< Raamatunkysymys Habakukista

K: Hab 1:1–17: Milloin Habakukin kirja kirjoitettiin?

V: Babylonialaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 597 eKr., joten se kirjoitettiin ennen sitä. Habakuk 2:20 sanoo: ”Herra on pyhässä temppelissään”, joten temppeli oli tuolloin vielä pystyssä. Habakukin kirjan 1:5:ssä mainittu profetia babylonialaisista täyttyisi ”sinun päivinäsi”, joten se ei voi olla kirjoitettu muutamaa vuosikymmentä ennen sitä. Ensinnäkin tässä on se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kaksi vaihtoehtoa vastaukseksi.

Ei ole vastaus: Manassen hallituskausi (697–642 eKr.) Babylon oli vähäinen valta, Assyrian hallinnassa, ja Assyria olisi ollut todennäköisin uhka. Näin ollen Babylonin nousu olisi ollut yllätys. Habakukin valittama laittomuus sopisi Manassen hallituskauden alkuvaiheeseen, mutta ei sen loppuvaiheeseen. On kuitenkin vaikea nähdä, miten näin varhainen ajankohta sopisi ilmaisuun ”sinun päivinäsi”.

Noin vuonna 621 eKr., kymmenen vuotta ennen kuin Babylon ja muut kansat kukistivat Niiniven vuonna 612 eKr., Babylon oli jo suurvalta, mutta Habakukin järkytys ei johtunut siitä, että Babylon olisi ollut vahva, vaan pikemminkin siitä, että Jumala käyttäisi pahaa Babylonia Jerusalemin valloittamiseen. Jo Habakukin kirjassa 1:6–11 sanotaan, että he tulisivat olemaan vahvoja. Vuosi 621 eKr. oli kuitenkin hyvän kuninkaan Joosian (640–609 eKr.) hallituskauden aikana, eikä ”laittomuus” sopisi hänen hallituskautensa loppupuolelle, ellei se viitannut moniin israelilaisiin mutta ei hallitukseen.

Todennäköisimmin pahan kuninkaan Jojakimin (609–597 eKr.) hallituskaudella babylonialaiset olivat tuolloin tunnetusti vahvoja, kuten Habakuk 1:6–11 kertoo; ajat olivat laittomia, kuten Habakuk 1:3–4 kertoo; mutta monilla Juudassa oli vielä toivoa siitä, että temppeli säästettäisiin jälleen, kuten Jeremian kirjassa 7 osoitetaan.

Yksi todennäköinen ajankohta on 606–604 eKr., noin samaan aikaan kun Babylon tuhosi Egyptin armeijan Karkemisin taistelussa vuonna 605 eKr. Kumpikin näistä kahdesta viimeisestä ajanjaksosta tekisi Habakukista Jeremian aikalaisen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että emme ole varmoja siitä, milloin Habakukin kirja on kirjoitettu. Habakukin sanoma on ajankohtainen monina aikoina, myös nykypäivänä. Paavali lainaa Apostolien tekojen 13:41:ssä Habakukin kirjan 1:5:tä varoituksena aikansa juutalaisille.

K: Mitä nimi Habakuk tarkoittaa Hab 1:1:ssä?

V: Se tulee hepreankielisestä sanasta habaq, ”syleillä”, joka voi tarkoittaa myös ”painia”, joten Habakuk voisi tarkoittaa ”painijaa”. Molemmat merkitykset sopivat tähän yhteyteen. Assyrian kielessä oli myös huonekasvi nimeltä Hambaququ, mutta sillä ei ole mitään yhteyttä tähän.

K: Koska emme tiedä varmuudella, kuka Habakuk oli tai milloin Habakukin kirja 1:1 on kirjoitettu, miksi sen pitäisi olla Raamatussamme?

V: Muiden syiden lisäksi se kuuluu sinne, koska Jeesus vahvisti koko Vanhan testamentin. Hän hyväksyi kyselemättä palestiinalaisten juutalaisten Vanhan testamentin, kuten käy ilmi Matteuksen evankeliumin luvuista 5:17; 7:12; 11:13; 22:40 sekä Luukkaan evankeliumin luvuista 16:16, 29, 31; 18:31; 24:27.

K: Miksi Habakuk 1:2:ssa ja Psalmit 10:1:ssä näyttää siltä, ettei Jumala aina kuule vanhurskaiden ihmisten rukouksia?

V: Sen sijaan, että Habakuk olisi iloinnut Jumalasta, hän huomasi, kuinka synkältä tilanne näytti, ja siksi Habakuk kysyi Jumalalta, mitä Hän aikoi tehdä asialle. Jumala antaa Habakukille vastauksen Habakukin kirjassa 1:5–11, ja Jumala toteutti lopulta tämän vastauksen babylonialaisten kautta. Yleisesti ottaen meidän on joskus odotettava Jumalan vastausta, sillä Hän toimii omalla aikataulullaan, ei meidän aikataulullamme. Se, että meidän on odotettava Herraa, ei kuitenkaan vähennä Hänen vastauksensa mahtavuutta, kun se lopulta saapuu. 2. Pietarin kirjeen 3:9 osoittaa, että Jumala ei ole hidas, mutta Hän saattaa vaikuttaa hitaalta, koska Hän ei halua kenenkään menevän hukkaan.

K: Miten laki oli voimaton Habakukin kirjassa 1:4, ja miten se voi olla voimaton nykyään?

V: Siinä sanotaan kirjaimellisesti: ”laki oli halvaantunut/tunnottomaksi tullut”. Jos hallitsijat, tuomarit ja viranomaiset yleensä sivuuttivat Jumalan lain, niin vaikka lain sanamuoto ei ole muuttunut, siitä tulee merkityksetön tai jopa pilkan kohde jumalattomassa yhteiskunnassa.

Nykyään jopa maalliset lait voivat olla toimintakyvyttömiä korruptoituneiden virkamiesten käsissä. Eräs irlantilainen huumekauppias sanoi kerran poliisin pidättäessä hänet itsevarmasti, että hän olisi vapaana viikon sisällä. Viikon kuluessa huumekauppias oli vapaa, eikä häntä vastaan nostettu koskaan syytettä. Tämä ei johtunut korruptoituneesta tuomarista, vaan korruptoituneesta syyttäjästä. Jos syyttäjä tekee tahallaan ratkaisevan virheen syytteiden nostamisessa tai yksinkertaisesti kieltäytyy nostamasta syytettä, lainsäätäjän säätämä laki on turha. Jos tuomarit tulkitsevat lakia tahallaan vastoin lainsäätäjän tarkoitusta, laki menettää merkityksensä.

K: Mikä on Hab 1:6:ssa ”armoton ja kiihkeä kansa” (BSB) tai ”katkera ja kiireinen kansa” (KJV)?

V: Babylonialaisilla oli väkivaltaisia impulsseja, ja he jopa etsivät keinoja hyötyä väkivallasta, kuten Sananlaskujen 1:11 mainitut jengiläiset. He ovat sekä armottomia että nopeita iskemään. Tässä käytetty hepreankielinen ilmaisu, hammar wehannimhar, on epäsymmetrinen riimi. Habakuk 1:6–11 kuvailee tarkemmin, kuinka he ovat armottomia ja kiihkeitä.

Jumala järkytti heitä. Jumala aikoi käyttää babylonialaisia, jotka olivat paljon pahampia kuin Juudan kansa, rankaisemaan Juudaa.

K: Pitäisikö meidän tulkita Habakukin kirjan 1:8 kirjaimellisesti, eli että nuo hevoset olivat yhtä nopeita kuin leopardit?

V: Tämä on runoutta, ja Habakuk tarkoitti sen ymmärrettäväksi juuri sellaisena. Kun ihmiset sanovat ottavansa Raamatun ”kirjaimellisesti”, he eivät tarkoita sitä liian kirjaimellisesti, vaan pikemminkin sitä, että otamme Raamatun niin kuin sen kirjoittajat ovat sen tarkoittaneet.

K: Mitä hepreankielinen sana ”väkivalta” (hamas) tarkalleen tarkoittaa Hab 1:9; 2:8,17 ja 1. Moos. 16:5:ssä?

V: 1. Mooseksen kirjan 16:5:ssä Sarai käytti tätä sanaa valittaessaan Abrahamille Hagarista. Mitään todisteita fyysisestä voimankäytöstä ei ole. Yleensä se kuitenkin tarkoittaa väkivaltaa, ja teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 7, s. 383 sanotaan, että se ”tarkoittaa lain uhmaamista sellaisen tahon toimesta, joka on liian vahva saatettavaksi vastuuseen”.

K: Habakukin kirjassa 1:11 sanotaan: ”He ovat syyllisiä.” Koska me kaikki olemme syyllisiä syntiin, mitä mielestäsi tällä tarkoitetaan?

V: Habakuk kutsuu heitä syyllisiksi, koska heidän voimansa on todellisuudessa heidän ainoa jumalansa. Kyllä, jokainen on syyllinen pahaan, huomaa hän sen tai ei. Nämä miehet kuitenkin tajusivat olevansa syyllisiä väkivaltaan niitä kohtaan, jotka eivät taistelleet heitä vastaan, eivätkä he välittäneet syyllisyydestään. Nykyään jotkut yrittävät rationalisoida pahuutensa väittämällä, ettei se oikeastaan ole pahaa, tai perustella pahuuttaan sillä, että muut olivat pahoja heitä kohtaan. Mutta jotkut eivät edes vaivaudu; he käyttävät väkivaltaa ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole tehneet heille mitään pahaa, eivätkä he välitä siitä.

K: Mikä on Habakukin kysymyksen sävy Hab 1:12–13:ssa?

V: Siinä on peräti kaksi erilaista sävyä. Ensinnäkin se on äärimmäisen kunnioittava ja alistuva Jumalaa kohtaan. Toisaalta se on kuitenkin lähes yhtä paljon protestia kuin kysymystä. On hyvä asia esittää Jumalalle kysymys, joka vaivaa mieltäsi, mutta silloinkin meidän tulisi olla kunnioittavia.

K: Mikä tarkalleen ottaen on moraalinen pahuus Hab 1:13:ssa?

V: Raamattu ei anna tiivistä määritelmää, mutta esittää monia kuvauksia. Tässä on muutamia vertauskuvia.

Pahuus on kuin petollinen paino

Painot olivat antiikin maailmassa tärkeitä viljan, suolan ja muiden kauppatavaroiden mittaamisessa. 5. Mooseksen kirja 25:15 ja 3. Mooseksen kirja 19:36 viittaavat tähän mainitessaan täydellisen ja oikeudenmukaisen painon. Sananlaskujen kirja 11:1 ja 16:11 sanovat, että oikeudenmukainen paino on Herralle mieluinen. Sananlaskujen kirjan 20:10,23 ja Miikan kirjan 6:11 tuomitsevat ihmiset, jotka käyttävät erilaisia ja petollisia painoja.

Jotta voisimme ymmärtää pahuutta, meidän on siis ymmärrettävä, että Jumala on hyvä siinä mielessä, että Hän, pyhänä Luojana, on asettanut hyvän mittaamisen standardin.

Pahuus on kuin reikä hyvyyden pellossa

Ihmisillä voi olla harhakuvia pahasta, mutta paha ei ole harhakuvitelma. Ihmisillä voi olla harhakuvitelmia mistä tahansa, mutta harhakuvitelma ei poista todellisuutta. Pahuus on kuin reikä viljelijän hyvyyden pellossa. Reikä ei ole ”asia”, vaan jonkin asian puuttuminen. Se ei kuitenkaan ole harhakuvitelma, sillä ihmiset voivat astua reikään, jota he eivät näe, ja nyrjäyttää nilkkansa. Jos kaikki hyvyys tulee Jumalalta, ”pahuuden reikä” on ”asia”, joka ei tule Jumalalta.

Jotta voisimme ymmärtää pahuutta, meidän on siis ymmärrettävä, että Jumala on hyvä siinä mielessä, että mikään ei ole täysin hyvää paitsi Jumala yksin. Jumala antaa hyvyyttä, ja pahuus on hyvyyden puutetta.

Pahuus on kuin varjo

Jumala loi kaiken, eikö niin? Jos niin, loiko Jumala myös varjot? Jos varjo syntyy, kun esine estää tai heikentää valoa, loiko varjon valo vai esine?⎯ Ilman esinettä ei ole varjoa. Mutta ilman valoa ei myöskään ole varjoa. Saatat sekoittaa varjon illuusioon, mutta illuusiot eivät vaikuta sinuun, ellei sinä itse niihin usko. Aurinkoa tarvitsevat kasvit kuolevat varjossa,⎯ riippumatta siitä, mitä ihminen uskoo.

Varjot ovat todellisia, mutta niillä ei ole olemassaoloa, joka olisi riippumaton valonlähteestä ja valoa peittävästä esineestä. Pahuus on todellista, mutta sillä ei ole olemassaoloa, joka olisi riippumaton Jumalasta, joka on valo ja kaiken hyvyyden lähde, sekä olentoista, joilla on vapaa tahto peittää Jumalan hyvyys varjolla.

Kukaan, ei edes Jumala, ei ole suoraan luonut pahaa, aivan kuten maan päällä kukaan ei suoraan luo varjoja. Jumala on kuitenkin epäsuorasti luonut pahan, aivan kuten maan päällä valo luo epäsuorasti varjoja.

Jotta voisimme ymmärtää pahuutta, meidän on siis ymmärrettävä, että Jumala on hyvä siinä mielessä, että Hän on kaiken hyvyyden lähde.

Noin vuonna 300 jKr. kirjoittanut Adamantius sanoo, että pahuus on ”satunnaista”. Aivan kuten kieliopilla ja retoriikalla ei ole omaa olemusta, vaan ne ovat kielen puhumisen tai kirjoittamisen sivutuotteita, niin myöskään pahuudella ei ole omaa olemusta, vaan se on hyvästä kääntymisen sivutuote. Ihminen ei ole ”paha” sen vuoksi, mistä hän on tehty, vaan hänen tekojensa perusteella hänet määritellään pahaksi. Jotkut teot, kuten lisääntyminen, eivät ole sinänsä hyviä tai pahoja, vaan riippuvat kontekstista, jossa ne tehdään. (Dialogia todellisesta uskosta, neljäs osa 9, s. 137)

K: Miksi Hab 1:13:ssa esitetyt erilaiset nykyaikaiset moraalisen pahuuden määritelmät ovat riittämättömiä?

V: Tässä on muutamia puutteellisia määritelmiä.

1. ”Kaikki, mistä en pidä.” Jos kaikki, mitä tällä määritelmällä kuvataan, olisi pahaa, entä sitten hammaslääkärin pora, kirurgin veitsi tai lapsi, joka huutaa, koska hänen on otettava pahaa maistuvaa lääkettä? Entä ristiriitainen tilanne, joka syntyy, kun vanhempi kurittaa lastaan?

Epämiellyttävät asiat voivat palvella hyviä tarkoituksia:

Uskomme puhdistamiseksi. 1. Pietarin kirje 1:6–7

Auttaa meitä kuolemaan synnille. 1. Pietarin kirje 4:1

Kokeilemaan uskoamme ja kehittämään sinnikkyyttä. Jaakobin kirje 1:2–4

Käytetään ei meidän, vaan muiden hyväksi. Kolossalaiskirje 1:24

Toimimaan merkkinä, joka auttaa epäuskoisia. Filippiläiskirje 1:28

Se kuuluu kristityn elämään. 2. Timoteuksen kirje 3:12; Filippiläiskirje 1:29

Joskus emme näe mitään syytä, paitsi että sinnikkyytemme kirkastaa Jumalaa. Katso Jobin kirja 1:8–12; 2:2–6.

2. ”kaikki, mikä ei ole minulle hyväksi”. Jos näin on, entä ne asiat, joita lapsi pitää itselleen huonoina, kuten vihannekset? Entä rikollinen, joka on vankilassa yhteiskunnan edun vuoksi, ei oman etunsa vuoksi?

Jopa tässä näkemyksessä on näkökulmaan liittyvä ongelma. 1. Korinttolaiskirjeen 15:12–19:ssä Paavali sanoo, että se, minkä vuoksi hän kärsii ja mitä hän saarnaa, on turhaa, ja että olisimme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä, jos Kristus ei todellakaan olisi noussut kuolleista. Paavali näki selvästi, että se, mikä oli parasta sekä hänen kuulijoilleen että hänelle itselleen, olisi hyvin erilaista, jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Matteuksen evankeliumissa 10:39 ja Markuksen evankeliumissa 8:35 Jeesus sanoi: ”Joka löytää henkensä, se menettää sen, ja joka menettää henkensä minun tähteni, se löytää sen.” Toisin sanoen, joka on valmis menettämään maallisen elämänsä, löytää aidon elämän ikuisuudessa, ja joka elää vain tämän elämän vuoksi, on menettänyt sen ikuisesti. Joten se, mikä on parasta ihmisen elämälle, riippuu siitä, keskitytkö yksinomaan lyhytaikaiseen maalliseen elämään vai pitkäaikaiseen iankaikkiseen elämään.

3. ”kaikki, mikä ei tuota suurinta hyvää yhteiskunnalle.” Johanneksen evankeliumin 11:49–52:ssa ylipappi Kaifas sanoi Jeesuksen surmaamista koskevasta juonesta: ”…on teille parempi, että yksi mies kuolee kansan puolesta kuin että koko kansa menehtyy.” Oudolla, tahattomalla tavalla hän oli täysin oikeassa. Se ei kuitenkaan tehnyt Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta hyvää tekoa. Juudaksen Jeesuksen pettäminen oli välttämätön osa Kristuksen kuolemaa, joka toi meille pelastuksen. Tarkoittaako se, että Juudaksen pitäisi olla sankarimme, koska hän teki hyvää? Ei tietenkään. Apostolien teoissa 2:23 sanotaan, että Jeesus luovutettiin Jumalan ennalta määräämän suunnitelman ja ennakkotiedon mukaisesti. Silti Markuksen evankeliumissa 14:21 sanotaan, että Juudakselle olisi ollut parempi, jos hän ei olisi syntynyt. Juudaksen rikos oli hirvittävä, mutta Jumala käytti Juudaksen pahaa valintaa tuodakseen esiin suurimman hyödyn.

K: Miksi Jumala sallii ihmisten tehdä syntiä (Hab 1:13)?

V: Jumala vastaa tähän kysymykseen kahdessa osassa, esittäen kuvan tulevaisuudesta.

1. Habakuk 1:5–11 osoittaa, että heidän onnensa on lyhytaikaista, sillä vieläkin armottomampi kansa valloittaa heidät pian. Jumalan suvaitsevaisuus syntiä kohtaan maan päällä on vain väliaikaista. Jos vain voisimme ottaa sydämeemme Psalmin 39:4–5 ja kysyä, kuinka pitkältä maallinen elämä tuntuu miljoonien vuosien päästä, tämä vastaus olisi meille niin selvä.

2. Habakuk 2:1–3:16 maalaa kuvan sanoilla. Vastauksen ensimmäisessä osassa, Habakuk 2:2–20, kuvataan yksityiskohtaisesti sortajien syntejä ja heidän kohtaloaan tässä elämässä. Osuvasti Habakuk kirjoittaa, että he laajentavat ruokahaluaan kuin tuonela (Habakuk 2:5). He eivät ainoastaan tuhoudu, vaan kun he väsyttävät itsensä turhaan ruokkiakseen tulta (Habakuk 2:13), heidän toiveensa ja ponnistelunsa menevät hukkaan.

Vastauksen toinen osa, Habakuk 3:1–16, siirtää huomion Habakuk 2:3:ssa mainittuun ”määrättyyn aikaan”, lopun aikoihin ja viimeiseen tuomioon. Monet jumalattomat näyttävät elävän hyvin koko elämänsä ajan maan päällä, eikä elämä tunnu meistä oikeudenmukaiselta, jos keskitymme vain tähän elämään.

Asaf rukoili Jumalalle omista katkerista tunteistaan väkivaltaisia ja varakkaita kohtaan Psalmin 73:ssa. Kun Asaf astui pyhäkköön Psalmin 73:17:ssä, hän näki selvästi saman vastauksen kuin Habakuk. On varmaa, että Jumala rankaisee heidän syntinsä ankarasti, mutta on Jumalan harkinnan varassa, milloin Hän rankaisee heidän syntinsä. Kuten 1. Timoteuksen kirjeen 5:24–25 viittaa, jotkut synnin seuraukset tulevat aikaisemmin, ja toiset seuraukset viivästyvät tuomion päivään asti.

Kun Corrie ten Boom oli natsien keskitysleirillä, eräs juutalainen entinen viulisti, jonka sormet olivat natsien kidutuksen vuoksi vääntyneet, kysyi, kuinka Corrien Jumala saattoi sallia tämän tapahtua. Naisella ei ollut mielialaa teologiseen keskusteluun. Corrie vastasi, ettei hän tiennyt. Mutta hän tiesi, että hänen Vapahtajansa tuli maan päälle ja että Hänkin joutui kärsimään epäoikeudenmukaisesti, että Hän oli kokenut saman kuin hän ja että Hän ymmärtää hänen tuskaansa. Aamen!

K: Miten Hab 1:14:ssä ihmiset verrataan meren kaloihin?

V: Habakuk sanoo, että ihmiset näyttävät olevan kuin kalat ja matelijat. Heitä ei hallita, eikä heillä ole muuta tarkoitusta kuin tulla pyydetyiksi ja syödyiksi muiden toimesta. Juuri sitä babylonialaiset tekevät ympäröiville kansoille, ja kirjoitus on seinällä; Juudan vuoro tulee vielä. Jae 17:ssä Habakuk vertaa verkkoaan tyhjentävää kalastajaa babylonialaisiin, jotka surmaavat kansoja armottomasti.

K: Miten babylonialaiset Hab 1:16:ssa uhrasivat verkolleen, ja miten ihmiset tekevät niin nykyään?

V: Babylonialaisilla oli useita epäjumalia, mutta heidän kansallisjumalansa oli Marduk, jota myöhemmin kutsuttiin yksinkertaisesti ”Herraksi” tai Beliksi. Encyclopedia Britannican mukaan hänen ”tähtensä” oli Jupiter, ja hän piti kädessään valtikkaa, jousia, keihästä, verkkoa tai salamaa.

Kuten muutkin kansat, babylonialaiset rukoilivat jumalaltaan voittoa. Mutta tärkeää ei ollut Mardukin henkilökohtainen vetovoima, vaan voitto. Joten jos babylonialaiset kuvainnollisesti vangitsivat muita kansoja verkkoonsa, he olivat pohjimmiltaan uhraamassa sille, mikä antoi heille voiton. Uhri voi tarkoittaa antamista sille, jolle olet omistautunut, ja se voi tarkoittaa myös jotain, josta luovut ja joka maksaa sinulle jotain. Molemmat tapaukset pätevät tässä. He olivat hyvin isänmaallisia, omistautuneita imperiumilleen, ja he uhrasivat moraalinsa ja kaiken viattomuutensa tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Kukaan ei palvo Mardukia nykyään. Mutta monet ihmiset palvovat käytännössä sitä, mitä he pitävät menestyksensä keinona, olipa se sitten ura, raha, poliittinen valta tai jotain muuta.

K: Miten meidän tulisi suhtautua Hab 2:1:n tilanteeseen, kun murehdimme kysymyksistä, joita olemme esittäneet Jumalalle, mutta joihin Hän ei ole vielä vastannut?

V: Habakuk ”valvoi”. Heprealainen sana voi tarkoittaa sekä valvomista että valvomisen paikalla olemista. Meidänkin tulisi olla ”odotuksellisesti kärsivällisiä” vastausta odottaessamme. Habakuk tarttui kaoottisessa myrskyssä Jumalan luonteen pelastusrenkaaseen.

K: Mitä tarkoittaa Hab 2:4:ssä, Room 1:17:ssä ja Hepr 10:38:ssa, että vanhurskas elää uskosta?

V: ”Uskosta” on eri asia kuin luottaminen siihen, mitä ansaitset, omaan vanhurskauteesi, tietämykseesi tai itseesi. Uskosta puhuessa viitataan kohteeseen: uskoon Jumalaan. Vanhurskaat, niin Vanhassa testamentissa kuin Uudessakin, elävät luottaen ja tukeutuen Jumalaan.

K: Mikä on Hab 2:5:ssä ylpeyden ja alkoholin välinen suhde?

V: Tämä vastaus perustuu masoreettiseen hepreankieliseen tekstiin, jossa lukee tässä kohdassa ”viini”; BSB-käännös noudattaa Kuolleenmeren kääröjä, joissa lukee ”rikkaudet todellakin pettävät hänet”. Tämä jae ei tarkoita, että ylpeät ihmiset juovat enemmän tai vähemmän. Pikemminkin

1. Kuten jakeen ensimmäinen osa osoittaa, kun ihminen juo alkoholia, kielenkäyttö on hillittömämpää, ja muut voivat kuulla selkeämmin, mitä kyseisen henkilön sydämessä liikkuu.

2. Kuten jakeen loppuosa osoittaa, ylpeys toimii jonkin verran kuin huume, ja ylpeyttä ruokkivien asioiden hankkiminen on päihdyttävää. Kuten huume, ylpeys voi saada ihmiset tekemään hyvin typeriä asioita.

Alkoholista päihtyneet ihmiset saattavat joskus yliarvioida kykyjään tai merkitystään tai heille tehtyjä vääryyksiä. He eivät helposti myönnä, kun heitä on loukattu. Sama pätee ihmisiin, jotka ovat kunnianhimon tai vallanhimon orjia.

K: Mikä on yhteenveto pahoista teoista, joita ihmiset tekivät Habakukin kirjassa 2:6–19?

V: Siinä on neljä pääkohtaa.

1. He kartuttivat varallisuuttaan kiristyksellä, rikoksilla ja verenvuodatuksella (Habakuk 2:6, 9, 12).

2. He nauttivat muiden häpäisemisestä (Habakuk 2:15).

3. Väkivalta (Habakuk 2:17).

4. Luottivat epäjumaliin ja omiin luomuksiinsa (Habakuk 2:18–19).

K: Mikä on Hab 2:6–19:n runouden rakenne?

V: Päätekstin jokaisessa osassa on kolme osaa:

1. Pahuus, johon kansa syyllistyi (Habakuk 2:6, 9, 12, 15)

2. Diagnoosi (Habakuk 2:7, 10, 13, 16)

3. Tuomio (Habakuk 2:8, 11, 14, 16–17)

Jakeet 18–20 menevät asian ytimeen:

1. Aineellisella tasolla kansa luotti epäjumaliin, jotka opettivat valheita.

2. Yleisemmällä tasolla he luottivat omiin luomuksiinsa ja elottomiin esineisiin.

3. He etsivät ohjausta ja muita asioita, joihin luottaa, sen sijaan että olisivat olleet hiljaa Herran edessä.

K: Mitkä olivat tarkalleen ottaen ne viisi vitsausta Hab 2:6–19:ssä?

V: Kaikissa tapauksissa heillä oli loputon ahneus.

2:6–8 Valloitusten saalis

2:9–11 Ahneus talosi suhteen

2:12–14 Laajentuminen väkivallan avulla

2:15–17 Naapureiden nöyryyttäminen

2:18–19 Halukkuus palvoa muita jumalia

K: Mitä yhteistä on Hab 2:6, 9 ja 12:ssa mainituilla kolmella ensimmäisellä (viidestä) vitsauksella?

V: Ryöstäjä ryöstetään. Kussakin tapauksessa jumalattomat ihmiset tekivät pahaa kerätäkseen rikkautta tai suojellakseen itseään. Mutta itse asiassa se, mitä he keräsivät, kääntyy heitä vastaan ja vahingoittaa heitä.

K: Ketkä ovat velkojia Hab 2:7:ssä?

V: Tämä on kiertoilmaisu kaikille uhreille, joilta he ”lainasivat” rikkauksia. Lopulta ne kansat, joita vastaan babylonialaiset taistelivat, nousisivat yhdessä heitä vastaan.

K: Miksi Jumala Hab 2:8:ssa antoi niin julman kansan menestyä?

V: Hesekielin kirjassa 7:24 sanotaan, että babylonialaiset kuuluivat pakanakansojen pahimpiin. Babylonialaisten ”menestyminen” ei välttämättä ollut heille hyvä asia. Itse asiassa voitaisiin sanoa, että babylonialaiset nostettiin esiin tuomionsa vuoksi. Toisin kuin he, aramealaiset, arabit, sabealaiset ja muut eivät koskaan saavuttaneet samaa menestystä kuin babylonialaiset, eivätkä he koskaan kärsineet samaa tuhoa kuin babylonialaiset.

K: Miksi Hab 2:8:ssa Jumala rankaisee kaldealaisia siitä, että he olivat Hänen tahtonsa välineitä ja [väitetysti] tekivät sen, mitä Hän käski heidän tehdä?

V: Jumala ei koskaan käskenyt kaldealaisia hyökkäämään Juudaan, eivätkä he valloittaneet maata halustaan totella Jumalan käskyjä. Sen sijaan Jumala, niin sanotun samanaikaisuuden opin mukaisesti, käytti heidän pahaa valloittamisen haluaan osana Hänen hyvää suunnitelmaansa. Roomalaiskirjeen 8:28 mukaan Jumala voi kääntää kaiken hyväksi niille, jotka Häntä rakastavat. Efesolaiskirjeen 1:11 ja Sananlaskujen 16:4 mukaan Jumala käyttää kaikkea osana suunnitelmaansa.

K: Miten kivet ja puu huusivat Habakukin kirjassa 2:11?

V: Habakuk 2 puhuu yleisesti kaikille pahantekijöille, mutta kohdistuu ensisijaisesti babylonialaisiin. Vaikka kivet ja puu huusivat runollisena metaforana, ne puhuivat kirjaimellisesti babylonialaisille (Daniel 5:5–6). Yöllä ennen kuin meedialaiset, persialaiset ja heidän liittolaisensa ryöstivät Babylonin, kuningas Belsassar järjesti suuren juhla-aterian käyttäen Jerusalemin temppelistä vietyjä kultaisia ja hopeisia maljoja. Ihmiskäden sormet ilmestyivät ja kirjoittivat seinälle sanat: ”Mene, Mene, Tekel, Parsin”. Daniel tulkitsi nämä sanat, kuten voit itse lukea Danielin kirjasta 5:25–28.

K: Eroaako Hab 2:14:ssä mainittu Herran kirkkauden tuntemus Herran tuntemuksesta, josta puhutaan Jes 11:9:ssä?

V: Kyllä. Jesaja 11:9 viittaa tulevaan aikaan tuhatvuotisessa valtakunnassa, jolloin koko maa tuntee Herran. Habakukin kirjan lause perustuu ehkä Jesaja 11:9:ään. Ero näiden kahden välillä on siinä, että Jesaja keskittyi Jumalan valtakunnan olemukseen, kun taas Habakuk esitti kysymyksiä ja sai vastauksia Jumalan valtakunnan perustamisesta. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Psalmi 72:19, 4. Mooseksen kirja 14:21 ja Jesaja 6:3 viittaavat Herran kirkkauteen, joka täyttää maan.

Teoksessa *1001 Bible Questions Answered* (s. 300) huomautetaan, että vaikka yhä useammat ihmiset kuulevat Herran sanan, todellinen tuntemus Herran kunniasta odottaa tuhatvuotista valtakuntaa. Monissa Uuden testamentin kohdissa kehotetaan meitä rukoilemaan ja kaipaamaan Kristuksen paluuta, ja Hänen tulevan valtakuntansa tulisi olla niin tärkeä osa nykyisiä rukouksiamme, että Jeesus opetti kaikki opetuslapsensa lausumaan Herran rukouksessa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi…”

K: Mitä Hab 2:19:ssä tarkoitetaan tarkalleen ottaen epäjumalanpalvonnalla?

V: Epäjumalanpalvontaa on erilaisia muotoja, mutta niille kaikille on yhteistä se, että uskotaan, luotetaan tai palvellaan jotakin tai jotakuta Jumalan sijasta.

Usko: Kun haluat lisää neuvoja elämään, mihin olet taipuvainen kääntymään? Jos viimeisin muodikas psykologian kirja on ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo, kumpaa olet todennäköisesti valmis uskomaan?

Luottamus: Kun olet huolissasi tulevaisuudestasi, käännytkö Raamatun puoleen ja rukoiletko, vai katsotko horoskooppeja ja ennustajia?

Rakkaus ja omistautuminen: Kun sinulla on vapaa-aikaa, mihin ajatuksesi suuntautuvat? Suuntautuvatko ne Jumalan palvomiseen ja ylistämiseen?

Vaikka raha, romanssi ja muut asiat voivat tulla ihmisille epäsuoriksi nykyaikaisiksi epäjumaliksi, on paljon pahempaa palvoa avoimesti toista jumalaa.

K: Habakukin kirjassa 2:20 sanotaan, että koko maan tulisi olla hiljaa Jumalan edessä. Miksi kristityt sitten laulavat Hänelle?

V: Tämä viittaa tulevaisuuteen. Se saattaa olla sama kuin Ilmestyskirjan 8:1:ssä mainittu lyhyt hiljaisuus. Hiljaisuudelle on viisi eri hepreankielistä sanaa. Tässä käytetty sana tarkoittaa myös ”hiljentää”.

K: Onko Habakukin kirjassa 3 mitään viitteitä siitä, että tämän olisi kirjoittanut myöhempi kirjoittaja kuin kaksi ensimmäistä lukua?

V: Ei ole, paitsi että Kuolleenmeren kääröissä olevassa Habakukia koskevassa kommentaarissa on vain luvut 1 ja 2. Kyseessä on kuitenkin pahasti vahingoittunut kopio, joten on ymmärrettävää, että siitä puuttuu osa. Kaikissa tunnetuissa Habakukin kopioissa on kolmas luku. Jotkut ovat saattaneet ajatella näin, koska kahdessa ensimmäisessä luvussa Habakuk on hengellisesti lähes hukkuva, kun taas kolmannessa luvussa Habakuk oppii iloitsemaan olosuhteista ja epävarmasta huomisesta huolimatta. Mutta näyttää siltä, että tämä jyrkkä kontrasti on tarkoituksellinen. Kaksi ensimmäistä lukua kuulostavat melkein hautajaislaululta. Mutta kuten H.A. Ironside teoksessaan The Minor Prophets (s. 202) sanoo: ”Voi, kuinka monien sydämemme ovat niin usein epävireessä! Vain jatkuvalla itsetarkastelulla ja varovaisella vaeltamisella Hengessä pysymme sopivassa kunnossa lisätäksemme Pääsolistin suuren orkesterin suloisuutta!”

K: Mikä on shigionoth Hab 3:1:ssä?

V: Se on joko soittimen nimi tai mahdollisesti musiikkityyli. Meillä ei ole nykyään tarkempia tietoja tästä soittimesta. Se näyttää olevan monikkomuoto sanasta ”Shiggaion”, joka mainitaan Psalmin 7. Se voi tarkoittaa kappaletta, jossa on villi rytmi, tai vaeltelevaa sävelmää. Shigionoth voi tarkoittaa myös sitä, että kappaleen samat sanat laulettiin useita kertoja, joka kerta eri sävelmällä. Se olisi tavallaan kuin elämämme, sillä uskovat ylistävät Jumalaa samalla tavalla elämän eri tilanteissa.

K: Miten viha ja armo liittyvät toisiinsa Habakukin kirjassa 3:2?

V: Vaikka ne näyttävät olevan vastakohtia, ei voi täysin ymmärtää Jumalan armoa tuntematta Jumalan vihaa. On ymmärrettävä, että Jumala on niin pyhä, että synti tuhoutuu Hänen läsnäolossaan. Jumala on vihainen synnille, mutta Hänen vihansa ei sumenta Hänen tuomiotaan. Vaikka Hän näkee turmeltuneen ja syntisen ihmiskunnan, Hänen suuri rakkautensa meitä kohtaan on silti ylivoimainen. Jumala iloitsee armahduksen antamisesta, sillä Hän ei halua kenenkään menevän hukkaan, kuten sanotaan Hesekielin kirjassa 18:23,32 ja 2. Pietarin kirjeessä 3:9.

K: Miten kaikkialla läsnä oleva Jumala tuli Temanista Habakukin kirjassa 3:3?

V: Vaikka Jumala on kaikkialla, Hänellä voi silti olla paikallinen läsnäolo. Loppujen lopuksi Jeesus oli kerrallaan yhdessä paikassa. Jumala ilmestyi myös Moosekselle palavassa pensaassa, joka sijaitsi yhdessä paikassa. Jumalan saapuminen Temanista viittaa todennäköisesti osaan Kristuksen toisesta tulemisesta.

K: Missä Teman sijaitsee Hab 3:3:ssa?

V: Edomissa, aivan Kuolleenmeren toisella puolella ja hieman Juudan eteläpuolella. Hesekielin kirjassa 25:13, Aamoksen kirjassa 1:12 ja Obadjan kirjassa 8–9 mainitaan Teman osana Edomia. Jeremian kirjassa 49:7,20 Teman käytetään runollisesti synonyyminä Edomille. Teman sai nimensä erään Edomin päällikön ja Eesauin pojanpojan, Temanin, mukaan (1. Mooseksen kirja 36:11, 15, 42 ja 1. Aikakirja 1:36, 53). Jobin kirjassa esiintyvä Elifas oli temanilainen, ja myös 1. Aikakirja 1:45 mainitsee temanilaiset. Katso myös seuraava kysymys.

K: Voisiko Habakukin kirjan 3:3 olla ennustus Muhammedista, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Vain ghulat-muslimit voisivat ajatella niin, sillä tässä jakeessa puhutaan ”Jumalasta”, ei ”Muhammedista”. Jotkut ghulat-muslimien lahkot uskovatkin, että Muhammed on Jumala, vaikka se on sunnimuslimien mielestä harhaoppia. Jos kuitenkin joku sunnimuslimi itse ottaisi tämän kysymyksen todella vakavasti, hänenkin pitäisi uskoa, että Muhammed on Jumala, sillä ”Jumala tuli Temanista”.

Muita syitä sille, miksi tämä ei voi viitata Muhammediin, ovat se, että ”Hänen ylistyksensä” ei viittaa Muhammediin, sillä ylistys on osoitettu Jumalalle, ja se, että Paranin vuori on paikka, jossa israelilaiset leiriytyivät, kaukana Mekasta.

Lopuksi jotkut muslimit ovat ilmeisesti kiinnostuneita löytämään enemmän jatkuvuutta Muhammedin ja Raamatun väliltä, aivan kuten on jatkuvuutta Jeesuksen ja Vanhan testamentin luvatun Messiaan välillä. Jotkut muslimit etsivät sitä kuitenkin kaikkein epätodennäköisimmästä paikasta, Habakuk 3:3:sta, koska he eivät löydä todellista jatkuvuutta mistään muualta.

K: Onko Hab 3:3:ssa ja 5. Moos. 1:1:ssä mainittu Paranin vuori todella Mekka, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Ei, sillä Paran sijaitsi suoraan Siinain niemimaan itäpuolella. Ismael asui alun perin Paranin erämaassa 1. Mooseksen kirjan 21:21 mukaan, mutta hänen jälkeläisensä eivät ilmeisesti olleet enää siellä, kun israelilaiset saapuivat. 5. Mooseksen kirjan 1:1–2 mukaan israelilaiset leiriytyivät Paranin lähellä sijaitsevalle tasangolle. Matka Horebin vuorelta sinne kesti heiltä yksitoista päivää. He viettivät paljon aikaa Paranissa, kuten 4. Mooseksen kirjan 10:12, 12:16 ja 13:3 sekä 5. Mooseksen kirjan 33:2 osoittavat. 4. Mooseksen kirjan 13:26 osoittaa, että Kades, joka sijaitsee Israelin eteläisimmässä osassa, on Paranin erämaassa. Daavid meni Paraniin 1. Samuelin kirjan 25:1 mukaan. Edomilainen Hadad pakeni Edomista Egyptiin Paranin kautta 1. Kuninkaiden kirjan 11:18 mukaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Paran sijaitsi 11 päivän matkan päässä Horebin vuorelta, Kades oli Paranissa ja Paran oli paikka, jossa israelilaiset leiriytyivät ja lähettivät vakoojia Kanaaniin.

K: Mistä ajanjaksosta Habakukin kirjassa 3:3–15 puhutaan?

V: Useimmat tulkitsevat tämän viittaavan Kristuksen voitokkaaseen paluuseen Ilmestyskirjan 19:11–21:ssä tai mahdollisesti Ilmestyskirjan 20:7–9:ssä.

K: Mitä Hab 3:4:ssä tulee ulos Jumalan kädestä?

V: Nykyaikaisissa käännöksissä, kuten BSB:ssä, sanotaan: ”Hänen kädestään loisti säteitä.” 2. Mooseksen kirjan 34:29–30, 35 mainitsee myös säteet, jotka loistivat Mooseksesta sen jälkeen, kun hän oli puhunut Jumalan kanssa. Nämä säteet tuovat mieleen taivaan juuri ennen aamunkoittoa.

K: Miten ”vitsaus” voi edeltää rakkauden Jumalaa Habakukin kirjassa 3:5?

V: Jumalalla on sekä viha että rakkaus. Rutto tarkoittaa tässä kuolemaan johtavaa tautia tai kulkutautia. Se voi olla sairaus, kuten 5. Mooseksen kirjan 32:24 sanoo, tai se voi olla ”vitsauksia”, kuten Egyptin vitsaukset 2. Mooseksen kirjan luvuissa 7–11.

K: Miten Hab 3:6:ssa mainitut kukkulat tai vuoret voivat olla ikuisia?

V: Heprealainen sana ’ad voi tarkoittaa niin ikivanhaa tai vanhaa kuin ikuista.

K: Miksi Habakuk viittaa Hab 3:8:ssa jokiin?

V: Hepreankielinen teksti ei ole selvä, mutta tarkoitus saattaa olla merivirrat, ei makean veden joet. Jumala ei ole vihainen luonnolle, vaan Hän käytti luontoa osoittaakseen voimaansa. Jumala osoitti voimansa Niiliä vastaan 2. Mooseksen kirjan 7:20–21; Punaista merta vastaan 2. Mooseksen kirjan 14:15–28; 15:8–10; Psalmin 78:13; sekä Jordan-jokea vastaan Joosuan kirjan 3:14–17.

K: Kuka on Habakukin kirjassa 3:13 mainittu ”Voideltu”?

V: Se on Messias. Vaikka sana on kieliopillisesti yksikössä, pelkkä kieliopillinen yksikkö ei riitä vastaukseksi, sillä yksikön sana voi viitata ryhmään. Vanhan testamentin kontekstissa termiä ”Voideltu” ei kuitenkaan koskaan käytetty Israelin kansasta.

Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 7, sivut 530–531, käsitellään asiaa tarkemmin. ”…ja hänen ’voidellulleen’ (masiah, ’Messias’). Perusjuuri (msh) viittaa lähes poikkeuksetta yksilöön; vain yhdessä epäselvässä tapauksessa se saattaa viitata kansaan kokonaisuutena (Ps 28:8–9). Yleisimmin se viittaa kuninkaaseen (esim. 1. Sam. 2:10; 2. Sam. 23:1; Ps. 18:50; 89:38, 51), mutta se voi viitata myös muihin johtotehtäviin nimitettyihin henkilöihin, kuten ylipappiin (esim. 2. Moos. 40:13, 15; 3. Moos. 4:3; 6:22) ja patriarkat (1. Aik. 16:22; Ps. 105:15). 2. Mooseksen kirjan nykyisessä yhteydessä se näyttää viittaavan Moosekseen, joka, kuten kuningas Daavid, yhdisti itsessään paimenen messiaaniset tehtävät (esim. 4. Moos. 27:17; Ps 77:20), profeetan (esim. 5. Moos. 18:15; 34:10), Jumalan palvelijan (esim. 2. Moos. 14:31; 4. Moos. 12:7–8) ja papin (2. Moos. 6:16–26; 3. Moos. 8) messiaaniset tehtävät.”

K: Miten Habakuk saattoi iloita Hab 3:16–19:ssä, vaikka hän tiesi, että tämä suuri tuho tulisi tapahtumaan?

V: Hän saattoi iloita aivan kuten taivaassa olevat iloitsevat Babylonin tuhosta Ilm. 19:1–8:ssa. Habakuk ei iloinnut tuhosta itsestään, vaan hän saattoi iloita näistä Jumalan valtakunnan viimeisistä merkeistä sekä pahan vallan murtumisesta maan päällä.

K: Millaisen luottamuksen uskovat voivat tuntea Hab 3:17–19:n kohdalla?

V: Meillä ei ole varmuutta siitä, etteivätkö katastrofit ja tuho tule, tai ettemme joutuisi henkilökohtaisesti vaikeuksiin, tai ettemme joutuisi osaksi kansakunnan vaikeita aikoja. Kristityt eivät ole vapautettuja sodasta, väkivallasta, sairaudesta tai näennäisesti järjettömästä ennenaikaisesta kuolemasta. Meillä ei ole varmuutta siitä, että olisimme aina vauraita, terveitä tai ettemme joutuisi kärsimään onnettomuuksista tai perheenjäsenten tai ystävien menetyksistä. Joten emme tietenkään voi olla varmoja siitä, ettemme tarvitse kärsivällisyyttä, sitkeyttä tai kykyä kestää koettelemuksia, kuten Job.

Mutta kaikesta tästä huolimatta meillä on silti kahdenlaista luottamusta. Viime kädessä meillä on luottamus siihen, että lopulta saamme asua ikuisesti ilossa taivaassa. Juuri nyt, huolimatta tarpeestamme kestää kärsimystä, meillä on luottamus siihen, että Jumala on lähellä meitä, lohduttaa meitä ja ymmärtää kipumme, sillä Jeesus itse kantoi ristillä kipua meidän syntiemme vuoksi. Voimme siis luottaa huomiseen; ei siksi, että tietäisimme, mitä se tuo tullessaan, vaan siksi, että tiedämme, että Jumala on läsnä huomisessamme, ikuisesti.

Katso lisätietoja teoksesta New International Bible Commentary, s. 949–950. Siinä mainitaan William Cowperin kirjoittama virsi ”Sometimes a Light Surprises”. Cowper kamppaili masennuksen kanssa, yritti itsemurhaa useita kertoja ja vietti jonkin aikaa mielisairaalassa. Tässä ovat kaksi ensimmäistä säkeistöä runosta, jonka hän kirjoitti selviytyessään näistä tilanteista.

1. Joskus valo yllättää
kristittyä, kun hän laulaa;
Se on Herra, joka nousee
ja tuo parannuksen siipiensä alla:
Kun lohdutus hiipuu,
Hän antaa sielulle jälleen
ajan, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti,
iloittamaan sitä sateen jälkeen.

2. Pyhässä mietiskelyssä
Pyrimme sitten suloisesti
Jumalan pelastuksen teemaa,
ja löydämme sen aina uudeksi;
Vapautettuina nykyisestä surusta,
Voimme iloisesti sanoa:
”Tulkoon tuntematon huominen
tuoda mukanaan mitä tahansa.

http://hymnbook.igracemusic.com/hymns/sometimes-a-light-surprises

K: Habaakkin kirjan 3:19 kohdassa haluaisin tietää tieteellisesti, mistä eläimestä kirjoittaja puhuu. Tiedän, että se voisi olla damhirvi, metsäkauris tai punahirvi, mutta tuntuu melkein todennäköisemmältä, että kirjoittaja puhui alppikauriista tai palestiinalaisesta vuorikauriista. Onko mitään vihjeitä siitä, mikä se todella voisi olla?

V: Emme voi osoittaa tarkasti tiettyä lajia. BSB-käännöksessä sanotaan ”hirvi”. Kreikkalaisessa Septuagintassa sanotaan ”jalkani” eikä siinä mainita mitään eläintä. Se voisi olla hirvi, gaselli tai mikä tahansa nopeasti juokseva eläin.

Koska tätä sanaa ei käytetä muualla sellaisessa yhteydessä, jossa voisimme erottaa, onko kyseessä yksi vai toinen laji, sen merkitys on epäselvä. Alppikauris, jota esiintyy villinä Arabian niemimaalla, on ehdottomasti yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on, ettei kyseessä ole mikään tietty laji, vaan yleisesti ottaen hirvieläimen kaltainen eläin.

Tarkoituksena ei tietenkään ole, että oppisimme tästä vertauskuvasta jotain erityistä hirven jaloista verrattuna gasellin tai ibexin jalkoihin, vaan pikemminkin sen, että nämä eläimet voivat juosta pelottomasti ja varmasti korkeilla, majesteettisilla paikoilla, joihin muut eivät pääse.

K: Missä Habakukia siteerataan Uudessa testamentissa?

V: Habakuk 1:5 mainitaan Apostolien teoissa 13:40–41. Habakuk 2:4 mainitaan Roomalaiskirjeessä 1:17, Galatalaiskirjeessä 3:11 ja Heprealaiskirjeessä 10:37–38. Filippiläiskirjeen 4. luvussa on yhtäläisyyksiä Habakukin kirjan 3:17–18 kanssa, vaikka kyseessä ei olekaan suora lainaus.

K: Mitkä ovat Habakukin kirjan varhaisimmat, nykyäänkin säilyneet käsikirjoitukset?

V: Kuolleenmeren kääröt (n. 1 jKr.) 4Q238 ja mahdollisesti 4Q82 (=4QXIIg)

4Q82 (=4QXIIg) Hab 2:4?; Hab 3:3–5

4Q238 sisältää Habakukin kirjan 3. luvun.

Kuolleenmeren kääröjen kommentaari Habakukista, joka on peräisin 1. vuosisadalta eKr., on nimeltään 1QpHab. Se löydettiin Ain Fashkan luolasta. Se on melko pahasti vahingoittunut kommentaari, joka sisältää Habakukin kirjan 1:2:n alusta 2. luvun loppuun asti. Luku 3 on ilmeisesti kadonnut. Kirjoittaja yritti sovittaa kaikki Habakukin profetiat omaan aikaansa. Siinä on 160 poikkeamaa masoreettisesta tekstistä, joista suurin osa on vähäisiä kieliopillisia, oikeinkirjoitus- tai arameankielisiä ilmaisuja.

Nahal Heverin kreikankielinen pienten profeettojen käärö (8 Hev XIIgr) sisältää Habakuk 1:5–11; 1:14–2:8; 2:13–20; 3:9–15. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Se on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se on Juudeassa tehty Septuagintan tarkistusversio, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa.

Pienten profeettojen Wadi Murabb’atin käärö (Mur 88) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Habakukin kirjan 1:3–13,15; 2:2–3,5–11,18–3:19. Wadi Murabb’atin käärö sisältää myös joitakin Bar Kokhban itsensä kirjoituksia vuodelta 132 jKr.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabb’atissa on säilynyt seuraavat Habakukin jakeet: 1:3–17; 2:1–11, 13–20; 3:1–19. Toisin sanoen ainakin osa jokaisesta jakeesta lukuun ottamatta 1:1–2 ja 2:12.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Habakukin kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan edelle. Habakukin kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Myös Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Habakukin kirjan kokonaisuudessaan. Se alkaa samalta sivulta, jolla Nahumin kirja päättyy. Se päättyy samalta sivulta, jolla Sefanjan kirja alkaa.

Barberinin kreikankielinen versio Habakuk 3:sta löytyy kuudesta käsikirjoituksesta, jotka ovat peräisin 8.–13. vuosisadalta. Se on parafraasi, joka muistuttaa eniten koptinkielisiä versioita.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Habakuk-kirjaan?

V: Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Habakukin jakeisiin, ovat:

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.)

Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.)

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta Book of Extracts, osa 8, s. 759

Teofilos Antiokialainen (168–181/188 jKr.)

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) teoksessaan ”Häresioita vastaan”, s. 442, lainaa Habakuk 3:2:ta Habakukin kirjoittamana.

Aleksandrian Klemens (193–205 jKr.) ”Jeremia ja Ambacum [Habakuk] profetoivat vielä Sidkian aikana. Hänen hallituskautensa viidentenä vuonna Hesekiel profetoi Babylonissa; hänen jälkeensä Nahum, sitten Daniel. Hänen jälkeensä taas Haggai ja Sakarja profetoivat Darius I:n aikana kahden vuoden ajan; ja sitten enkeli kahdentoista joukossa.” *Stromata*, kirja 1, luku 21, s. 328

Tertullianus (198–220 jKr.)

Origenes (225–254 jKr.)

Novatianus (250/254–256/7 jKr.)

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Habakuk 2:4:ää teoksessaan ”Habakuk” (Traktaatti 12, kolmas kirja, 42).

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.):

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä siitä, että hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Efrem (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378 jKr.) viittasi Habakukkiin.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–385 jKr.)

Gregorius Nyssalainen (n. 356–397 jKr.)

Johannes Krysostomos (–407 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin kirjaa, Kuningasten kirjaa (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjaa, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa ja Nehemiaa. Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee Obadjan, Nahumin ja Habakukin teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 31, s. 377

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Teodoret Kyroslainen (423–458 jKr.)

K: Mitkä ovat Habakukin kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Habakukin kirjassa on hepreankielisenä 56 jaetta ja noin 638 sanaa. Septuagintan kreikankielisessä käännöksessä Habakukin kirjasta on noin 1 082 sanaa. Septuagintan käännös Habakukista ei ole yhtä laadukas kuin Tooran Septuaginta. Tässä on muutamia käännöseroja. Ensimmäinen lause on hepreankielinen, ja toinen on kreikankielinen.

Hab 1:3 ”näytä minulle pahaa, ja sinä katsot vaivaa” vs. ”näytä minulle vaikeuksia ja suruja, joita katsella”

Hab 1:4 ”oikeus ei jatkuvasti toteudu” vs. ”tuomio ei etene tehokkaasti”

Hab 1:5 ”Katso/katso kansojen keskuudessa ja näe/katso” (masoreettinen teksti) vs. ”Katso/katso te petolliset/halveksijat, ja näe/katso” (1QpHab, Septuaginta, syyriankielinen teksti, Ap. t. 13:41) (yhden kirjaimen ero, ”o” sijaan ”d”)

Hab 1:8 ”ilta” (masoreettinen teksti) vs. ”Arabia” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen, Kommentaari Habakuk-kirjaan, luku 1, s. 270)

Hab 1:8 ”he kaikki tulevat väkivaltaan taipuvaisina” (masoreettinen teksti) vs. ”he kaikki taipuvaisia väkivaltaan” (Septuaginta, 1QpHab)

Hab 1:17 ”verkko” (masoreettinen teksti) vs. ”miekka” (1QpHab, Septuagintan palestiinalainen versio) Yhden kirjaimen ero. Teoksessa The Dead Sea Scrolls & Modern Translations of the Old Testament, s. 136 todetaan, että ”vetää miekkansa tupesta” sopii paremmin kuin ”tyhjentää verkkoaan”, ja monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että miekka oli alkuperäinen sana.

Hab 1:17 ”?” (masoreettinen teksti, Talmud, Septuagintan palestiinalainen versio) vs. [ei kysymysmerkkiä] (1QpHab, Septuaginta, syyriankielinen teksti)

Hab 1:17 ”ja edistää” (masoreettinen teksti, Septuaginta, Vulgata) vs. ”edistää” (1QpHab, Talmud, syyriankielinen teksti) (”ja” tekee lauseesta tässä sujuvamman)

Hab 2:1 ”vartioasemalla” (masoreettinen teksti) vs. ”vartioasemallani” (1QpHab) – ero on yksi kirjain.

Hab 2:1 ”Hän [Herra] sanoo” (masoreettinen teksti) vs. ”hän vastaa” (syyriankielinen teksti)

Hab 2:5 ”viini on petollista” (hayyayin masoreettisessa tekstissä, Targumissa, Vulgatassa) vs. ”rikkautta (hwn) tai uhmakkuutta/ylimielisyyttä (hawwan)” (1QpHab)

Hab 2:11 ”kipsi” (masoreettinen teksti) vs. ”kovakuoriainen” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen, Kommentaari Habakuk-kirjaan, luku 2, s. 277–278) vs. ”tappi” (syyriankielinen teksti)

Hab 2:15 ”heidän alastomuutensa” (masoreettinen teksti) vs. ”heidän määrätyt juhlapäivänsä” (1QpHab)

Hab 2:15–17 toinen maskuliininen yksikön pääte (Masoreettinen teksti) vs. kolmas maskuliininen yksikön pronominimuoto (1QpHab, Symmachus, Vulgata, vahvistettu Aquilan, Theodotionin ja Quintaan toimesta) vs. ei päätettä (Septuaginta, syyriankielinen teksti, Targum). Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 519.

Hab 2:16 ”paljastetaan/ympärileikataan” (masoreettinen teksti) vs. ”horjua/huojua” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, Pesher, Aquila (126 jKr.)) vs. ”nukahtaa syvään uneen” (syyriankielinen, Vulgata). Hepreassa ero on [he’arel] vs. [hera’el], kahden konsonantin paikanvaihto. Kuolleenmeren Pesher-kommentaarissa mainitaan kuitenkin juopumus.

Hab 3:1 ”harhaan eksyneistä”, Shigionothissa [luultavasti musiikillinen termi] vs. ”ja laulu” Septuagintassa.

”Hänen jalkansa kulkevat tasangoilla” (vanha latina/italiaksi, Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 20, s. 450) vs. puuttuu (masoreettinen teksti ja Septuaginta)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta *Literal Translation* ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta *The Septuagint: Greek and English*. Lisäksi on käytetty *The Expositor’s Bible Commentary* -teosta sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä, samoin kuin teosta *Ante-Nicene Fathers*, osa 1.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible