< Raamatunkysymys Filippiläiskirjeestä

K: Mikä on Filippiläiskirjeen pääkohta?

V: Yksi Filippiläiskirjeen tärkeistä aiheista on ilo, sillä sana ”ilo” esiintyy siinä 16 kertaa. Kyse ei ole pelkästään sellaisesta ilosta, jota koetaan vain silloin, kun kaikki sujuu hyvin. Se on ”kaikissa olosuhteissa vallitseva ilo”, jota koetaan vankilassa, hengenvaarallisessa sairaudessa, ulkoisen vastustuksen edessä sekä henkilökohtaisen elämän voitoissa. Filippiläiskirje käsittelee myös avoimesti ”ilon varkaita”.

Olosuhteet eivät saisi vähentää iloamme (Filippiläiskirje1:12 , 15–18). Jos joku uskovainen kertoo sinulle, että hänellä menee olosuhteisiin nähden melko hyvin, kysy häneltä, mitä hän tekee elääkseen näissä olosuhteissa.

Ihmisten ei pitäisi viedä iloamme, kuten Filippiläiskirjeen 2:2–4, 14, 21 ja 3:2–7 osoittavat.

Esineet tai niiden puute eivät saisi viedä iloamme. Filippiläiskirjeen3:19 ja4:11 –12 mukaan ilomme tulisi olla jatkuvaa riippumatta siitä, mitä meillä on. Älä myöskään ajattele, että olisit onnellisempi, jos sinulla olisi enemmän tavaroita.

Huolet eivät saisi viedä iloamme, vaan pikemminkin johdattaa meidät rukoukseen, kuten Filippiläiskirjeen 4:6–7 osoittaa.

Erimielisyydet, edes uskovien keskuudessa, eivät saisi viedä iloamme, kuten Filippiläiskirjeen 4:2–3 osoittaa.

Kuten New Geneva Study Bible -raamatun sivulla 1873 todetaan: ”Filippiläiskirje on täynnä iloa ja kiitollisuutta siitä, miten Jumala jatkaa pelastustyötään filippiläisten keskuudessa, sekä siitä erityisestä siteestä, joka vallitsee Paavalin ja hänen lukijoidensa välillä.”

NIV Study Bible -raamatun sivulla 1801 todetaan, että Paavalin ensisijainen tarkoitus oli kiittää filippiläisiä. Hän halusi myös kertoa omasta tilanteestaan, rohkaista filippiläisiä vainon keskellä, muistuttaa heitä nöyryydestä ja yhtenäisyydestä, ylistää Timoteusta ja Epafroditusta sekä varoittaa juutalaisuuden kannattajista ja irstailijoista.

K: Filippiläiskirjeen voidaan kutsua ilon kirjeeksi, koska Paavalin ilo Jumalasta, filippiläisistä ja evankeliumista oli ylitsevuotavaa. Miten voimme vaalia lämpöä ja iloa elämässämme tänään?

V: Paavali olisi voinut valittaa vankeuttaan, pahoinpitelyn jälkeistä terveydentilaansa tai muita vastoinkäymisiä. Sen sijaan Paavali päätti keskittyä Jumalaan ja ympärillään oleviin ihmisiin. Filippiläiset ja muut seurakunnat olivat usein hänen ajatuksissaan. Jopa vankilassa ollessaan Paavali tiesi, että Jumala oli yhä valtaistuimellaan ja että Paavali pääsisi jonain päivänä Kristuksen luo taivaaseen. Paavali ei tiennyt, milloin hän pääsisi taivaaseen, mutta toisaalta hänen ei tarvinnutkaan tietää sitä. Paavalilla oli elämässään itseään suurempi tarkoitus. Onko sinulla elämässäsi itseäsi suurempi tarkoitus?

K: Mitä tiedämme Filippin kaupungista Filipp. 1:n perusteella?

V: Filippiä kutsuttiin alun perin nimellä ”Crenides/Krenides”, joka tarkoittaa lähteitä. Makedonian Filippos, Aleksanterin isä, valloitti sen vuonna 356 eKr. ja nimesi sen uudelleen itsensä mukaan. Lähellä siellä oli kultakaivoksia. Vuonna 42 eKr. Marcus Antonius ja Octavianus voittivat Brutuksen ja Cassiuksen Filippissä. Marcus Antoniuksella oli siellä asuvia roomalaisia sotilaita. Vuonna 30 eKr. Octavianus (keisari Augustus) määräsi joitakin italialaisia muuttamaan Filippiin säilyttäen kuitenkin oikeutensa Rooman kansalaisina, mukaan lukien oikeuden maksaa vähemmän veroja ja kutsua uutta asuinmaataan osaksi Italian maaperää. Siellä oli kuuluisa lääketieteellinen koulu, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 9. osan sivulla 460 kerrotaan. Paavali perusti siellä seurakunnan vuonna 50 jKr. Hän matkusti sinne takaisin kolmannella lähetysmatkallaan vuosina 55–56 jKr. Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen todennäköisesti noin vuosina 60–61 jKr, jolloin seurakunta oli ollut olemassa noin kymmenen vuotta.

Koska Filippissä oli liian vähän juutalaisia synagogan perustamiseksi, Paavali ei lainaa Filippiläiskirjeessä Vanhaa testamenttia, toisin kuin hän tekee Roomalaiskirjeessä, 1. ja 2. Korinttolaiskirjeessä, Galatalaiskirjeessä ja Efesolaiskirjeessä.

K: Ovatko Filippiläiskirjeen 1:1, 1. Korinttolaiskirjeen 1:1, Kolossalaiskirjeen 1:1, 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:1 ja 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:1 useiden kirjoittajien tekemiä, kuten niissä väitetään, vai pelkästään Paavalin?

V: Koska ryhmän kirjeen voi laatia vain yksi henkilö, Paavali oli todennäköisesti ainoa kirjoittaja. Katso keskustelu Filippiläiskirjeen 3. luvusta, jos haluat lisätietoja siitä, että Paavali on koko Filippiläiskirjeen kirjoittaja.

K: Osoittaako termin ”piispa/valvoja” käyttö Filippiläiskirjeen 1:1 kohdassa, että Paavalin kirjeet ovat myöhäiseltä ajalta, kuten jotkut ovat väittäneet?

V: Ei, sillä Qumranin yhteisössä, josta Kuolleenmeren kääröt löydettiin, oli jo ennen Kristusta piispan/valvojan virka. Apostolien teoissa 20:28 Paavali puhui Efesoksen piispoille. Myös 1. Pietarin kirjeen 5:2 on osoitettu piispoille/valvojille.

K: Filippiläiskirjeen 1:1 ja Kolossalaiskirjeen 1:2 kohdissa, kenelle Paavali kirjoittaa ”pyhille”? Voivatko tavalliset kristityt jättää nämä kirjat huomiotta?

V: Raamatullisessa merkityksessä ”pyhät” tai ”erotetut” tarkoittavat kaikkia uskovia.

K: Rukoiliko Paavali Filippiläiskirjeen 1:4:ssä, Roomalaiskirjeen 1:9:ssä ja 2. Timoteuskirjeen 1:3:ssa todella ihmisten puolesta lakkaamatta ja jokaisessa rukouksessaan?

V: Hän rukoili todennäköisesti Jumalan kansan puolesta jokaisessa heitä koskevassa rukouksessaan, mikä on tämän lauseen tarkoitus.

K: Miten filippiläiset olivat Filippiläiskirjeen 1:5:n mukaan tarkalleen ottaen Paavalin kumppaneita evankeliumin työssä?

V: Kreikankielinen sana ”kumppani” tässä yhteydessä, koinonia, on liiketaloudellinen termi. Raamattu ei nimenomaisesti kerro, millä tavoin he olivat kumppaneita, mutta kuten liikekumppani osallistuu rahalliseen sijoitukseen, aikaan ja palkkioihin, Raamattu viittaa kolmeen asiaan:

Taloudellinen anteliaisuus: Filippin kaupunki sijaitsi Makedoniassa, ja 2. Korinttolaiskirjeen 8:1–5 mukaan makedonialaiset seurakunnat olivat hyvin anteliaita. Paavali sanoo Filippiläiskirjeen 4:15–18:ssa, että erityisesti Filippin seurakunta tuki häntä toistuvasti.

Aika ja ihmiset: Epafroditus, Euodia, Syntyche, Syzygus, Klemens ja muut liittyivät palvelemaan Paavalin kanssa Filippiläiskirjeen 2:25; 4:2–3 mukaan.

Palkkiot: Filippiläiset, kuten Paavalkin, saattoivat odottaa taivaallista kansalaisuuttaan ja tulevaa uudistumistaan (Filippiläiskirje 3:20–21). Lisäksi Paavali piti filippiläisiä uskovia osana palkkaansa, taivaallista kruunuaan (Filippiläiskirje 4:1).

K: Pitäisikö Filipp. 1:7:ssä lukea ”vangittuna” (Williams) vai ”ketjuissa” tai ”siteissä”?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana desmos tarkoittaa sidettä, kahleita, vankiketjua tai jopa kehon nivelsidettä. Tarkempi käännös on siis ”ketju” tai ”sidokset”, mutta kreikankielisessä tekstissä ei täsmennetä, mistä materiaalista ne on tehty. Antiikin maailmassa vankien metalliketjut olivat kuitenkin yleisiä. Greenin kirjaimellisessa käännöksessä sanotaan ”sidokset”, ja BSB-käännöksessä ”ketjut”.

K: Mitä ”vanhurskauden hedelmä” tarkalleen tarkoittaa Filipp. 1:11:ssä?

V: Tämä on epätavallinen ilmaisu. Aamoksen kirjan6:12 lisäksi ainoat vastaavat ilmaisut löytyvät Heprealaiskirjeestä12:11 , jossa on ”vanhurskauden sato”, ja Jaakobin kirjeestä3:18 , jossa on ”vanhurskauden hedelmä”. Vanhurskauden hedelmällä on ainakin kolme ulottuvuutta.

Sisäinen luonne: Vanhurskas elämä auttaa kasvattamaan vanhurskasta sydäntä. Hengen hedelmät on lueteltu Galatalaiskirjeen 5:22–23:ssa.

Ulkoiset tulokset: Vanhurskauden hedelmä sisältää tietysti vanhurskaita tekoja ja pahuuden puuttumista, mutta siihen liittyy myös muita etuja. Se sisältää vapauden pelosta, että joku saisi selville, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja se auttaa rakentamaan luottamusta ja läheisiä ystävyyssuhteita muiden kanssa. Jos elämme valon lapsina (Efesolaiskirje 5:8), meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että valo loistaa elämämme ylle.

Ylistys Jumalalle: Uskovan vanhurskas sydän ja vanhurskaat teot miellyttävät Jumalaa ja kirkastavat Häntä. Riippumatta siitä, millainen taustamme on ollut, millaisia kiusauksia meillä on tänään tai millaisia huolia tulevaisuudestamme on, vanhurskautemme on todistus, jonka enkelit, demonit ja Jumala voivat nähdä. Vanhurskautemme ei saisi tulla meille ansaksi, joka paisuttaa ylpeyttämme tai saa meidät ajattelemaan, että ansaitsisimme mitään pelastuksen suhteen. Mutta tieto siitä, että miellytämme Jumalaa, tulisi olla meille rohkaisuksi.

K: Miten Paavalin vangitseminen rohkaisi muita kristittyjä Filippiläiskirjeen 1:14:ssä?

V: Paavali ei sanonut, että he olivat vain rohkaistuneet tai että hyvät kristityt olivat iloisia nähdessään Paavalin kärsivän. Pikemminkin heitä rohkaistiin julistamaan Jumalan sanaa rohkeammin ja pelottomammin. Usein kristityt eivät näe kiireellisyyttä täyttää tehtäväänsä evankeliumin levittämisessä, kun joku muu on paikalla tekemässä hyvää työtä.

K: Miten Filipp. 1:15–18:ssa mainittu se, että ihmiset saarnaavat Kristusta kateudesta ja kilpailuhalusta, ei vilpittömästi, on hyvä asia?

V: Vääristä motiiveista saarnaaminen ei ole yhtä hyvää kuin oikeista motiiveista saarnaaminen. Tämä on kristillistä palvelua Jumalalle lihallisen voiman avulla. Mutta se, että todellista evankeliumia saarnataan oikein vääristä motiiveista, on parempi kuin se, ettei sitä saarnata lainkaan.

K: Miksi Paavali on Filippiläiskirjeen 1:20:ssa huolissaan siitä, ettei hän joutuisi häpeään?

V: Paavali sanoi toivovansa, ettei hänen rohkeutensa ja urheutensa pettäisi häntä, kun hän joutui kärsimään ja mahdollisesti kuolemaan Kristuksen tähden.

K: Miten Filipp. 1:21:n lause ”elää on Kristus ja kuolla on voitto” oli totta?

V: Paavali totesi olevansa tilanteessa, jossa hän voitti joka tapauksessa. Jos hän kuolisi, hän saisi voiton pääsemällä taivaaseen ja näkemällä Jeesuksen. Kuten 2. Korinttolaiskirjeen 5:8 osoittaa, ruumiista erossa oleminen tarkoittaa kotona olemista Herran luona.

Jos Paavali kuitenkin jäisi eloon tällä maalla, hän voisi silti jatkaa hedelmällistä palvelutyötään ja auttaa muita, kuten Filippiläiskirjeen 1:22–24 ja Roomalaiskirjeen 1:11–12 osoittavat.

K: Mitä sana ”lähteä” tarkalleen tarkoittaa Filippiläiskirjeen1:23 :ssa?

V: Tätä kreikkalaista sanaa merimiehet käyttivät purjeiden nostamiseen. Kristityn kuolemaa voidaan ajatella ”purjeiden nostamisena” kohti kotia. Tätä sanaa käyttivät myös maanviljelijät härän irrottamiseen ikeestä. Kristityt vapautuvat maallisesta työstään ja kamppailuistaan kuollessaan.

K: Miten uskovainen elää Filippiläiskirjeen 1:27:n mukaan ”evankeliumin arvoisesti” ja miten ei?

V: Jeesus maksoi täyden hinnan synneistämme, mutta jotkut kristityt ovat alkaneet elää ikään kuin he olisivat yhä synneissään. Lopulta he joutuvat häpeään. Jos kaikki tietäisivät, että olet kristitty, ja kaikki tietäisivät, mitä teet, olisitko tyytyväinen todistukseesi?

K: Filipp. 2:3–4: Miten voimme kristittyinä osoittaa, että pidämme toisia tärkeämpinä kuin itseämme?

V: Ensinnäkin voit tehdä pieniä asioita, kuten odottaa muita, hidastaa vauhtia kävelemään muiden tahdissa ja pitää ovea auki muille. Olitpa sitten poika, joka pitää ovea auki tytölle, tai tyttö, joka pitää ovea auki pojalle, sillä ei ole merkitystä; olemme kaikki yhtä Kristuksessa.

Tärkeämpiä ovat muut asiat, kuten muiden kuunteleminen, muiden puheen keskeyttämättä jättäminen ja keskittyminen kuuntelemiseen, jotta muistat, mitä he sanoivat.

Lisäksi voit tehdä suurempia, uhrautuvaan toimintaan kuuluvia tekoja, kuten luopua omasta paikastasi heidän vuokseen ja jakaa heidän kanssaan aikaasi ja rahaasi. Kuljeta heitä autolla, jos heillä on siihen tarvetta.

Ihanteellisessa yhteiskunnassa ihmisten tulisi olla ystäviä toistensa kanssa ja viettää aikaa yhdessä kulttuurista, rodusta tai etnisestä taustasta, taloudellisesta asemasta, rahasta tai teini-ikäisten keskuudessa vallitsevasta ”coolisuudesta” riippumatta. Mutta älä unohda, ettemme vielä elä ihanteellisessa yhteiskunnassa, koska emme ole vielä taivaassa. Mutta osoituksena ennakkomakusta taivaasta ja rakkaudesta, jota tunnemme toisiamme kohtaan jo nyt, ole heidän seurassaan, istu heidän kanssaan ja anna muiden nähdä, että olet heidän seurassaan. Kun menet kokoontumiseen, sinun ei pitäisi koskaan huolehtia siitä, ettei sinulla ole ketään, jonka viereen istua. Sen sijaan sinun pitäisi etsiä ihmisiä, jotka ovat yksin tai joiden viereen muut eivät ehkä halua istua, ja pyrkiä istumaan heidän viereensä ja tutustumaan heihin.

Muistakaa, että Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 20:26 ja Markuksen evankeliumissa 10:43, että kuka tahansa, joka haluaa olla suuri heidän joukossaan, on oltava palvelija.

K: Filipp. 2:6:ssa sanotaan, että Kristuksella oli Jumalan muoto, mutta miten Kristus siis saattoi olla itse Jumala?

V: Sana ”muoto” tarkoittaa myös luonnetta. Filippiläiskirjeen2:10 on parafraasi Jesajan kirjasta 45:23, paitsi että Jesaja viittaa Jahveen.

Jeesus ei ole Jumala Isä, mutta osana Kolminaisuutta Jeesus on meidän Jumalamme (Joh.20:28 ), häntä kutsutaan Jumalaksi (Hepr. 1:9) ja häntä palvotaan Jumalana (Hepr. 1:6). Hänessä on Jumalan täyteys (Kol. 1:19; 2:9), josta Jeesuksen piti omalla voimallaan tyhjentää itsensä.

K: Miten Kristus tarkalleen ottaen tyhjensi itsensä Filippiläiskirjeen 2:6–9:ssä?

V: Maallinen prinssi voi riisua jalokivensä ja kuninkaalliset vaatteensa, pukeutua kerjäläiseksi ja mennä kaduille. Prinssi on kuitenkin edelleen prinssi, vaikka hänellä ei olisikaan ulkoisia tunnusmerkkejään.

Tämä jae sanoo nimenomaan vain, että Kristus alensi itsensä vapaaehtoisesti ja teki sen, mitä Hänen täytyi tehdä tullakseen ihmiseksi; siinä ei sanota, miten. Johanneksen evankeliumin 17:5:ssä Kristus pyysi Isää palauttamaan Hänelle sen kunnian, joka Hänellä oli ennen maailman alkua. Jeesus oli edelleen Jumala ollessaan maan päällä (Hepr. 1:8–9; Joh. 1:1 + Hepr. 13:8) ja ansaitsi saman kunnian ja palvonnan (Joh.5:22 –23;9:39 ).

Teoksessa The Complete Book of Bible Answers, s. 101–102, todetaan, että Kristus ei ”luopunut” mistään jumalallisista ominaisuuksistaan, vaan hän vain ”päätti vapaaehtoisesti olla käyttämättä” joitakin niistä. Toiset kristityt ovat eri mieltä ja sanovat, että Kristus ”luopui” joistakin toissijaisista jumalallisista ominaisuuksistaan, mutta ei millään tavalla, joka olisi poistanut Jeesuksen jumaluuden. Kummassakin tapauksessa tosiasia on, että Hän oli sekä Jumala että ihminen. Teoksessa *Now That’s a Good Question*, s. 42–43, esitetään lyhyt teologinen katsaus tähän aiheeseen ja korostetaan, että Jumalan Poika ei koskaan lakannut olemasta Jumala. Teoksessa *When Critics Ask*, s. 481, todetaan myös, että Jeesus oli edelleen Jumala, mutta Hän luopui jumaluuden oikeuksistaan.

K: Oliko Filipp. 2:6–11 alun perin Paavalin kirjoittama vai varhaiskristillinen ylistyslaulu?

V: Vaikka ei ole ulkoista näyttöä siitä, että kyseessä olisi varhaiskristillinen ylistyslaulu, runollinen rytmi viittaa siihen. Riippumatta siitä, oliko Paavali tämän alkuperäinen kirjoittaja vai kopioiko joku ” ” tämän ylistyslaulusta, se on silti kirjoitettu Filippiläiskirjeeseen Paavalin valtuutuksella.

Millard J. Ericksonin teoksessa Christian Theology (s. 689) todetaan, että käsitys siitä, että kyseessä olisi aramealainen ylistyslaulu, juontaa juurensa Ernst Lohmeyerilta. Erickson kuitenkin huomauttaa, ettei ole yksimielisyyttä siitä, miten kohta tulisi jakaa säkeistöihin (toisin kuin Psalmeissa). Se, onko kyseessä ylistyslaulu vai ei, ei vaikuta sen merkitykseen, sillä ”tulkintaa ei voi ohjata muoto”.

K: Miksi Filippiläiskirjeen 2:10 mukaan jokainen polvi taipuu Jeesuksen edessä?

V: Tämä ajatus on hyvin samankaltainen kuin Jesaja 45:23–24, jossa Jumala vannoo, että jokainen polvi taipuu Herran edessä. Jeesus ei ole vain maailman toivo; Hän on koko maailman ainoa toivo. Tämä tapahtuu todennäköisesti Suuren valkoisen valtaistuimen tuomion aikana. Tämä jae osoittaa myös, että siihen mennessä kaikki ovat kuulleet evankeliumin.

K: Miksi Paavali teki Filippiläiskirjeen 2:12:ssa eron tottelemisen välillä hänen ollessaan läsnä ja hänen poissa ollessaan?

V: Niin silloin kuin nytkin jotkut ihmiset tottelevat hyvin vain silloin, kun heidän johtajansa tai pomonsa tarkkailee heitä. Paavali kehuu heitä siitä, että he tottelevat johdonmukaisesti hyvin riippumatta siitä, onko Paavali paikalla vai ei. Joku sanoi kerran, että ”luonne” on se, millainen olet, kun kukaan ei katso. Tietenkin Jumala katsoo aina.

Eräs ystäväni Manner-Kiinasta pohti pitkään ja hartaasti seuraavaa asiaa ennen kuin hänestä tuli kristitty. Jos Jumalaa ei olisi, miksi et tekisi kaikkea mahdollista, kun kukaan ei katso? Valitettavasti pelkään, että muutkin ovat pohtineet tätä kysymystä, uskoneet, ettei Jumalaa ole, ja… no, toistuvat talouspetokset ja korkeat rikollisuusluvut kertovat loput tarinasta.

K: Filipp. 2:12:ssa sanotaan, että meidät pelastetaan armosta uskon kautta. Miten sitten toteutamme oman pelastuksemme?

V: Emme tule pelastetuiksi omien tekojemme kautta. Pelastuksemme hedelmä eli sen toteutuminen on kuitenkin yhdistelmä omaa työtämme ja Jumalan työtä meissä. Katso keskustelu Efesolaiskirjeen 2:5–8 ja Jaakobin kirjeen 2:14–25 kohdista.

K: Filippiläiskirjeen 2:14:n mukaan, eikö meidän todellakaan pitäisi koskaan nurista tai valittaa mistään?

V: Kuten Paavali ehdotti Filippiläiskirjeen 4:9:ssä, meidän on otettava mallia Paavalista. Paavali ei koskaan nurissut, valittanut tai harjoittanut turhaa marmatusta. Toisinaan kuitenkin Paavali toi voimakkaasti esiin puutteita osoittaakseen ihmisille, miten heidän tulisi muuttua.

K: Miten neuvoisit Filippiläiskirjeen 2:14 valossa kristittyä, joka on aina negatiivinen ja valittaa paljon?

V: Tässä on käsiteltävä kahta erillistä asiaa: hänen mieltään ja sydäntään.

Mieli: Hän ei ehkä lainkaan ole tietoinen siitä, että on negatiivinen ja valittaa paljon. Yksi ehdotus on istua ensin hänen kanssaan alas ja selittää, että tämä käyttäytyminen, josta hän ei ehkä ole tietoinen, ei ole Kristuksen kaltaista. Rohkaise häntä sitoutumaan muutokseen. Kerro hänelle, että kannustat häntä voittamaan tässä asiassa. Kerro hänelle, että kun hän lipsahtaa ja sanoo jotain, mitä ei pitäisi, muistutat häntä siitä – et tuomitsemisen vuoksi, vaan vain saadaksesi hänet tietoiseksi asiasta, jotta hän voi oppia lopettamaan sen, mikä on hänelle tällä hetkellä ehkä jo toinen luonto.

Sydän: He saattavat jatkaa masentavien asioiden sanomista, koska he eivät tunne sisällään paljon iloa. Näytä heille, millaista iloa he voivat kokea Herrassa, ja rohkaise heitä keskittymään siihen, kuten Filippiläiskirjeen 4:7–9 osoittaa.

K: Miten kristityt loistavat Filippiläiskirjeen 2:15:n mukaan ”valona maailmassa”?

V: Maan päällä vanhurskautemme ja luonteemme loistavat yhteiskunnan pimeyttä vasten. Taivaassa viisaat loistavat kuin taivas, ja ne, jotka johtavat monia totuuteen, loistavat kuin tähdet ikuisesti ja ikuisesti, kuten Danielin kirjassa 12:3 sanotaan.

K: Miten ja kenelle kristittyjen tulisi loistaa Filippiläiskirjeen 2:15–16 mukaan?

V: Aivan kuten tähti loistaa riippumatta siitä, kuka sitä katselee, meidän on osoitettava luonnettaamme riippumatta siitä, kuka maan päällä meitä tarkkailee. Mutta Jumala tarkkailee aina, ja todennäköisesti myös enkelit ja demonit tarkkailevat. Joten mene ulos ja tee mitä haluat. Muista vain, kuka tarkkailee, ja kenelle joudut antamaan tilin.

K: Filipp. 2:19:ssa Paavali sanoo, että hänellä oli Herran ilo. Mikä rooli muiden rohkaisemisella on tässä?

V: Ilo on jotain, joka on parasta jakaa, eikä pitää itsellään. Mutta vaikka emme ymmärtäisikään syytä, Jumala käskee meitä rohkaisemaan muita Room. 1:12; Fil. 2:19; 1. Tess. 5:11,14 ja Hebr. 3:13. Varhaiskristityt antavat meille esimerkkejä toisten rohkaisemisesta Ap. t. 15:31–32; 16:40; 18:27; 20:2.

K: Koska Filippiläiskirjeen 2:20–21:ssä kaikki tavoittelivat omaa etuaan eivätkä Jeesuksen etua, miksi Paavali kiitti Jumalaa heidän puolestaan Filippiläiskirjeen 1:3:ssa?

V: Hän ei tiennyt ketään muuta ehdokasta tiimiinsä, jolla olisi ollut yhtä suuri huoli toisista kuin Timoteuksella. Jokaisella on jossain määrin itsekkyyden syntejä, mutta virheistämme ja synneistämme huolimatta voimme silti kiittää Jumalaa toisistamme, vaikka olemmekin epätäydellisiä.

K: Voivatko aidot kristityt silti olla itsekeskeisiä (Fil. 2:21)?

V: Valitettavasti kyllä. Meidän tulisi olla Jumalakeskeisiä, mutta samalla tunnustaa, että Jumala haluaa meidän huolehtivan myös omista tarpeistamme. Kuitenkin, aivan kuten kristityt voivat unohtaa, että heidät on puhdistettu menneistä synneistään (2. Piet. 1:9), kristityt ovat toisinaan edelleen syntisiä ja itsekeskeisiä.

K: Mitä Filippiläiskirjeen 2:21:ssä tarkoitetaan itsekeskeisyydellä, ja miten voimme välttää sitä?

V: Laulussa ”Material Girl” laulun päähenkilö ei välitä mistään tai kenestäkään, paitsi rahasta. Maailmassa on paljon ”material girl” -tyyppisiä tyttöjä, mutta on myös paljon ”material boy” -tyyppisiä poikia. Me kristityt olemme kuitenkin juuri päinvastaisia. Ymmärrämme, että raha on vain väliaikaista ja että ainoat ikuiset asiat maan päällä ovat Jumalan sana ja ihmisten sielut. Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi jatkuvasti halveksia itseämme, vaan siitä, että meidän pitäisi kiinnittää niin paljon huomiota Jumalaan ja muihin, ettemme edes katso itseämme kovin usein.

Filippiläiskirjeen 2:21:ssä on jotain, mikä oli luultavasti tahatonta: Paavali oli niin iloinen Timoteuksesta, niin huolissaan filippiläisistä ja niin helpottunut siitä, että Epafroditus oli yhä elossa. Jos joku olisi muistuttanut Paavalia siitä, että hän itse oli pimeässä vankilassa ja mahdollisesti jopa teloituksen edessä, Paavali olisi saattanut sanoa: ”Ai niin, melkein unohdin sen!”

Rukoilkaa muiden puolesta.

K: Miten voimme Filippiläiskirjeen 2:21 valossa toimia itsekeskeisten kristittyjen kanssa?

V: Tarvitsemme kärsivällisyyttä. Monilla ihmisillä on vielä paljon itsekeskeisyyttä, kun he tulevat ensimmäistä kertaa Kristuksen luo. Sen sijaan, että tuomitsisimme heidät, meidän on ymmärrettävä, että Jumala ei ole vielä saanut heitä valmiiksi. Mutta ehkä Jumala voisi käyttää meitä ja esimerkkiämme auttaakseen heitä tulemaan Kristuskeskeisiksi itsekeskeisyyden sijaan. Jos henkilön sydän pyrkii jatkuvasti Jumalan tahtoon ja keskittyy rakastamaan muita, hänen keskittymisensä itseensä vähenee.

K: Mikä on merkittävää Epafrodituksessa Filippiläiskirjeen 2:25 kohdassa?

V: Epafroditusta ei kutsuttu seurakunnan johtajaksi, vanhimmaksi tai diakoniksi. Hänen ainoa tittelinsä seurakunnassa oli ”yksi teistä” Kolossalaiskirjeen 4:12:ssa. Ei tarvinnut olla johtaja voidakseen tulla uhrautuvasti auttamaan muita.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Epafroditus oli yleinen nimi; myös Neron ja myöhemmin Domitianuksen sihteeri oli nimeltään Epafroditus.

K: Filippiläiskirjeen 2:25:ssä sanotaan, että Paavali pystyi parantamaan. Miksi hän ei sitten voinut parantaa Epafroditusta, joka oli vähällä kuolla?

V: Paavalilla ei ollut valtaa parantaa mielivaltaisesti: vain Jumalalla on valta parantaa. Paavali oli kuitenkin usein parantamisen välineenä. Jumala, joka voi tehdä asioita niin kuin Hän haluaa, päätti kuitenkin olla parantamatta Epafroditusta välittömästi. Sitä paitsi Paavali itsekin oli sairas, kun hän puhui galatalaisille.

K: Miksi Paavali oli huolissaan Filippiläiskirjeen2:27 –28 kohdissa, kun hän kuitenkin sanoi Filippiläiskirjeen 4:6–7 kohdissa, ettei pidä olla huolissaan mistään?

V: Paavali ei koskaan väittänyt olevansa synnitön ja täydellinen, ja hän ilmaisi rehellisesti omia tunteitaan Filippiläiskirjeen 2:27–28:ssa. Meidän tulee seurata Paavalin esimerkkiä vain siltä osin kuin hän seuraa Kristusta (1. Korinttilaisille 11:1). Mutta kuten Paavali huomasi, jos huolestuminen on sinun sairautesi, niin rukous Jumalalle on sinun parannuskeinosi.

Filippiläiskirjeen kohdissa2:20 (merimnao) käytetty kreikkalainen sana ”huolestua” esiintyy Uudessa testamentissa yhdeksäntoista kertaa. Paavali käyttää sitä neljä kertaa positiivisessa merkityksessä (1. Kor.7:32 , 34;12:25 ; Filippiläiskirje2:20 ). Kaikissa muissa kohdissa (Matt.6:25 , 27, 28, 31, 34; Luuk.10:41 ) jne. se on negatiivisessa merkityksessä.

K: Miksi Paavali oli Filippiläiskirjeen 2:27–28:ssa huolissaan Epafrodituksen vakavasta sairaudesta, kun hän oli sanonut Filippiläiskirjeen1:21 –23:ssa, että elää on Kristuksessa ja kuolla on voitto?

V: Paavali ei ollut huolissaan itsestään, vaan Epafrodituksesta. Katso myös edellinen kysymys.

K: Filippiläiskirjeen 2:29:ssä meidän tietenkin tulee kunnioittaa Jumalaa, mutta miten meidän tulisi kunnioittaa myös esimerkillisiä uskovia heidän palveluksestaan?

V: On vääriä ja oikeita tapoja.

Vääriä tapoja ovat esimerkiksi heidän nostamisensa jalustalle ja heidän palvominen täydellisten uskovien esikuvina. Mutta mitä tapahtuu, kun uudet uskovat huomaavat, etteivät he olekaan täydellisiä? Jopa niin hyvä uskovainen kuin apostoli Pietari teki väärin (Gal. 2:11–14) ja joutui Paavalin julkisen nuhteen kohteeksi. Pietaria kunnioitettiin apostolina ennen kuin tämä tapahtui. Mutta vielä merkittävämpää on, että Pietaria kunnioitettiin apostolina myös sen jälkeen, kun hänen tekopyhyytensä, nuhde ja oletettu katumus olivat tapahtuneet. Toinen väärä tapa on asenne tai viestintä, jonka mukaan seurakunta ei selviäisi ilman heitä, tai se, että usko perustuu osittain heihin eikä pelkästään Jumalaan.

Oikeita tapoja ovat esimerkiksi heidän rohkaisemisensa yksityisesti, heidän esiin tuominen julkisesti kiitoksen kohteeksi hyvänä esimerkkinä (vaikka he eivät olisikaan täydellisiä) sekä muiden rohkaiseminen ottamaan heistä oppia.

K: Mitkä ovat Filipp. 2:29:n mukaan rajat sille, miten toisia kunnioitetaan heidän palveluksestaan?

V: Katsokaamme ensin Jeesusta. Sanomme aivan oikein, että Jeesus oli välttämätön lunastuksellemme, Hän on välittäjämme, rukoilemme Häntä avusta, ylistämme Häntä lauluilla ja palvomme ja ylistämme Häntä jumalanpalveluksessa. Mutta kun roomalaiskatolilaiset tekevät samoin Marian suhteen, miten se eroaa palvonnasta, paitsi että sana ”palvonta” on korvattu sanalla ”kunnioitus”? Mitään näistä asioista ei mainita Raamatussa kenenkään ihmisen kohdalla, paitsi Jeesuksen.

Voimme kuitenkin kunnioittaa ja ihailla Mariaa ja muita uskovia (jotka elävät maan päällä ja taivaassa), voimme kutsua Mariaa ”siunatuksi” Luukkaan evankeliumin 1:48 mukaisesti ja voimme kertoa heidän hyvistä teoistaan muille. On kuitenkin varottava, ettemme osoita heille sellaista omistautumista, joka tulisi osoittaa ainoastaan Jumalalle, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 11:2–3 sanoo. ”Minä olen teistä jumalallisen kateellinen. Sillä minä olen luvannut teidät yhdelle miehelle, jotta voisin esittää teidät puhtaina neitsyinä Kristukselle. (3) Pelkään kuitenkin, että aivan kuten Eeva joutui käärmeen viekkauden harhaanjohtamaksi, niin myös teidän mielenne saatetaan johtaa harhaan teidän yksinkertaisesta ja puhtaasta omistautumisestanne Kristukselle.” (BSB)

K: Miksi Paavali näytti Filippiläiskirjeen 2:30 kohdassa suhtautuvan kielteisesti filippiläisiin sanoessaan: ”korvataksenne palveluksenne puutteen minua kohtaan”?

V: On hyvä olla suorapuheinen, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei ihmisiä suojella positiivisilta tai negatiivisilta asioilta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole negatiivista. Paavali oli erittäin kiitollinen siitä, että he olivat lähettäneet Epafrodituksen auttamaan häntä, ja hän korosti tietävänsä, että Epafroditus oli siellä antamassa hänelle sitä apua, jota he eivät itse voineet antaa.

K: Onko Filipp. 3:1:ssä kirjoitustyylissä muutosta, joka viittaisi toisen kirjoittajan laatimaan toiseen kirjeeseen?

V: Ei. Tämän oletuksen esitti muotokritiikki, jonka uskottavuus on nykyään perusteellisesti kyseenalaistettu. Ennen kuin vastaan kysymykseen, mainitsen ensin tosiasian, jota en käytä vastauksessani.

Filippiläiskirjeen 1:1:ssä sanotaan, että Filippiläiskirjeen ovat kirjoittaneet Paavali ja Timoteus. Vaikka Paavali olisi voinut kirjoittaa yhden osan ja Timoteus toisen, tyylin muutos ei ole niin suuri, että se viittaisi tähän. Paavali oli todennäköisesti ainoa kirjoittaja.

Vastaus: Erilaisesta kirjoittajasta ei ole lainkaan todisteita, paitsi tyylin muutos. Siirtyminen rohkaisusta nuhteeseen voi johtua neljän syyn yhdistelmästä.

1. Muinaisessa kirjeen kirjoitustavassa ei vaadittu siirtymäkohtia yhtä paljon kuin nykyaikaisissa virallisissa asiakirjoissa.

2. Äkillinen muutos johtuu aiheen vaihtumisesta.

3. Paavali saattoi joutua keskeyttämään kirjoittamisen tässä kohdassa. (Lightfoot esitti tämän ensimmäisenä.)

4. Tässä käytetty kreikkalainen sana voi tarkoittaa ”lopuksi”, ”lisäksi”, ”sitä paitsi”, ”myös” tai ”mitä tulee muuhun”. 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:1 käyttää samaa sanaa samalla tavalla.

Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 11, sivut 96–97, 137–138 todetaan, että kukaan ei koskaan kyseenalaistanut Filippiläiskirjeen yhtenäisyyttä ennen kuin F.C. Baur (1792–1860) ja liberaali Tübingenin koulu Saksassa 1800-luvulla, ja että näkemystä Filippiläiskirjeen useista kirjoittajista ei ole koskaan laajalti hyväksytty.

K: Miksi Paavali korosti iloa Filippiläiskirjeen 3:1:ssä?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta voimme nähdä neljä syytä.

Katse olosuhteiden yli: Filippiläiset saattoivat olla pettyneitä siitä, että Paavali oli vankilassa. Paavali halusi heidän olevan iloisia ja katsovan Jumalaan, ei Paavaliin.

Normaalia kristillisessä elämässä: Kristityn elämän tulee olla täynnä iloa olosuhteista riippumatta.

Voiman vuoksi: Nehemian kirjassa 8:10 ja seuraavissa jakeissa sanotaan: ”Herran ilo on teidän voimanne.” Kun ymmärrämme suhteemme Jumalaan ja iloitsemme siitä, meillä on kestävyyttä kohdata maailman koettelemukset ja kiusaukset emmekä anna tämän maailman menestyksen horjuttaa meitä.

Jotta voimme rohkaista muita jatkamaan Kristuksen kanssa: On vaikea olla valo muille, kun on itse surullinen ja masentunut.

K: Miksi Paavali kutsuu Filipp. 3:2:ssa joitakin juutalaisuuden kannattajia ”koiriksi”, kun meidän ei kuitenkaan tule tuomita toisia Matt. 7:1–5:n mukaan?

V: Paavali ei tuominnut heidän iankaikkista tilaansa (hylättyjä vai valittuja), vaan hänen nimittelynsä oli ankara nuhde ihmisille, jotka olivat samanlaisia kuin hän itse oli kerran ollut. Juutalaiset kutsuivat toisinaan pakanoita koiriksi. Paavali käänsi tässä tilanteen heitä vastaan.

Kreikan kielessä on kaksi sanaa koiralle: kynarion tarkoittaa talokoiraa tai lemmikkiä, ja kuon, jota tässä käytetään, tarkoittaa ulkokoiraa tai katukoiraa.

K: Miten luonnollinen etu voi Filipp. 3:4–11:n mukaan muuttua haitaksi?

V: Paavali mainitsi kahdenlaisia etuja: syntymästä johtuvat edut ja ahkeralla työllä ansaitut edut. Ovatko ne hyvä vai huono asia, riippuu sekä siitä, mihin niitä käytät, että siitä, miten niitä käytät. Kaikki riippuu siitä, luotatko liha . Pidätkö näitä etuja omina tai sinulle kuuluvina, vai pidätkö niitä Jumalan lahjoina, jotka Hän on lainannut meille käytettäväksi Hänen kunniakseen? Käytätkö niitä niin kuin Jumala haluaisi sinun tekevän, vai otatko moraalisia tai eettisiä oikoteitä saavuttaaksesi joko omat tavoitteesi tai sen, mitä luulet olevan Jumalan sinulle asettamat tavoitteet? Jos et aidosti voi saavuttaa tavoitteitasi syntiä tekemättä, Jumala ei haluaisi sinun tavoittelevan sitä tavoitetta.

Filippiläiskirjeen 3:7 on kutsuttu ”suureksi luopumiseksi”. Paavali luettelee joitakin luonnollisia etujaan ja sanoo, että ne ovat arvottomia verrattuna Kristuksen tuntemiseen. Meidän on kysyttävä itseltämme, kuinka paljon yritämme luottaa etuihimme sen sijaan, että luottaisimme Jumalaan. Jos luonnollinen etu korvaa luottamuksemme Jumalaan, se on rasite.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 11, s. 140, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 660, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1971.

K: Mitä oikeuksia meillä on kristittyinä Filippiläiskirjeen 3:7–8 mukaan?

V: Meille on annettu oikeus olla Jumalan lapsia. Kaikki oikeuksiemme käyttö tai käyttämättä jättäminen perustuu tähän. Ensin esitän muutamia ehdottomia sääntöjä ja sitten yleisiä ohjeita oikeuksiemme puolustamisesta verrattuna toisen posken kääntämiseen.

Kiinteät säännöt

1. Se, että meillä on oikeus, ei tarkoita, että meidän täytyy käyttää sitä. Paavali päätti olla käyttämättä oikeuttaan ottaa rahaa sanan saarnaamisesta (1. Kor. 9:6) tai saada uskovainen vaimo (1. Kor. 9:5).

2. Joskus poliittisten oikeuksien käyttäminen on hyväksyttävää, kuten Paavali teki Filippissä (Apostolien teot16:37 –40), välttäessään ruoskimista (Apostolien teot22:25 –29) ja valittaessaan keisarille (Apostolien teot 25:10–12).

3. Meillä ei ole oikeutta haastaa muita uskovia oikeuteen (1. Kor. 6:1–8).

4. Meillä on oikeus pyytää, että muiden kristittyjen välisiä riitoja sovitellaan muiden kristittyjen toimesta (1. Kor. 6:1–8).

5. Meillä ei ole oikeutta yrittää kostaa (Roomalaiskirje12:19 –21; 5. Mooseksen kirja 32:35).

6. Meillä ei ole oikeutta kantaa kaunaa (Efesolaisille4:26 –27).

7. Meillä ei ole oikeutta puolustautua tavoilla, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia (Efesolaisille5:11 –12). Meillä ei ole oikeutta toimia lain vastaisesti (Roomalaisille 13:1–7).

Yleisiä ohjeita

Joissakin tapauksissa Paavali puolusti oikeuksiaan evankeliumin vuoksi, ja Jeremian kirjan 22:15–16 osoittaa, että meidän tulee puolustaa sorrettujen oikeuksia. Ihmisen ensimmäinen luonnollinen reaktio on suuttua tai kostaa. Jeesus kuitenkin kehotti myös kääntämään toisen posken (Luuk.6:29 ).

Päätös siitä, milloin puolustamme oikeuksiamme ja milloin emme, tulisi tehdä sen perusteella, mikä parhaiten edistää lopullisen tavoitteemme saavuttamista. Mutta mikä on lopullinen tavoitteemme? Sen ei tulisi olla oman reviirimme (eli alueemme) suojeleminen tai vaurautemme tai valtamme kasvattaminen. Lopullinen tavoitteemme on pikemminkin Jumalan kunnioittaminen. Puolustakaa siis oikeuksianne silloin, kun se parhaiten kunnioittaa Jumalaa, ja kääntäkää toinen poski silloin, kun se parhaiten kunnioittaa Jumalaa.

Muista, että oikeuksiemme puolustaminen voi olla hyvä asia, mutta kun halumme puolustaa oikeuksiamme on suurempi kuin halumme ylistää Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla, halumme puolustaa oikeuksiamme on synti.

K: Miksi Filipp. 3:8:ssa jotkut ovat menettäneet halunsa yksinkertaisesti ”tuntea Kristuksen”?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana ei ole tavallinen sana ”tuntea”. Se on pikemminkin gnonai, joka tarkoittaa kokemuksen kautta tuntemista. Pyrkitkö läheisempään suhteeseen Jumalaan kuin sinulla on nyt?

Hudson Taylor sanoi: ”Meidän on välttämätöntä antaa itsemme maailman elämän puolesta … Hedelmien tuottaminen edellyttää ristin kantamista. ’Jollei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin.’ Tiedämme, kuinka Herra Jeesus tuli hedelmälliseksi – ei pelkästään kantamalla ristiään, vaan kuolemalla sen päällä. Tiedämmekö paljoakaan yhteydestä Häneen tässä asiassa? Ei ole kahta Kristusta – rentoa Kristusta rennolle kristityille ja kärsivää, vaivalloista Kristusta poikkeuksellisille uskoville. On vain yksi Kristus. Olemmeko valmiita pysymään Hänessä ja siten kantamaan hedelmää?” Lainaus teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1974 (lainattu rouva Howard Taylorin teoksesta Behind the Ranges, s. 170.)

K: Ajattiko Paavali Filipp. 3:10:ssä, että hän saattaisi jäädä paitsi ensimmäisestä ylösnousemuksesta?

V: Ei. Paavalin toivo tässä oli varma toivo, ei toiveajattelua. Samoin kun Paavali odotti innokkaasti Kristuksen paluuta, se ei tarkoittanut, että Paavali olisi ollut epävarma siitä, palaisiko Kristus koskaan. Kummassakaan tapauksessa Paavalin sydämellisen toiveen ilmaisemista ei pidä tulkita väärin niin, että Paavali olisi kiistänyt varmuutensa siitä, että hänen toiveensa täyttyisi.

K: Miksi Filippiläiskirjeen 3:15:ssä jotkut kristityt ovat taitavia huomaamaan toisten taloudelliset tarpeet, kun taas toiset ovat sille sokeita?

V: Joillakin kristityillä on ”avun” lahja, jonka ansiosta he huomaavat muiden tarpeet nopeammin. Toiset eivät ehkä halua kiinnittää huomiota, koska eivät halua joutua tilanteeseen, jossa he kokevat velvollisuudekseen auttaa.

Jos seurakunnassa joku jäsen ei näytä koskaan osallistuvan tapahtumiin, jotka saattavat maksaa rahaa, hänellä ei ehkä ole ylimääräistä rahaa. Voit kysyä kohteliaasti, tarvitsisiko hän apua, ja auttaa häntä taloudellisesti.

Usein seurakunta saattaa ilmoittaa leiristä, retriitistä tai muusta tapahtumasta, joka maksaa rahaa, mutta pyytää ihmisiä, joilla on vaikeuksia maksaa mutta jotka silti haluavat osallistua, ottamaan yhteyttä seurakuntaan, jolloin seurakunta voi myöntää heille apurahan avuksi.

K: Filipp. 3:17, Filipp. 4:9 ja 1. Kor. 11:1:ssä sanotaan, että meidän tulee seurata Paavalin esimerkkiä. Oikeuttaako tämä autoritaarisen johtamistavan?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Paavali oli apostoli, ja meidän on asetettava hänen Raamatun kirjoituksensa korkeammalle auktoriteetille kuin mikään nykypäivän johtaja tai niin sanottu apostoli.

2. 1. Piet. 5:3–4 sanoo, että johtajien tulee olla hyviä esimerkkejä laumalle. Oletettavasti meidän tulee seurata näitä hyviä esimerkkejä.

3. Heprealaiskirjeen 13:17 mukaan meidän on edelleen toteltava johtajiamme nykyäänkin. 1. Pietarin kirjeen 5:3–4 mukaan johtajien ei kuitenkaan tule hallita laumaa.

Katso laajempi vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 229–230.

K: Keitä ovat Filippiläiskirjeen 3:18:ssa mainitut ihmiset, jotka elävät Kristuksen ristin vihollisina?

V: Filippiläiskirjeen 3:18 ei puhu Jumalan vihollisista tai totuuden vihollisista, vaan nimenomaan Kristuksen ristin vihollisista. Nämä eivät välttämättä ole pakanallisia, sillä monet pakanalliset eivät tiedä mitään Kristuksen rististä; nämä ovat ihmisiä, jotka ovat kuulleet ristin sanoman ja ovat sen vihollisia. Joskus ihmiset, jotka ovat kasvaneet seurakunnassa, mutta eivät enää halua seurata Kristusta, voivat tulla sen vihollisiksi, mitä he ovat kuulleet.

Kyse ei ole pelkästään juutalaisuuden kannattajista, sillä heistä on jo puhuttu edellisessä osassa. Pikemminkin kyse on kristityiksi tunnustautuvista ihmisistä, jotka noudattavat helppoa uskoa ja elävät niin kuin haluavat.

Heidän kohtalonsa on tuho.

Miksi Paavali itki heidän puolestaan? Se johtui vahingosta, jonka he aiheuttivat seurakunnalle, ja vahingosta, jonka tämä aiheutti heille itselleen.

K: Miten Filippiläiskirjeen 3:18 mukaan seurakunnan jäsenet voivat elää ”Kristuksen ristin vihollisina”?

V: Paavali sanoo, että heidän ”loppunsa on tuho”, joten nämä ihmiset eivät ole aitoja uskovia, vaan seurakunnan jäseniä, jotka joutuvat helvettiin. Paavali ei sanonut tätä ilosta tai vihasta, vaan hän sanoi tämän ”kyynelsilmin” ja surullisena.

K: Käyttikö Paavali Filippiläiskirjeen 3:20:ssa Jeesusta ”Vapahtajaksemme” viittaamalla pakanallisiin lähteisiin?

V: Ei. Vaikka tätä kreikkalaista sanaa (soter) käytettiinkin itse asiassa epäjumalille ja ihmisjohtajille, kreikkalaisessa Septuagintassa tätä sanaa (soter) käytettiin Jumalasta Psalmin 24:5:ssä, 26:9:ssä ja muissa kohdissa. Jos mitään, niin Uusi testamentti ”lainasi” tämän arvonimen Vanhasta testamentista.

K: Mitä sana ”kruunu” tarkoittaa Filippiläiskirjeen 4:1:ssä?

V: Kreikkalainen sana diadema voi tarkoittaa vain kruunua, mutta sitä sanaa ei tässä käytetä. Tässä käytetty kreikkalainen sana on stephanos. Se viittaa voittoon ja palkintoon, ei välttämättä hallitsijuuteen. Samaa sanaa käytetään Jeesuksen orjantappurakruunusta. Ja on hämmästyttävää miettiä, että Jeesus kesti orjantappurakruunun, jotta me voisimme saada voittokruunun.

K: Miten Filippiläiskirjeen 4:2–3:n mukaan tulisi toimia niiden uskovien kanssa, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen tai jotka eivät tule toimeen sinun kanssasi?

V: Filippiläisten keskuudessa kaikki ei sujunut täydellisesti. Ilmeisesti Euodia ja Syntyche työskentelivät evankeliumin hyväksi, molemmat jopa Paavalin rinnalla, mutta heillä oli vaikeuksia tulla toimeen keskenään. Tätä kirjoittaessaan Paavali tiesi, ettei kyseessä ollut lyhytaikainen, kertaluonteinen asia, vaan mahdollisesti jatkuva ongelma.

Paavali ei sanonut, kumpi oli väärässä, vai olivatko molemmat. Euodia ja Syntyche olivat yleisiä kreikkalaisia naisten nimiä. Nimeä Syzygus ei löydy muualta kreikkalaisesta kirjallisuudesta, joten ehkä Paavali käyttää ilmausta ”työkumppani”, koska hän ei halua mainita henkilön nimeä, ja kyseinen henkilö tietäisi kuka hän on.

Johanneksen evankeliumin 17. luvussa, Jeesuksen ylipapillisessa rukouksessa, Jeesus rukoilee kohdassa 17:23, että Hänen lapsillaan olisi ykseys, jotta maailma tietäisi, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen. Jos erimielisyytesi on julkista, millaisen viestin se lähettää maailmalle? 1. Johanneksen kirjeen 3:10 sisältää vielä voimakkaampia sanoja. Jos et rakasta veljeäsi, et ole Jumalasta. Siinä ei sanota, ettei se olisi joskus vaikeaa, etkä ehkä pidä veljestäsi, mutta jos sinulla ei ole rakkautta heitä kohtaan, tarkista, oletko ylipäätään aito kristitty.

Kun muistat, että Herra on lähellä, se voi tehokkaasti asettaa pikkumaiset riitamme oikeaan perspektiiviin. Muista, kuinka paljon Jumala rakastaa heitä; niin paljon, että Jeesus kuoli heidän puolestaan. Se vääryys – tai ainakin sinun mielestäsi vääryys –, jonka he ovat tehneet sinun kaltaisellesi hauraalle, syntiselle olennolle, on niin, niin pieni verrattuna niihin Jumalaa vastaan tehtyihin synteihin, jotka Hän on sinulle antanut anteeksi. Tee rauha heidän kanssaan, jos se on sinusta kiinni. Jos se ei ole, varmista, että he näkevät, että olet valmis tekemään rauhan heidän kanssaan. Lopuksi muista, että tulet olemaan taivaassa palvomassa Jumalaa ikuisesti – heidän kanssaan.

K: Kuka on Filipp. 4:3:ssa ”Syzygus” eli ”ikeenkumppani”?

V: Kreikkalainen sana tarkoittaa ”kärrykumppania”, ja asiasta on kaksi näkemystä:

1. Kreikkalainen sana Syzygus voisi olla henkilön nimi. Meillä ei kuitenkaan ole tietoja siitä, että kukaan kreikkalainen olisi käyttänyt tätä henkilönimenä.

2. Paavali saattoi tarkoituksella jättää nimeämättä henkilön, jota hän erityisesti halusi auttaa Euodian ja Syntychen välisessä riidassa. Joskus ihmiset, jotka diplomaattisesti sovittelevat riitoja, toimivat paremmin, kun huomiota ei kiinnitetä heihin.

K: Pitäisikö kristittyjen iloita Filipp. 4:4:n mukaan, kun Jeesus sanoi Matt. 5:4:ssä, että surijat ovat siunattuja?

V: Sinun on surtava ja katuttava syntejäsi, ennen kuin voit iloita Jumalan lapsena. Jopa kristittyinä suremme asioita, jotka säröyttävät Jumalan sydämen, mutta jopa surussamme iloitsemme suhteestamme Jumalaan. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 482–483) korostetaan, että suru on ehto ja ilomme on seurausta oikeasta suhteesta Jumalaan.

K: Miten Herra oli lähellä 2 000 vuotta sitten (Fil. 4:5)?

V: Niin nyt kuin silloinkin Herra on lähellä meitä ei vain yhdellä, vaan kolmella tavalla.

1. Elämämme vaihtelevuuden vuoksi voimme kuolla ja kohdata Herran milloin tahansa.

2. Kukaan ei tiedä Kristuksen paluun päivää tai hetkeä (Matt. 24:36) eikä sitä, onko se ajallisesti lähellä vai kaukana. Se on kuitenkin välitön siinä mielessä, että Kristuksen paluun edellytykset voivat täyttyä nopeasti.

3. Kristus on lähellä ja asuu kaikissa uskovissa (Joh. 14:23; Room. 8:9).

K: Miten Filipp. 4:6–7:n mukainen Jumalan rauha auttaa meitä, kun olemme huolissamme?

V: Vaikka yrittäisimme kuinka kovasti tahansa, emme voi saavuttaa Jumalan rauhaa omin voimin; se on jotain, joka annetaan meille. Kun esitämme pyyntömme Jumalalle rukouksessa, Jumalan rauha voi vartioida (eli puolustaa) sekä sydäntämme että mieltämme. Kun keskitymme Jumalaan ja iankaikkisiin asioihin, omat hetkelliset huolemme voivat tuntua vähäisiltä.

K: Filipp. 4:10,20:n perusteella ihmiset eivät pitäneet Paavalia lainkaan stoalaisena. Miten voimme vaikuttaa vähemmän stoalaisilta muiden silmissä?

V: Stoalainen henkilö tässä yhteydessä on joku, joka vaikuttaa aina järkiperäiseltä ja rauhalliselta; hän ei näytä juurikaan tunteita tai innostusta. Paavali oli varmasti järkiperäinen, mutta monesti hän ei ollut rauhallinen vaan tunteellinen, olipa kyseessä sitten järkytys ihmisten teoista, suru synnistä tai innostus, joka pursusi ilosta, kun hän ylistää Jumalaa. Joillakin nykypäivän kristityillä järkiperäisyys saattaa olla hyvin hallussa, mutta he ovat ehkä menettäneet joitakin niistä muista piirteistä, joita Paavalilla oli. Stoisuuteen on kaksi ”parannuskeinoa”: toissijainen ja ensisijainen. Toissijainen parannuskeino on ymmärtää, kuka olet. Jumalan armosta ja laupeudesta sinulla on täysin ansaitsematon etuoikeus olla Jumalan lapsi. Kristuksessa olet syntynyt uudesti ja vaihtanut vanhan syntisen elämäsi, sen syntiset houkutukset ja itsekkäät kunnianhimoasi, uuden elämän vapauteen Kristuksessa. Niihin asioihin, jotka hallitsivat sinua vanhassa elämässäsi, Jumala on nyt antanut sinulle voiman Pyhän Hengen kautta voittaa ne. Mutta se on vain toissijainen parannuskeino. Ensisijainen parannuskeino on ymmärtää, kuka Jeesus todella on. Jeesus ei ole vain vähän Jumala, vaan täysin Jumala; ja Hän laskeutui niin alas, että tuli maan päälle, ruumiillistui todelliseksi ihmiseksi ja kuoli meidän syntiemme tähden, koska Hän rakasti meitä. Jeesus, jolla oli voima nousta kuolleista, elää nyt meissä Pyhän Hengen kautta. Olemme Kristuksen perillisiä, ja kun Kristus ilmestyy kirkkaudessaan Kolossalaiskirjeen 3:4 mukaan, mekin ilmestymme kirkkaudessa Hänen kanssaan.

Paavalia ei innostanut pelkästään se, mitä Kristus teki hänen puolestaan henkilökohtaisesti; Paavali oli innoissaan myös evankeliumin jakamisesta ja siitä, että hän sai nähdä ihmisten tulevan Kristuksen luo. Mikä innostaa sinua eniten?

K: Filippiläiskirjeen 4:11:ssä sanotaan, että maailmassa tapahtuu niin paljon, että saatamme jäädä paitsi jostakin. Miten voimme oppia olemaan tyytyväisiä Kristuksessa?

V: Ensinnäkin, jos sinulla ei ole aitoa, henkilökohtaista suhdetta Kristukseen, sinun on pyydettävä Kristusta sydämeesi. Se on tyytyväisyyden edellytys; voit olla aidosti tyytyväinen vain Kristuksessa.

Seuraavaksi kysy itseltäsi: ”Mitä sinä tavoittelet?” Jotkut tavoittelevat mainetta, kunnianhimoa, valtaa tai rahaa; toiset tavoittelevat nautintoa syntisten asioiden kautta, kuten juopottelun, huumeiden tai avioliiton ulkopuolisen seksin avulla. Toiset taas tavoittelevat nautinnollisia kokemuksia, jotka eivät ole syntisiä, kuten matkustamista, ihmissuhteita, musiikkia, ruokailua, venettä tai tiettyjä muita aineellisia asioita. Jotkut eivät tavoittele nautintoja ja kokemuksia, vaan muita asioita: kauneutta (kosmeettisten toimenpiteiden avulla tai ilman), terveyttä tai urheilullista kuntoa. Toiset taas ovat tämän vastakohdalla: he eivät ehkä tavoittele mitään; heillä ei ehkä ole suuria toiveita, vaan ehkä vain joitakin pieniä. Mihin ryhmään Paavali kuului? Paavali ei todellakaan kuulunut mihinkään edellä mainituista. Hänellä oli suuri, vielä täyttymätön toive, jota hän tavoitteli. Paavali tavoitteli Jumalan päämäärää: tuoda koko maailma Kristuksen luo, jotta maailma tuntisi Jeesuksen. Saavuttiko Paavali tavoitteensa? Yhdessä mielessä ei, sillä kun Paavali kuoli, koko maailma ei ollut vielä kuullut Jeesuksesta. Mutta toisessa mielessä Paavali onnistui, sillä hän oli tottelevainen sekä Jumalan johdatuksen että oman aloitteellisuutensa kautta. Väitän, että Paavali teki kaiken, mitä Jumala oli hänelle määrännyt. Vaikka elämänsä lopussa Paavalin sydän vieläkin särki kadotettujen puolesta, uskon, että Paavali oli tyytyväinen siihen, kuka hän oli Kristuksessa, ja siihen, mitä hän teki Kristuksen puolesta.

Haluatko olla tyytyväinen Kristuksessa? Vietä aikaa Kristuksen kanssa kuten Paavali teki, rukoile kuten Paavali rukoili ja ole aktiivinen kuten Paavali oli. Älä ryhdy tekemään sitä, mitä Jumala antoi Paavalin tehdä, vaan ryhdy rukoillen tekemään sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän.

K: Mitä Filipp. 4:16–18 opettaa meille antamisesta?

V: Ilmeisesti filippiläiset lähettivät Paavalille rahallista apua ilman, että Paavali olisi sitä pyytänyt. Ainakin joissakin tapauksissa Paavali ei odottanut sitä. Annatko rahaa sitä tarvitseville kristityille työntekijöille, vaikka he eivät olisi sitä sinulta pyytäneet? On surullista, kun kristityt lähetyssaarnaajat, jotka on kutsuttu tekemään Jumalan työtä ulkomailla, joutuvat palaamaan kotiin pelkästään kerätäkseen lisää tukea.

K: Täyttääkö Jumala Filipp. 4:19:n mukaan todella kaikki tarpeemme, kuten silloin, kun Paavali kärsi nälästä (Filipp. 4:12)?

V: Kun annamme Hänen tehdä niin, Jumala todellakin täyttää kaikki tarpeemme. Se, ettei koskaan joudu kärsimään nälkää, on halu, ei tarve. Elämä ei ole aina niin ruusuista kristityille tällä maalla, kuten Paavali totesi 1. Korinttolaiskirjeen 15:19:ssä. Kuitenkin, kuten Roomalaiskirjeen 8:18 ja 1. Pietarin kirjeen 4:12–14 osoittavat, maalliset kärsimyksemme eivät ole mitään verrattuna tulevaan kirkkauteemme.

K: Keitä tarkalleen ottaen kuului keisarin talouteen Filippiläiskirjeen 4:22:ssa?

V: The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 11. osan sivun 159 mukaan tutkijat ovat koonneet luetteloita keisarin talonväestä hautakirjoitusten perusteella. Siihen kuului valtava määrä keisarin palvelijoita ja ulkomaalaisia orjia.

K: Mistä tiedämme, että Paavali todella kirjoitti Filippiläiskirjeen?

V: Filippiläiskirjeen 1:1 sanoo niin, eikä varhaiskirkko koskaan kyseenalaistanut tätä.

Varhaiskristillisiä kirjoittajia, jotka nimenomaisesti totesivat Paavalin kirjoittaneen Filippiläiskirjeen, ovat Polykarpos, Lyonin Irenaeus, Muratorin kaanon, Aleksandrian Klemens, Tertullianus, Hippolytos, Origenes, ”Traktaatti uudelleenkasteesta”, Karthagon Cyprianus, Petauksen Victorinus, Aleksandrian Pietari, Aleksandrian Athanasius ja Kaisarean Eusebius. Novatianus lainaa Filippiläiskirjeen 2:6–11 sanoen, että se on ”apostolin kirjoittama”.

K: Mitä todisteita meillä on siitä, että Filippiläiskirjeen tulisi kuulua Raamattuun?

V: On ainakin kolme hyvää syytä.

1. Paavali kirjoitti sen, ja hän oli apostoli. Pietari todisti 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa, että Paavalin sanat olivat pyhää kirjoitusta.

2. Paavali itse sanoi olevansa apostoli 1. Timoteuksen kirjeen 1:1; 2:7; Roomalaiskirjeen 1:1; 1. Korinttolaiskirjeen 1:1; 9:1; 2. Korinttolaiskirjeen 1:1; 11:5; Galatalaiskirjeen 1:1; Efesolaiskirjeen 1:1; Kolossalaiskirjeen 1:1; 2. Timoteuksen kirjeen 1:1; Tituksen kirjeen 1:1.

3. Varhaiskirkon todisteet. Katso seuraavan kysymyksen osa 3, jossa mainitaan kirjoittajat, jotka viittaavat Filippiläiskirjeeseen.

K: Mistä tiedämme, että nykyinen Filippiläiskirje on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Ainakin 72 käsikirjoitusta ja varhaiskirkon kirjoittajaa on lainannut tai viitannut Filippiläiskirjeen jakeisiin. Tähän on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25; Matteus 24:35.

2. Varhaisimmissa Filippiläiskirjeen käsikirjoituksissa, jotka meillä on, on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

s. 16 Filippiläiskirje 3:10–17; 4:2–8 (3. vuosisadan loppu) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on kuva sivusta 16 sivulla 86.

3./4. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 46 Chester Beatty II (100–150 jKr.) sisältää 84 jaetta Filippiläiskirjeestä. Tarkemmin sanottuna siinä on Filippiläiskirje 1:1, 5–15, 17–28; 1:30–2:12; 2:14–27; 2:29–3:8; 3:10–21; 4:2–12; 4:14–23 sekä muita osia Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä. Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta p46 sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stikometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattimainen kirjuri.

3. vuosisadan alkupuoli – 1936 – Frederic G. Kenyon teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

2. vuosisata, 200 jKr. – 1935 – Ulrich Wilcken teoksen *The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts* mukaan.

vuosi 200 jKr. – 1968 – teoksen The Text of the New Testament mukaan.

81–96 jKr. – 1988 – Young Kyu Kim teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland et al., kolmas painos.

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

2. vuosisadan alku–puoliväli – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti. Tämä perustuu osittain siihen, että käsiala on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 8:ssa (1. vuosisadan loppu tai 2. vuosisadan alku) ja Papyrus Oxyrhynchus 2337:ssa (1. vuosisadan loppu).

s. 61 Roomalaiskirje 16:23,25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 2–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16; Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukselle 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonille 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos.

Noin 700 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

Vaticanus [B] 325–350 jKr. Koko Uusi testamentti Heprealaiskirjeen 9:15 asti. Puuttuvat 1. ja 2. Timoteuskirje, Titukskirje, Filemonin kirje ja Ilmestyskirja.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr. Koko Filippiläiskirje

Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) Koko Filippiläiskirje

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidilainen koptinkielinen [Sah] 3./4. vuosisata

Latinalainen Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

Peshitta-syria [Syr P] 400–450 jKr.

Filoksenin syyria [Syr Ph] 507/508 jKr.

Claromontanus [D] 5./6. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian [Geo] 5. vuosisadalta lähtien

Etiopialainen [Eth] noin vuodesta 500 jKr.

Goottilainen [Goth] 493–555 jKr.

3. Todisteita varhaisesta kirkosta. Varhaisen kirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat Filippiläiskirjeestä noin 90 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 41 % Filippiläiskirjeestä, laskemalla osajakeet osina. Se on 42,4 jaetta yhteensä 104 jakeesta.

Seuraavassa on luettelo Nikäan kirkolliskokousta edeltäneistä kirjoittajista, jotka lainasivat Filippiläiskirjeestä.

Diognetukselle osoitettu kirje (n. 130–200 jKr.) 5. luku, s. 27 viittaa Filippiläiskirjeen 3:20 kohtaan ”taivaan kansalaiset”.

Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 3, s. 33, mainitsee Paavalin kirjoittaneen filippiläisille vuosina 110–155 jKr. Polykarpos puhuu myös ”Paavalista ja muista apostoleista” luvussa 9, s. 35.

Polykarpoksen kirje filippiläisille (100–155 jKr.) 3. luku, s. 33, kertoo, että siunattu ja kirkastettu Paavali kirjoitti filippiläisille kirjeen. Hän viittaa myös Filippiläiskirjeen 2:16:een 9. luvussa, s. 35.

Wienin ja Lugdunumin kristityt (177 jKr.) lainaavat Filippiläiskirjeen 2:6, s. 783–784

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeeseen lukuisissa kohdissa. Teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen” (4. kirja, luku 18.4) Irenaeus lainaa Filippiläiskirjeen 4:18 ja aloittaa lainauksen sanoilla: ”Kuten Paavali myös sanoo filippiläisille.” Hän lainaa myös Filippiläiskirjeen 2:11.

Teoksessa ”Scillitan marttyyrien kärsimyskertomus” (180–202 jKr.) mainitaan, että varhaisilla kristityillä oli hallussaan Paavalin kirjoituksia, ilman että täsmennetään, mitkä kirjeet.

Muratorin kaanonissa (190–217 jKr.) mainitaan, että Paavali kirjoitti kirjeissään seitsemälle seurakunnalle: korinttilaisille (2 kirjettä), efesolaisille, filippiläisille, kolosialaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (2 kirjettä) ja roomalaisille. Paavali kirjoitti Filemonin kirjeen, Tituksen kirjeen sekä kaksi kirjettä Timoteukselle.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) sanoo, että Filippiläiskirjeen 4:5 on Herran apostolin kirjoittama. Kehotus pakanoille, luku 9, s. 196

Tertullianus teoksessaan ”Marcionia vastaan”, kirja 4, luku 5 (207 jKr.) sanoi, että Paavali kirjoitti filippiläisille. Se oli kirja, ”joka on peräisin apostoleilta ja jota on säilytetty pyhänä perintönä apostolien seurakunnissa”.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Fragmentissa 10, s. 244, puolet Filippiläiskirjeen 3:2a:sta Paavalin kirjoittamana

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 4:13 Paavalin kirjoittamana teoksessaan *De Principiis*, kirja 3, luku 2.5, s. 333

Novatianus (250/254–257 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 2:6–11 apostolin sanoina teoksessaan ”Triniteettia koskeva tutkielma”, luku 22, s. 632

Teos Novatiania vastaan (254–256 jKr.) luku 1, s. 657 lainaa kaksi kolmasosaa Filippiläiskirjeen 3:2:sta pyhänä kirjoituksena

Teos Uudelleenkastamisesta (254–256 jKr.) luku 6, s. 670 lainaa Filippiläiskirjeen 2:9b–11 Paavalin sanoina.

Karthagon piispa Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee Filippiläiskirjeen ja lainaa Filippiläiskirjeen 2:21; 3:19–21 teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit – Todistukset*, luku 11, s. 536. Hän lainaa Filippiläiskirjeen 4:18 ja toteaa sen olevan apostoli Paavalin kirjoittama teoksessaan ”Treatise 4”, luku 34, s. 456.

Victorinus, Petauksen piispa Sloveniassa (marttyyri 304 jKr.), mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjasta”, s. 345. Hän luetteli Paavalin kirjeet seuraavasti: Roomalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Tessalonikalaiskirjeet, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje, Timoteuskirjeet, ja lainaa 1. Timoteuskirjeen 3:15 luvussa 16, s. 345

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 1:23,24 ”siunatun apostoli Paavalin” kirjoittamana. Kanoninen kirje, kanoni 10, s. 274

Metodius (270–311/312 jKr.) lainaa puolet Filippiläiskirjeen 2:5:stä katkelmassa teoksestaan ”Puhe marttyyreista”, s. 382.

Athanasius Aleksandrialainen (318 jKr., ennen Nikean kirkolliskokousta) lainaa Filippiläiskirjeen 3:14 Paavalin sanoina teoksessaan ”Pakanallisia vastaan”, luku 5, s. 6

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Keisarean Eusebius (318–339/340 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 2:6 teoksessaan ”Kirkkohistoria”, kirja 5, luku 2, s. 216. Hän lainaa Filippiläiskirjeen 2:6–8 ”Pyhien -kirjoitusten” osana teoksessaan, kirja 8, luku 10, s. 330–331. Hän toteaa, että Paavali viittasi muihin kristittyihin ”työtovereina” teoksen 3. kirjan 4. luvussa, sivulla 136.

Sofisti Asterius (jälkeenpäin 341 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeeseen teoksessaan Valikoituja todistuksia

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa Filippiläiskirjeen 3:19:ää apostolin sanoina teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 38, s. 212

Ambrosiaster (4. vuosisata)

Rooman Victorinus (j.Kr. 363 jälkeen)

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan Festal Letter 39, s. 552

Hilary Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Teoksessa Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Paavalin kirje filippiläisille osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan kokonaisuudessaan Filippiläiskirjeen 1:1.

Syyrialainen hymnien kirjoittaja Efraim (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 3:10,11 Paavalin kirjoittamana. Teoksessa On the Spirit, luku 15.34, s. 21

Bostran Titus (ennen 378 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeeseen 2:11

Laodikean (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

Laodikean Apollinaris (n. 390 jKr.)

Nazianzosin/Nazianzenin Gregorius (330–391 jKr.)

Pacianus Barcelonasta (342–379/392 jKr.)

Elviran Gregorius (392 jKr. jälkeen)

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 2:10 kohdassa ”Filippiläiskirje” teoksessaan Suuri katekismus, luku 32, s. 150

Sokea Didymus (398 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee Filemonin kirjeen, Heprealaiskirjeen, kaksi Timoteukselle osoitettua kirjettä, Tituksen kirjeen, Roomalaiskirjeen, Galatalaiskirjeen, Filippiläiskirjeen ja Efesolaiskirjeen. Teoksessa *Panarion*, 3. luku, kommentit 1 ja 5, s. 334

Rufinus (374–406 jKr.) mainitsee Paavalin kirjoittaneen Klemensistä Filippiläiskirjeen 4:3:ssa teoksessaan Epilogue to Pamphilus, s. 423

Gaudentius (vuoden 406 jKr. jälkeen)

Hieronymus (373–420 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (383–419 jKr.)

Johannes Krysostomos kirjoitti noin vuonna 396 jKr. 15 saarnaa Filippiläiskirjeestä, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti. Johannes Krysostomos sanoi, että sen kirjoitti apostoli Paavali (Kommentaari Filippiläiskirjeestä, saarna I ja muualla).

Maximinus (4./5. vuosisata)

Torinon Maximus (4./5. vuosisata) viittaa Filippiläiskirjeen 2:30:een

Chromatius (kuollut vuonna 407 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeen 4:7:ään

Severianus (vuoden 408 jKr. jälkeen)

Niceta Remesianus (366–n. 415 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Hippon Augustinus (388–28.8.430 jKr.) mainitsee Filippiläiskirjeen 3:7,8 olevan apostolin kirjoittama teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 4, s. 341

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa Filippiläiskirjeen 4:15,16 siunatun apostolin Filippiläisille osoittamana teoksessaan ”Johannes Cassianuksen instituutiot”, kirja 7.17, s. 254.

Eremitan Marcus (430 jKr. jälkeen)

Paulinus Nolalainen (431 jKr.)

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeen 4:7:ään ja muihin jakeisiin

Euthalius Sulcasta (noin 450 jKr.)

Theodotus Ankyrasta (5. vuosisata) lainaa Filippiläiskirjeen 2:5

Quodvultdeus (noin 453 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (450 jKr. jälkeen)

Kyraksen Theodoret (423–458 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeen 2:5,9:ään

Rooman paavi Leo I (440–461 jKr.)

Prosper Aquitainesta (426–465 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.)

Makarios/Symeon (4. tai 5. vuosisata)

Todisteita harhaoppisista ja väärennöskirjoista

Tertullianuksen mukaan harhaoppinen Marcion

Harhaoppinen Priscillianus (marttyyrikuoli vuonna 385 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeen 2:11:een

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.) viittaa Filippiläiskirjeen 1:11,14; 2:5,11; 3:3,12,13,15; 4:7,8,13,19

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (428 jKr.) kirjoitti kommentaareja Paavalin kirjeistä, jotka ovat kadonneet. Joissakin hänen säilyneissä kirjoituksissaan siteerataan kuitenkin Filippiläiskirjeen 1:11,14; 2:11–12,26,30; 3:3,12–13,15; 4:3,7–8,13,16,19,23.

Harhaoppinen Nestorius (451/452 jKr.) teoksessaan *Herakleideen basaari* lainaa Filippiläiskirjeen 2:5,9

Osa tästä perustuu Alandin ym. neljänteen tarkistettuun painokseen sekä Adamantiuksen teokseen *Dialogue on the True Faith in God*

Katso www.BibleQuery.org/Philippians Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Filippiläiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.