< Raamatunkysymys Joosuan kirjasta

K: Mikä on Joosuan kirjan pääajatus?

V: Joosuan kirja on mielenkiintoinen, koska sitä voidaan lukea ainakin kolmella tasolla.

1. Joosuan kirja kertoo, kuinka Jumala johti israelilaisia Palestiinan valloituksessa.

2. Se toimii Mooseksen kirjan huipentumana ja alkupisteenä heidän elämälleen Palestiinassa.

3. Tämä kirja osoittaa ensisijaisesti, kuinka tottelevaisuus tuo voiton ja siunauksen, ja toissijaisesti, kuinka tottelemattomuus johtaa tappioon. Tuomarien kirjassa on samankaltaisia opetuksia, mutta järjestys on päinvastainen, ja Tuomarien kirja tarjoaa monia lisäopetuksia tottelemattomuuden eri muodoista. Lopuksi Joosuan kirja on hyödyllinen meille, jotta voimme oppia tämän jumalisen johtajan esimerkistä.

K: Miten Jumala antoi israelilaisille 1. Joosuan kirjan 1:4:n mukaan heettiläisten maan, kun heettiläiset asuivat Israelin pohjoispuolella nykyisen Turkin alueella?

V: Joosuan kirjan 1:4 ei viittaa nykyisen Turkin alueeseen. Hittiläisillä oli pikemminkin siirtokunta Kanaanin keskiosassa, johon kuului myös Gibeonin kaupunki.

K: Mikä on Joosua 1:4:ssä mainittu Suuri meri?

V: Suuri meri oli heidän nimityksensä Välimerelle.

K: Millaista vaurautta luvataan Joosuan kirjan 1:8:ssa?

V: Jumala lupaa Joosualle sotilaallista menestystä. Joosua ei itse koskaan tullut erityisen varakkaaksi. Vaikka Jumala antaa kristityille menestystä monin tavoin, meidän on varottava, ettemme anna rahan rakkauden pahuuden vaikuttaa meihin. Taloudellisesta vauraudesta voimme sanoa vain, että voimme olla tässä elämässä yhtä varakkaita kuin Jeesus ja Paavali, eikä heillä ollut kovin paljoa omaisuutta.

K: Mitä ”mitä teet” tarkoittaa Joona 1:8:ssa?

V: Se voi tarkoittaa ”mitä teet (ammattina)” tai ”mitä olet tekemässä (tällä laivalla)”.

K: Miksi Joona 1:8–10:ssä he pelästyivät, kun Joona sanoi palvovansa sitä, joka loi meren ja maan? He eivät kuitenkaan palvoneet yhtä ainoaa todellista Jumalaa.

V: He eivät uskoneet ainoaan tosi Jumalaan, mutta ilmeisesti eivät myöskään sulkeneet Häntä pois. Pakanat olivat yleensä avoimia uusille jumaluuksille, ja jos väitettiin, että Hän oli luonut meren, niin kyseinen Jumala olisi tällaisissa olosuhteissa otettava vakavasti. Jotkut ihmiset ovat tällaisia nykyäänkin. He eivät hyväksy ainoaa tosi Jumalaa, mutta eivät myöskään sulje Häntä pois. He haluavat pysyä puolueettomina.

K: Sanottiinko Joosua 1:11 ennen Joosua 3:1 vai sen jälkeen?

V: Se voi olla kumpi tahansa; kertomus on tiukasti kronologisessa järjestyksessä. Yleisesti ottaen Raamatussa ei voi olettaa, että jonkin tapahtuman on oltava kronologisessa järjestyksessä, ellei sitä nimenomaisesti mainita.

K: Oliko miehillä Joona 1:11–15:ssä oikeus heittää Joona yli laidan, mikä näytti johtavan varmaan kuolemaan?

V: Normaalisti ei. Mutta he olivat epätoivoisia, ja kun Joona käski heitä tekemään niin, he tekivät sen, minkä tunsivat velvollisuudekseen. Saattaa tuntua ankaralta, että Jumala pakotti heidät heittämään Joonan yli laidan kohti sitä, mikä näytti varmalta kuolemalta, mutta Jumala käytti tätä tuodakseen elämän monille pakanaille.

K: Miksi Joosuan kirjan 1:15:ssä heidän piti vallata maa, kun Jumala oli jo antanut sen heille Joosuan kirjan 1:3:ssa?

V: Tässä on tärkeä opetus. Jumala oli jo julistanut maan heidän omakseen. Kuitenkin kova työ Jumalan lupauksen haltuunottamiseksi oli vielä edessä. Nykyäänkin, jotta voit saavuttaa voiton, sinun on usein toimittava yhteistyössä Jumalan kanssa ottaaksesi haltuusi sen, mitä Jumala on antanut.

K: Tulivatko merimiehet Joona 1:16:ssa uskomaan todelliseen Jumalaan?

V: Raamattu ei sano sitä nimenomaisesti. Joko:

a) he kääntyivät ja palvoivat vain todellista Jumalaa,

b) he vain kunnioittivat nyt suuresti todellista Jumalaa ja uhrasivat hänelle samalla kun jatkoivat uhraamista epäjumalilleen.

K: Oliko Raahab Joosua 2:1:ssä todella vain majatalonpitäjä?

V: Ei, Heprealaiskirjeen 11:31 ja Jaakobin kirjeen 2:25 mukaan. Raamatun ulkopuolella myös 1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) 12. luku, 1. osa, s. 8, joka on kirjoitettu vuosina 96–98 jKr., sanoo samaa. Nelson Study Bible -raamatun s. 355 mukaan tässä käytetty hepreankielinen sana viittaa tavalliseen majataloon, jolla ei ole yhteyttä uskonnolliseen temppeliin.

NIV-raamatun alaviitteessä lukee ”Tai mahdollisesti majatalonpitäjä”, mutta se on tässä yhteydessä virheellinen.

K: Miksi Jumalaa pelkäävät miehet menivät Joosua 2:1:ssä Rahabin kaltaiseen taloon?

V: Jumalaa pelkäävien miesten ei pitäisi tehdä niin nykyään. Sananlaskujen kirjan 5:8 mukaan, kun puhutaan kiusauksesta, miesten ei pitäisi edes mennä lähelle irstaisen naisen ovea. Vastauksessa on kuitenkin otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Sananlaskujen kirjan 5:8 ei ollut vielä kirjoitettu, eikä ihmisten odotettu noudattavan käskyjä, joita ei ollut vielä ilmoitettu.

2. Raamattu ei hyväksy eikä tuomitse sitä, missä he yöpyivät.

3. Hepreankieliset sanat majatalonpitäjälle ja prostituoidulle ovat samat. Rahab oli ehdottomasti jälkimmäinen, kuten Heprealaiskirjeen 11:31 ja Jaakobin kirjeen 2:25 osoittavat. Saattaa kuitenkin olla kulttuurinen syy siihen, miksi molemmille on vain yksi sana. Ehkä majatalojen ja muiden majoituspaikkojen huoneilla oli kaksinkertainen käyttötarkoitus, ja ne olivat moraalisille ihmisille pelkästään nukkumishuoneita. Siinä tapauksessa, jos jokainen majatalo toimi myös prostituution paikkana, saattoi olla väistämätöntä, että jumalalliset miehet yöpyivät majatalossa jumalallisista syistä.

K: Palkitsiko Jumala Joosuan kirjan 2:4–9:ssä Rahabia valehtelusta?

V: Raamattu ei missään kohdassa sano, että Jumala palkitsi Rahabin valehtelusta, mutta Heprealaiskirjeen 11:31 osoittaa, että Jumala palkitsi Rahabin siitä, että hän luotti Häneen. Tämän lisäksi kristityt ovat asiasta eri mieltä, ja vastauksia on kaksi.

1. Jotkut sanovat, että Rahabin valehtelu oli oikeamielistä käyttäytymistä. Pahojen ihmisten valehteleminen on sallittua viattoman hengen pelastamiseksi ja sodan aikana. New Geneva Study Bible -raamatun sivulla 298 sanotaan: ”Petos on välttämätön taktiikka sodassa.”

2. Toiset sanovat, että Rahabin valehtelu ei ollut oikeamielistä käyttäytymistä. Rahab ei kuitenkaan tuntenut Jumalan lakia, ja Jumala palkitsi Rahabin siitä, että hän seurasi Häntä, vaikka hänen tietonsa olivatkin puutteelliset. Teoksessa *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 88) huomautetaan, että Jumala siunaa syntisiä heidän synneistään huolimatta, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Katso myös keskustelu Heprealaiskirjeen 11:31 ja Jaakobin kirjeen 2:25 kohdista.

K: Mitä Joosua 2:7:ssä tarkoitetaan sanalla ”ford” (pienellä f:llä)?

V: Se on matala ylityspaikka joessa.

K: Mitä merkittävää on punaisella langalla Joosuan kirjan 2:18–21 ja 6:22–23 kohdissa?

V: Rahabille ja israelilaisille se oli yksinkertaisesti merkki, jonka avulla he varmistivat hänen perheensä hengen.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Häresioita vastaan” (4. kirja, luku 20.12, s. 492), että ikkunasta roikkuva punainen lanka muistuttaa pääsiäislampaan verta, jota israelilaiset Egyptissä levittivät ovilleen. Voimme myös nähdä, että se muistuttaa Jeesuksen ruusunpunaista verta, joka vuodatettiin meidän puolestamme. Joten tietyssä mielessä meilläkin on punainen lanka symbolina suojelustamme Jumalan vihan edessä.

K: Miksi Jumala halusi ”korottaa” Joosuan Joosuan kirjan 3:7:ssä?

V: Jumala halusi, että kansa kunnioittaisi Joosuaa. Silloin he todennäköisemmin tottelisivat häntä ja luottaisivat Joosuaan. Filippiläiskirjeen 2:29 osoittaa, että jumalallisia miehiä tulisi tunnustaa ja kunnioittaa.

K: Miksi Joosua hyökkäsi Kanaanin keskeltä (Joosua 3:9–16)?

V: Voimme nähdä, että tämä oli sotilaallisesti järkevää. Hyökkäys keskeltä erotti pohjoisessa olevat noin 1,1 miljoonaa etelässä olevista 900 000:sta. On mielenkiintoista, että Joosuan strategia hyökätä ensin Kanaanin keskelle pohjoisen ja etelän erottamiseksi oli ilmeisesti tuttu brittiläiselle kenttämarsalkka Edmund H. Allenbylle. Hän käytti samaa strategiaa ensimmäisessä maailmansodassa vapauttaakseen Palestiinan turkkilaisten vallasta, ja hänkin voitti.

K: Oliko heillä vaikeuksia ylittää Jordan-joki Joosuan kirjan 3:9–13 mukaan?

V: Jumalalle se ei ollut mikään ongelma. Jordan-joki oli Jerikossa suurimman osan vuodesta 80–100 jalkaa leveä, mutta kevään tulvakauden aikana se oli jopa mailin leveä. Vakoojat pystyivät ylittämään joen matalissa, noin 3 feet syvissä kahluupaikoissa, joissa vain muutama ihminen kerrallaan pääsi ylittämään. Vaikutti siltä, että israelilaiset tarvitsisivat hyvin suuren kahluupaikan tai joutuisivat tekemään pitkän kiertotien. Jumalalla oli kuitenkin nopeampi tapa, jonka Joosua kertoi kansalle Joosuan kirjassa 3:9–13.

Se oli ihme, sillä vedet pysähtyivät ”heti kun papit koskettivat vettä jaloillaan” (Joosua 3:15–16) ja he ylittivät joen kuivalla maalla (Joosua 3:17).

K: Josua 3:10:ssä sanotaan, että Jumala karkottaisi kanaanilaiset heidän edestään varmasti, miksi osa heistä sitten jäi sinne vielä tuomareidenkin aikana?

V: Jumala ei sanonut, että Hän karkottaisi kanaanilaiset, vaan että Hän karkottaisi kanaanilaiset heidän edestään. Niissä tapauksissa, joissa he lakkasivat taistelemasta kanaanilaisia vastaan, näitä ei karkotettu.

Jopa nykyäänkin on taisteluita, joissa Jumala on kanssamme voittamassa, mutta jos kieltäydymme taistelemasta, emme saa voittoa.

Kristillisissä lauluissa on teema Jordanin ylittämisestä. Teema tarkoittaa kuolemista ja rauhallista pääsyä taivaan Luvattuun maahan. Tämä ei kuitenkaan kuvaa tarkasti sitä, mitä Jordani merkitsi israelilaisille. Jordanin ylittäminen merkitsi heille taistelun aloittamista, jotta he voisivat ottaa haltuunsa sen, mitä Jumala oli heille luvannut. Siitä tulisi kovaa työtä! Jumala sanoi israelilaisille, että he saisivat Luvatun maan haltuunsa, mutta ilmeisesti kanaanilaiset eivät ymmärtäneet viestiä. Samoin omassa elämässämme Jumala lupaa asioita, joita haluamme, mutta Saatana ei näytä olevan halukas luopumaan otteestaan. Aivan kuten israelilaiset, meidänkin on oltava rohkeita ja vaadittava itsellemme se, mikä on luvattu. Kuten Joosua, meidän ei pidä tehdä kompromisseja, vaan tottelevaisuudella ja kovalla työllä meidän on voitettava edessä olevat vaikeudet.

K: Onko Jordan-joki Joosuan kirjan 3:15–16 mukaan lakannut virtaamasta sen jälkeen?

V: Kyllä, Joosuan ylityksen jälkeen Jordan-joki on lakannut virtaamasta myös muina aikoina. Vuonna 1927 Adamin kaupungin lähellä tapahtunut maanvyörymä tukki joen 20 tunniksi. Sitä, että Jordan-joen uoma oli kuiva heti sen jälkeen, kun papit astuivat jokeen, ei kuitenkaan voi selittää ilman Jumalan voimaa. On varmasti ollut hämmästyttävää olla yksi niistä israelilaisista, jotka näkivät joen yhtäkkiä kuivuvan ja Joosuan kirjan 4:18 mukaan yhtä äkkiä palaavan entiselleen.

K: Ylittikö Israel Jordanin Joosuan kirjan 3:17 kohdassa vai Joosuan kirjan 4:5, 10–11 kohdissa?

V: Tapahtumien kulku on seuraava.

1. Papit kantoivat arkin Jordan-joen keskelle ja pysyivät siellä, kuten Joosuan kirjan 3:17 ensimmäisessä puoliskossa todetaan.

2. Kun papit olivat siellä, kansa ylitti joen, kuten Joosuan kirjan 3:17 jälkimmäisessä puoliskossa todetaan.

3. Miehet ottivat kaksitoista kiveä ja kantoivat ne joen länsirannalta (Kanaanista) keskelle, kuten Joosua 4:5 kertoo.

4. Papit, jotka olivat koko tämän ajan seisseet arkin kanssa Jordan-joen keskellä, tulivat lopulta joen yli, kun kaikki oli suoritettu, kuten Joosuan kirjan 4:10–11 kertoo.

Ei ole selvää, kantoivatko miehet kaksitoista kiveä sen jälkeen, kun viimeisetkin ihmiset olivat ylittäneet joen, vai silloin, kun osa ihmisistä oli vielä ylittämässä.

K: Miksi Joosua 4:5–9:ssä otettiin kaksitoista kiveä?

V: Ne toimivat heille muistomerkkinä (Joosua 4:6), ja jokaiselle heimolle oli yksi kivi (Joosua 4:5).

Yksi huomioitava seikka on, että Joosua ei vaatinut, että kaksitoista heimoa sulautuisivat yhdeksi heimoksi, vaan pikemminkin tyytyisivät omaleimaisuuteensa, samalla kun hän vaati yhtenäisyyttä sitoutumisessa Jumalaan ja toisiinsa. Kristittyinä meidän ei tarvitse teeskennellä, että eri kulttuurien pitäisi olla kaikki samanlaisia. Pikemminkin erilaiset kulttuurimme ovat toisaalta ilon ja ihailun aihe. Toisaalta erilaiset kulttuurimme antavat meille erilaisia näkökulmia, mikä on arvokasta, kun autamme toisiamme välttämään virheitä ja sokeita pisteitä synnin suhteen.

Kuvittele, että olisit yksi israelilaisista. Kun Joosua pyysi kaksitoista miestä menemään takaisin joen keskelle hakemaan kiven, olisitko ilmoittautunut vapaaehtoiseksi? Muista, että ainoa varmuus siitä, ettei joki tulvisi takaisin, oli se, että näit papit ja arkin joen keskellä.

K: Miten on mahdollista, että Joosua 4:13:ssa mainitaan, että Transjordanian heimojen armeijassa oli noin 40 000 miestä, kun 4. Mooseksen kirjan 26:7, 18 ja 34 mukaan armeijassa palvelukelpoisia oli yli kaksinkertainen määrä?

V: Ensin kolme seikkaa, jotka eivät kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus.

1. 4. Mooseksen kirjan 1. luvussa on toinen väestönlaskenta, mutta se tehtiin 40 vuotta aiemmin, joten se ei liity tähän kysymykseen.

2. Toisen väestönlaskennan ja hyökkäyksen välillä oli lyhyt ajanjakso, mutta se oli niin lyhyt, että erot eivät olisi olleet enempää kuin noin yksi prosentti.

3. Manassen heimon jäsenet asuivat Jordan-joen molemmin puolin, joten vain murto-osa Manassen 52 700:sta asui Jordanin itäpuolella. Gadin ja Ruubenin heimojen yhteenlaskettu lukumäärä oli kuitenkin 84 230, mikä on yli noin 40 000.

Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Kaikki miehet eivät olleet armeijassa. 5. Mooseksen kirjan 20:5–8 käski taistelukykyisiä miehiä jäämään kotiin, jos he olivat juuri istuttaneet viinitarhan, kihlautuneet tai olivat peloissaan. Tietty prosenttiosuus jäi todennäköisesti taakse hoitamaan lammas- ja karjalaumoja sekä suojelemaan naisia ja lapsia.

Asevelvollisuuden kiertäjät? Voisi väittää, että armeijassa palvelevien miesten lukumäärän olisi pitänyt olla suurempi. Ehkä lukumäärä oli oikea, tai ehkä liian monet miehet väittivät olevansa pelokkaita tai karkasivat palveluksesta. Ihmiset eivät aina tee sitä, mitä heidän pitäisi tehdä.

K: Oliko Joosuan kirjassa 4:19 mainituilla kahdellatoista kivellä israelilaisia edeltävä kanaanilainen merkitys, samanlainen kuin Englannin Stonehengellä, kuten Asimovin Raamatun oppaassa (s. 212) todetaan olevan varsin todennäköistä?

V: Ei, ei ole arkeologista näyttöä siitä, että näillä kivillä olisi ollut mitään israelilaisia edeltävää merkitystä. Jos israelilaiset toivat kivet itse, siellä ei olisi ollut minkäänlaista kivialttaria ennen israelilaisten saapumista.

K: Otiko israelilainen uskonto Joosua 4:19:n mukaisen Gilgalin osaksi itseään, samalla tavalla kuin muslimit ”ottivat osaksi uskontoaan Kaaban ja Mekan pyhyyden pakanallisesta menneisyydestä ja kristinusko otti osaksi joulujuhlan pakanallisista rituaaleista, jotka keskittyivät talvipäivänseisaukseen”?

V: Ei. Tässä on joitakin virheellisiä oletuksia.

1. Vaikka nimi Gilgal voi tarkoittaa monia asioita, ei ole todisteita siitä, että se tarkoittaisi kivikehää.

2. Ei ole todisteita siitä, että Gilgalilla olisi ollut kanaanilaista uskonnollista merkitystä.

3. Ei ole todisteita samankaltaisuudesta Stonehengen kanssa.

Muslimien Bukharin hadithit myöntävät avoimesti, että Quraish-heimolla oli 360 epäjumalaa Ka’abassa ennen Muhammedia.

Kristityt juhlivat joulua Kristuksen syntymän kunniaksi. Väite, että tämä perinne olisi peräisin pakanallisesta talvipäivänseisausjuhlasta, ei pidä paikkaansa. Rooman noin 25 juhlapäivästä vuoden aikana juuri Saturnalia-juhlan aikana (17.–24. joulukuuta) orjat vapautettiin väliaikaisesti. Monet kristityt olivat orjia, joten oli loogista, että he juhlivat juuri silloin, kun olivat väliaikaisesti vapaita.

K: Tiesivätkö kaikki maan asukkaat tästä ihmeestä (Joosua 4:24)?

V: Vaikka kaikki maan asukkaat ja Lähi-idän kansat epäilemättä kuulivat tästä, Joosuan kirjan 4:24 kohdassa ei sanota, että kaikki maailman ihmiset olisivat kuulleet siitä tuolloin. Toisaalta, kun otetaan huomioon painettujen Raamattujen määrä ja Raamatun käännösten lukumäärä, olemme jo lähellä tilannetta, jossa lähes 100 % maailman kansoista on kuullut tästä.

K: Miksi israelilaiset eivät Joosuan kirjan 5:2–5,7 mukaan olleet ympärileikanneet lapsiaan jo aiemmin?

V: Raamattu ei kerro, johtuiko se tottelemattomuudesta, laiminlyönnistä vai siitä, että ympärileikkaus olisi ollut vaikeaa matkan aikana.

K: Mikä oli Joosua 5:9:ssä mainittu ”Egyptin häpeä”?

V: ”Häpeä” tarkoittaa häpeää tai nuhtelua. Häpeä ei johtunut siitä, että israelilaiset olivat orjia, vaan heidän tottelemattomuudestaan sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptistä. Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että noin puolet tai kaksi kolmasosaa roomalaisesta, karthagolaisesta ja kreikkalaisesta väestöstä koostui orjista.

K: Oliko se epätavallinen henkilö, jonka Joosua näki Joosuan kirjan 5:13–15:ssä, israelilaisten vai kanaanilaisten puolella?

V: Raamattu sanoo selvästi, ettei Hän ollut kummallakaan puolella. Tietenkään Jumala ei ollut kanaanilaisten puolella, mutta koska Joosua ja israelilaiset eivät olleet synnittömiä ja täydellisiä, Hän ei ollut myöskään heidän puolellaan. Nykyään saatamme miettiä, onko Jumala meidän puolellamme ja tekeekö Hän aina niin kuin me haluamme. Jumala ei ole meidän puolellamme; pikemminkin meidän pitäisi olla Jumalan puolella.

K: Kuka tarkalleen ottaen on Joosua 5:13–15:ssä mainittu komentaja?

V: Kyseessä on Jeesus Kristuksen ilmestys ennen inkarnaatiota. Jotkut kristityt ajattelevat, että kyseessä voisi olla arkkienkeli Mikael, koska Mikael johti enkeleitä taistelussa Saatanaa vastaan Ilmestyskirjan 12:7–8:ssa. Jeesus on kuitenkin komentajan roolissa Ilmestyskirjan 19:11–16:ssa.

Mutta ratkaiseva seikka on se, että komentaja otti vastaan palvontaa Joosuan kirjassa 5:14, eikä Jumalan enkelit salli ihmisten palvoa heitä tai heittäytyä heidän jalkojensa juureen, kuten Ilmestyskirjan 22:8–9 osoittaa. Lisäksi komentaja käski Joosuan riisua kenkänsä, sillä maa, jolla hän seisoi, oli pyhää maata (Joosua 5:15). Tämä muistuttaa tilannetta, jossa Mooseksen piti riisua kenkänsä, kun hän puhui Jumalan kanssa palavassa pensaassa 2. Mooseksen kirjan 3:3–5:ssä.

K: Kun Joosua Joosuan kirjan 5:14 kohdassa tajusi, ettei tämä komentaja ollut tavallinen ihminen, miksi hän reagoi juuri niin kuin reagoi?

V: Joosuan reaktioiden järjestys on merkityksellinen.

1. Ensinnäkin Joosua lankesi kasvoillaan maahan hänen eteensä.

2. Toiseksi Joosua kysyi, oliko komentajalla hänelle viestiä.

3. Kun komentaja käski häntä riisumaan kenkänsä pyhällä maalla, Joosua totteli.

Kun seuraamme Jumalaa nykyään, on tärkeää, ettemme sekoita vastaustemme järjestystä. Jumalan palvonta tulee ennen Jumalasta oppimista, ja meidän on tunnettava Jumalan tahto ennen kuin voimme totella.

K: Josua 5:14:ssä, mikä tarkalleen ottaen oli se viesti, jonka Joosua sai?

V: Viesti oli selkeä, vaikka se ei tullut sanoina vaan komentajan läsnäolona. Viesti oli, että komentaja oli paikalla ja valvoi israelilaisia, eikä heillä ollut mitään pelättävää.

K: Onko maaperä, jolla Joosua seisoi Joosuan kirjan 5:15 kohdassa, edelleen pyhää maata?

V: Ei välttämättä. Jumala on se, joka pyhittää asiat, ja pyhät paikat voidaan häpäistä, jolloin ne eivät enää ole pyhiä.

K: Miksi Jumala kaatoi Jerikon muurit Joosuan kirjassa 6, mutta ei muiden kaupunkien muureja?

V: Ehkä samasta syystä, miksi Jumala ei tee kaikkea kaikkien puolesta koko ajan. Jumala ei ainoastaan anna meille tehtäviä maan päällä, vaan yksi syy valittujen luomiseen oli hyvien tekojen tekeminen Efesolaiskirjeen 2:10 mukaan.

K: Kaatuivatko Jerikon muurit Joosuan kirjassa 6 siksi, että israelilaiset pioneerit kaivoivat muurien alle, kun kanaanilaiset olivat keskittyneet marssiin, kuten Asimovin Raamatun oppaassa (s. 213) sanotaan?

V: Tämä saattaa olla ovela teoria, mutta siinä on kolme ongelmaa.

1. He marssivat muurien ympäri vain seitsemän päivää, mikä ei olisi ollut tarpeeksi aikaa kaivaa tunnelia muurien alle. Muistakaa, että muinaisilla kansoilla ei ollut räjähteitä, joten heidän olisi pitänyt kaivaa laajasti muurien alla.

2. Kaivamisessa olisi vaadittu suurta tarkkuutta, jotta päästään oikeaan syvyyteen mäkeä ylös ja mahdollisesti vallihaudan alle.

3. Ei ole mitään mainintaa siitä, että ajatusta kaupunginmuurien alla kaivamisesta niiden heikentämiseksi olisi edes harkittu tuolloin, 3 400 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu tapaus, jossa yritettiin heikentää kaupunginmuuria, liittyi Makedonian Filippos V:een (220–205 eKr.), joka kaivoi valetunnelin, ja kun sotilaat olivat heittäneet ilmaan tarpeeksi pölyä, jotta näytti siltä, että tunneli olisi melkein valmis, kaupunkilaiset antautuivat. Roomalaiset heikensivät kaupunginmuureja Ambracian piirityksessä Korintin lähellä vuonna 189 eKr.

K: Osoittaako Joosuan kirjan 6. luku, että meidät pelastetaan sekä teoilla että armosta?

V: Ei, vaikka jotkut ovatkin yrittäneet väittää niin. Heidän perustelunsa on, että vaikka Jumala armostaan antoi Jerikon israelilaisille ilman, että heidän tarvitsi tehdä mitään sen eteen (Joosua 6:2), heidän ei tarvinnut vain uskoa, että muurit sortuisivat, vaan heidän piti silti marssia kaupungin ympäri seitsemän päivää, 13 kertaa, ennen kuin muurit sortuivat.

Heidän marssimisensa ei kuitenkaan aiheuttanut muurien kaatumista; Jumala teki sen yliluonnollisella tavalla. Töiden tottelevainen tekeminen tuo meille siunauksia, mutta Jerikon muurit eivät liity heidän pelastukseensa, vaan siihen, miten he valloittivat linnoituksia uskovien elämässään. Olisi vääristelyä sanoa, että vastustamme tekoja tai että teoilla ei ole mitään tekemistä pelastetun ihmisen elämän kanssa. Teot ovat pelastuksen tulosta, eivät sen edellytystä.

K: Tiesikö Joosua Joosuan kirjan 6:1–5:ssä, miksi Jumala käski israelilaisia marssimaan kaupungin ympäri?

V: Joosualle kerrottiin jakeessa 6, että seitsemäntenä päivänä muuri romahtaisi. Joosualle ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, miksi Jumala päätti toimia tällä tavalla. Voimme esittää teorioita maanjäristyksistä, epävakaalle perustalle rakennetuista muureista jne., mutta lopulta meidän on tunnustettava, että Jumala ei aina kerro meille syitä, miksi Hän haluaa toimia juuri niin kuin toimii.

Jotkut uskovat johonkin tai tottelevat Jumalaa vasta silloin, kun he ymmärtävät täysin kaikki miten- ja miksi-kysymykset. Ainoa asia, jonka Joosua tiesi – ja jonka Joosuan kirja opettaa meille tänään – on se, että tottelevaisuus tuo siunauksen ja tottelemattomuus tappion. On tottelevaisempaa totella silloinkin, kun emme tiedä kaikkia miksi- tai miten-kysymyksiä. Ainoa poikkeus tähän on se, että jos luulemme Jumalan kertovan meille jotain, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä Hän sanoo Raamatussa, voimme olla varmoja, ettei se ole Jumala, joka käskisi meitä tekemään niin.

K: Miten israelilaiset pystyivät Joosuan kirjassa 6:4 marssimaan Jerikon ympäri seitsemän päivää putkeen, kun heidän piti levätä sapattina?

V: Heidän tuli levätä sapattina omasta työstään, ei Jumalan nimenomaisesta käskystä. Tertullianus (kirjoitti vuosina 207/208 jKr.) oli yksi ensimmäisistä, joka vastasi tähän vastalauseeseen teoksessaan ”Marcionia vastaan”, kirja 2, luku 21, s. 313.

K: Miksi israelilaiset eivät voineet pitää saalista Joosuan kirjan 6:18–19 mukaan, vaikka he saivat pitää muiden kaupunkien saaliin?

V: Jumala vaatii yleensä, että työn ensisadot annetaan Hänelle. Lisäksi israelilaiset eivät kaataneet Jerikon muureja, vaan Jumala teki sen. Teoksen *Can Archaeology Prove the Old Testament* (s. 32) mukaan yksi epätavallinen asia, jonka arkeologit ovat löytäneet, on koskemattomat viljasäiliöt. Tällaisia ei löydy lähes koskaan valloitetuista kaupungeista. Joko puolustajat söisivät ne piirityksen aikana, tai valloittajat veisivät ne mukanaan.

K: Mitä arkeologian perusteella tiedämme Jerikosta (Joosua 6:20)?

V: Jeriko on yksi maailman vanhimmista tunnetuista kaupungeista. Arkeologien mukaan Jeriko rakennettiin alun perin noin 7000 eKr., hylättiin noin 4000 eKr. ja rakennettiin uudelleen noin 3200 eKr. Se oli yksi monista kaupungeista, jotka amorilaiset tuhosivat noin 2300 eKr., rakensivat uudelleen ja tuhosivat jälleen noin 1400 eKr. Jerikossa oli vartiotorni ja kaksi muuria: 12 jalkaa paksu sisämuuri sekä 6 jalkaa paksu ja 35 jalkaa korkea ulkomuuri. Sisämuuri sijaitsi 5–10 jalkaa ulkomuurin sisäpuolella. Asukkaat rakensivat talonsa muurien välille laudoille, ja Rahabin talo oli todennäköisesti samanlainen. Vakoojat pystyivät sitten kiipeämään ulos hänen ikkunastaan paetakseen kaupungista. Jeriko oli pieni tai keskikokoinen kaupunki Palestiinassa, 11 jalan korkealla kukkulalla, jonka koko oli 200 x 400 jaardia. Kukkulan kaltevuus oli 35 astetta, minkä vuoksi muurinsärkijät eivät pystyneet murtamaan muureja kovin hyvin. Jerikon pinta-ala oli 8 eekkeriä; vertailun vuoksi Megiddon pinta-ala oli 14 eekkeriä ja suurimman kaupungin, Hazorin, 200 eekkeriä. Jerikossa asui enintään 10 000 ihmistä. Kaupungin sisällä sijaitseva lähde huolehti vedestä, ja Jeriko oli vahvasti linnoitettu; sen valloittaminen olisi vaikeaa. Nämä seikat kaksi vakoilijaa olivat todennäköisesti havainneet ja raportoineet Joosualle.

K: Onko Joosuan kirjassa 6:20 mainitusta Jerikon muurien yliluonnollisesta romahtamisesta arkeologista näyttöä?

V: Kyllä. Vuonna 1990 Bryant G. Wood löysi vahvat muurit, suuria määriä viljaa (mikä viittaa lyhyeen piiritykseen) eikä merkkejä ryöstelystä (koska vilja oli yhä paikallaan). John Garstang oli se, joka löysi ensimmäisenä runsaasti hiiltynyttä viljaa. Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 182–183) mainitaan todisteita Richterin asteikolla 8:n voimakkuisesta maanjäristyksestä, joka olisi voinut jättää halkeamia muureihin. Sisemmät savitiilimuurit romahtivat ulomman kivimuurin päälle muodostaen kätevän rampin – kätevän israelilaisille, tietenkin.

Milloin tämä valloittaminen tapahtui? Kyprokselta löydetyt keramiikkalöydöt viittaavat ajankohtaan 1450–1400 eKr. Egyptiläisissä amuleteissa on kaiverrettu silloisen faraon nimi, ja ne ovat peräisin Joosuan aikaan asti. Hiili-14-ajoituksen mukaan tuho tapahtui vuonna 1410 eKr. ± 40 vuotta. Tämän vastauksen tiedot on otettu teoksesta *Hard Sayings of the Bible* (s. 182–183) sekä teoksista *When Critics Ask* (s. 136–137) ja *Encyclopedia of Bible Difficulties* (s. 156–157). Kaksi ensimmäistä viittaavat Bryant G. Woodin artikkeliin lehdessä *Biblical Archaeology Review* (maalis–huhtikuu 1990).

Katso myös teos *Pharaohs and Kings: A Biblical Quest*, s. 299–308, josta löytyy ei-kristillisen tutkijan näkemys siitä, miksi jotkut tutkijat pitivät aiemmin Jerikoa yhtenä raamatunarkeologian suurimmista epäonnistumisista, ja kuinka Rohl osoittaa, että myöhemmin Joosuan kertomus on tässä asiassa osoittautunut oikeaksi.

Alfred Hoerth toteaa kirjassaan *Archeology and the Old Testament* (s. 209 ja 210): ”Arkeologiset todisteet Jerikon kaatumisesta ovat jo pitkään olleet kiistanalaisia. Vuodesta 1907 lähtien Carl Watzinger kaivoi aluetta ja päätyi siihen tulokseen, että se oli asumaton myöhäispronssikaudella (1550–1200). 1930-luvulla John Garstang kaivoi aluetta usean kauden ajan ja ilmoitti löytäneensä romahtaneen kaksinkertaisen kaupunginmuurin sekä tulipalossa tuhoutuneen asuinalueen (”City IV”) – jotka kaikki ajoittuivat noin vuoteen 1400. Vuosina 1952–1958 Dame Kathleen Kenyon kaivoi Jerikossa. Hän oli samaa mieltä siitä, että Garstang oli löytänyt hautoja, jonkin verran keramiikkaa ja mahdollisesti rakennuksen (Garstangin ”keskirakennus”), jotka kaikki ajoittuivat myöhäispronssikauden IIA-vaiheeseen (1450/1400–1350/1300). Itse hän kuitenkin löysi paikalta vain muutamia myöhäispronssikauden muurifragmentteja ja yhden myöhäispronssikauden kaatimen. Lisäksi Kenyonin kehittyneemmät kaivaustekniikat paljastivat, että Garstangin Joosuan ajalle ajoittama kaksinkertainen kaupunginmuuri kuului todellisuudessa paljon aikaisempaan varhaiseen pronssikauteen. Hän ajoitti Kaupungin IV tuhon keskipronssikauden II loppuun (noin 1550). Kenyon päätteli, ettei Joosualle ollut valloitettavaa muurikaupunkia.

Vasta 1980-luvun alkupuolella Kenyonin tutkimuksen lopulliset julkaisut tulivat saataville tutkimusta varten. Tällainen tutkimus sai Bryant Woodin (1990) yhtymään siihen, että kaksoismuurikin oli todellakin peräisin paljon aikaisemmalta ajalta, mutta hän päätteli myös, että kaupunki IV oli tuhoutunut myöhäispronssikauden I lopussa (noin 1400 eKr.), kuten Garstang oli väittänyt. Perustamalla analyysinsä Kaupungista IV keramiikkaan, skarabeihin ja jopa radiohiiliajoitukseen Wood havaitsi, että Kenyon oli perustanut johtopäätöksensä suurelta osin tiettyjen tuontikeramiikan puuttumiseen ja että hän oli jättänyt huomiotta huomattavan määrän paikallista keramiikkaa, josta Wood totesi osan olevan peräisin myöhäiseltä pronssikaudelta. Jos Wood on oikeassa, Jerikossa on todisteita, jotka tukevat eksoduksen varhaista ajoitusta.

Alaviite 9, s. 210: ”Myöhäispronssikauden sisäisestä kronologiasta tai terminologiasta ei ole täydellistä yksimielisyyttä. Valitusta kronologiasta riippuen myöhäispronssikausi I päättyi vuoteen 1450 tai 1400. Tämän vaihtelevuuden seurauksena valloitusta tukevia todisteita voisi löytyä joko myöhäispronssikauden I ja myöhäispronssikauden II välisestä siirtymävaiheesta tai kokonaan myöhäispronssikauden II ajalta. Asiaa mutkistaa entisestään se, että näiden kahden kauden välinen suuri kulttuurinen jatkuvuus vaikeuttaa toisinaan myöhäispronssikauden I päättymis- ja myöhäispronssikauden II alkamispäivämäärän määrittämistä. Ehkäpä siksi Kaupunki IV:n olemassaolo saattoi jatkua myöhäispronssikauden II puolelle ennen sen tuhoa.”

Vaikka useimmat konservatiiviset raamatuntutkijat sijoittavat eksoduksen noin vuoteen 1450 eKr., on joitakin, jotka arvelevat sen tapahtuneen noin vuonna 1200. Jerikosta ei kuitenkaan löydy jälkiä asutuksesta noin vuonna 1200 eKr.

K: Miksi Joosuan kirjassa 6:21 ja muissa kohdissa rangaistaan kanaanilaisia ihmisuhrien vuoksi, mutta ei muita, kuten atsteekkeja ja mayoja?

V: Jumala rankaisi noita kulttuureja valloituksella, niiden sivilisaation tuhoamisella ja suurilla ihmishenkien menetyksillä. Jumala ei kuitenkaan anna riittävää rangaistusta kaikille ihmisille ja kaikille kulttuureille tässä elämässä. Se tapahtuu vasta tuomionpäivänä. Kuten Jeesus osoitti Markuksen evankeliumin 13:1–6:ssa, Jumala ei vielä tässä elämässä anna yhtä suurta rangaistusta yhtä suurista synneistä.

K: Miksi Jumala käski israelilaisia Joosuan kirjassa 6:21 ja muissa kohdissa tappamaan kaikki kanaanilaiset eikä jotakin toista kansaa?

V: Kanaanilaiset harjoittivat epäjumalanpalvontaa, mutta myös muut kansat harjoittivat sitä. Raamattu sanoo 3. Mooseksen kirjan 18:21–26:ssa vain, että maa oli saastunut asukkaidensa takia. Siinä ei kerrota syytä, mutta voimme nähdä ainakin kolme syytä. Kanaanilaisten uskonnossa oli kolme piirrettä, jotka olivat yleisesti ottaen erityisen pahoja ja houkuttelevia israelilaisille.

Lapsiuhrit: (5. Mooseksen kirja 12:30–31). Arkeologiset kaivaukset Gezerissä ja muissa paikoissa osoittavat myös vauvojen uhraamista.

Uskonnollinen prostituutio: Tämä oli kanaanilaisten uskonnon yleinen piirre. Prostituutio on yksi asia, mutta se on vielä pahempaa, kun papit käskevät sinua harjoittamaan sitä, jos haluat olla hyvä, uskonnollinen ihminen.

Homoseksuaalisuus: Kanaanilaiset harjoittivat sitä, koska

1) 3. Mooseksen kirjan 18:22–24 niin sanoo, ja

2) tämä oli yleistä Sodomassa ja Gomorrassa, jotka sijaitsivat lähellä Kanaania ja joilla oli sama kulttuuri.

Kuten Gleason Archer toteaa teoksessaan *A Survey of Old Testament Introduction* (Moody Press 1974, s. 279–280): ”…Israelin myöhempi historia havainnollistaa erittäin terävästi sen vakavan vaaran, joka Israelille koitui niin kauan kuin kanaanilaisille annettiin asua heidän keskuudessaan.”

On kuitenkin epäselvää, oliko homoseksuaalisuus yhtä yleistä kuin lasten uhraaminen ja uskonnollinen prostituutio.

K: Miten voit perustella sen, että Jumala käski israelilaisia tappamaan kaikki kanaanilaiset (ks. Joosua 6:21 jne.)?

V: Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen, mutta sen ymmärtäminen saattaa vaatia ajattelutavan muutosta. Vastaus on yksinkertainen: Jumala voi tehdä mitä Hän haluaa. Seuraava selitys auttaa (toivottavasti) sinua ymmärtämään vastauksen. Riippumatta siitä, oletko samaa mieltä siitä, että Jumala voi tehdä mitä Hän haluaa, tai pidätkö vastauksesta, voit ainakin täysin ymmärtää kaiken, mitä tällä vastauksella tarkoitetaan.

Vastaa kyllä tai ei

(Kyllä/Ei) Olisiko Jumala oikeudenmukainen, jos Hän pidentäisi ihmisten elinikää?

(Kyllä/Ei) Olisiko Jumala oikeudenmukainen, jos Hän lyhentäisi ihmisten elinikää?

(Kyllä/Ei) Kun jonkun olisi aika kuolla, olisiko Jumala oikeudenmukainen valitessaan minkä tahansa keinon, jonka Hän haluaisi?

(Kyllä/Ei) Olisiko Jumala oikeudenmukainen, jos Hän antaisi joidenkin ihmisten elää pidempään kuin toisten?

Jos vastasit ”Ei” mihinkään edellä mainituista kysymyksistä, mainitse asiaa koskeva lakipykälä, jos sellainen on, sekä kyseisen pykälän taustalla olevan auktoriteetin.

Jumala voi tehdä mitä Hän haluaa, ja Hän voi määrätä mitä Hän haluaa. Vaikka Jumala olisi meidän lakiemme alainen (mikä Hän ei ole), lakimme eivät yritä säätää sitä, mitä Jumala voi tehdä, sen enempää kuin ne säätävät sitä, mikä on sallittua tornadoille ja hurrikaaneille.

Koska Jumalan luonne on hyvä ja kaikki, mitä Hän on sanonut, on totta, jokin esimerkki voitaisiin osoittaa epäoikeudenmukaiseksi Jumalan kannalta vain ja ainoastaan, jos se olisi ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä Hän on paljastanut luonteestaan ja tavoistaan.

Onneksi Jumala ei ole tuon äärimmäisen esimerkin kaltainen. Se, että Raamattu sanoo Jumalan olevan rakastava, ei ”pakota” Jumalaa olemaan rakastava. Pikemminkin Jumala oli rakastava jo alun perin ja halusi vapaaehtoisesti ilmaista meille, että Hän on rakastava, samalla kun Hän on oikeudenmukainen, pyhä ja vihainen. Jumala pyytää sinua seuraamaan Häntä, mutta Hän ei anele sinua. Jos et pidä tästä, voit mennä omaa tietäsi, ja Jumala menee omaansa. Mutta mieti, mihin oma tiesi johtaa…

K: Joosuan kirjassa 6:21 ja sen jälkeen Jumala ei vaikuta kovin ystävälliseltä. Eikö Jumalan pitäisi olla aina ystävällinen?

V: Ei aina. Itse asiassa Jumala on usein erittäin ystävällinen (vaikka ”rakastava” on tarkempi sana). Jumala on niin rakastava, että Jumalan Poika tuli maan päälle kärsimään ja kuolemaan, vuodattamaan oman verensä ristillä meidän syntiemme tähden. Niille, jotka hylkäävät Jumalan, ja niille, jotka satuttavat muita, Jumala ei kuitenkaan ole ystävällinen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumala ei peittele vihaansa niin paljon kuin me usein teemme. Jos pystyt ymmärtämään, että vaikka Jumala on hyvin rakastava, Hän ei ole aina kiltti, eikä Hänen tarvitsekaan olla, olet ymmärtänyt yhden suurimmista väärinkäsityksistä, joita kulttuurissamme on Jumalasta.

K: Milloin Joosuan kirja 6:25 kirjoitettiin, sillä siinä sanotaan: ”…tähän päivään asti”?

V: Tämä viittaa siihen, että Joosuan kirja kirjoitettiin Joosuan aikana, Rahabin elinaikana. Tietenkin siitä on tehty kopioita aina nykypäivään asti.

K: Miksi Joosua lausui Joosuan kirjan 6:26:ssa tämän kirouksen Jerikon uudelleenrakentajaa vastaan?

V: Raamattu ei kerro, miksi Joosua lausui tämän kirouksen, joka toteutui. Jotkut saattaisivat sanoa, ettei se ollut kirous vaan vain Jumalan varoitus siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Kuitenkin sen sijaan, että Jumala olisi langettanut kirouksen, Hän olisi yhtä hyvin voinut estää tämän tapahtumasta.

Miksi siis tämä kirous annettiin? Ihmisen syyt ja jumalalliset syyt eivät välttämättä ole samat. Tässä on kaksi spekulaatiota.

Ihmisen näkökulma: Joosua oli hyvin liikuttunut voitettuaan Jerikon. Ehkä hän ei halunnut nähdä kaupunkia jälleenrakennettuna, koska se symboloi vastarintaa Jumalaa ja häntä itseään vastaan.

Jumalallinen syy: Ehkä Jumalakaan ei halunnut nähdä tätä kaupunkia, joka symboloi vastarintaa Jumalan kansaa vastaan, jälleenrakennettuna vuosisatojen ajan. Joskus Jumala sallii edelleen ihmisten tehdä asioita, jotka eivät ole Hänen mielestään oikeita, mutta siitä on maksettava hinta, kuten Jerikon jälleenrakentaminen.

K: Toteutuiko tämä profetia Joosua 6:26:ssa?

V: Tämä on esimerkki ehdollisesta profetiasta. Tässä tapauksessa ehto täyttyi vain ja ainoastaan, jos Jeriko rakennettiin uudelleen. 1. Kuninkaiden kirjan 16:34 mukaan Betelin Hiel rakensi Jerikon uudelleen. Hänen esikoispoikansa Abiram ja nuorin poikansa Segub kuolivat molemmat.

K: Tehtyikö Joosua 7:1:n mukaan synti vain Aakanilla vai koko Israelilla?

V: Vain Achan ja hänen perheensä tekivät syntiä, mutta Israelin tappio osoittaa, että myös muut joutuivat kärsimään Achanin synnin seurauksista.

Yhden miehen synti ja hänen perheensä osallisuus vahingoittivat koko kansaa. Israelilaiset eivät unohtaneet sitä opetusta, että Achan ei ollut ainoa, joka kuoli syntinsä vuoksi (Joosua 22:20). On mielenkiintoista pohtia muita esimerkkejä, joissa yhden synti vahingoittaa monia. Mutta mitä tulee Aadamiin ja Kristukseen, vaikka yhden synti vahingoitti monia, Yhden vanhurskaus pelastaa kaikki jotka uskovat. Usein yhden käyttäytyminen vaikuttaa moniin. 1. Samuelin kirjan 24. luku tarjoaa toisen esimerkin.

K: Oliko Joosua 7:2–4:ssä kuvattu tapahtuma Jumalan rangaistus vai vain israelilaisten johtajien virhearvio?

V: Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Israelilaiset arvioivat väärin Beteliin ja Aiin pakkautuneiden sotilaiden määrän. Jumala voi kuitenkin lisätä tai vähentää ennakkonäkemystämme ja arvostelukykyämme haluamallaan tavalla.

K: Miksi muut joutuivat kärsimään Aakanin synnistä (Joosua 7:5–15)?

V: Valitettavasti muut joutuvat usein kärsimään jonkun toisen synnistä kahdella tavalla.

1. He joutuvat kärsimään rangaistuksesta (todellisuudessa seurauksista), josta he eivät ole syyllisiä, aivan kuten nykyään syntyy vauvoja, jotka ovat riippuvaisia äitiensä käyttämästä kokaiinista, heroiinista tai alkoholista.

2. He yksinkertaisesti suostuvat seuraamiensa ihmisten synteihin ja jakavat sekä syyllisyyden että rangaistuksen näistä synneistä.

Teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: Old Testament” on toinen mielenkiintoinen huomio: aivan kuten Aadamin ja Eevan sekä Daavidin synnit, myös Achan näki, himoitsi ja otti. Francis Schaeffer mainitsee, että ne asiat, jotka Achan otti, ovat samanlaisia kuin mitä ihmiset ottaisivat nykyäänkin. Kulta ja hopea edustavat puhdasta materialismia, ja babylonialainen viitta olisi todennäköisesti hyvin tyylikäs. Luvattu maa ei riittänyt Achanille; hän halusi enemmän, koska hän ei ollut tyytyväinen Jumalan antamaan. Onko elämässäsi hetkiä, jolloin olet tyytymätön siihen, miten Jumala huolehtii sinusta?

Toinen traaginen seikka Achanin tapauksessa on se, että Ain taistelussa ja kaikissa sitä seuranneissa taisteluissa israelilaisille annettiin pitää arvokkaat tavarat! Jos Achan vain olisi odottanut, hän olisi voinut kerätä monien kaupunkien aarteet. Onko sinulla ollut tilanteita, joissa olet menettänyt Jumalan siunauksen, koska et suostunut odottamaan ja tottelemaan Jumalaa?

K: Miksi Joosua oli Joosuan kirjan 7:6:ssa niin huolissaan siitä, että 36 miestä hänen koko armeijastaan kuoli tässä taistelussa?

V: Kyse ei niinkään ollut Ai-kaupungin, jossa oli 10 000 soturia, valloittamisesta, vaan siitä, että se valloitettaisiin ilman suuria israelilaisten ihmishenkien menetyksiä ja että se tehtäisiin nopeasti, ennen kuin Kanaanin noin 140 muun kaupungin ja kylän armeijat ehtisivät yhdistää voimansa.

Vielä pahempaa oli, että tämä viittasi siihen, ettei Jumala auttanut heitä tässä vaiheessa. Jos Jumala ei aikonut auttaa heitä, Joosua ei tuntenut olevansa varma voitosta Kanaanissa.

K: Miksi Jumala ei Joosuan kirjassa 7:11–18 yksinkertaisesti kertonut Joosualle, kuka oli tehnyt synnin?

V: Ilmeisesti Jumala on yhtä kiinnostunut siitä, miten he selvittävät asian, kuin siitä, kuka lopulta osoittautuu syylliseksi. Näin tapahtui.

1. Koko kansa oli pyhitetty.

2. Viivästys (yksi päivä) antoi Aakanille ja hänen perheelleen mahdollisuuden tulla esiin omasta tahdostaan.

3. Arvonta osoitti Jumalan kyvyn paljastaa synti.

Ehkä tällä tavalla tilanteen vakavuutta korostettiin, kun menettely venyi. Kuvittele itsesi Aakaniksi. Miltä sinusta tuntuisi, kun arpaa heitettiin? Ehkä ajattelit, että voisit selvitä, jos vain käyttäytyisit normaalisti? Syy tähän pitkään prosessiin saattoi olla se, että Aakanille haluttiin antaa mahdollisuus katua, mitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Jumala on hyvin kärsivällinen, mutta muista katua, ennen kuin tuho koittaa.

Mielenkiintoinen vastakohta tälle on se, että Joonatan valittiin arpomalla 1. Samuelin kirjassa 14:37–45.

K: Olisiko Achan ja hänen perheensä säästyneet Joosua 7:12:n mukaan, jos he olisivat tulleet esiin ja tunnustaneet teon omasta tahdostaan?

V: Raamattu ei sano sitä. Kuitenkin kun Joosuan kirjassa 7:12 käsketään tuhota kaikki, mikä on tuhoon omistettu, se ei viittaa Achanin tapaukseen. Mutta kun se, jolla on tuhoon omistetut esineet, on hävitettävä, kuten Jumala käski Joosuan kirjassa 7:15, silloin oli jo liian myöhäistä Achanille.

K: Miksi Joosua käski ”hänen” perheensä astua esiin Joosuan kirjassa 7:18?

V: ”Hänen” viittaa tässä Zimriin, ei Joosuaan. Joosua oli Efraimin heimosta (Joosua 24:30).

K: Mitä ”antakaa kunnia Herralle” tarkoittaa Joosuan kirjassa 7:19?

V: Tämä on juhlallinen kehotus kertoa totuus.

K: Miksi israelilaiset tappoivat Joosuan 7:24–26:ssa myös Achanin perheen?

V: Katso, mihin esineet oli haudattu. Vastauksessa on seitsemän huomioitavaa seikkaa.

1. He kuulivat myös käskyn.

2. He asuivat myös teltassa, johon esineet oli haudattu. Olisi ollut mahdotonta haudata esineitä maahan ilman, että he olisivat tienneet siitä.

3. Myöskään he eivät puhuneet, kun heille annettiin tilaisuus.

4. Myös he maksoivat hinnan synnistä, johon he suostuivat. Amerikkalaisessa kulttuurissa vallitsee käsitys, että mitä tahansa lapsi tai teini-ikäinen tekeekin, hänet voidaan useimmiten vapauttaa ankarasta rangaistuksesta, jos hän on alle 18-vuotias. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, miten Jumala näkee asiat, vaikka Jumala tunnustaakin vastuullisen iän, ja Raamattu todellakin sanoo, että rikkomusta ei lasketa synniksi siellä, missä ei ole lakia (Roomalaiskirje 4:15; 5:12).

5. Joosua ei mainitse lasten ikää.

6. Jumala ei pidä lapsia syyllisinä isiensä synneistä (Hesekiel 18:4, 19–20; 5. Mooseksen kirja 24:16). He voivat kuitenkin olla syyllisiä siitä, että noudattavat isänsä tahtoa, kun he tietävät, että isä haluaa heidän rikkovan Jumalan käskyjä.

7. Vaikka lapset eivät jaa vanhempiensa syyllisyyttä, Jumala ”rangaisee” ihmisiä siten, että heidän lapsensa kärsivät isänsä syntien seurauksista, kuten 4. Mooseksen kirjan 14:18 osoittaa.

K: Oliko Joosua 8:1–35:n mukaan Jumalan voima vai Joosuan strategia se, joka toi voiton Ai:ssa?

V: Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Strategia oli hyödyllinen, sillä sen ansiosta israelilaiset pystyivät valloittamaan Betelin ja Ain ilman puolustajia, ja se lannisti kanaanilaiset soturit, kun kaupungit poltettiin. Hyvä strategia ei kuitenkaan toimi, jos sotilaat eivät taistele hyvin, ja Jumala oletettavasti auttoi israelilaisia sotilaita taistelemaan hyvin.

K: Mitä opetuksia voimme oppia Ai:n taistelusta Joosua 8:1–35:n perusteella?

V: Voimme oppia ainakin kaksi asiaa.

1. Edes ylivoimainen voima ei takaa voittoa kristityille – eikä kenellekään muullekaan –, jos Jumala ei halua kyseisen osapuolen voittavan.

2. Menestys altistaa tavallisen ihmisen yleensä epäonnistumiselle, ellei hän ole varovainen. Varovaisuus tarkoittaa asian kaikkien puolien huomioon ottamista ja asioiden asettamista oikeaan perspektiiviin.

K: Ovatko arkeologit löytäneet Ai:n kaupungin Joosua 8:17,25:n ja 1. Mooseksen kirjan 12:8:n perusteella?

V: Ei, ja siihen onkin hyvä syy. Ai oli pieni kaupunki, jonka Joosuan kirjan mukaan tuhottiin ”täysin”. Joosuan kirjan 8:17,25 mukaan Betelissä ja Aissa oli yhteensä vain 12 000 asukasta. Joosuan kirjassa 7:3 israelilaiset arvioivat, että he tarvitsivat aluksi vain 2 000–3 000 miestä voittaakseen heidät. (Nykypäivän taisteluissa hyökkääjät haluavat yleensä vähintään 2:1-ylivoiman.)

Teoksessa *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 89–90) todetaan, että useimmat arkeologit uskoivat Ain olevan haudattuna Et Tellin kukkulan alle, vaikka maantieteelliset olosuhteet eivät täsmää Raamatun kertomuksen kanssa. Et Tellin kaivaukset paljastavat siellä kaupungin, mutta se tuhoutui vuonna 2200 eKr., eli ennen Abrahamin aikaa. Sen sijaan lähellä sijaitseva toinen kukkula, nimeltään Khirbet Nisya, on todennäköisesti Ain sijaintipaikka, ja siellä on vielä tehtävä lisää kaivauksia.

Älä kuitenkaan unohda, että koska Ai oli pieni ja se ”tuhoitiin täysin”, arkeologien ei ehkä ole enää mitään löydettävää.

K: Miksi Joosua oli Joosuan kirjan 8:25 mukaan niin huolissaan voitosta Ai:ssa?

V: Syitä saattoi olla kaksi: sotilaallinen ja hengellinen.

Sotilaallinen: Joosua oli huolissaan sekä armeijansa korkeasta taisteluhengestä että siitä, että Ain pitkä piiritys antaisi muille kanaanilaisille tilaisuuden ryhmittyä yhteen.

Hengellinen: Hänen suurin huolensa oli kuitenkin luultavasti se, että voima, joka oli saanut Jordan-joen jakautumaan ja Jerikon muurit romahtamaan, ei enää ollut heidän puolellaan. Jumala käski heitä ottamaan maan haltuunsa, mutta siellä oli monia vahvoja kaupunkeja, ja ilman tuota voimaa he itse joutuisivat tuhoon. Sekä kansa että Joosua tajusivat olevansa suuressa pulassa, ellei Jumala olisi heidän kanssaan. Oletko koskaan kohdannut vaikeuksia yrittäessäsi tehdä Jumalan tahtoa ilman Jumalan voimaa, pelkästään omillasi?

K: Miten Joosua 8:25:ssä voisi olla ”12 000” ihmistä Ain kaltaisessa pienessä kaupungissa?

V: -Kaksi syytä. Hepreassa sana ”miehet” saattoi viitata koko väestöön, ja kaupungissa oli todennäköisesti väliaikaisesti myös lisäjoukkoja sotilaita.

K: Tarkoittaako ”12 000” Joosuan kirjassa 8:25 vain miehiä vai kaikkia asukkaita?

V: Sanat ovat selkeitä, mutta merkitys voi olla kumpi tahansa. Saattoi olla, että tähän pieneen kaupunkiin oli keskittynyt 12 000 miespuolista sotilasta muiden kanaanilaisten lähettämien vahvistusten vuoksi. Toisaalta heprean kielessä ihmisiä, sekä miehiä että naisia, voidaan yleisesti kutsua miehiksi.

K: Miksi Joosua ripusti Ai:n kuolleen kuninkaan puuhun (Joosua 8:29)?

V: Katso vastaus Joosuan kirjan 10:24 kohdasta.

K: Miksi Joosua rakensi Joosuan kirjan 8:30:ssä alttarin Ebal-vuorelle, kun 1. Kuninkaiden kirjan 12:31 ja 15:14 kieltävät myöhemmin korkeiden paikkojen rakentamisen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Aika: Vaikka Joosua 8:30:n alttari rikkoisikin 1. Kuninkaiden kirjan kieltoja, Joosuan alttari Ebal-vuorella rakennettiin ennen kuin käskyt annettiin. Et voi olla vastuussa tulevan käskyn rikkomisesta, jos et ollut tietoinen kyseisestä käskystä. Katso Roomalaiskirje 4:15; 5:13.

Käskyjen noudattaminen: Ebal-vuoren alttari rakennettiin käytettäväksi ennen keskitettyä palvontaa Jerusalemissa. 1. Kuninkaiden kirja osoittaa, että Jumala ei halunnut minkäänlaisten luvattomien alttarien rakentamista, ja sitä ennen Jumala oli antanut luvan Ebal-vuoren alttarille.

Tarkoitus: Ebal-vuoren alttari, samoin kuin Jerusalemin temppeli, rakennettiin Jumalan palvomista varten. 1. Kuninkaiden kirjan 12:32 osoittaa, että Jerobeam rakensi uhrikukkulat, ei Jumalan palvomista varten, vaan epäjumalien palvomista varten. Samoin 1. Kuninkaiden kirjan 15:14 osoittaa, että näitä uhrikukkuloita käytettiin Aseran ja muiden epäjumalien palvomiseen.

K: Miksi israelilaiset pysähtyivät valloituksessaan Joosua 8:32–35:ssä ja tekivät strategisesti turhan liikkeen menemällä pohjoiseen ja itään Gerazimin vuorelle?

V: Tämä osoittaa meille, että hengellinen valmistautuminen on tässä tärkeämpää kuin sotilaallinen strategia. He menivät Gerazimin vuorelle ympärileikkaamaan itsensä ja vihkimään itsensä uudelleen Herralle. Vaikka Gerazimin vuori oli syrjäinen paikka, joka sopi hyvin naisille ja lapsille, se ei ollut pääsyy, sillä naisten ja lasten jättäminen Jordanin toiselle puolelle olisi saattanut tarjota heille jopa enemmän turvaa.

K: Miksi Jumala siunasi Joosuan kirjan 9:1–27:ssä gibeonilaisia, vaikka he olivat paitsi pettäneet Jumalan kansaa myös suorastaan valehdelleet?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Mistä gibeonilaiset olisivat voineet tietää, ettei pidä valehdella? Gibeonilaisilla ei ollut Mooseksen välittämiä opetuksia.

2. Vaikka gibeonilaisilla olisikin hypoteettisesti ollut Mooseksen opetukset, jotkut kristityt (kuten R.C. Sproul) opettavat, että on tiettyjä olosuhteita, kuten elämän ja kuoleman tilanteita, joissa uskovien tulisi valehdella.

3. ”Optimaalinen” ratkaisu olisi ehkä ollut, että gibeonilaiset olisivat uskoneet ja luottaneet Jumalaan ja kertoneet Joosualle koko totuuden, sillä uskovien ei tulisi valehdella toisilleen (Ef. 4:25), ja luottaneet siihen, että Jumala ilmoittaisi israelilaisten johtajille tahtonsa. Jumala ei kuitenkaan pidä ihmisiä vastuussa totuudesta, jota heillä ei ole, kuten Room. 4:15 ja 5:12 osoittavat.

K: Miten israelilaisjohtajat saattoivat Joosua 9:1–27:n mukaan tehdä sen virheen, etteivät he kysyneet Jumalalta gibeonilaisista?

V: Israelilaiset eivät olleet huolimattomia; heille tuli kyllä mieleen, että gibeonilaiset saattaisivat pettää heitä (Joosua 9:7). Samoin nykypäivän uskovatkin ovat toisinaan taipuvaisia kysymään Jumalalta joistakin asioista mieluummin kuin toisista. Niin nykyään kuin silloinkin on valitettavasti aivan liian helppoa uskoville ajatella, että tilanne on niin yksinkertainen, etteivät he tarvitse Jumalan viisautta.

Tietenkin Jumala tiesi, että he tekisivät tämän virheen. Jumala käytti jopa heidän virhettään säästääkseen gibeonilaiset, jotka myöhemmin tulisivat palvelemaan Häntä. Katso lisätietoja 5. Mooseksen kirjan 20:17 kohdasta.

K: Kuka olivat gibeonilaiset Joosuan kirjan 9:3:ssa, ja mitä heille tapahtui?

V: Gibeon oli merkittävä kaupunki, joka perustettiin noin (eli arviolta) vuonna 3100 eKr. Arkeologien mukaan se sijaitsi 20–25 mailia (32–40 kilometriä) Gilgalista länteen ja 4 000 jalkaa korkeammalla. Kaupungin sisällä oli lukuisia lähteitä ja lampia, joten se pystyi kestämään pitkän piirityksen. Gibeon oli kaupunkiliiton pääkaupunki, johon kuuluivat muun muassa Kearot-Jearim, Kefira ja Beerot. Kaupungin ja sen maaseutualueiden kokonaisväkiluku saattoi olla noin 50 000. Nähdessään Jerikon ja Ain tuhon he päättivät solmia rauhan Jumalan kansan kanssa.

Gibeonilaiset tunnettiin hyvistä taistelijoista (Joosua 10:2). On merkittävää, että he uskalsivat luottaa henkensä täysin Joosualle (Joosua 9:25). Ihmisille, joilla ei ole omaa voimaa, on helppoa luottaa Jumalan voimaan; vahvoille se on vaikeampaa.

Gibeonilaiset menestyivät myöhempinä vuosisatoina. Kun pakkosiirtolaiset palasivat Babylonista, jotkut gibeonilaiset saattoivat palata portinvartijoiksi (Nehemia 7:45–56, 11:19, Esra 2:42–54). Ilmeisesti palvelemalla temppelissä jotkut gibeonilaisten jälkeläiset iloitsivat Herran palvonnasta.

Eikö olekin ihmeellistä, että gibeonilaisten pelastus tuli jopa israelilaisten virheen kautta. Jumala ei käytä vain hyviä asioita kunniakseen, vaan Hän voi käyttää jopa meidän virheitämme!

K: Olisiko israelilaisten pitänyt Joosua 9:8–19:n mukaan pitää sanansa, vaikka se oli annettu väärin perustein?

V: Jos teet sopimuksen Herran nimessä, etkä ole rukoillut sen puolesta, ja toinen osapuoli on käyttänyt petosta, joskus sinun tulisi kunnioittaa sitä, ja joskus ei, tilanteesta riippuen. Tässä tapauksessa Jumala odotti heidän kunnioittavan sopimustaan, kuten 2. Samuelin kirjan 21:1–6 osoittaa.

K: Miksi israelilaiset säästivät gibeonilaiset Joosua 9:8–19:ssä?

V: Siihen on kaksi samanaikaista syytä.

Ihmisen: Kun he olivat solmineet sopimuksen gibeonilaisten kanssa ja vannoneet Herran nimeen, heidän oli pidettävä sanansa.

Jumalallinen syy: Jumala tiesi etukäteen, että näin kävisi, ja oli ennalta määrännyt, että gibeonilaiset säästettäisiin tällä tavalla.

Tämä voi tuntua vaikealta ymmärtää joillekin nykyihmisille, sillä nykyajan käsitystä ”sanan pitämisestä” ei oteta nykyään yhtä vakavasti kuin muinaisina aikoina.

K: Onko Joosuan kirjan 10:3 mainitsemista kuninkaista olemassa Raamatun ulkopuolista arkeologista näyttöä?

V: Ei ole. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Kun otetaan huomioon kanaanilaisten väestön äkillinen tuho, jäljelle ei jäänyt paljon kanaanilaisia, jotka olisivat voineet kirjoittaa, ja vielä vähemmän sellaisia, jotka olisivat halunneet kirjoittaa näistä häpeällisesti kukistetuista kuninkaista

2. Itse asiassa kanaanilaiset eivät jättäneet juurikaan kirjallisia todisteita edellisten sukupolvien kuninkaistaan. Toisin kuin ylpeät egyptiläiset, sumerilaiset ja heettiläiset, meillä on säilynyt vain harvoja kanaanilaisten kuninkaiden nimiä Raamatun ulkopuolella.

3. Voisi olettaa, että valloittajat olisivat ainakin säilyttäneet historiallisia tietoja valloitetuista kuninkaista, ja juuri niin tapahtui – Joosuan kirjassa.

K: Miten Joosuan kirjan 10:11 mukaan suuret kivet saattoivat pudota juuri kanaanilaisten armeijan päälle?

V: Vastaus koostuu kahdesta osasta.

1. Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä Hän haluaa, ja Hänellä on parempi tähtäys kuin parhaalla keilaajalla tai baseball-syöttäjällä.

2. Ehkä tarkkaa tähtäystä ei tarvittukaan. Sekä ennen taistelua että kanaanilaisten pakenemisen aikana kahden armeijan välillä oli etäisyyttä.

K: Miksi Jumala päätti tehdä ihmeen auringon ja kuun kanssa (Joosua 10:12–13)?

V: Erään ehdotuksen mukaan, koska aurinko ja kuu olivat kanaanilaisen uskonnon pääjumalia, oli sopivaa, että Jumala käytti näitä symboleja niiden kukistamisessa.

K: Miten Jumala sai auringon pysähtymään Joosuan kirjassa 10:12–13?

A: Tähän on lyhyt ja pitkä vastaus. Lyhyt vastaus on, että Kaikkivaltias Jumala pystyi tekemään sen millä tahansa tavalla, eikä keino ole tärkeä. Pitkä vastaus lisää, että Jumala saattoi päättää tehdä sen pysäyttämällä maapallon pyörimisen, hidastamalla maapallon pyörimistä tai optisen ilmiön avulla. Tässä ovat kunkin spekulaation hyvät ja huonot puolet.

Pysäytti maapallon pyörimisen: Jumalalla olisi voima tehdä tämä. Jumala pysäyttäisi myös maalla, merellä ja ilmassa tapahtuvat katastrofaaliset hidastumisvaikutukset.

Maapallon pyörimisen hidastaminen: Samanlainen kuin ensimmäinen vastaus. Tämän vastauksen ainoa etu on, että tarve ihmeelle, jolla vastataan hitausvoiman vaikutusta, olisi asteittaisempi, vaikka ihme olisi silti tarpeen.

Optinen ilmiö: Auringon ei tarvinnut ”pysähtyä”, vaan Jumala olisi voinut luoda optisen ilmiön, joka olisi silti antanut auringonvaloa ylimääräisen ajan. Tämän ei tarvinnut olla maailmanlaajuinen ilmiö, vaan se olisi voinut olla vain paikallinen ilmiö Kanaanissa.

Ei aurinkoa yhden päivän ajan: Heprealainen sana, jolla kuvataan auringon toimintaa, on epäselvä. Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 186–188) todetaan, että hepreankielinen sana dom voi tarkoittaa, että aurinko yksinkertaisesti ”oli hiljaa” tai piiloutui päiväksi. Tämä sopii hyvin asiayhteyteen, sillä miten aurinko voisi näyttää pysähtyneen taivaalla, jos olisi ollut voimakas raekuuro? Lisäksi viileämpi lämpötila olisi suosinut israelilaisten armeijaa heidän pitkän ja nopean marssinsa jälkeen.

Tähän liittyen E.W. Maunders ja Robert Dick Wilson esittivät teorian, jonka mukaan aurinko ”lakkasi lämmittämästä” yhden päivän ajan.

Tämä vastaus ja edellinen ovat uskottavimpia.

Väärä johtolanka: On mainittava, että on liikkunut tarinoita tähtitieteellisestä tietokoneohjelmasta, joka ajettuna ajassa taaksepäin osoittaa, että Joosuan aikana puuttui yksi päivä. Tämä on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, sillä koska tuolloin ei ollut vertailukelpoisia tähtitieteellisiä tietoja, tietokonesimulaatiolla ei olisi mitään keinoa selvittää, oliko päivä kadonnut vai ei. Se on ikään kuin yrittäisi kalibroida jotain ilman mittakaavaa. Teoksessa ”Hard Sayings of the Bible” (s. 186–188) mainitaan tämän kysymyksen laajassa käsittelyssä, että Harvardin observatorion Charles Pickering ja Yalen yliopiston professori Totten olivat ilmeisesti tämän väitteen alkuperäisiä esittäjiä.

K: Mitkä olivat muut teoriat tästä ihmeestä Joosuan kirjan 10:12 kohdassa?

V: Tässä on kaksi muuta teoriaa.

1. Keil ja Delitzsch arvelivat, että näytti siltä kuin aurinko olisi pysähtynyt, koska kahden päivän työ saatiin tehtyä yhdessä päivässä. Loppujen lopuksi, jos aurinko olisi pysähtynyt liikkumasta, kuinka he olisivat voineet mitata, kuinka kauan se oli pysähtynyt?

2. Hugh J. Blair arveli, että koska alkuperäinen hyökkäys tapahtui varhain aamulla, Joosuan rukous oli oikeastaan tarkoitettu viivyttämään pimeyden tuloa yllätyshyökkäystä varten, ja Jumala vastasi siihen valikoivalla raekuurolla.

K: Onko Joosuan kirjan 10:12 kohdassa mainittu auringon pysähtyminen kirjattu muissakaan kulttuureissa?

V: Ei. On syytä huomata, että jos auringon pysähtyminen oli optinen ilmiö tai jos hepreankielinen teksti tarkoitti, ettei aurinko paistanut, kyseessä saattoi olla Kanaanin alueelle tyypillinen ilmiö. Toisaalta on olemassa yksinkertaisempi selitys. Monilla kulttuureilla ei tuolloin ollut kirjoitustaitoa, eivätkä useimmat tehneet tähtitieteellisiä havaintoja.

Ne eivät tallentaneet monia asioita ajalta ennen vuotta 1400 eKr. (Joosuan aikaa). Esimerkiksi Egeanmeren saarilla sijaitsevalla Theralla tapahtui valtava tulivuorenpurkaus, eikä kukaan tallentanut sitä (paitsi mahdollisesti eräs egyptiläinen viittaus ja ehkä kreikkalaiset legendat Atlantiksen uppoamisesta mereen). Tässä on se, mitä muinaiset tähtitieteilijät ovat tallentaneet.

Sumerilaisilla ja babylonialaisilla oli hyvin vanha tähtiluettelo, joka ulottui vuoteen 1200 eKr. Babylonialaiset alkoivat jo vuonna 1800 eKr. käyttää sumerilaisia tähtien nimiä, mikä viittaa siihen, että he olivat kiinnostuneita tähtitieteestä jo kauan ennen sitä. Vuodesta 1800 lähtien babylonialaiset merkitsivät muistiin vuodenaikojen kulun auringon ja kuun liikkeiden perusteella, jotta he tietäisivät, milloin viljelykasvit tulisi kylvää. Nabopolassar (747–733 eKr.) hallituskaudella babylonialaiset havaitsivat, että kuunpimennyksillä oli 19 vuoden sykli. Mutta Joosuan aikana he elivät pimeää keskiaikaa. Kassitit valloittivat Babylonin vuonna 1570 eKr., ja Tikulti-Ninurtan johtamat assyrialaiset valloittivat Babylonin noin vuonna 1225 eKr.

Foinikialaiset osasivat navigoida ”foinikialaisen tähden” (Pohjantähden) avulla, mutta he eivät jättäneet jälkeensä tähtitieteellisiä muistiinpanoja.

Egyptissä on astronomisten kivien muodostama ympyrä vuodelta 3 000 eKr. Egyptiläiset suuntasivat pyramidinsa tähtitieteellisesti. Yksityiskohtaisia kirjallisia tähtitieteellisiä muistiinpanoja ei kuitenkaan ole. On kuitenkin yksi erittäin mielenkiintoinen merkintä pimeydestä hieman Joosuan ajan jälkeen.

Intia: Tämä saattoi tapahtua suunnilleen samaan aikaan kuin Bhagavad-Gitassa löyhästi kuvattu taistelu, vaikka taistelu saattoi olla myös aikaisempi. Uskotaan myös, että noin vuonna 1390 eKr. Takshasilassa arjalaiset voittivat Länsi-nagat. Tärkeää tässä on se, että kyseessä olivat arjalaisten Intian valloituksen hyvin varhaiset vaiheet, jolloin säilyneitä historiallisia muistiinpanoja oli vain vähän. Ensimmäiset tiedossamme olevat tähtitieteelliset teokset Intiassa ovat peräisin noin vuosisata ennen Kristusta.

Kiina: Kiina siirtyi pronssikaudelle, ja Shang-dynastia nousi valtaan Kiinassa heti Joosuan ajan jälkeen. Ensimmäisen kirjallisesti mainitun auringonpimennyksen kirjasivat kiinalaiset tähtitieteilijät vuonna 2136 eKr. He merkitsivät tähtien sijainteja oraakkeliluuhun vuosina 1339–1281 eKr. Näiden lisäksi meillä on säilynyt hyvin vähän muinaisia kiinalaisia tähtitieteellisiä lähteitä. Niitä on vaikea löytää, koska keisari Shih Huang Ti määräsi vuonna 213 eKr. kaikki imperiumin kirjat poltettaviksi.

Kreetan minojalaisilla oli kirjoitusjärjestelmä, ja he ilmeisesti harrastivat tähtitiedettä, mutta emme tiedä heistä paljoakaan, sillä heidän sivilisaationsa tuhoutui noin vuonna 1450 eKr., ennen Joosuan aikaa.

Minoalaiset valloittaneet mykeneläiset kreikkalaiset olivat vielä hyvin barbaarisia.

Doriaaniset kreikkalaiset valloittivat Egeanmeren alueen noin vuonna 1200 eKr., yli 200 vuotta Joosuan jälkeen. Ensimmäinen tunnettu kreikkalainen tähtitieteilijä oli Miletoksen Thales (624–548 eKr.).

Meksikossa varhaisimmat tunnetut tähtitieteilijät olivat olmeekit (1200–400 eKr.), jotka todennäköisesti keksivät alkuperäisen mesoamerikkalaisen kalenterin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tähtitieteellisten tapahtumien kirjaaminen oli olematonta tai hajanaista. Tiedämme, että Lähi-idässä vallitsi pimeys, kun Thera-tulivuori purkautui, mutta meillä on siitä vain yksi mahdollinen viittaus egyptiläisissä kirjoituksissa. Siksi emme voi odottaa löytävämme viittauksia pidemmään päivään aikakaudella, jolloin kelloja ei ollut.

K: Mitä on Jasherin kirja, josta mainitaan Joosuan kirjassa 10:13 ja 2. Sam. 1:18?

V: Joosuan kirjan 10:13 mukaan tästä on kirjoitettu lisää Jasharin kirjassa. Jasharin kirjaa ei ole Raamatussa; meillä ei ole siitä nykyään yhtään kappaletta, ja New Bible Dictionaryn mukaan kaikki nykyaikaiset ”kopiot” ovat väärennöksiä.

K: Miksi jebusilaiset (jerusalemilaiset) taistelivat sekä pohjoisessa että etelässä (Joosua 10:23 ja 11:3)?

V: Joosua voitti kaikki viisi eteläistä kuningasta, mutta kaksi heidän kaupunkiaan – Jerusalem (tai Jebus) ja Jarmut – jäi valloittamatta. Tämän seurauksena Jerusalemin jebusilaiset pystyivät auttamaan pohjoisia kanaanilaiskuninkaita.

Tästä on opittava yksi keskeinen asia. Joskus kun olemme saavuttaneet voiton jollakin elämänalueella, mutta syntiä ei ole täysin ”pyyhitty pois” kyseiseltä alueelta, se voi palata myöhemmin hyökkäämään meitä uudelleen.

K: Miksi Joosua Joosuan kirjan 10:24:ssä lisäsi loukkaukseen vielä nöyryytyksen käskemällä israelilaisten johtajia asettamaan jalkansa vangittujen kanaanilaisten kuninkaiden kaulalle?

V: Vanhan testamentin aikoina Joosua teki tämän todennäköisesti lannistaakseen kanaanilaisia, jotka kuulivat tästä, ja vahvistaakseen armeijansa itseluottamusta. Nämä kuninkaat tiesivät, että Jumala oli Joosuan puolella, mutta taistelivat silti häntä vastaan.

Uuden testamentin aikoina normi ei kuitenkaan ole sama. Meidän ei tule kostaa vihollisillemme, vaan rakastaa heitä, kuten Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa 6:27–28 ja Matteuksen evankeliumissa 5:43–44.

K: Jos 10:26:ssa mainitaan, että kanaanilaiset kuninkaat olivat jo kuolleet – miksi heidät sitten ripustettiin puihin?

V: Luultavasti samasta syystä kuin edellisessä vastauksessa selitettiin. On myös toinen, sitä täydentävä mahdollisuus.

Kanaanilaiset pitivät joitakin puulehtoja pyhinä, ja Joosua saattoi haluta osoittaa, mitä he ajattelivat puulehtojen epäjumalanpalvonnasta. Katso keskustelua 5. Mooseksen kirjan 12:3 ja 16:21 kohdista, jos haluat lisätietoa pyhistä puista.

K: Miksi Jumala käski israelilaisia tuhoamaan kaikki ihmiset Joosuan kirjan 10:28:ssa?

V: Katso vastaus kolmannesta kysymyksestä, joka koskee Joosua 6:21.

K: Onko Joosuan kirjan 10:28–42 kohdassa mainittujen kaupunkien tuhoamisesta arkeologista näyttöä?

V: Kyllä. Tässä on raamatullinen todistusaineisto, jota seuraa sitä tukeva arkeologinen todistusaineisto.

Raamatulliset todisteet: Joosuan kirjassa ei väitetä, että jokainen kanaanilainen kaupunki olisi tuhottu. Etelässä siinä mainitaan tuhotuiksi vain Jeriko, Ai, Makkade, Libna, Lakis, Eglon, Hebron ja Debir. Ehkä myös Betel tuhottiin. Etelässä säilyi Joosuan kirjan 10:20 mukaan monia linnoitettuja kaupunkeja.

Pohjoisessa ei Joosuan kirjan 11:13 mukaan poltettu yhtään kaupunkia lukuun ottamatta Hazoria.

Arkeologiset todisteet: Teoksesta *Pharaohs and Kings: A Biblical Quest* (Crown Publishers 1995), s. 306, löytyy maallisen arkeologin David M. Rohlin esittämät todisteet keskipronssikauden IIB lopulla tuhoutuneista kaupungeista. Sivulla 299 todetaan, että vuosi 1410 eKr. kuuluu keskipronssikauden IIB jaksoon.

Aradissa, Debirissä, Jerikossa, Lakisissa ja pohjoisessa sijaitsevassa Hazorissa on kaikissa todisteita tuhoamisesta. On jonkin verran epävarmuutta siitä, sijaitsiko Betel nykyisen Beitinin vai el-Birehin paikalla, mutta Beitinin kaupunki tuhoutui. On jonkin verran epävarmuutta siitä, sijaitsiko Hebron nykyisen el-Khalilin vai Tell el-Rumeidehin paikalla, mutta mikä tahansa kaupunki el-Khalilissa sijaitsikin, se tuhoutui. Hormahin osalta on epäselvää, tuhoutuiko se tuolloin vai ei. Gibeonin kaupunki hylättiin. Oli epäselvää, sijaitsiko Ai nykyisen et-Tellin vai Khirbet Nisyan paikalla, mutta Khirbet Nisyassa sijainnut kaupunki hylättiin, eikä et-Tellin kaupunkia tuhottu.

Koska pienen Ai-kaupungin tuho oli niin täydellinen, Ai:n todellista sijaintia ei luultavasti koskaan löydetä.

Jotkut ovat olleet hämmentyneitä, koska israelilaiset ja egyptiläiset tuhosivat myöhemmin muita kaupunkeja tuomareiden aikana, ja osittain johtui siitä virheellisestä teoriasta, että Exodus tapahtui noin vuonna 1350 eKr. Hazor ja Lakis tuhoutuivat uudelleen noin tuona aikana.

K: Mitä tiedämme Gezeristä Joosuan kirjan 10:33 perusteella Raamatun ulkopuolelta?

V: Gezer oli yksi Palestiinan kuudesta tärkeimmästä kaupungista. Sen kaupunginmuurien sisällä, jotka ympäröivät 30 eekkerin aluetta, sijaitsi lähde. Noin vuonna 1600 eKr. rakennettiin sisämuuri, joka oli 50 jalkaa leveä ja Palestiinan suurin kivirakennelma. Siinä oli 25 jalkaa korkea vallitus, jonka kaltevuus oli 45 astetta. Synkemmällä puolella Gezeristä löydettiin uhraettujen pikkulasten jäännöksiä.

K: Miten he pystyivät Joosuan kirjan 10:41 mukaan lyömään Goshenin maan, kun Goshen sijaitsee Egyptissä?

V: Egyptin Goshen on Niilin suistomaa. Tämä oli eri Goshen, joka oli kaupunki lähellä kanaanilaista Debirin kaupunkia. Goshen mainitaan Joosuan kirjassa 15:51.

K: Miksi pohjoisen kuninkaat eivät auttaneet etelän kuninkaita taistelussa (Joosua 11:1)?

V: Raamattu ei kerro syytä. Karttaa tarkasteltaessa voidaan kuitenkin nähdä, että nämä kuninkaat olivat pääasiassa Pohjois-Kanaanista, kun taas edelliset kuninkaat olivat Etelä-Kanaanista. Pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön puute saattoi johtua poliittisesta kilpailusta sekä siitä, että näiden kahden alueen välissä sijainneet israelilaiset estivät paitsi kanaanilaisten joukkojen liikkumisen myös viestiyhteydet pohjoisen ja etelän välillä. Lisäksi Joosuan sotaretki oli hyvin nopea, joten kanaanilaisilla oli vain vähän aikaa suunnitella huolellisesti harkittua strategiaa.

K: Mitä eroa pohjoisella sotaretkellä oli eteläiseen verrattuna (Joosua 11:1)?

V: Eroja oli kolme.

1. Enemmän kuninkaita liittoutui taistelemaan israelilaisia vastaan. Josephuksen mukaan pohjoisen kanaanilaisarmeija koostui 20 000 sotavaunusta, 100 000 ratsumiehestä ja 300 000 jalkasotilasta. Hänen arvionsa on kuitenkin luultavasti hieman liian korkea, ellei lähes kaikkia alueen kanaanilaisia miehiä ollut koottu yhteen. Jos yhteenliittymän väkiluku oli 810 000–1,1 miljoonaa, armeijan kokonaisvahvuus saattoi olla 240 000, elleivät vanhukset ja nuoret pojatkin osallistuneet taisteluun.

2. Pohjoiset kanaanilaiset olivat ehkä päättäväisempiä nähtyään, kuinka israelilaiset olivat voittaneet eteläiset kuninkaat.

3. Pohjoisilla kuningaskunnilla oli luultavasti heikompi taistelutahto, sillä eteläisten kuninkaiden oli vaikea taistella raekuuroa vastaan.

K: Miksi Hazorin Jabin kutsui Joosuan kirjan 11:3:ssa heettiläiset taistelemaan israelilaisia vastaan, vaikka gibeonilaiset olivat solmineet rauhansopimuksen israelilaisten kanssa Joosuan kirjan 9:19:ssä?

V: Vastaus löytyy Joosuan kirjasta 11:19. Hittiläisillä oli useita kaupunkeja, ja vain Gibeonin ja sen ympäristön hittiläiset solmivat rauhansopimuksen israelilaisten kanssa.

K: Miksi Joosualle käskettiin nimenomaan Joosuan kirjan 11:6,9:ssä katkaista hevosten takareidet ja polttaa sotavaunut?

V: Hevosten takajalkojen leikkaaminen tarkoittaa ”akillesjänteen” katkaisemista, joka yhdistää säären takaosan lihakset jalkaan. Hevoset jäisivät eloon, mutta ne eivät voisi juosta ja olisivat hyödyttömiä sodankäynnissä. 5. Mooseksen kirjan 17:16–17 osoittaa, että Jumala ei halunnut israelilaisten omistavan paljon hevosia ja sotavaunuja. Tästä voidaan esittää kolme spekulatiivista näkökohtaa.

1. Hevoset ja sotavaunut ovat erittäin hyödyllisiä taisteluissa tasangoilla, mutta suuri osa Kanaanista oli vuoristoista, joten ei olisi ollut viisasta luottaa sotavaunuihin ja hevosiin valloituksessa.

2. Riippumatta siitä, oliko luonnollisesti katsoen viisasta luottaa sotavaunuihin ja hevosiin, Jumala halusi heidän luottavan Häneen, ei sotavälineisiinsä.

3. Sota-ajokit ja hevoset antavat maalle mahdollisuuden ryhtyä nopeasti sotaan kaukaisten maiden vihollisia vastaan. Jumala ei koskaan käskenyt israelilaisia valloittamaan Egyptiä, Syyriaa, Assyriaa tai muita kauempana sijaitsevia maita.

K: Miksi Joosua hyökkäsi Joosua 11:7:n mukaan pohjoisten kanaanilaisten kimppuun Meromin vesillä?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä muutaman syyn.

1. Joosua yllätti heidät. Pohjoisen Kanaanin armeija oli vielä kokoontumassa, ja Joosua hyökkäsi heidän kimppuunsa yllättäen, ennen kuin kaikki joukot olivat saapuneet ja ehtineet järjestäytyä.

2. Joosuan kirjan 11:5:ssä mainitaan, että heillä oli paljon sotavaunuja. Vuoristoisella alueella, jota halkovat purot ja pienet joet, sotavaunujen etu olisi vähäinen.

Samoin taistelussamme Jumalan puolesta voi joskus olla voittoa varten tärkeää, että valitsemme itse ajan ja paikan.

K: Onko Joosua 11:10:ssä mainitusta Hazorin tuhoamisesta arkeologista näyttöä?

V: Arkeologien mukaan Hazor poltettiin itse asiassa kolme kertaa: 1400 eKr., 1300 eKr. faarao Seti I:n toimesta ja 1230 eKr. Kuka saattoi polttaa Hazorin viimeisen kerran (Tuomarien kirja 14:2, 15, 16)? Meillä on nykyäänkin säilynyt kirje, jonka Hazorin I-eha-enu (Jabin?) lähetti faaraolle pyytäen apua tuona aikana. (David M. Rohl kutsuu häntä kuningas Ibniksi, s. 317.) Egyptiläiset eivät tulleet: ilmeisesti viisikymmentä vuotta aiemmin he olivat kyllästyneet yrittämään uida Jumalan tahdon virtaa vastaan.

K: Miten Joosua 11:10–11:n mukaan Hazor, jonka Joosua tuhosi ja poltti täysin, saattoi orjuuttaa Israelin muutama sukupolvi myöhemmin Tuomarien kirjan 4:3:ssa?

V: Jotkut ovat väittäneet, että tämä on epätarkkuus Joosuan kirjassa. 170 vuotta on kuitenkin riittävän pitkä aika kaupungin jälleenrakentamiseen. Arkeologia kertoo meille itse asiassa, että Hazorin kaupunki poltettiin ekr. 1400, ekr. 1300 egyptiläisten toimesta ja ekr. 1230. Riippumatta Raamatun kriitikoiden puolueellisuudesta arkeologia kertoo tarinan hyvin tarkasti. Katso edellinen kysymys saadaksesi lisätietoja siitä, kuinka Joosua tuhosi Hazorin ja kuinka kanaanilaiset rakensivat sen uudelleen 170 vuotta myöhemmin sortamaan israelilaisia.

K: Mitä tiedämme Hazorin kaupungista Joosuan kirjan 11:10 perusteella?

V: Arkeologit kertovat, että Hazor oli koko Kanaanin suurin kaupunki, jonka pinta-ala oli 175–200 eekkeriä ja asukasluku enimmillään 40 000. Hazorilla oli epätavallinen muoto. Siellä oli noin 14 eekkerin kokoinen sisempi linnoitusosa ja kauempana kaksinkertainen muuri, jonka seinien välinen etäisyys oli 100 jalkaa. Kaupungin pituus oli 1542 jalkaa (5 jalkapallokenttää) ja leveys leveimmästä kohdasta 574 jalkaa. Tuomarien kirjan 4. luvun aikoina Hazor nousi jälleen valtaan ja sortoi israelilaisia, kunnes Barak ja israelilaiset kukistivat heidät.

K: Valloitettiinko Kanaan Joosuan kirjan 11:18 mukaan vähitellen vai nopeasti, kuten Joosuan kirjan 10:42 mukaan?

V: Kanaanin alkuperäinen valloittaminen oli erittäin nopea sotaretki. Israelilaiset kuitenkin lopettivat kanaanilaisten ahdistamisen, kun he olivat saaneet tarpeeksi maata elääkseen, ja loput valloituksesta eteni hyvin hitaasti. Lisäksi israelilaisten oli vaikeampaa taistella tasangoilla kuin vuorilla, koska filistealaisilla ja muilla oli sotavaunuja.

K: Miksi Jumala kovetti kanaanilaisten sydämet (Joosua 11:20)?

V: Katso vastaus 2. Mooseksen kirjan 7:22 kohdasta.

K: Keitä olivat anakilaiset (anakit) Joosuan kirjan 11:21 ja 14:15 kohdissa?

V: Tämä on toisto 5. Mooseksen kirjan 1:28 kohdassa annetusta vastauksesta.

Anakitit väittivät ilmeisesti polveutuvansa miehestä nimeltä Anak. Anakitit olivat heimo, jonka miehet olivat pelottavia sotureita, luultavasti heidän kokonsa ja voimansa vuoksi. Koska jouset eivät olleet tuolloin kovin tehokkaita ja pitkä ulottuvuus sekä voima olivat arvokkaita taistelutaitoja miekkoja ja nuijia käyttäville ihmisille, heistä tuli monia pelättyjä sotureita. Katso lisätietoja 5. Mooseksen kirjan 31:3 kohdasta.

K: Milloin nämä kuninkaat kukistettiin Joosuan kirjan 12:1–14:ssä?

V: Joosua voitti heidät kaikki. Monia kaupunkeja ei kuitenkaan valloitettu vasta paljon myöhemmin. Katso seuraavan kysymyksen vastaus saadaksesi tietää, mitkä kaupungit valloitettiin.

K: Mitä arkeologiset löydökset kertovat Joosuan kirjan 12:1–14 mainituista kaupungeista?

V: Jokaisesta kaupungista tai alueesta on taulukko.

K: Miksi Jumala sallii Joosua 13:1:ssä, Joosua 23:1–2:ssa ja Joosua 14:11:ssä joidenkin tottelevaisista palvelijoistaan kärsiä vanhuudesta, mutta toisten ei?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Joosuan kirjan 24:29 mukaan Joosua oli lähes 110-vuotias, kun taas Kaleb oli noin 87-vuotias. Tässä tapauksessa Joosua oli siis huomattavasti vanhempi ja kärsi enemmän vanhuuden vaivoista.

2. Yleisesti ottaen Jumala johdattaa jokaista lastaan niin kuin Hän haluaa. Jotkut ylistävät Häntä pysymällä uskollisina Hänelle tulisten koettelemusten keskellä, toiset ylistävät Häntä vanhuuden kautta, ja toiset taas ylistävät Jumalaa muilla tavoin.

K: Miksi Jumala lupasi Joosuan kirjassa 13:6 ajaa sidonilaiset pois, kun heitä ei koskaan ajettu pois?

V: Jumala sanoi Joosuan kirjassa 13:6, että Hän itse karkottaisi heidät israelilaisten edessä. Tämä kuulostaa hieman samankaltaiselta kuin Gibeonin taistelu Joosuan kirjassa 10:11, jossa raekuuro tappoi enemmän kanaanilaisia kuin israelilaiset. Ero tässä on se, että israelilaiset eivät koskaan vaivautuneet kokoontumaan taistelemaan sidonilaisia vastaan, ja siksi Jumala ei karkottanut sidonilaisia ”israelilaisten edessä”.

K: Oliko Joosuan kirjan 13:9–12 mukainen itäraja Transjordaniassa, vai ulottuiko se aina Eufrat-joelle asti, kuten 1. Mooseksen kirjan 15:18 ja 5. Mooseksen kirjan 11:24 sanovat?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Joosua 13:9–12 oli kuvaus vallitsevasta tilanteesta: heidän hallussaan olevan alueen itäinen raja Mooseksen ja Joosuan aikana sijaitsi Transjordaniassa, ja se oli osoitettu kahdelle ja puolelle heimolle.

1. Mooseksen kirjan 15:18 oli ehdoton, tulevaisuuteen kohdistuva profeetallinen lupaus. Abrahamin jälkeläiset hallitsisivat maata Eufrat-joelle asti. Tämä täyttyi Daavidin ja Salomon monarkian aikana, kuten 2. Samuelin kirjan 8:3 osoittaa.

5. Mooseksen kirjan 11:24 oli ehdollinen, tulevaisuuteen kohdistuva profeetallinen lupaus. Sen ehdoksi asetettiin, että he noudattaisivat huolellisesti kaikkia käskyjä (5. Mooseksen kirja 11:22). He saisivat hallita koko maan Eufrat-joelle asti, kuten 1. Mooseksen kirjan 15:18 sanoi. Myöhemmissä sukupolvissa he eivät kuitenkaan jatkaneet ehtojen noudattamista, ainakaan Daavidin aikaan asti.

K: Miksi israelilaiset tappoivat Joosua 13:22:ssa Bileamin, Jumalan profeetan, joka puhui pelkkää totuutta?

V: Bileam puhui totuutta vahingoittaakseen israelilaisia. Jos jokin tietty kiusaus vahingoittaa jotakuta, ei pidä mennä kertomaan – edes totuudenmukaisesti – tämän vihollisille, miten häntä voidaan kiusata, kuten Bileam teki 4. Mooseksen kirjan 31:16:ssa. Myös 2. Pietarin kirjeen 2:15 ja Juudaksen kirjeen 11:ssä mainitaan Bileamin virhe.

K: Mikä on Joosuan kirjan 13:27:ssä mainittu Kinneretin järvi?

V: Se on Galileanmeren muinainen nimi.

K: Miksi useimmat heimot saivat perintöosansa arpomalla (Joosua 14:2)?

V: Tämä oli Joosuan idea, ei Jumalan. Joosuan kirjassa ei missään kohdassa sanota, että Jumala olisi hyväksynyt tämän idean, vaikka Jumala ei myöskään koskaan ilmaissut vastustavansa sitä.

K: Miksi maata jaettiin 12 osaan Joosuan kirjan luvuissa 15–19?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Heimoja oli kaksitoista, mutta yksi heimo, leeviläiset, oli pappeja, eikä heille annettu osuutta maasta. Näin ollen osuuksia oli yksitoista.

2. Sen sijaan Joosefin kahdelle pojalle, Efraimille ja Manasselle, annettiin kummallekin oma osuus. Yleensä esikoispoika sai kaksinkertaisen perinnön.

3. Joosef ei kuitenkaan ollut Jaakobin esikoinen, vaan se oli Ruuben. 1. Mooseksen kirjan 49:3–4:ssä Jaakobin puhe viittaa kuitenkin siihen, että Ruuben ei saisi ”esikoisoikeutta”, koska hän oli maannut Jaakobin sivuvaimon Bilhan kanssa (1. Moos. 35:22). Sen sijaan Joosef, joka pelasti koko perheen nälänhädästä, saisi sen. Tämä saattoi olla osittain syynä siihen, miksi Jaakob siunasi Efraimin ja Manassen (1. Moos. 48:1–2).

K: Mitä voimme oppia maan jakamisesta Joosuan kirjan luvuissa 15–19?

V: Voimme oppia useita asioita.

1. Emme voi elää elämää aina yksityiskohtia ohittaen. Joskus meidän on oltava hyvin tarkkoja. Esimerkiksi jos olet esimies, joka antaa työsuoritusarvioita ahkerille alaisillesi, he haluavat sinun tekevän sen samalla vakavuudella ja huolellisuudella, jolla he ovat työskennelleet sinulle.

2. Usein on parasta, että päätöksessä on merkittävä sananvalta juuri niillä ihmisillä, joihin se vaikuttaa. Kun amerikkalaiset siirtolaiset huusivat iskulauseen ”ei verotusta ilman edustusta”, he eivät yrittäneet välttyä veroista kokonaan. Pikemminkin he halusivat vaikuttaa siihen, miten heitä verotettiin.

3. Oikeudenmukainen ja tasapuolinen eivät ole sama asia. Maan jakaminen oli ”oikeudenmukaista” siinä mielessä, että kaikki heimot osallistuivat siihen ja kaikilla oli yhtäläiset mahdollisuudet saada suhteellisesti enemmän maata henkeä kohti. Se ei kuitenkaan ollut tasapuolista siinä mielessä, että jotkut heimot saivat enemmän maata henkeä kohti kuin toiset heimot. Nykyään saatat ansaita vähemmän kuin toinen saman yrityksen työntekijä, joka on yritykselle lähes yhtä arvokas. Älä valita, että yritys on epäoikeudenmukainen. Teille molemmille maksetaan se palkka, jonka yritys on sopinut maksavansa kullekin. Sinulla on kuitenkin vapaus korjata tämä epätasapuolinen tilanne puhumalla esimiehesi kanssa tai etsimällä työpaikkaa muualta. Huomaa kuitenkin, että kun koet tilanteen epätasapuoliseksi, on mahdollista, että juuri sinä olet väärässä.

4. Jopa jumalaiset ihmiset voivat tehdä virheitä ja jakaa asioita epäoikeudenmukaisesti.

K: Oliko Arba Joosuan kirjan 15:13 mukaan anakilaisten isä vai vain anakilaisten joukossa suuri mies, kuten Joosuan kirjan 14:15 sanoo?

V: Meillä ei ole itsenäistä lähdettä Arbasta, mutta ei ole mitään ongelmaa siinä, että Arba olisi molempia.

K: Oliko Joosua 15:17:ssä ja Tuomarien kirjan 1:12–13:ssa oikein, että Otniel meni naimisiin isänsä nuoremman veljen tyttären kanssa?

V: Tämä oli laillista Vanhan testamentin avioliittolakien mukaan. Mies ei saanut mennä naimisiin isänsä veljen vaimon kanssa, mutta hän saattoi mennä naimisiin isänsä veljen tyttären kanssa. Katso lisätietoja 3. Mooseksen kirjan 18:1–17 kohdasta.

K: Oliko Othnielin vaimolla oikeutta pyytää myös vesilähteitä (Joosua 15:18–19 ja Tuomarien kirja 1:14–15)?

V: Hän oli tarkkanäköinen pyytäessään niitä, sillä tuossa maassa vesi oli elintärkeä luonnonvara. Raamattu ei kerro, oliko hänen oikeutettua saada myös vesilähteet.

K: Onko Joosua 15:24:ssä mainittu Bealoth sama kuin Joosua 19:8:ssa mainittu Baalath Beer?

V: The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 3. osan sivuilla 329–330 todetaan, että ne saattavat olla sama paikka. Huomaa, että Simeonin osuus ulottui vain Baalath Beeriin asti, mutta ei sisältänyt sitä.

K: Miksi Joosuan kirjan 15:33:ssa sanotaan, että kaupunkeja ja kyliä on 29, kun luettelossa niitä on 36?

V: Tämä on todennäköisesti kopioijan virhe. Ensin kaksi virheellistä vastausta, sitten lisää oikeasta vastauksesta.

Jotkut ovat kyliä, joita ei ole laskettu mukaan kaupunkien kokonaismäärään (virheellinen vastaus): Tämä kaava, jossa luetellaan kaupungit ja annetaan sitten niiden kokonaismäärä, esiintyy noin 30 kertaa Joosuan kirjassa. Näistä 28,5 tapauksessa luvut täsmäävät täydellisesti. (Puolittaistapaus on Joosuan kirjan 15:22, jossa luvut täsmäävät, jos Gederothaim on synonyymi sanalle Gederah.) Siksi väite, että luku viittaisi vain kaupunkeihin eikä syrjäisiin kyliin, ei todennäköisesti pidä paikkaansa, sillä miksi tämä luettelo poikkeaisi muista 29:stä?

Simeonille yhteisesti annetut kaupungit eivät olleet mukana laskennassa (väärä vastaus): Seitsemän kaupunkia kuului Simeonille. Simeonin osuus sijaitsi kokonaan Juudan alueella, ja Juudan ja Simeonin heimot sulautuivat myöhemmin yhteen. Simeonin 17 kaupunkia Joosuan kirjassa 19:2–8. Näistä 11 on lueteltu Juudan Negevin luettelossa. Ne ovat: Juudan luettelossa yhteisiä kaupunkeja ovat Ain, Balah (=Baalah), Beersheba, Eltodad, Ezem, Hazar Shual, Hormah, Moladah, Lebaoth (=Beth Lebaoth), Rimmon, Ziklag. Huomaa, että 36 – 11 ei ole yhtä kuin 29. Lisäksi kaksi Simeonin kaupunkia sijaitsee yhdessä Juudan kanssa länsimaisemilla: Ashan ja Ether, mutta länsimaisemien kaupunkien summa täsmää. Huomaa myös, että neljää Simeonin kaupunkia ei mainita missään Juudan luettelossa: Bethul, Beth Marcaboth, Hazar Susah, Sharuhen. Teokset The Believer’s Bible Commentary, s. 251, ja The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 359, kannattavat tätä näkemystä, ja seitsemän yhteistä kaupunkia ovat Beersheba, Eltodad, Ezem, Hazar Shual, Hormah, Moladah ja Ziklag.

Masoreettisen tekstin kopiointivirhe (oikea vastaus): Sekä masoreettisessa tekstissä että Septuagintassa sanotaan, että kaupunkeja oli 29, mutta masoreettisessa tekstissä mainitaan vain 30 kaupunkia. (Ehkä siihen oli lisätty yksi kaupunki tai siinä oli myös kopiointivirhe.)

Myös teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 330 mainitaan, että kyseessä saattaa olla kopiointivirhe tai että luetteloon on lisätty muutamia kyliä, joita ei olisi pitänyt sisällyttää siihen.

Valitettavasti minulla ei ole pääsyä Kuolleenmeren kääröihin enkä tiedä, mitä niissä sanotaan.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 329–330 todetaan, että koska sana ”Hazor” tarkoittaa ympäröivää viljelymaata, Hazor ja Ithnan saattavat tarkoittaa yksinkertaisesti Ithnanin viljelymaita (Septuaginta näyttää yhdistävän nämä yhdeksi nimeksi). Siinä todetaan myös, että Tuomarien kirjan 15:28 kohdassa mainittua Biziothiaa jotkut ovat korjanneet muotoon (ubenoteha), joka tarkoittaa ”ja ympäröivät kylät”, mutta mainitaan, että tämä on epätodennäköistä. Näin kuitenkin sanotaan Septuagintassa.

K: Miksi Joosua 16:1:ssä Jaakobin poika Joosef sai kaksi osuutta (yhden Efraimille ja yhden Manasselle), kun taas kaikki muut Jaakobin pojat saivat vain yhden osuuden?

V: Yleensä esikoisella oli kaksinkertainen osuus muihin poikiin verrattuna. Joosef ei biologisesti ollut Jaakobin esikoinen. Luultavasti siksi, että hän pelasti Jaakobin perheen, Joosef sai esikoisoikeuden. Jaakob sanoi nimenomaisesti 1. Mooseksen kirjan 48:5:ssä, että sekä Efraim että Manasse oli laskettava hänen omikseen. Ruuben, biologinen esikoinen, menetti tämän oikeuden, kun hän saastutti isänsä sängyn 1. Mooseksen kirjan 49:3–4:ssä.

K: Oliko Selofhadin tyttärillä Joosuan kirjan 17:3 ja 4. Mooseksen kirjan 36:2–12 mukaan oikeus aiheuttaa niin paljon ”häiriötä”?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, sekä tilanteen olosuhteet että se, että Jumala suostui heidän pyyntöönsä, viittaavat siihen, että se oli asianmukaista. Oikeudenmukaisuuden vaatiminen ei ole häiriöksi Jumalalle eikä oikeudenmukaisille ihmisille.

K: Jos 17:12–13 ja Tuom 1:27–30,33: Koska he eivät pystyneet karkottamaan kanaanilaisia, miten he saattoivat pakottaa kanaanilaiset pakkotyöhön?

V: Tuomarien kirjan 1:28 vastaa tähän. Alun perin he eivät pystyneet voittamaan kanaanilaisia. Jonkin ajan kuluttua israelilaisilla oli kuitenkin voima, mutta ei tahtoa tuhota kanaanilaisia, ja he tekivät tämän sopimuksen heikentyneiden kanaanilaisten kanssa.

K: Miksi he Joosuan kirjassa 18:6 arvasivat maata?

V: He arvasivat, koska Joosua käski heidän tehdä niin. Toisaalta Raamattu ei ota kantaa siihen, hyväksyikö Jumala tämän vai ei. Toisaalta tämä ei ollut huono menetelmä, sillä se antoi jokaiselle mukana olleelle heimolle tasapuolisen mahdollisuuden.

Nykyään kolikon heittäminen tai jokin muu näennäissatunnainen menetelmä on kristityille hyväksyttävää, kun tehdään mielivaltaisia päätöksiä, joissa ei vaadita järkevää päätöksentekoa. Kuitenkin, aivan kuten Joosuan kirjassa, emme voi sanoa, että aina kun päätämme jotain kolikonheitolla, se ei välttämättä tarkoita, että se olisi paras päätös, jota Jumala halusi.

K: Oliko maan jakaminen Joosuan kirjan 18:8–10 mukaan oikeudenmukaista?

V: Se oli täysin oikeudenmukainen, mutta ei 100-prosenttisesti tasapuolinen. Se oli oikeudenmukainen, koska

1. Heimojen tehtävänä oli suorittaa maanmittaus.

2. Heimot päättivät, kuinka suuri kukin osuus olisi.

3. He arvasivat, kuka sai minkäkin osan.

4. He ottivat huomioon, että Juudalla ja Joosefin pojilla oli enemmän väkeä, joten he antoivat suurempia osia heimolle, joilla oli enemmän väkeä.

Voidaan kuitenkin väittää, ettei se ollut täysin tasapuolista, koska maanmittauksessaan he ilmeisesti ajattelivat, että Palestiinan maa oli suorakulmaisempi kuin se todellisuudessa on. Siksi pohjoisilla heimoilla oli vähemmän maata.

Toisaalta pohjoisosat eivät joutuneet kamppailemaan filistealaisten kanssa, ja niillä satoi enemmän, joten ehkä tilanne oli oikeudenmukainen.

Tilanne on samanlainen kuin silloin, kun seitsemän poikaa valitsee sattumanvaraisesti, kuka saa seitsemän pussia marmorikuulia. He eivät tiedä tarkalleen, kuinka monta marmorikuulaa kussakin pussissa on, mutta he kaikki ajattelevat, että pusseissa on suunnilleen sama määrä marmorikuulia. Jos kävisi ilmi, että yhdessä pussissa oli enemmän marmorikuulia, se olisi reilua, koska jokaisella pojalla oli yhtä suuri mahdollisuus saada juuri se pussi.

K: Oliko Jerusalem Joosuan kirjan 18:28 mukaan Benjaminin alueella vai Juudan alueella, kuten Joosuan kirjan 15:8 sanoo?

V: Se sijaitsi näitä kahta heimoa erottavalla rajalla.

K: Oliko Joosua 19:2–7:ssä mainitut kaupungit Simeonin alueella vai Juudan alueella, kuten Joosua 15:26–32, 36, 42 sanoo?

V: Ne sijaitsivat alun perin Juudan alueella, mutta myöhemmin ne annettiin Simeonille. Tästä tuli kuitenkin merkityksetön kysymys, kun Juuda ja Simeon yhdistyivät. Vastauksessa on otettava huomioon kuusi seikkaa.

1. Joosua 15 osoittaa, että nämä kaupungit olivat osa Juudan osuutta. (Esimerkiksi teoksessa The New International Dictionary of the Bible, s. 327, sanotaan: ”Joko Joosua 15:42:ssa mainittu alue on ehkä sama, joka Joosua 19:7,9:ssä on osoitettu Simeonille.”)

2. Joosuan kirjan 19:9 osoittaa, että Simeonille annettiin heidän osuutensa Juudan osuuden sisältä, koska siinä sanotaan, että Juudan osuus oli suurempi kuin mitä he tarvitsivat.

3. Maan jakamisesta päättivät jumalaiset miehet, mutta myös jumalaiset ihmiset voivat tehdä virheitä.

4. Kun he huomasivat, että Juudalle oli annettu liian suuri osuus suhteessa sen väkilukuun, he korjasivat virheensä.

5. Huomaa tässä esiin nousevat asenteet. Juudan kansa ei valittanut siitä, että heiltä otettiin maata pois. Muutkaan eivät valittaneet Juudan motiiveista, kun he alun perin huomasivat virheen.

6. Vaikka johtajat tekivät virheen ja korjasivat sen määräämällä Simeonin asumaan Juudan alueelle, Jumala tiesi jo etukäteen, että virhe tehtäisiin ja se korjattaisiin. Heidän virheensä ja korjauksensa täyttivät 49:7:ssä annetun profetian, jonka mukaan Simeon hajotetaan Israelin keskuuteen.

K: Missä sijaitsee Joosua 19:47:ssä mainittu ”Leshemin” kaupunki?

V: Se oli melko suuri kaupunki, vaikka arkeologiset löydökset osoittavatkin, että se oli pienempi kuin Hazor. Sitä kutsuttiin myös nimellä ”Laish”, ja se sijaitsi Kanaanin pohjoisimmassa osassa.

K: Valloittivatko danilaiset Leshemin Joosuan kirjan 19:47 kohdassa vai Tuomarien kirjan 18:27–29 kohdassa?

V: Kyseessä on sama tapahtuma. Tämä Joosuan kirjan kohta kertoo, mitä danilaiset tekivät myöhemmin, Joosuan ajan jälkeen.

K: Kirjoitettiinko Joosua 19:47 sen jälkeen, kun danilaiset valloittivat Leshemin?

V: Kyllä. Vaikka kirjassa itsessään ei nimenomaisesti mainita, milloin se on kirjoitettu, Joosuan kirjan 19:47 osoittaa, että kirja on kirjoitettu sen jälkeen, kun danilaiset olivat valloittaneet Leshemin.

K: Miten Joosuan kirjan 20. luvussa mainittu ylipappia koskeva laki muistutti Kristusta?

V: Henkirikoksesta turvapaikkakaupunkiin paennut henkilö vapautui, kun ylipappi oli kuollut. Ehkä Jumala antoi tämän ”omalaatuisen” lain osittain ennakoimaan sitä, että syntimme annetaan anteeksi, kun ylipappimme, Jeesus Kristus, kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi.

K: Josua 21:n mukaan, koska papit saavat palkkansa muilta ja palvelevat Jumalaa, pitäisikö kymmenykset vähentää automaattisesti papin palkasta?

V: Ei. Ensinnäkin kristittyjä ei ole rajoitettu antamaan vain kymmentä prosenttia, joten mistä he tietäisivät, kuinka paljon pitäisi vähentää? Tämä on kuitenkin vähäpätöinen seikka verrattuna 2. Korinttolaiskirjeen 9. lukuun, jossa sanotaan, että meidän tulee antaa iloisesti, ei pakosta. Antamisemme on osoitus kuuliaisuudestamme Jumalalle, ja kymmenysten automaattinen vähentäminen olisi 2. Korinttolaiskirjeen 9. luvun vastaista ja veisi papilta mahdollisuuden valita, kuinka hän haluaa totella Jumalaa.

K: Osoittaako Joosuan kirjan 21:43–45, että kaikki Jumalan Israelille antamat lupaukset täyttyivät jo tuolloin?

V: Ei, koska suurin osa profeetoista tuli Joosuan jälkeen.

K: Miksi israelilaiset olivat Joosuan kirjan 22:10–12 mukaan aikeissa ryhtyä sisällissotaan?

V: Vastaus löytyy Joosuan kirjasta 22:16–18. 9,5 heimoa luulivat virheellisesti, että Transjordanian heimot olivat rakentamassa epäjumalanpalvonnan alttaria. He olivat valmiita ryhtymään sotaan veljiään vastaan, ennen kuin antaisivat veljiensä vajota epäjumalanpalvontaan.

Olisimmeko nykyään valmiita vastustamaan epäjumalanpalvontaan syyllistyneitä kristittyjä sen sijaan, että suostuisimme tyynesti ja hiljaisesti siihen, että he pettävät uskonsa Jumalaan?

K: Mikä oli Joosuan kirjan 22:17:ssä mainittu Peorin vääryys?

V: Se oli 4. Mooseksen kirjan 25:1–9 kuvattu kauhea tapaus, jossa moabilaiset naiset harrastivat seksiä israelilaisten miesten kanssa kääntääkseen Jumalan suosion pois heistä. Jumala aiheutti 24 000 israelilaisen kuoleman ruttoon.

K: Annoiko Jumala Joosuan kirjan 23:12–16 ja 5. Mooseksen kirjan 31:16–17 mukaan luvattua maata israelilaisille ehdollisesti vai ehdottomasti, kuten 1. Mooseksen kirjan luvut 12–15, 26 ja 46 osoittavat?

V: Maa kuului heille ehdoitta, mutta sen hallussapito riippui heidän kuuliaisuudestaan Jumalalle.

K: Miten amorilaiset erosivat kanaanilaisista (Joosua 24:8,18)?

V: Lähes kaikki kanaanilaiset olivat amorilaisia (lukuun ottamatta hiviläisiä ja heettiläisiä). Amorilaisia asui kuitenkin myös Kanaanin ulkopuolella Syyriassa ja Pohjois-Mesopotamiassa.

K: Mitä olivat ne ampiaiset, jotka ajoivat kanaanilaiset pois (Joosua 24:12)?

V: Nämä eivät olleet pelkkä hyönteisiä, vaan vertauskuva tuhoaville enkeleille. Aivan kuten ampiaispesä saa ihmisen tehokkaasti luopumaan ajatuksesta pysyä jossakin paikassa, nämä enkelit auttoivat israelilaisia karkottamaan kanaanilaiset.

K: Miksi israelilaisille käskettiin Joosuan kirjan 24:14,23:ssa hävittää epäjumalansa juuri tässä kohdassa?

V: Kyse ei niinkään ollut siitä, että he olisivat tuolloin sortuneet epäjumalanpalvontaan, vaan Joosua puhui tässä sekä nykyiselle sukupolvelle että tuleville sukupolville. Valitettavasti Joosuan kuoleman jälkeen, yhden tai kahden sukupolven kuluessa, hänen neuvoaan ei noudatettu.

K: Onko ihmisillä Joosua 24:21–24:n mukaan vapaa tahto tehdä valintoja, kuten israelilaisilla ilmeisesti oli tässä yhteydessä?

V: Tiukat kalvinistit sanovat, ettei ole. Toiset äärimmäisyysajattelijat katsovat, että meillä on täydellinen vapaus. Useimmat kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että meillä on vapaa tahto, kun termi ymmärretään oikein. Tässä on R.C. Sproulin näkemys.

”En näe mitään ongelmaa Jumalan suvereenisuuden ja ihmisen vapaan tahdon sovittamisessa yhteen, kunhan ymmärrämme raamatullisen vapauden käsitteen. … Emme ole ehdottomasti vapaita. … Minulla on voima, kyky ja vapaus tehdä niitä asioita, joita pystyn tekemään, mutta vapauteni ei voi koskaan ohittaa Jumalan voimaa tai auktoriteettia. Vapauttani rajoittaa aina Jumalan korkeampi vapaus. Ristiriitaa aiheuttaa Jumalan suvereenisuus ja ihmisen autonomia. Autonomia tarkoittaa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa haluaa ilman, että hänen tarvitsee huolehtia ylhäältä tulevasta tuomiosta. On selvää, että nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa, emmekä me usko, että ihminen olisi autonominen. Sanomme, että hän on vapaa, mutta hänen vapautensa on rajallista, ja nämä rajat määrittää Jumalan suvereenisuus. Tässä on yksinkertainen vertaus: kotonani minulla on enemmän vapautta kuin pojallani. Meillä molemmilla on vapautta, mutta minun vapauteni on suurempi.”

Luulen, että valtaosa kristityistä, olivatpa he kalvinisteja tai eivät, olisi tästä samaa mieltä.

K: Miksi kansa teki liiton Sikemissä (Joosua 24:26), vai oliko Siloh pyhäkkö, kuten Joosua 18:1; 1. Sam. 1:3; 3:21 ja 4:3 sanovat?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Joosuan aikana (noin 1400 eKr.) kaikki heimot solmivat liiton ja pystyttivät suuren kiven muistomerkiksi Sikemiin. Tämän kokoontumispaikan piti olla suuri, jotta se mahtuisi koko kansan. Raamattu ei sano, että siellä olisi uhrattu tai että liitonarkki olisi ollut siellä.

2. Kuten muut jakeet osoittavat, Silo oli paikka, jossa liitonarkki sijaitsi, ja paikka, jossa kansa toi uhreja ennen kuin Daavid valloitti Jerusalemin.

K: Mitkä ovat Joosuan kirjan varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 2 erillistä kopiota.

4Q47 (=4QJosh(a)) 22 fragmenttia Joosuan kirjan luvuista 5–10. Se on samankaltainen kuin masoreettinen teksti, ei Septuaginta, lukuun ottamatta kohtia 5:2–7; 8:10–18; 8:34–35. Säilyneet jakeet ovat: 5:2–7; 6:5–10; 7:12–17; 8:3–14, 18?, 34–35; 10:2–5, 8–11.

4Q48 (=4QJosh(b)) viisi fragmenttia Joosuan kirjasta 2–4 ja 17. Säilyneet jakeet ovat: 2:11–12; 3:15–17; 4:1–3; 17:1–5, 11–15

Joosuan kirjan samarialainen versio

Masadasta löydettiin Joosuan kirjan kopio, joka on massaspektrometrin avulla suoritetun radiohiiliajoituksen perusteella peräisin vuosilta 169–93 eKr. Se on parafraasi Joosuan kirjan luvuista 23–24.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä ja Masadassa on säilynyt seuraavat 58,5 jaosua 648:sta (9,0 %)

Joosua 2:11–12; 3:15–17; 4:1–3; 5:X,2–7; 6:5–10; 7:12–17; 8:3–14,18?,34–35; 10:2–5,8–11; 17:1–5,11–15, parafraasi luvuista 23–24.

Kreikkalainen Septuaginta [LXX] oli koko Vanhan testamentin käännös kreikaksi. Codex Colberto Sarravianus (4.–5. vuosisata jKr.) sisältää 1. Mooseksen kirjan Ruutin kirjaan asti. Joosuan kirjan masoreettinen teksti ja Septuaginta-versiot eroavat toisistaan melko paljon.

Vaticanus [B] (325–350 jKr.) sisältää koko Joosuan kirjan

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Joosuan kirjan 12:2–14:4

Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältää koko Joosuan kirjan.

Washingtonin koodeksi (4./5. vuosisata) sisältää Joosuan kirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Joosuan kirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai vihjasivat Joosuan kirjan jakeisiin, ovat:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (20/15 eKr.–50 jKr.) viittasi Joosuan kirjan 1:5:een: ”En koskaan jätä sinua enkä hylkää sinua.” Teoksessa Kielten sekaannuksesta 32 (164), s. 249.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) viittaa Joosuan kirjaan kertoessaan Rahabin tarinan, kun Joosua lähetti vakoojat. 1. Klemensin kirje, luku 12, osa 1, s. 8

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) viittaa Joosuan kirjan 5:13 ja 6:1,2 kohtiin teoksessaan ”Joosuan kirja”. ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 62, s. 228

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) viittaa enkeliin, joka ilmestyi Joosualle, Nuunin pojalle. ”Keskustelu juutalaisen Tryfon kanssa”, luku 61, s. 227.

Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi Joosuan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle. Teoksessa ”Pääsiäisestä”, s. 72. Säilytetty Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, 4. kirja, luku 26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) puhuu viidestä amorilaiskuninkaasta, jotka Joosua sulki luolaan, ”pyhänä kirjoituksena”. Irenaeus, ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 2, luku 24.4, s. 395

Aleksandrian Klemens sanoo: ”Kuten Joosuan kirjassa kerrotaan”, ja myöhemmin: ”kuten Tuomarien kirjassa mainitaan”. *Stromata* (193–202 jKr.), 1. kirja, luku 21, s. 325

Tertullianus (198–220 jKr.) viittaa Joosua, Nuunin poika -kirjan 6:1–20 kohtaan ja Jerikon kaatumiseen. Vastaus juutalaisille, luku 4, s. 155

Hippolytos (222–235/6 jKr.) käsittelee sitä, milloin Nunin poika Joosua taisteli amorilaisia vastaan. Fragmentti kommentaarista profeetta Jesajaa varten, luku 1, s. 176

Origenes (225–254 jKr.) on kirjoittanut kokonaisen teoksen, joka käsittelee Joosuan kirjan saarnoja. Hän mainitsee Jeesuksen [Joosuan] nimeltä.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Jesajan kirjassa … 117. psalmissa … Myös Sakarjan kirjassa … Myös 5. Mooseksen kirjassa: … Myös Jeesuksessa [Joosua], Naven pojassa.” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, osa 2, luku 16, s. 512

Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Joosua 5:2: ”Myös Jeesuksessa, Naven pojassa: ’Ja Herra sanoi Jeesukselle: Tee itsellesi pienet, hyvin terävät kiviveitset ja ryhdy ympärileikkaamaan Israelin lapsia toisen kerran.’” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, osa 1, luku 8, s. 510

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) viittaa Joosuan kirjan 7. lukuun teoksessaan ”Kanoniset kirjeet”, kaanoni 3, s. 19.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Joosuan kirjan 5:2 kohtaan, jonka Joosua, Nuunin poika, lausui.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen:

Athanasius (367 jKr.) luettelee Vanhan testamentin kirjat Pääsiäiskirjeessä 39, luku 4, s. 552.

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) mainitsee Joosuan teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 12, s. 366

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Joosua 3:1:tä sanoen, että sen on kirjoittanut Jeesus [Joosua], Nave [Nun]in poika, luennossa 10.11, s. 60

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) viittaa Joosuan kirjan 7. lukuun kirjeessään 3, luku 20.1, s. 61

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) luettelee Vanhan testamentin kirjat, mukaan lukien Joosuan kirjan. Teos Panarion

Johannes Krysostomos (kuollut 407 jKr.) viittaa Joosuan kirjan 9. lukuun nimellä Joosua, kommentaari Apostolien tekoihin, saarna 13, s. 86

Sulpicius/Sulpitius Severus (historioitsija) (363–420 jKr.) viittaa Joosuan kirjaan teoksessaan Historia, 1. kirja, luvut 22–23, s. 81–82

On myös muita.

K: Mitkä ovat Joosuan kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja. Jotta saataisiin esimerkkejä masoreettisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan eroista, tässä osassa keskitytään lukuihin 18 ja 19.

Joosua 2:14: ”te (monikko) kertokaa”, viitaten Raabiin ja hänen perheeseensä (masoreettinen teksti), verrattuna ”sinä (yksikkö) kerro”, viitaten vain Raabiin (muut heprealaiset käsikirjoitukset)

Joosua 3:3 ”papit, jotka ovat leeviläisiä” (masoreettinen teksti) vs. ”papit ja leeviläiset” (LXX)

Joosua 3:16 ”Adamin [kaupungissa] Zaretanin läheisyydessä/alueella” (Kethiv) vs. ”Adamin [kaupungista] Zaretanin läheisyydessä/alueella” (Qere) vs. ”kaikista kaukaisista paikoista, aina Kariathiarimin läheisyyteen/alueelle asti”

Joosua 5:1a ”kunnes me ylitimme” (Masoreettinen) vs. ”kunnes he ylittivät” (Qere, LXX)

Joosua 5:1b ”heissä ei ollut henkeä” (Kethiv) vs. ”heidän rohkeutensa petti” (Qere, jotkut masoreettiset käsikirjoitukset, LXX, syyria, targumit, Vulgata)

Joosua 6:1 ”oli tiukasti suljettu” (masoreettinen) vs. ”oli tiukasti suljettu ja linnoitettu” (LXX)

Joosua 7:1, 17, 18 ”Zabdi” (masoreettinen) vs. ”Zimri” (Septuaginta ja 1. Aikakirja 2:6)

Joosua 7:2 ”Bet-Aven” (masoreettinen) vs. puuttuu (LXX)

Joosua 7:17 ”mies mieheltä” (masoreettinen teksti, LXX) vs. ”suku suvulta” (muutamat heprealaiset käsikirjoitukset, syyrialainen teksti)

Joosua 8:11b–16 esiintyy masoreettisessa tekstissä, puuttuu Septuagintasta ja Kuolleenmeren kääröstä 4Q47.

Joosua 9:1 ”jebusilaiset” (masoreettinen teksti) vs. ”jebusilaiset ja girgashilaiset” (LXX)

Joosua 9:4 ”lähtivät lähetystönä, jonka aasit olivat kuormattuja” (Masoreettinen) vs. ”He valmistivat muonavaroja ja kuormasivat aasinsa” (Septuaginta, Vulgata, syyrialainen)

Joosua 10:28 ”tuhosivat heidät” (masoreettinen teksti, useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”tuhosivat sen” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, jotkut Septuagintan käsikirjoitukset, jotkut targumit)

Joosua 13:26 ”Lidebir” (kaupunki Transjordanissa) (masoreettinen teksti) vs. ”Debir” (kaupunki Kanaanissa) (LXX, syyrialainen käännös, Vulgata)

Joosua 15:18 ”hän kehotti häntä” (Masoreettinen teksti, osa Septuagintasta) vs. ”hän kehotti häntä” (toinen osa Septuagintasta)

Joosua 15:60 ”Kirjat-Baal, joka on Kirjat-Jearim, ja Rabba – kaksi kaupunkia ja niiden kylät.” (Masoreettinen) vs. ”Theko, Efrata, joka on Betlehem, sekä Fagor, Aetan, Kulon, Tatam, Tobes, Karem, Galem, Theter ja Manocho: yksitoista kaupunkia ja niiden kylät.” (Septuaginta)

Joosua 16:2 ”Betelistä Luziin” (heprea) vs. ”Betel Luza” Septuaginta.

Joosua 18:1 ”maa oli jo alistettu heidän edessään” vs. ”maa alistettiin heidän toimestaan”

Joosua 18:3 ”epäonnistua” vs. ”olla laiska”

Joosua 18:3 ”Jehova, teidän isienne Jumala” vs. ”Herra, meidän Jumalamme”

Joosua 18:4 ”Ja minä lähetän heidät” vs. (puuttuu)

Joosua 18:4 ”ja tulkaa sitten minun luokseni” vs. ”Ja he tulivat hänen luokseen:”

Joosua 18:5 ”Ja he jakavat sen seitsemään osaan” vs. ”ja hän [Joosua] jakoi heille seitsemän osaa”

Joosua 18:18 ”Arabahin vastapäätä oleva rinne / puoli” (masoreettinen teksti) vs. ”Baetharaban takana pohjoiseen päin” (LXX)

Joosua 18:28 ”jebusilainen” (masoreettinen) vs. ”Jebus” (LXX, syyrialainen, Vulgata)

Joosua 18:28 ”Kiriath” (masoreettinen teksti) vs. ”Kiriath-Jearim” (LXX)

Joosua 19:2–8, 11–15, 18–22, 24–30, 33–38, 41–46: jotkut nimet ovat erilaisia. Tämä on odotettavissa, sillä monilla näistä kanaanilaisista kaupungeista ei ole suoraa vastinetta kreikassa.

Joosua 19:28 ”Ebron” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset, targumit, Vulgata) vs. ”Abdon” (Septuaginta, jotkut heprealaiset käsikirjoitukset ja Joosua 21:30.)

Joosua 19:34 ”Aser lännessä ja Juuda, Jordan” vs. ”Aser liittyy siihen lännessä ja Jordan idässä.” Septuaginta.

Joosua 19:51 ”perintöosat” vs. ”jaot”

Joosua 19:51 ”ovi” vs. ”ovet”

Joosua 21:36–37 nämä jakeet ovat mukana (LXX, Vulgata) vs. nämä jakeet puuttuvat (masoreettinen teksti, Danielin targumit, Bombergin hepreankielinen Vanha testamentti vuosilta 1524–1525)

Joosua 22:33–34 [puuttuu] (masoreettinen teksti) vs. ”ja Manassen puoliheimo” (LXX)

Joosua 22:34 ”nimitti alttarin” (Masoreettinen teksti, LXX) vs. ”nimitti alttarin Todistajaksi” (vertaa syyriankieliseen tekstiin)

Joosua 24:23 ”Gadin lapset” (masoreettinen teksti) vs. ”Gadin lapset ja Manassen puoliheimo” (LXX)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor's Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamatun alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org