< Raamatunkysymys Malakian kirjasta

K: Mal 1:1: Milloin Malakian kirja on kirjoitettu?

V: Malakian kirjassa ei mainita sitä. Yksi arvio on, että se kirjoitettiin noin vuonna 433 eKr., ja toiset arvioivat sen syntyneen vuosien 470 ja 460 eKr. välillä. Kolme syytä tähän ovat se, että temppeli oli ollut jo jonkin aikaa uudelleenrakennettuna, muurit oli rakennettu uudelleen ja Malakia käytti kuvernööristä sanaa, joka tunnettiin vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana.

K: Oliko Mal 1:1:ssä mainittu nimi profeetta Malakian nimi, vai kutsuiko hän itseään sanansaattajaksi?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet eroavat toisistaan.

1. Sana ”Malakia” voi tarkoittaa sanansaattajaa, ja sitä käytetään merkityksessä ”sanansaattaja” Malakian kirjassa 3:1. Toisin kuin Sakarja, Abram ja muut nimet, sitä ei tunneta henkilönimenä missään muualla.

2. Myöskään muita nimiä, kuten Daavid, ei tunneta niminä missään muualla. Se saattaa olla lyhennetty muoto sanasta ”Malachijah” (”Jahven sanansaattaja”) tai vastaavasta. Malakian kirjan 3:1 oli todennäköisesti sanaleikki Malakian nimen kanssa.

K: Kirjoittiko enkeli Malakian kirjan 1:1?

V: Sana ”Malakia” voi tarkoittaa sanansaattajaa. Kreikassa sanansaattajaa tarkoittava sana (angelos) tarkoittaa myös enkeliä. Malakian nimen lisäksi ei kuitenkaan ole mitään muuta näyttöä, joka tukisi ajatusta, että Malakia olisi ollut enkeli.

Jotkut varhaiskirkon kirjoittajat ajattelivat, että näin saattoi olla. En kuitenkaan pystynyt vahvistamaan tätä nikeneenikautista edeltävien kirkon kirjoittajien teoksissa, vaikka tutkin viittaukset 1. Klemensin kirjeessä, Diognetukselle osoitetussa kirjeessä, Justin Martyrin ja Tertullianuksen teoksissa. Tertullianus totesi teoksensa ”Vastaus juutalaisille” 9. luvussa, että monet Vanhan testamentin henkilöt olivat ”enkeleitä” sananlähettiläiden merkityksessä. Tertullianus ei kuitenkaan missään vaiheessa viittaa siihen, että he olisivat olleet muuta kuin tavallisia ihmisiä.

K: Oliko Malakian tehtävänä Mal 1:1:ssä rohkaista masentuneita juutalaisia, koska Haggain ja Sakarjan profetiat eivät olleet toteutuneet, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 670–671) väittää?

V: Ei ja ei. Malakian kirjan luvut 1–2 eivät ensisijaisesti ole tarkoitettu juutalaisten rohkaisemiseen. Ne ovat pikemminkin selittäviä ja osoittavat, että vilpillinen palvonta ei ole Jumalalle paljoa arvoista. Malakian kirjan luvut 3 ja 4 ovat sekä syyllisyyttä herättäviä että rohkaisevia, samoin kuin hieman pelottaviakin. Uudessa testamentissa Ilmestyskirjalla on samanlainen sävy.

Vaikka Haggain ja Sakarjan profetiat eivät olleet vielä toteutuneet Malakian aikana, sekä Kristusta edeltäneet ihmiset että nykypäivän ihmiset ovat tunnustaneet näiden profetioiden liittyvän Messiaaseen. Jotkut profetiat, kuten Sakarja 12–14, täyttyvät Kristuksen toisella tulemisella.

K: Miten Jumala rakasti Jaakobia ja vihasi Eesausta Mal 1:2–4:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Kyse on kansasta, ei yksittäisestä henkilöstä: Kontekstina ovat Edomin ”vuoret” ja ”perintöosa” (Malakia 1:3) sekä ”pahuuden maa ja kansa, johon Herra on ikuisesti vihastunut” (Malakia 1:4). Tämä kirjoitettiin kauan Eesauin kuoleman jälkeen.

Rakkauden asteet: Kyseessä on myös juutalainen kielikuvio, jota kutsutaan antiteettiseksi parallelismiksi. Tämä ei osoita vihaa Eesauin jälkeläisiä kohtaan, vaan eron siinä, kuinka paljon rakkautta annettiin Jaakobille ja kuinka vähän Eesauille. Katso keskustelua Roomalaiskirjeen 9:13 kohdasta, jos haluat lisätietoa siitä, että Jumalalla on ”oikeus” osoittaa erityistä rakkautta joillekin, jota Hän ei osoita toisille.

Sopimusehdot: Sanat ”rakkaus” ja ”viha” ovat esiintyneet tuon ajan sopimuksissa. On tiedossa ainakin kolme esimerkkiä, joissa ”rakkaus” ja ”viha” käytetään suzerainti-sopimuksissa tarkoittamaan ”valittua” ja ”hylättyä”. Tämä on yhdenmukaista Vanhan testamentin ”liiton rakkauden” käytön kanssa, joka tarkoittaa vasta toissijaisesti tunnetta ja ensisijaisesti valintaa.

K: Miksi Jumala Mal 1:4:ssä esti Eesauin jälkeläisiä (edomilaisia) jälleenrakentamasta?

V: Tämä oli osa Edomin kansan rangaistusta.

K: Miten uskovat Mal 1:6–8,12; 2:1:n mukaan toisinaan laiminlyövät Jumalan kunnioittamisen niin kuin heidän pitäisi?

V: He voivat jättää kunnioittamatta Jumalaa Isänä, Herrana ja Kuningasena ainakin neljällä tavalla.

Asenne: Maailma voi houkutella meidät kiittämättömyyteen. Voimme vain toimia mekaanisesti. Uskovat voivat laiminlyödä kiitollisuutta, kunnioitusta ja hartautta, ja he voivat epäillä Jumalan huolenpitoa. Uskovilla voi olla puutetta rakkaudesta Jumalaa ja muita kohtaan.

Sanat: He eivät ehkä kunnioita Jumalaa siinä, mitä he sanovat muille Hänestä. Sen lisäksi, että he sanovat nimenomaisesti pahoja asioita, heillä voi olla rento sävy, joka osoittaa kunnioittavan asenteen puutetta.

Teot: He eivät ehkä ole tottelevaisia ja tekevät asioita, joita Jumala ei halua heidän tekevän. Roomalaiskirjeen 14:23 mukaan kaikki, mitä ei tehdä uskosta, on syntiä.

Toimimattomuus: Uskovat voivat joko jättää tekemättä asioita, joita Jumala haluaa, tai tehdä asioita puolittaisesti. Jaakobin kirjeen 4:17 mukaan se, että joku tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta ei tee sitä, on synti.

K: Mitkä ovat Mal 1:10,13:n mukaan tapoja, joilla ihmiset nykyään sokeasti antavat Jumalalle kelvottomia uhreja?

V: Yksi ongelma on, kun tuntuu siltä, että teet Jumalalle palveluksen antamalla Hänelle jotain. Jumala on antanut sinulle kaiken, olet Hänelle velkaa kaiken, emmekä tee Jumalalle mitään palveluksia. Voimme kuitenkin tehdä asioita, jotka miellyttävät Häntä, ja rakastaa Häntä kuuliaisesti. Emme oikeastaan anna Jumalalle mitään; pikemminkin annamme Hänelle takaisin.

Toinen ongelma on ajatella, että Jumalalle on yhdentekevää, teetkö parhaasi, toiseksi parhaasi vai vain näennäisen ponnistuksen. Paitsi Jumala, myös muut huomaavat, kun teet asioita vain muodon vuoksi ja näennäisesti. Kun olet opetus- tai johtotehtävissä seurakunnassa tai palvelutyössä, voi olla tuskallisen ilmeistä, ettet ole todella sitoutunut Jumalaan, vaan teet asioita vain puolivillaisesti.

Kolmas ongelma, joka liittyy toiseen, on se, että teet kompromisseja siinä, mitä annat Jumalalle, vaikka Jumala ei sitä halua. Tuon ajan papit uhrasivat kaikki heille tuodut eläimet; loppujen lopuksi saatu liha oli samaa, ja kuka välittää siitä, mitä Jumala käski? Vastaavasti rahan hankkiminen kyseenalaisin keinoin, epärehellisten sanojen tai keinojen käyttäminen lahjoittajien saamiseksi lahjoittamaan sekä Jumalan sanan vastaisten asioiden sanominen siksi, että ihmiset haluavat kuulla juuri sitä, ovat kaikki kompromisseja johtajan kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan. Pidättäytyminen sanomasta sitä, mitä Jumala on sanonut, koska ihmiset eivät halua kuulla sitä, on myös kompromissi.

Jumala otti nämä kompromissit vakavasti. Jumala ei epäröinyt edes kirota omia pappejaan, kun he palvelivat Häntä vilpillisesti. Hän surmasi Elin kaksi poikaa 1. Samuelin kirjassa 2:22–36 ja 4:11.

K: Miksi Jumala meni Malakian kirjassa 1:10 niin pitkälle, että pyysi temppelin ovien sulkemista?

V: Jumala ei pelkästään jättänyt huomiotta puolittaista ja vilpillistä palvontaa ja uhrauksia; ne olivat Jumalalle ärsyttäviä.

K: Miksi Malakia mainitsi Mal 1:11:ssä pakanain palvonnan?

V: Tarkoituksena oli herättää huomiota.

1. Ensimmäinen hepreankielinen sana voidaan kääntää ”Kyllä, todellakin!”

2. Malakia sanoo, että näin tapahtuisi riippumatta siitä, noudattavatko juutalaiset papit käskyjä vai eivät.

3. Paitsi että pakanat palvoisivat Jumalaa, uhreja uhrattaisiin kaikkialla. Kaikki juutalaiset papit tiesivät, että tuohon aikaan uhreja sai uhrata vain ”heidän” temppelissään.

K: Milloin palvonta on Mal 1:13–14:n mukaan Jumalalle rasittavaa ja tylsää?

V: Kun palvonta on teennäistä, puolittaista tai tekopyhää, se ei ole tylsää vain niille, jotka teeskentelevät palvovan, vaan se voi olla tylsää myös Jumalalle.

K: Miten Jumala voisi Mal 2:3:ssa turmella heidän jälkeläisensä?

V: Kolmella tavalla.

Sato: Jumala saattoi estää viljelijöiden siemeniä kasvamasta hyvin, koska he eivät kiinnittäneet Jumalaan asianmukaista huomiota.

Lapset: Jumala voisi aiheuttaa heidän lastensa kuoleman, kuten Hän sai Daavidin ja Batseban ensimmäisen pojan kuolemaan 2. Samuelin kirjassa 12:14,18.

Yleisesti ottaen Jumala voisi saada heidän työnsä hedelmät menemään hukkaan heidän silmiensä edessä.

K: Miten Mal 2:6:ssa Levi vaelsi Jumalan kanssa totuudessa ja rauhassa, kun Levi ja Simeon pettivät kokonaisen kaupungin ja surmasivat sen asukkaat 1. Moos. 34:25:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Anteeksianto: Kun Jumala antaa jollekin anteeksi, Hän antaa anteeksi täysin ja katsoo, ettei syntiä ole koskaan tehty. Siksi paitsi Leeviä myös muita, kuten Daavidia, pidetään Jumalan silmissä vanhurskaina – ei siksi, etteivät he olisi tehneet syntiä, vaan siksi, että Jumala teki heidät vanhurskaiksi syntinsä jälkeen antamalla heille anteeksi ja puhdistamalla heidät.

Elämä: Kukaan, joka on Jumalan lapsi, ei jatka synnissä, kuten 1. Johanneksen kirjeen 3:6–9 sanoo.

K: Miten Mal 2:8:ssa mainitut valehtelevat papit ja saarnaajat saavat toiset kompastumaan?

V: Tekopyhät saarnaajat ja papit vaikuttavat muihin antamalla väärän kuvan siitä, että totuus ja kuuliaisuus eivät ole tärkeitä Jumalalle. He ovathan pappeja ja pääsevät tekosistaan kuin koira veräjästä – ainakin siihen asti, kunnes heidät tuomitaan.

Lisäksi ihmiset, jotka luottavat pappeihin Jumalan sijaan, kompastuvat, kun he näkevät papin kaatuvan.

K: Onko meillä Mal 2:8:n mukaan hyvä syy kompastua, kun näemme valehtelevia pappeja tai saarnaajia?

V: Ei. Varhaisilla kristityillä oli yhtä paljon tekosyitä kuin meillä nykyään, eikä heilläkään ollut hyviä tekosyitä.

Juudas Iskariot oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta, mutta hän oli varas (Joh. 12:6). Juudas, kuten muutkin, pystyi karkottamaan riivaajia ja saarnaamaan evankeliumia (Matt. 10:1, 7–8).

Isebel johti monia harhaan Ilm. 2:20–23:ssa.

Diotrefes oli seurakunnan johtaja, joka kieltäytyi tunnustamasta Johanneksen auktoriteettia (3. Johanneksen kirje 9–10).

Vääriä apostoleja ei tunnustanut Paavalin auktoriteettia 2. Korinttolaiskirjeen 11:5–7:ssä.

Jopa Pietari oli tekopyhä pakanien suhteen, kun Paavali vastusti häntä (Gal. 2:11–16).

Jopa Paavali ja Barnabas, Herraa rakastaneet lähetyssaarnaajat, riitelivät siitä, ottaisivatko he Markuksen mukaansa Apostolien teoissa 15:36–41. (Vaikka he ilmeisesti myöhemmin sopivatkin, kuten 2. Timoteuksen kirje 4:11 osoittaa.)

Tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan saisi saada meitä kompastumaan, jos uskomme, toivomme ja opetuksemme perustuvat Jumalaan, eivät ihmisiin. Vääriä opettajia on aina olemassa, mutta meidän ei tule kiinnittää heihin huomiota (2. Timoteuksen kirje 3:5), ja meidän tulee pysyä erossa laiskureista (2. Tessalonikalaiskirje 3:6) sekä niistä, jotka hylkäävät apostolien opetuksen (2. Tessalonikalaiskirje 3:14–15). Niistä ihmisistä, jotka saarnasivat todellista evankeliumia vilpillisesti, kateudesta ja riidasta johtuen, ja aiheuttivat Paavalille ongelmia, Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 1:15–18:ssa, että meidän tulisi iloita, koska he saarnasivat todellista evankeliumia.

K: Miksi Mal 2:9:ssä oli runollista oikeudenmukaisuutta, että Jumala teki turmeltuneista papeista halveksittavia muiden silmissä?

V: Turmeltuneet papit saivat Jumalan nimen häpeään muiden edessä, joten oli sopivaa, että muutkin pitivät pappeja halveksittavina. Turmeltuneet papit saivat toiset kompastumaan, ja jos heitä lopulta pidettiin halveksittavina, muut eivät kiinnittäisi heihin huomiota eivätkä kompastuisi enää.

K: Miten Jumala on tässä Mal 2:10:ssä meidän Isämme?

V: Jumala on meidän Isämme useammassa kuin yhdessä merkityksessä. Malakian kirjassa 2:10 mainitaan kuitenkin Jumala Luojana, joten siinä viitataan todennäköisesti Jumalaan kaikkien ihmisten Luojana.

Vaikka ”Isä” voisi viitata Jaakobiin juutalaisten esi-isänä, se viittaa todennäköisemmin Luojaamme.

K: Mitä ilmaisu ”vieraan jumalan tytär” tarkoittaa Mal 2:11:ssä?

V: Tämä runollinen ilmaisu tarkoittaa, että miehet menivät naimisiin naisten kanssa, jotka palvoivat epäjumalia. Hyvässä kristillisessä avioliitossa aviomies ja vaimo ovat ensisijaisesti omistautuneita Jumalalle ja vasta sen jälkeen toisilleen. Mutta kuvittele, että vaimo tai aviomies olisi ensisijaisesti omistautunut pakanajumalalleen ja vasta sen jälkeen puolisolleen. Uskovalle vaimolle tai aviomiehelle on vaikeaa jakaa puolisonsa toiveita ja iloja, kun niihin liittyy demonin tai epäjumalan palvonta. Meidän ei pitäisi ylipäätään mennä naimisiin epäuskoisten kanssa, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–16 sanoo. Mutta jos uskovainen on jo naimisissa epäuskoisen puolison kanssa, hänen ei pitäisi yrittää erota tästä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16 sanoo. Sen sijaan hänen tulisi yrittää tuoda puoliso Herran luo.

K: Pitäisikö Malakian kirjan 2:14–16 mukaan tuon ajan juutalaisten olla erottamatta vaimojaan, vai erottamaan pakanalliset vaimonsa, kuten Esran kirjan 10:11–44 antaa ymmärtää?

V: Malakia puhuu juutalaisista miehistä, jotka eroavat juutalaisista vaimoistaan ja menevät naimisiin pakanavaimojen kanssa.

K: Miksi Jumala vihaa avioeroa Malakian kirjassa 2:16?

V: Malakian kirjan 2. luku viittaa siihen, että syynä on se, että Jumala tarkoitti pariskunnan muodostavan [ja pysyvän] yhtenä. Aikuisten keskuudessa avioero aiheuttaa usein suurta sydänsuruja. Kuinka paljon vaikeampaa se voi sitten olla lapsille. 1. Korinttolaiskirjeen 7:14 mainitsee lapset yhtenä syynä siihen, miksi naisen tulisi pysyä naimisissa jopa epäuskoisen aviomiehen kanssa.

K: Miksi Mal 2:16:ssa avioero ja vaatteen peittäminen väkivallalla mainitaan tässä yhteydessä?

V: Vaikka avioero voi joskus johtaa väkivaltaan, useimmiten näin ei käy. Mutta avioerossa on usein kyse siitä, että ainakin toinen osapuoli etsii omaa mukavuuttaan, viihtyvyyttään tai mahdollisia tilaisuuksia (romanttisia tai muita) välittämättä lainkaan puolisolle, lapsille ja perheelle aiheutuvasta ahdistuksesta ja vahingosta. Samoin väkivaltainen asenne tarkoittaa oman edun tavoittelua ilman minkäänlaista huomiota muille aiheutuvasta vahingosta. Molemmat tapaukset ovat vastakohta rakkaudelle ja myötätunnalle muita kohtaan.

K: Miten joidenkin ihmisten sanat väsyttävät Jumalaa Mal 2:17:ssä?

V: Joihinkin rukouksiin Jumala vastaa ”ei”, koska ne eivät ole hyväksi meille tai muille. Toisiin rukouksiin Jumala on kuitenkin sanonut, ettei Hän vastaa lainkaan, ja nämä ilmeisesti vain väsyttävät Jumalaa. On ainakin neljätoista syytä, miksi Jumala ei toisinaan vastaa rukouksiin.

1. Ei, jotta emme tuhlaisi rahaa intohimoihimme. Jaakobin kirje 4:3

2. Pyynnöt on kohdistettava hyviin asioihin. Matteus 7:11

3. Niiden saaminen ei ole Jumalan tahto. Markus 14:36

4. Hän kuulee, mutta meidän on odotettava. Daniel 10:12–14

5. Rukouksemme ovat pelkkää turhaa toistoa. Matteus 6:7

6. Silti meidän on [mielekkäästi] jatkettava. Luuk. 11:5–10; 18:1–7

7. Tarvitsemme itsehillintää (1. Piet. 4:7), muuten olemme kaksimielisiä. Jaak. 1:7–8

8. Olemme tehneet syntiä, kuten avioeron. Malakian kirja 2:13–14

9. Me sivuutamme Jumalan ja Hänen lakinsa. Sakarja 7:13; Sananlaskut 28:9

10. Emme kuuntele köyhien huutoa. Sananlaskut 21:13

11. Emme ota vaimojamme huomioon. 1. Pietarin kirje 3:7

12. Jumala ei kuule meitä, jos palvomme edelleen epäjumalia. Hesekiel 8:8–18

13. Kätemme ovat veriset. Jesaja 1:15

14. Me vaalimme syntiä sydämissämme. Psalmi 66:18–19; tai olemme jumalattomia, Sananlaskut 15:29; Jesaja 59:1–3; tai käännämme korvamme kuuroiksi köyhille (Sananlaskut 21:13). Jumala ei kuule meitä, kun päätämme olla kuulematta Jumalaa. Sakarja 7:11–14.

K: Mal 3:1-3:ssa, keitä nämä sanansaattajat ovat?

V: Ensimmäinen sanansaattaja on Johannes Kastaja, kuten Matteuksen evankeliumin 11:10 ja Luukkaan evankeliumin 7:27 osoittavat. Myös Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) teoksessaan ”Häresioita vastaan”, kirja 3, luku 11, sanoo, että kyseessä oli Johannes Kastaja. Kun Herra on mainittu, liiton sanansaattaja on tässä Jeesus Kristus.

K: Oliko Jeesus Kristus Mal 3:1:ssä enkeli?

V: Ei, ei tavanomaisessa merkityksessä. Jeesus oli Jumalan sanansaattaja. Laajimmassa merkityksessä, koska enkeli on sanansaattaja, voitaisiin sanoa, että Jeesus toimi sanansaattajan/enkelin roolissa. Tavallisessa merkityksessä Jeesus ei kuitenkaan ole enkeli Heprealaiskirjeen 1:5,6 mukaan. Heprealaiskirjeen 2:16–17 osoittaa, että Jeesus otti ihmisluonnon, toisin kuin enkeliluonnon. Paavali sanoi Galatalaiskirjeen 4:14:ssä, että galatalaiset ottivat hänet vastaan ikään kuin hän olisi enkeli. Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut, että Jeesus olisi ollut muuta kuin ihminen.

K: Millä tavoin työntekijöitä ja leskiä voidaan Malakian kirjan 3:5 mukaan riistää?

V: Palkkatyötä tekevät työntekijät eroavat ihmisistä, joilla on niin paljon maata tai sijoituksia, etteivät he tarvitse päivittäistä työtä. Tässä on ainakin neljä asiaa, joita kannattaa pohtia.

1. Ajattele neuvottelutilannetta, jossa haluat ostaa jotain joltakulta, joka on epätoivoisessa tilanteessa. Saatat pystyä tinkimään hinnan alas, mutta missä vaiheessa et enää laskisi hintaa, vaikka epätoivoinen henkilö suostuisikin vastahakoisesti, koska silloin hyödyntäisit toista henkilöä? Joillakin ihmisillä ei ole tällaista rajaa. Voisit kysyä itseltäsi: jos Jumala näkee neuvottelusi (ja Hän näkee), ja jos muut kuulivat neuvottelustasi, missä vaiheessa he lakkaisivat pitämästä sinua hyvänä neuvottelijana ja alkaisivat pitää sinua sydämettömänä ja epäoikeudenmukaisena?

2. Joskus ihmiset käyttävät toisia hyväkseen pelon avulla. Luin eräästä maankaupasta, jossa tontilla sijaitsi rakenteellisesti vaarallinen talo. Myyjät tekivät hyvin selväksi, että tontilla oli talo, jossa ei voinut asua turvallisesti, vaan se oli purettava. Mutta ennen kuin kauppa saatiin päätökseen, syttyi tulipalo, joka poltti rappeutuneen talon täysin maan tasalle. Niinpä ostajan asianajaja vaati, että tontti oli myytävä halvemmalla, koska rappeutunutta taloa ei enää ollut olemassa. Se olisi joka tapauksessa purettu, mutta asianajaja pystyi käyttämään myyjien pelkoa hyväkseen ja saamaan heiltä epäoikeudenmukaisen edun.

3. Joskus tuote tai palvelu myydään sovitulla hinnalla, mutta kaupan jälkeen siihen lisätään monia maksuja, joista ostaja ei ollut tietoinen. Lisäksi monet sijoitusrahastot ilmoittavat vuosituottonsa, mutta ne ovat ennen kuluja. Joissakin rahastoissa kulut voivat viedä jopa 50 % voitoista. Väärää ei ollut se, mitä he sanoivat, vaan se, mitä he olivat piilottaneet ja jättäneet ilmoittamatta.

Toisaalta eräs ohjelmistourakoitsija teki tarjouksen työstä ja hävisi halvempaa tarjousta tehneelle kilpailijalle. Niinpä hän teki uuden tarjouksen koko työstä vain yhdellä dollarilla. Hän päätyi saamaan hyvän voiton kyseisen asiakkaan työstä, koska muutospyyntöjä tuli paljon. On täysin hyväksyttävää, että palveluista peritään maksuja ja että muutospyynnöt tuottavat voittoa. Ne tulisi kuitenkin ilmoittaa potentiaalisille ostajille etukäteen, eikä niitä saisi lisätä salaa myöhemmin.

4. Muinaisessa maailmassa suuri osa työstä oli ruumiillista työtä. Vaikka joissakin ammateissa, kuten kudonnassa, näin ei ollut, leskellä ei välttämättä ollut miestä puolustamassa häntä, jos häntä riistettiin tai hänen palkkaansa pidätettiin. Aina kun olet tilanteessa, jossa voit käyttää jotakuta hyväksi vain siksi, että pääset siitä kuin koira veräjästä, muista, että Jumala tarkkailee sinua, ja sinun on annettava tili kaikesta, mitä olet tehnyt, ja kaikesta, mitä olet pidättänyt.

K: Osoittaako Mal 3:6, että Jumala antaa aina uusia ilmoituksia ja pyhiä kirjoituksia, kuten jotkut mormonit väittävät?

V: Kirjan *When Cultists Ask* sivun 90 mukaan Van Gordonin kaltaiset mormonit väittävät, että koska Jumala ei muutu ja koska Jumala on kerran käyttänyt ilmoitusta ja uusia pyhiä kirjoituksia, Jumala tekee niin aina.

Loogisesti ajateltuna ei pidä sekoittaa Jumalan menetelmiä, jotka voivat muuttua, itse Jumalaan, joka on muuttumaton.

Yksi Jumalan keskeisistä ominaisuuksista on, että Hän ei valehtele (4. Mooseksen kirja 23:19; Heprealaiskirje 6:18), eikä Jumala ole ristiriidassa itsensä kanssa. Jotkut mormonien profeetat ovat kuitenkin esittäneet hyvin outoja opetuksia. Esimerkiksi Brigham Young saarnasi, että Aadam on meidän Jumalamme ja Isämme, ainoa Jumala, jonka kanssa meillä on tekemistä (Journal of Discourses, osa 1, s. 50–51). Ei pidä yrittää perustella outoja opetuksia, kuten Brigham Youngin opetuksia, piiloutumalla ajatukseen, että Jumalan on muututtava.

K: Miten ihmiset voivat Mal 3:8–10:n mukaan ryöstää kaikkitietävän, kaikkivaltiaan Jumalan?

V: On selvää, että Jumalalta ei voitaisi ”ryöstää” Hänelle kuuluvaa ylistystä, kunniaa ja uhrauksia, ellei Hän itse sallisi sitä antamalla meille vapauden valita niin tehdä.

Jumalaa ei kuitenkaan voi pilkata, eikä kukaan lopulta pääse rangaistuksetta.

K: Pitäisikö uskovien nykyään maksaa kymmenykset rahastaan (Mal 3:10)?

V: Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen kristittyjä johtaa Henki, ei laki (Gal. 5:18; ks. myös Kol. 2:14), joten meillä ei ole ”sääntöä”, jonka mukaan meidän pitäisi antaa tarkalleen kymmenen prosenttia. Koska olemme kuitenkin omistaneet elämämme Kristukselle, monet kristityt antavat enemmän kuin kymmenen prosenttia – ei säännön vuoksi, vaan rakkaudesta ja kiitollisuudesta Kristusta kohtaan. Tavallaan ”kymmenen prosenttia” määrittelee anteliaisuuden perustan.

K: Opettaako Mal 3:10, että kymmenysten antaminen tuottaa meille aina taloudellista hyötyä tässä elämässä?

V: Ei. Saatamme päätyä yhtä aineellisesti varakkaiksi kuin Jeesus, Paavali ja muut apostolit. Kukaan heistä ei omistanut mainittavaa aineellista varallisuutta. Katso laajempi vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 351–352.

K: Miksi jotkut ajattelevat Mal 3:14:n perusteella, että Jumalan palveleminen on turhaa?

V: Maallisesta näkökulmasta katsottuna Jumalan palveleminen on usein taloudellisesti typerää ja fyysisesti vaarallista. Silti 1. Korinttolaiskirjeen 1:18–26 mukaan Jumalan viisaus on maailmalle hulluutta. Ikuisesta näkökulmasta katsottuna Jumalan palveleminen on viisain pitkän aikavälin sijoitus tulevaisuuteen, jonka ihminen voi tehdä.

Toinen seikka on, että on turhaa palvella Jumalaa puolittaisesti. Kuten Jaakobin kirjeen 1:6–8 sanoo, kaksimielinen ei saa mitään Herralta.

K: Opetetaanko Malakian kirjan 4:1 ja Aamosin kirjan 2:9 kohdissa tuhoa, kuten jotkut seitsemännen päivän adventistit väittävät?

V: Ei. Malakian kirjan 4:1 mukaan ylimieliset ja kaikki pahantekijät tulevat olemaan kuin oljet, ja ”heille ei jää juurta eikä oksaa”. Oksien puuttuminen tarkoittaa jälkeläisten puuttumista, ja juuren puuttuminen tarkoittaa, että heidät tuhotaan niin, etteivät he voi enää koskaan kasvaa. Samoin kun Aamoksen kirjan 2:9 sanoo, että amorilaiset tuhottiin, se tarkoittaa vain, että heidät tapettiin, eikä siinä mainita mitään kuolemanjälkeisestä ajasta.

K: Miten Mal 4:2:ssa oikeudenmukaisuuden aurinko nousee ja tuo parannuksen siivillään?

V: Tällä kauniilla runollisella ilmaisulla on kaksi merkitystä.

Yksilötasolla Jumala antaa heille anteeksi heidän syntinsä ja parantaa heidät heidän vääryydestään.

Yhteisönä, kun Jumalan kansa kääntyy Hänen puoleensa, Jumala parantaa heidän maansa, kuten Hän lupasi 2. Aikakirjojen 7:14:ssä.

K: Milloin ja miten uskovat Mal 4:3:n mukaan polkevat jumalattomat?

V: Juudaksen kirjeen 14–15 jakeissa sanotaan, että kun Kristus palaa voittoisasti, Hän tulee lukemattomien pyhiensä kanssa. Kuitenkaan Malakian kirjan 4:3 eikä Juudaksen kirjeessä sanota, että uskovat tappaisivat ketään. Malakian kirjan 4:3 sanoo yksinkertaisesti, että jumalattomat ”tulevat olemaan tuhkaa jalkojenne alla”.

K: Kuka on tämä Elia Malakian kirjassa 4:5–6?

V: Tämä on Johannes Kastaja, kuten Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvuissa 11:14 ja 17:12–13.

K: Miten Mal 4:5–6:ssa lapset kääntyivät isiensä puoleen ja isät lastensa puoleen?

V: Tämä tapahtui, kun monet ihmiset tekivät parannuksen kuultuaan Johannes Kastajan sanoman. Ihmiset palasivat jumalisten esi-isiensä tapoihin ja opettivat lapsiaan tekemään samoin.

Valitettavasti kaikki eivät kuunnelleet Johannes Kastajaa, kuten Luuk. 7:29–35 osoittaa.

K: Viittaako Mal 4:5–6 kuolleiden puolesta tapahtuvaan kasteeseen, kuten mormonien apostoli James Talmage väitti teoksessaan The Vitality of Mormonism, s. 71?

V: Ei, kolmesta syystä.

1. Tämä jae ei viittaa kasteeseen, kuolleisiin tai mihinkään sakramenttiin tai toimitukseen. Sen sijaan se viittaa Johannes Kastajaan, joka toimi Jeesuksen edelläkävijänä ja käänsi kansan takaisin Jumalan puoleen.

2. Kukaan, ei mormonit eivätkä muut, ole löytäneet historiasta mitään todisteita kuolleiden puolesta tapahtuvasta kasteesta, ennen kuin eräs väärä uskonnollinen ryhmä nimeltä kerintialaiset harjoitti sitä Paavalin aikoina.

3. On vaikea uskoa, että edes mormonit pitäisivät tätä kuolleiden puolesta suoritettuna kasteena. Mormonien mielestä kuolleiden puolesta suoritettu kaste on salainen seremonia, jota vain temppelimormonit saavat seurata. Johannes teki tätä avoimesti, ja epäilevät fariseukset ja kirjanoppineet tulivat ja menivät, kun Johannes kastoi.

K: Mitkä ovat Malin kirjassa mainitut varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) Kuolleenmeren kääröistä löytyy kaksi kappaletta 12 profeetan kirjasta, nimeltään 4Q76 (=4QXIIa) ja 4Q78 (=4QXIIc). (The Dead Sea Scrolls Translated, s. 478–479)

4Q76 sisältää Malakian kirjan 2:10–17; 3:1–24

4Q78 sisältää Malakian kirjan 3:6–7?

Nahal Heverin käärö ja Wadi Murabba’atin käärö eivät sisällä Malakian kirjaa.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat Malakian kirjan jakeet: 2:10–17; 3:1–24. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Malakian kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat sijoitettiin Jesajan kirjan eteen. Malakian kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Myös Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Malakian kirjan kokonaisuudessaan. Se alkaa samalta sivulta, jolla Sakarjan kirja päättyy.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Malakian kirjaan?

V: Seuraavat esinikeneiset kirjoittajat viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Malakian jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa puolet Malakian kirjasta 3:1 teoksessaan 1. Klemens, osa 1, luku 23, s. 11

Kirje Diognetukselle (n. 130–200 jKr.) 7. luku, s. 27 lainaa Malakian kirjan 3:2 mainitsematta lähdettä.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa Malakian kirjan 1:10 jne. teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luvut 28 ja 41, sivut 208 ja 215

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) mainitsee Elian tulevan ennen Herran suurta ja kauheaa päivää ja katsoo tämän virheellisesti Sakarjan kirjoitukseksi. ”Keskustelu juutalaisen Tryfon kanssa”, luku 49, s. 219

Justin Martyr mainitsee sen, mitä Malakia kirjoitti Pyhissä kirjoituksissa teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfon kanssa”, luku 117, s. 258

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta ”Otteiden kirja”, osa 8, s. 759

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) lainaa Mal 4:1 sanoilla ”profeetta Malakia ennusti” teoksessaan ”Teofilus Autolykokselle”, kirja 2, luku 37, s. 110

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa teoksessaan ”Häresioita vastaan”, kirja 4, luku 10, Mal. 3:10.

Aleksandrian Klemens lainaa Malakian kirjan 1:10, 11, 14 sanoilla ”profeetta Malakia” teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 4. kirjan 14. luvussa, s. 475. Hän lainaa myös Malakian kirjan 2:17 sanoilla ”Malakia” teoksessaan *Stromata* 3. kirjan 4. luvussa, s. 388

Tertullianus (198–220 jKr.) toteaa, että Malakian kirjan 4:2–3 on peräisin Malakialta. Teoksessa ”Lihan ylösnousemuksesta”, luku 31, s. 567

Hippolytos (225–235/6 jKr.) lainaa Malakian kirjan 4:2 kohdan sanoen, että se on ”Malakian suusta” teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 61, s. 217

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Malakian kirjan 3:6:ta sanoen, että se on peräisin Malakialta. Origenes: ”Celsusta vastaan”, luku 62, s. 602

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Malakian kirjan 2:5–7 kohdan sanoilla ”Malakiassa” teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, toinen kirja, luku 5, s. 517. Muissa kohdissa hän lainaa Malakian kirjan 1:14; 2:1–2; 2:10; 4:1–2 ja muita jakeita.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Myös profeetta Malakia todistaa, että Häntä kutsutaan Auringoksi, kun hän sanoo: ’Mutta teille, jotka pelkäätte Herran nimeä, nousee vanhurskauden Aurinko, ja Hänen siivissään on parannus.’” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 4, luku 35, s. 457

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Malakian kirjan 2:5:tä sanoilla ”Malakiassa” teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, kolmas luku, 20, s. 541.

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Malakian kirjan 2:10 (Septuagintasta) sanoilla ”profeetan kautta”. Teoksessa ”Dialogit todellisesta uskosta”, toinen osa, luku c, s. 104

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Malakian kirjan 4:6:een, jota siteerataan myös Luukkaan evankeliumin 1:17:ssä, teoksessaan ”Psalmeja koskeva puhe”, luku 1, s. 394.

Aleksandriaan Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa Mal 3:6:ta sanoilla ”profeetan mukaan” teoksessaan ”Kirjeet arianilaisesta harhaopista”, kirje 2, luku 3, s. 298

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) lainaa Mal 1:10,11:tä Malakian sanoina teoksessaan Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 11, s. 109. Hän lainaa myös samat jakeet Malakian sanoina teoksessaan Jumalallisten instituutioiden tiivistelmä, luku 48, s. 242

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Aphrahat Syyrialainen (337–345 jKr.)

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Efraim Syyrialainen (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Malakian kirjan 3:1–3,5 profeetta Malakian sanoina luennossa 15, luku 2, s. 104

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

Nazianzenin Gregorius (330–391 jKr.)

Syyrialainen Askelkirja (Liber Graduum) (350–400 jKr.) viittaa Malakiaan Malakian nimissä. ”Jotta voisitte olla varmoja siitä, että asia on näin, Malakian kirjassa on kirjoitettu seuraavasti: ’Minä hylkään uhrauksenne, sillä olen ollut todistajana teidän ja nuoruutenne naisten keskuudessa siitä, että olette olleet uskottomia niille, jotka ovat teidän liiton naisia. Mutta minä olen teille uskollinen.’” Memra 22, luku 19, s. 268

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.)

Kääntäjä Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (-407 jKr.) lainaa Malakian kirjan 3:2–3 Malakian sanoina. Osa 9, Kirjeet langenneelle Teodorokselle, luku 12, s. 101

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven [Joosuan] poikaa, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) kirjoitti kokonaisen kommentaarin Malakian kirjasta.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee Haggain, Sakarjan ja Malakian teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 35, s. 380, ja kirja 18, luku 36, s. 382

Semi-pelagialainen Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Sokrateen ”Kirkkohistoria” (n. 400–439 jKr.)

K: Mitkä ovat Malakian kirjassa joitakin käännöseroja heprealaisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä eroista heprealaisen masoreettisen tekstin (lueteltu ensimmäisenä) ja kreikkalaisen Septuagintan (lueteltu toisena) välillä, ellei toisin mainita.

Mal 1:1 Malakian nimi ”minun sanansaattajani” (masoreettinen teksti) vs. ”Hänen sanansaattajansa” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen teoksessaan ”Kommentaari Malakian kirjaan”, luku 1, s. 398)

Mal 1:1 lisäys: ”Ottakaa se, pyydän, sydämeenne.”

Mal 1:3 ”teki hänen vuorensa autiomaaksi ja hänen perintöosansa erämaan sakaaleille” vs. ”tuhoasi hänen rajansa ja teki hänen perintöosansa erämaan asuinpaikoiksi”.

Mal 1:4 ”pahuuden alue” vs. ”pahuuden rajat”

Mal 1:5 ”rajan ulkopuolella” vs. ”rajoilla”

Mal 1:7 ”saastuttaneet teidät” vs. ”saastuttaneet sen”

Mal 1:7 ”Herran pöytä on halveksittu” vs. ”Herran pöytä on saastunut, ja te olette halveksineet sitä, mikä sille on asetettu.”

Mal 1:10 ”kuka teidän joukossanne sulkee ovet, jotta ette sytyttäisi tulta minun alttarilleni turhaan!” vs. ”Sillä jopa teidän joukossanne ovet suljetaan, eikä kukaan sytytä tulta minun alttarilleni turhaan”

Mal 1:11 ”Sillä idästä länteen asti minun nimeni on suuri kansojen keskuudessa, ja kaikkialla uhrataan suitsuketta minun nimelleni sekä puhdasta ruokauhria. Sillä minun nimeni on suuri kansojen keskuudessa, sanoo Herra Sebaot.” vs. ”Sillä auringon noususta sen laskuun asti minun nimeni on kunnioitettu pakanakansojen keskuudessa; ja joka paikassa uhrataan suitsuketta minun nimelleni ja puhdasta uhria; sillä minun nimeni on suuri pakanakansojen keskuudessa, sanoo Herra Sebaot.” (Septuaginta) vs. ”Auringon noususta sen laskuun asti minun nimeni on tullut tunnetuksi kaikkien kansojen keskuudessa, sanoo Herra Sebaot; ja joka paikassa he uhraavat puhdasta uhrausta minun nimelleni” (Tertullianus (198–220 jKr.) Vastaus juutalaisille, luku 5, sekä Marcionia vastaan, kirja 3, luku 22 ja kirja 4, luku 2)

Mal 1:12 ”ja sen hedelmä, Hänen ruokansa” vs. ”ja sen ruoka”

Mal 1:13 ”ryöstösaalis” vs. ”repimät uhrit”

Mal 1:13 ”ja te tuotte” vs. ”jos sitten tuotte”

Mal 1:14 ”mutta kirottu olkoon pettäjä” vs. ”kirottu olkoon se mies, jolla oli valta”

Mal 1:14 ”minun nimeäni on pelättävä” vs. ”minun nimeni on kunniakas”

Mal 2:3 ”ja hän vie teidät sinne” (masoreettinen teksti) vs. ”ja minä karkotan teidät pois minun kasvojeni edestä” (Septuaginta, syyriankielinen käännös)

Mal 2:3 ”Hän vie teidät sinne” vs. ”Minä vien teidät pois minun luotani” (Septuaginta ja syyriankielinen)

Mal 2:12 ”herättää tai vastata” vs. ”todistaa tai vastata”

Mal 2:12 ”herätä” vs. ”kohti/kunnes”

Mal 3:1 ”raivaa tie” vs. ”tutki tie”

Mal 3:9 ”kiroaminen” (masoreettinen teksti) vs. ”tuijottaminen” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen teoksessaan Kommentaari Malakian kirjaan, luku 3, s. 419)

Mal 4:2–3 ”…Ja te lähdette ulos ja hyppitte kuin vasikat navetasta. Ja te tallatte jumalattomat jalkoihinne…” vs. ”…ja te lähdette ulos ja hyppitte kuin nuoret vasikat, jotka on vapautettu siteistään. Ja te tallatte jumalattomat jalkoihinne;” (Septuaginta) vs. ”Te lähdette” (sanoo Malakia), ”haudoistanne kuin nuoret vasikat, jotka on vapautettu siteistään, ja te tallatte vihollisianne.” (Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessa Lihan ylösnousemuksesta, luku 31). Katso myös Justin Martyrin teos ”Keskustelu Tryphon kanssa” (kirjoitettu n. 138–165 jKr.) luku 117 sekä Lyonin Irenaeuksen (182–188 jKr.) teos ”Häresioita vastaan”, kirja 4, luku 17.

Huomaa, että heprealaisessa Raamatussa se, mitä kristityt kutsuvat Malakian kirjan 4:1–6:ksi, on juutalaisten mielestä Malakian kirjan 3:19–24.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible