< Raamatunkysymys Kolossalaiskirjeestä

K: Mikä on Kolossalaiskirjeen pääajatus?

V: Paavali osoitti viestinsä jumalalle uskolliselle seurakunnalle, johon oli soluttautunut joukko ihmisiä, joiden ”liian hienostunut” teologia sai ihmiset keskittymään enkeleihin, filosofiaan jne. Jumalan sijaan. Paavalin viesti oli hyvin yksinkertainen ja koostui yhdestä pääkohdasta, vaikka sillä oli monia syvällisiä seurauksia: Kristus on kaikki, mitä tarvitset; jos elät Kristuksessa, sinun tulisi olla kuollut muille asioille. Muut uskonnolliset asiat saattavat olla mukavia tai mielenkiintoisia, mutta jos ne syrjäyttävät omistautumisesi Jumalalle, niistä tulee sinulle haitallisia.

On itse asiassa melko vaikeaa löytää ”sitä” jaetta, joka parhaiten tiivistää Kolossalaiskirjeen, koska hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Joitakin näistä ovat Kolossalaiskirje 1:17–18; 2:3; 2:6; 2:8–10; 3:1–3; 3:11; 3:17. Henkilökohtaisesti kaksi suosikkiani ovat Kolossalaiskirjeen 2:8–10 ja 3:1–3.

K: Mikä on Kolossalaiskirjeen pääpiirteinen rakenne?

V: Tässä on melko yksityiskohtainen rakennekuvaus.

Kun olet ottanut Kristuksen vastaan, pysy Kristuksen evankeliumissa

I. Johdanto

...A. Tervehdykset Kol 1:1–2

......1. Paavalilta ja Timoteukselta Kol 1:1

......2. Tervehdys Kolossan pyhille ja uskollisille Kol 1:2

...B. Kiitos Jumalalle heidän puolestaan Kol 1:3–8

......1. Heidän uskonsa ja rakkautensa, jotka kumpuavat toivosta Kol 1:3–6a

......2. Evankeliumi tuottaa heissä hedelmää Kol 1:6b–8

...C. Rukous Jumalalle heidän puolestaan Kol 1:9-14

......1. Että he tulisivat täyteen tietoa ja eläisivät miellyttävästi ja hedelmällisesti Hänen voimassaan Kol 1:9–11

......2. Että hekin olisivat kiitollisia Jumalalle Kol 1:12–14. (Siirtymä: Kol 1:13b–14)

II. Kristuksen ylivalta Kol 1:15–23

...A. Kuinka Kristus on kaikki, mitä tarvitset Kol 1:15–18

......1. Jumalan kuva ja koko luomakunnan Herra Kol 1:15–17

......2. Kirkon pää ja esikoinen Kol 1:18

...B. Miksi Kristus on kaikki, mitä tarvitset Kol 1:19–23

......1. Jumalan täyteys asuu Kristuksessa Kol 1:19

......2. Kristus on sovittanut sinut Kol 1:20–22

...C. Mutta vain, jos pysyt uskossa Kol1:23 (Siirtymä: Paavali, tämän evankeliumin palvelija Kol 1:23b)

......1. Jatka uskossasi ja toivossasi evankeliumissa Kol 1:23a

......2. Tämän evankeliumin olette jo kuulleet, ja Paavali on julistanut sen. Kol 1:23b

Jatka Kristuksessa, äläkä anna itsesi joutua vankeuteen

III. Paavalin taistelu ja työ heidän puolestaan Kol 1:24–2:7

...A. Mitä Paavali tekee heidän puolestaan Kol1:24 –29

......1. Ilon tunne Paavalin kärsimyksistä Kol 1:24

......2. Salaisuuden julistava palvelija Kol 1:25–29

...B. Miksi Paavali kamppaili Kol 2:1–5

......1. Minkä puolesta Paavali taisteli Kol 2:1–3

......2. Mitä vastaan Paavali taistelee Kol 2:4–5

...C. Jatka juurtumista ja rakentumista Kristuksessa Kol 2:6-7

......1. Jatka elämistä Kristuksessa Kol 2:6

......2. Juurtukaa ja vahvistukaa heille opetetussa uskossa ja kiitollisuudessa Kol 2:7

IV. Seisokaa Kristuksessa vanhoja harhoja vastaan Kol 2:8–3:4

...A. Älkää luottako ihmisten keinoihin, vaan Kristukseen

......1. Ei ihmisen filosofiaa, vaan Kristuksen täyteys Kol 2:8-10

......2. Ei ihmisten ympärileikkausta, vaan Kristuksen kaste Kol 2:11-12

...B. Ei pysymistä synneissä tai rituaaleissa, vaan Kristuksessa

......1. Ei kuolleina synneissä, vaan elävinä Kristuksessa, ristin voiton kautta Kol2:13 –15

......2. Ei vanhojen rituaalien varjoa, vaan Kristuksen todellisuutta Kol 2:16–17

...C. Ei iloa enkeleistä tai säännöistä, vaan Kristus

......1. Ei väärää nöyryyttä eikä enkelien palvontaa, Kol 2:18–19

......2. Olemme kuolleet Kristuksen kanssa, joten emme noudata askeettisia sääntöjä Kol 2:20-23

Koska olemme kuolleet ja nousseet ylös Kristuksen kanssa, eläkäämme Kristuksessa

V. Uusi elämä Kristuksessa Kol 3:1–4:6

...A. Sisäinen elämä: kuollut itselle, elävä Kristuksessa Kol 3:1–3:17

......1. Tappakaa maalliset asiat, Kol 3:1–9

......2. Elämämme on pukeutunut Kristukseen Kol 3:10–17

...B. Perhe- ja työsuhteet Kol 3:18–4:7

......1. Avioliitto ja perhe Kol 3:18–21

......2. Orjat ja isännät Kol 3:22–4:1

...C. Viestintä Kol 4:2–6

......1. Rukoukseen omistautuminen Kol 4:2–4

......2. Viisas puhetapa toisia kohtaan Kol 4:5–6

VI. Lopulliset tervehdykset Kol 4:7–18

...A. Tervehdykset Paavalilta ja ystäviltä Kol 4:7–15

......1. Tykikus ja Onesimus ovat tulossa Kol 4:7–9

......2. Paavali ja kuusi muuta lähettävät terveisiä Kol 4:10–15

...B. Paavalin ohjeet ja siunaus Kol 4:16–18

......1. Vaihtakaa kirjeitä laodikealaisten kanssa Kol 4:16

......2. Arkippus, hoida tehtäväsi Kol 4:17

...C. Paavalin loppusanat Kol 4:18

......1. Paavalin oma käsinkirjoitus kahleissa. Kol 4:18a

......2. Armo olkoon heidän kanssaan. Kol 4:18b

K: Mikä on Kolossalaiskirjeen suhde Efesolaiskirjeeseen?

V: Niissä on kaksi yhtäläisyyttä ja yksi merkittävä ero.

Aikajärjestyksessä ”...näiden kahden kirjeen välillä ei varmasti ollut paljon aikaa”, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 11. osan sivulla 166 todetaan.

Sisällön osalta noin neljännes Kolossalaiskirjeen materiaalista on samankaltaista kuin Efesolaiskirjeen sisältö.

Paavali ei kuitenkaan nuhtele efesolaisia, vaan Kolossalaiskirjeessä hän vastustaa synkretististä juutalais-ebionilaislaillismia, askeettisuutta ja enkelien palvontaa. Jotkut näkevät siinä argumentteja varhaisgnostilaisuutta vastaan. Varhaiskirkon kirjoittajat jäljittivät myöhemmän gnostismin alkuperän osittain Samarian Simonin tekoihin Apostolien tekojen luvussa 8:9–25. Proto-gnostismi eroaa todellisesta gnostismista siinä, että proto-gnostismi ei hylännyt Vanhaa testamenttia eri jumalalta peräisin olevana.

K: Vastustaako Paavali Kolossalaiskirjeessä proto-gnosticismia?

V: Ei, mutta ymmärretään ensin kysymys.

Gnostilaiset uskonnot muodostivat yli 30 pakanallisen kreikkalais-kristillisen synkretismin ryhmän, jotka vastustivat Vanhaa testamenttia. Gnostikkojen eri lahkot olivat yhtä mieltä seuraavista asioista: he uskoivat, että Vanhan testamentin Jumala oli ilkeä tai typerä, että aineellinen maailma oli luotu pahaksi, pimeäksi ja alemmaksi kuin esoteerinen hengellinen maailma, heillä oli monimutkaiset panteonit, joihin kuului kreikkalaisia ja vasta keksittyjä jumalallisia olentoja, ja vain heillä oli salainen tieto, joka oli välttämätöntä jumalallisten olentojen joukkoon liittymiseksi ja aineellisesta maailmasta pakenemiseksi. Jotkut olivat askeettisia, toiset taas irstailijoita. Proto-gnostilaisuus erosi todellisesta gnostilaisuudesta siinä, että proto-gnostilaisuus ei hylännyt Vanhaa testamenttia eri jumalalta peräisin olevana. Varhaiskirkon kirjoittajat jäljittivät osan proto-gnostilaisuuden juurista Samarian Simonin luo Apostolien tekojen luvussa 8:9–25.

Jotkut esittävät, että proto-gnostismia vastaan saattaisi olla perusteita, koska Kolossalaiskirje puhuu seuraavia asioita vastaan: 1) enkelien palvonta, 2) Kristuksen ylivertaisuuden vähättely, 3) se, ettei Kristus ole ainoa välittäjä, 4) erityiset rituaalit, 5) askeettisuus ja 6) salainen tieto. Lisäksi gnostismin isä Marcion oli frygialainen, joka oli kotoisin Pontuksesta, Kolossan pohjoispuolelta. Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 11, s. 166; The NIV Study Bible, s. 1811; Believer’s Bible Commentary, s. 1986–1987.

En kuitenkaan ole samaa mieltä, koska nämä kuusi elementtiä, joista Kolossalaiskirjeessä varoitettiin, olivat läsnä myös juutalaisissa lahkoissa ja/tai judaistien/ebionilaisten keskuudessa. Toiseksi, ja yhtä tärkeänä seikkana, vaikka Marcion hylkäsi monia Uuden testamentin kirjoja, hän hyväksyi Paavalin Kolossalaiskirjeen, joten Marcion ei ilmeisesti nähnyt siinä mitään nimenomaisia gnostilaisuutta vastustavia opetuksia.

K: Mitä tiedämme Kolossan kaupungista?

V: Kolossai oli merkittävä kaupunki, joka sijaitsi 100 mailia Efesoksesta itään Lycus-joen varrella. Se on vain noin 12 mailin päässä Hierapoliksesta ja Laodikeasta. Näissä kolmessa kaupungissa oli mineraaliesiintymiä ja hedelmällisiä laidunmaita, mutta ne olivat alttiita maanjäristyksille. Kun kreikkalainen vaikutus levisi itään Makedonian Aleksanterin valloituksien jälkeen, kaupunki säilyi fryygialaisten ja lydialaisten etnisenä etuvartiona, vaikka siellä asui myös kreikkalaisia. -aikana, 2. vuosisadalla eKr., seleukidien keisari Antiokhos III pakotti monet juutalaiset asettumaan Kolossaihin.

K: Kol 1:3:ssa sanotaan, että on olemassa Jumala ja Jeesuksen Isä, joten miten Jeesus voi olla Jumala?

V: Tämä on oikeastaan kaksi kysymystä, jotka on esitetty yhtenä. Ensinnäkin, kuinka Jeesus voi olla Jumala, ja toiseksi, kuinka Jeesus voi olla Isän alainen. Käsitellään tässä vain ensimmäistä osaa; seuraavaan osaan vastataan seuraavassa kysymyksessä.

Raamatussa sana ”Jumala/jumala” voi tarkoittaa väärää epäjumalaa tai yhtä ainoaa todellista Jumalaa. Mutta kun se tarkoittaa yhtä ainoaa todellista Jumalaa, sillä voi olla neljä merkitystä. Se voi viitata pelkästään Isään, pelkästään Jeesukseen, Jumalan Poikaan, ja Apostolien teoissa pelkästään Pyhään Henkeen. Neljäs merkitys on, että se voi viitata kaikkiin kolmeen kolminaisuuden osaan. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 1:1:ssä, kun Sana (Jeesus) oli ”Jumalan kanssa”, sana ”Jumala” viittaa siinä Isään, mutta myöhemmin samassa jakeessa, kun sanotaan, että Sana ”oli Jumala”, se viittaa kolminaisuuden Ainoaan Jumalaan.

Myös Heprealaiskirjeen 1:9 osoittaa sanan ”Jumala” moninaiset merkitykset, kun siinä sanotaan: ”Siksi Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut.” Kolminaisuusoppi opettaa kolmesta erillisestä persoonasta: Jumala Isästä, Jumala Pojasta, Jumala Pyhästä Hengestä ja vain yhdestä Jumalasta kolminaisuudessa.

Niinpä Kolossalaiskirjeen 1:3:ssa ymmärrämme, että sana ”Jumala” viittaa tässä vain Isään.

K: Miten Kol 1:3:ssa Isä on nyt Jeesuksen Jumala?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Maassa, kun Jeesus oli ruumiillistunut ihmiseksi, Jeesus ”tyhjensi itsensä” vapaaehtoisesti suuresta osasta kunniaansa ennen kuin Hän tuli maan päälle, kuten Filippiläiskirjeen 2:7 ja Johanneksen evankeliumin 17:5 kertovat. Maassa ollessaan Jeesus oli alistunut Isälle tämän Jumalan roolissa. Kuitenkin Johanneksen evankeliumin 17:5 kohdassa, kun Jeesus rukoili Isää palauttamaan Hänelle sen kirkkauden, joka Hänellä oli ennen maailman alkua, Isä oletettavasti vastasi tuohon rukoukseen myöntävästi, joten se, kuinka Jeesus alensi itsensä ollessaan maan päällä, on tämän kysymyksen kannalta merkityksetön seikka.

1. Korinttolaiskirjeen 15:23–28 osoittaa, että lopun aikoina, tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, Poika ”alistetaan” Isälle, joka on asettanut kaiken hänen jalkojensa alle. Joten jo nytkin Pojalla on rooli Isän alaisuudessa.

Mutta tarkoittaako se, että Poika on ”vähemmän kuin” Isä? – Ei. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat luonteeltaan, kunniassaan ja arvossaan tasa-arvoisia. Mutta heillä on selvästi erilaiset roolit: esimerkiksi Getsemanen puutarhassa oli Poika, joka rukoili Isää, eikä päinvastoin. Ei ollut Pyhä Henki vaan Poika, joka ristillä sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?” ( , Matt. 27:46 ja Mark. 15:34). Ei voinut olla Isä, joka sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34).

Mutta samalla tavalla kuin he eroavat toisistaan roolissaan, he eroavat toisistaan myös arvojärjestyksessä. Se oli Isä, joka lähetti Pojan, ei päinvastoin. Se oli Isä ja Poika, jotka lähettivät Hengen, ei päinvastoin.

Maailmassa ei ole mitään, mikä olisi täsmälleen samanlainen kuin Kolminaisuus. Mutta jotain, jossa voimme nähdä jonkin verran samankaltaisuutta, on isän ja pojan välinen suhde. Poika on ”tasavertainen” isänsä kanssa: luonteeltaan ja lain silmissä. Jos isä olisi suurempi kuin poikansa, ja tämän isä suurempi kuin hän, ja niin edelleen, silloin hänen isoisoisoisänsä olisi täytynyt olla supermies! Ei, olemme kaikki luonteeltaan tasavertaisia. Isän ja pojan suhteessa on kuitenkin ero roolissa, ja siinä on ero arvojärjestyksessä.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että yksi antiikin kristillinen teologi, joka näki tämän selvästi, oli Tertullianus (kirjoitti vuosina 200–240 jKr.). Toinen antiikin kristillinen teologi, joka kiisti arvojärjestyksessä olevan minkäänlaista eroa, oli Milanon Ambrosius (370–390 jKr.). Molemmat uskoivat kolminaisuuteen, ja heidän näkemyksensä ovat yhdenmukaisia apostolisen uskontunnustuksen ja Nikean uskontunnustuksen kanssa. Mutta yhteisen kolminaisuususkonnon sisällä on tämä toissijainen ero.

K: Miten Paavali Kol 1:3:ssa rukoili aina ihmisten puolesta, joita hän ei ollut koskaan tavannut?

V: Joka päivä, kun Paavali muisti heitä, hän rukoili heidän puolestaan. Kuten The Tony Evans Bible Commentary -teoksessa sivulla 1252 värikkäästi sanotaan: ”Et tarvitse mikroaaltouunikokemusta Jumalan kanssa; tarvitset hidaskeittokokemuksen Hänen kanssaan. Hauduta Hänen läsnäolossaan ja vaikuta muiden elämään sillä vaikutuksella, jonka Herra on sinuun tehnyt.”

K: Raamatunkriitikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Kolossalaiskirjeen 1:3–8 on kreikaksi yksi ainoa lause; se on valtava lause, ja aivan erilainen kuin ne lauseet, joita Paavali tyypillisesti kirjoitti.” (Jesus, Interrupted, s. 126).

V: Kolossalaiskirje ei eroa paljoakaan Paavalin muista kirjoista. Historiallisesti kukaan ei epäillyt Paavalin olevan Kolossalaiskirjeen kirjoittaja ennen kuin Meyerhoff vuonna 1838, kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, osa 3, s. 488 todetaan. Minua ihmetyttää, miksi Ehrman ei esitä mitään vertailukohtaa. Olen esittänyt yhden vertailukohdan alla. Koska muutamat ihmiset ajattelevat, että Paavali olisi voinut kirjoittaa Heprealaiskirjeen, otin senkin mukaan. Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen katsotaan olevan saman kirjoittajan tekemiä, joten ne on sisällytetty mukaan vain vertailun vuoksi.

Ehrman on samaa mieltä siitä, että kursivoidut kirjat ovat todennäköisesti Paavalin kirjoittamia. Kolossalaiskirjeen 1:3–8:n 102 sanan ”jättilause” on paitsi lyhyempi kuin muut Kolossalaiskirjeen jakeet, myös lyhyempi kuin monet muut jakeet kirjoissa, joiden kirjoittajana Ehrman pitää Paavalia. Kunkin kirjan pisin lause ja se, mitkä kirjat Ehrman katsoo Paavalin kirjoittamiksi, vaikuttavat satunnaisilta.

Mitä siis voi sanoa kirjoittajuudesta näiden lauseiden pituuden perusteella? Jos tarkastellaan vain yhtä tai kahta kirjaa, voi periaatteessa sanoa mitä tahansa. Mutta jos tarkastellaan kaikkia kirjoja, nämä luvut eivät kerro mitään kirjoittajuudesta.

Ehrmanin vastalause ei tule joltakin, joka ei tiedä paremmin; kaksi eri muslimia on kertonut minulle, että Ehrman on nykypäivän suurin Uuden testamentin tutkija. En vain ymmärrä, kuinka henkilö, jota väitetään olevan Uuden testamentin tutkija, voisi esittää tämän argumentin pisimmän lauseen pituuden perusteella, ellei hän tarkastellut aineistoa objektiivisen tutkijan tavoin.

K: Kuka on Epafras Kol 1:7:ssä ja Filem 23:ssa?

V: Se on lyhennetty muoto nimestä Epafroditus. Epafroditus oli kuitenkin yleinen nimi, joten kyseessä voi olla sama henkilö kuin Filippiläiskirjeen 2:25–30 ja 4:18 kohdissa tai joku toinen henkilö.

Epaphras saarnasi kolosialaisille uskollisesti evankeliumin sanomaa, jonka hän oli oppinut Paavalilta. Paavali ylistää häntä ja kiittää uskollisia kolosialaisia. Kirjeen myöhemmät osat viittaavat kuitenkin siihen, että ehkä jotkut kolosialaiset pohtivat, oliko Epaphras todella kertonut heille ”koko totuuden” vai oliko heillä vielä muita perustavanlaatuisia asioita opittavana, kuten väärät opettajat olivat saattaneet heille kertoa.

Lopuksi, mistä Paavali tiesi joistakin ongelmista seurakunnassa, jossa hän ei ollut koskaan käynyt? Ehkä Epafras vieraili Paavalin luona ja kertoi hänelle.

K: Missä lauseiden vaihdot tulisi tehdä Kol 1:9–20:ssa?

V: Varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ei ollut välimerkkejä, mikä vaikeuttaa asian määrittämistä. Mutta Alandin ym. laatiman kreikkalaisen Uuden testamentin neljännen tarkistetun painoksen sekä Nestle-Alandin UBS:n 28. painoksen mukaan Kolossalaiskirjeen 1:9–11a on yksi lause ja 11b–20 toinen. Kolossalaiskirjeen 1:9–17 on kuitenkin kolmannen painoksen mukaan yksi lause ja 1:18–20 toinen lause. Viidennessä tarkistetussa painoksessa 1:9–20 on yksi lause. Eräs avulias lukija toteaa, että Kolossalaiskirjeen 1:9–20 tulisi todennäköisesti käsitellä yhtenä lauseena kahden seikan perusteella:

a) Kohdassa 11b–20 ei ole itsenäistä finiittiverbiä, ja

b) myös Leedyn Uuden testamentin kaaviot Bibleworks-ohjelmistossa esittävät Kolossalaiskirjeen 1:9–20 yhtenä lauseena.

Asiaa mutkistaa muutamien teologien näkemys, jonka mukaan Paavali olisi saattanut ottaa osan tästä jo olemassa olleesta ylistyslaulusta, joka oli jo varhaiskristittyjen tiedossa. Dick Lucas mainitsee tämän ohimennen teoksessaan The Message of Colossians and Philemon Revised Edition, s. 28.

K: Miten voimme Kol 1:10:n mukaan elää Herralle kelvollista elämää, kun olemme pelastuneet armosta?

V: Pelastuminen ei ole suhteemme Jumalaan loppu, vaan vasta alku. Uskovina meitä ei vain rohkaista, vaan meitä käsketään elämään pyhää elämää (1. Piet. 1:15–16). Meitä ei käsketä, jotta pääsisimme pelastuksen kautta suhteeseen Jumalan kanssa, vaan meitä käsketään ja meille annetaan voima tehdä niin sen vuoksi, että olemme uudestisyntyneet suhteeseen Jumalan kanssa.

K: Miltä näyttää Kol 1:11:n mukainen kristitty, jota ei ole vahvistettu kaikella voimalla Kristuksessa?

V: Tällainen henkilö voi uskoa, rukoilla ja tehdä jumalallisia tekoja, mutta häneltä puuttuvat voima, kärsivällisyys, pitkämielisyys ja ilo. Ehkä hän yrittää elää kristillistä elämää omalla voimallaan Kristuksen voiman sijaan. Sinun on kyettävä ”luopumaan ja antamaan Jumalan toimia”.

K: Miten Kol 1:12:n mukaan olemme kelvollisia osallisiksi taivaan perinnöstä?

V: Uskovina me kaikki ymmärrämme, ettemme ole omasta voimastamme kelvollisia pääsemään taivaaseen. Yksikin synti, milloin tahansa elämässämme, estäisi meitä pääsemästä sinne ilman Jumalan armoa. Mutta mitä emme ehkä tajua, on se, että emme ole vain kelvottomia pääsemään taivaaseen omasta voimastamme, vaan emme myöskään kykeneviä menemään sinne omalla voimallamme.

Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 1993) sanotaan osuvasti: ”Itse asiassa, jos pelastumattomat ihmiset voitaisiin jotenkin viedä taivaaseen, he eivät nauttisi siitä, vaan olisivat pikemminkin syvimmässä kurjuudessa. Taivaan arvostaminen edellyttää siihen sopivuutta. Edes Herraa Jeesusta uskovina meillä ei ole itsessämme minkäänlaista sopivuutta taivaaseen.... Kun Jumala pelastaa jonkun, Hän antaa välittömästi tälle henkilölle kelpoisuuden taivaaseen. Se kelpoisuus on Kristus. Mikään ei voi sitä parantaa.” Joten jopa henkilö, joka otti Kristuksen vastaan ja surmattiin pian sen jälkeen, on silti kelpoinen pääsemään taivaaseen.

K: Jos Kol 1:15–18:ssa ja Hepr 1:6:ssa Jeesus on luomaton eikä luotu olento, miten Jeesus sitten on ”kaikkien luotujen esikoinen”? (Jehovan todistajat tuovat tämän esille)

V: Kreikankielinen sana prototokos tarkoittaa tässä yhteydessä ”ylivoimaista”. Me olemme Kristuksen veljiä ja sisaria, mutta Kristus on ylivoimainen esikoinen.

Raamatun aikoina ”esikoinen” ei tarkoittanut pelkästään ensimmäisenä syntynyttä, vaan myös esikoisen perintöosaa ja esikoisoikeutta. Teoksessa ”Jehovan todistajat vastaavat jae jaeelta” (s. 97–98) tuodaan esiin esimerkkinä siitä, ettei ”esikoinen” tarkoita ensimmäisenä syntynyttä lasta: Psalmin 89:27 mukaan Daavid nimitetään hänen esikoisekseen, vaikka Daavid olikin Iisain nuorin poika.

Kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 485) todetaan, Kristus ei ole luomakunnan esikoinen, vaan luomakunnan esikoinen. Kristus ei ole ensimmäinen, joka syntyi maan päälle (Vanhan testamentin ihmiset edelsivät häntä), mutta Kristus on ylösnousemuksen esikoinen ja kaiken perillinen.

Tähän kysymykseen vastasi myös Aleksandrian Athanasios noin vuonna 330 jKr. Hän sanoi, että koska Kristus on sekä Ainoa-syntynyt että esikoinen, nämä termit viittaavat Kristukseen eri merkityksissä. Erotettuaan toisistaan ”luodun” ( ) ja ”syntyneen”, Aleksandrian Athanasius osoittaa, että ”Ainoa-syntynyt” viittaa siihen, että Jeesus on peräisin Isältä, kun taas ”esikoinen” viittaa sekä hänen ylivoimaisuuteensa ihmiskunnan suhteen että hänen ylivoimaisuuteensa kaikkien uudestisyntyneiden joukossa. Athanasiuksen yksityiskohtaisen perustelun koko teksti löytyy teoksesta Neljä puhetta arianilaisia vastaan, puhe II, luku 21, kohdat 57–60.

Jo ennen Athanasiosta Rooman Hippolytos (222–235/6 jKr.) vastasi tähän kysymykseen kommentaarissaan Luukkaan evankeliumin 2:7 kohdasta. Hän sanoo: ”Ja jos sallitte, sanomme, että Sana oli Jumalan esikoinen, joka laskeutui taivaasta siunatun Marian luo ja tuli esikoiseksi ihmiseksi hänen kohdussaan, jotta Jumalan esikoinen voisi ilmentyä yhtenäisyydessä esikoisen ihmisen kanssa.”

K: Mitkä lähteet osoittavat, että kreikkalaisella sanalla prototokos on Kolossalaiskirjeen 1:15,18:ssa muuta merkitystä kuin biologisesti esikoinen tai ensimmäisenä luotu?

V: Kysyin asiasta Dallasin teologisen seminaarin professorilta, ja nykyaikaiset kreikkalaiset sanakirjat, joissa todetaan, että prototokos (Strongin konkordanssi 4416) voi tarkoittaa arvojärjestyksessä ensimmäistä tai jotain muuta kuin biologisesti esikoista tai ensimmäisenä luotua, ovat Bauer-Arndt-Gingrich-Danker ja Liddell-Scott-Jones.

Vanhan testamentin Jeremian kirjassa 31:9 Jumala sanoo: ”Efraim on minun esikoiseni.” Kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 48:17–19 mukaan Manasse syntyi ennen Efraimia, mutta Efraim sai Jaakobilta esikoisen siunauksen. Psalmin 89:27 mukaan Daavid nimitetään hänen esikoisekseen, vaikka Daavid oli Iisain nuorin poika.

Joissakin kohdissa varhaiskristityt eivät käyttäneet sanaa prototokos tarkoittamaan pelkästään biologisesti esikoista. Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 13. luku, s. 145 viittaa Manasseen ja Efraimiin, ja 1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) 4. luku, 1. osa, s. 6 viittaa Aabelin lampaiden esikoiseen.

Tämä nimenomainen kreikkalainen sana EI tarkoita biologisesti esikoista tai ensimmäisenä luotua Polykarpoksen kirjeessä filippiläisille (100–155 jKr.) 7. luku, s. 35. ”’Sillä jokainen, joka ei tunnusta, että Jeesus Kristus on tullut lihaksi, on antikristus’; ja jokainen, joka ei tunnusta ristin todistusta, on peräisin paholaiselta; ja jokainen, joka vääristelee Herran sanomia omien himojensa mukaan ja sanoo, ettei ole ylösnousemusta eikä tuomiota, on Saatanan esikoinen.”

Lisäksi Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoittaa: ”Ja Polycarp itse vastasi Marcionille, joka kerran tapasi hänet ja sanoi: ’Tunnetko minut?’ ’Kyllä minä sinut tunnen, Saatanan esikoinen.’ Niin suuri oli se kauhu, jota apostolit ja heidän opetuslapsensa tunsivat edes sanallista viestintää kohtaan totuuden turmelijoiden kanssa.” Irenaeus, *Heresioita vastaan*, kirja 3, luku 3.4, s. 416

Adamantius (n. 300 jKr.) sanoo: ”Siinä julistetaan: ’Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi se, joka laskeutui taivaasta’. Ilmaisu ’on noussut’ viittaa menneeseen aikaan. Siinä ei sanota, että kukaan ei nouse, vaan ’kukaan ei ole noussut’. Tämä osoitti siis selvästi, että ennen Kristusta kukaan ei ollut noussut. Näin sanoo myös in apostoli: ’esikoinen’; ja jälleen: ’nukkuvien ensisato’. Vielä pidemmälle hän sanoo: ’ensisato, Kristus; sitten ne, jotka kuuluvat Kristukselle’. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, 855b, s. 157

Athanasius Aleksandrialainen (326–373 jKr.) ”kuten Paavali toisessa kohdassa kutsuu häntä ’kaiken luomakunnan esikoiseksi’ (Kol1:15 ). Mutta kutsumalla häntä Esikoiseksi Hän osoittaa, ettei Hän ole luotu olento, vaan Isän Jälkeläinen. Sillä olisi ristiriidassa Hänen jumaluutensa kanssa, jos Häntä kutsuttaisiin luoduksi olennoksi. Sillä kaikki on luotu Isän kautta Pojan välityksellä, mutta ainoastaan Poika on ikuisesti syntynyt Isästä, mistä syystä Jumala, Sana, on ’kaiken luomakunnan esikoinen’, muuttumaton muuttumattomasta. Sen sijaan ruumis, jonka Hän otti ylleen meidän tähtemme, on luotu olento.” Uskontunnustus, luku 3, s. 85

Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) käsittelee laajasti sitä, miten Kristus on esikoinen. Erotettuaan sen, että Kristusta kutsutaan ”esikoiseksi” mutta ei ”ensimmäiseksi luoduksi”, hän sanoo, että yksi merkitys on ”kuolleista esikoinen” (Kol 1:18; Room 8:29), mikä viittaa ensimmäiseen ylösnousemukseen. ”Niin myös sana ’esikoinen’ perustuksen merkityksessä. Mutta tämä ei osoita, että luodut olisivat yhtä olemusta Hänen kanssaan, vaan että kaikki on Hänen kauttaan ja Hänen kauttaan pysyy pystyssä.” Saarnat Kolossalaiskirjeestä, saarna 3, s. 270–271

K: Osoittaako Kol 1:15–20:n teologisesti edistynyt ja kehittynyt kirjoitustyyli [jollain tavalla], että Paavali ei ollut Kolossalaiskirjeen kirjoittaja? (Bart Ehrman väittää näin sivulla 127)

V: Ei. Ehrman väittää, että osa kirjeistä oli Paavalin kirjoittamia ja osa ei. Vaikka Kolossalaiskirjeen 1:15–20 on hyvin syvällinen, suurin osa sen 18 käsitteestä ja sanamuodosta on hyvin samankaltainen kuin muissa Paavalin kirjoituksissa tai ainakin muissa Raamatun jakeissa.

Kolossalaiskirjeen muissa kohdissa esiintyy seuraavia samankaltaisia käsitteitä.

On muitakin.

K: Tuleeko Kol 1:16:n mukaan kukaan enkeliksi kuolemansa jälkeen?

V: Ei. Taivaaseen pääsevät eivät tule olemaan enkeleitä, mutta me tuomme tuomion enkeleille 1. Korinttolaiskirjeen 6:3 mukaan. Me istumme Kristuksen kanssa hänen valtaistuimellaan Efesolaiskirjeen 2:6 mukaan.

Jotkut saattavat toivoa, että he olisivat syntyneet enkeleiksi ihmisten sijaan. Enkelinä heillä olisi ilo palvella Jumalaa ja olla taivaassa, eikä heidän tarvitsisi kokea syntisyyttä, kärsimystä ja kuolemaa. Toisin kuin enkelit, me olemme kuitenkin fyysisesti mukana taistelussa maan päällä sanojemme, elämämme ja rukousten kautta evankeliumia julistaessamme. Me voimme saada lapsia, ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:2–3 osoittaa, että taivaassa uskovat ovat korkeammassa asemassa kuin enkelit.

K: Tarvitsiko Jumala Kolossalaiskirjeen 1:16 mukaan enkeleitä luodakseen maailman?

V: Ei. Se, että Hän käytti heitä, ei tarkoita, että Jumala olisi tarvinnut heitä.

K: Onko Kolossalaiskirjeen 1:16 mukaan enkeleillä erilaisia arvoasteita?

V: Kyllä, vaikka Raamattu ei kuvaile yksityiskohtaisesti kaikkia arvoasteita ja tehtäviä. Tunnemme serafit Jesajan kirjasta 6:2,3, kerubit Hesekielin kirjasta 1:5–21; 10:1–22 sekä neljä elävää olentoa Ilmestyskirjasta 4:6–9. Nämä ovat todennäköisesti kaikki sama asia. Tiedämme myös arkkienkeli Mikaelista Juudaksen kirjeen 9. jakeessa, Ilmestyskirjan 12:7:ssä ja Danielin kirjassa 12:1. Gabriel toimi sanansaattajana Danielin kirjassa 9:21 ja Luukkaan evankeliumissa 1:26.

K: Mikä on mielenkiintoista tämän Kolossalaiskirjeen 1:17–22 kohdan kreikankielisessä tekstissä?

V: Kristus on (preesens) kaiken luomakunnan esikoinen. Ylösnousemuksensa kautta Kristus tuli (aoristi) seurakunnan esikoiseksi. Kreikankielinen sana ”asua” tässä yhteydessä, katoikēsai, tarkoittaa tarkemmin sanottuna ”asua pysyvästi”, toisin kuin se näkemys, jonka mukaan Jumala olisi ollut Kristuksessa vain väliaikaisesti. Kolossalaiskirjeen 1:22 kreikankielinen teksti ei ole tyylillisesti kovin kaunista – luultavasti tarkoituksella, jotta asiaa korostettaisiin erityisen voimakkaasti. Se voitaisiin kääntää ”Kristuksen lihallinen ruumis”, mikä korostaa ylimääräisesti Kristuksen lihallista ruumista.

K: Sovitetaanko Kol 1:20:ssa, Ef 1:10:ssa ja 2. Kor 5:19:ssa myös demonit?

V: Ei. Filippiläiskirjeen 2:10:ssä Jumala tekee eron ”taivaassa”, ”maalla” ja ”maan alla” olevien välillä. Kolossalaiskirjeessä ei mainita ”maan alla” olevien sovittamista. Jos demonit kuuluvat ”maan alla” olevaan valtakuntaan, he ovat jo tehneet valintansa täysin tietoisina, kun he lankesivat. Heprealaiskirjeen2:16 osoittaa, että Jeesus sovitti ihmisten syntit eikä Hän auttanut enkeleitä tai langenneita enkeleitä.

K: Koska Jumala sovitti kaikki asiat taivaassa ja maan päällä (Kol 1:20, Ef 1:10 ja 2. Kor. 5:19), pelastuvatko kaikki ihmiset, kuten universalismiin uskovat harhaoppiset opettavat?

V: Ei. Jumala sovitti kaiken itsensä kanssa, mutta kaikki eivät ole sovittaneet itseään Jumalan kanssa. Kaikki ihmiset ovat ”pelastettavissa”, mutta kaikki eivät yhdistä kuulemaansa uskoon, kuten Heprealaiskirjeen 4:2 osoittaa. Roomalaiskirjeen 4:2–5, 16 ja Efesolaiskirjeen 2:8–9 osoittavat, että meidät vanhurskautetaan uskon kautta.

Pelastus ei ole pelkästään anteeksiantoa tai edes vanhurskauttamista. Pelastus on elämää, ja Johanneksen evankeliumin 5:39,40 osoittaa, että maailma ei tule Kristuksen luo saadakseen elämän.

Helvetti on ikuinen rangaistus, kuten Matteuksen evankeliumin 25:41,46 osoittaa. Paholainen ja muut joutuvat kärsimään ikuisesti, kuten Ilmestyskirjan 20:10 kertoo. Helvetti on ikuinen tuho, kuten 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:9 osoittaa.

K: Mitä tarkalleen ottaen sovitetaan Kolossalaiskirjeen 1:20:ssa?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Siinä ei sanota ”maan alla” tai ”Hades”, vaan ainoastaan taivaassa ja maan päällä. Jopa maan alla olevat asiat kumartavat ja alistuvat Kristuksen alle (Filippiläiskirje 2:10–11), ja vaikka sitä voitaisiin pitää pakollisena sovituksena, se ei ole vapaaehtoista niiden osalta, jotka ovat ”maan alla”. Heprealaiskirjeen 2:16 mukaan Jeesus sovitti ihmisten syntit, mutta Hän ei auta enkeleitä. Rangaistus on ikuinen Matteuksen evankeliumin 25:41,46 mukaan, ja paholainen ja muut joutuvat kärsimään ikuisesti Ilmestyskirjan 20:10 mukaan. Helvetti on ikuinen tuho 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:9 mukaan.

Vastaus koostuu kahdesta osasta: yleisestä ja erityisestä.

Yleisesti ottaen lopulta kaikki maailmankaikkeudessa sovitetaan vapaaehtoisesti Jumalan kanssa. Tulijärvessä olevat eivät kuitenkaan kuulu tuohon maailmankaikkeuteen. Jopa ne asiat ja olennot, jotka eivät koskaan langenneet tai rikkoutuneet, tulevat nyt olemaan Kristuksen alaisuudessa, joka hallitsee kaikkea. Mutta ilmaisu ”kaikki asiat” viittaa useampaan kuin yhteen asian tyyppiin. Katsotaanpa siis tarkemmin, mitä on korjattava.

Erityisesti Raamattu vihjaa useisiin asioihin.

Pelastetut ihmiset olivat kerran kadotettuja ja vieraantuneita Jumalasta, mutta nyt he ovat sovitettuja Hänen kanssaan.

Luomakunta itsessään joutui orjuuteen, kun ihminen lankesi. Miksi syntinen, langennut ihminen eläisi täydellisessä maailmassa? Mutta luomakunta itsessään, vaikka se onkin nyt rikkoutunut, tullaan palauttamaan Roomalaiskirjeen 8:19–21 mukaan. Jumala kirosi maan, kun Aadam ja Eeva tekivät synnin 1. Mooseksen kirjan 3:17 mukaan.

Jopa tähdet eivät ole puhtaita Jumalan silmissä, kuten Bildad toteaa Jobin kirjassa 25:5.

Taivaassa asiat on puhdistettava, kuten Heprealaiskirjeen 9:23 mukaan. Ehkä tämä johtuu siitä, että Saatanalla oli pääsy taivaaseen, kuten Jobin kirjan 1:6,7 ja Ilmestyskirjan 12:10 osoittavat.

Me tuomme enkelit tuomittaviksi 1. Korinttolaiskirjeen 6:3:n mukaan. Ei kuitenkaan ole selvää, tuomitsemmeko me vain sitä, kuinka hyvin he suoriutuivat tehtävistään.

K: Mikä on yhteenveto siitä, mitä Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen 1:21–23:ssa?

V: Siinä on kolme osaa: mitä olitte ennen, mitä olette nyt ja miten teidän on jatkettava.

K: Luuk. 1:22:n mukaan, luopuiko Kristus lunastuksen osana pysyvästi fyysisestä ruumiistaan, kuten Jehovan todistajat, Rev. Moon ja muut harhaoppiset ovat opettaneet?

V: Ei. Meidän sovittamisemme Kristuksen fyysisen ruumiin kuoleman kautta ei tarkoita, ettei Kristus olisi saanut ruumistaan takaisin ylösnousemuksessaan. Jos uskot Jeesukseen, sinun on pakko myöntää, että Jeesuksen fyysinen ruumis herätettiin kuolleista seuraavien jakeiden perusteella.

1. Johanneksen evankeliumin 2:19–22:ssa sanotaan: ”Jeesus vastasi: ’Tuhoakaa tämä temppeli, niin minä kolmessa päivässä rakennan sen uudelleen.’ … Mutta Jeesus puhui ruumiinsa temppelistä.”

2. Johanneksen evankeliumissa 20:25–29, kun Jeesus käski Tuomasta laittamaan sormensa ja kätensä häneen, joko

2a) Jeesus ”huijasi Tuomasta”, toisin sanoen petti Tuomasta, tai

2b) tämä oli todellakin Jeesuksen fyysinen ruumis.

3. Luukkaan evankeliumissa 24:39 Jeesus sanoi: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani. Minä se olen. Koskettakaa minua ja katsokaa – sillä hengellä ei ole lihaa eikä luita, kuten näette, että minulla on.”

Apostolit opettivat meille siitä, mitä he olivat itse kokeneet, mitä he olivat nähneet ja jopa koskettaneet (1. Joh. 1:1–4). Jos kuulut uskontoon, joka kiistää sen, mitä sekä Jeesus että hänen apostolinsa sanoivat tästä asiasta, sinun on päätettävä, seuraatko oman uskontosi jumalaa vai Jeesuksen ja apostolien Jumalaa. Toivon, että teet oikean valinnan.

K: Opettaako Kol 1:23, että ihmiset, jotka eivät pysy uskossa, menettävät pelastuksensa?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

Jumala tuntee valitut: Maan päällä monet voivat näyttää kristityiltä, mutta jo ennen luomista Jumala tiesi, ketkä pääsevät taivaaseen, eikä Jumalaa mikään yllätä. On ristiriitaista sanoa, että Jumala tiesi varmasti jonkun pääsevän taivaaseen, ja sitten väittää, ettei tämä henkilö pääse sinne.

Väärennetty kääntymys: Ihminen voi huijata muita luulemaan, että hän on kristitty. Vielä pahempaa on, että ihmiset voivat huijata itseään, kuten Matteuksen evankeliumin 7:21–23 osoittaa.

Tarve tutkia itseämme: Pelastuksen varmuus ei olisi mitään arvoa, jos valekääntymystä ei voitaisi lainkaan havaita. Mutta se ei ole havaitsematonta. Paavali kehottaa meitä tutkimaan itseämme varmistaaksemme, että olemme uskossa (2. Kor. 13:5–6).

Luopumus: Ihmiset joskus todellakin hylkäävät kristillisen uskon – palamatta koskaan takaisin. Mutta 1. Johanneksen kirjeen 2:19 mukaan he lähtivät keskuudestamme, koska he eivät koskaan olleet meistä. Myös Heprealaiskirjeen 3:10 ja sitä seuraavat jakeet sanovat, että Vanhan testamentin luopiot ”eivät ole tunteneet” Jumalan teitä.

Tämän lisäksi aidot kristityt ovat eri mieltä ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -opista. Joko

a) ne, jotka eivät pysy uskossa, menettävät sen, tai

b) ne, jotka eivät pysy uskossa, eivät ole koskaan todella olleet siinä.

K: Miten Paavali Kol 1:24:ssä yritti ”täyttää sen, mikä puuttuu Kristuksen kärsimyksistä”?

V: Kaksi muistettavaa asiaa: johdonmukaisuus ja suhteellinen kielenkäyttö.

Johdonmukaisuus: Ainoa tapa tulkita hänen sanojaan väärin olisi sivuuttaa se, mitä hän sanoi muissa kohdissa. Melkein kukaan, ei silloin eikä nyt, voisi ajatella, että Paavali yritti ottaa sen ristin paikan, jota hän saarnasi, tai että hän olisi koskaan pitänyt itseään toisena messiaana. Kuitenkin Kolossalaiskirjeen 2. luvussa jotkut kolossalaiset yrittivät korvata sen, minkä he kokivat puuttuvan Kristuksesta, lain, enkelien palvonnan ja rituaalien avulla. Kolossalaiskirjeen 1. luvussa Paavali täytti sen, mitä heidän ymmärryksestään puuttui Kristuksen kärsimysten riittävyydestä. Paavali teki tämän paitsi sanoillaan Kolossalaiskirjeen 1:15–23:ssa, myös elämällään ja kärsimyksissä osoittamallaan kestävyydellä, jotka molemmat vahvistivat hänen sanansa ja osoittivat Jeesuksen riittävyyden.

Kielenkäytön tarkkuus: Paavali puhui riittävän tarkasti kaikille, jotka halusivat ymmärtää häntä. Paavali ei katsonut ottavansa Kristuksen paikkaa, kun hän yritti ”pelastaa joitakin” 1. Korinttolaiskirjeen 9:22:ssa, ja Paavali sanoi, että Timoteus voisi pelastaa kuulijansa 1. Timoteuskirjeen 4:16:ssa, ja Jaakob sanoi, että me voisimme pelastaa toisia Jaakobin kirjeen 5:20:ssa.

K: Mitä Paavali saarnasi ensisijaisesti Kolossalaiskirjeen 1:28:ssa ja 1. Korinttolaiskirjeen 2:2:ssa?

V: Meidän tulisi pyrkiä lisäämään tietämystämme (Kolossalaiskirje 1:10), mutta tieto ei saisi olla päämäärä itsessään. Paavali EI ensisijaisesti saarnannut erilaista filosofiaa tai oppia kuin harhaoppiset opettajat, vaikka hän teki niin myös. Mutta toisin kuin he, Paavali saarnasi ensisijaisesti Henkilöä. Kun saarnaamme evankeliumia, saarnaammeko ensisijaisesti tosiasioita, filosofiaa vai Henkilöä?

K: Miksi Paavali opettaa Kolossalaiskirjeen 1:28:ssa ”jokaista miestä” eikä naisia?

V: Kuten englannin- ja hepreankieliset sanat ”mies”, myös kreikankielinen sana ”mies”, anthropos, voi viitata sekä miehiin että naisiin. Galatalaiskirjeen 3:28 sanoo nimenomaan, että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista.

K: Miten voimme Kol 1:29:n mukaan ponnistella (”taistella”) Jumalan voimalla, kuten Paavali teki?

V: Me pysymme Hänessä ja vietämme aikaa Hänen kanssaan rukoilemalla, mietiskelemällä Häntä ja tutkimalla Raamattua. Me lepäämme Jumalassa ja haluamme työskennellä ahkerasti Hänen puolestaan. Emme anna muiden asioiden tavoittelun häiritä meitä. Emme yritä työskennellä Hänen puolestaan pelkästään om illa voimallamme. Emme ole niin kiireisiä, edes Jumalan voimassa, että luulemme toiminnan korvaavan läheisyyden.

K: Mitä ”harhauttaa” tarkoittaa tässä Kol 2:4:ssä?

V: Kreikassa on erilaisia sanoja erilaisille petoksen muodoille. Tässä yhteydessä käytetty kreikankielinen sana on paralogizetai. Se tarkoittaa väärin arvioimista tai asiasta sivuun menevää päättelyä. Kolossalaiskirjeen 2:4 lopussa Paavali sanoo nimenomaan, ettei hän tarkoita minkäänlaisen päättelyn tai perustelujen puuttumista, vaan pikemminkin virheellistä päättelyä. Se yksittäinen kreikkalainen sana, joka on käännetty ”sulavaksi retoriikaksi”, tarkoittaa ”vakuuttavaa retoriikkaa” tai modernilla englanninkielisellä slangilla ilmaistuna ”nopeaa puhetta”. Sydämen syntien lisäksi voi olla myös älyn syntejä. Wuestin laajennettu käännös (Expanded Translation) tulkitsee tämän seuraavasti: ”harhauttaa teitä väärällä päättelyllä”.

Kolossalaiskirjeen 2:8 kehottaa meitä tarkastamaan opetukset, joita kuulemme tai luemme. Kuten Dick Lucas teoksessaan The Message of Colossians & Philemon Revised Edition toteaa: ”Meidän on tutkittava kaikkia opetuksia niiden sisällön totuudenmukaisuuden perusteella eikä niiden ulkoisen pakkauksen houkuttelevuuden perusteella.” Jos joku joutuu harhaan, vika voi joskus olla ainakin osittain hänessä itsessään.

K: Miten Paavali oli hengessä muiden kanssa Kol 2:5:ssä ja 1. Kor. 5:3:ssa, kun hän ei ollut läsnä kaikkialla?

V: Paavali saattoi tietää, koska Jumala saattoi opettaa häntä Hengen kautta. Efesolaiskirjeen 4:3 mukaan kristityt ovat yhdistyneet Hengen erityisellä siteellä.

K: Mikä on verbien aikamuotojen merkitys Kol 2:7:ssä?

V: Kolme ensimmäistä pääverbiä, ”juurtunut”, ”rakennettu” ja ”vakiinnutettu”, ovat kaikki passiivimuotoisia. Toisin sanoen nämä ovat asioita, joita Jumala tekee meille. ”Juurtunut” on perfekti, mikä viittaa kertaluonteiseen tekoon. Ilmaisu ”kiitollisuudesta ylitsevuotava” on aktiivimuotoinen ja osoittaa vastauksemme siihen, mitä Jumala on tehnyt. Monet ihmiset toimivat ensisijaisesti ahneuden, himon, pelon tai halun motivoimina, jotta heitä pidettäisiin parempina ihmisinä omissa ja muiden silmissä. Kristittyjen ensisijaisena motivaationa tulisi kuitenkin olla kiitos Jumalalle. Meillä tulisi olla kiitollinen asenne.

Myös sanalla ”juurtunut” on kreikassa kaksi merkitystä. Aivan kuten englannissa, se voi tarkoittaa, että kasvit ovat vakaasti juurtuneita. Toinen merkitys on kuitenkin se, että rakennus on ”juurtunut” siinä mielessä, että sillä on vankka perusta. Mistä voi tietää, onko puu tai rakennus vakaasti juurtunut? Sitä ei voi päätellä, kun aurinko paistaa. Mutta kun myrsky tai hurrikaani iskee, vakaasti juurtunut pysyy pystyssä; ja se, mikä ei ole, saattaa tuulen viemänä lentää pois.

K: Miksi Kol 2:8:ssa ihmisten perinteisiin ja tämän maailman periaatteisiin perustuva filosofia on pahaa?

V: Ensinnäkin, mitä filosofia tarkalleen ottaen on? Filosofia tarkoittaa viisauden rakkautta, ja se voi olla joko asianmukaista rakkautta tai pakkomielteinen epäjumala. Filosofiat eivät ole pelkästään muodollisia länsimaisia tai aasialaisia filosofioita, vaan ne kuvaavat sitä, miten ihmiset ajattelevat asioista, olipa kyseessä sitten muodollinen tai epämuodollinen ajattelu. Ehkä parempi nimitys niille olisi maailmankuvat, jotka ovat yksinkertaisesti ihmisten mielikuvia elämästä, maailmankaikkeudesta, ihmisistä ja/tai etiikasta. Malli on kuitenkin vain malli, se ei ole itse elämä. Matemaattisessa mallinnuksessa hyvä malli kemiantehtaan tai muun järjestelmän staattiselle käyttäytymiselle ei usein ole hyvä malli sen dynaamiselle käyttäytymiselle, ja päinvastoin. Siten elämän malli, vaikka se olisikin riittävän hyvä ollakseen hyödyllinen joihinkin tarkoituksiin, ei takaa kattavaa hyödyllisyyttä kaikkiin tarkoituksiin. Kun filosofiasi korvaa elämän, filosofiasta voi tulla epäjumala – ja vieläpä huono valinta sellaiseksi. Samoin jopa teologiasta voi tulla epäjumala, jos se nousee tärkeämmäksi kuin Jumalan sana. Voimme ja meidän pitäisi auttaa muita vapautumaan julmien epäjumalien aiheuttamasta henkisestä orjuudesta, mutta varmistakaamme, ettei meilläkään ole epäjumalia omassa mielessämme.

Monet filosofit, jopa maalliset filosofit, eivät kuitenkaan palvo omaa filosofiaansa. Siitä huolimatta mikä tahansa ”tämän maailman” filosofia, joka väittää selvittävänsä elämän ilman Jumalaa, on pahaa. On olemassa sekä itselle että muille suunnattuja valheita. On olemassa sekä mielen että kielen syntejä. Otetaan esimerkiksi Jean-Paul Sartre, joka sanoi: ”Elämä on tyhjä kupla tyhjyyden merellä.” Sartrella saattaisi olla perää, jos Jumalaa ei olisi. Mutta Jumala on elämämme merkitys, ja siksi Sartre johdattaa meitä täysin väärään suuntaan.

Ironinen, filosofinen päättely voi olla varsin houkuttelevaa. Otetaan esimerkiksi filosofi David Hume. Hän kirjoitti: ”Jos otamme käsiimme minkä tahansa teoksen – esimerkiksi teologian tai koulumetafysiikan teoksen – kysykäämme: sisältääkö se mitään abstraktia päättelyä määrästä tai lukumäärästä? Ei. Sisältääkö se mitään kokeellisia perusteluja tosiasioista ja olemassaolosta? Ei. Heittäkää se sitten liekkeihin: sillä se ei sisällä muuta kuin sofismia ja illuusioita.” Harvat muut ateistiset filosofit ovat olleet niin suorapuheisia ja rehellisiä, että olisivat kertoneet ihmisille, että heidän omat kirjoituksensa ovat arvottomia ja että ne pitäisi polttaa – paitsi että David Hume ei luultavasti tajunnut tuomitsevansa omia teoksiaan. Sillä, kuten päättelen, koska Humen teokset eivät ole matemaattista päättelyä tai kokeellista tiedettä (ainakin omien henkilökohtaisten määritelmieni mukaan), voin päätellä, että Hume kehottaa polttamaan omat teoksensa.

Toisena esimerkkinä Immanuel Kant yritti määritellä hyvyyden ilman Jumalaa. Kant esitti, että hyvä on se, mikä tehdään velvollisuudentunnosta. Tuon analogian mukaan natsisaksalaiset sotilaat, jotka kiduttivat ja murhasivat juutalaisia velvollisuudentunnosta, ja kommunistit, jotka tappoivat jopa naisia ja lapsia velvollisuudentunnosta, tekivät kaikki hyvää. Jos jotenkin tuntisin, että velvollisuuteni on yrittää tuhota kaikki Kantin teokset, niin päättelen, että Kant olisi samaa mieltä siitä, että tekisin hyvää.

Maalliset ateistifilosofit ja minä voimme todennäköisesti olla yhtä mieltä yhdestä asiasta: ehkä minun pitäisi jatkaa päivätyötäni, sillä ei ole kovin kannattavaa, että omistaisin elämäni filosofoimiseen!

Vielä yksi asia. Kolossalaiskirjeen 2:8 saattaa antaa ymmärtää, että meidän ei pitäisi opettaa tyhjää ja harhaanjohtavaa filosofiaa (NIV), mutta se ei ole tarkalleen se, mitä siinä sanotaan. Pikemminkin meidän tulisi varmistaa, ettei kukaan muu voi viedä meitä vankeuteen (kreikankielinen sana, joka tarkoittaa taistelussa vangiksi joutumista) tyhjän ja harhaanjohtavan filosofian kautta. Kolossalaiskirjeen 2:8 sanoo, että tässä on vaara, ja meillä on vastuu välttää se vaara. En ole lukenut Humen teoksia (kuten hän neuvoi) enkä Kantin teoksia. Miksi etsiä totuutta sieltä, missä Jumala sanoo olevan vaaraa? Miksi liittyä seurakuntaan, jonka johto opettaa asioita, jotka ovat evankeliumin vastaisia?

K: Mikä on Kol 2:8–9:n kontrasti, ja miten kristitty voisi joutua siepatuksi / vangituksi?

V: Paavali asettaa vastakkain ihmisfilosofian tyhjyyden ja Kristuksen täyteyden. Tyhjä ihmisfilosofia voi tunkeutua seurakuntaan naamioitumalla kristilliseksi tai muuten sopivaksi kristillisen uskon kanssa.

Kristittyinä saatamme haluta ajatella, että olemme nyt vapaita siitä, että meitä harhaanjohtaisiin väärään suuntaan, mutta Paavalin varoitus viittaa siihen, että valitettavasti näin ei ole. Ja jos kristitty on ylpeä hengellisestä elämästään tai tietämyksestään, se voi olla vieläkin helpompaa. Kristitty voi joutua hengellisesti siepatuksi, kun hän ensin seuraa tyhjää filosofiaa ”lisänä” Kristuksen seuraamisen ohella. Meidän ei kuitenkaan tarvitse ”poiketa” uskosta löytääksemme lisää totuuksia vääriä uskontoja ja Jumalaa kieltäviä filosofioita. Mutta kristitylle, joka niin tekee, tyhjä filosofia voi olla yhtä tärkeä kuin Kristuksen seuraaminen. Silloin se voi olla hänelle jopa tärkeämpää kuin Kristuksen seuraaminen. Yksinkertainen testi, jonka voit tehdä itsellesi: jos Jumala haluaisi sinun luopuvan kaikesta, mitä teet, ja kaikesta, mihin uskot, paitsi Jumalasta ja siitä, mitä Hän on sanonut Sanassaan, kuinka vastahakoinen olisit tekemään niin?

K: Miten me uskovina saamme täydellisyyden / täyteyden Kristuksessa (Kol 2:9–10)?

V: Se, että Kristus on pää, tarkoittaa, että Hän on hallitsija ja että kirkko on elävä organismi. Emme tarvitse mitään muuta. Suuri osa Kolossalaiskirjeestä ei koske sitä, mitä pitäisi alkaa tehdä, vaan pikemminkin sitä, mitä pitäisi lopettaa. Kuten Peter Drucker sanoi: ”Käytämme paljon aikaa opettamaan johtajille, mitä heidän pitäisi tehdä. Emme käytä tarpeeksi aikaa opettamaan johtajille, mitä heidän pitäisi lopettaa. Puolet tapaamistani johtajista ei tarvitse oppia, mitä heidän pitäisi tehdä. Heidän täytyy oppia, mitä heidän pitäisi lopettaa.” Lainaus Marshall Goldsmithin teoksesta *What Got You Here Won’t Get You There*, s. 36.

K: Osoittaako Kol 2:10, että Jumalalla on fyysinen muoto kuten meillä?

V: Ei. Kolossalaiskirjeen1:15 , 17:ssä sanotaan ”näkymättömän Jumalan kuva”. Jumalalla on kuitenkin todellinen fyysinen kuva, sillä Jeesuksella on nykyään fyysinen, kirkastettu ruumis, kuten Johanneksen evankeliumin 20:25–29, 2:19–22 ja Luukkaan evankeliumin 24:39 osoittavat. Heprealaiskirjeen 13:8:ssa sanotaan, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

K: Miten me uskovina voimme Kol 2:11–12:n mukaan olla täydessä yhteydessä Kristukseen?

V: Meillä ei ole vain osittaista yhteyttä, vaan täysi suhde. Voimme kääntyä Hänen puoleensa paitsi silloin, kun asiat menevät huonosti, vaan aina, niin hyvissä kuin huonoissakin tilanteissa.

K: Kol 2:11–12:n mukaan kaste on eräänlainen ympärileikkaus. Pitäisikö vauvat kastaa?

V: Kaste on ulkoinen merkki ”Kristuksen suorittamasta ympärileikkauksesta”, joka tehtiin, kun olimme kuolleita synneissämme ja synnillisessä luonteessamme. Todelliset kristityt ovat eri mieltä vauvakasteesta.

Vauvakasteen kannattajat: Kuten juutalaisten poikavauvojen ympärileikkaus oli merkki heidän osallistumisestaan Jumalan kansan näkyvään ilmentymään maan päällä, niin myös kaste on samanlainen. ”Vauvat” viittaa siihen, ettei heidän suostumustaan vaadittu, ja ”pojat” viittaa siihen, ettei se ollut henkilökohtaisen hyödyn vuoksi vaan yhteisöllisen uskon ilmaisun vuoksi. Milanon Ambrosiuksen (n. 378 jKr.) ja Hippon Augustinuksen (388–430 jKr.) ajoista lähtien kirkko on jatkuvasti harjoittanut vauvakastetta.

R.C. Sproul teoksessaan *Now That’s a Good Question* (s. 341–342) sanoo tilanteessa, jossa vauvakasteen saanut henkilö kastetaan uudelleen aikuisena: ”Sanoisin, että tämän teon [kasteen] toistaminen olisi hienovaraisesti peitelty loukkaus Jumalan pyhyyttä kohtaan, vaikka tunnustankin täysin, ettei yksikään miljoonasta henkilöstä, joka käy läpi toisen kasteen, tarkoita sitä loukkaukseksi.”

Uskovien kasteen puolesta: Kolossalaiskirjeen 2:12 ja Roomalaiskirjeen 6:3–7 osoittavat, että kaste on näkyvä ilmaus siitä, että tunnistamme itsemme Kristuksen hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Vaikka kuolleet vauvat voivat silti pelastua Jumalan armosta, kaste on merkki sitoumuksestamme Jumalaa kohtaan (1. Pietarin kirje 3:21) ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Aivan kuten juutalaiset miehet ympärileikattiin heti liityttyään juutalaiseen kansaan (luonnollisen syntymän kautta), kristittyjen tulisi kastaa heti liityttyään Jumalan kansaan, seurakuntaan, toisen syntymän kautta. Justin Martyr (kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr., Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 61) kertoo, että varhaiskirkossa kaste annettiin ”niille, jotka ovat vakuuttuneita ja uskovat”, ja heti vauvoista puhuttuaan hän ei sano, että vauvat kastetaan, vaan että kaste koskee ”sitä, joka päättää syntyä uudest , ja on katunut syntejään”. Justin kutsuu uskovia ”valinnan ja tiedon lapsiksi”.

Eräs ebionilainen harhaoppinen sanoo Klemensin saarnassa 17, luku 7: ”Hän lähetti meidät tietämättömien pakanain luo kastamaan heidät syntien anteeksiantamiseksi ja käski meidän ensin opettaa heitä.” (nimetön kirjoittaja, 1.–4. vuosisata)

Kaikille: Jos kasteen perimmäinen syy on Jeesuksen totteleminen, aitojen kristittyjen ei pitäisi erottautua muista kristityistä, jotka vilpittömästi pyrkivät tottelemaan Jeesusta.

Lisätietoja lapsikasteesta löytyy keskustelusta 1. Korinttolaiskirjeen 1:16; 7:14 kohdista sekä Millard Ericksonin teoksesta *Christian Theology* (Baker 1985), s. 1089–1105.

K: Voivatko Kol 2:13:ssa ja Ef 2:1,5:ssa mainitut, synnissä kuolleet ihmiset käyttää vapaata tahtoa enemmän kuin kuolleet eläimet?

V: Ilman Jumalan armoa kukaan ei etsi Jumalaa, kuten Psalmit 14:1–3; 53:1–3 ja Roomalaiskirje 3:10–12 osoittavat. Silti monet ovat Jumalan armon kautta etsineet Jumalaa, kuten Psalmit 9:10;22:26 ; 24:6; 27:4,8; 40:16; 105:3,4; 119:2,30,45,94,173. Jumala ei toimi ihmisissä vasta heidän uudestisyntymisensä jälkeen, vaan Hänen on toimittava ihmisten elämässä jo ennen kuin he tulevat Hänen luokseen uudestisyntymään, kuten Johanneksen evankeliumin 6:44 ja 15:5 osoittavat.

Koko maailma on ”synnin vallassa” (Gal. 3:22). Sen lisäksi, että olemme hengellisesti kuolleita, olemme myös laillisesti kuolleita ja tuomittuja ikuiseen kuolemaan. Charles Spurgeon esitti tämän vertauksen tuomituista rikollisista esitteessään ”Free Will – a Slave” (s. 3): ”Vaikka saattaakin kulua kuukausi ennen kuin hänet viedään teloituslavalle kärsimään lain määräämää rangaistusta, laki kuitenkin pitää häntä kuolleena miehenä.”

K: Miten me uskovina olemme vapaita Kristuksessa (Kol 2:13–15)?

V: Meillä ei ole vapautta tehdä syntiä, vaan meillä on vapaus synnistä. Meillä on vapaus maailmasta, vapaus laista ja vapaus lihasta. Elämme Jumalan kunniaksi, mihin kuuluu se, että teemme sitä, mikä miellyttää Häntä, emmekä sitä, mikä Häntä suututtaa.

K: Mitä Paavali tarkalleen tarkoitti Kol 2:14:ssä sanoilla ”velka, joka oli kirjoitettu meitä vastaan olevissa säädöksissä”?

V: Kreikankielinen termi ”mitätöinti” tarkoittaa kirjaimellisesti ”pyyhkiä pois”, ikään kuin pyyhkisi tai repisi kirjoituksen. Kristillisillä tutkijoilla on kaksi näkemystä siitä, mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Mooseksen kirjoittama Jumalan laki. Tämä pyyhitään pois, kun olemme Kristuksessa. Me palvelemme Hengen uudella tavalla, noudattaen Kristuksen lakia, emme vanhaa, kirjallista lakia (Roomalaiskirje 7:6; Heprealaiskirje 7:18–19; 8:6–8,13). The Believer’s Bible Commentary, s. 2004, edustaa tätä näkemystä.

Oma tunnustuksemme velkaantuneisuudestamme. Jopa niille, joilla ei ole koskaan ollut Mooseksen lakia, oma omatunto todistaa, että he ovat tehneet pahoja tekoja eivätkä ansaitse päästä täydelliseen maailmaan, jossa ei ole syntiä.

Ehkä vastaus löytyy lukemalla Paavalin omaa laajennettua pohdintaa asemastamme Jumalan edessä ilman Kristusta, Roomalaiskirjeen 2:1–3:20. Tämä tarkoittaisi, että vastaus on molemmat.

K: Mikä saa ihmiset Kolossalaiskirjeen 2:16:ssa painottamaan vähäisiä asioita ja jättämään tärkeät huomiotta?

V: Mooseksen laissa ei ollut juomia koskevia kieltoja, joten Paavali puhuu tässä askeettisuudesta, ei pelkästään Mooseksen lain noudattamisesta. Monille ihmisille on ”lohtua” siitä, että he voivat osoittaa muille olevansa hyvin uskonnollisia tai hengellisiä ruoan ja juoman perusteella. Jotkut eivät syö sianlihaa, naudanlihaa tai punaista lihaa perjantaina, eivätkä lihaa tai lihaa ja kalaa, koska se saa heidät tuntemaan itsensä hengellisemmiksi.

Mitä ajattelisit, jos kertoisin, että henkilökohtaisesti en syö kukkakaalia pelkästään osoittaakseni muille, kuinka hengellinen olen? Mutta jos kukkakaalin syömättä jättäminen – jota ei mainita Raamatussa – on naurettavaa hengellisyyden osoittamiseksi, miksi lihan tai kalan syömättä jättäminen ei sitten osoittaisi jotakuta hengellisemmäksi, kun sitä ei mainita hindujen Vedoissa, Upanishadeissa, Koraanissa, Raamatussa tai missään muussa kirjassa, jota kukaan ei pidä pyhänä kirjoituksena? Jos haluat seurata Jumalaa paremmin ja miellyttää Jumalaa enemmän, käytä aikaasi ja energiasi tekemällä sitä, mitä Jumala on sanonut haluavansa meidän tekevän, ja lopeta se, mitä Jumala kieltää meitä tekemästä. Älä ala keksiä omia juttujasi tyhjästä väittäen, että seuraat Jumalaa hengellisemmin.

K: Miten jotkut ihmiset nykyään painottavat ruokaa ja juomaa Kol 2:16:n valossa?

V: Mormoonien ei ole tarkoitus juoda piristeitä, kuten kahvia, teetä tai kofeiinipitoisia virvoitusjuomia. Roomalaiskatolilaiset eivät usein syö lihaa (kalaa lukuun ottamatta) perjantaisin. Roomalaiskatolilaiset luopuvat usein jostakin paaston ajaksi ja juhlivat Mardi Grasia, sen ylilyönteineen, juuri ennen paaston alkua. Monet baptistit pitävät vääränä minkäänlaisen alkoholin juomista. Tietenkään mikään näistä ei mainita nimenomaisesti Raamatussa. Vanha testamentti sanoo, että tuon ajan Jumalan kansan ei pitänyt syödä sianlihaa, katkarapuja, äyriäisiä, kamelia eikä verta. Muslimit eivät syö sianlihaa eivätkä verta. Monet hindut eivät syö naudanlihaa. Jainalaisuus opettaa, että on hengellisempää pidättäytyä syömästä mitään niin paljon kuin mahdollista. Siksi jotkut niin sanotut ”hurskaat” jainalaiset näännyttävät itsensä kuoliaiksi.

K: Mitä Kol 2:18 tarkoittaa, kun siinä sanotaan, ettei saa palvoa enkeleitä?

V: Monien ihmisten sydämiin on kautta aikojen juurtunut ajatus, että heidän tulisi palvoa jotakuta tai jotain. Kolossassa jotkut palvoivat enkeleitä. Koska enkelit tunnustetaan Jumalan luomuksiksi, he yrittivät todennäköisesti palvoa enkeleitä yhtä lailla kuin Jumalaa. Vaikka heillä oli epäilemättä omat syynsä (kyse ei ollut hartaudesta tai palvonnasta, vaan vain kunnioituksesta jne.), Paavali totesi yksinkertaisesti, että koko asia oli väärin.

Joissakin juutalaisissa apokryfikirjoissa painotettiin yhtä lailla taivaassa olevien enkelien kohtaamista kuin Jumalaa itseäänkin. Juutalaisissa apokryfikirjoissa, kuten Jubileet 2:2, 1. Enoch 43:1–2; 80:6; 2. Enoch 4:1–2, sanotaan, että jokaisella elementillä oli oma sitä hallitseva enkelinsä. Gnostilaisessa kirjallisuudessa suuri osa teksteistä käsittelee alempia eoneja / puolijumalia ja sitä, miten ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään sekä korkeimman olennon kanssa, joka vastusti fyysisen maailman luomista. Mahayana-buddhalaisuudessa painotetaan voimakkaasti bodhisattvoja, jotka luopuvat nirvanaan pääsystä tai lykkäävät sitä auttaakseen muita, jotka rukoilevat heidän apuaan. Joissakin shiialaisen islamin muodoissa korostetaan muslimien ”pyhiä” ja heidän hautojensa vierailun ansioita. Lisäksi Lähi-idässä on jezidien uskonto, joka väittää seuraavansa olentoa, joka oli paha ja kapinoi Jumalaa vastaan, mutta katui ja seuraa nyt Jumalaa – tai ainakin niin hän kertoi heille, ja he uskovat siihen. Niinpä he seuraavat tätä olentoa, ”Riikinkukkoa”, eivätkä pelkästään Jumalaa. Roomalaiskatolisessa ja itäortodoksisessa kirkossa ei palvota enkeleitä, mutta rukoillaan Mariaa ja muita ”pyhiä” välittäjinä, jotta he saisivat armoa näiden ”ansioiden varastoista”, vaikka heidän pitäisi sen sijaan rukoilla vain Jumalaa.

Kreikankielinen sana ”diskvalifioida”, katabrabeueto, voi tarkoittaa ”tuomita” tai ”päättää vastaan” New International Bible Commentaryn (s. 1457) mukaan. Se voi viitata tuomariin, joka diskvalifioi jonkun urheilukontekstissa. Joten lause voidaan kääntää myös muodossa ”älä anna kenenkään olla tuomarinasi” The Expositor’s Bible Commentaryn (osa 11, s. 205) mukaan.

Voidaan päätellä, että langenneessa ihmiskunnassa kaikkialla maailmassa on voimakas halu palvoa välittäjäolentoja.

K: Mitkä ovat Kol 2:18–23:ssa esimerkkejä ylpeydestä, joka naamioituu nöyryydeksi?

V: Jotkut itäortodoksiset ja roomalaiskatoliset rukoilevat Mariaa ja kuolleita pyhiä, koska he kokevat olevansa liian nöyriä rukoilemaan Jeesusta tai Isää.

K: Miten kristityt ovat kuolleet Kristuksessa (Kol 2:20; 3:3)?

V: Meidän on oltava kuolleita siltä osin kuin kyse on itsellemme elämisestä. Kuten Kristus kirjaimellisesti kuoli tässä maailmassa, kaste edustaa kuolemaamme itsellemme elämiselle, omalle tiellemme, viisaudellemme, kunnianhimollemme ja haluillemme.

K: Miksi Kol 2:21:n mukaan jotkut uskonnolliset ihmiset ovat niin taipuvaisia lisäämään Jumalan sanaan?

V: Sananlaskujen kirjan 30:6 varoittaa meitä olemasta lisäämättä mitään Jumalan sanaan, jotta emme joutuisi valehtelijoiksi. 1. Korinttolaiskirjeen 4:6 varoittaa meitä olemasta menemättä kirjoitetun ulkopuolelle. Siitä huolimatta monet uskonnolliset ihmiset ovat innokkaita määrittelemään asioita kirjoitetun ulkopuolelle joka tapauksessa. Ajatus siitä, että Jumalan käskyyn lisätään ”älä koske”, juontaa juurensa aina 1. Mooseksen kirjan 3:3:een, jossa käärme kiusasi Eevaa.

Yksi tapa, jolla roomalaiskatolilaiset ja itäortodoksit lisäävät Jumalan sanaan, on se, mitä roomalaiskatoliset teologit kutsuvat nimellä ”kolmijalkainen jakkara”: Raamattu, paavit ja kirkolliskokoukset. He arvostavat näitä yhtä paljon kuin Raamattua. Itäortodoksit ovat sanoneet, että jumalisen pyhimyksen sanat ovat yhtä totta kuin Raamattu. Molemmille ryhmille pelkkä Raamattu ei heidän silmissään riitä. Myös jotkut protestantit voivat joutua ristiriitaan tämän kanssa omien perinteidensä vuoksi. Toinen tapa on niin sanottu ”opinkehitys”. Ajatuksena on, että Raamattu antoi meille tarvitsemamme opin alkeellisessa muodossa. Teologien jalo tehtävänä on kautta aikojen ollut jalostaa, selventää ja kehittää opia, jonka meidän on tiedettävä. He muuttivat tehtävänsä Raamatun selittämisestä oman ylärakenteensa rakentamiseksi Raamatun päälle. Tätä vastakohtana on näkemys, jota kutsun ”raamatullisuudeksi”. Mikä tahansa oppi, jota ei opeteta Raamatussa, voi olla väärä tai oikea. Mutta vaikka se olisikin oikea, jos se ei ollut tarpeeksi tärkeä, jotta Jumala olisi opettanut sitä Raamatussa, sillä ei ole oikeastaan kovin suurta merkitystä. Jos oppisi ei ole sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa, älä epäröi heittää ”akanoita” pois.

Eräs roomalaiskatolinen lukija haastoi minut kerran (kohteliaasti) tässä asiassa. Hän kysyi, mitä todisteita meillä on siitä, että Uuden testamentin kirjoittamisen jälkeen varhaiskristityt pitivät Raamattua elämänsä auktoriteettina (eikä vain lukemisen arvoisena)? Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain koottua kaikki todisteet, ja jaoin kysymyksen kahteen osaan: Vanha testamentti ja Uusi testamentti. Tutkittuani asiaa löysin 41 nikeneenikautista kirkkokirjoittajaa, jotka puhuivat Raamatusta auktoriteettinamme. 38 nikeneenikautista kirjoittajaa puhui Vanhasta testamentista Jumalan sanana, 28 opetti, että Uusi testamentti on Jumalan sana, ja 35 opetti, että Paavalin sanat ovat auktoriteettisia. Itse asiassa 18 nikeneenikautista kirjoittajaa käytti ilmausta ”Vanha testamentti”, mikä viittaa Uuteen testamenttiin. Ilmausta ”Uusi testamentti” käytti 16 nikeneenikautista kirjoittajaa. Heillä oli yhtä paljon rakkautta, kuuliaisuutta, huolenpitoa ja välittämistä Raamattua kohtaan kuin evankelikaaleilla nykyään. Voit lukea tutkimuksen yksityiskohdat osoitteestawww.biblequery.org/history/churchhistory/WhatEarlyChristiansTaughtOnDoctrine.html (ja .docx) kohdista Sc1, Sc2, Sc3, Otc26, Ntc19.

K: Miksi Kol 3:1:ssä sydämemme/kiintymyksemme on tässä avainasemassa?

V: Ensinnäkin uskovalle joissakin käännöksissä esiintyvä sana ”jos” olisi parempi kääntää sanalla ”koska”. Kiintymys on se, mitä haluamme tai mitä haluamme välttää. Meidän on kitkettävä mielestämme pahat tunteet ja pahat tavat. Samoin 2. Korinttolaiskirjeen 4:18 kehottaa meitä kiinnittämään katseemme ylhäällä oleviin asioihin, sillä tunteemme seuraavat perässä. Kuten Sananlaskujen kirjan 23:7 sanoo, ”Sillä niin kuin hän ajattelee sydämessään, sellainen hän on” (NKJV). Jos tunteissamme ei tapahdu muutosta, ei muutosta tapahdu myöskään käyttäytymisessämme.

Kuten Paavali opettaa, meidän on muistettava, että olemme kuolleet, että elämämme on kätketty Kristuksessa ja että olemme herätettyjä Kristuksen kanssa.

K: Kol 3:5 kuulostaa siltä, että se on meidän vastuullamme. Koska olemme heikkoja ja syntisiä, kuinka voimme tehdä sen, mitä meille on käsketty?

V: Heikkous ja syntisyys ovat vain tekosyitä sille, joka on täynnä Pyhää Henkeä.

K: Erityisesti Kol 3:8:ssa, jos olet altis jollekin näistä synneistä, miten tarkalleen ottaen sinun pitäisi ”tappaa” se, mikä saattaa tuntua sinulle luonnolliselta?

V: Ilmaisu ”syrjäyttää” tarkoittaa samaa kuin vaatteiden syrjäyttäminen, joten vertaus voi olla tässä hyödyllinen. On aivan ”luonnollista”, että vaatteemme likaantuvat yhä enemmän ja haisevat yhä pahemmin, kun käytämme niitä kuukausia vaihtamatta tai pesemättä niitä. Miten voisit taistella sitä vastaan, mikä on ”luonnollista”? Voit vaihtaa vaatteesi, pestä ne ja kylpeä. Voimme tulla Kristuksen luo päivittäin rukouksen, raamatuntutkistelun ja mietiskelyn kautta. Kun pysymme Kristuksessa, saamme hengellistä voimaa vaihtaa vaatteemme ja antaa Pyhän Hengen pyhittää meidät. Voimme olla halukkaita tai jopa odottaa innolla, että Pyhä Henki pyhittää sydämemme entisestään, jotta voimme paremmin rakastaa sitä, mikä miellyttää Jumalaa, ja vihata sitä, mitä Jumala vihaa.

Tässä käytetty sana ”ahneus”, pleonexia, tarkoittaa sitä, että haluaa lisää, ja se viittaa uskomukseen, että kaikki ja kaikki ihmiset ovat olemassa sinun oman edun vuoksi.

Muutamia hyödyllisiä apukeinoja ovat päiväkirjan pitäminen omasta tilanteestasi muistutuksena. Voit myös harkita kristillisen ”vastuukumppanin” hankkimista, joka sekä a) välittää sinusta juuri sellaisena kuin olet, että b) välittää sinusta niin paljon, ettei anna sinun jäädä paikoillesi, kun sinun pitäisi edetä siitä eteenpäin ollaksesi enemmän Kristuksen kaltainen.

Hallitsetko suutasi, vatsaasi ja tapojasi, vai hallitsevatko ne sinua?

K: Miten me Kol 3:12:n mukaan ”vaihdamme vaatteemme” ja otamme nämä asiat käyttöön?

V: Sinun on haluttava menestyä kristillisessä elämässä, jotta voit menestyä. Jatkuvaa harjoittelua ei voi korvata millään; kun teet sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, siitä tulee helpompaa. Ymmärrä, että jotkut osat elämästäsi tavallaan ”katoavat”, ja sinä haluatkin niiden katoavan.

K: Miksi Kol 3:13:ssa on tärkeää, että annamme anteeksi toisille?

V: Katkeruudella ei ole sijaa kristityn sydämessä. Kuten Tony Evans sanoo, anteeksiantamatta jättäminen on kuin polttaisit sillan, jonka yli sinun on ylitettävä. Sinun on ylitettävä se, ja uida yli on paljon vaikeampaa, kun olisit voinut vain kävellä juuri polttamasi sillan yli.

Anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että päästät irti siitä, mitä he tekivät. Se tarkoittaa, että päästät irti velvoitteista, joita he ovat sinulle velkaa – tai joita luulet heidän olevan sinulle velkaa – sen vuoksi, mitä he tekivät.

K: Kol 3:15:n mukaan, kuinka voimme edelleen vaalia rauhaa sydämessämme kiireisissä ja stressaavissa tilanteissa?

V: Ensinnäkin tehdään yksi asia selväksi. Kolossalaiskirjeen 3:15 ei sano, ettei kiireisiä tai stressaavia tilanteita tule, eikä se myöskään sano, että meillä saisi olla rauhaa vain silloin, kun tilanne ei ole kiireinen tai stressaava. Meidän on tarkoitus kokea tätä rauhaa koko ajan, jopa kiireisissä ja stressaavissa tilanteissa. Kuten esitteessä ”My Heart Christ’s Home” opetetaan, meidän on annettava Kristuksen olla jokaisen huoneen isäntä kodissamme, eli sydämessämme. Luovuta kaikki hänelle, ja lopputulos on hänen vastuullaan.

K: Viittaako Kol 3:16 siihen, että meidän ei pitäisi käyttää soittimia?

V: Itse asiassa se viittaa päinvastaiseen. Kristuksen kirkon jäsenet huomauttavat, että tämän jakeen sanat viittaavat laulamiseen, eikä laulaminen vaadi musiikillista säestystä.

Kristuksen kirkon jäsenet ajattelevat usein, että jos jostakin asiasta ei löydy esimerkkiä Uudesta testamentista, sitä ei pitäisi tehdä. Jos kuitenkin ei ole esimerkkiä siitä, että ihmiset pesisivät kätensä ennen ruokailua, eikä Jeesus pessyt käsiään ennen ruokailua Luuk. 11:38–41:ssä, onko nykypäivän kristityillä sitten kiellettyä pestä kätensä ennen ruokailua? – Ei tietenkään.

Mutta palataan pääasiaan: Kolossalaiskirjeen kohdassa3:16 mainitaan psalmien käyttö. Monien psalmien ohjeissa mainitaan soittimien käyttö. Näitä ovat muun muassa psalmit 4, 5, 6, 54, 55, 61, 67 ja 76. Muita saattaa olla myös, mutta emme ole varmoja musiikkitermeistä. Kolossalaiskirjeen 3:16 kehottaa käyttämään psalmeja lauletaessa. Kokeile käyttää tätä psalmia: ”...Minä laulan ja soitan koko olemuksellani. Herää, harppu ja lyyra! Minä herätän aamunkoiton.” (Psalmi 108:1–2 BSB) Luulen kuitenkin, että Kristuksen kirkon jäsenten ei pitäisi kuunnella sitä, mitä he laulavat. ;-)

Psalmeja, joissa mainitaan harput, ovat Psalmi 33:2; 43:4; 49:4; 57:8; 71:22; 81:2; 92:3; 98:5; 108:2; 147:7; 149:3; 150:3.

Tässä on muutamia muita todisteita siitä, että soittimien käyttö on sallittua.

Habakuk 3 oli laulu, joka oli tarkoitettu laulettavaksi ja soitettavaksi jousisoittimella, kuten Habakuk 3:19 kertoo.

Vanhan testamentin profeetat profetoivat lyyroilla, tamburiineilla, huilulla ja harpuilla (1. Samuelin kirja 10:5).

Profeetta Mirjam ylistää Jumalaa tamburiinilla 2. Mooseksen kirjan 15:20 mukaan.

Daavid soitti lyyraa ja ylistää Jumalaa 1. Samuelin kirjan 18:10 mukaan sekä Psalmeissa 4–6.

Daavidin hallinnon aikana monet soittivat trumpetteja, symbaaleja ja muita soittimia (1. Aikakirja 16:5, 6, 42).

Salomonin temppelissä jotkut käyttivät harpuja kiittäessään ja ylistäessään Herraa (2. Aikakirja 5:12–13).

Nehemian temppelissä se vihittiin käyttäen symbaaleja, harpuja ja lyyroja (Nehemia 12:27).

Ilmestyskirjassa 5:8; 14:2; 15:2 Jumalan palvojat soittivat harpuja.

Yhteenveto: Se, mitä Daavid ja muut profeetat tekivät miellyttääkseen Jumalaa Vanhan testamentin aikoina, ja se, mitä neljä elävää olentoa ja Jumalan kansa tekevät taivaallisessa palvonnassa, ei ole Jumalalle nyt epämieluisaa. Jumala itse antaa kansalleen harpuja ylistääkseen Häntä Ilmestyskirjan 15:2:ssa. Jos olet aito uskovainen, totu siihen.

Katso kuitenkin myös seuraava kysymys, jossa on kaksi vastausta, joita Kristuksen kirkkoon kuuluvat ihmiset saattaisivat antaa.

K: Kol 3:16:n kohdalla, kun otetaan huomioon edellisessä kysymyksessä esitetyt todisteet soittimien käytöstä, miten joku Kristuksen kirkosta voisi vastata?

V: On olemassa kaksi mahdollista vastausta.

Vain jumalanpalveluksessa: Monet (luultavasti lähes kaikki) Kristuksen kirkossa eivät vastusta soittimia kaikissa tilanteissa, eivätkä he vastusta soittimien käyttöä Jumalan ylistämisessä. He vastustavat soittimien käyttöä vain kirkkorakennuksessa ja/tai jumalanpalveluksessa. Kuulin eräästä Kristuksen kirkon pastorista, joka kerran keskusteli toisen kristityn kanssa mekaanisten soittimien käytöstä musiikissa, ja myöhemmin hänet nähtiin nauttimassa kristillisen radioaseman kuuntelusta autossaan. Hän ei ollut tekopyhä, sillä ilmeisesti hän vastusti soittimien käyttöä vain jumalanpalveluksessa.

Raamatussa ei kuitenkaan ole kohtaa, jossa tehtäisiin eroa jumalanpalveluksen ja ylistyshetken välillä. Itse asiassa Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin, että laulaminen olisi sallittua missä tahansa ylistyshetkessä, mutta soittimien käyttö ei.

Uuden testamentin ajat: Jotkut saattavat sanoa, että soittimien käyttö oli sallittua vain Vanhassa testamentissa, sillä Uudessa testamentissa ei anneta esimerkkejä maanpäällisestä ylistyksestä soittimien kanssa.

Uudessa testamentissa ei kuitenkaan sanota, että tämä käytäntö olisi lakkautettu, eikä se todellakaan ole lakkautettu, jos ihmiset tulevaisuudessa käyttävät harppuja taivaassa.

Kaikki voivat olla yhtä mieltä kolmesta seikasta.

1. Jumalan ylistys ja laulaminen ilman soittimia on sallittua.

2. Vaikka Ilmestyskirjassa seitsemällä enkelillä oli trumpetit, niitä ei käytetty musiikin soittamiseen.

3. Jos henkilön huomio kirkkopalveluksessa kohdistuu johonkin muuhun kuin Jumalaan, kuten instrumentaalimusiikin kuunteluun tai laulamiseen, hänen on suunnattava huomionsa takaisin Jumalaan.

K: Mitä mieltä olet Kolossalaiskirjeen 3:16 kohdassa mainitusta Kristuksen kirkosta; kuinka raamatullinen se on?

V: Kristuksen kirkot ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Olen palvellut kampuksella toimivissa, eri kirkkokuntien välisissä kristillisissä opiskelijayhteisöissä upeiden Kristuksen kirkon veljien ja sisarten kanssa. Valitettavasti he poikkeavat Raamatun opetuksista joissakin asioissa, kuten soittimien käytössä, vesikasteessa jne. Kuitenkin sekä Kristuksen kirkon jäsenet että muut kuin Kristuksen kirkon jäsenet voivat olla yhtä mieltä siitä, että Hän, joka meidät yhdisti, oli suurempi kuin se, mikä meitä jakoi. Mikään näistä eroista ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä ensisijainen kysymys. Tärkein kysymys tässä koskee toista ihmisryhmää, jota kutsutaan myös Kristuksen kirkoksi.

Ensimmäinen ryhmä sanoo (suurimmaksi osaksi), ettei kirkossa pitäisi käyttää mekaanisia soittimia. Toinen ryhmä puolestaan väittää, että mekaaniset soittimet kirkossa ovat antikristuksen merkki ja lähettävät ihmiset helvettiin. Ensimmäinen ryhmä uskoo, että Jumala tekee uudistavan työn vesikasteen aikana. Toinen ryhmä uskoo myös, että jokainen, joka on eri mieltä heidän tulkinnastaan, joutuu helvettiin.

Ensimmäisen ryhmän näkemykset ovat hyvin ”arminilaisia”, eikä se usko pelastuksen varmuuteen. Toisen ryhmän olen henkilökohtaisesti kuullut puhuvan ylistävästi Pelagiuksesta, ja he kieltävät, että ihmiset syntyisivät syntisinä. Ennalta määräämisen käsite näyttää olevan heille kirosana.

Ensimmäisen ryhmän jäsenet ovat kristittyjä veljiä ja sisaria, joilla on joitakin virheitä. Toisen ryhmän jäsenet näyttävät olevan hyvin lähellä sitä, että he korvaavat Kristuksen pelastavan veren omilla opillisilla tulkinnoillaan.

Näiden kahden laajan Kristuksen kirkon ryhmän lisäksi on olemassa kolmas ryhmä, nimeltään Bostonin Kristuksen kirkko (= Church of Christ International). Nämä ihmiset katsovat, että kaikki muut Kristuksen kirkon ryhmät (samoin kuin kaikki muutkin kirkkokunnat) ovat väärässä ja ovat vääriä ryhmiä, jotka eivät ylistä Jumalaa. Toisin kuin kaksi ensimmäistä ryhmää, Bostonin Kristuksen kirkossa on myös lahkolaisia käytäntöjä, kuten se, että uskovien on tunnustettava jokainen syntinsä vanhimmille, jotka kirjaavat ne tietokantaan ja saattavat käyttää niitä jäsenen painostuskeinona, jos tämä yrittää erota.

K: Miten me Kol 3:17:n mukaan teemme kaiken, jopa maalliset asiat, Herran Jeesuksen nimessä?

V: Kaiken, mitä teemme, meidän tulisi tehdä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Tähän sisältyy neljä tapaa: olla riippuvainen Herrasta, tunnustaa Jeesuksen auktoriteetti, työskennellä yhtä ahkerasti kuin Herralle ja toimia niin kuin Jumala haluaisi sinun toimivan todistajana. Kun olet töissä eikä kukaan katso, työskenteletkö silti ahkerasti yrityksen edun vuoksi?

Erään kristityn keittiön tiskialtaan yläpuolella, jossa hän tiskasi astioita, oli kyltti, jossa luki: ”Täällä pidetään jumalanpalvelus kolme kertaa päivässä.” (The Believer’s Bible Commentary, s. 1950)

K: Kol 3:18:ssa sanotaan, että oikeassa, jumalallisessa avioliitossa vaimojen on alistuttava miehilleen tavalla, jolla miehet eivät alistu vaimoilleen, vaikka Ef 5:21:ssä sanotaan, että kaikkien on alistuttava toisilleen?

V: On ymmärrettävä, että aviomiehet ja vaimot ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä. Mutta kuten Isä ja Poika voivat olla tasa-arvoisia, ja silti Poika alistui Isälle, niin myös aviomies ja vaimo ovat tasa-arvoisia, ja silti vaimo alistuu aviomiehelle, kuten The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 683, ja Dick Lucasin teos The Message of Colossians & Philemon, Revised Edition, s. 136, sanovat.

Jos olette eri mieltä, keskustelkaa asiasta. Mutta jos yhteisymmärrystä ei vieläkään synny, aviomiehen on tehtävä päätös.

Entä jos vaimo ei tottele? Raamattu ei missään kohdassa kehota aviomiestä pakottamaan vaimoa tai pakottamaan häntä tottelemaan. Aviomiehen tulisi viedä asia Herran eteen. Jos olet innokkaampi toimimaan omalla tavallasi kuin rukoilemaan, se on ongelma missä tahansa tilanteessa.

Vaimot alistukoot miehilleen, kuten Saara alistui Abrahamille 1. Pietarin kirjeen 3:5:ssä. Alistukaa vain Herralle. Miehet eivät ole diktaattoreita, eivätkä vaimot ole omaisuutta. Itse asiassa naisilla on merkittävä rooli omaisuuden hankkimisessa ja omien taloudellisten päätösten tekemisessä Sananlaskujen kirjan 31:10–31 mukaan.

Tämän vastakohtana islamissa vaimot ja orjatytöt ovat kuin omaisuutta.

Kun joku saa naisen, palvelijan tai karjan, hänen tulee tarttua sen otsaan ja rukoilla Allahia. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1918, s. 157

Naisista yleisesti ottaen Muhammed sanoi seuraavaa: ”Orja on isäntänsä omaisuuden paimen ja vaimo on miehensä talon ja lasten paimen.” Abu Dawud, osa 2, nro 2922, s. 827. Huomaa, että tässä yhteydessä talo ja lapset kuuluvat miehelle.

Yahya kertoi minulle Malikin kautta Zayd ibn Aslamilta, että Allahin lähettiläs, rauha ja siunaus olkoon hänelle, sanoi: ”Kun menet naimisiin naisen kanssa tai ostat orjatytön, tartu häntä otsatukasta ja pyydä barakaa [siunausta]. Kun ostat kamelin, tartu sen kyttyrän kärkeen ja pyydä Allahilta suojaa Shaytanilta.” Muwatta’ Malik 28.22.52

K: Mitä yhteistä on kaikilla näillä jakeilla Kol 3:18–22?

V: Nämä ovat vastavuoroisia pareja. Paavali ei puhu vaimosta ilman miestä, lapsesta ilman vanhempaa eikä orjasta ilman isäntää. Kun ajattelet, että muilla ihmisillä on velvollisuuksia sinua kohtaan, mutta sinulla ei ole velvollisuuksia heitä kohtaan, ajatuksesi ovat kaukana siitä, mitä Paavali tässä tarkoittaa.

K: Mitkä ovat Kol 3:18–22:n mukaan oikeat ja väärät tavat osoittaa kunnioitusta toiselle?

V: Vaikka jollakin ei olisikaan valtaa sinun yli, jos hän käskee tai haluaa jotain, eikä se ole laitonta, moraalitonta tai Jumalaa vastaan, miksi et sitten tekisi sitä, mitä hän pyytää? Tietenkin, jos hän joko käskee tai haluaa sinun tekevän jotain, mikä on vastoin sitä, mikä miellyttää Jumalaa, et voi sitä tehdä tottelevaisena Jumalan lapsena. Jumala käyttää usein ihmisiä, joilla on valtaa meidän yli, ohjaamaan meitä, ja meidän tulisi usein noudattaa heidän ohjeitaan – mutta ei aina.

Katsotaanpa esimerkkiä ja nähdään, miten vastaus tähän kysymykseen ei aina ole niin yksinkertainen. Oletetaan esimerkiksi, että aviomies tai vanhempi käskisi sinua olemaan menemättä kirkkoon tai kuuntelematta jumalanpalveluksia. Koska Jumala käski meitä Heprealaiskirjeen 10:25:ssä olemaan laiminlyömättä yhteisiä kokoontumisia, sinun on silti noudatettava Heprealaiskirjeen 10:25:tä. Pitäisikö sinun lempeästi, mutta avoimesti ilmoittaa, että joudut rikkomaan tätä käskyä ja kokoontumaan silti muiden uskovien kanssa, vai tehdä se salaa? Ehkä jos henkesi on vaarassa, niin salaa. Entä jos he kieltävät sinua menemästä tiettyyn seurakuntaan, mutta voit mennä toiseen seurakuntaan? Silloin sinun on otettava huomioon muutamia seikkoja. Ensinnäkin, jos se toinen seurakunta, johon he haluavat sinun menevän, ei ota Jumalan Sanan noudattamista vakavasti, sinun on oltava tottelematta sitä. Sinun on myös kysyttävä syy, miksi he kieltävät sinua menemästä tiettyyn seurakuntaan. Syy voi olla hyvä, esimerkiksi jos kyseinen seurakunta on syyllistynyt törkeään tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Mutta jos syynä on se, että he ovat eri mieltä jostakin toissijaisesta tai triviaalista opista, tai jos kyseessä on pikkumainen, anteeksiantamaton loukkaus, pyyntö ei tule Jumalalta. Kun kuitenkin kieltäydyt noudattamasta jonkun sinulle antamaa käskyä, koska sinun on toteltava Jumalaa, saatat usein joutua kärsimään seurauksista tai riidoista. Mutta iloitse, sillä Jumala näkee vainon, jota joudut kärsimään Hänen vuokseen.

Toisena esimerkkinä: oletetaan, että esimiehesi joko pilkkaa tai kohtelee epäkunnioittavasti ystävääsi, olipa tämä paikalla tai ei. Sinun ei pitäisi nauraa hänen halventavalle huumorilleen, mutta pitäisikö sinun vain olla hiljaa, vai pitäisikö sinun puolustaa ystävääsi, vaikka riski olisi, että suututat tai ainakin ärsytät esimiehesi? Miten sinun pitäisi toimia?

K: Kol 3:18–22:n vastakohtana, mitkä ovat joitakin vääriä tapoja, joilla joku saattaisi yrittää anastaa toisen auktoriteetin?

V: Halveksimalla hänen auktoriteettiaan selän takana tai jopa hänen edessään. Joskus on hyvä kyseenalaistaa asioita, mutta älä kyseenalaista niitä jatkuvasti, varsinkaan muiden edessä. Sinun tulisi neuvoa häntä päätöksenteossa, mutta jos päätös on hänen tehtävänsä ja hän on sen tehnyt, älä kyseenalaista tai heikennä sitä jatkuvasti.

K: Pitäisikö lasten totella vanhempiaan (Kol 3:20; Mt 10:37)?

V: Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan (2. Moos.20:12 ; 5. Moos.5:16 ) ja totella heitä (Kol.3:20 ; 2. Moos. 21:17; 3. Moos. 20:9) Herrassa (Ef. 6:1), mutta heidän ei tule rakastaa vanhempiaan tai ketään muuta enemmän kuin Jumalaa (Matt.10:37 ). Vertauksena voidaan sanoa, että sinun tulisi noudattaa osavaltion lakeja, paitsi silloin, kun ne ovat ristiriidassa maasi lakien kanssa. Samoin sinun tulisi totella vanhempiasi, paitsi silloin, kun heidän ohjeensa ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala on sanonut.

Täydellisenä esimerkkinä voidaan mainita Jeesus ja Hänen äitinsä. Kun Jeesuksen vanhemmat palasivat temppeliin ja löysivät Jeesuksen sieltä, Jeesus selitti rauhallisesti tekoaan Luukkaan evankeliumin luvussa 2:41–50. Jeesus suostui Marian pyyntöön muuttaa vesi viiniksi, vaikka hänen aikansa ei ollut vielä tullut (Joh. 2:1–11). Kuitenkin kun Jeesuksen äiti ja veljet tulivat hakemaan häntä pois, Jeesus kieltäytyi lähtemästä heidän mukaansa (Mark. 3:31–35).

K: Miten meidän tulisi kasvattaa pieniä lapsiamme (Kol. 3:20)?

V: Esimerkkimme voi olla vähintään yhtä tärkeä kuin sanamme. Vanhempien tulisi olla yhtenäisiä kasvatuksessaan. Lapselle on vaikeaa, kun toinen vanhempi sanoo jonkin asian olevan väärin, ja toinen vanhempi kumoo ensimmäisen vanhemman sanan.

Meidän ei pitäisi rangaista lapsia vihaisina, epäoikeudenmukaisesti tai selittämättä syytä. On täysin hyväksyttävää sanoa lapselle: ”Aion antaa sinulle rangaistuksen tästä, mutta en juuri nyt. Aion ensin rauhoittua.” Älä koskaan tee mitään, mikä voi vahingoittaa lasta pysyvästi, kuten lyödä häntä korville, päähän tai ravistella häntä väkivaltaisesti.

Älä ärsytä tai lannista lapsiasi.

K: Mitä rooleja vanhemmilla on aikuisten lastensa suhteen (Kol 3:20)?

V: Pienille lapsille annetut käskyt muuttuvat aikuisten lasten kohdalla enemmän ohjeiksi ja suosituksiksi. Vanhempien tulisi ymmärtää, että yhdellä tai useammalla alueella lapsi tietää enemmän kuin vanhempi, ja vanhemman tulisi olla siitä iloinen. Mutta aikuisetkin voivat silti tehdä typeriä virheitä. Toivottavasti he kuuntelevat sinua edelleen niiden viisaiden sanojen ja luottamuksen ansiosta, joita olet rakentanut vuosien varrella.

K: Miten aikuisten lasten tulisi kunnioittaa vanhempiaan Kol 3:20:n mukaan?

V: Ajattele menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta.

Menneisyys: Jossain vaiheessa huomaat, että tiedät nyt tietyillä aloilla enemmän kuin he tietävät tai ovat koskaan tienneet. Saatat nyt pystyä suojelemaan sekä heitä että itseäsi paremmin kuin he pystyvät suojelemaan itseään ja sinua. Siitä huolimatta sinun tulisi osoittaa kiitollisuutta siitä, että he ovat panostaneet elämänsä sinuun, huolehtineet ja suojelleet sinua, huolehtineet toimeentulostasi ja jakaneet viisauttaan, sellaisena kuin se heillä oli. Olet todennäköisesti huomannut, että he eivät olleet täydellisiä vanhempia, etkä sinäkään tule olemaan. Mutta kunnioita heitä siitä, että he yrittivät parhaansa mukaan.

Nykyhetki: Sekä yksityisesti että julkisesti sinun tulisi osoittaa kiitollisuutta heidän roolistaan ja kunnioittaa heitä. Yksi asia, jota monet vanhemmat haluavat eniten aikuisilta lapsiltaan, on hieman heidän aikaansa. Sinulla saattaa olla kiireinen aikataulu, mutta sinun tulisi silti asettaa vanhempiesi luona vierailu tai heidän kanssaan keskustelu etusijalle.

Tulevaisuus: Jossain vaiheessa vanhempasi todennäköisesti tarvitsevat enemmän apua, viisautta ja ehkä taloudellista tukea kuin heillä on käytettävissään. Kuten he huolehtivat sinusta, kun olit nuori, voit palauttaa palveluksen, kun he ovat vanhoja. Muista myös, että omat lapsesi tarkkailevat ja oppivat siitä, miten huolehdit vanhemmistasi.

K: Miksi orjien tulisi totella isäntiään (Kol 3:22)?

V: Uusi testamentti ei suositellut orjuutta, mutta se ei myöskään tuominnut sitä. Vaikka olosuhteet eivät olleet hyvät – kuten silloin, kun kristityllä oli epäoikeudenmukainen isäntä, joka aiheutti hänelle epäoikeudenmukaista kärsimystä (1. Piet. 2:18–19) – kristittyjen tuli silti kestää nämä huonot olosuhteet. Yleensä kristittyjen elämä sujui paremmin tässä elämässä, ja se oli todistus muille siitä, että Kristus asui heissä.

K: Miten meidän tulisi Kol 3:22:n mukaan kohdella alaisiamme työpaikalla?

V: Kohtele alaisiasi arvokkaasti ja kunnioittavasti. Maksa heille palkka ajallaan heidän työstään ja pidä heille antamasi lupaukset. Kultainen sääntö – kohtele toisia niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua – vie sinut pitkälle. Mitä hyviä piirteitä olet havainnut aiemmissa pomoissasi? Kuinka aiemmat pomosi kohtelivat sinua oikeudenmukaisesti, tai kuinka heidän olisi pitänyt kohdella sinua? Kohtele alaisiasi samalla tavalla. Myönnä virheesi. Älä ihmettele, että alaisesi tekevät virheitä – ellei yrityksesi sitten palkkaa pelkästään täydellisiä ihmisiä. Voit tuoda virheet esiin ja keskustella siitä, miten oppia välttämään vastaavia virheitä tulevaisuudessa. Mutta älä anna vaikutelmaa, että et koskaan anna anteeksi sitä virhettä – ainakaan, jos haluat heidän jatkavan työskentelyä alaisinasi. Älä anna vaikutelmaa, että haluat tietää vain huonot asiat käyttääksesi niitä heitä vastaan arvioinnissa, mutta unohdat kaikki hyvät asiat.

Älä koskaan pilkkaa alaisiasi, olivatpa he läsnä tai eivät.

Lopuksi, kun kyse on alaisistasi, joiden kanssa työskentelet päivittäin, muista, että heillä saattaa olla sinulle jotain tärkeää opetettavaa. Sinulla saattaa olla sokeita pisteitä, asioita, joissa sinun täytyy muuttua ja kehittyä, joista et ehkä ole tietoinen. Pyydä heiltä palautetta siitä, miten voisit parantaa toimintaasi.

K: Miten meidän tulisi Kol 3:22:n mukaan kunnioittaa ja arvostaa työpaikallamme olevia esimiehiämme?

V: Osoita heille, että kunnioitat heitä tai ainakin heidän asemaansa. Älä kuitenkaan ole pelkkä mielistelijä. On hyvä antaa kehuja ja rohkaisua, mutta älä sano asioita, jotka eivät ole totta tai jotka eivät ole vilpittömiä. Kun olet eri mieltä heidän toimintatavastaan, sinulla on velvollisuus ehdottaa heille vähintään kerran sitä, mikä mielestäsi on paras toimintatapa. Mutta jos he eivät halua noudattaa sitä, ei ole mitään järkeä nalkuttaa heille siitä. He ovat jo tehneet päätöksensä ja joutuvat elämään sen kanssa. On hyvä lähettää sähköpostia ja dokumentoida asioita, jotta voit myöhemmin perustella toimintasi. Pomolla on oikeus kertoa sinulle, mitä tehdä, mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä sinusta syntipukkia. Kuten erään esimiehen työpisteen yläpuolella oli (huumorilla) kirjoitettu kyltti: ”En sano, että se on sinun vikasi. Sanon, että syytän sinua.” Toisaalta meidän pitäisi kuitenkin ottaa vastuu ja myöntää omat virheemme tai väärät päätöksemme.

Pomot ovat ihmisiä, ja hekin voivat masentua ja tarvita rohkaisua. He voivat myös muuttaa mieltään, koska ulkoiset olosuhteet muuttuvat tavalla, jota ei voitu ennakoida. Esimiehet voivat muuttaa mieltään myös silloin, kun mikään ei ole muuttunut, paitsi että he ovat ehkä oppineet jotain. Kuten eräs ohjelmistoarkkitehti tapasi aina sanoa: ”Pidätän oikeuden tulla viisaammaksi.” On hyvä tuoda asia esiin kerran varmistaakseen uuden suunnan, joka on ristiriidassa vanhan suunnan kanssa, mutta älä jauha sitä jatkuvasti. Emme mekään ole täydellisiä.

K: Miten Kol 4:1:n mukaisesti kohtelet oikeudenmukaisesti alaistasi työpaikalla, kirkossa, armeijassa tai poliittisessa virassa?

V: Alaisesi ”oikeudenmukaiseen ja reiluun” kohteluun liittyy ainakin kolme näkökohtaa.

Pidä sanasi: Jos joku on suostunut työskentelemään sinulle tietyin ehdoin ja palkkauksella, ja hän on jo luopunut muista mahdollisista työmahdollisuuksistaan, aiotko pysyä sovitussa? Vai aiotko nyt, kun hänellä ei ole enää niin hyviä mahdollisuuksia mennä muualle, muuttaa ehtoja ja/tai palkkausta itsellesi edullisemmiksi? Jos olet potentiaalinen työntekijä ja olet suullisesti tai kirjallisesti sopinut työskenteleväsi tietua palkkaa vastaan, ja jos saat paremman tarjouksen, rikkotko lupauksesi, palaatko takaisin ja uhkaatko rikkoa lupauksesi, ellei sinulle tarjota enemmän, vai oletko sanasi pitävä nainen tai mies?

Kultainen sääntö: Matteuksen evankeliumin 7:12 mukaan sinun tulee kohdella toisia niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Jos olisit työntekijäsi asemassa ja sinulla olisi hyvä pomo, miten tuo hyvä ja oikeudenmukainen pomo kohtelisi sinua? Ole sellainen hyvä pomo!

Ei suosimista: Oletko suopeampi joillekin alaisillesi, jotka tekevät virheen, kuin toisille alaisillesi? Arvostatko joidenkin työntekijöiden kovaa työtä ja panosta enemmän kuin toisten, pelkästään sen vuoksi, kuka työntekijä on? Luultavasti jaat eri tehtäviä eri työntekijöille heidän taitojensa ja kokemuksensa perusteella, mutta annatko joillekin työntekijöille johdonmukaisesti ne ”herkkupalat”, jotka lähes taatusti auttavat heitä kasvamaan ja saavat heidät näyttämään hyvältä, kun taas toisille annetaan tehtäviä, joissa heidän panoksensa unohdetaan riippumatta siitä, kuinka hyvin he suoriutuvat? Oletko kenties tiedostamattaan asettamassa joitakin alaisiasi epäonnistumaan? Jumala käskee meitä Jaakobin kirjeen 2:1:ssä olemaan puolueettomia. Jaakobin kirjeen konteksti koskee henkilöä, joka saapuu seurakuntaan, mutta opetus on yleispätevä. 3. Mooseksen kirjan 19:15:ssä sanotaan, ettei saa suosia rikkaita eikä köyhiä, ja vaikka emme enää ole Mooseksen lain sääntöjen alaisia, tämä ohje pätee edelleen.

Haluatko, että alaisesi ovat motivoituneita työskentelemään ahkerasti? Älä sitten laiminlyö näitä kolmea asiaa.

K: Miten Kolossalaiskirjeen 4. luku (4:2–18) liittyy Kolossalaiskirjeen 3. lukuun (3:18–25)?

V: Kolossalaiskirjeen 3:1–17 kertoo meille, kuinka elää aitoa, Jumalalle mieluista ja kypsää kristillistä elämää yksilönä Kristuksen kanssa. Kolossalaiskirjeen 3:18–4:1 kertoo, kuinka voimme antaa suhteemme Jumalan käsiin. Kolossalaiskirjeen 4:2–18 ei kuitenkaan ole pelkkä lyhyt tervehdys ja lopetus, vaan Paavali antaa meille esimerkkejä siitä, kuinka suhteet ovat ”tehostaneet” hänen palvelutyötään hänen ”evankeliumin kumppanuuksiensa” kautta muiden uskovien kanssa.

K: Mitä Kol 4:2:ssa tarkoittaa olla ”valpas” rukouksessa?

V: Efesolaiskirjeen 6:11–17 kehottaa meitä pukeutumaan Jumalan täydelliseen varustukseen, ja sitten Efesolaiskirjeen 6:18 kehottaa meitä rukoilemaan. Oletko kuullut tehokkaasta sotilaasta, joka oli hyvin varustettu, mutta ilmestyi taisteluun vain silloin, kun hänellä oli siihen mieliala? – En minäkään.

Valppaus rukouksessa tarkoittaa varovaisuutta, jotta emme väsy rukoilemaan ja vaivu ”hengelliseen uneliaisuuteen”. Meidän on oltava kurinalaisia ja jatkettava rukoilemista Jumalan valtakunnan, muiden tarpeiden ja omien tarpeidemme puolesta. Luukkaan evankeliumin 18:1–8:ssa olevassa vertauksessa epäoikeudenmukaisesta tuomarista Jeesus antaa esimerkin siitä sinnikkyydestä, jota meiltä odotetaan. Jos sinnikkyys tehoaa epäoikeudenmukaisen tuomarin edessä, kuinka paljon enemmän se tehoaa hyvän Isämme edessä? Mutta vertauksen lopussa Jeesus ei kyseenalaista Isän tahtoa, vaan pikemminkin uskoamme sinnikkyyteen. Kun Jumala näkee sinun rukoilevan, näkeekö Hän sinussa ”sitkeyttä”? Epaphras rukoili aina heidän puolestaan (Kol. 4:12), joten miksi he eivät voisi liittyä tähän työhön? Kolossalaiskirjeen 4:2–3 osoittaa, että Paavali ei levännyt, ennen kuin oli käyttänyt jokaisen tilaisuuden – sanalla, teolla tai rukouksella – evankeliumin julistamiseen, eikä heidänkään pitäisi levätä.

K: Kolossalaiskirjeen 4:3:ssa Paavali oli niin hengellinen, niin viisas ja niin ahkera – miksi hänen kaltaisensa henkilö katsoi tarpeelliseksi pyytää kolossalaisilta rukousta?

V: Paavali pyytää tässä nimenomaan, että ovet avattaisiin evankeliumille. Paavali näki selvästi, että hänen oma uskollinen hengellinen elämänsä, omistautumisensa, viisautensa, uskonsa ja ahkera työnsä eivät avaisi niitä evankeliumin mahdollisuuksia, joita Paavali etsi; vain Jumala voisi tehdä sen. Jumala tekisi sen rukouksiemme kautta. Kyse ei ollut Paavalin puolelta mistään riittämättömyyden tunteesta, vaan pikemminkin siitä, että Paavali ymmärsi, kuinka tärkeää rukous oli Jumalalle – muuten hänen työnsä olisi tehotonta. Mielenkiintoisinta on, että toisaalta Paavali ei pyydä ihmisiä rukoilemaan hänen vapauttamisestaan vankilasta, lukuun ottamatta lyhyttä ja epäsuoraa mainintaa ”muistakaa minun kahleeni” Kolossalaiskirjeen 4:18:ssa. On melkein kuin Paavali ajattelisi: ”Se, että minut heitetään vankilaan, ei ole suuri asia palvelutyöni tehokkuuden kannalta, mutta se, että ette rukoile puolestani, on.” Jos rukous – sekä hänen oma että muiden – oli niin ratkaisevan tärkeää Paavalin työlle, kuinka tärkeänä pidät rukousta omassa palvelutyössäsi?

K: Millä tavoin, joko tahallisesti tai tahattomasti, voimme Kolossalaiskirjeen 4:5:n mukaan epäonnistua käyttäytymään viisaasti ei-kristittyjen läsnä ollessa?

V: Voimme salata olevamme kristittyjä, voimme tinkiä todistuksestamme ja voimme suututtaa muita ilman syytä.

Piilottelu: Mitä tulee siihen, että piilotamme olevamme kristittyjä, kerran, kun olin opiskelija ja tein kesätöitä, istuin kahvilassa tuntemattoman henkilön kanssa, ja aloimme keskustella. Mainitsin pitkän aikavälin unelmani ja haluni ryhtyä lähetyssaarnaajaksi. Hän sanoi heti: ”Ahaa! Luulin, että olet mormoni.” Korjasin asian nopeasti, mutta en ollut puhunut Jeesuksesta ja siitä, mitä Hän merkitsee minulle.

Luin eräästä miehestä, joka tuli eräänä päivänä töihin ja ilmoitti tulleensa kristityksi. Eräs työpaikalla oleva kristitty onnitteli häntä, ja uusi kristitty katsoi vanhempaa kristittyä oudosti. Hän sanoi: ”Tiedätkö, että sinä olet syy siihen, miksi viivyttelin kristityksi tulemista useita vuosia?” Vanhempi kristitty hämmästyi ja kysyi miksi. Uusi kristitty sanoi, että sinäkin vaikutit aina tyytyväiseltä ja että elämäsi oli kunnossa. En tiennyt, että olet kristitty, ja ajattelin, että jos sinä pystyt pitämään elämäsi kunnossa ilman kristillisyyttä, minun ei tarvitse tulla kristityksi.”

Todistuksemme vaarantaminen voi tarkoittaa joko suoraa Jumalan käskyjen rikkomista tai Jumalalle kuuliaisuuden viivästyttämistä työn, ystävien tai perheen vuoksi.

Puhumalla kevyesti kristinuskosta, sitoutumisestamme tai kirkossa käymisestämme.

Vietätkö kaiken aikasi typerillä puheilla ja vitseillä, jolloin ystävämme eivät pidä meitä lainkaan vakavina? On hetkiä, jolloin meidän on oltava vakavia heidän kanssaan, kun jaamme evankeliumia.

Toisten suututtaminen: Evankeliumi on väistämättä loukkaavaa joillekin, eikä meidän pitäisi huolestua siitä. Meidän tulisi kuitenkin välttää tarpeettomasti loukkaamasta tai ärsyttämästä ei-kristittyjä naapureitamme.

K: Miten puheemme tulisi Kol 4:6:n mukaan olla armollista, suolalla maustettua ja kykenevää vastaamaan kaikille?

V: Puheemme tulisi olla armollista, ei loukkaavaa, vihamielistä tai katkeraa. Meidän tulisi kuitenkin myös etsiä keinoja jakaa Jumalan armoa. Suola säilyttää, antaa makua ja herättää ihmisissä janoa. Meidän tulisi käyttää vain terveellistä puhetta, joka on vapaa kiroilusta, panettelusta, juoruilusta ja riitelystä. Meidän tulisi puhua omasta elämästämme osoittaaksemme heille pelastuksen ilon. Lopuksi meidän tulisi puhua niin, että heille herää jano tietää enemmän Kristuksesta, meidän Elävästä Vedestämme. Onko puheesi merkityksellistä? Onko se, mitä olet aikeissa sanoa, sanomisen arvoista, ja onko se tarpeen sanoa?

Meidän on löydettävä tasapaino evankeliumin rohkean jakamisen ja hienotunteisuuden ja harkinnan välillä. Oikea tasapaino riippuu tilanteesta ja kuulijakunnasta. Toisinaan, etenkin toimistoympäristössä, on rajoituksia sille, kuinka paljon suoraa evankeliointia voi harjoittaa, varsinkin työaikana. Mutta voit puhua jumalallisesti ja vastata kysymyksiin siitä toivosta, joka sinulla on, kun niitä nousee esiin. Tai kuten Dick Lucasin teoksessa *The Message of Colossians & Philemon Revised Edition* (s. 152) sanotaan: ”Hyödynnä tilaisuuksia jakaa evankeliumia sen sijaan, että yrittäisit luoda niitä.”

K: Kirjoitettiinko Kolossalaiskirje (Kol 4:7) samaan aikaan kuin Efesolaiskirje, 2. Timoteuskirje ja Titukselle osoitettu kirje?

V: Sekä Efesolaiskirjeen6:21 että Kolossalaiskirjeen 4:7 sanovat, että Tykikus kertoo heille henkilökohtaisesti. 2. Timoteuksen kirjeen 4:12:ssa Paavali sanoo lähettäneensä Tykikuksen Efesokseen. Tituksen kirjeen 3:12 kohdassa Paavali sanoo lähettävänsä Artemaksen tai Tykikuksen Tituksen luo. Tykikus oli näiden kirjeiden viejä, eikä hänellä todennäköisesti ollut aavistustakaan siitä, että ihmiset tulisivat tuntemaan hänet yli 2 000 vuoden ajan hänen mukanaan kuljettamiensa pergamenttipalojen ansiosta.

Tituksen kirjeen 3:12 kohdassa Paavali oli kuitenkin vapaana, ja muut viittaukset ovat ajalta, jolloin Paavali oli vankilassa, joten matkoja oli ainakin kaksi. Koska matkoja oli ainakin kaksi, niitä saattoi olla kolme tai enemmänkin. Kumpi tahansa vaihtoehto onkin totta, se ei vaikuta kristilliseen oppiin tai kirjeiden raamatulliseen auktoriteettiin (ns. kanonisuuteen).

K: Miksi Paavali ei Kol 4:9:ssä korostanut omaa merkitystään kertomalla lukijoilleen, että Onesimus oli karannut ja että Paavali oli suostutellut hänet palaamaan?

V: Paavali mainitsi vain hänen nimensä ja sen, että Onesimus oli uskollinen. Kolossalaiset tiesivät jo, kuka Onesimus, yksi heistä, oli. Paavalilla ei ollut tarvetta kertoa heille, kuka Onesimus oli, korostaa omaa merkitystään tai sanoa, että Onesimus oli karannut. Paavali ei nähnyt mitään järkeä tuoda esiin mitään negatiivista Onesimuksesta, aivan kuten mekään emme saisi tuoda esiin negatiivisia asioita toisista, ellei siihen ole hyvää syytä . Kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, osa 3, s. 545 todetaan: ”Tällainen poisjättö on tässä tyypillistä Paavalin hienotunteisuudelle.” Ja muuten, kun joku näkee paljon vaivaa korostaakseen omaa merkitystään, on yleensä kaikille – tai ainakin kaikille paitsi hänelle itselleen – ilmeistä, että juuri sitä hän on tekemässä.

K: Miksi Paavali kehottaa Kolossalaiskirjeen 4:10:ssä kolossalaisia ottamaan Markuksen vastaan, kun hän ei kehottanut heitä ottamaan ketään muuta vastaan?

V: Oli selvää, että heidän tulisi ottaa vastaan kaikki, jotka palvelivat Herraa, mutta heidän mielessään saattoi olla kysymys Markuksen suhteen. Monet olivat todennäköisesti hyvin tietoisia siitä, että Markus oli aiemmin hylännyt paikkansa ja Paavalin palvelutyön. Sen sijaan, että Paavali olisi mennyt yksityiskohtiin Markuksen tapauksesta niille, jotka eivät vielä tunteneet Markuksen epäonnistumista, hän puhuu epäsuorasti, jotta asiasta tietävät ymmärtäisivät, että Markus oli palannut, sovinnut Paavalin kanssa ja että heidän suhteensa ja kumppanuutensa evankeliumin työssä oli palautettu.

K: Mikä on se surullinen seikka, johon Paavali viittaa Kol 4:11:ssä?

V: Paavalilla oli tapana mennä juutalaiseen synagogaan ja saarnata ensin juutalaisille ja vasta sitten pakanoille. Mutta huolimatta siitä, että hän kiinnitti erityistä huomiota juutalaisiin, nämä olivat ainoat juutalaiset, jotka kuuluivat hänen työntekijöihinsä. Joskus kun luulemme, että olemme ”selvittäneet kaiken” palvelutyössämme – tai niin ainakin luulemme –, se, minkä ajattelimme olevan merkittävää, tuottaa vain vähän hedelmää, ja se, mitä emme harkinneet yhtä huolellisesti, tuottaa enemmän hedelmää.

K: Onko Kol 4:16:ssa mainittu Laodikean kirje kadonnut Raamatun kirja?

V: Ei, kahdesta syystä.

1) Ensinnäkin se ei välttämättä olisi osa Raamattua, sillä vaikka kadonnut kirja todella olisi olemassa, Jumalaa ei ”pakoteta” säilyttämään mitään kirjoja, joita Hän ei halunnut säilyttää. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että laodikealaisille osoitettu väärennetty kirje on olemassa, mutta se kirjoitettiin neljännellä vuosisadalla ja tunnistettiin väärennökseksi jo tuolloin.

2) Toiseksi, oliko kadonnutta kirjaa olemassa, vai onko kyseessä kirje, jonka tunnemme nimellä Efesolaiskirje?

2a) Tämä voisi oletettavasti olla kirje, jota ei ole säilytetty, kuten opetetaan teoksissa The New International Bible Commentary, s. 1459, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 11, s. 226.

2b) Paavali ei sano Kolossalaiskirjeessä kirjoittaneensa kirjettä laodikealaisille, vaan viittaa pikemminkin johonkin Paavalin kirjeistä, joka oli kiertänyt ja saapui Laodikeasta. Efesos sijaitsi noin 100 mailia (160 km) Kolossan kaupungista, ja Laodikeia oli näiden kahden välissä, 10–12 mailia (16–19 km) Kolossasta länteen ja hieman etelään. Tämä kirje oli siis kiertokirje, jonka tunnemme Efesolaiskirjeenä.

K: Miten kerrot Kol 4:17:n valossa kristittynä esimiehenä tai valvojana alaisellesi, että hänen on kiinnitettävä enemmän huomiota työnsä tekemiseen?

V: Filemonin kirjeen 1–2 kohdassa mainittu Arkippus oli todennäköisesti Filemonin ja Appian poika. Se saattoi viitata siihen, että he kolme ottivat takaisin karanneen orjan Onesimuksen. Toisaalta se saattoi viitata myös muihin palvelutehtäviin Onesimuksen takaisinottamisen lisäksi.

Kun kerrotaan jollekin, että hänen on hoidettava työnsä paremmin, olipa kyseessä sitten seurakuntatyö tai työpaikka, voidaan edetä ainakin viiden vaiheen kautta.

1) Ensimmäinen on pohtia, mikä on paras tapa lähestyä henkilöä ongelman vakavuuden huomioon ottaen.

2) Toiseksi voi olla sen vahvistaminen, että kunnioitat häntä, arvostat hänen työtään ja niitä hyviä asioita, joita hän on tehnyt.

3) Kolmas vaihe on kiinnittää hänen huomionsa siihen, mitä todella on muutettava. Tähän voi kuulua seuraukset organisaatiolle, jos hän ei muutu tai toistaa tekoaan, sekä seuraukset hänelle itselleen.

4) Neljänneksi on tärkeää ylläpitää suhdetta osoittamalla, että välität hänestä edelleen ja kunnioitat häntä, ja toivoa, että tämä asia jää korjauksen jälkeen menneisyyteen.

5) Lopuksi kannattaa ehkä kirjata muistiin päivämäärä, mitä sanoit, mitä he sanoivat, mistä sovittiin, toimenpiteet sekä aikataulu, jonka kuluessa toimenpiteet tulisi toteuttaa.

K: Col, miksi tämän kirjan pitäisi olla Raamatussa?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Paavali kirjoitti sen, ja hän oli apostoli. Pietari todisti 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa, että Paavalin sanat olivat pyhää kirjoitusta.

2. Paavali itse sanoi olevansa apostoli Roomalaiskirjeen 1:1:ssä; 1. Korinttolaiskirjeen 1:1:ssä; 9:1:ssä; 2. Korinttolaiskirjeen 1:1:ssä ja 11:5:ssä; Galatalaiskirjeen 1:1:ssä; Efesolaiskirjeen 1:1:ssä; Kolossalaiskirjeen 1:1:ssä; 1. Timoteuskirjeen 1:1:ssä ja 2:7:ssä; 2. Timoteuskirjeen 1:1:ssä; Titukskirjeen 1:1:ssä.

3. Varhaiskirkon todisteet. Katso seuraava kysymys niiden kirjoittajien osalta, jotka viittasivat Kolossalaiskirjeen jakeisiin.

K: Mistä tiedämme, että Kolossalaiskirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25; Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todistusaineisto. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat Kolossalaiskirjeestä noin 105 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 69,4 % Kolossalaiskirjeestä, kun jakeiden osat laskettiin mukaan. Se on 65,97 jaetta yhteensä 95 jakeesta.

Seuraavassa on lueteltu 17 Nikean kirkolliskokousta edeltävää kirjoittajaa, joiden tiedetään viitanneen Kolossalaiskirjeen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) viittaa viitteellisesti Kolossalaiskirjeen 1:18:aan: 1. Klemensin kirje, luku 24, osa 1, s. 11; osa 9, s. 236

Barnabaksen kirje, luku 12, s. 145, viittaa Kolossalaiskirjeen 1:16:een.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 3:5:tä apostolin kirjeestä kolossalaisille. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 5, luku 12.3, s. 538

Muratorin kaanon (n. 190–217 jKr.) mainitsee Paavalin kirjeen kolossalaisille sekä Paavalin 12 muuta kirjettä.

Aleksandrialainen Klemens sanoo: ”Ja toisessa kohdassa hän [apostoli] sanoo: ’Jotta tunnustettaisiin kaikki Jumalan salaisuus Kristuksessa, jossa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet.’” (Kolossalaiskirje 2:2b–3) *Stromata* (193–202 jKr.), kirja 5, luku 12, s. 463

Tertullianus (198–220 jKr.) parafraasee Kolossalaiskirjeen 1:21 sanoilla ”apostoli … hänen kirjeensä kolossalaisille” teoksessaan *Lihan ylösnousemuksesta*, luku 23, s. 561

Hippolytos (222–235/236 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:19 (muutaman sanan eri järjestyksessä) teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 8, luku 6

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:15 Paavalin sanoina teoksessaan *de Principiis*, 1. kirja, luku 5, s. 247

Novatianus (250–257 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:16:ta ”apostolin” kirjoittamana teoksessaan *Treatise Concerning the Trinity*, luku 13, s. 622

Novatianus (250–257 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:15:n ”saman apostolin” kirjoittamana. Teos Kolossalaiskirjeen 1:15:n 21. luku, s. 632

Cyprianus oli Karthagon piispa vuodesta 248 marttyyrikuolemaansa asti vuonna 258 jKr. Hän lainaa ”Kolossalaiskirjeestä” teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, kolmas kirja, 11.

Adamantius (n. 300 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:21–22:een Paavalin kirjoittamana. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, s. 151

Aleksandrialainen Theonas (n. 300 jKr.) lainaa vapaasti puolet Kolossalaiskirjeen 4:6:sta. ”Kirje hovimestari Lucianukselle”, luku 8, s. 161

Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:15:een Paavalin kirjoittamana. Teos ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 3, luku 3, s. 317. Paavali mainitaan luvun 2 lopussa ja luvun 4 alussa.

Metodius (270–311/312 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 3:4:ään Alandin ym. toimittaman The Greek New Testament -teoksen 4. tarkistetun painoksen mukaan. En ole kuitenkaan pystynyt vahvistamaan tätä niissä Metodiuksen kirjoituksissa, jotka minulla on käytettävissäni.

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 4:10–11 kohdasta ”Paavalin kirje kolossalaisille”.

Pettaun (Poetovio, nykyisessä Sloveniassa) piispa Victorinus (marttyyri 304 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari pyhän Johanneksen ilmestyksestä” (s. 345). Hän luetteli Paavalin kirjeet seuraavasti: Roomalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Tessalonikalaiskirjeet, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje ja Timoteuskirjeet, ja lainaa 1. Timoteuskirjeen 3:15 luvussa 16, s. 345. Hän jatkaa lainaamalla 1. Korinttolaiskirjeen 15:53 sivulla 346.

Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:15:een: ”Kuinka häntä voitaisiin pitää ’kaiken luodun esikoisena’?” Teoksessa ”Kymmenen neitsyen juhla”, kirja 3, luku 3, s. 317

Athanasius Aleksandrialainen (318 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:15–18 teoksessaan ”Pakanallisia vastaan”, luku 41, s. 26

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:ää apostoli Paavalin sanoina ja Kolossalaiskirjeen 1:16,17:ää Paavalin sanoina teoksessaan ”Kirjeet arianilaisesta harhaopista”, 1. kirje, luku 5, s. 293

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebios Kesarealainen (318–339/340 jKr.)

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa Kolossalaiskirjeen kohtia1:23 ja 2:6–9 sekä viittaa Kolossalaiskirjeen kohtaan 1:24 teoksessaan ”Kiista Manesin kanssa”, luku 35, s. 209

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan Juhlakirje 39, s. 552

Rooman Victorinus (j.Kr. 363 jälkeen) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:14:ään

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 2:2–3:een Paavalin kirjoittamana teoksessaan Kolossalaiskirjeen 9, luku 62, s. 177

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kirjeen kolossalaisille osana Uutta testamenttia. Se lainaa Kolossalaiskirjeen 1:1–2a.

Syyrialainen hymnien kirjoittaja Efraim/Efrem (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 2:19 kohdasta nimellä ”Kolossalaiskirje”. Teoksessa ”Hengestä”, luku 5.9, s. 6

Laodikean (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (jälkeenpäin 384 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:2–3, 7, 12, 14, 20, 22; 2:7, 8, 13, 18, 23; 3:4, 6, 13, 16, 17, 21; 3:3, 8, 12

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen sivulla 19

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

Donatistinen skismaattinen Tyconius (390 jKr. jälkeen) viittaa Kolossalaiskirjeen 3:6:een

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.)

Johannes Krysostomos kirjoitti vuonna 396 jKr. 12 saarnaa Kolossalaiskirjeestä, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Hän sanoi, että kirjeen kirjoittaja oli Paavali.

Nyssan Gregorios (n. 356–397 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:16:ta Paavalin sanoina teoksessaan *Eunomiusta vastaan*, 1. kirja, luku 22, sivut 63–64. Hän viittaa myös Kolossalaiskirjeen 1:14:ään.

Didymos (398 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:12:een

Sardiniassa, Cagliarissa, asunut skismaattinen Lucifer (361–n. 399 jKr.)

Gaudentius (406 jKr. jälkeen)

Chromatius (407 jKr.)

Severian (408 jKr. jälkeen)

Jerome (373–420 jKr.)

Hipon Augustinus (388–430 jKr.) sanoo, että Paavali (Teoksessa ”Synnin anteeksiannosta ja kasteesta”, 1. kirja, luku 43, s. 31 (5. osa)) kirjoitti kirjeet Roomalaisille, 1. Korinttolaisille ja 2. Korinttolaisille (luku 44, s. 32), Galatalaisille (luku 45, s. 32), Efesolaiskirjeen (luku 46, s. 33), Kolossalaiskirjeen (luku 47, s. 33), 1. ja 2. Timoteuskirjeen (luku 48, s. 33), Titukskirjeen (luku 49, s. 33) sekä Heprealaiskirjeen (jonka kirjoittajuutta jotkut epäilevät) (luku 50, s. 34)

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa Kolossalaiskirjeen 1:16 Paavalin kirjoittamana teoksessaan Seitsemän kirjaa, kirja 6.21, s. 601

Nilus (n. 430 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 3:13:een

Nolan Paulinus (431 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:12:een

Speculum (5. vuosisata) viittaa Kolossalaiskirjeen 1:12:een

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeeseen 1:12

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Harhaoppinen Priscillianus (k. 385 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeeseen 2:13

Harhaoppinen Marcion Tertullianuksen mukaan

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.) viittaa Kolossalaiskirjeeseen 3:4

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (428 jKr.)

3. Kolossalaiskirjeen varhaisimmissa käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

p46 Chester Beatty II (100–150 jKr.) sisältää 79 jaetta Kolossalaiskirjeestä. Tarkemmin sanottuna siinä on Kolossalaiskirjeen 1:1–2, 5–13, 16–24;1:27-2:19 ;2:23-3:11 ;3:13 –24; 4:3–12, 16–18 sekä muita osia Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä. Teoksessa *The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts* on valokuva osasta p46:ta sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stikometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattimainen kirjuri.

3. vuosisadan alkupuoli – 1936 – Frederic G. Kenyon teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

2. vuosisata, 200 jKr. – 1935 – Ulrich Wilcken teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

vuosi 200 jKr. – 1968 – teoksen The Text of the New Testament mukaan.

81–96 jKr. – 1988 – Young Kyu Kim teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland et al., kolmas painos.

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

2. vuosisadan alku–puoliväli – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti. Tämä perustuu osittain siihen, että käsiala on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 8:ssa (1. vuosisadan loppu tai 2. vuosisadan alku) ja Papyrus Oxyrhynchus 2337:ssa (1. vuosisadan loppu).

s. 61 Roomalaiskirje 16:23, 25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 2–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16; Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukselle osoitettu kirje 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonin kirje 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos.

Noin 700 jKr. – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos.

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidic-koptilainen [Sah] 3./4. vuosisata

Goottilainen 493–555 jKr.

Katso osoitteesta www.BibleQuery.org/ColossiansManuscripts.html lisätietoja Kolossalaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.