin vuoteen 400 eKr.

Moabilainen kivi. (850 eKr.)

Deir Allassa Jordanin laaksossa koulupojan kirjoitusharjoituksessa mainitaan kolme kertaa Beorin poika Bileam. Sen radiohiiliajoitus on 800/760 eKr.

Shalmaneser III:n tekstit (836 eKr.) Assyriassa. Niissä mainitaan meedialaiset ja tubalilaiset.

Sargonin tekstit (732 eKr.) Assyriassa. Niissä mainitaan tubalilaiset.

Sargon II:n tekstit (722–705 eKr.)

Assyrialaiset Ahiqarin sanat (700–400 eKr., arameaa ja mahdollisesti akkadiaa) (Englanninkielinen käännös tästä löytyy teoksesta The Old Testament Pseudepigrapha, osa 2, s. 494–507).

Monet muut assyrialaiset lähteet

Monet babylonialaiset lähteet

Persialainen Behistunin kallio

Behistunin kallion arameankielinen kopio Elephantinen saarella Etelä-Egyptissä

Babylonialainen pylväsjäljennös Behistunin kalliotekstistä

Kyyros-sylinteri (n. 538 eKr.) Sen kuvan voi nähdä teoksessa Rose Book of Charts, Maps & Time Lines, s. 78.

Elefantin papyruksissa (Cowley #21) Darius käskee siellä olevia juutalaisia viettämään happamattoman leivän juhlaa. Katso The Expositor’s Bible Commentary, s. 649.

Elefantin papyrukset Cowley #30 (407 eKr.). Jedanianin Juudan maaherralle Bagohille sanelema kirje, jossa pyydetään apua ”YHW”:n temppelin jälleenrakentamiseen Elefantinessa. Tässä kirjeessä mainitaan Sanballatin [sn’blt] pojat, jota kutsutaan Samarian maaherraksi. Kirjoittaja on päivittänyt tämän kirjeen 25. marraskuuta 407 eKr. Egyptiläiset ja persialainen maaherra Vidranga tuhosivat Elefantin temppelin vuonna 419 eKr.

Wadi ed-Daliyehista löydetyissä samarialaisissa papyruksissa (WDSP 11, etusivu 13) mainitaan Sanballat [sn’blt].

Elefantin saaren ostrakat.

Murashun pankkiasiakirjat Nippurissa. Näissä teksteissä on 2 500 henkilön nimet, joista 70 on juutalaisia.

Samarialaiset papyrukset

Juudan persialaisen kuvernöörin Bagoasin muistio.

Yli 30 tablettia Susassa ja yksi tabletti Borsippassa mainitsevat jopa neljä persialaista virkamiestä nimeltä ”Marduku” tai ”Marduka”.

Kaksi salikirjoitusta luolissa, jotka sijaitsevat 11 mailia Ammanista länteen Jordaniassa, mainitsevat aramean kielellä nimen ”Tobiah”. (Ajanjaksolta 590 eKr. aina vuoteen 200 eKr. asti.)

K: Mikä on Esran kirjan pääpiirteet?

V: Tässä on yleiskatsaus.

1–6 Paluu ja temppelin jälleenrakennus

..1–2 Paluu Serubbaabelin johdolla (538 eKr.)

…1 Kyyroksen asetus ja valmistelut

….2 Luettelo 50 000 paluumuuttajasta

..3–6 Temppelin jälleenrakennus

….3 Alttarin ja temppelin perustusten rakentaminen

….4 Vastustusta Kyyroksen, Ahasveroksen ja Artaxerxesin hallintokausina

…5 Lisää vastustusta Dareiosin hallinnon aikana

…6 Temppelin valmistuminen Dareiosin hallituskaudella

7–10 Paluu ja yhteisön jälleenrakentaminen

..7–8 Paluu Esran johdolla (458 eKr.)

….7 Artaxerxes I:n asetus

….8 Luettelo 4–5 000 paluumuuttajasta ja heidän matkastaan

..9–10 Yhteisön uudelleenrakentaminen

.…9 Seka-avioliitot ja Esran rukous

.…10 Kansan tunnustus ja liitto

K: Miksi Esran kirjan 1:1–10:44 kaikki aineisto on sisällytetty juuri Esran kirjaan?

V: Raamattu ei kerro sitä. Jotkut katsovat, että sinne olisi voitu laittaa vähemmän yksityiskohtia. Toisaalta sinne olisi voitu lisätä enemmän yksityiskohtia ja ehkä jopa asiakirjoja. Näyttää kuitenkin siltä, että tärkein syy sille, miksi Esra sisällytti kyseisen aineiston kirjaan, oli osoittaa ja dokumentoida, kuinka Jumala täytti profetiansa palauttaa juutalaiset Luvattuun maahan seitsemänkymmenen vuoden vankeuden jälkeen.

K: Miksi Esra 1:1:ssä tätä kutsutaan Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäiseksi vuodeksi, kun hän oli ollut Persian kuningas jo ennen Babylonian valloittamista, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 435) mainitsee?

V: Kyyrosista tuli Anshanin kuningas vuonna 559 eKr. ja sekä meedien että persialaisten kuningas vuonna 550 eKr. Tämä oli kuitenkin hänen hallituskautensa ensimmäinen vuosi tässä valtavassa Babylonin ja Persian imperiumissa. William H. Shea tutki yli 400 kohtaa, joissa Kyyrosille annettiin arvonimi, ja 90 prosentissa tapauksista häntä kutsuttiin ”Babylonin kuninkaaksi, maiden kuninkaaksi”. Kyyros-sylinterissä Kyyrosia kutsutaan ”maailman kuninkaaksi, suureksi kuninkaaksi, lailliseksi kuninkaaksi, Babylonin kuninkaaksi, Sumerin ja Akkadin kuninkaaksi, neljän ilmansuunnan (maan) kuninkaaksi”. Shea havaitsi myös, että Kyyrosia kutsuttiin ensimmäisen kerran ”maiden kuninkaaksi” vuoden 538 eKr. alussa, mutta häntä ei kutsuttu ”Babylonin kuninkaaksi, maiden kuninkaaksi” ennen vuoden 538 eKr. loppua. Hän uskoo syyksi sen, että maaherra Gubaru kantoi Babylonin kuninkaan arvonimeä kuolemaansa asti kyseisenä vuonna.

Aivan kuten herttua, josta tulee kuningas, laskee ensimmäisen vuotensa hallituskautensa alkupuoliskoksi eikä herttuan virkakaudeksi, myös Kyyroksen ensimmäinen vuosi lasketaan siitä hetkestä lähtien, kun hänestä tuli imperiumin keisari. ”Imperiumi” sisälsi Babylonin yhtenä pääkaupungeistaan.

K: Voisiko Esra 1:1:ssä mainittu 70 vuotta viitata Babylonin imperiumin kestoon tai temppelin kestoon, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 436–437, 449) ehdottaa?

V: Se viittaa siihen ajanjaksoon, jonka Juuda oli Babylonin vallan alla. Katsotaanpa ensin tarkasti, mitä Raamattu väittää, ja sitten, mitä historia vahvistaa.

Jeremian kirjan 25:11–12 ja 29:10,16 sanovat:

1) Juudan maa muuttuisi autiomaaksi, ja he palvelisivat Babyloniaa seitsemänkymmentä vuotta.

2) 70 vuoden kuluttua Babylonia saisi rangaistuksensa (Jeremia 25:12).

3) Jeremian kirjan 29:10 lisää, että 70 vuoden kuluttua pakkosiirtolaiset palaisivat.

4) Jeremian kirjan 29:16 mukaan kaikki eivät joutuisi pakkosiirtolaisuuteen.

Vaikka siinä ei sanota, että Jerusalem tuhottaisiin kokonaan, sen voisi päätellä. Siinä ei kuitenkaan täsmennetä, kuinka kauan Jerusalem oli tuhottuna. Juuri Babylonin palveleminen, ei Jerusalemin tuhoaminen, ennustettiin kestävän 70 vuotta.

Historiallisesti Juuda oli Babylonin vallan alla vuosina 605 eKr. – 538 eKr. Tämä on noin 68 meidän vuotta. Profetiat annettiin kuitenkin uskonnollisen, 360 päivää kestävän kuukalenterivuoden mukaan.

K: Oliko Esr 1:1:n mukainen varsinainen maanpako kestänyt vain 49 vuotta, vuosina 587/586–538 eKr., kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 436) väittää?

V: Monet ihmiset karkotettiin vuonna 605 eKr. koko 70 vuodeksi. Asiaa monimutkaistaa se, että toiset olivat maanpaossa vain 49 vuotta. Siitä huolimatta profetia koski sitä, että Juuda palvelisi Babyloniaa 70 vuotta.

K: Miksi persialainen kuningas päätti auttaa juutalaisia Esran kirjan 1:1–4 kohdassa?

V: Perimmäinen syy on se, että Jumala sai Kyyroksen toimimaan näin. Lisäksi persialainen kuningas ei ainoastaan sallinut juutalaisten paluuta, vaan arkeologi Rassam kaivoi esiin niin sanotun ”Kyyroksen sylinterin”, johon Kyyros oli tallentanut Babylonin valloituksensa ja määrännyt, että myös muut kansat saivat palata kotiin. Ei ole todisteita siitä, että Kyyros olisi uskonut todelliseen Jumalaan; pikemminkin hän käytti jumalan nimeä puhuessaan juutalaisista aivan kuten hän käytti muiden jumalien nimiä puhuessaan muista kansoista.

Kyyros-sylinterissä sanotaan muun muassa: ”Olkoon niin, että kaikki jumalat, jotka olen asuttanut takaisin pyhiin kaupunkeihinsa, pyytävät päivittäin Beliltä ja Nebolta pitkää elämää minulle.” (Bel ja Nebo olivat babylonialaisia jumalia.)

K: Mitä muuta Kyyros-sylinterissä sanotaan Esra 1:1–4:n yhteydessä?

V: 1800-luvun raamatunkriitikko Julius Wellhausen ja monet muut epäilivät, oliko juutalaisten paluuta kotimaahansa koskevaa määräystä koskaan annettu. Rassam löysi kuitenkin Kyyros-sylinterin vuonna 1879; samalla sivulla on siitä valokuva. Kyyros-sylinteri oli ensisijaisesti Kyyroksen propagandaväline, jolla hän halusi osoittaa babylonialaisille olevansa heidän ystävänsä, eikä pelkästään vastustettava valloittaja. Kyrus kutsui itseään ”maailman kuninkaaksi, suureksi kuninkaaksi, lailliseksi kuninkaaksi, Babylonin kuninkaaksi, Sumerin ja Akkadin kuninkaaksi, [maailman] neljän ilmansuunnan kuninkaaksi” (s. 89). Siinä sanotaan myös: ”Kun minä, hyväntahtoisena, saapuin Babyloniin, perustin hallintopaikkani kuninkaalliseen palatsiin riemun ja ilon keskellä. Suuri jumala Marduk sai Babylonin suurisydämiset asukkaat … minua kohtaan. Pyrin päivittäin palvomaan häntä [Mardukia]. Lukuisat joukkoni liikkuivat häiriöttä Babylonin keskellä. En sallinut kenenkään terrorisoida [Sumerin] ja Akkadin maata. Pidin silmällä Babylonin ja kaikkien sen pyhäköiden tarpeita edistääkseni niiden hyvinvointia.” (s. 87) Siinä väitetään myös, että Kyyros astui kaupunkiin ”ilman taistelua tai sodankäyntiä”. Tämä on totta, sillä Kyyros astui kaupunkiin 17 päivää sen jälkeen, kun persialaiset olivat tehneet yllätyshyökkäyksen ja valloittaneet kaupungin.

Kyyros-sylinterissä sanotaan myös karkotetuista kansoista: ”Minä (myös) kokosin heidän entiset asukkaansa ja palautin (heille) heidän asuinpaikkansa.” (s. 91)

K: Miksi persialainen kuningas oli Esra 1:5–11:ssä niin antelias antaessaan kultaa ja hopeaa Esralle?

V: Raamattu mainitsee yhden syyn ja vihjaa hädin tuskin toista todennäköistä syytä.

Ensinnäkin Esra 1:7 kertoo, että kuninkaan palauttamien esineiden joukossa olivat temppeliesineet, jotka babylonialaiset olivat ottaneet israelilaisilta. Valloittajat veivät yleensä valloittamiensa kansojen epäjumalat, mutta koska Jerusalemissa ei ollut epäjumalia, he veivät sen sijaan temppelin kalusteet. Persialaisessa Kyyros-sylinterissä, jossa kerrotaan, kun persialaiset lähettivät vangitut kansat takaisin koteihinsa, mainitaan myös heidän jumaliensa palauttaminen heille.

Toiseksi Esra 1:6 sanoo hieman salaperäisesti, että paluumuuttajien naapurit ”tukivat heitä” (BSB), mikä on yhdenmukaista kuninkaan Esra 1:4:ssä antaman määräyksen kanssa, jonka mukaan heitä ”tulee auttaa kyseisen alueen miehet hopealla, kullalla, tavaroilla ja karjalla” (BSB). Miksi kuningas halusi tämän? Ymmärtääksemme syyn meidän on tarkasteltava tuon ajan poliittista tilannetta.

Kuningas Darius I oli Kserkses I:n isä ja Esterin aviomies. Kserkses I murhattiin makuuhuoneessaan kuninkaan henkivartijoiden komentajan Artabanuksen toimesta vuonna 465 eKr. Esran kirjassa mainittu kuningas, Artaxerxes I, oli Kserksesin ja Amestrisin kolmas poika. Hän oli tuolloin vasta 18-vuotias. Mutta sinä vuonna Artaxerxes onnistui surmaamaan sekä Artabanuksen että yhden vanhemmista veljistään, nimeltään Darius, ja voittamaan toisen vanhemman veljensä, Hystaspesin, taistelussa. Pian sen jälkeen puhkesi kuitenkin Egyptissä kapina (460–454 eKr.), jota tuki 200 kreikkalaista alusta. Syyrian persialainen satraappi Megabyzus kukisti egyptiläiset kapinalliset vuonna 454 eKr. ja lupasi armahdusta egyptiläisten kapinallisten johtajalle Inarukselle. Valitettavasti Inarus teloitettiin keihästämällä Artaxerxes I:n äidin, kuningatar Amestrisin käskystä, mikä sai Megabyzuksen kapinoimaan. Kaiken tämän keskellä, vuonna 458 eKr., kuningas rohkaisi Esraa ja muita maanpakolaisia palaamaan Jerusalemiin. Persialainen kuningas halusi uskollisen puskurivaltion Egyptin itäpuolelle ja Syyrian eteläpuolelle. Siksi on järkeenkäypää, kuten Esra 1:4–6 osoittaa, että persialainen kuningas halusi paluumuuttajien saavan ”tukea” (BSB).

K: Mitä sinun tulisi tehdä, jos saat yllättäen osaksesi runsaan siunauksen, kuten Esra 1:5–11 kertoo?

V: Tietenkin ylistä ja kiitä Jumalaa siitä, mutta siinä ei ole kaikki. Kerro muillekin, mitä Jumala on tehnyt. Voit myös pohtia, onko Jumala antanut sinulle tämän siunauksen jostakin syystä. Ehkä se annettiin, jotta voisit olla asemassa, jossa voit auttaa muita. Ole kuitenkin varovainen; saatat huomata, että sinulla on paljon uusia ”ystäviä”, mutta he eivät välttämättä ole todellisia ystäviä.

K: Mitä näiden juutalaisten nimet tarkoittavat Esra 1:8:ssa?

V: Mithredath tarkoittaa ”Mithran antama”. Mithra oli merkittävä persialainen jumala, joka edusti hyvää. Zerubbabel tarkoittaa ”Babylonin siemen”, sillä siellä hän syntyi.

Sheshbazzar on ei-heprealainen nimi, jonka merkitys on epäselvä. Ehkä se oli toinen nimi Shenazarille, ja Shenazar oli Jekonian (1. Aikakirja3:18 ), entisen Juudan kuninkaan, neljäs poika ja siten Zerubbabelin setä. Se selittäisi, miksi Sheshbazzaria kutsuttiin Juudan ruhtinaaksi.

Jotkut sanovat, että Sheshbazzar saattoi olla toinen nimi Zerubbabelille. Ei kuitenkaan olisi kovin järkevää, että hänellä olisi kaksi ei-heprealaista nimeä. Toiset taas sanovat, että Sheshbazzar saattoi olla toinen nimi Shealtielille, joka ilmeisesti kuoli pian perustusten laskemisen jälkeen. Tai sitten Sheshbazzar saattoi olla juutalaisten maaherra juuri ennen Zerubbabelia, ja kun Sheshbazzar kuoli, Zerubbabel otti tehtävän vastaan. Lisäksi Sheshbazzar ei todennäköisesti ole Serubbaabel, koska Serubbaabel, Shealtielin poika, mainitaan Esra 5:2:ssa, kun taas Juudan ruhtinas Sheshbazzar mainitaan Esra 5:16:ssa menneessä aikamuodossa temppelin perustuksen laskijana.

K: Miksi Esra 1:9–10:ssä mainittujen esineiden kokonaismäärä, 2 499, ei vastaa kulta- ja hopeaesineiden kokonaismäärää, 5 400 (1:11 )?

V: Luettelo koostuu ainoastaan astioista, pannuista (?), kulhoista ja muista merkittävistä esineistä. Kokonaismäärä, joka mahdollisesti sisältää myös joitakin rikkoutuneita kappaleita, sisältää myös luetteloon kuulumattomia esineitä. Lukujen ero on liian suuri ollakseen pelkkä painovirhe.

K: Menestyivätkö juutalaiset persialaisten vallan alla (Esra 2:1–70)?

V: Kyllä. Raamatun lisäksi meillä on raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että heillä meni varsin hyvin.

Nippurista on löydetty lukuisia savitauluja, jotka liittyvät varakkaisiin pankkiireihin nimeltä ”Murashu ja pojat”, jotka lainasivat rahaa. Niiden teksteissä mainitaan 2 500 henkilön nimet, joista 70 on juutalaisia. Mielenkiintoista on, että savitaulut osoittavat, että monilla näistä juutalaisista oli sekä juutalaisia että ei-juutalaisia nimiä. Lisäksi juutalaisia löydettiin 28:sta Nippurin ympärillä sijaitsevasta 200 asutuksesta.

Etelä-Egyptissä Aswanin lähellä sijaitsi juutalainen sotilasvaruskunta, ja he rakensivat temppelin/synagogan ”Yaholle”.

Arameankielisten papyrustekstien ja ostrakojen mukaan, joissa mainitaan sapatti ja pääsiäinen, Elephantinen saarella Etelä-Egyptissä asui paljon juutalaisia. Cowley-papyrustekstissä nro 21 Darius II käski Elephantinen saaren juutalaisyhteisöä viettämään happamattoman leivän juhlaa.

K: Mikä oli Esra 2:n mukaan israelilaisten arvioitu väkiluku ennen heidän pakkosiirtolaisuuttaan?

V: 8. vuosisadalla pohjoisessa kuningaskunnassa arvioidaan olleen 500 000–700 000 israelilaista ja Juudassa 220 000–300 000 israelilaista.

K: Koska Esra 2:n mukaan arviolta 1,5–3 miljoonaa israelilaista ja juutalaista oli hajallaan Persian valtakunnassa, miksi vain noin 50 000 ihmistä palasi Jerusalemiin?

V: Suurin osa oli tottelemattomia eivätkä halunneet palata, vaikka muutamat saattoivat olla orjia, joilla ei ollut valinnanvaraa. Esra itse tunnusti Esran kirjan 9:15:ssä, että he olivat vain pieni jäännös. Israelilaiset oli karkotettu yli 200 vuotta aiemmin, ja lähes kaikki heistä olivat sulautuneet ympäröivään yhteiskuntaan ja menettäneet kansallisen identiteettinsä. Asimovin Raamatun opas (s. 437) huomauttaa terävästi, että ”se, että he lahjoittivat arvotavaroita auttaakseen niitä, jotka aikoivat lähteä matkalle, viittaa siihen, että he olivat kohtuullisen varakkaita eivätkä ehkä nähneet mitään järkeä lähteä paikasta, jossa heillä meni hyvin ja jossa he tunsivat olonsa turvalliseksi ja jossa he olivat jo kotonaan.” Todellisuudessa paluumuuttajat asuttivat vain aluetta, joka ulottui pohjoisesta etelään noin 25 mailia ja idästä länteen 32 mailia, josta kolmasosa oli aavikkoa.

Tiedämme myös Murashun savitaulujen perusteella, että monet juutalaiset olivat varakkaita. Kyseessä oli noin 730 savitaulua, jotka koskivat Nippurissa toimineen pankkiirin Murashun ja hänen poikiensa myöntämiä lainoja. Noin 60 juutalaista nimeä esiintyy Murashun velallisina.

On tietysti anteliasta, että juutalaiset, jotka päättivät jäädä, lahjoittivat rahaa kotiin palanneille. Jumala ei kuitenkaan halunnut heidän lahjoituksiaan; Jumala halusi heidän palaavan itse kotiin.

K: Kuinka kauan kesti matkustaa Babyloniasta Jerusalemiin (Esra 2)?

V: Se kesti noin neljä kuukautta. Esra ei kuitenkaan maininnut tätä, koska painopiste oli jälleenrakennuksessa, ei paluun vaikeuksissa.

K: Mitkä ovat lukumääräiset erot Esra 2:1–70:n ja Nehemia 7:7–72:n välillä?

V: Tässä ovat molemmat luettelot ja niiden väliset erot. Seuraavassa kysymyksessä käsitellään erojen syitä.

(Nehemian kirjassa mainitaan myös 50 kulhoa.)

Myös apokryfinen 1. Esdras-kirja luettelee paluumuuttajat. Siinä on 25 947 israelilaista miestä (verrattuna Esran 24 144:ään ja Nehemian 25 406:een), 5 288 pappia (verrattuna Esran ja Nehemian 4 289:ään), 341 leeviläistä, laulajaa ja portinvartijaa (verrattuna Esran kirjan 341:een), 372 temppelipalvelijaa (verrattuna Esran ja Nehemian kirjan 392:een) sekä 652 miestä, joiden alkuperä ei ole tiedossa (verrattuna Esran kirjan 652:een).

Ihmisten kokonaismäärä on huomattavasti suurempi kuin luettelossa mainittu, joten luettelo ei ole tyhjentävä. Esimerkiksi Esran luettelossa on Magbishin perhe, mutta Nehemian luettelossa ei. Kokonaismäärään saattoi kuulua myös pohjoisia heimoja sekä naisia ja lapsia.

50 yhteisestä luvusta löytyy yhteensä 22 eroa. Yksinumeroisia eroja on 12, ja Nehemian luvut ovat suurempia seitsemässä niistä. Moninumeroisia eroja on 10, ja Nehemian kirjassa on suurempi luku 7:ssä niistä. Vertailun vuoksi tarkastellaan hepreankielistä tekstiä ja kreikkalaista Septuagintaa: Esran kirjassa on 2 eroa (molemmat yksinumeroisia) ja Nehemian kirjassa 10 eroa (joista 5 on yksinumeroisia).

K: Kuinka tarkasti muinaiset kirjureet välittivät numeroluetteloita Esra 2:1–70:ssä ja Nehemia 7:7–72:ssa?

V: Tässä on kaksi esimerkkiä vertailua varten muinaisista asiakirjoista.

Fradan armeija: Persialaisessa Behistunin kalliokirjoituksessa sanotaan, että Fradan armeijassa oli 55 243 kuollutta ja 6 572 vankia babylonialaisessa sarakkeessa. Egyptin Elefantina-saarelta löydetyssä arameankielisessä käännöksessä sanotaan, että vankien lukumäärä oli 6 972, mikä eroaa yhdellä numerolla Behistunin kalliokirjoituksesta. Babylonista löydetyssä babylonialaisen pylvään kaksoiskappaleessa vankien lukumääräksi ilmoitettiin 6 973, mikä eroaa arameankielisestä käännöksestä yhdellä numerolla.

Frawartishin kapinallisarmeija: Persialaisessa Behistunin kalliokirjoituksessa kerrotaan, että Frawartishin kapinallisarmeijasta kuoli 2 045 ja vangiksi otettiin 1 558. Arameankielisessä kopiossa vankien lukumääräksi ilmoitetaan yli 1 575.

Nämä esimerkit ovat peräisin F.W. Königin teoksesta Relief und Inschrift des Königs Dareios I am Felsen von Bagistan (Leiden: Brill, 1938), s. 48, 45.

K: Miksi Esra 2:1–70:ssä mainitut palanneiden ihmisten lukumäärät eroavat Nehemia 7:7–72:ssa mainituista?

V: Syynä on todennäköisesti useiden tekijöiden yhdistelmä.

Yksinkertaiset kopiointivirheet: Nykyisissä käsikirjoituksissa on joitakin kopiointivirheitä. Monissa kopiointivirheissä on muutettu tai jätetty pois yksi numero. Heprealaisen tekstin ja Septuagintan välillä on Esran kirjassa 2 eroa (molemmat yksinumeroisia) ja Nehemian kirjassa 10 eroa (joista 5 on yksinumeroisia). Näin ollen yksinkertaisten kopiointivirheiden voitaisiin odottaa selittävän noin2 to 5 tai mahdollisesti jopa 10 eroa 22:sta. Koska Nehemian kirjan luvut ovat suurempia vain 7:ssä 12:sta yksinumeroisesta erosta, ei ole tilastollisesti merkittävää suuntausta, että toinen luku olisi suurempi.

Salakirjoitusluettelot: Eroja saattaa selittää ”salakirjoitusluetteloiden” käyttö, joissa pystysuora viiva merkitsi ”1:tä” ja vaakasuora viiva ”10:tä”, ja hepreankielisen sanan me’ah alkukirjain merkitsi satoja. Tämä johtaisi suurempiin kopiointivirheisiin.

Muutos numeroiden kirjoitustavassa: Heprealaisilla numeroiden kirjoitustapa muuttui noin tuohon aikaan. Aiemmin heprealaiset käyttivät vanhoja ”pyöreitä kirjaimia”, mutta siirtyivät käyttämään ”neliömäisiä” kirjaimia. Tämä aiheuttaisi enemmän kopiointivirheitä. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 667) mainitaan, että moabilaiset puhuivat heprean murretta ja käyttivät vielä 800-luvulla eKr. vanhoja pyöreitä kirjaimia. Encyclopedia Britannican 1. osassa (1956, s. 684) sanotaan: ”Aramin kielen varhaisimmat kirjalliset lähteet ulottuvat noin vuoteen 800 eKr. … Tuon ajan aakkoset eroavat vain vähän Moabin kivessä olevista.” Siinä todetaan, että oli olemassa kaksi suuntausta, jotka saivat lopullisen muotonsa persialaisten aikana:

1) kirjainten beth, daleth ja resh yläosien avautuminen sekä 2) kulmien pyöristyminen ja ligatuurien kehittyminen. Tämän voitaisiin odottaa selittävän useampia virheitä.

Luettelot laadittiin eri aikoina: Kymmenestä monen numeron erosta Nehemian luettelossa on suurempi luku seitsemässä. Toisaalta erot eivät todennäköisesti johdu siitä, että enemmän pakolaisia olisi palannut, sillä kokonaismäärät täsmäävät tarkalleen. Toisaalta paluumuuttajien osalta luetteloiduista sukukunnista ja kylistä saattoi löytyä enemmän ihmisiä. Esra 2:1 kertoo, että tämä on luettelo niistä, jotka lähtivät Babylonista, ilmeisesti ennen heidän saapumistaan Jerusalemiin. Saattoi olla viime hetken päätöksiä liittyä johonkin sukukuntaan tai kylään.

Eri luettelot: Miten nämä luettelot syntyivät? Ei ole niin, että Jumala olisi sanellut nämä luvut kirjuriin, vaan pikemminkin kaksi tai useampi henkilö laski ja laati nämä luettelot. Ne olivat todennäköisesti alun perin erillisiä luetteloita, koska: Esra erottaa Betlehemin ja Netofan miehet toisistaan, kun taas Nehemia yhdistää heidät. Magbish puuttuu Nehemian luettelosta. He vaihtavat Lodin jne. ja Jerikon järjestystä. Nehemia jakaa luvut tarkemmin kuin Esra.

Nehemian luettelo oli kopio. Huomaa tarkasti, että Nehemian kirjan 7:5 kohdassa ei sanota, että nämä olisivat olleet tarkalleen oikea määrä palanneita ihmisiä. Sen sijaan Nehemia kertoo yksinkertaisesti löytäneensä luettelon, ja tässä on se, mitä luettelossa luki. Luettelo saattoi olla virheellinen, mutta Nehemia kertoo oikein, mitä luettelossa luki. Katso seuraavasta kysymyksestä, mitä tämä merkitsee.

K: Miten Esra 2:1–70 ja Nehemia 7:7–72 liittyvät Raamatun erehtymättömyyteen?

V: Jotkut virheettömyyden arvostelijat pitävät näiden luetteloiden välisiä eroavaisuuksia yhtenä vakavimmista haasteista Raamatun virheettömyydelle. Itse asiassa näin ei ole. Ensin ”harhautus”, joka on virheellinen vastaus; sitten yleinen kristillinen vastaus; ja lopuksi todennäköisin vastaus.

Virheellinen vastaus: Molemmat luettelot ovat oikeita, mutta ne eroavat toisistaan, koska ne on laadittu hieman eri aikoina. Myöhemmän luettelon laatimishetkellä oli saapunut muutama ihminen lisää, osa oli lähtenyt, ja uhraukset olivat erilaiset.

Saapuneiden ja lähteneiden ihmisten kokonaismäärän oli kuitenkin vastattava tarkalleen toisiaan, koska kokonaismäärät ovat identtiset. Tämä olisi erittäin epätodennäköistä, jos molemmat luettelot olisivat täysin oikeita, mutta laadittu eri aikoina.

Yleinen vastaus: Vaikka alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole säilynyt, virheettömyys [väitetysti] tarkoittaa, että näiden kahden luettelon olisi pitänyt olla identtisiä alkuperäisissä käsikirjoituksissa. Kuitenkin yksinkertaisten kopiointivirheiden yhdistelmä sekä tuona aikana tapahtunut aakkosten muutos, joka aiheutti lisää kopiointivirheitä, selittää ne lukuerot, joiden olisi pitänyt olla yhteisiä molemmille luetteloille. (Mikään ei estä sitä, että toisessa luettelossa on yksityiskohtia, joita toisessa ei ole.)

Kuitenkin 22 eroa 50 numerosta on suuri määrä eroja, jopa ottaen huomioon tuona aikana tapahtuneen kirjoitusmuodon muutoksen.

Todennäköisin vastaus: Nehemia kopioi virheettömästi luettelon, joka oli hänen käytettävissään (ja siinä luettelossa oli virheitä). Se oli riittävän tarkka antamaan kuvan siitä, kuinka monta palasi, mutta Nehemian varoitus muistuttaa meitä siitä, ettei tämän luettelon virheettömyyttä voida taata. Tämä on verrattavissa siihen, että Raamattu kirjaa virheettömästi fariseusten virheet, Jeftan hätiköinnin ja Abrahamin typeryyden kertomatta meille nimenomaisesti, pitäisikö meidänkin uskoa ja tehdä samoja asioita.

Miksi Raamattu ei kerro meille tarkkoja lukuja kaikista Nehemian aikakauden ihmisistä? Luultavasti siksi, että se ei ole tärkeää. 1. Timoteuksen kirje 1:4 ja Tituksen kirje 3:9 kehottavat meitä olemaan kiinnittämättä huomiota loputtomiin sukuluetteloihin.

K: Kumpi luettelo on oikeampi, Esra 2:1–70 vai Nehemia 7:7–72?

V: Vaikka emme voi olla varmoja, Esra on todennäköisesti tarkempi seuraavista syistä:

1. Apokryfinen 1. Esdras-kirja luettelee myös paluumuuttajat, ja se on lähempänä Esran kirjaa. Yksi ero hepreankielisen ja Septuaginta-version välillä Nehemian kirjassa saisi kaksi Nehemian lukua täsmäämään Esran kirjan lukujen kanssa. Näin ollen ainakin Septuaginta-kääntäjät pitivät Esran kirjaa tarkempana.

2. Nehemia itse sanoi, että tämä oli se luettelo, jonka hän löysi, sanomatta kuitenkaan, että kaikki siinä mainittu olisi oikein.

Molemmissa on kuitenkin yksittäisiä kirjoitusvirheitä. Seuraavassa on analyysi joistakin yksittäisistä eroista, joissa Esran kirjan luku on mainittu ensin.

200 vs. 245 laulajaa (Nehemia 7:68). On todennäköistä, että Esran kirja on oikeassa, koska kirjoittaja on saattanut vahingossa ottaa luvun 245 Nehemian kirjasta 7:67. Sitten hän on saattanut jättää pois Nehemian kirjan 7:68.

61 000 drakmaa vs. yhteensä 41 000. On todennäköistä, että Esran kirjan luku 61 000 on kirjoitusvirhe ja sen pitäisi olla 41 000.

K: Ovatko Esra 2:2,14:ssä mainitut Nehemia, Mordokai ja Bigvai samoja henkilöitä kuin Nehemian ja Esterin kirjoissa?

V: Ei, eivät ole. Maaherra (Tirshatha) Nehemia saapui Jerusalemiin vuonna 445 eKr., noin 13 vuotta sen jälkeen, kun Esra oli jo ollut siellä. Mordokai ja Ester olivat myöhemmältä ajalta, ja Bigvai, joka tarkoittaa persiaksi ”onnellinen”, ei olisi ollut harvinainen nimi.

K: Miksi luulet, että Esra (ja Jumala) sisällytti Esra 2:3–70:een niin pitkän nimiluettelon?

V: Ihmisen näkökulmasta oli jännittävää tietää, ketkä olivat palaamassa. Toiseksi se oli myös ”tarkastus” siitä, ketkä palaajista olivat todellisia israelilaisia. Kolmanneksi tulevat sukupolvet voisivat katsoa taaksepäin ja sanoa näiden nimien perusteella: ”Minä kuulun tähän joukkoon.” Jumalan näkökulmasta Jumala valvoo jokaista yksityiskohtaa siitä, kuka mitäkin tekee.

Tämä oli ”nimien lukeminen” niille, jotka olivat jättäneet taakseen mukavuuden ja helppouden siellä, missä olivat, ja sitoutuneet olemaan osa palvelutyötä sen sijaan, että olisivat vain istuneet sivussa.

K: Jos uskovainen on luopunut Jumalasta (Esra 2:6–7) ja haluaa palata, mitä neuvoisit häntä tekemään?

V: Ensinnäkin vakuuta hänelle, että Jumala antaa anteeksi ja ottaa hänet vastaan. Riippuen siitä, mitä hän on tehnyt, pyydä häntä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan se, mitä hän on ottanut tai tuhonnut. Hän saattaa elää syntinsä seurausten kanssa; vaikka Jumala voisi poistaa nämä seuraukset, Hän ei useinkaan tee niin. Mutta jos hän kestää Jumalan kurituksen ja päättää nyt seurata Häntä, Jumala voi tuoda siunauksen hänen uudesta kuuliaisuudestaan Häntä kohtaan.

Mielenkiintoista on, että Esra 2:6:ssa osa paluumuuttajista oli kotoisin Pahat-Moabista. Tämä nimi tarkoittaa ”Moabin maaherraa”, ja se saattaa viitata ruubenilaisiin, jotka Assyrian kuningas Tiglat-Pileser III asutti Moabiin. Toiset paluumuuttajat tulivat Elamista (Esra 2:7). Elam sijaitsee Iranin lounaisosassa, ja osa israelilaisista oli pakkosiirretty sinne.

K: Miksi Esra 2:42:ssa palasi niin paljon portinvartijoita, 139 kappaletta?

V: On arvioitu, että ennen pakkosiirtolaisuutta portinvartijoita oli noin 5 000, joten suurin osa heistä ei palannut. Portinvartijat eivät vain seisseet portilla, vaan huolehtivat myös alueen kunnossapidosta ja toimivat käytännössä myös talonmiehinä. Itse asiassa sanamme ”talonmies” (janitor) juontuu latinankielisestä sanasta janua, joka tarkoittaa ovea. Näillä ihmisillä oli siis vakaa, mutta matalapalkkainen työ. Ehkä he eivät antaneet itsensä hämmentää pyrkimyksillä rikastua Babylonian ja myöhemmin Persian imperiumeissa.

K: Mitä teet, kun olet palvelutyössä ”kenenkään maalla”, kuten Esra 2:59–63:ssa kuvataan?

V: Nämä miehet sanoivat voivansa toimia pappeina, mutta ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että he olisivat olleet pappeja polveutuvia. Joko he todella olivat pappeja polveutuvia, mutta asiakirjat olivat kadonneet, tai he eivät oikeastaan olleet pappeja (ja tiesivät sen), tai ehkä heidän vanhempansa ja isovanhempansa olivat sanoneet heidän kuuluvan pappisukuun, mutta olivat erehtyneet. Siksi maaherra (Tirshatha), joka oli Nehemia, päätti, etteivät he saisi toimia pappeina, ennen kuin pappi, jolla oli Urim ja Tummim, voisi tehdä päätöksen. Meillä ei ole tietoja siitä, milloin tai onko tätä koskaan päätetty useimpien osalta. Yksi pappissuku, Kozin/Hakkozin pojat (Esra 2:61), voitiin kuitenkin myöhemmin katsoa pappissuvuksi. Meremot, Uurian poika (Esra 8:33), joka oli Uurian poika ja Hakkozin pojanpoika (Nehemia 3:4, 21), katsottiin Nehemia 3:ssa kuuluvaksi papistoon.

Kun sinulla näyttää olevan tilaisuus palvella tärkeässä tehtävässä, mutta tiesi estetään (oikeutetusti tai väärin), mitä voit tehdä? Voisit katkeroitua tai ainakin pettyä. Tai, jos Jumala on sulkenut oven, voisit sen sijaan palvella eri tehtävässä, sen oven kautta, jonka Jumala on avannut. Kuten eräs kristitty on sanonut: ”Pettymys on Hänen nimityksensä.” Jumala ei välitä siitä, kuinka korkea asema sinulla on ihmisten silmissä; Hän välittää sydämestäsi, kun palvelet Häntä.

K: Miksi Esra 2:64:ssä koko joukon lukumääräksi ilmoitetaan 42 360, kun Esran, Nehemian ja 1. Esdran luetteloiden yhteenlaskettu lukumäärä on vastaavasti 29 818, 31 089 ja 30 143 miestä?

V: ”Koko seurakunta” sisälsi naiset ja lapset. Tämä tarkoittaa, että tämän muuttoliikkeen aikana tuli mukana suhteellisen vähän naisia ja lapsia; suurin osa oli miehiä. Tämä selittää, miksi paine solmia avioliittoja ei-israelilaisten kanssa saattoi olla suuri.

K: Kuinka suuri omaisuus on kyseessä Esra 2:69:ssä?

V: 61 000 drachmaa kultaa olisi noin 1 000 paunaa (500 kilogrammaa), ja 5 000 minaa hopeaa olisi noin 3 tonnia (2,9 metristä tonnia).

K: Miten me kristityt voimme Esra 2:70:n mukaisesti ”nousta seisomaan ja tulla huomioiduiksi” nykypäivänä?

V: Voimme nousta esiin laiminlyömättä yhteisiä kokoontumisia, kuten Heprealaiskirjeen 10:25 käskee. Voimme äänestää kunniallisia ehdokkaita, jotka eivät kannata pahoja asioita. Kuten Esra 2:69–70:n varakkaat johtajat, voimme vapaasti lahjoittaa rahaa Jumalan työhön. Voimme julkisesti kantaa kristityn nimeä.

K: Miten Esra 3:1–12:ssa kuvattu herätys erosi Joosian herätyksestä 2. Aikakirja 34:ssa?

V: Joosian herätyksessä kansa oli vielä juuri ennen herätystä tottelemattomuudessa, heidän piti etsiä lain kopio, ja he olivat tuolloin suuren uhan alla (Assyria). Tämä oli rangaistuksen uhan alla tapahtunut katumuksen herätys.

Esran herätyksessä he olivat jo katuneet epäjumalanpalvontaa, he olivat jo lukeneet lain, ja he olivat siellä rakentamassa temppeliä ja kaupunkia. Tämä oli omistautumisen ja rakentamisen herätys.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ensimmäinen herätys oli kääntyminen pois pahasta, kun taas Esran herätys oli eteenpäin suuntautuvaa rakentamista. Molemmille herätystyypeille on oma paikkansa.

K: Miksi Esra 3:2:n mukaan oli odotettua vaikeampaa rakentaa alttari Jumalalle?

V: Jotta alttari voitiin rakentaa kyseiseen paikkaan, heidän oli ensin raivattava pois ensimmäisen temppelin rauniot. Myös ympäröivät kansat vastustaisivat heidän pyrkimyksiään. Tässä mainittu seitsemäs kuukausi olisi syys-lokakuussa 537/536 eKr.

Toisaalta Persian hallitus ei olisi vastustanut vielä yhtä alttaria. Teoksen *Major Cities of Bible Times* (s. 32–48) mukaan babylonialaisissa teksteissä mainitaan 50 temppeliä sekä 180 ulkoilma-alttaria jumalatar Ishtarille, 300 alttaria Igigi-jumalille ja 1 200 alttaria Anunnaki-jumalille. Juutalaiset halusivat rakentaa vain yhden. (lähde: The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 622)

K: Miksi Esra 3:8:ssa 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset nimitettiin palvelukseen, kun 4. Moos. 4:3,47 ja 1. Aik. 23:3,24,27 osoittavat, että vain 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset saivat toimia pappeina, ja 4. Moos.8:24 :ssa sanotaan, että vain 25-vuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset saivat työskennellä Kokousmajoissa?

V: Esra2:40 ja Nehemia7:43 sanovat molemmat, että vain 74 leeviläistä palasi. He luultavasti katsoivat, että heidän oli käytettävä nuorempia leeviläisiä, koska heitä oli niin vähän.

K: Tapahtuiko Esra 3:10:n ja Haggai 1:15:n mukainen rakentaminen vuonna 520 eKr. Darius I:n hallituskaudella, vai alkoiko se Kyyros II:n aikana noin vuonna 537 eKr., kuten Esra 3:8–13 kertoo?

V: Molemmat ovat totta. Rakentaminen alkoi vuonna 537 eKr. Kyyros II:n hallituskaudella, keskeytyi vastustuksen vuoksi 16 vuodeksi ja alkoi uudelleen Dareios I:n hallituskaudella vuonna 520 eKr. Se valmistui vuosina 516/515 eKr.

K: Miksi Esra 3:11–13:ssa ja Haggai 2:1–9:ssa toiset iloitsivat ja toiset itkivät?

V: Samanlainen tilanne esiintyy, kun temppeli valmistuu Haggain kirjassa 2:1–9. Se on vähän kuin kysyisi, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Kaikkien näiden yli 70 vuoden ajan (vuodesta 587/586 eKr. lähtien) ei ollut ollut alttaria eikä temppeliä, ja nyt temppeliä rakennettiin vihdoin uudelleen, jotta Jumalalle voitaisiin uhrata. Toisaalta tämä pieni alku tuntui niin merkityksettömältä verrattuna Salomon temppelin ja sen pihojen entiseen loistokkuuteen. Jotkut keskittyivät siihen, mitä oli ollut ja mitä olisi voinut olla. Toiset keskittyivät saavutettuun edistykseen ja sen lupaamaan tulevaisuuteen.

K: Mikä on Esra 4:n kronologia?

V: Tässä on Esran kirjan 4. luvun eri osien aikajärjestys. Huomaa, että Kserkses ja Artaxerxes I ovat eri henkilöitä. Huomaa myös, että rakennettavana on neljä asiaa: alttari, temppelin perustukset, loput temppelistä ja Jerusalemin muurit.

K: Kuka tarkalleen ottaen olivat samarialaiset Esra 4:2:ssa?

V: Samarialaiset olivat sekakansaa, joka asui Jerusalemin pohjoispuolella. He olivat sekoitus pohjoisen kuningaskunnan köyhiä israelilaisia sekä muutamia valloittuja kansoja, jotka Assyrian kuningas Sargon II (722–705 eKr.) toi mukanaan, ja suurempaa toista ryhmää kuningas Esarhaddonin (681–669 eKr.) aikana sekä kolmatta ryhmää, joka tuotiin hänen poikansa Ashurbanipalin (669–627 eKr.) aikana. Babylonialaiset eivät ilmeisesti tuoneet Samariaan lainkaan uusia kansoja.

Uskonnollisesti he palvoivat Todellista Jumalaa sekä muita jumaluuksia. Vuonna 1962 beduiinit, jotka olivat löytäneet Kuolleenmeren kääröt, löysivät myös luolan Wadi Daliyehista. Siellä oli 200–300 luurankoa perheistä, jotka olivat paenneet Makedonian Aleksanteria vuonna 331 eKr. Heidän jättämissään kirjoituksissa monet nimistä heijastivat edomilaisia, aramealaisia, moabilaisia, kanaanilaisia ja babylonialaisia epäjumalia.

K: Olivatko samarialaiset Esra 4:2:ssa vilpittömiä tarjotessaan apuaan juutalaisille?

V: He eivät todennäköisesti olleet vilpittömiä, vaan saattoivat haluta soluttautua työntekijöiden joukkoon. Samarialaiset pysäyttivät väkisin muurien jälleenrakennuksen, sillä Samarian Gerizimin vuori oli ”kilpailija” palvontakeskuksena. Samarialaiset luultavasti ajattelivat, ettei Esra 4:2:n mukaan ollut mitään ristiriitaa Jumalan temppelin ja heidän eklektisen palvontansa välillä. Juutalaiset olivat kuitenkin oikeassa kieltäytyessään samarialaisten avusta, koska nämä palvoivat myös muita jumalia (2. Kuninkaiden kirja 17:34) ainoan todellisen Jumalan ja kultaisten vasikoiden lisäksi. Samarialaisten torjuminen saisi heidät kuitenkin vastustamaan rakentamista.

Tämän vastakohtana skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 441) katsoo, että samarialaiset olivat tässä asiassa vilpittömiä. Mutta jos he olivat vilpittömiä temppelin rakentamisen kannattamisessa, he yrittivät Esra 4:4:n mukaan lannistaa ja häiritä kansaa, kun heidän apuaan ei sallittu. He palkkasivat neuvonantajia, eli lahjoivat heidät, kuten Esra 4:5 kertoo. Lopulta he kirjoittivat kirjeen, jossa he syyttivät juutalaisia muurin rakentamisesta kapinoidakseen persialaisia vastaan (Esra 4:6). Jos he olivat vilpittömiä, kuten Asimov väittää, miksi he sitten myöhemmin yrittivät lannistaa juutalaisia ja kirjoittivat heitä syyttävän kirjeen?

K: Miksi juutalaiset kieltäytyivät ulkopuolisesta avusta (Esra 4:3)?

V: Jos tarvitset ruokaa tai elintarvikkeita, apu epäuskoisilta on yleensä hyväksyttävää. Mutta jos teet jotain Jumalan työn puolesta, on parempi saada apua uskovilta vapaaehtoisilta kuin epäuskoisilta. Pitäisikö meidän hyväksyä apua epäuskoisilta Jumalan palvelutyöhön? Myös 3. Johanneksen kirjeen 7. jakeessa mainitaan, ettei apua pidä ottaa vastaan pakanailta. On eri asia ottaa apua vastaan köyhille annettavaksi kuin ottaa apua vastaan evankeliumin julistamiseksi.

K: Miten reagoit, kun työskentelet uhrautuvasti Jumalan valtakunnan puolesta (Esra 4:7–16) ja yhtäkkiä vastustajat mitätöivät kaiken työsi?

V: Ihmiset olisivat voineet masentua tai yksinkertaisesti luovuttaa. Mutta sama persialainen kuningas, Artaxerxes, antoi heille myöhemmin luvan rakentaa muurit uudelleen Nehemian johdolla vuodesta 445/444 eKr. alkaen. Ensinnäkin pahaa vastustusta Jumalan työtä kohtaan ei pitäisi pitää yllättävänä eikä masentavana. Jos vastustusta kohtasi Mooses, Joosua, Esra ja Nehemia, Jeesus, Paavali ja muut apostolit, miksi sinun pitäisi olla yllättynyt, jos sitä joskus tapahtuu sinullekin?

Toiseksi, baseballissa on sanonta: ”Älä tee yhdestä virheestä kahta.” Jos teet nolon virheen, kuten annat maapallon mennä jalkojesi välistä tai pudotat lentopallon, voit murehtia sitä niin paljon, ettet huomaa seuraavaa sinulle lyötyä palloa ja mokaat senkin. Kun mokaat vakavasti, sinun täytyy ryhdistäytyä, päättää jatkaa yrittämistä tai yrittää entistä kovemmin ja jatkaa eteenpäin. Kun yksi mahdollisuus sulkeutuu, ole valmis siihen, kun toinen mahdollisuus avautuu.

K: Miksi Esra 4:8–6:18 ja Esra 7:12–26 on kirjoitettu arameaksi?

V: Missään ei sanota, että Esran tai hänen sihteeriensä olisi pitänyt kirjoittaa samalla kielellä. Ehkä eri sihteerit kirjoittivat eri osat. Myös Danielin kirjan 2:4b–7:28 ja Jeremian kirjan 10:11 on kirjoitettu arameaksi.

Samarialaisten kirje kuninkaalle oli arameaksi, joten on järkevää siteerata kirje arameaksi.

K: Keitä ovat Esra 4:9:ssä mainitut dehavilaiset?

V: Aiemmin ajateltiin, että he olivat Herodotoksen mainitsemia daoi-kansaa sekä Plinius vanhemman ja Vergiliuksen mainitsemia dahae-kansaa. Nämä kansat asuivat Kaspianmeren itäpuolella. Nykyään kuitenkin katsotaan, että hepreankielinen sana ei ole kansan nimi, vaan sana di-hu, joka tarkoittaa ”eli”. Silloin Esra 4:9 kuuluu: ”Susaan elamilaiset” (BSB), tai kirjaimellisemmin: ”Susaan miehet, eli elamilaiset”.

K: Kuinka paljon veroa persialaiset kuninkaat keräsivät Esra 4:13:n mukaan?

V: Koko valtakunnassa persialainen kuningas keräsi arviolta 25–35 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa, kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, sivut 631–632 todetaan. Palestiina oli osa viidettä satraappikuntaa, jolta Herodotoksen teoksen 3. kirjan luvuissa 89–97 mainitun mukaan perittiin vain 350 hopeatalenttia eli 680 000 Yhdysvaltain dollaria. Muissa paikoissa jouduttiin maksamaan myös rahattomia luontoissuorituksia, jotka usein ylittivät rahalliset maksut. Palestiinasta ei vaadittu luontoissuorituksia, joten persialaiset verottivat Palestiinaa melko kevyesti.

K: Miten uskovien tulisi reagoida, kun heitä syytetään väärin kapinasta ja kansannoususta (Esra 4:15, 19)?

V: Kapinalla tarkoitetaan maanpetosta hallitusta vastaan, ja kansannousulla tarkoitetaan kapinaa. Olettaen, että he eivät todellisuudessa ole syyllistyneet maanpetokseen, uskovien tulisi kiistää syytökset. Älkää kuitenkaan muotoilko kiistämistänne niin huonosti, että se lisää epäilyjä syytöksen suhteen. Hyvin karkeana ohjeena voidaan sanoa, että kiistämisen tulisi olla suunnilleen yhtä pitkä kuin syytös.

K: Lopetettiinko temppelin jälleenrakentaminen Esra 4:23:n mukaan vieraiden armeijoiden takia vai kansan välinpitämättömyyden vuoksi, kuten Haggai 1:2 sanoo?

V: Armeija saattoi aiheuttaa sen väliaikaisen keskeytyksen, mutta kun se kerran oli pysähtynyt, kansan välinpitämättömyys esti sen uudelleen aloittamisen, vaikka se olisi ollut mahdollista jo vuonna 522 eKr.

K: Olivatko Esra 5:1:ssä mainitut profeetat samoja, jotka kirjoittivat Raamatun kirjoja?

V: Kyllä, Haggai ja Sakarja olivat samat henkilöt. Haggai saarnasi elokuusta joulukuuhun vuonna 520 eKr. Sakarja profetoi lokakuusta/marraskuusta vuonna 520 eKr. lähtien kahden vuoden ajan.

K: Oliko Sakarja Esra 5:1:ssä ja Sakarja 1:1:ssä Iddon poika vai Iddon pojan Berekian poika, k6:14 :ssä?

V: Sakarja oli Berekian poika ja Iddon pojanpoika. Semitisissä kielissä sana ”poika” voi tarkoittaa myös jälkeläistä.

K: Mikä oli merkittävää Tattenain vierailussa (Esra 5:3)?

V: Tattenai oli virallinen hallituksen tutkija (frasaka) tai inkvisiittori (patifrasa). Serubbaabel ja juutalaiset olivat todennäköisesti kauhuissaan siitä, että Tattenai määräisi rakennustyöt lopetettaviksi välittömästi. Kun hän kysyi, oliko juutalaisilla valtuuksia rakentaa temppeliä tai muuria, väärä vastaus olisi voinut pysäyttää molempien rakentamisen heti.

Tattenai ei näytä olleen juutalaisten puolella tai heitä vastaan; hän halusi vain, että lakeja ja valtuuksia noudatettaisiin. Kun juutalaiset vastasivat hänelle järkevästi ja kertoivat Kyyroksen asetuksesta sekä temppelin kalusteiden palauttamisesta, Tattenai kuunteli, mutta ei uskonut heitä ilman vahvistavaa näyttöä persialaisista arkistoista. Tattenai antoi juutalaisille epäilyksen edun ja salli kuitenkin rakentamisen jatkua, kunnes asia oli selvitetty. Useimpien esimiesten kohdalla on niin, että heilläkin on oma esimiehensä. Tattenai ei halunnut Dariusin saavan tietää, että hän oli antanut asioiden mennä omalla painollaan. Niinpä Tattenai ”siirsi vastuun ylöspäin” Dariusille. Tattenai selitti kaiken Dariusille, joka ryhtyi etsimään käskyä.

Eräs kommentaattori, Batten, tunnisti vuonna 1913 virheellisesti Tattenain Ushtannuksi, joka oli koko Babylonian ja Eufratin tuolla puolen sijaitsevan alueen satraappi. Arkeologit ovat kuitenkin löytäneet babylonialaisen asiakirjan, joka on päivätty 5. kesäkuuta 502 eKr. ja jossa mainitaan ”Ta-at-tan-ni” satraapin alaisena toimineena pahatina (kuvernöörinä).

K: Jouduttiinko Darius käsittelemään Esra 5:7:n mukaan paljon kirjeitä virkamiehiltään?

V: Arkeologit ovat löytäneet pääkaupungista Persepolisista useita tuhansia tekstejä vuosilta 509–494 eKr. ja yli 100 tekstiä vuosilta 492–458 eKr.

Mitä tulee kuninkaan vastaukseen, Lykiassa, Vähä-Aasian lounaisosassa, Xanthosissa sijaitsee pakanallinen temppeli, jossa on samanlainen persialaisen kuninkaan myöntämä lupa. Se on kirjoitettu kreikaksi, lykialaiseksi ja arameaksi. Kyyros kunnosti temppeleitä Urukissa ja Urissa. Kambyses kunnosti temppelin Saisissa Egyptissä. Darius rakensi uudelleen temppelin Hibisissä Egyptissä.

K: Mikä on mielenkiintoista siinä, miten he kertoivat tarinansa Tattenaille (Esra 5:11)?

V: Tämän kertomuksen perusteella Nebukadnessar ei ollut viime kädessä vastuussa temppelin tuhoamisesta ja kansan karkottamisesta; vastuussa oli Jumala, ja Nebukadnessar oli vain Hänen välikätensä. Jumala teki sen, ja heidän esi-isänsä olivat syyllisiä syntiensä vuoksi.

K: Mitä nimi ”Serubbaabel” tarkoittaa Esra 5:16:ssa?

V: Se tarkoittaa ”Babylonin lapsi/jälkeläinen”, sillä Serubbaabel syntyi siellä.

K: Miksi persialaiset etsivät Esra 6:1:n mukaan arkistoja Babylonista, kun Susa oli Persian pääkaupunki?

V: He tutkivat arkistoja (kirjaimellisesti ”kirjojen taloa”) Babylonissa, mutta eivät löytäneet mitään asetusta. Mutta providentiaalisesti nuo savitaulut olivat Ekbatanassa (Achmetha) Mediassa, ja sieltä ne löytyivät. Persialaisella valtakunnalla oli neljä pääkaupunkia: Susa (tai Shushan), Persepolis, Ekbatana ja Babylon. Näistä neljästä pääkaupungista asetus löydettiin Ekbatanasta, koska ilmeisesti juuri siellä Kyyros oli viettänyt kesän vuonna 538 eKr., kun hän kirjoitti asetuksen. Yleensä persialaiset kuninkaat viettivät talven Babylonissa ja kesät Susassa tai Ekbatanassa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Esra 6:2 on ainoa viittaus Ekbatanaan Raamatussa.

K: Mikä on käskyn merkitys Esra 6:1:ssä?

V: Kuningas kunnioitti edellisen kuninkaan antamaa asetusta. Niinpä Darius auttoi mielellään juutalaisia, sekä siksi, että heillä oli Kyyroksen myöntämä lupa, että siksi, että Jerusalem voisi toimia puskurilinnoituksena Egyptiä tai mahdollisia kapinallisia vastaan. Tämän muinaisen määräyksen löytäminen sai juutalaiset huokaisemaan helpotuksesta. Huomaa, että Darius ei ainoastaan kunnioittanut määräystä, vaan jakeissa 8–10 hän myös antoi anteliaasti tarvikkeita ja materiaaleja jälleenrakennusta varten, ja jakeissa 11–12 uhkasi rangaista kaikkia, jotka vastustaisivat jälleenrakennusta. (Darius teloitti 3 000 babylonialaista Babylonin kapinan jälkeen sekä Behistunin kirjoituksen että Herodotoksen teoksen 3. kirjan 159. luvun mukaan.) Jos Darius yritti mielistellä juutalaisia, jotta he olisivat hänelle uskollisia, tämä olisi ollut oikea tapa tehdä se.

Kuninkaan puolesta uhrattiin säännöllisesti 1. Makkabealaiskirjan 7:23; 12:11; 2. Makkabealaiskirjan 3:35; 13:23 sekä Josephuksen teoksen ”Juutalaisten muinaishistoria” 12. kirjan kohdan 2.5 mukaan.

K: Miksi persialainen kuningas maksaisi Esra 6:8:n mukaan suuren summan rahaa juutalaisten temppelin jälleenrakentamiseen Jerusalemissa?

V: Kuninkaat rakensivat usein temppeleitä, mikä palveli myös ”käytännöllistä” tarkoitusta luoda uskollisia alamaisia. Kyrus kunnosti myös temppelin Urukissa, Enunmakhin temppelin Urissa sekä temppeleitä Babyloniassa. Arkeologit ovat löytäneet juutalaisten temppeliä koskevan muistion, jonka ovat kirjoittaneet Juudan persialainen maaherra Bagoas ja Delaia. Siinä sanotaan: ”rakennettakoon se entiselle paikalleen, ja uhri ja suitsuke on tehtävä alttarilla kuten ennenkin.”

Myös Darius pyysi juutalaisia rukoilemaan hänen ja hänen poikiensa puolesta, kuten Esra 6:10 kertoo (vertaa 1. Makkabealaiskirja 7:33).

K: Mikä on tämän juhlan merkitys Esra 6:15–22:ssa?

V: Vuosittainen pääsiäisjuhla muistutti siitä, kuinka Jumala suojeli israelilaisia heidän poistuessaan Egyptistä eksoduksen aikana. He eivät voineet juhlia temppelissä yli 70 vuoteen, koska heillä ei ollut temppeliä – se oli tuhottu 12. elokuuta 586 eKr. Mutta kaiken tuon ajan jälkeen he olivat ylionnellisia siitä, että saivat vihdoin juhlia vasta vihityssä temppelissä.

K: Miten Esra 6:17–22:ssa kuvattu temppeli ja uhraukset eroavat Salomon aikaisista?

V: Tämä temppeli oli 90 jalkaa korkea ja 90 jalkaa leveä. Sen vihkimisen yhteydessä uhrattiin 100 härkää, 200 pässiä, 400 uroslammasta ja 12 vuohta. Tämä uhraus saattaa vaikuttaa mittavalta, kunnes sitä vertaa Salomonin temppeliin.

Salomonin aikana temppeli oli 90 jalkaa pitkä, 30 jalkaa leveä ja 45 jalkaa korkea 1. Kuninkaiden kirjan 6:2 mukaan. Se oli koristeltu hienolla setripuulla ja kullalla. Sen vihkimisen yhteydessä uhrattiin 22 000 härkää ja 120 000 lammasta 1. Kuninkaiden kirjan 8:63 mukaan.

K: Miksi Esra 6:22:ssa Darius kutsutaan tässä ”Assyrian kuninkaaksi”, vaikka hän oli Persian kuningas?

V: Assyrian ja Babylonian valtakunnilla oli laajat alueet ennen kuin persialaiset valloittivat kaiken. Sen sijaan, että he olisivat yrittäneet sulauttaa kaikki persialaisiksi, he katsoivat parhaaksi antaa valloittamiensa kansojen säilyttää oman identiteettinsä. Niinpä Persia oli persialaisille (ja meedialaisille), ja Darius oli Persian, Babylonian, Assyrian, Syyrian, Vähä-Aasian ja Egyptin kuningas.

K: Milloin Esra 7:1:ssä kuvattu tapahtuma tapahtui?

V: Esra 6:n (vuonna 516 eKr.) ja Esra 7:n (vuonna 458 eKr.) välillä oli 57/58 vuoden tauko. Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat tämän välille. Esra saapui aikana, jolloin Egypti oli Ateenan ja Delos-liiton avulla onnistunut väliaikaisesti kapinoimaan Persiaa vastaan vuosina 460–454 eKr.

K: Oliko Seraja Esran isä (Esra 7:1)?

V: Ei, koska pappi Seraja teloitettiin babylonialaisten toimesta vuosina 588/587 eKr., ja Esra ja hänen seuralaisensa matkustivat 8. huhtikuuta ja 4. elokuuta 458 eKr. välisenä aikana. Jeshua, joka mainitaan Esra 2:2:ssa, oli todennäköisesti Serajan pojanpoika. Esra oli todennäköisesti Serajan pojanpojanpoika tai pojanpojanpojanpoika. Hepreassa sana ”poika” voi tarkoittaa jälkeläistä. Seraja oli kuuluisa esi-isä, ja Esra nimettiin hänen mukaansa.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Seraia tarkoittaa ”Jahve on ruhtinas”, ja Esra on lyhennetty muoto nimestä Azaria (Jahve on auttanut), joka oli yleinen nimi.

K: Voisiko Esra Esra 7:6:n mukaan olla saapunut joko vuonna 458 eKr. tai 398 eKr.?

V: Ei. Vaikka Esran kirjassa ei nimenomaisesti mainita ”I” tai ”II”, sen on oltava ”I”, koska vuosi 398 eKr. on liian myöhäinen ajankohta, jolloin temppeli ei olisi vielä ollut valmis. Lisäksi ihmiset tekevät usein eron kahden samannimisen kuninkaan välillä, kun toinen on jo hallinnut, mutta he eivät tee eroa, kun vain yksi kuninkaista on elänyt.

Lisäksi Esran ja Nehemian ajan on täytynyt olla Artaxerxes I:n hallituskaudella, koska eräässä Elephantinen papyruksessa (Cowley #30), jonka kirjoittaja on päivittänyt vuosiksiNovember 25, 407 B.C. , mainitaan Sanballat [sn’blt], Samarian maaherra, joka mainitaan Nehemian kirjassa.

K: Mitä tarkoittaa ”valmis kirjuri” Esra 7:6:ssa, Ps 45:1:ssä ja Sananlaskujen 22:29:ssä?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana mahir tarkoittaa kirjaimellisesti ”nopea” tai ”vilkas”. Tämä tarkoittaa, että hän oli taitava työssään ja pystyi hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti. Todisteena tästä on se, että Esra raportoi matkasta yksityiskohtaisesti. Mielenkiintoista on, että Persepoliksen pääkaupungissa on yli 300 persialaista matkakertomusta, joten virallisten matkojen dokumentointi oli tavallista.

K: Onko Esra 7:17:ssä mitään aiempaa tapausta, jossa persialainen kuningas olisi sallinut ei-persialaisen papin palauttaa uhrinsa ja ottaa uudelleen käyttöön (ei-persialaiset) uskonnolliset lait?

V: Kyllä, sillä kuningas oli ilmeisesti huolissaan siitä, että kansa jatkoi omien tapojensa noudattamista osana Persialle osoitettua kuuliaisuutta. Hyvin läheinen vastine löytyy Darius I:n asetuksesta, joka koski Udjahorresnetiä, egyptiläistä pappia, joka palautti egyptiläisen uskonnon Saisissa Egyptissä. Darius antoi hänelle tehtäväksi koota ”Egyptin viisaat” kodifioimaan egyptiläiset lait sekä demotiikalla että aramean kielellä. Egyptin kirjurit tarvitsivat tähän aikaa vuosina 518–503 eKr.

K: Miksi Esra 8:15:ssä oli merkittävää, ettei heidän joukossaan ollut leeviläisiä?

V: Kuningas oli määrännyt, että heidän oli mentävä edistämään Tooran noudattamista, mutta mukana ei ollut yhtään leeviläistä. Lisäksi Esra halusi, että leeviläiset huolehtisivat temppelin kalusteiden kuljettamisesta. Niinpä Esra meni Kasifian kaupunkiin, jossa asui paljon leeviläisiä, ja suostutteli 38 leeviläistä ja 220 temppelipalvelijaa palaamaan Jerusalemiin (Esra 8:18–20).

K: Miksi he rukoilivat nyt turvallisuutta (Esra 8:15–21)?

V: Pieni joukko pakolaisia (1 772 miestä, mikä saattoi tarkoittaa yhteensä 3 000–5 000 ihmistä) oli tekemässä 900 mailin pituista paluumatkaa. Heille oli annettu noin 25 tonnia hopeaa, 3,75 tonnia kultaa ja pronssiesineitä. He pelkäsivät joutuvansa väijytykseen matkan varrella, kuten Esra 8:31 kertoo. Esra, joka ei ollut persialainen virkamies, ei pyytänyt sotilaallista saattuetta, kun taas hovivirkamies Nehemia pyysi sitä Nehemian kirjassa 2:7–9. Kumpikin tapa oli hyväksyttävä.

K: Onko Esra 8:17:ssä mainittu Iddo sama Iddo, joka oli Sakarjan isä Sakarja 1:1:ssä?

V: Ei, koska Sakarja profetoi ennen Esra 7–8:aa, joten Sakarjan isä ei todennäköisesti ollut enää elossa tuolloin. Mutta kyseessä saattoi olla Sakarjan isän poika tai pojanpoika, jolla oli sama nimi.

K: Miksi he paastosivat Esra 8:21–22:ssa eivätkä pyytäneet persialaisilta suojelua?

V: Juutalaiset olivat jo kerran esittäneet pyynnön kuninkaalle. Esra 8:22–23:ssa sanotaan, että olisi tuntunut oudolta pyytää jälleen joukkoja, koska he olivat jo sanoneet, että Jumala suojelisi heitä. Tietenkin yksi keino, jolla Jumala olisi voinut suojella juutalaisia, olisi voinut olla persialaiset joukot. Kuitenkin, kuten teoksessa 1001 Bible Questions Answered (s. 315) todetaan, on yksi asia hyväksyä vapaaehtoisesti tarjottu apu ja toinen asia pyytää apua.

K: Koska Esra 8:25–29:ssä luotat Jumalan palvelijoihin ja johtajiin, onko silti hyväksyttävää suorittaa heille taloudellisia tarkastuksia ja tilintarkastuksia?

V: Totta kai. Siksi Esra punnitsi hopean, kullan ja muut esineet Esra 8:25:ssä, kun hän luovutti ne heille, ja ne punnittiin uudelleen Esra 8:29:ssä varmistaakseen, etteivät he ottaneet mitään niistä. Heille kerrottiin etukäteen, että saapumisen jälkeen suoritettaisiin toinen punnitus. Joskus voi olla epärehellisiä ihmisiä, joita et epäile. Siksi on hyvä asia, että Jumalan palvelijat, jotka käsittelevät rahaa ja rikkauksia, joutuvat tilintarkastusten ja taloudellisen vastuuvelvollisuuden kohteeksi. Jos olet rehellinen ihminen, jolle on uskottu rahaa tai muita asioita, sinun ei pitäisi loukkaantua siitä, että sinua pyydetään osallistumaan tilintarkastukseen. Taloudelliset valvontatoimenpiteet ovat hyödyllisiä paitsi varkauksien estämiseksi myös sen osoittamiseksi kaikille, sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella, että on vahvaa näyttöä siitä, ettei rahaa ole kavallettu.

K: Ovatko Esra 8:27:ssä, 1. Aik. 29:7:ssä ja Neh. 7:70:ssä mainitut kolikot persialaisia darikkeja vai kreikkalaisia drakmoja?

V: Kyseessä on joko persialainen darik tai paikallisesti lyöty hopeakolikko, joka on tyyliltään kreikkalaisen drakman kaltainen.

Arkeologit ovat löytäneet useita persialaisaikaisia ”drakmoja” Bet-Zurista (Khirbet et-Tubeiquah), joka sijaitsee Jerusalemin eteläpuolella ja 4 1/2 mailia (7 km) Hebronista pohjoiseen. Näitä drakmoja ei lyöty Kreikassa, vaan Juudassa ”drakman tyyliin”. Eräässä artikkelissa kerrotaan, että juutalaisille annettiin lupa lyödä omia hopeakolikoitaan, joissa oli maakunnan nimi ”Yehud” arkaaisella heprealaisella kirjoituksella. Palestiinassa oli paikallinen rahapaja persialaisaikana.

On kuitenkin olemassa myös toinen teoria. Tässä käytetty hepreankielinen sana darkemonim sekä samankaltainen sana Esra 8:27:ssä ja 1. Aikakirja 29:7:ssä, adarkonim, saattavat viitata persialaiseen dariciin, joka oli kultakolikko, joka oli nimetty persialaisen sanan ”kulta” (dari) mukaan. Sotilas sai palkkansa yhtenä tällaisena kolikona kuukaudessa.

K: Esra 9:1–2: milloin sinun tulisi kertoa jollekin toisen synneistä, ja milloin sinun tulisi vaieta?

V: Ensinnäkin on tunnustettava, että juoruiluun ja kaikille erottelematta kertomiseen liittyy kiusaus, ja juoruilu on synti. Sen lisäksi on Jumalan kunniaksi päätettävä, mitä on sanottava, kuinka yksityiskohtaisesti ja kenelle. Jotkut johtajat tulivat Esran luo, koska Esra oli yhteisön hengellinen johtaja, ja Esran oli toimittava varoittamalla ihmisiä tästä synnistä ja karkottamalla seurakunnasta ne, jotka jatkoivat synnissä.

Kun on kyse synnistä, niiden henkilöiden piiri, joiden on tiedettävä tilanteesta tai seurakunnan kurinpitotoimista, on suunnilleen sama kuin niiden, jotka jo tiesivät, että jotain oli tapahtumassa, sekä hengellisinä valvojina toimivien johtajien piiri. Heidän on tiedettävä, mitä tapahtui, mutta heidän ei tarvitse tietää kaikkia ”GSD:tä” eli synnin karmeita yksityiskohtia.

K: Miksi moni juutalainen mies otti pakanalaisen vaimon (Esra 9:1–2; 2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:1–3)?

V: Ilmeisesti vankeudesta palasi paljon enemmän miehiä kuin naisia. He halusivat mennä naimisiin, ja näytti siltä, ettei Jumala tarjonnut heille vaimoa juuri sillä hetkellä, joten he ottivat asian omiin käsiinsä.

Toisen syyn saattaa tuoda esiin Malakia, joka profetoi Esran kirjan 6. ja 7. luvun välissä. Malakian kirjassa 2:11 mainitaan, että miehet erosivat nuoruutensa vaimoista ja menivät sen sijaan naimisiin toisen kanssa.

Tämä kielto ei johtunut siitä, että he olisivat olleet eri rotua, sillä Mooses meni naimisiin kuusilaisen kanssa ja Ruut oli moabilainen. Myös aramealaiset ja elamilaiset olivat seemiläisiä, mutta ongelmana oli se, että he palvelivat eri jumalaa. Ehkä juuri siksi jokainen avioliitto piti tutkia. Jos vaimo oli kääntynyt juutalaisuuteen, kuten Ruut teki, häntä pidettiin juutalaisena ja hän sai jäädä. Siksi näiden avioliittojen tutkiminen kesti kokonaiset kolme kuukautta.

On surullista katsoa näitä miehiä. He aloittivat hyvin luopumalla mukavuuksistaan Mesopotamiassa ja Persiassa ja tottelemalla kutsua palata Jerusalemiin. Mutta he eivät päättäneet hyvin. Palattuaan ja mennessään naimisiin pakanallisten vaimojensa kanssa lapset kasvoivat joko oppien palvomaan pakanajumalia tai ainakin oppien, ettei sillä ollut kovin suurta merkitystä, mitä jumalia palvoi.

Mutta miksi lapset lähtivät äitiensä mukaan? Sekä juutalaisessa että babylonialaisessa kulttuurissa, kun avioliitto päättyi avioeroon, lapset jäivät äidin luo. Hammurabin lain 137 pykälän mukaan lasten piti kasvaa aikuisiksi, ennen kuin eronnut vaimo saattoi mennä uudelleen naimisiin.

K: Mitä tarkoittaa, kun juutalainen repii vaatteensa Esra 9:3:ssa, 4. Moos. 14:6:ssa, Joosua 7:6:ssa, Ester 4:1:ssa, Job 1:20:ssa, Jesaja 36:22:ssa, Jeremia 41:5:ssa ja Matt. 26:65:ssa?

V: Esra saattoi aluksi olla hyvin iloinen palatessaan Jerusalemiin, mutta hänen ilonsa oli lyhytaikaista, ja tilanne muuttui tuskalliseksi. Vaatteiden repiminen oli perinteinen merkki suuresta surusta, ahdistuksesta tai jumalanpilkasta. Se pilaa vaatteet niin, ettei niitä voi korjata, joten sitä tehdään vain erittäin vakavissa tilanteissa. Kun Job menetti lapsensa, omaisuutensa ja kaiken muun, hän repäisi vaatteensa. Esra piti tätä ongelmaa yhtä vakavana.

K: Kuinka vakava tämä kompromissi oli Esra 9:3–10:n mukaan?

V: Tämä kompromissi ei ollut suoraa Jumalan hylkäämistä, vaan sekoitus pyrkimystä seurata Jumalaa ja samalla jatkaa syntiä menemällä naimisiin uskon ulkopuolisen kanssa. Esra piti tätä niin vakavana asiana, että hän repäisi vaatteensa. Esra rukoili ja paastosi koko päivän ennen kuin vastasi. Esra 9:6:ssa Esra tunsi häpeää Jumalan edessä siitä, mitä nämä muut ihmiset olivat tehneet. Esra ja muut johtajat olivat tehneet niin kovasti töitä ohjatakseen kansaa oikeaan palvontaan ja kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan, ja sitten osa heistä kääntyi ympäri ja teki näin.

Esra näki, että kompromissit pakanajumalien kanssa olivat johtaneet Israelin ja Juudan harhaan Tuomarien ajasta pakkosiirtolaisuuteen asti, ja nyt hän näki historian olevan toistumassa. Esra oli päättänyt katkaista tämän kierteen.

K: Onko Esra 9:3–10:n ja 1. Kor. 7:10–16:n perusteella nykypäivän kristityn sallittua mennä naimisiin ei-kristityn kanssa?

V: Ei. 2. Kor. 6:14–18 osoittaa, että meidän ei tule olla valjaissa epäuskoisten kanssa. Mutta jos olet mennyt naimisiin ei-kristityn kanssa, joko siksi, että tulit kristityksi avioliiton jälkeen, tai syntisi vuoksi, 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16 mukaan sinun ei tule hakea avioeroa. Jos puoliso hakee avioeroa, se on sallittua; meitä kehotetaan rauhaan 1. Korinttolaiskirjeen 7:15:ssä. Mutta meidän ei tule aloittaa avioeroa.

Jos puoliso on kuollut, on hyväksyttävää mennä uudelleen naimisiin, mutta avioliiton tulisi silti olla Herran edessä (1. Korinttolaiskirje 7:39).

Paavali jopa suosittelee ja rohkaisee nuoria leskiä menemään uudelleen naimisiin 1. Timoteuksen kirjeen 5:14:ssä. Ne, jotka ajattelevat, että leskiä tulisi estää menemästä uudelleen naimisiin, toimivat vastoin sitä, mitä Jumala opetti apostoli Paavalin kautta (anteeksi, Jerome). Vanhimman tai diakonin tulisi olla ”yhden naisen mies” 1. Timoteuksen kirjeen 3:2,12 mukaan. Kirkon tuella elävien leskien ei tulisi olla menneet uudelleen naimisiin 1. Timoteuksen kirjeen 5:9 mukaan.

K: Miten on mahdollista, että Esra 9:3–10:ssä jotkut seurakunnan jäsenet voivat aloittaa hyvin, mutta päättyä huonosti?

V: Esra 9–10 on surullinen loppu muuten iloiselle kirjalle. Korah, Aakan, Gideon, Juudas, Ananias ja Safira sekä Demas aloittivat kaikki hyvin, mutta päätyivät huonosti. Demasin ei olisi alun perinkään tarvinnut tarjoutua seuraamaan Paavalia tämän lähetysmatkalla, mutta hän teki sen ihailtavasti. Sitten hän kuitenkin rakasti maailmaa ja kääntyi takaisin. Ihmiset voivat seurata Jumalaa jonkin aikaa, mutta kääntyä pois, jos he kokevat, ettei Jumala täyttänyt heidän ehtonsa Hänen seuraamiselleen, jos heillä on katkeruuden juurta tai jos heidän uskonsa horjuu muiden ihmisten tekopyhyyden vuoksi.

K: Miten meidän tulisi reagoida, kun saamme tietää, että joku uskovainen on syyllistynyt vakavaan syntiin (Esra 9:3–10)?

V: Älä sano liian nopeasti: ”Se on OK, Jumala on hyvin tyytyväinen sinuun riippumatta siitä, kuinka paljon kapinoit ja häpäiset Hänen pyhää nimeään.” Itse asiassa älä koskaan anna lainkaan sellaista vaikutelmaa. Asia on erittäin vakava, ei vain uskovan kannalta, vaan myös muiden – sekä kristittyjen että ei-kristittyjen – kannalta, jotka näkevät uskovan todistuksen. Meidän tulisi olla surullisia ja yrittää saada kyseinen henkilö takaisin katumukseen.

Huomaa, että Esra oli murheissaan ja tunsi häpeää, vaikka hän ei itse ollut tehnyt noita vääriä tekoja. Mutta hän oli surullinen siitä, että Jumalan kansa oli tehnyt niin, ja yhteisönä hän oli osa Jumalan kansaa.

K: Mitä Esra teki Esra 10:2–3:ssa?

V: Esra, hyvin viisaasti, ei tehnyt mitään. Oli varsin selvää, mitä piti tehdä. Esra itki ja kumarsi Jumalan edessä ja antoi kansan tulla itse siihen ilmeiseen johtopäätökseen, mitä heidän tuli tehdä.

K: Oliko Esra väärässä, kun hän pakotti juutalaiset miehet erottamaan ei-juutalaisista vaimoistaan, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 452) väittää (Esra 10:11, 19, 44)?

V: Ei. He tiesivät, että oli väärin mennä naimisiin näiden pakanallisten vaimojen kanssa, ja avioero oli sallittu Vanhassa testamentissa. Tuolloin juutalaiset kävivät ”elämänsä taistelua” säilyttääkseen uskontonsa ja kulttuurinsa, jotta ne eivät katoaisi assimilaation seurauksena.

Vaikka tämä on ristiriidassa Paavalin opetuksen kanssa 1. Korinttolaiskirjeen 7:12:ssa, Paavali ei ollut vielä syntynyt, ja Jeesuksen tulon jälkeen kaikille sovellettavat avioliittosäännöt eroavat juutalaisille Vanhan testamentin aikoina sovelletuista säännöistä.

K: Onko Esra 10:12:ssa viitattu tilanteeseen, jossa muut ihmiset kehottavat sinua tekemään jotain, mihin et näe mitään haitallisia seurauksia, mutta et aio tehdä sitä, koska tiedät olevasi erotettu Jumalan lapseksi?

V: Se voi olla juhlimista, avioliiton ulkopuolista seksiä, juopottelua, huumeita tai muita pahoja asioita, joista muut luulevat pääsevänsä kuin koira veräjästä, ja ajattelevat, että sinäkin pääset. Ehkä sinäkin pääset niistä kuin koira veräjästä, ainakin tähän elämään asti. Mutta jos ymmärrät, kuka olet – Jumalan lapsi – et tee noita asioita, yksinkertaisesti siksi, ettet halua, koska haluat miellyttää Herraasi.

K: Mikä on mielenkiintoista Esra 10:44:n lukumäärissä?

V: Kaiken kaikkiaan noin 111 miestä eli 0,4 % 28 774 miehestä oli solminut sekaviisauksen. Mutta leeviläisistä 6 miestä 74:stä eli 8,1 % ja portinvartijoista 3 miestä 139:stä eli 2,2 % oli solminut sekaviisauksen. Leviläisillä (mutta ei papeilla) ja portinvartijoilla oli siis suhteettoman suuri määrä sekavioliittoja. Yksi selitys tälle on se, että alun perin Esralla ei ollut lainkaan leeviläisiä. Niinpä Esra pysähtyi Kasifiaan ja suostutteli joitakin leeviläisiä tulemaan mukaansa. Ehkä he eivät olleet aluksi kovin halukkaita, emmekä tiedä, menivätkö he naimisiin ulkomaalaisten naisten kanssa ennen paluutaan Juudaan vai sen jälkeen. Joka tapauksessa juuri ne, jotka tunsivat lain parhaiten, olivat niitä, joilla oli eniten pakanallisia puolisoita.

Toisaalta vanhimmat tarkastivat jokaisen avioliiton. Jos vaimo oli kääntynyt juutalaisuuteen, häntä olisi pidetty juutalaisena, eikä siinä olisi ollut mitään vikaa.

Vaikka miehet erottivat nyt epäuskoiset vaimonsa, myöhemmin Nehemia joutui käsittelemään samaa tilannetta Nehemian kirjassa 10:31.

K: Mitkä ovat Esran kirjassa mainitut varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 1 kappale Esra-Nehemiaa (4Q117). Tämä oli pieni fragmentti. (Issues etc. -radio-ohjelma 17. huhtikuuta 1999)

4Q117 koostuu kolmesta fragmentista: Esra 4:2–6 (heprea); 4:9–11 (aramea);5:17 –6:5 (aramea). Yhteensä 50 sanaa kokonaan tai osittain

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröistä on säilynyt seuraavat 14 jaetta Esran kirjan yhteensä 280 jakeesta (5 %).

Esra 4:2–6, 9–11;5:17 ; 6:1–5. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls, s. 423.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Esran kirjan.

Vaticanus (325–350 jKr.) on säilyttänyt koko Esran kirjan.

Sinaiticus (340–350 jKr.) on säilyttänyt koko Esran kirjan Esra 9:9:stä alkaen.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) on säilyttänyt koko Esran kirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Esraan?

V: Ainoa Nikäan kirkolliskokousta edeltävä kristillinen kirjailija, joka viittasi tai vihjasi Esran jakeisiin, oli Origenes (225–254 jKr.), joka viittasi siihen. Hän sanoi: ”Mutta joku muu sanoo, että mainittu temppeli ei ollut se, jonka Salomo rakensi, sillä se tuhoutui vankeuden aikana, vaan se temppeli, joka rakennettiin Esran aikana, ja jonka osalta voidaan osoittaa, että neljäkymmentäkuusi vuotta on varsin tarkka luku.” Origenesin Johanneksen evankeliumin kommentaari, kirja 10, luku 22, s. 403.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebios Kesarealainen (318–339/340 jKr.)

Athanasius (367, 325–373 jKr.)

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) mainitsee Esran runossaan, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII).

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) viittaa Esraan.

Epifanius Salamisilainen (viitattu) (360–403 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (-407 jKr.) lainaa Esraa

Karthagon kirkolliskokous (219 piispaa) (393–419 jKr.)

Sulpitius Severus (363–420 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus, Naven poika [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin kirjaa, Kuningasten kirjaa (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa. Kirje 53, luvut 7–8, sivut 99–101.

Rooman paavi Leo I (440–460 jKr.) viittaa Esraan.

K: Mitkä ovat Esran kirjassa joitakin käännöseroja heprean/aramean ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja, jotka keskittyvät pääasiassa Esran kirjan 2. lukuun. Ensimmäisenä on heprean/aramean kieli, jota seuraa kreikka.

Esra 2:1 ”maakunnan pojat, jotka nousivat vankeudesta, niistä, jotka olivat olleet karkotettuina” vs. ”maan kansa, joka nousi, vankeista vapautettujen joukosta”

Esra 2:2 ”kansan miehistä” vs. ”kansasta”

Esra 2:3–69:n 52 lukua (167 numeroa englanniksi) heprean kielessä ja kreikkalaisessa Septuagintassa täsmäävät täysin lukuun ottamatta seuraavia:

Esra2:24 : ”42” vs. ”43”

Esr2:39 : ”1 017” vs. ”1 007”

(Kaksi kirjoitusvirhettä 52 luvusta on noin 4 %:n ero, tai kaksi numeroa 167 numerosta on 1 %:n ero.)

Ezr2:25 ”Kiriath Arim” vs. ”Kiriath Jearim” (Tiedämme Kiriath Jearimin, mutta emme Kiriath Arimia, joten Arim on todennäköisesti kirjoitusvirhe)

Esra4:23 ”pakottaa pysähtymään” vs. ”pakottaa pysähtymään hevosilla ja [aseistetulla] joukolla”.

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV 1985-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible