< Raamatunkysymys Haggain kirjasta

K: Mitä tiedämme Haggain kirjasta ja tästä profeetasta?

V: Haggain osalta ei tiedetä muuta kuin se, mitä kirjassa mainitaan: että hänen nimensä tarkoittaa ”juhlallista” tai ”juhlaa” ja että hän ja Sakarja mainitaan Esran kirjassa 5:1 ja 6:14. Koska Haggain nimi tarkoittaa ”juhlallista”, ehkä Haggai syntyi juutalaisena juhlapäivänä. Viittauksia Haggaiin löytyy Sakarjan kirjasta 8:9 ja Heprealaiskirjeestä 12:26.

Vuonna 538 eKr. palasi vain noin 50 000 juutalaista. He aloittivat temppelin rakentamisen muutamaksi vuodeksi, mutta lopettivat sen sitten. Ja nyt, 18 vuotta myöhemmin, temppeliä ei vieläkään ollut rakennettu. Ensimmäinen sanoma, joka annettiin uusikuujuhlan yhteydessä (4. Mooseksen kirja 10:10), kehotti Jumalan kansaa, joka oli menettänyt näkemyksensä. Haggain kirjasta opimme joitakin asioita Jumalasta ja ihmisistä, mutta totuuden opettaminen ei ole kirjan pääasiallinen tarkoitus. Tärkeintä on, että kansan – ja meidän – on tarkoitus muuttua.

Haggai ja Sakarja olivat aikalaisia, ja on mielenkiintoista verrata näiden kahden profeetan tyylejä. Haggain tyyli on yleisesti ottaen selkeä, jäsennelty ja suora verrattuna symboliseen ja innoittavaan Sakarjaan. Mutta Jumala käyttää monenlaisia tyylejä. H.A. Ironside teoksessaan The Minor Prophets (s. 221) kutsuu Haggain ja Sakarjan ”Herran jousikotelosta peräisin oleviksi kiillotetuiksi nuoliksi, joiden tehtävänä oli kutsua takaisin Hänen luokseen niiden sydämet, joille oli annettu tämä etuoikeus”.

K: Mikä on Haggain kirjan pääkohta?

V: Haggain kirja käsittelee tilannetta, ”kun asiat eivät ole parhaimmillaan”. Siinä on kaksi pääkohtaa. Ensinnäkin kansa oli ahkera rakentamaan omia talojaan, mutta oli laiminlyönyt Jumalan temppelin rakentamisen. Toisin kuin pakkosiirtolaisuutta edeltäneet profeetat, Haggai ei sanomassaan nuhtele heitä kauheista väärinteoista. Hän nuhtelee heitä siitä, etteivät he tee oikein. He olivat uppoutuneet tämän maailman huoliin ja laiminlyöneet hyvät teot.

Toiseksi heidän ei pitäisi olla pettyneitä siitä, etteivät 50 000 köyhää juutalaista pystyneet rakentamaan yhtä kaunista temppeliä kuin Salomo rakensi kullallaan ja noin 2,5 miljoonan alamaisensa avulla. Meidän pitäisi olla tyytyväisiä, jos tottelemme Jumalaa Hänen tahtonsa mukaisesti, emmekä kiinnitä huomiota pelkkiin ulkoisiin koristeisiin.

K: Mikä on Haggaian kirjan pääpiirteet?

V: Haggain kirjaa voidaan tarkastella kolmella tasolla: a) Jumalan temppelin rakentaminen, b) paluu Jumalan luo tai c) tilanteet, joissa asiat eivät suju parhaalla mahdollisella tavalla. Luku 1 keskittyy tilanteeseen, jossa Jumalan kansa ei anna parastaan, ja toinen luku osoittaa, että meidän tulee pysyä rohkeina, vaikka tulokset eivät näytä parhaimmilta.

Haggai on Vanhan testamentin toiseksi lyhin kirja (Obadjan jälkeen), ja sen rakenne on hyvin suoraviivainen. Haggai antoi neljä sanomaa.

Hag 1:1–15 Ensimmäinen sanoma – Älkää viivyttelkö, vaan rakentakaa Jumalan temppeli nyt (29. elokuuta 520 eKr.)

Hag 1:1–11 Mieti, miten Jumala kurittaa viivyttelevää kansaansa

Hag 1:12–15 Jumalan jäännös vastasi tottelevaisesti

Hag 2:1–9 Jumalan temppelin kunnia (17. lokakuuta 520 eKr.)

Hag 2:1–4 Kyllä, temppeli ei näytä yhtä hyvältä kuin ennen

Hag 2:5–9 Jumalan Henki pysyy, mutta Jumala ravistelee jälleen taivaita ja maata

Hag 2:10-19 Jumala voi siunata jopa sen, mikä on saastunut (18. joulukuuta 520 eKr.)

Hag 2:10-15 Pyhyys ei ole tarttuvaa; saastaisuus on; tällä kansalla ei ole luonnollista toivoa

Hag 2:16-19 Jumalan juhlallinen lupaus kumota tämä kansansa kanssa

Hag 2:20-23 Kirousten kumoaminen (18. joulukuuta 520 eKr.)

Hag 2:20-22 Vieraiden kansojen kukistaminen

Hag 2:23 Serubbaabel, Jojakinin jälkeläinen ja sinettisormus

K: Hag 1:1:n mukaan, milloin Haggain kirja kirjoitettiin?

V: Haggain kirjan 1. luvun mukaan se olisi kirjoitettu vuonna 520 eKr. Tarkka päivämäärämerkintä on tyypillistä babylonialaisille ja persialaisille kirjoituksille, kuten Babylonian kronikalle, jossa jokainen tapahtuma on tarkasti päivätty. Haggai eli babylonialaisten ja persialaisten vallan alla, ja siksi hän ajoittaa tapahtumat babylonialaisen kalenterin mukaan, ei Vanhan testamentin kalenterin mukaan, kuten joku, joka oli elänyt elämänsä heidän hallintonsa alla. Haggai on myös poikkeuksellinen siinä, että hän mainitsee lyötyjä kolikoita, joista Darius oli oppinut Lydian valtakunnasta.

K: Mitkä olivat maailman tapahtumat tuona aikana (Hag 1:1)?

V: 538 eKr. Noin 50 000 juutalaista sai luvan palata kotiin, kun Kyyros valloitti Babylonian.

538 eKr. Juutalaiset rakensivat temppeliä kahden vuoden ajan ja lopettivat sitten työt.

-530 eKr. Kyyros kuoli taistelussa.

530–522 eKr. Kambyses II hallitsi Persiaa. Hän oli tyranni, joka hallitsi valtakuntaa huonosti. Persian valtakunnassa vallitsi rauha (pax Persiaca) lukuun ottamatta kapinoivaa Egyptiä, jonka Kambyses marssi armeijansa kärjessä Palestiinaan kukistamaan.

522–521 eKr. Kambyses kuoli salaperäisissä olosuhteissa, ja Persiassa puhkesi kapina. Artaxerxes oli huijari, joka hallitsi seitsemän kuukautta. Kreikkalaiset ja nykypäivän historioitsijat kutsuvat häntä nimellä Pseudo-Smerdis. Hän kirjoitti Esran kirjan 4:7–23 kohdassa mainitun kirjeen, jolla temppelin rakentaminen keskeytettiin.

522/521–486 eKr. Darius I Hystaspis nousi kuninkaaksi surmattuaan huijarin. Hän taisteli skyyttien ja kreikkalaisten kanssa ja kärsi tappion Marathonissa vuonna 490 eKr.

520 eKr. Haggai ja Sakarja antoivat ensimmäiset profetiansa

519–518 eKr. Persialainen armeija marssii Palestiinan läpi ja valloitti Egyptin

486–465/464 eKr. Kserkses I (murhattiin) (sama kuin Ahasveros Esra 4:6:ssa ja Esterin kirjassa). Ester oli hänen kuningattarensa.

464–424 eKr. Artaxerxes I. Persialaiset kutsuivat häntä Artaxerxes I:ksi pyyhkiäkseen pois muistot huijari Artaxerxesista. Nehemia oli hänen juomanjakajansa.

445 eKr. Nehemia saapui Jerusalemiin rakentamaan kaupunginmuuria

K: Est. 1:2:ssä, estikö kansan välinpitämättömyys temppelin rakentamisen, vai estikö se ulkomainen vastustus, kuten Esra 4:7–23 sanoo?

V: Molemmilla oli osansa. Tässä on tapahtumien kulku.

1. Vuonna 538 eKr. Kyyros antoi määräyksen, joka antoi juutalaisille luvan palata kotiin ja rakentaa temppelinsä.

2. Vuonna 536 eKr. juutalaiset aloittivat temppelin perustusten rakentamisen.

3. Juudan viholliset (samarialaiset, ammonilaiset, arabit ja muut) kirjoittivat kirjeen kuninkaalle (jonka nimi oli Artaxerxes, mutta jota nykyaikaiset historioitsijat kutsuvat nimellä Pseudo-Smerdis, 522–521 eKr.). Hän antoi määräyksen, jolla rakentaminen keskeytettiin.

4. Vuonna 520 eKr. (Esra 5:1) Jumala käytti Haggain kautta nuhdellakseen kansaa siitä, ettei se ollut aloittanut jälleenrakennusta. Juutalaiset aloittivat sitten jälleenrakennuksen.

5. Viholliset kyseenalaistivat heidän oikeutensa jälleenrakennukseen.

6. Juutalaiset viittasivat kirjeessään kuningas Dareiosille kuningas Kyyroksen aiempaan asetukseen, ja etsinnän jälkeen kyseinen asetus löydettiin. Esterin kirjan 1:19 ja Danielin kirjan 6:8 mukaan persialaisten kuninkaiden lakeja ei voitu kumota.

7. Temppeli valmistui lopulta noin vuonna 516 eKr.

K: Haggain kirjassa 1:2 he laiminlöivät Jumalan temppelin rakentamisen, ja mekin voimme laiminlyödä Jumalan temppeliä nykyään. 1. Pietarin kirjeen 2:5 mukaan Jumalan temppeli ei ole rakennus, vaan me, Hänen seurakuntansa. Miten me saattaisimme laiminlyödä Jumalan temppeliä?

V: Vaikka en usko, että monet kristityt tekisivät tätä tahallaan, voimme tehdä niin tahattomasti. Yksi tapa on menettää innokkuutemme rakentaa mitään. Mutta toinen, ehkä yleisempi tapa, on keskittyä niin paljon johonkin muuhun – olipa kyseessä sitten musiikki, rakennusten rakentaminen tai jopa tieto – että Jumalan totteleminen ei ole enää tärkein prioriteettimme.

K: Mitä väärää kansa teki Haggain kirjan 1:1–3 mukaan?

V: Kyse ei ollut siitä, että he olisivat tehneet pahoja tekoja, vaan siitä, että he antoivat omien huoliensa ja kunnianhimonsa mennä etusijalle Jumalan palvelemisen sijaan, kuten Haggain kirjan 1:4 osoittaa.

K: Miksi luulet, että Hag 1:2–4:ssä Jumalan kansan innostus joskus hiipuu?

V: Syitä voi olla ainakin neljä.

Uskon menetys siihen, että Jumala toimii heissä, jotta he saavuttaisivat kyseisen tavoitteen.

Heidän rakkautensa Jumalaa ja muita kohtaan, joka motivoi heitä jatkamaan eteenpäin, on hiipunut. He eivät koe, että tavoitteen saavuttaminen vaatii vaivaa, kovaa työtä tai uhrauksia.

He ovat menettäneet toivonsa ja ovat lannistuneita edistymisestään. He eivät näe, että he koskaan saavuttaisivat sitä tavoitetta, johon heidän mielestään heidän pitäisi päästä.

He ovat menettäneet visionsa: he ovat muuttuneet ja haluavat nyt pyrkiä toiseen tavoitteeseen, ehkä tyydyttääkseen omaa kunnianhimoaan.

K: Miksi ihmiset yleensä viivyttelevät (Haggai 1:2–4)? Miksi ihmiset viivyttelevät Jumalan tahdon toteuttamisessa?

V: Toiminnan lykkääminen ei tarkoita kieltäytymistä tekemästä jotain, vaan sitä perustellaan sillä, että asiaa siirretään parempaan ajankohtaan. Usein on jotain, mikä näyttää nyt miellyttävämmältä tai vähemmän työläältä, ja se estää tärkeiden asioiden hoitamisen. Nykyään monet asiat ovat ”kiireellisiä” siinä mielessä, että niillä on määräaika. Jotkut asiat ovat kuitenkin erittäin tärkeitä, mutta eivät kiireellisiä, koska niillä ei ole määräaikaa. Esitteessä The Tyranny of the Urgent (Kiireellisyyden tyrannia) osoitetaan, kuinka kiireellisyyden tyrannia on tärkeiden asioiden vihollinen.

Toinen viivyttelyn tyyppi on ”analyysilama” eli päätöksenteon viivyttäminen, erityisesti silloin, kun päätös on epämiellyttävä tehdä. Toisessa ääripäässä ei ole hyvä tehdä hätiköityjä päätöksiä, kun päätöksen perustana olevat tiedot ovat puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Toisessa ääripäässä viivyttelyä perustellaan usein sanomalla: ”Minulla ei ole kaikkia tietoja”. Tyypillisesti kaikkia tietoja ei koskaan tulekaan olemaan! Mutta jos sinulla on tarpeeksi tietoja, niin että lisätiedot eivät todennäköisesti muuta päätöstä, sinun pitäisi päättää nyt.

Matteuksen evankeliumin 6:33 kehottaa etsimään ensin Jumalan valtakuntaa. Joskus ihmiset eivät tee sitä, mitä Jumala haluaa heidän tekevän, koska he kokevat, että heillä on jotain tärkeämpää. Mutta mikään ei ole todellisuudessa tärkeämpää kuin Jumalan palveleminen.

K: Mitkä ovat Hag 1:2–4:n mukaan joitakin tekosyitä, joita kristityt saattavat esittää viivyttelemiselleen täysin Jumalalle omistautumisessa?

V: Tässä on kymmenen perustelua.

Maksan jo kymmenykset. (katso kuitenkin Luuk. 21:1–4; 2. Kor. 8:2–3)

Se ei ehkä ole aina niin hauskaa. (katso kuitenkin 2. Korinttolaiskirje 1:8–9; Filippiläiskirje 3:14; 1. Korinttolaiskirje 3:12–15 ja 1. Korinttolaiskirje 9:23–25)

Jos antaisin kaiken Jumalalle, perheeni joutuisi nälkään. (katso kuitenkin 1. Timoteuksen kirje 5:8; Sananlaskut 31:21–25)

En ehkä etenisi urallani kovin pitkälle. (ks. Heprealaiskirje 11:24–26; 11:37; 1. Timoteuksen kirje 6:9–10)

Se ei ehkä olisi turvallista minulle. (ks. 1. Kuningasten kirja 19:10; Abram ja elamilaisten hyökkäys)

Haluan jonkinlaisen vakuuden siitä, että perheeni on turvassa. (ks. Hesekielin kirja 24:18; Jobin kirja 1:2–3 vs. 42:12–13)

Ennen kuin tunsin Jumalan, olin ajautunut liian kauas vanhurskaudesta, jotta Jumala olisi voinut käyttää minua. (Paavali)

Jumalan tuntemisen jälkeen olen ajautunut liian kauas Jumalan tahdosta. (ks. Joona, Pietari; 2. Korinttolaiskirje 2:5–10)

Tällä hetkellä en ole itsekään kovin täydellinen. (ks. 2. Korinttolaiskirje 12:7–10)

Jumala antaa minulle vain sen, mitä tarvitsen, ja olen tuhlannut osan siitä, mitä Hän on antanut. (ks. 2. Mooseksen kirja 34:1)

Kunnioita Jumalaa tällä viikolla erityisellä tavalla. Etsi jotain, jonka tiedät Jumalan haluavan sinun tekevän, mutta jota olet lykännyt, ja ala tehdä sitä nyt. Tai vaihtoehtoisesti etsi tapa, jonka Jumala haluaa sinun lopettavan, mutta jota olet lykännyt, ja lopeta se nyt.

K: Miten Haggara 1:2–4 ja Jaakobin kirje 4:17 liittyvät toisiinsa?

V: Jaakobin kirjeen 4:17 mukaan jos ihminen tietää, mitä Jumala haluaa hänen tekevän, mutta ei tee sitä, se on synti. Tässä on muutamia syitä, miksi ihmiset yleensä lykkäävät asioita.

Sanotaan, että he ovat liian väsyneitä

Liian paljon muita asioita

Jos ei voi tehdä sitä kunnolla, niin ei tee sitä lainkaan

Työskentelee paremmin paineen alla

Tuntemattomuus, poissa mukavuusalueelta

Ei näe määräaikaa

Anna itsellesi lupa, ota aloite (Kukaan maailmassa ei antanut Haggaille lupaa puhua – paitsi Haggai itse)

Et näe välittömiä seurauksia

Ei vastuuta

Emme vain halua. Emme näe siinä riittävää nautintoa tai hyötyä

Itsekurin puute, eli se, että teet sen, minkä tiedät olevan parasta, halusitpa sitä tai et.

Pelko epäonnistumisesta

K: Miksi luulet, että Hag 1:3-4:ssä Jumala rankaisi ensin ja selitti vasta myöhemmin, vaikka hän usein toimii päinvastoin?

V: Yleensä Jumala varoittaa uhmakkaita tai tietämättömiä ihmisiä ja rankaisee heitä sitten, jos he eivät käänny. Mutta tottelemattomuutta on kahta lajia: uhmakkuus ja viivyttely. Ihmiset tiesivät jo, mitä heidän piti tehdä; he eivät olleet uhmakkaita tai suorastaan haluttomia tekemään sitä, mutta he vain viivyttelivät jatkuvasti samalla kun hoitivat omia hankkeitaan. Jumala antoi heille huonoja seurauksia, koska he tiesivät jo, mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Jumala sovitti rangaistuksen tottelemattomuuteen. He olivat liian kiireisiä omien asioidensa parissa, jotta heillä olisi ollut aikaa Jumalalle, joten Jumala varmisti, etteivät heidän omat hankkeensa menestyisi kovin hyvin.

K: Miten voimme Haggain kirjassa 1:5,7; 2:15,18 (kahdesti) mainitulla tavalla harkita tarkkaan tekojamme?

V: Voimme aloittaa rukouksella ja pyytää Jumalaa näyttämään meille piilevät virheemme sekä muistuttamaan meitä niistä, jotka eivät ole niin piilossa. Voimme arvioida, johtavatko halumme, ajatuksemme ja suunnitelmamme meitä ja perhettämme kohti Jumalaa ja Kristuksen kaltaisuutta vai poispäin siitä. Voimme pohtia, onko meillä tärkeitä asioita, jotka jätämme tekemättä triviaalien asioiden vuoksi. Yleisesti ottaen voimme harkita huolellisesti aikaamme, suuntaamme, prioriteettejamme, rahaa ja nautintoja – eli sitä, missä sydämemme on.

K: Miksi Jumala valitsee toisinaan, ettei siunaa omaa kansaansa (Haggai 1:5–7, 11, 16–17)?

V: Vastaus tähän kysymykseen on Haggain kirjan tärkein opetus. Kun Jumalan kansa ei kunnioita Häntä niin kuin sen pitäisi eikä ole täysin kuuliainen, Jumala järjestää olosuhteet, jotka kannustavat heitä kuuliaisuuteen. Teemme usein samoin lapsillemme kurinpitona. Kurinpito ei aina tarkoita ruumiillista rangaistusta. Sellaista kurinpitoa, jota Jumala tässä käyttää, kutsutaan joskus ”loogisten seurausten kurinpidoksi”.

K: Mikä on epätavallista tämän jakeen rakenteessa (Hag 1:9–11)?

V: Kyseessä on kirjallinen keino, jota kutsutaan kiasmaksi.

Hag 1:9a-b Jumala kuritti heitä

-- Hag 1:9c-e Koska Jumalan temppeli on raunioina

-- Hag 1:10a Teidän takianne

Hag 1:10b–11 Jumala rankaisi heitä

K: Miksi Hag 1:10,11 mainitsee kasteen sateen sijaan?

V: Kesän kasvukauden aikana, huhtikuusta lokakuuhun, Israelissa ei satanut. Mutta Välimereltä puhaltavien tuulien mukana tuli yleensä runsaasti kaste. Siksi kaste oli elintärkeää kesän sadoille. Jumala lähetti kuivuuden (horeb), jossa ei ollut kaste, koska Hänen temppelinsä oli edelleen raunioina (hareb). Hän käytti sanaleikkiä vahvistaakseen ihmisten muistiin rangaistuksen syyn. Jaakobin kirjeen 5:16–18 mukaan vanhurskaan miehen rukous on voimallinen, ja siinä annetaan esimerkkinä ensin Elia, joka rukoili sateen puuttumista, ja myöhemmin Elia, joka rukoili sateen tuloa. Näiden ihmisten rukous sateen puolesta ei tuottanut tulosta, koska he eivät olleet täysin omistautuneita Jumalalle. Jaakobin kirjeen 1:7–8 mukaan kaksimielinen ihminen ei saa luulla saavansa mitään Herralta.

K: Hag 1:13; 2:4 sanovat: ”Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra.” Myös Haggai 2:5 ja 2:19 antavat saman siunauksen lupauksen. Miten tämä on kaikista paras siunaus?

V: Elia tiesi vastauksen 1. Kuninkaiden kirjan 19:11–13 kohdassa. Jumala näytti hänelle erilaisia voimia luonnossa, mutta Elia tiesi, ettei Jumalan läsnäolo ollut niissä; ja Elia odotti Jumalan läsnäoloa. Kun emme tyydy näyttäviin ulkoisiin asioihin, vaan odotamme Jumalan läsnäoloa, Jumala on läsnä meidän puolestamme. Lupaus siitä, että Jumala on kanssamme hyvin läheisellä ja henkilökohtaisella tavalla, on paras lupaus kaikista.

K: Miten Jumala herättää jonkun hengen Hag 1:14:ssä?

V: Jumala murtaa siteet, jotka painoivat heidän henkeään. Hän palauttaa heidän uskonsa, antaa heille uuden, rakkaudella täytetyn sydämen, nostaa heidän toivonsa ja antaa heille näyn. Jumala käyttää sekä positiivista että negatiivista vahvistusta tarpeen mukaan.

Haggain aikana rakentaminen aloitettiin 23 päivän kuluttua. Tämä antoi heille aikaa järjestäytyä ja saattaa päätökseen viikunoiden, viinirypäleiden ja granaattiomenien sadonkorjuun. He eivät ehkä tunteneet, että heillä olisi ollut tarpeeksi resursseja, mutta Esra 6:8,9 kertoo, että kuningas Darius jopa antoi heille rahaa! Esra 6:15 kertoo, että työ saatiin päätökseen noin neljä vuotta myöhemmin.

K: Milloin on Hag 1:14:n mukaan sallittua ottaa vastaan rahaa ei-uskovilta Jumalan työtä varten, ja milloin taas 3. Joh. 7:n mukaan ei saa ottaa rahaa ei-uskovilta?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Haggai profetoi Vanhan testamentin aikoina, ja 3. Johanneksen kirje kirjoitettiin Uuden liiton aikana. Ei kuitenkaan ole nimenomaista viittausta siihen, että nämä ohjeet olisivat muuttuneet.

Vastaus: Babylonialaisten hallitus tuhosi temppelin ja vei temppelistä kullan ja rikkaudet. Persialaisten hallitus palautti sen, mikä alun perin kuului juutalaisille.

K: Mikä on merkittävää siinä, että Hag 2:2:ssa puhutaan ”kansan jäännökselle” eikä vain kansalle?

V: Salomonin aikana israelilaisia oli yli 1,5 miljoonaa, mutta tuolloin vain 50 000 juutalaista palasi kotiin. Heillä oli huomattavasti vähemmän ihmisiä ja huomattavasti vähemmän resursseja temppelin rakentamiseen. Keskeinen seikka on se, millainen heidän asenteensa olisi, kun temppeli heijastaisi tätä tilannetta.

”Jäännös” ei viittaa valittuun yhteisöön, vaan pikemminkin siihen merkityksettömään osaan väestöstä, joka palasi Babylonista.

K: Miten Hag 2:1–4:ssä menestymisen halu voi paradoksaalisesti johtaa joskus epäonnistumiseen viivyttelyn vuoksi?

V: Joskus ihmiset lykkäävät asioita, koska he mieluummin jättävät yrittämättä kokonaan kuin ottavat riskin epäonnistumisesta. Suoraan sanottuna, jotkut asiat, joita Jumala haluaa meidän tekevän, ovat silti epäonnistumisia – ainakin maailman silmissä – vaikka tekisimmekin ne oikein, nöyästi ja kuuliaisesti sekä luottaisimme Jumalaan.

Haggain aikakauden ihmiset luopuivat omista arvioistaan siitä, milloin olisi suotuisa aika menestykselle, ja Haggain kehotuksesta he alkoivat rakentaa siitä huolimatta. Toisen sanoman ajankohta, 17. lokakuuta 520 eKr., lehtimajajuhlan seitsemäntenä päivänä, on merkityksellinen kahdella tavalla. Ensinnäkin juuri 440 vuotta aiemmin, vuonna 960 eKr., Salomo vihki käyttöön temppelin, jonka hän oli rakentanut (1. Kuninkaiden kirja 6:38; 8:2). Toiseksi se tapahtui kuukautta myöhemmin, joten he pystyivät jo näkemään joitakin tuloksia. Esra 3:10–13 kertoo, että toiset huusivat ilosta, toiset taas itkivät. Jotkut vanhemmista paluumuuttajista muistivat todennäköisesti entisen temppelin.

Se, oliko uusi temppeli ”menestys” vai ei, riippui siitä, arvioiko asiaa maallisten vai Jumalan mittapuiden mukaan.

K: Miten ihmiset reagoivat Hag 2:1–4:ssä, kun asiat eivät suju yhtä hyvin kuin ennen?

V: Esra 3:10–13 kertoo, että osa ihmisistä iloitsi, mutta toiset itkivät. Jos tulet kirkkoon vain ”näyttävyyden” vuoksi, tulet ennemmin tai myöhemmin joko pettymään tai saatat päätyä paikkaan, jossa kaikki on vain näyttävyyttä. On parempi olla aito kuin näyttävä.

K: Ilmaiseeko Haggara 2:1–4 Jumalan pettymystä siitä, ettei tämä temppeli ollut yhtä kaunis kuin Salomon temppeli?

V: Ei lainkaan. Muista, että Salomo rakensi myös epäjumalatemppeleitä, mutta nämä ihmiset eivät aio rakentaa epäjumalatemppeleitä. On parempi rakentaa Jumalalle yksinkertainen ja puhdas temppeli kuin rakentaa Jumalalle todella näyttävä temppeli, mutta rakentaa samalla myös epäjumalatemppeli.

K: Hag 2:1–4:ssä on joskus luonnollista verrata erilaisia palvelutehtäviä, mutta milloin meidän ei pitäisi tehdä niin, ja miten meidän pitäisi toimia?

V: Jeremian kirjassa 45 kirjurina toiminut Baruk oli uskollinen Jeremian palvelutyössä. Jeremia oli vaikutusvaltainen profeetta tulevina vuosisatoina, mutta hänen aikanaan meillä ei ole tietoja siitä, että yksikään ihminen olisi tehnyt parannuksen. Emme tuomitse tulosten, kerättyjen rahamäärien tai näyttävyyden perusteella.

Mutta voimme ja meidän pitäisi tarkastella, ovatko ne terveitä opissa ja käytännössä, ja tekevätkö ne sitä, mihin Jumala on kutsunut kristittyjä.

K: Haggarin kirjassa 2:1–4 temppelistä ei puuttunut mitään, mutta sillä ei ollut Salomon temppelin kauniita koristeita. Miten jotkut kristityt, jotka luottavat ”koristeisiin” evankeliumin huomion herättämiseksi, voivat menettää keskittymisensä itse evankeliumiin?

V: Uskonnollisilla ryhmillä ja kristillisillä järjestöillä voi olla kahdenlaisia tarkoituksia. Ensimmäinen on se tarkoitus, jonka Jumala on ryhmälle tarkoittanut. Toinen on lisämerkitys, jonka ihmiset ovat siihen tuoneet. Salomonin aikaiset ihmiset saattoivat olla varmoja siitä, että Herra oli todellinen Jumala, koska Jerusalemissa oli suurin temppeli, parhaat sisustukset ja eniten kultaa kaikista ympäröivistä temppeleistä. Nämä kaikki ovat vääriä syitä luottamukseen. Temppelin ”koristeleminen” oli jalo tavoite, mutta tämä uusi temppeli tulisi olemaan ”koristamaton” – ilman kultaa, upeaa korkeutta ja muita ulkoisia koristeita. Kun katsomme Euroopan valtavia, kauniisti suunniteltuja katedraaleja, jotka rakennettiin ennen 1700-luvun lähetystyön aikakautta, herää kysymys, mitä muuta olisi voitu saada aikaan, jos rahat ja ponnistelut olisi sen sijaan käytetty todellisen Jumalan seurakunnan rakentamiseen, eli siihen, että evankelioinnin ja opetuslapseuden kautta olisi saatu lisää ihmisiä.

Saatamme ajatella, että tarvitsemme koristeita palvellaksemme Jumalaa paremmin, ja niin olisikin, jos palvelisimme omalla voimallamme. Mutta emme voi tehdä mitään ilman Kristusta (Joh. 15:5). Kuten Paavali oppi 2. Korinttolaiskirjeen 12:10b:ssa: ”Sillä kun olen heikko, silloin olen vahva.” (BSB)

K: Miksi on merkittävää kehottaa Hag 2:4:ssä papia nimeltä Joosua olemaan vahva, ja mitä tällä on tekemistä Egyptistä poistumisen kanssa Hag 2:5:ssä? Miten tämä ”käsky” on todellisuudessa kallisarvoinen lupaus?

V: Jumala käyttää samaa sanamuotoa kuin hän käytti Joosualle Joosuan kirjassa. Voimme saada rohkaisua muistamalla, mitä Jumala on tehnyt meille ja kansalleen menneisyydessä. Pinnallisesti katsoen Jumala vain käski häntä olemaan vahva, mutta epäsuorasti Jumala sanoi, että Hän voisi tehdä hänestä rohkean, kuten muinaisen Joosuan, Mooseksen ja Aaronin, jotka vapauttivat israelilaiset Egyptin orjuudesta ja voittivat faaraon armeijan yksin, ilman kenenkään muun apua – paitsi Jumalan.

Sivuhuomautuksena ylipapista Joosua: hänen isänsä Jehozadak karkotettiin Babyloniaan (1. Aikakirja 6:15).

K: Hag 2:5 ja Jes 41:10:ssa Jumala käski kansaa olemaan pelkäämättä. Mitä asioita he saattoivat pelätä?

V: Vaikka heillä saattoi olla monia konkreettisia pelon aiheita, niitä voidaan jakaa ainakin kolmeen ryhmään.

Pelko ympäröivistä kansoista: Samarialaiset, ammonilaiset ja arabit eivät olleet tyytyväisiä siihen, että muuria rakennettiin uudelleen Nehemian aikana, eivätkä he olisi halunneet temppeliä myöskään Haggain aikana.

Pelko siitä, ettei Jumala ottaisi heitä takaisin: Kansan tottelemattomuus oli ollut niin suurta yli 70 vuotta aiemmin, että Jumala karkotti heidät Babyloniaan. Vain hyvin pieni osa palasi. Heillä saattoi olla epäilyksiä siitä, halusiko Jumala heitä yhä. Jumalan lupaus olla heidän kanssaan (Haggai 1:13; 2:4 ja Jesaja 41:10) oli heille kallisarvoinen. Jos kristitty lankeaa nykyään, hän saattaa miettiä, ottaisiko Jumala hänet koskaan takaisin. Tuolloin annettu lupaus on voimassa vielä tänäkin päivänä. Itse asiassa, jos joku katuu, se johtuu siitä, että Pyhä Henki on saanut hänet katumaan, jotta Jumala voisi ottaa hänet takaisin.

Pelko vähäisestä voimasta myrskyisissä aikoissa: Jumala sanoi juutalaisille Haggain kirjassa 2:6, että hän vielä kerran ravistelee taivasta ja maata, merta ja kuivaa maata. Ilmaisu ”vielä kerran” muistuttaa 2. Mooseksen kirjan 19:18:aa, jossa Jumala ravisteli kaikkea Mooseksen aikana. Jesajan kirjassa 41:10 sanotaan: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä peljätä, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua; minä autan sinua varmasti; minä tuen sinua oikeudenmukaisuuden oikealla kädelläni.” (BSB)

K: Milloin maa ja taivas järkkyivät Haggain kirjan 2:6–7 mukaan?

V: Kun Kristus kuoli ristillä, aurinko pimeni (Matteus 27:45–46; Markus 15:33; Luukas 23:45) ja maanjäristys tapahtui (Matteus 27:51–52). Myös ei-kristitty palestiinalainen historioitsija Thallus (52 jKr.) kirjasi, että pimeys seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

Fyysisen maanjäristyksen lisäksi Jeesuksen kuolema, vierailu kuolleiden luona ja ylösnousemus varmasti ravistelivat kaikkea hengellisissä ulottuvuuksissa.

K: Kuka on Hag 2:7:ssä kaikkien kansojen toivoma?

V: Ensin hieman heprean kielioppia ja sitten kolme näkemystä.

Heprealainen sana ”haluttu” (hemdat) on yksikön feminiini, ja ”tulee” (ba’u) on monikkomuoto. Monikkomuotoinen sana ”haluttu” on kuitenkin (hamudat), jolla on samat vokaalit. Heprea kirjoitettiin alun perin ilman vokaaleja.

Vaikka ”haluttu” on yksikön feminiini, vastaava rakenne viittaa Sauliin Israelin haluttuna 1. Samuelin kirjassa 9:20 ja miespuoliseen epäjumalaan Tammuziin ”naisten haluttuna” Danielin kirjassa 11:37. Monikkomuodossa ”Daniel” on se, jota suuresti arvostetaan, Danielin kirjassa 9:23 ja 10:11,19.

Seuraavassa esitellään kolme näkemystä.

1. Haluttu on Messias: Varhaiset kristityt tulkitsivat asian näin. Koska feminiinimuoto voi viitata edellä mainittuihin Sauliin, Tammuziin ja Danieliin, mikään ei estä sitä viittaamasta Kristukseen. Tämä sopii täydellisesti Haggain kontekstiin. Siinä sanotaan, että vaikka tämä temppeli ei näytä yhtä kauniilta kuin edellinen, se on parempi, koska Jeesus astuu tähän uuteen temppeliin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jeesuksen aikana temppeliä kutsuttiin ”Herodeksen temppeliksi”, ei siksi, että Herodes olisi rakentanut uuden temppelin, vaan siksi, että hän maksoi tämän temppelin kunnostamisen.

2. Haluttu on kansakuntien rikkaus/aarre: Tätä tulkintaa noudatetaan, koska sana on yksikön feminiinimuotoinen. BSB omaksuu tämän näkemyksen: ”he tulevat kaikkine aarteineen.”

3. Kansat tulevat kaikkien kansakuntien himoitseman luo: Tämäkin on pätevä mahdollisuus.

K: Luuletko, että Hag 2:7:ssä ”kansakuntien himoittu” viittaa messiaaseen vai ei?

V: Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä.

Kyllä: Jotkut juutalaiset rabbit ja Hieronymus (Kirje 53, luku 8, s. 101, 394 jKr.) tulkitsivat tämän messiaaniseksi.

Ei: ”Kaikkien kansojen toivoma” ei todennäköisesti viittaa Messiaaseen muiden kommentaarien mukaan.

Molemmat: ”Tulee” on monikkomuotoinen sana, joten kyseessä voi olla monikkomuotoinen toive tai aarteita, mutta se voi myös olla tarkoituksellisesti monitulkintainen ja viitata sekä aarteisiin että Messiaaseen.

K: Hag 2:7: Milloin tämä temppeli täyttyy kunnialla?

V: Tämä viittaa Jumalan Poikaan, Jeesukseen, joka astui temppeliin ollessaan maan päällä, tai sitten tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Miksi luulet, että Jumala sanoi Hag 2:9:ssä Jerusalemista: ”Minä annan rauhan” (shalom)?

V: Jerusalem on jatkuvasti ollut konfliktien keskus. Mutta Messias, Rauhanruhtinas, toisi rauhan Jumalan ja ihmisen välille Jerusalemissa, ristillä.

K: Miten temppelin kunnia oli Hag 2:3, 7, 9:n mukaan suurempi kuin Salomon temppelin kunnia?

V: Jeesus tuli tähän temppeliin. Jotkut ovat kiinnostuneempia ”loistokkaista” aineellisista asioista, kuten kullasta, kun taas Jumala näyttää olevan kiinnostuneempi ihmisistä kuin aineellisista asioista.

K: Miten Herodes Suuri käytti tätä hyväkseen Hag 2:9:ssä?

V: Herodes Suuri mainitsi, että temppeli oli tuolloin 60 jalkaa lyhyempi kuin Salomonin temppeli ja siten huonompi. Hän sanoi tämän puheessaan suostutellakseen juutalaiset antamaan hänen palauttaa temppelin entiseen kuntoonsa, jotta temppelillä (ja hänellä itsellään) olisi enemmän kunniaa. (Josephus, Juutalaisten muinaishistoria, kirja 15, luku 11.1, s. 334.)

Mutta se ei ollut se, mitä Jumala tarkoitti sanoessaan, että tällä temppelillä olisi suurempi kunnia kuin Salomon temppelillä. Nykyään hengettömät yritykset tehdä palvelutyöstä menestyksekästä voivat itse asiassa olla väärennös palvelutyön todelliselle tarkoitukselle.

K: Mitä Hag 2:11–14:ssä tarkoitetaan puhtaudella ja epäpuhtaudella?

V: Puhtautta voisi ajatella puhtaudeksi ja saastuneisuutta saastumiseksi. Pyhitetty esine, joka koskettaa tavallista esinettä, ei tee molemmista pyhitettyjä. Sen sijaan saastunut esine, joka koskettaa tavallista esinettä, saastuttaa molemmat. Sitten Jumala sanoi Haggaille, että Hänen silmissään koko kansa oli saastunut. Tästä kohdasta voimme oppia ainakin kolme sovellusta.

1. Et voi tehdä yhtä paljon hyviä ja pahoja tekoja ja odottaa, että asiat tasapainottuisivat Jumalan silmissä. Jotkut kutsuvat tätä virheellistä näkemystä ”Robin Hood -oireyhtymäksi”, sillä legendan mukaan Robin Hood ajatteli, että yksi paha teko (kuten jonkun ryöstäminen) tasapainottuisi yhdellä hyvällä teolla (kuten saaliin osan antamisella köyhille).

2. Me voimme saastuttaa, mutta vain Jumala voi puhdistaa. Saastuminen leviää. Saarnaajan kirjan 10:1 vertaa tätä kuolleeseen kärpään hajuveteen. Pyhät asiat tai ihmiset eivät tee muista asioista tai ihmisistä pyhempiä. Jumala on se, joka tekee asiat ja ihmiset pyhiksi.

3. Jumala ryhtyy usein kollektiivisiin toimenpiteisiin kansakuntaa tai kansaa vastaan. Vaikka kansakunnassa saattaisi olla muutamia vanhurskaita ihmisiä, Jumala rankaisee toisinaan koko kansakuntaa enemmistön syntien vuoksi. Tämä ei tarkoita, että vanhurskaat ihmiset olisivat syyllisiä, mutta tässä elämässä he joutuvat silti kärsimään muiden syntien seurauksista.

K: Rakennettiinko Hag 2:15:n mukainen temppeli noin vuonna 520 eKr., vai rakennettiinko se noin vuonna 536 eKr., kuten Esra 3:8–13 mainitsee, vai rakennettiinko se Dareiosin aikana (521–486 eKr.), kuten Esra 4:24 mainitsee?

V: Kaikki edellä mainitut vaihtoehdot ovat oikeita. Rakennustyöt aloitettiin, kun juutalaiset palasivat ensimmäisen kerran vuonna 538 eKr. Kuitenkin annettiin määräys, joka keskeytti työt. Työt aloitettiin uudelleen noin 18 vuotta myöhemmin, vuonna 520 eKr.

Katso keskustelu Haggain kirjasta 1:1 kuninkaiden kronologian osalta ja keskustelu Haggain kirjasta 1:2 temppeliin liittyvien tapahtumien järjestyksestä.

K: Haggain kirjan 2:15 hepreankielinen teksti on epätavallinen, sillä se sanoo kirjaimellisesti: ”tästä päivästä lähtien ja eteenpäin”. Miten elämämme tulisi olla ”tästä päivästä lähtien ja eteenpäin”?

V: Kansan hengellinen tila oli todennäköisesti heikko, sillä vain jäännös oli palannut, eikä temppelistä selvästikään tulisi yhtä hienoa kuin se oli aiemmin. He olivat myös taloudellisesti ahtaalla. Mutta Jumala lupasi heille, että Hän olisi heidän kanssaan ja siunaisi heitä tästä päivästä ”lähtien”.

Kuten eräs pastori sanoisi: kun joku kysyy, miten voit, voit vastata: ”paremmin kuin eilen, huonommin kuin huomenna.” Meidän tulisi elää siinä toivossa, että kasvamme joka päivä yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi, täynnä Jumalan iloa, rauhaa ja sinnikkyyttä.

K: Miksi Jumala korostaa Hag 2:10–19:ssä, että saastuminen on tarttuvaa, mutta pyhyys ei?

V: Kuten Donald Campbell sanoi: ”Työ ja palvonta eivät pyhitä syntiä, mutta synti saastuttaa työn ja palvonnan.” Believer’s Bible Commentary, s. 1155. Jos Jumala halusi rohkaista kansaa palaamaan Hänen luokseen, tämä kuulostaa ensi silmäyksellä siltä, että se saavuttaisi juuri päinvastaisen tuloksen. Sen sijaan, että Jumala sanoisi heille, että he ovat pyhien asioiden ympäröimiä ja voivat siten vähitellen tulla pyhemmiksi, Hän kertoo heille, että se, että jokin asia on pyhä, EI tee sen ympärillä olevia asioita pyhiksi.

Jumala kertoo heille, ettei mihinkään luonnolliseen, ”asteittaiseen” prosessiin pidä asettaa toivoa. Sen ainoa lopputulos on, että kaikki saastuu ja tuhoutuu. Mutta tuomalla tämän avoimesti esiin Jumala osoittaa, että juuri Hän, ja yksin Hän, toimii suvereenisti armossaan ja tuo esiin pyhyytensä ja kunniansa siinä paikassa Haggain kirjassa 2:5–10. Mitä tulee asioiden pilaantumiseen, joko taloudellisesti tai hengellisesti, Jumala lupaa sitten, että vaikka he olivat olleet Jumalan ankarassa otteessa Haggain kirjassa 1:5–11, siitä hetkestä lähtien (hepreaksi itse asiassa ”ylöspäin”) Jumala tulvauttaisi heidät siunauksilla, kuten Haggain kirjassa 2:15–19 sanotaan.

K: Mikä on sinettisormuksen merkitys Haggain kirjan 2:23 kohdassa?

V: Siinä on useita toisiinsa liittyviä merkityksiä.

Yleisesti ottaen sinettisormus symboloi kuninkaan valtaa. Farao otti sinettisormuksensa pois ja antoi sen Joosefille 1. Mooseksen kirjan 41:42:ssa.

Jumalallinen valta hallita. Messiaalla olisi sinettisormus.

Lupaus siitä, että Messias tulisi

Pyhä Henki takaa tulevan perintömme (NIV Study Bible, s. 1404). Katso Efesolaiskirje 1:13–14.

Jojakinin kirouksen kumoaminen: Jojakinille sanottiin, että vaikka hän olisi sinettisormus Jumalan oikeassa kädessä, Jumala repisi hänet pois (Jeremian kirja 22:24–25). Serubbaabelille ei pelkästään anneta sinettisormusta, vaan hänen sanotaan olevan kuin Jumalan sinettisormus.

K: Kumoako se, että Jumala asettaa sinettisormuksen takaisin Serubbaabelin sormeen (Haggara 2:23), kirouksen, joka kohdistui Jekonian jälkeläisiin ja jonka vuoksi sinettisormus otettiin pois (Jer. 22:24–30)?

V: Kirous ei kumottu eikä poistettu kokonaan, mutta se käännettiin ja lievennettiin. Ensin esitän joidenkin juutalaisten kirjoittajien näkemyksiä ja sitten vastauksen.

Midrash Rabba sanoo: ”... he tekivät vasikan ja ansaitsivat tulla hävitetyiksi, ja olisin luullut, että Hän kiroaisi ja tuhoaisi heidät, mutta heti kun he katuisivat, vaara oli ohi, ja Herra katui pahaa (ib. XXXII, 14). Ja niin monissa kohdissa. Esimerkiksi Hän sanoi Jekonianista: ’Sillä kukaan hänen jälkeläisistään ei menesty’ (Jer. XXII, 30), ja sanotaan: ’Minä kaadan valtakuntien valtaistuimet ja tuhoan kansakuntien valtakuntien voiman...’ ”Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, otan sinut, oi Serubbaabel, minun palvelijani, Shealtielin poika, sanoo Herra, ja teen sinusta sinettisormuksen” (Hag. II, 22 f.). Näin kumottiin se, mitä Hän oli sanonut hänen esi-isälleen, nimittäin: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, vaikka Konja, Juudan kuninkaan Jojakimin poika, olisi sinetti minun oikeassa kädessäni, silti minä repisin sinut sieltä pois” (Jer. XXII, 24).
(Numbers Rabbah XX:20)”

Midrash Pesikta Rabbati sanoo: ”R. Joshua ben Levi kuitenkin väitti seuraavasti: Katumus kumoaa koko tuomion, ja rukous puolet tuomiosta. Näet, että näin oli Juudan kuninkaan Jekonian kohdalla. Sillä Pyhä, siunattu olkoon Hän, vannoi vihassaan: ’Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, vaikka Jekonja, Juudan kuninkaan Jojakimin poika, olisi sinetti kädessäni, silti oikealla kädelläni – huomaa, kuten R. Meir sanoi, että Jumala vannoi oikealla kädellään – minä repisin sinut sieltä pois (Jer. 22:24). Ja mikä oli määrätty Jekonian kohtaloksi? Että hän kuolisi lapsettomana. Kuten sanotaan: ”Kirjoittakaa tästä miehestä, että hän on lapseton” (Jer. 22:30). Mutta heti kun hän tunnusti katumuksensa, Pyhä, siunattu olkoon Hän, kumosi tuon päätöksen, kuten Raamatun viittaus osoittaa: ”Jekonian pojat – sama on Assir – hänen poikansa Sealtiel jne.” (1. Aik. 3:17). Ja Raamattu sanoo edelleen: ”Sinä päivänä […] otan sinut, oi Serubbaabel […] Shealtielin poika […] ja teen sinusta sinettisormuksen” (Haggai 2:23). Katso siis, kuinka katumus voi kumota koko tuomion!” (Pesikta Rabbati, Piska)

Vastaus: Kirous voidaan lieventää ilman, että se kumotaan. Näin se tapahtuu.

Daavidille luvattiin, että Messias olisi hänen biologinen jälkeläisensä: Jeesus oli sitä Marian kautta

Jekonjaa kirottiin Jeremian kirjassa 22:24–30 niin, ettei kukaan hänen jälkeläisistään koskaan istuisi Daavidin valtaistuimella. Kukaan heistä ei toiminut kuninkaana. Joosef oli Jekonjan jälkeläinen, mutta Jeesus, joka on meidän kuninkaamme, ei ollut biologisesti Joosefin jälkeläinen.

Syntymän perusteella kukaan Jekonian suvusta ei perisi Daavidin valtaistuinta

Adoptiolla Jeesus, jonka Joosef oli adoptoinut, peri Daavidin valtaistuimen.

Tässä on paljon pohdittavaa. Syntymän perusteella kukaan meistä ei ole Jumalan lapsi, jolla olisi oikeus olla Hänen valtakunnassaan. Adoptiolla meistä tulee Jumalan lapsia ja osa Hänen valtakuntaansa.

Toisinaan joudumme kohtaamaan kirouksen tai ikäviä seurauksia syntisten tekojemme vuoksi. Mutta jos teemme parannuksen ja alistumme Jumalalle, Hän ei välttämättä poista kirousta tai seurausta, mutta Hän voi kääntää kirouksen ja muuttaa sen siunaukseksi.

K: Miten Serubbaabel valittiin tulevaisuutta varten Hag 2:23:ssa?

V: Serubbaabel oli maaherra, jonka johdolla tämä temppeli rakennettaisiin uudelleen. Mutta tässä on kyse muustakin kuin pelkästään tästä kunniasta. Matteuksen evankeliumin 1:12–13, 16 osoittaa, että Serubbaabelin jälkeläinen, Joosef, oli tarkoitus olla Messiaan laillinen isä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nimi Serubbaabel on todistettu akkadilainen nimi, zer babili, joka tarkoittaa Babylonin jälkeläistä.

K: Mitä kirjallisia keinoja Haggai käytti?

V: Haggai ei käyttänyt niitä paljon; hänen sanomansa on selkeä ja suora verrattuna Sakarjaan, Salomoon ja Jesajaan. Tässä on kuitenkin se, mitä hän käytti.

Rytmi: Haggai 1:6 hammistakker, mistakker

Haggai 1:10 ”al-ken”, ”alekem”

Haggai 2:6 ”ahat”, ”me’at”

Kiasmi: Haggai 1:9–11

Antiteesi: Haggai 1:6 ”Te ansaitsette palkkaa, jonka panette lävistettyyn pussiin.”

Malakian kaltainen vuoropuhelutyyli. Haggai 1:4,5,9; 2:11-13

Toistot teoksessa: ”Näin sanoo Herra Sebaot” tai vastaava 26 kertaa 38 jakeessa

Henki 3 kertaa Haggai 1:14

2:n tai 4:n parit (mutta ei 3, 5 tai useampia):

Haggai 1:11 pelto ja vuoret, viini ja öljy, ihmiset ja karja.

Haggai 2:2 Serubbaabel ja Joosua

Haggai 2:6 taivas ja maa, meri ja kuiva maa.

Haggai 2:21 taivas ja maa.

Haggai 2:22 kuninkaalliset valtaistuimet ja kansakuntien valtakunnat

Haggai 2:22 sotavaunut ja niiden ajurit, hevoset ja niiden ratsastajat.

K: Mitkä ovat Haggain kirjan varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) Kuolleenmeren kääröjen joukossa on yksi (kahdesta osasta koostuva) kopio Haggain kirjasta.

4Q77 (=4QXIIb) sisältää Haggain kirjan 1:1–2; 2:2–4

4Q80 (=4QXIIe) sisältää Haggain kirjan 2:18–21

Nahal Hever on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen fragmentti pienistä profeetoista (8 Hev XIIgr). Se on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan versio, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa.

Wadi Murabb’atin käärö (Mur XII) oli ns. ”Kaksitoista profeetan käärö” noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Haggain kirjan 1:1, 12–15; 2:1–8, 10, 12–23 sekä muita pienprofeettoja. Haggain kirjassa se on identtinen masoreettisen tekstin kanssa kahta sanaa lukuun ottamatta.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabb’atissa on säilynyt seuraavat jakeet Haggain kirjasta: 1:1–2, 12–15; 2:1–8, 10, 12–23. Toisin sanoen ainakin osa jokaisesta jakeesta lukuun ottamatta 1:3–11; 2:9, 11.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Haggain kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan kirjan eteen. Haggain kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Myös Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Haggain kirjan kokonaisuudessaan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Haggaiin?

V: Raamattu viittaa Haggaiin Esra 5:1 ja 6:14, ja Heprealaiskirje 12:26 parafraaseeraa Haggain kirjan 2:6. Sakarjan kirjassa 8:9 on yleinen viittaus Haggaiin.

Septuaginta väittää, että Psalmit 138, 146, 147, 147:12 ja 148 ovat Haggain ja Sakarjan kirjoittamia.

Kaarle Suuren tärkeimmän oppineen, Yorkin Alcuinin, käyttämässä latinalaisessa gallikanisessa psalttarissa (389 jKr.) psalmit 111, 112, 146 ja 147 on merkitty Haggain ja Sakarjan kirjoittamiksi.

Apokryfien teoksissa 1. Esdras 6:1; 7:3 ja 2. Esdras 1:40 viittaavat Haggaiin, ja Sirach (=Ecclesiasticus) 49:11 lainaa osaa Haggain kirjasta 2:23.

Seuraavat esinikeneiläiset kirjoittajat viittaavat tai vihjaavat Haggain jakeisiin:

X Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 16. luku, s. 147 viittaa väitetysti Haggain kirjan 2:10 jakeeseen, mutta viittaus on niin epämääräinen, ettei sitä oteta tässä huomioon.

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta Book of Extracts, osa 8, s. 759

Aleksandrian Klemens lainaa Haggain kirjan 1:6:ta ”pyhänä kirjoituksena”. Teos *Stromata* (193–202 jKr.), kirja 3, luku 6, s. 391. Hän lainaa Haggain kirjan 1:6:ta myös teoksessa *The Instructor*, kirja 2, luku 3, s. 248

Aleksandrian Klemens (193–205 jKr.) ”Jeremia ja Ambakum [Habakuk] profetoivat vielä Sidkian aikana. Hänen hallituskautensa viidentenä vuonna Hesekiel profetoi Babylonissa; hänen jälkeensä Nahum, sitten Daniel. Hänen jälkeensä taas Haggai ja Sakarja profetoivat Dareios I:n aikana kahden vuoden ajan; ja sitten enkeli kahdentoista joukossa.” *Stromata*, kirja 1, luku 21, s. 328

Tertullianus (198–220 jKr.) viittaa koko maailman ”yleiseen järistykseen” Haggain kirjassa 2:6 ja Heprealaiskirjeessä 12:26,27. Teoksessa *On Monogamy*, luku 16, s. 72

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Haggain kirjan 2:6:ta Haggain nimissä teoksessaan ”Origenes Celsusta vastaan”, 7. kirja, luku 30, s. 623

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Haggain kirjan 1:12:ta Haggain sanoina teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, kolmas kirja, luku 20, s. 541.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Haggain kirjan 1:9 profeetan sanoina teoksessaan *Treatises of Cyprian*, 5. traktaatti, luku 6, s. 459. Nämä ovat ainoat kaksi viittausta Haggaiin Cyprianuksen säilyneissä kirjoituksissa.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.)

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Efrem (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee profeettojen kirjat, sekä kahdentoista että muiden. Miika 3:8 kuten Miikassa, Joel 2:28 kuten Joelissa, Haggai 2:4 kuten Haggaiissa, Sakarja 1:6 kuten Sakarjaassa. Katekeettiset luennot, luento 16.29, s. 122

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Syyrialainen Askelten kirja (Liber Graduum) (350–400 jKr.) viittaa Haggain kirjan 1:6:een Memra 7:ssä, s. 78

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (–407 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Hippon Augustinus (388–28. elokuuta 430 jKr.)

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

K: Mitkä ovat Hag-teoksessa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Ensimmäinen lause on masoreettinen teksti, toinen on Septuaginta, ellei toisin mainita. Masoreettisen tekstin ja Wadi Murabb’atin välillä on vain kaksi pientä eroa kohdissa 2:1 ja 2:3.

Hag 1:1 ”jonka” vs. ”jonka käden kautta”

Hag 1:2 ”tulee” (bo’) (masoreettinen) vs. ”on tullut” (ba’) Septuaginta

Hag 1:1 ”Juudan maaherra” vs. ”Juudan heimosta”

Hag 1:8 ”tuo” vs. ”leikkaa” (hepreankielinen sana, johon Septuaginta perustuu, eroaa vain yhdellä kirjaimella)

Hag 1:9 ”katso” vs. ”olla”

Hag 1:9 ”puhalsin siihen” vs. ”puhalsin sen pois”

Hag 1:9 ”Miksi” vs. ”Siksi”

Hag 1:11 ”kuivuus maassa” vs. ”miekka maan päällä”

Hag 1:11 ”teidän kätenne” vs. ”heidän kätenne”

Hag 1:12 ”Sitten” vs. ”Ja”

Hag 1:12 ”heidän Jumalansa” vs. ”heille”

Hag 1:13 ”välitti sanoman” vs. ”puhui lähettiläiden keskuudessa”

Hag 1:14 ”kansan jäännös” vs. ”kaiken kansan jäännös”

Hag 1:14 ”tulivat” vs. ”menivät sisään”

Hag 2:1 ”läpi” (beyad) (masoreettinen), vs. ”kohti” (‘el) Murabb’atin wadi-käärössä (An Exegetical Commentary s. 17 ja Benoit et al. Les Grottes de Murabba’at, 184.)

Hag 2:2 ”jäännös” vs. ”kaikki jäännös”

Hag 2:3: ”(’oto)” (masoreettinen) vs. ”(’itto)” Wadi Murabb’atin käärössä.

Hag 2:4 ”ole vahva, oi Joosua/Jeesus” vs. ”vahvista itseäsi, oi Joosua/Jeesus”

Hag 2:4 ”Olkaa vahvoja, … tämän maan kansa” vs. ”Vahvistukaa, … tämän maan kansa”

Hag 2:5 ”Se sana, jonka minä teille lupasin, kun te tulitte Egyptistä, niin myös minun henkeni” vs. ”minun henkeni”

Hag 2:6 ”jälleen kerran” vs. ”vielä/vielä kerran” (Katso An Exegetical Commentary on Haggai, Zechariah, Malachi, s. 41–42.)

Hag 2:9 ”Kaikkivaltias Herra” vs. ”Kaikkivaltias Herra: ja/jopa sielun rauha, perintöosaksi / pelastaakseen jokaisen / kaikki ne, jotka laskivat perustukset tämän temppelin pystyttämiseksi.”

Hag 2:14 ”ja niin on jokainen työ” vs. ”ja niin ovat kaikki työt”

Hag 2:14 ”tahrattu” vs. ”tahrattu, heidän aikaisempien taakkojensa / nopeasti ansaittujen voittojensa vuoksi, he joutuvat kärsimään työstään / vaivoistaan, ja te (monikko) vihasitte / olette vihanneet niitä, jotka jakavat oikeutta kaupungin portilla / porteilla.”

Hag 2:22 ”valtakunnan valtaistuin” vs. ”kuninkaiden valtaistuimet”

Hag 2:22 ”veljensä miekka” vs. ”miekka, joka taistelee veljeään vastaan”

Hag 2:23 ”Zerubbabel, minun palvelijani, Shealtielin poika” vs. ”Zerubbabel, Salathielin poika, minun palvelijani”

Hag 2:23 ”sormus” vs. ”sinetti”

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor's Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet on otettu teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible