< Raamatunkysymys Markuksen evankeliumista

Kysymykset, jotka koskevat useampaa kuin yhtä evankeliumia, käsitellään siinä evankeliumissa, jossa ne esiintyvät, tai muuten evankeliumiosassa.

K: Mitkä ovat Markuksen evankeliumin erityispiirteitä?

V: Markus on toiminnan evankeliumi. Markus käyttää usein sanaa ”heti”. Se korostaa Kristusta palvelijana. Hän paransi, ruokki, ajoi ulos riivaajia ja antoi henkensä lunnaaksi monien puolesta. Markuksen evankeliumissa on kirjattu kolmetoista ihmettä. Kristus on yksinkertaisten ihmisten toivo. Keskeinen kohta on Markus 10:45.

Kielenkäytön osalta jotkut näkevät yhtäläisyyksiä Pietarin ja Markuksen sanoissa. Markus oli itse asiassa Pietarin tulkki. Markuksen evankeliumissa on evankeliumien yksinkertaisin sanasto.

Yhtäläisyyksien osalta noin 90 % Markuksen evankeliumin jakeista löytyy jossain muodossa myös Matteuksen evankeliumista.

Väärien uskontojen osalta Markus 1:9–11 sekä Matteus 3:16–17 ovat hyviä kohtia, joilla voidaan osoittaa ykseyden helluntailaisille, että Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole identtisiä eivätkä pelkästään yhden henkilön kolme ”muotoa”.

K: Mitä tiedämme Markuksesta henkilönä Markuksen evankeliumissa?

V: Markus oli Pietarin tulkki, joten Markuksen evankeliumia voitaisiin tietyssä mielessä kutsua ”Pietarin evankeliumiksi”. Markus itse oli kuitenkin todennäköisesti silminnäkijä, ja olemme siitä kohtuullisen varmoja sellaisen yksityiskohdan perusteella, jota kukaan muu ei olisi huomannut. Markus 14:51 kertoo Getsemanen puutarhassa olleesta nuoresta miehestä, joka pakeni alastomana. Myös varhaiskristityt tunnistivat Markuksen tämän evankeliumin kirjoittajaksi.

Markuksen evankeliumissa on enemmän latinalaisia sanoja kuin muissa evankeliumeissa, kuten census, denarius, legion ja praetorium. Markus on latinalainen nimi, kun taas Johannes on heprealainen nimi. Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 99) todetaan, että Markuksen evankeliumin kohdissa 5:9, 6:27, 12:15, 42 sekä 15:16, 39 on käytetty latinalaisia termejä kreikkalaisten vastineiden sijaan. Kahdessa lauseessa, Markuksen evankeliumin 3:6 ja 14:65, Markus käyttää latinalaista eikä kreikkalaista rakennetta, ikään kuin latina olisi ollut hänen äidinkielensä ja hän olisi oppinut kreikan vasta myöhemmin. Markuksen evankeliumin kohdissa 6:48 ja 13:35 käytetään roomalaista aikamääritystä. Arameankieliset ilmaisut on käännetty kreikaksi kohdissa 3:17; 5:41; 7:11,34; 9:43; 10:46; 14:36; 15:22,34.

K: Miksi Markuksen evankeliumissa ei ole sukuluetteloa, kuten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa?

V: Markuksen kirjoittamisen tarkoitukset näyttävät olevan jonkin verran erilaiset kuin Matteuksen ja Luukkaan.

Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu enemmän juutalaisille, jotka korostivat sukuluetteloa, ja Matteus korostaa Kristusta kuninkaana, ja sukuluettelo on tärkeä kuninkaille.

Markus korostaa, että Kristus oli palvelija, ja painottaa Hänen tekojaan ja palvelutyötään.

Luukas korosti Jeesuksen ihmisyyttä, ja hänen evankeliuminsa on epäilemättä kirjoitettu enemmän kreikkalaiselle yleisölle. Luukas on tallentanut eniten vertauksia.

Johannes korostaa Jeesusta Jumalana ja keskittyy seitsemään merkkiin, jotka Jeesus teki.

K: Markuksen käyttämä sana ”heti” antaa vaikutelman, että Jeesuksen palvelutyö kesti vain muutaman kuukauden, Markuksen evankeliumin 2. luvun sadonkorjuun aikana tapahtuneesta viljan poimimisesta 11. luvun pääsiäiseen asti. Jesus, Interrupted, s. 42

V: Olen lukenut kaiken kristillisen esinikäänisen kirjallisuuden kahta kirjaa lukuun ottamatta sekä suuren osan säilyneestä gnostilaisesta ja ebionilaisesta kirjallisuudesta, enkä löytänyt yhtäkään esinikäänistä kirjailijaa – kristittyä tai gnostilaista – joka olisi katsonut, että Markus olisi viitannut Jeesuksen palvelutyön kestäneen vain muutaman kuukauden. Tutkijoiden tulisi varoa lukemasta omia innovatiivisia teorioitaan muinaisiin kirjoituksiin. Olen varma, että eri ihmiset voivat löytää kaikenlaisia vaikutelmia Raamatusta, jos he vain yrittävät tarpeeksi kovasti.

K: Lisääkö Markus tässä kohdassa (Mk 1:2) jotain Malakian kirjan 3:1:een?

V: Markus parafraasi Malakiaa juuri ennen kuin hän viittaa Jesajaan.

Masoreettisessa tekstissä Malakian kirjan 3:1 kuuluu: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän raivaa tien minun edelläni…” (Greenin kirjaimellinen käännös)

Septuagintassa Malakian kirjan 3:1 kuuluu: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän tarkastaa tien edessäni…” (Sir Lancelot C.L. Brenton)

Markuksen evankeliumin 1:2 sanoo: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani sinun kasvojesi eteen, joka valmistelee sinun tiesi sinun edessäsi.” (Greenin kirjaimellinen käännös) Huomaa lisäys ”sinun kasvojesi eteen” ja ”sinun/sinä” sijaan ”minun/minä”.

Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Markus muutti pronomineja, mikä ei tässä yhteydessä muuta merkitystä.

2. Koska ”minun edessäni” on viimeinen lause, ”sinun kasvojesi edessä” -lisäyksen lisääminen toistavan korostuksen vuoksi ei myöskään muuta merkitystä.

K: Sanotaanko Mk 1:2:ssa ”profeetoissa” vai ”profeetta Jesajassa”?

V: Tässä kohdassa on käsikirjoitusvariantti.

”Profeettojen kirjoissa” esiintyy seuraavissa käsikirjoituksissa: Alexandrinus, syyrialainen, bohairilainen koptilainen, armenialainen, etiopialainen, Irenaeus ja muut käsikirjoitukset. Mikä tärkeintä, Bysantin lektionaari sanoo samoin.

”Profeetta Jesajan kirjassa” tai ”Jesajan profeetassa” esiintyy useimmissa muissa käsikirjoituksissa, mukaan lukien Sinaiticus, Vaticanus, sahidinen koptinkielinen käsikirjoitus, goottilainen käsikirjoitus, Bezae Cantabrigiensis jne., joissa mainitaan Jesaja. Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa (Aland ym., 3. painos) tälle vaihtelulle on annettu epävarmuusluokka ”A”, mikä tarkoittaa, että ”teksti on käytännössä varma” siitä, että Jesaja mainittiin.

Tämä on mielenkiintoinen kohta, jossa Textus Receptus poikkeaa bysanttilaisesta tekstiperheestä, vaikka KJV ja NKJV noudattavatkin Textus Receptusta.

K: Sanoiko Jesaja kaiken tämän Mark. 1:2:ssa?

V: Ei, tässä luetellaan kolme profetiaa (2. Moos. 23:20 (LXX), Mal. 3:1 (masoreettinen teksti) ja Jes. 40:3 (LXX)). Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 102, todetaan, että tämä heijastaa yleistä käytäntöä siteerata useita kohtia, joilla on yhteinen teema. Jokaisessa profetiassa yhdistyvät toiveikas odotus edelläkävijästä ja varoitus, jos häntä ei kuunnella. Tätä kutsutaan ”todistusten ketjuksi”.

K: Mitkä ovat erot näiden Vanhan testamentin jakeiden välillä Mark. 1:2:ssa, kun verrataan masoreettista tekstiä ja Septuaginta-käännöstä (LXX)?

V: Markus 1:2 on kolmen jakeen muodostama todistusketju (jota kutsutaan myös yhdistelmäksi).

2. Mooseksen kirjan 23:20 sanoo Masoreettisessa tekstissä: ”Katso, minä lähetän enkelin edelläsi vartioimaan sinua matkalla ja viemään sinut paikkaan, jonka olen valmistanut.” Septuaginta-käännöksessä (LXX) sanotaan: ”Ja katso, minä lähetän enkelini edelläsi, jotta hän veisi sinut maahan, jonka olen valmistanut sinulle.”

Malakian kirjan 3:1 sanotaan masoreettisessa tekstissä: ”raivaa tie”, kun taas Septuaginta-käännöksessä (LXX) sanotaan: ”tutki tie”.

Jesaja 40:3 masoreettisessa tekstissä kuuluu: ”se, joka huutaa … suoraan autiomaassa pääväylän”. Septuagintan käännöksessä (LXX) sanotaan: ”joku, joka huutaa … suorat polut”.

Heprealainen käännös on otettu Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation. Septuaginta-käännös on peräisin Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ”syntien anteeksianto” Mark. 1:4:ssä?

V: Syntien anteeksianto on sama asia kuin syntien anteeksiantaminen. Ennen Jeesuksen aikaa israelilaiset suorittivat toistuvia rituaalisia pesuja puhdistautuakseen. Jerusalemissa oli monia ”mikvoja”, jotka olivat seremoniallisia pesualtaita. Juutalaiset suorittivat myös kertaluonteisia ”kasteita” pakanakäännynnäisille heidän pakanallisen epäpuhtautensa pois pesemiseksi. Vesikaste on jotain, mitä teemme pelastuksemme merkkinä. Se on myös lupaus hyvästä omastatunnosta Jumalaa kohtaan (1. Piet. 3:21).

Katso laajempi vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 404–406.

K: Koska kaste oli tarkoitettu syntien anteeksiantamiseksi (Mark. 1:4,9 ja Luuk. 3:3), miksi Jeesus kastettiin, kun hän oli synnitön (Hepr. 4:15; 2. Kor. 5:21; Joh. 8:46 ja 1. Piet. 1:19)?

V: Johannes Kastajalla oli ilmeisesti sama kysymys mielessään, kun hän kysyi Jeesukselta, miksi tämä kastettiin (Matt. 3:14). Jeesus viittasi vastaukseen Matt. 3:15–16:ssa. Jeesus ei sanonut, että Hän itse kastettiin syntien anteeksiantamiseksi, vaan Hän sanoi, että se tehtiin ”kaiken vanhurskauden täyttämiseksi”. Meidän on seurattava Kristuksen esimerkkiä, ja Kristus kastettiin.

K: Markuksen evankeliumin 1:5:ssä sanotaan, että koko Juudean maa lähti katsomaan Johannes Kastajaa. Tarkoittaako se kaikkia?

V: Ei. Siinä ei sanota jokaista yksittäistä henkilöä, vaan tarkoitetaan, että monet ihmiset Juudean eri osista lähtivät katsomaan Johannes Kastajaa.

K: Kuinka Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä (Mark. 1:8)?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Kun ihminen katuu ja uskoo Kristukseen, hän uudistuu Kristuksessa ja kastetaan Pyhällä Hengellä.

2. Silloin Pyhä Henki asuu hänessä.

3. Kaikilla kristityillä on Pyhä Henki. (Roomalaiskirje 8:10, 11, 15)

4. Pyhän Hengen saaminen tapahtuu ennen vesikastetta, kuten Apostolien teot 10:44–48 osoittaa.

K: Koska Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa (Mark. 1:10), osoittaako tämä, että Pyhä Henki ei ole henkilö, kuten Jehovan todistajat saattavat ajatella?

V: Ei. Kyky ilmestyä kyyhkysen muodossa ei millään tavoin rajoita Pyhän Hengen älykkyyttä, tunteita tai muita ominaisuuksia. Vastaavasti Vanhan testamentin aikana se, että Jumala ilmestyi palavana pensasena, ei millään tavoin vähentänyt Jumalan suuruutta.

K: Miksi Pyhä Henki lähetti Jeesuksen Mark. 1:12:n mukaan erämaahan koeteltavaksi?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ehkä tämä asia piti hoitaa, ennen kuin Jeesus saattoi aloittaa palvelutyönsä. Jos olet kristitty, onko sinulla kiusauksia, joista sinun on jatkuvasti voitettava, ennen kuin Jumala voi käyttää sinua suuremmalla tavalla?

K: Onko Mark. 1:14:ssä mainittu ”Jumalan valtakunnan evankeliumi” sama asia kuin ”Kristuksen evankeliumi”?

V: Kyllä, paitsi että tuolloin Jeesus ei vielä saarnannut kuolemastaan, ylösnousemuksestaan eikä toisesta tulemisestaan. Jeesus siis saarnasi tässä osan lopullisesta sanomastaan.

K: Miksi Markus aloitti Mark. 1:14–15:ssä Galilean palvelutyöstä ohittaen ensimmäisen Juudean palvelutyön, josta kerrotaan Joh. 1:1–4:54:ssä?

V: Jeesus aloitti palvelutyönsä Galileassa. Joh. 1:43–2:12 sijoittuu Galileaan. Joh. 2:13–4:3 sijoittuu Juudeaan, ja Joh. 4:4–42 Samariaan. Markus ei kirjanut näitä osia. Vaikka Markus ei kerro syytä, voi olla, että Markus ei ollut Jeesuksen seurassa palvelutyön alkuvaiheessa eikä kirjanut ylös sitä, mitä Pietari sanoi siitä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Galilea oli vain 30 mailia leveä ja 60 mailia pitkä. Vertailun vuoksi Galilea on hieman suurempi kuin Rhode Islandin osavaltio (37 mailia leveä ja 48 mailia pitkä) ja Luxemburg (35 mailia leveä ja 57 mailia pitkä).

K: Miten Jumalan valtakunta saattoi olla lähellä (Mk 1:15)?

V: Jumalan valtakunta oli lähellä, se on täällä meissä ja se tulee.

Oli lähellä: Jeesus on kuninkaiden kuningas, ja siellä missä Hän on, voidaan sanoa Jumalan valtakunnan olevan lähellä.
On täällä meissä: Jumalan valtakunta on nykyään uskovien sisällä. Se ei kuitenkaan ole ilmestynyt missään näkyvässä muodossa maan päälle. Kristukseen uskovasta on tullut Jumalan valtakunnan kansalainen.

Tulee: Jumalan valtakunta ei toteudu näkyvästi tässä maailmassa, ennen kuin Messias palaa ja perustaa valtakuntansa maan päälle.

K: Miten opetuslasten voittaminen on kalastuksen kaltaista Mark. 1:16–18:ssa?

V: Molemmat ovat taidetta. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä, taitoa, arvostelukykyä, sinnikkyyttä ja hiljaisuutta. Hiljaisuus tarkoittaa, että asetat itsesi taustalle ja Kristuksen etualalle.

K: Mitkä ovat ne viisi auktoriteettiväitettä, jotka Jeesus esitti Markuksen evankeliumin 1. luvussa (1:16–45)?

V: Tässä on viisi tapaa, joilla Jeesus vahvisti auktoriteettinsa tässä kohdassa.

Mark. 1:16–20 Jeesus väittää omaavansa vallan kutsua ihmisiä opetuslapsikseen.

Mark. 1:21–22 Jeesus väittää omaavansa auktoriteetin opetuksessaan.

Mark. 1:23–28 Jeesus väittää omaavansa auktoriteetin epäpuhtaiden henkien yli.

Mark. 1:29–34 Jeesus väittää hallitsevansa sairauksia, sekä kuumetta että sairauksia yleensä

Mark. 1:39–45 Jeesus osoittaa auktoriteettinsa erityisesti spitaalin suhteen.

K: Markuksen evankeliumissa Jeesus pitää messiasuuttaan salassa (Mk 1:24; 1:34; 5:43; 8:30; 9:9), mutta muissa evankeliumeissa Hän yleensä kiinnittää ihmisten huomion itseensä avoimesti Jumalan Poikana sanojensa tai tekojensa kautta. Miksi?

V: Juutalaisille suunnatun toimintansa alkuvaiheessa Jeesus esitti itsensä Jumalan tekoja tekevänä henkilönä, myöhemmin sitten Messiaana, Jumalan Poikana. Tätä alkuperäistä salailua ei esiinny ainoastaan Markuksen evankeliumissa, vaan myöskään Matteuksen evankeliumin luvuissa 5:1–11:24 ei mainita mitään Messiaasta tai Jumalan Pojasta. Johannes Kastajan surman jälkeen Jeesus alkaa paljastaa enemmän itsestään Matteuksen evankeliumin 11:27 alkaen. Luukkaan evankeliumin 6:5:ssä Jeesus väitti olevansa sapatin Herra, mutta ei mennyt pidemmälle, ennen kuin Isä teki kirkastumisen ihmeen Luukkaan evankeliumin 9. luvussa. Tietenkin siihen mennessä, kun Jeesus kysyi Simon Pietarilta, kuka ihmisten mielestä Jeesus oli, Jeesus oli jo tullut suorapuheisemmaksi.

K: Miksi demonit tunnustivat Jeesuksen julkisesti Markuksen evankeliumin 1:24:ssä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ehkä ne halusivat paljastaa liian aikaisin Jeesuksen salaisuuden siitä, että Hän oli Messias, mutta se ei ole kovin todennäköinen syy. Todennäköisempää on, että ne toivoivat, että jos ne tunnustaisivat Jeesuksen, Hän saattaisi jättää demonit rauhaan, jotta ne voisivat jäädä ihmisten sisälle. Ehkä se oli demonien ajattelutapa, tai vaihtoehtoisesti demonit eivät välttämättä aina toimi järkevästi.

K: Oliko Mark. 1:24–26:ssa miehen sisällä yksi demoni vai useita?

V: Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kun Markuksen evankeliumin 1:24:ssä käytetään sanaa ”me”, se voi viitata useisiin demoneihin, yhteen demoniin ja mieheen, tai miehen useisiin persoonallisuuksiin tai yhteen demoniin.

2. Markuksen evankeliumin 1:25–26:ssa Jeesus puhui demonille vain yhtenä.

3. Demoni saattoi olla vain yksi, mutta esitti olevansa useita.

4. Mikään ei sano, että demonin täytyy olla yksilö kuten eläin. Mikään Raamatussa ei kiellä, etteivätkö jotkut demonit voisi olla kuin kasveja tai jakautuvia soluja, vaikka Raamattu ei ota kantaa tähän spekulaatioon.

K: Miksi Jeesus ei sallinut demonien puhua Mark. 1:34, 3:11–12, Luuk. 4:34–35 ja Luuk. 4:41 kohdissa?

V: Kaikki nämä tapaukset sijoittuvat Jeesuksen palvelutyön alkuvaiheeseen. Mark. 1:34:n mukaan syynä oli se, että demonit tiesivät, kuka Jeesus oli. Eräälle miehelle, joka parannettiin Jeesuksen palvelutyön alkuvaiheessa, käskettiin olla kertomatta siitä kenellekään (Mark. 1:44–45). Kun Pietari tunnusti, että Jeesus oli Kristus, Jeesus käski opetuslapsiaan tuolloin olemaan kertomatta siitä kenellekään (Matt. 16:20; Mark. 8:30). Syynä oli siis todennäköisesti se, että Jeesus ei vielä halunnut julkistaa olevansa Messias. Hän halusi ihmisten näkevän Hänen elämänsä, opetuksensa ja ihmeensä ja antavan heille aikaa päättää itse.

Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 406–408, lisätietoja siitä, miksi Jeesus halusi tämän pysyvän salaisuutena tuolloin.

K: Koska Mark. 1:37:ssä sanotaan, että ”kaikki” etsivät Jeesusta, etsikö jokainen ihminen Jeesusta?

V: Lähes jokainen lähialueella oleva henkilö etsi Jeesusta jostakin syystä. Valitettavasti se ei tarkoita, että kaikki olisivat etsineet pelastusta Jeesukselta. Monet saattoivat yksinkertaisesti etsiä Jeesusta vain saadakseen jännitystä ihmeen näkemisestä.

K: Miksi Jeesus ei pysynyt Mark. 1:38:n mukaan kovin kauan samassa paikassa?

V: Ilmeisesti Jeesus ei luottanut siihen, että toistaminen vetäisi ihmisiä puoleensa. Kun ihmisillä oli tarpeeksi tietoa tehdäksensä päätöksen Hänestä, Jeesus siirtyi muiden luo, jotka eivät olleet vielä nähneet Häntä.

K: Millainen epäilys spitaalilla oli (Mark. 1:40–41)?

V: Spitaalinen ei epäillyt, ettei Jeesuksella olisi Jumalan voimaa parantaa häntä, mutta hän epäili, haluaisiko Jeesus parantaa hänet. Nykyään jotkut epäilijät epäilevät Jumalan voimaa. Toiset taas epäilevät Jumalan rakkautta tai halua huolehtia meistä.

Jeesus osoitti, että Hän välitti henkilökohtaisesti tästä miehestä. Lain mukaan henkilö, joka kosketti spitaalista, tuli saastaiseksi. Jeesus ei vain puhunut spitaalisen parantumista, vaan Hän kosketti häntä.

K: Oliko spitaalinen Mk 1:40–44:ssä hyvä vai ei?

V: Spitaalinen muuttui. Hän ei ollut täysin hyvä eikä paha ennen ihmeen tapahtumista eikä sen jälkeen, mutta hän muuttui ihmeen jälkeen. Ennen ihmeen tapahtumista spitaalinen tuli nöyrästi pyytämään Jeesukselta uskossa, uskoen Kristuksen voimaan. Spitaalinen näytti kuitenkin epäilevän, halusiko Jeesus parantaa hänet vai ei. Toisaalta spitaalinen antoi Jeesukselle kohteliaan ulospääsyn, jos Jeesus ei halunnut parantaa häntä juuri sillä hetkellä. Tämän suuren ihmeen jälkeen spitaalinen halusi kertoa siitä kaikille. Yleensä voisi ajatella, että se on hyvä asia. Mutta Jeesus pyysi spitaalista tottelemaan vain yhdellä yksinkertaisella tavalla: älä kerro kaikille tästä ihmeestä – ainakaan vielä. Spitaalinen ei kyennyt tottelemaan edes tätä yhtä yksinkertaista asiaa.

K: Miksi mies Mark. 1:44–45:ssä ei totellut Jeesusta ja kertoi kaikille parantumisestaan?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta nykyään voimme nähdä ihmisiä, jotka haluavat kristinuskon siunauksia ja hyviä asioita, mutta joilla ei ole minkäänlaista käsitystä tottelevaisuudesta tai vastuusta. Kristinuskon ulkopuolella tämä saattaa olla vielä yleisempää. Jotkut näkevät New Age -liikkeen ja joidenkin muiden hengellisten liikkeiden vetovoiman lupauksena hengellisyydestä ilman velvoitteita.

Kyseessä ei ollut käänteisen psykologian tapaus; Jeesus ei halunnut miehen kertovan tästä muille ennenaikaisesti.

K: Kuinka he pystyivät Mark. 2:4:ssä avaamaan katon ja laskemaan miehen alas?

V: Tuon ajan tavalliset talot olivat tyypillisesti rakennettu oljista, kuivuneesta savesta ja puusta. Heidän tarvitsi vain poistaa oljet ja kaivaa kuivuneen saven läpi.

Tämä saattoi olla kiusallista sekä halvaantuneelle että hänen ystävilleen, mutta he eivät luultavasti ajatelleet sitä, vaan halusivat vain ystävänsä parantuvan. Olisitko valmis menemään katon läpi ystävän vuoksi?

K: Miksi kirjanoppineet Mk 2:7:ssä päättelivät, että Jeesus pilkkasi Jumalaa sanoessaan, että miehen synnit olivat anteeksi annetut?

V: Juutalaiset olivat tietoisia siitä, että anteeksiannon ja sovituksen saamiseksi väärintekijän on pyydettävä anteeksi siltä, jota hän on loukannut, ja loukatun on annettava anteeksi. Kun Jeesus antoi anteeksi, Hän oli Jumalan sijaisena. Pelkkä ”synti” ei olisi loukkaus Jeesusta itseään kohtaan – ellei Jeesus olisi Jumala.

Markuksen evankeliumin 2:8–9 kohdassa on yhtä helppoa sanoa yksi asia kuin toinenkin, mutta pelkkä ihminen ei voi yhtä hyvin tehdä yhtä asiaa kuin toista.

K: Olisiko Mark. 2:10:ssä ollut jumalanpilkkaa, jos Jeesus olisi sanonut, että hänen syntinsä olivat anteeksi annetut, vaikka Jeesus ei olisi ollut Jumala?

V: Tässä yhteydessä kyllä. Jeesus julisti kuitenkin myöhemmin Jumalan anteeksiantoa niille, jotka katuvat ja kääntyvät Kristuksen puoleen, ja me voimme julistaa Jumalan nimessä sen, mitä Hän julisti. Siten on hyväksyttävää, että sekä protestantit että papit julistavat, että henkilön synnit on annettu anteeksi, koska he eivät väitä, että heillä itsellään olisi valta siihen, vaan julistavat sitä, mitä Jumala on sanonut. Se olisi varmasti vaikea sanoma joidenkin Jeesuksen kuulijoiden mielissä. Toisinaan Jumala kuitenkin antaa meille vaikeita sanoja, jotta voimme sulatella niitä ja päästä uuteen ja syvempään ymmärrykseen siitä, kuka Hän on.

K: Oliko Jeesuksella oma koti Mark. 2:15:n mukaan?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jeesuksen äiti asui jossain, ja Jeesuksen ”kotipesä” oli Kapernaumissa, joten ehkä Jeesuksella oli koti siellä.

2. Sana ”hänen” viittaa tässä todennäköisemmin Leeviin kuin Jeesukseen, joten tässä puhutaan Leevin talosta, ei Jeesuksen.

3. Tietenkin toisessa mielessä Jeesus, Jumalana, omistaa kaikki kodit maailmassa. Se ei kuitenkaan ole ”hänen” kodin merkitys tässä yhteydessä.

K: Miksi Jeesus sanoi Mark. 2:17:ssä, ettei Hän kutsunut vanhurskaita?

V: Jeesus ei sulkenut pois ketään, kuten Roomalaiskirjeen 3:3–10, 23–24 osoittaa, sillä kukaan ei ollut vanhurskas. Jeesus tarkoitti tässä, ettei Hän pelastanut niitä, jotka pitivät itseään niin vanhurskaina, etteivät he tarvinneet pelastajaa.

K: Miksi Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet (Mark. 2:18–20)?

V: Monet juutalaiset paastosivat tapojen ja perinteiden vuoksi, eivät Jumalalle osoitetun hartauden vuoksi, eikä opetuslapsilla ollut syytä paastota tästä syystä. Kristityt paastovat edelleen nykyäänkin keskittyäkseen rukouksiinsa ja ilmaistakseen suruaan tai pyyntönsä vakavuutta Jumalalle.

Hieman kevyemmällä sävyllä voidaan sanoa, että jokaisessa kristityssä, jonka painoa pitäisi pudottaa muutama kilo, näkyy ihminen, jolla on upea mahdollisuus ilmaista rukouksiaan paastoamalla.

Itse asiassa kristityt paastoavat myös päästäkseen lähemmäksi Jumalaa. Jeesus ei vastustanut paastoamista, mutta koska opetuslapset olivat jo Jeesuksen seurassa, heidän ei tarvinnut paastota tuohon tarkoitukseen juuri tuolloin.

K: Mikä on kankaita ja viinipusseja koskevien kahden vertauksen merkitys Mark. 2:21–22 ja Matt. 9:16–17?

V: Fariseukset sanoivat, että heidän tulisi noudattaa paaston perinnettä tuolloin, kun taas Jeesus sanoi, että evankeliumi oli perustavanlaatuisesti uusi asia.

Ulkoisesti uusia asioita ei aina voi liittää vanhoihin, koska vanhat eivät kestä niitä.

Sisäisesti uusia sisältöjä ei voi aina sisällyttää vanhoihin muotoihin rikkomatta niitä.

Erityisesti evankeliumin osalta sitä ei voi vain liittää siihen, mitä jo tiedät Vanhan testamentin perusteella; se ei ole pelkkä Vanhan testamentin sisällön uudelleenmuotoilu, vaan ”mysteeri”, jota vain vihjailtiin ennen Kristuksen tuloa.

Muuten, on jonkin verran epäselvyyttä siitä, tarkoittiko näissä kahdessa vertauksessa ”vanha” Vanhaa testamenttia vai Vanhaa testamenttia ja siihen liitettyjä fariseusten perinteitä. Riippumatta siitä, millaisia juutalaisia tai muita uskonnollisia perinteitä henkilöllä on, hyvää uutista ei voi vain liittää mihinkään jo olemassa olevaan perinteeseen. Lopuksi, pitäkää sydämenne avoimina Jumalalle; Hän saattaa haluta näyttää teille uusia asioita, joita ette odota.

K: Miten organisaatiot muuttuvat Mark. 2:22:n mukaisesti vanhoiksi viinileileiksi ja menettävät kykynsä sopeutua uusiin asioihin?

V: Kun ne sekoittavat päämäärän ja tavoitteet keskenään. Vaikka tavoitteet saattaisivat alun perin olla hyviä ja sopia päämäärään, ne voivat vanhentua tai esiin voi tulla tärkeämpiä tavoitteita. Silloin ne noudattavat edelleen alkuperäisiä toimenpiteitä perinteen vuoksi tai prosessin noudattamiseksi. Vaikka toimenpiteet olisivatkin tuoreita ja hyviä, hyvät toimenpiteet hyvässä prosessissa eivät voi kattaa kaikkia tapauksia. Kun organisaatiot ja ihmiset menettävät joustavuutensa sopeutua ja kykynsä tehdä kompromisseja asioissa, joilla ei ole merkitystä, ne voivat menettää hyödyllisyytensä.

K: Mikä Markuksen evankeliumin luvussa 2:23–24 katsottaisiin vääräksi viljan poimimisessa?

V: Vanha testamentti ei sano, että tässä olisi ollut mitään vikaa. Fariseukset kuitenkin pitivät mitä tahansa viljan keräämistä, olipa se kuinka vähäistä tahansa, sadonkorjuuna. Koska viljan korjaaminen oli työtä, he kielsivät sen sapattina.

K: Tapahtuiko Mark. 2:26:ssa mainittu tapahtuma Abjatarin vai hänen isänsä Ahimelekin aikoina?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 909) väittää tämän olevan ”tosiasiavirhe”, mutta tässä asiassa se on väärässä. Sekä Abjatar että Ahimelek olivat tuolloin elossa, vaikka Abjatarin isä Ahimelek surmattiin pian sen jälkeen. Encyclopedia of Bible Difficulties -teoksen (s. 362) mukaan tässä käytetty kreikankielinen ilmaisu epi Abiathar archiereos tarkoittaa yksinkertaisesti ”ylipappi Abiatharin aikana”. Abiathar ei vain ollut tuolloin elossa, vaan hän oli myös paikalla, kun tämä tapahtui. Tämä ilmaisu on sama kuin sanoisi ”Israelin hallitsijan Daavidin aikana”, vaikka Daavidista tuli Israelin hallitsija vasta myöhemmin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kyseessä oli Abiatharin aika, joka myöhemmin toimi ylipapina. Kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 370) todetaan: ”Se tapahtui Abiatharin aikana, mutta ei hänen virkakautensa aikana.”

K: Mark. 2:27:ssä sanotaan, että sapatti on tehty ihmistä (kreikaksi anthropos) varten. Tarkoittaako tämä, että koko ihmiskunnan on pidettävä sapattia?

V: Ei, kolmesta syystä.

1) Vaikka koko ihmiskunnalle olisi käsketty noudattaa sitä, Uusi testamentti sanoo Kolossalaiskirjeen 2:16–17:ssä, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen sapattia (samoin kuin uusikuita ja ruokasääntöjä) ei enää tarvitse noudattaa. Vanha liitto on nyt vanhentunut Heprealaiskirjeen 8:13:n mukaan.

2) Edes Vanhan testamentin aikoina Jumala ei ilmoittanut kenellekään muulle kuin juutalaisille, että heidän tulisi noudattaa sapattia. Sapattien, juhlapäivien ja uusikuun juhlapäivien noudattaminen oli 2. Aikakirjan 2:3 mukaan pysyvä määräys Israelille.

3) Markuksen evankeliumin 2:27 kohdassa sana anthropos on vain yleisnimitys miehelle (tai ihmiselle). Ei kuitenkaan pidä liioitella sitä, että anthropos viittaisi yksinomaan miehiin, sillä myös naisten oli tarkoitus noudattaa sapatin lepoa. Sapatin noudattamista ei kuitenkaan koskaan käsketty kenellekään muulle kuin juutalaisille, sillä se oli merkki vain Jumalan ja Israelin välillä 2. Mooseksen kirjan 31:12–13 mukaan. Taivaassa ja nyt Heprealaiskirjeen luvuissa 3–4 mainittu sapatin lepo (joka on joka päivä nyt ja tulevaisuudessa) tarjotaan kaikille Heprealaiskirjeessä mainituille uskoville.

Yleisesti ottaen me ja seitsemännen päivän adventistit voimme olla yhtä mieltä (tai ainakin meidän pitäisi olla yhtä mieltä) siitä, että:

a) Jos olisimme olleet juutalaisia Vanhan testamentin aikoina, meidän olisi pitänyt noudattaa sapattia.

b) Mutta vaikka olisimmekin olleet juutalaisia Uuden testamentin aikoina sen jälkeen, kun Kristus oli noussut kuolleista, meidän olisi pitänyt totella Paavalia (samoin kuin muita Uuden testamentin kirjoittajia ja Jeesusta).

c) Kun Uusi testamentti muuttaa, kumoaa tai täydentää jotain Vanhan testamentin sisältöä, Uudella testamentilla on ensisijainen etusija.

d) Meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä Jumala opetti ja käski Raamatussa, kuin asioihin, joista Jumala ei puhunut.

K: Mikä Mark. 3:6:ssa on niin tekopyhää fariseusten ja herodialaisten (eli saddukeusten) toiminnassa?

V: Ihminen voi olla ”lainmukainen” ja silti paha (jotkut rikosasianajajat tietävät tämän). Juutalaisilla oli lakeja, jotka kielsivät eläinten tappamisen sapattina, mutta koska ei ollut kirjallista lakia, joka olisi kieltänyt juonimasta sapattina Messiaan tappamista, he ilmeisesti ajattelivat sen olevan sallittua. Tämä tapahtui Jeesuksen toiminnan alkuvaiheessa, ja vaikka he eivät hyväksyneet Jeesusta Messiaakseen, he juonivat tappavansa miehen, joka heidän näkökulmastaan ei ollut rikkonut mitään kuolemanrangaistuksen ansaitsevaa lakia.

Fariseuksilla oli jääräpäiset sydämet siinä mielessä, että he päättivät olla opettamattomia. Nykyäänkin ihmiset ovat usein opettamattomia. Joskus se ei ole oma valinta, mutta joskus se on.

Koska kuningas Herodes oli teloittanut Johannes Kastajan, he saattoivat toivoa voivansa suostutella Herodeksen tekemään samoin Jeesukselle.

K: Miksi Jeesus ei Mark. 3:11–12:ssa hyväksynyt todellista todistusta itsestään, vaikka se tuli demoneilta? Onko nykyäänkin todistusta, jota Jumala ei hyväksy?

V: Vastaukseen liittyy muutama seikka.

Demonit kaappasivat sanoman: Kun ihmiset kuulivat demonien ylistävän Jeesusta, näytti siltä, että ne olivat Hänen puolellaan. Jeesuksen lähdettyä ihmiset saattoivat silti olla halukkaita kuuntelemaan noita demoneja, koska nehan ylistivät Jeesusta. Paavali ajoi demonin pois tytöstä Apostolien teoissa 16:16–19 samankaltaisesta syystä. Nykyään kulttien johtajat kunnioittavat usein sanoin Jeesusta, mutta opettavat sitten asioita, jotka osoittavat, etteivät he usko siihen, mitä Jeesus opetti ja käski.

Jumala tuntee sydämen: Jeesus ei koskaan hyväksynyt demonien todistusta. Ihmisten osalta 1. Samuelin kirjan 16:7 sanoo, että ihmiset katsovat ulkonäköä, mutta Jumala katsoo sydämeen. Jumalaa kiinnostaa vähemmän se, mitä sanoja lausumme, kuin se, millä sydämellä ne lausumme. Nykyään jotkut voivat ylistää Jumalaa teeskennellen, mutta eivät vilpittömästi.

K: Mark. 3:14,19:ssä Jeesus nimitti kaksitoista opetuslasta, miksi sitten yksi heistä, Juudas Iskariot, petti myöhemmin Jeesuksen?

V: Apostolien tekojen 2:23 mukaan Jeesus luovutettiin kuolemaan Jumalan ennalta määräämän aikeen ja ennakkotiedon kautta. Juudaksen valinta oli pettää Jeesus, mutta Juudas asetettiin tilanteeseen, jossa hän saattoi toteuttaa valintansa.

Monet ovat saattaneet tuntea itsensä Jeesuksen pettämiksi Johanneksen evankeliumin 13:21 kohdassa. He saattoivat tulkita Jeesuksen ihmeitä ja väitteitä niin, että hänellä oli valta ajaa roomalaiset pois, mutta hän päätti kuitenkin olla yrittämättä sitä. Jos ajattelet, että Jumala on olemassa palvelemaan sinun tarkoituksiasi, tulet todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tuntemaan itsesi myös Jumalan pettämäksi – kunnes ymmärrät, että me olemme täällä palvelemaan Hänen tarkoituksiaan, eikä päinvastoin.

K: Miksi Jeesus halusi Markuksen evankeliumin 3:14–19:n mukaan kaksitoista opetuslasta?

V: Emme tiedä sitä varmasti, mutta voimme nähdä ainakin kolme syytä.

Jotta he voisivat oppia olemalla läheisesti Hänen seurassaan.

Jotta Jeesus voisi lähettää heidät saarnaamaan

Jotta heillä olisi voima parantaa sairaita ja karkottaa riivaajia.

K: Miksi luulet, että Jeesus ei valinnut Mark. 3:14–19:n mukaan yhtään Raamatun asiantuntijaa tai ihmisiä, jotka olivat jo aiemmin saarnanneet?

V: Kahdestatoista opetuslapsesta neljä oli kalastajia, yksi veronkerääjä ja yksi zelootti. Kuudesta muusta emme tiedä mitään. Mutta maailman silmissä he kaikki näyttivät olevan tavallisia miehiä. Tärkeää ei ole se, kuka olet, kun tulet Kristuksen luo, vaan se, kuka Kristus sinusta tekee.

K: Miten sana ”boanerges” Mark. 3:17:ssä tarkoittaa ukkosen poikia?

V: He saivat tämän lempinimen kiivaan luonteensa vuoksi. Sana ”boanerges” on kreikankielinen translitteraatio arameankielisestä sanasta ”benai regesh”, joka tarkoittaa ”vihan poikia”. Regesh ja nerges eivät kuitenkaan ole kovin lähellä toisiaan.

K: Mitä tai keitä ovat Mark. 3:27:ssä mainitut Saatanan hallussa olevat?

V: On ihmisiä, jotka ovat joutuneet Saatanan orjuuteen. Kukaan ei pidä siitä, että muut sekaantuvat siihen, minkä he katsovat kuuluvan heille, eikä Saatanakaan pidä siitä. Meidän on kuitenkin otettava se, minkä Saatanan mielestä kuuluu hänelle, ja tuotava se Jumalan luo.

K: Miksi Jeesus mainitsi Mark. 3:31–35:ssä äitinsä, veljensä ja sisarensa?

V: Jeesus epäilemättä rakasti ja arvosti perhettään, mutta hänen perheensä ei ollut etusijalla Jumalan seuraamiseen ja Jeesuksen palvelutyöhön nähden. Hänen perheensä matkusti noin 30 mailia Nasaretista Kapernaumiin hakemaan Jeesusta takaisin, mutta Jeesus ei aikonut lähteä heidän mukaansa. Meilläkin tulisi olla oikea asenne. Meidän on toteltava vanhempiamme Herrassa, mutta on tilanteita, joissa meidän on oltava tottelemattomia vanhempiemme suorille käskyille tai toimittava heidän epäsuorien toiveidensa vastaisesti, jos se, mitä he haluavat, ei ole Jumalan tahto.

K: Tehtiinkö Jeesus Markuksen evankeliumin luvussa 3:31–35 syntiä, kun Hän ei kunnioittanut äitiään tässä tilanteessa?

V: Ei, koska he eivät pyytäneet Jeesusta keskeyttämään saarnaamistaan tuolloin tullakseen heidän luokseen, ja Jeesus tiesi, että Isä Jumala halusi hänen saarnaavan juuri silloin. Jeesuksen perhe piti Jeesusta järjettömänä Mark. 3:20–21:ssä. Hypoteettisesti ajateltuna, jos hänen äitinsä olisi pyytänyt Jeesusta lopettamaan saarnaamisen pysyvästi , Jeesuksen olisi pitänyt olla tottelematta tätä (hypoteettista) käskyä noudattaakseen Jumalan käskyä.

K: Miksi Joosef ei ollut paikalla Mark. 3:31–35:ssä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Kirkon perinteen mukaan Joosef oli kuitenkin paljon vanhempi kuin Maria ja saattoi olla jo kuollut siihen mennessä.

K: Miksi Jeesus selitti Mark. 4:10–20:ssa näiden vertausten merkityksen vain kahdelletoista opetuslapselle?

V: Raamattu ei kerro, miksi väkijoukko ei kuullut jokaista selitystä, mutta Jeesus halusi erityisesti, etteivät hänen opetuslapsensa ymmärtäisi väärin. Tietenkin kuka tahansa väkijoukosta, joka halusi, saattoi tulla Jeesuksen opetuslapseksi ja saada opetusta myös Jeesukselta ja kahdeltatoista opetuslapselta.

Tämä pätee tavallaan myös nykypäivään. Jokainen voi kuulla jotain evankeliumista, mutta jos haluaa todella ymmärtää sen täysin, hänen on tutkittava Jumalan Sanaa ja opittava yhdessä muiden kristittyjen kanssa.

Mutta jopa uskoville se voi olla työtä, kaivaa Raamatusta esiin Jumalan tarkoitus. Ilmeisesti Jumala haluaa toisinaan meidän ponnistelevan oppiaksemme Hänen totuutensa – ehkä muistamme sen paremmin sillä tavalla. Sananlaskujen kirjan 25:2 sanoo: ”Jumalan kunnia on salata asia, ja kuninkaiden kunnia on tutkia se.”

Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, sivut 417–419, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Miksi Jeesus Mark. 4:11–12:ssa tarkoituksellisesti peitti evankeliumin vertausten avulla, jotta ihmiset eivät ymmärtäisi, kääntyisi ja saisi anteeksi? Eikö hän tullut siksi, että kaikki ihmiset pelastuisivat? (Ahmad Deedat otti tämän esille.)

V: Jeesus viittasi Jesaja 6:9,10:een. Jeesus puhui vertauksin osoittaakseen armeliaisuutta! Tässä on neljä kohtaa vastaukseen.

1) Jumala haluaa, että kaikki pelastuisivat (2. Piet. 3:9; Hes. 17:23).

2) Mutta jotkut ovat päättäneet hylätä Jumalan sanan, ja siitä seuraa seurauksia tässä elämässä. Tällaiset ihmiset kovettuvat kuulemisessaan ja kovettavat sydämensä (2. Moos. 8:15, 32; 9:17, 34; Room. 1:18–20; Hebr. 3:12–15; Sak. 7:12).

3) Niille, jotka hylkäävät Jumalan, on 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 mukaan parempi olla tietämättä totuutta kuin tietää totuus ja kääntää sille selkänsä.

4) Vertaus on sopiva, koska ne, jotka haluavat seurata Jumalaa, voidaan ohjata ymmärtämään sen merkitys, eikä vertausta ymmärrä se, joka ei halua seurata Jumalaa.

Jos joku on jo hylännyt sen totuuden, jonka hän tietää Jumalasta, Jumalalla ei ole velvollisuutta antaa hänelle lisää totuutta.

K: Miten ihmiset ovat kuin neljä maaperää kylväjän vertauksessa (Mt 13:1–23; Mk 4:14–20 ja Luuk. 8:5–15)?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä.

1. Jotkut eivät alusta alkaen välitä evankeliumista lainkaan. Saatana vaikutti niin, ettei evankeliumi päässyt alun perinkään juurtumaan kovaan maaperään. Jotkut ihmiset vastustavat kristinuskoa voimakkaasti. Toiset eivät vastusta, mutta kuten olen kuullut, ”tulevat raamattupiiriin, jos ei ole parempaa tekemistä”.

2. Jotkut haluavat aluksi ottaa evankeliumin vastaan, mutta luopuvat siitä vaikeuksien tai vainon edessä.

3. Jotkut kasvavat evankeliumissa, mutta heidät tukahduttavat tämän elämän huolet tai yhteiskunnan houkutukset. Materialismi, moraalittomuuden ja väkivallan katsominen sekä alkoholismi ovat joitakin suurimmista ”piikeistä”, joita on varottava länsimaisessa yhteiskunnassa. Jos paholainen ei pysty pysäyttämään sinua vaikeuksilla, hän tukahduttaa sinut häiriötekijöillä.

4. Jotkut sekä vastaavat kutsuun että pysyvät lujina. Näistä erilaiset tuottavat vaihtelevia hedelmiä. Tuona aikana satoa 10:1 pidettiin erittäin hyvänä, kuten teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 118) todetaan.

K: Eikö kylväjä ollut liian huolimaton siementen kanssa Mark. 4:14–20:n vertauksessa?

V: Huolimaton ei, antelias siementen kanssa kyllä. Ei ole olemassa ”viidettä maaperän lajia”, joka olisi tuottanut satoa, paitsi että kylväjä unohti kylvää sinne. Totuus on, ettei mikään maaperä voi esittää tekosyytä: ”Olisin ollut hedelmällinen maaperä, mutta voin syyttää kylväjää siitä, ettei hän kylvänyt siemeniä minulle.” Voisi syyttää kylväjää siitä, että hän oli ”liian antelias siementen kanssa”, antaen jokaiselle maaperälle mahdollisuuden, vaikka se olisi ollutkin menetetty tapaus. Kukaan ei kuitenkaan voi oikeutetusti syyttää kylväjää siitä, että hän olisi ollut liian niukka siementen kanssa.

K: Miten meidän pitäisi ”loistaa” nykypäivänä (Mk 4:21–25, Mt 5:14–16; Luuk. 8:16–17)?

V: Kun olemme tulleet Kristuksen luo, jäämme edelleen maan päälle todistajiksi Jumalan rakkaudesta, joka loistaa meidän kauttamme, jotta ihmiset voisivat nähdä Kristuksen sanojemme, tekojemme ja elämämme kautta. Olemme 2. Korinttolaiskirjeen 3:3 mukaan Kristuksen kirje maailmalle. Itse asiassa saatamme olla ainoa kirje, jonka jotkut ihmiset lukevat. 2. Korinttolaiskirjeen 3:7–18 vertaa meissä tänään loistavaa kirkkautta kirkkaammaksi kuin se kirkkaus, joka loisti Mooseksen kautta niin, että hänen täytyi peittää kasvonsa verholla. Joten tuon valon on loistettava meistä, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 4:6 sanoo. Meidän on loistettava kuin tähdet maailman pimeällä taivaalla, kuten Filippiläiskirjeen 2:15–16 sanoo.

K: Mitkä asiat, kuten kori, varastavat, peittävät tai sammuttavat valon Markuksen evankeliumin 4:21–25:ssä?

V: On olemassa kahdenlaisia ”koreja”.

Useimmiten se ”kori”, joka peittää valon, on se, jonka uskovat itse päättävät asettaa valonsa päälle. He eivät halua kertoa ihmisille olevansa kristittyjä, tai he eivät halua kertoa elämästään ja siitä, mitä Jeesus on siinä tehnyt. Yksinkertainen pieni askel tämän ylittämiseksi on kertoa asiasta toiselle kristitylle, ja ihmiset voivat kuulla sen sivusta.

Joskus kuitenkin yhteiskunta asettaa meidän päällemme korin, ja me vain suostumme siihen passiivisesti. Kun pahaa ylistetään ja hyviä asioita sekä hyviä ihmisiä halvennetaan, pitäisikö meidän vain pysyä hiljaa? Vai pitäisikö meidän sopivina aikoina ja sopivilla tavoilla puhua ääneen, puolustaa sorrettuja ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat tukea?

K: Millaisia asioita tulee myöhemmin ilmi Mark. 4:22:ssa?

V: Jokainen teko, niin hyvä kuin paha, tulee ilmi tuomion päivänä. Jokaisesta turhasta sanasta, jonka lausumme, joudumme antamaan tilin, kuten Matteuksen evankeliumissa 12:36–37 sanotaan. Jumala on luonteen tuomari, ja joku sanoi kerran, että luonne on se, kuka olet silloin, kun luulet, ettei kukaan näe.

K: Mitä tarkoittaa Mark. 4:24:ssä, Luuk. 6:38:ssa ja muissa jakeissa se, että se mitta, jota käytät tai annat, on se mitta, jonka saat takaisin?

V: Kaikki nämä jakeet sanovat käytännössä: ”käytä sitä tai menetä se”, mutta niillä on kolme sovellusta.

Markuksen evankeliumin 4:24 korostaa, että mitä enemmän käytät Jumalan viisautta ja lahjoja, sitä enemmän sinulle annetaan. Jos et käytä sitä vähää, mitä sinulla on, jopa se otetaan sinulta pois.

Luuk. 6:38 on samanlainen, mutta siinä korostetaan sitä, mitä annat muille, olipa kyseessä sitten hyviä asioita tai anteeksiantoa ja armoa, kuten Luuk. 6:37 mainitsee.

Matteuksen evankeliumin luvuissa 18:35 ja 6:12 opetetaan, että Jumala antaa meille anteeksi niin kuin me annamme anteeksi muille. Se, kuinka paljon armoa ja anteeksiantoa osoitamme muille, osoittaa, mitä itse saamme.

Yhteenvetona: jotkut näkökohdat Jumalan tuomiosta lopussa ja siunauksesta tämän elämän aikana ovat ehdottomia ja muuttumattomia kaikille. Jotkut näkökohdat riippuvat henkilön tiedoista (Roomalaiskirje 4:15; 5:13; 2. Pietarin kirje 2:21–22 jne.). Jotkut näkökohdat siitä, mitä henkilö saa, riippuvat siitä, mitä hän antaa muille.

K: Mikä on tämän vertauksen ydin Mark. 4:26:ssa?

V: Tämä on ainoa vertaus, joka löytyy yksinomaan Markuksen evankeliumista. Sen enempää siemenen kylväjä kuin siemenen vastaanottava maaperä eivät ymmärrä, mitä tapahtuu siemenen kasvaessa. He näkevät vain lopputuloksen ja hyödyn.

Kerran oli pieni poika, joka istutti herneen siemenen kuppiin, jossa oli multaa. Hän kasteli sitä ja antoi sille aurinkoa, mutta herneen taimi ei koskaan kasvanut. Hän ei ymmärtänyt miksi. Joka päivä hän kaivoi siemenen esiin nähdäkseen, miten se voi. Joskus keskitymme liikaa tuloksiin, jotka näemme heti, ja saatamme jättää huomiotta tärkeämmät asiat.

K: Miksi Mark. 4:31:ssä sanotaan, että sinappisiemen on pienin kaikista siemenistä, kun on olemassa vielä pienempiä siemeniä?

V: Sinapinsiemenet ovat erittäin pieniä; noin 725–760 siementä painaa yhden gramman. Ne eivät kuitenkaan ole pienimpiä kasvien siemeniä, joita maailmassa on olemassa. Ne olivat pienimpiä siemeniä, joita ihmiset kylvivät pellolle, ja ne olivat pienimpiä siemeniä, jotka ihmiset tuolloin tunsivat.

K: Miksi Mark. 4:32:ssa sanotaan, että sinappikasvi on suurin kaikista yrtteistä, vaikka on olemassa suurempiakin yrttejä?

V: Jeesus ei yrittänyt tässä antaa kasvitieteen oppituntia. Jeesus puhui kuulijoidensa eduksi ja käytti termejä, joita he ymmärsivät. Sinappikasvi oli suurin kaikista kasveista, joita he tunsivat yrtteinä.

K: Ovatko linnut Mark. 4:33:ssa tässä yhteydessä hyviä vai pahoja?

V: Vaikka linnut olivat pahoja Markuksen evankeliumin 4:4:ssä, ne ovat tässä neutraaleja. Ne edustavat ihmisiä, jotka hyötyvät puun oksista tekemättä mitään työtä puun istuttamiseksi.

K: Miksi Jeesus opetti kaiken vertausten avulla (Mk 4:34)?

V: Käyttämällä tätä erityistä opetustapaa Jeesus pystyi opettamaan niitä, jotka halusivat oppia, ja pitämään opetuksen piilossa niiltä, jotka eivät halunneet seurata Häntä.

K: Miten Jeesus saattoi nukkua veneessä myrskyn aikana (Mark. 4:38)?

V: Jeesus saattoi olla väsynyt kaiken saarnaamisensa jälkeen. Lisäksi Isä saattoi erityisesti haluta Jeesuksen olevan syvässä unessa juuri tuolloin osoittaakseen opetuslapsille, että heidän on pyydettävä.

K: Miten tuuli saattoi lakata niin äkillisesti (Mk 4:39)?

V: Tuuli syntyy kahden alueen välisestä paine-erosta. Vaikka tuuli voi luonnollisesti lakata yhtäkkiä, tämä kohta osoittaa, että tuulen tyyntyminen oli ihme. Termi, joka on käännetty englanniksi sanalla ”be still” (kreikaksi pephimoso), on , joka käännetään tarkemmin sanalla ”be muzzled”, kuten Markuksen evankeliumin 1:25 kohdassa. Se on tekninen termi, jolla riistetään demonilta sen voima, kuten selitetään teoksissa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 122, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 656.

K: Mark. 4:39:ssä myrskyt olivat varsin vaarallisia, ja kalastajat tiesivät olevansa todellisessa vaarassa, ellei heidän seurassaan olisi ollut sitä henkilöä, jonka kanssa he istuivat. Elämässä kohtaamissamme myrskyissä, kuinka voimme olla varmoja siitä, että olemme ”veneessä” Jeesuksen kanssa?

V: Tässä on kaksi näkökohtaa.

Liity hänen joukkoonsa: Ensinnäkin varmista, että seuraat Jeesusta todella sinne, minne Hän sinua johdattaa, etkä vain pyydä Jeesusta auttamaan sinua sinne, minne itse haluat mennä. Kun Jumala sulkee oven, voit yrittää kovasti avata sen uudelleen, ja joskus se onnistuukin. Mutta lopputuloksena ei ole menestys vaan pikemminkin epäonnistuminen.

Päästä Hänet veneeseesi: Toiseksi, älä vain kutsu Jeesusta elämääsi, vaan kutsu Jeesus jokaiseen elämäsi osa-alueeseen. Onko elämässäsi asioita, joita et ole luovuttanut Jumalalle, vaan olet sanonut Jumalalle: ”Ei se haittaa, hoidan tämän osan itse.” Elämässä on asioita, joissa Jumala haluaa sinun itse tutkivan erilaisia vaihtoehtoja ja oppivan tekemään hyviä päätöksiä. Mutta aivan kuten lapsesi tekevät toisinaan huonoja (toivottavasti pieniä) päätöksiä ja oppivat virheistään, myös taivaallinen Isäsi voi antaa sinun tehdä huonoja päätöksiä ja oppia niistä. Anna kuitenkin Jumalalle tilaisuus puhua sinulle ja anna Hänen iloisesti kumota päätöksesi.

K: Missä Gadarenien maa sijaitsee (Mark. 5:1)?

V: Se on Gerasan kaupungin läheisyydessä sijaitseva alue, joka sijaitsi noin 35 mailia Galileanmerestä kaakkoon nykyisen Jordanian alueella. Nykyisen Khersan kylän eteläpuolella, yhden mailin päässä, on jyrkkä kukkula, joka on 40 jaardia rannasta. Kahden mailin päässä on luolahautoja, joita ilmeisesti käytettiin myös asuinpaikkoina.

K: Mark. 4:39:ssä Jeesus kohteli opetuslapsia, jotka kyseenalaistivat Häntä, sekä Häntä vastustaneita demoneja ja ihmisiä hyvin eri tavoin. Miten meidän tulisi suhtautua ihmisiin, jotka kyseenalaistavat tai vastustavat meitä eri tavoin?

V: Tässä on kuusi vaihetta, joita kannattaa pohtia.

Vaihe 1: Ennen kuin käsittelemme ketään muuta, meidän on ensin käsiteltävä itseämme ja mahdollista ylpeyttämme. Jotkut ihmiset ajattelevat, että mikä tahansa kritiikki heidän toimistaan tai päätöksistään on hyökkäys heitä itseään kohtaan. He eivät ymmärrä sodan aikana ”lojaalin opposition” käsitettä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että heidän on aina tehtävä oikea päätös, ja jos he eivät tee niin, he pelkäävät, että joku saattaa huomata heidän tehneen virheen. Varmista, että pystyt hyväksymään sen, että muut näkevät sinun tekevän virheitä, ennen kuin edes yrität käsitellä muiden asioita. Lopuksi kuuntele tarkkaan. Joskus keskustelukumppanisi on väärässä, eikä sinun pidä noudattaa hänen neuvojaan, mutta hänen virheellisen ehdotuksensa keskellä saattaa olla totuuden jyvä, jota sinun kannattaa silti harkita. Osaa etsiä sitä.

Vaihe 2: Ymmärrä, että kaikki, joiden kanssa keskustelet, eivät ole itse suorittaneet vaihetta 1. Yritä arvioida, pitävätkö he jokaista kritiikkiä henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseään kohtaan. Kun puhut, tunnusta heidän näkemyksensä, korosta sitä toimintaa tai päätöstä, jonka he tekivät väärin, ja mitä asialle pitäisi nyt tehdä.

Vaihe 3: Kun ihmiset antavat sinulle neuvoja, joita tiedät, ettei sinun pitäisi noudattaa, selitä kohteliaasti, miksi et aio noudattaa niitä – ainakin niin pitkälle kuin he antavat sinun puhua. Älä anna sen, minkä tiedät olevan hyvää, tulla puhuttua pahana, kuten Roomalaiskirjeen 14:16 sanoo.

Vaihe 4: Kun ihmiset antavat sinulle neuvoja, joita sinun pitäisi noudattaa, suostu niihin heti, kiitä heitä opastuksesta tai avusta ja noudata sitten neuvoja. Ei ole tarvetta kiistellä siitä, minkä tiedät olevan oikein, vain kasvojen säilyttämisen vuoksi. Jos hyvän ehdotuksen tekijä on lapsi tai alemmassa asemassa kuin sinä, sillä ei ole merkitystä. Jos neuvo on hyvä, noudata sitä joka tapauksessa.

Vaihe 5: Kun et pidä neuvoa erityisen hyvänä tai erityisen huonona, ole valmis tekemään kompromisseja. Jos toinen osapuoli suhtautuu asiaan vahvasti, mieti, kuinka paljon haittaa tai vahinkoa aiheutuisi, jos vain suostuisit asiaan, joka sinulle on merkityksetön. Tämä on erityisen hyödyllistä avioliitossa.

Vaihe 6: Kun kyseessä on sinua korkeammassa asemassa oleva henkilö, kuten esimies, virkamies tai aviomiehesi, ja hänen käskynsä tai neuvonsa ei ole hyvä, tilanne voi olla vaikea. Yritä ensin selittää hänelle toisen vaihtoehdon edut. Mutta jos hän ei vieläkään kuuntele sinua, syynä voi olla se, että olet väärässä, tai se, että olisit oikeassa, mutta et tiedä jotain, minkä hän tietää. Toisaalta hän saattaa tehdä tässä asiassa typerän päätöksen. Kun olet varoittanut häntä, kuten (yleensä) velvollisuutesi on, joudut joskus suostumaan hänen tahtoonsa.

K: Miten Mark. 5:3–4:ssä kuvattu riivattu mies saattoi olla niin vahva, että hän pystyi katkaisemaan ketjut ja kahleet?

V: Jopa ihmiset, jotka eivät ole riivattuja, ovat tunnetusti suorittaneet suuria voimannäytöksiä stressaavissa, elämän ja kuoleman tilanteissa. Kuulin hälytyksestä, joka koski välitöntä kemiantehtaan räjähdystä (joka onneksi ei tapahtunut), ja eräs kemiantehtaan työntekijä hyppäsi yli kahdeksan jalan korkean metalliverkkoaidan. Palattuaan tehtaalle hän katseli sitä aitaa ihmeissään, sillä hän ei melkein uskonut, mitä oli tehnyt.

Olen kuullut myös naisesta, joka nosti pysäköidyn auton kulmaa, kun auto oli juuri aikeissa murskata hänen lapsensa.

K: Miksi Markuksen evankeliumin 5:6:ssa riivattu mies juoksi Jeesuksen luo palvomaan Häntä?

V: Vaikka Raamattu ei sitä kerro, tässä on yksi spekulaatio. Jos demoni ajatteli, että Jeesus oli tulossa hänen peräänsä eikä hän voisi paeta, ehkä hän halusi juosta Jeesuksen luo ensin anellakseen Jeesusta säästämään hänet. Demoni tiesi Jeesuksen olevan tulossa, ja epätoivossaan hän osoitti kunnioitusta Jeesukselle pyytäen, että tämä säästäisi hänet kidutukselta, vaikka demoni itse kiduttikin miestä.

Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että kun edellinen tarina osoitti Jeesuksen vallan luonnonvoimien yli, joita demonit käyttivät, tämä tarina kuvaa suoraan Jeesuksen valtaa demonien yli.

K: Miksi demonin nimi oli ”Legioona” (Mark. 5:9 ja Luuk. 8:30)?

V: Roomalainen legioona koostui noin 5 000–6 000 sotilasta. Toisin sanoen tällä miehellä ei ollut yhtä ongelmaa demonin kanssa, vaan hänellä oli 5 000 tai 6 000 ongelmaa demonien kanssa. Jumalalle ei ole väliä, kuinka monta ongelmaa meillä on, sillä Herra voi ratkaista ne kaikki.

Voidaan miettiä, oliko jokaisella nykyisin olemassa olevalla demonilla itsenäinen olemassaolo jo Eedenin puutarhasta lähtien vai ei. Ehkä demonit pystyivät lisääntymään (vähän kuin bakteerit) joko ihmisen ulkopuolella tai hänen hedelmällisessä maaperässään. Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota.

K: Miksi Jeesus näytti Mark. 5:10–14 ja Luuk. 8:32 mukaan ”tekevän sopimuksen” demonien kanssa?

V: Vaikka Jeesuksella oli vapaus tehdä niin, Raamattu ei itse asiassa sano, että Hän olisi tehnyt mitään muuta kuin antanut heille luvan. Jeesus ei välttämättä tehnyt demoneille mitään palvelusta; siat hukkuivat.

K: Pitäisikö kristittyjen nykyään tehdä sopimuksia demonien kanssa, kuten Mark. 5:10–14:ssä?

V: Ei ole mitään näyttöä siitä, että meidän pitäisi. Meillä ei ole sitä tietoa, joka Jeesuksella oli. Koska demonit näkevät toisessa ulottuvuudessa kuin me, ne saattavat olla älykkäämpiä, eikä ole mitään takeita siitä, että ne olisivat rehellisiä tai luotettavia, ei näytä olevan mitään pakottavaa tarvetta edes puhua minkään demonin kanssa, paitsi käskemään niitä sitoutumaan tai poistumaan.

K: Miksi demonit halusivat mennä sioihin (Mark. 5:12 ja Luuk. 8:30–33)?

V: Raamattu antaa meille vain hyvin lyhyen vilauksen demonin ajattelusta. Ilmeisesti ne päättelivät, että sioihin meneminen oli tällä hetkellä parempi vaihtoehto kuin syvyyteen joutuminen.

Raamattu ei kerro, aiheuttivatko demonit siojen hukkumisen tahallaan, vahingossa vai tiesivätkö ne edes, että siat hukkuisivat. Lopuksi Raamattu ei kerro, ovatko demonit ja Saatana täysin järjissään vai toisinaan hulluja.

K: Mitä kaikkien tulisi tietää demonien riivauksesta tämän tapahtuman perusteella (Mk 5:13)?

V: Demoneiden riivauksen tavoitteena on tuhota isäntänsä, olipa kyseessä sitten sikoja tai ihmisiä. Ihmiset, jotka ovat väittäneet olevansa yhteydessä demoneihin, ovat usein eläneet lyhyemmän elämän. Jos joku leikkii okkultismin parissa tai suhtautuu siihen vakavammin, sinun on kysyttävä häneltä, miksi? Laittavatko he säännöllisesti myrkkyä vereensä? Jos he eivät halua tehdä sitä, miksi he sitten haluaisivat keskustella demonien kanssa, jotka tappaisivat heidät aivan kuten ne tappoivat sian?

K: Miksi Jeesus Markuksen evankeliumin 5. luvun 13. jakeen mukaan tuhosi 2000 sikaa yhden miehen parantamiseksi? (Ahmad Deedat otti tämän esille.)

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

a) Oletan, että Deedat olisi samaa mieltä siitä, että meillä on enemmän arvoa kuin monilla sioilla. Ihmiset, olipa kyseessä sitten Saudi-Arabia, Intia tai länsimaat, tappavat jatkuvasti monia eläimiä ravinnoksi. Nämä siat, joita Galileanmeren itäpuolella asuvat ei-juutalaiset kasvattivat, oli kasvatettu ravinnoksi, sillä toisin kuin lampailla tai lypsylehmillä, sikojen kasvattamisella ei ole muuta tarkoitusta.

b) Demonit, eivät Jeesus, tappoivat siat. Kun demonien legioona lähti miehestä, ne menivät sioihin, mikä johti sikojen hukkumiseen.

c) Minusta on yllättävää, että Deedat teeskentelee myötätuntoa näitä sikoja kohtaan, kun Koraani kertoo Jumalan profeetasta, joka oli viisaampi kuin Mooses ja joka vain käveli pienen pojan luo ja mursi tämän kaulan, surmaten hänet. (Ei, poikaa ei herätetty henkiin tai mitään sellaista sen jälkeen; poika pysyi vain kuolleena.) Tämä löytyy suurasta 18:63–82. Hadith-kokoelmissa Bukhari, osa 1, kirja 3, nro 124, s. 92, kerrotaan tarkemmin al-Khidrin tarinasta. Abu Dawud, osa 3, nro 4688–4690, s. 1319

perustelee tämän sanomalla, että poika, jonka al-Khidr tappoi, oli syntynyt epäuskoisena. Riittääkö siis muslimien silmissä se, että on pieni poika, joka ei usko Jumalaan, jotta kaula katkaistaan?

K: Miksi väkijoukko pyysi Jeesusta lähtemään (Mark. 5:17 ja Luuk. 8:37)?

V: Nämä ihmiset näkivät selvästi Jeesuksen hyvyyden ja voiman, mutta silti he pyysivät Häntä lähtemään pois. He kasvattivat sikoja, joille ei olisi markkinoita Jumalan lain noudattavien Jumalan kansan keskuudessa.

Yksi väärinkäsitys on, että ihmisten täytyy muuttaa itseään ennen kuin he tulevat Kristuksen luo. Niin ei tarvitse, koska he eivät pysty siihen omin voimin. Jeesus muuttaa heidät. Entä jos he eivät kuitenkaan halua muuttua? Silloin he eivät halua tulla todellisen Jeesuksen luo.

Nykyään täysin jumalattomien ihmisten yleinen reaktio, kun he näkevät Jumalan hyvyyden ja puhtaan rakkauden, on yrittää saada se katoamaan. Tämä pätee erityisesti niihin, jotka nykyään hengellisesti ”myyvät sikoja”. Mutta nämä ihmiset olivat erilaisia; heillä ei näyttänyt olevan mitään henkilökohtaista Jeesusta vastaan (toisin kuin kirjanoppineilla ja fariseuksilla). Pikemminkin Jeesus, vaikka Hän olikin mielenkiintoinen ja voimakas, oli liian kallis vieras heidän nykyiseen elämäntapaansa nähden.

K: Miksi Jeesus ei Mark. 5:18–20:ssa sallinut miehen seurata Häntä?

V: Jeesus näki epäilemättä, että riivauksesta vapautuneen miehen pysyminen niiden keskuudessa, jotka tunsivat hänet, olisi suurempi palvelutyö kuin se, että nyt normaali pakanamies menisi juutalaisten luo, jotka eivät tunteneet häntä ja olivat jo nähneet Jeesuksen ihmeitä.

Nykyään meillä voi luonnollisesti olla taipumus haluta tehdä ”näyttäviä” palvelutehtäviä, mutta Jumalalla voi olla suurempi tarkoitus, kun Hän lähettää meidät jonnekin muualle tai pitää meidät siellä, missä olemme. Sen sijaan, että kysyisit, miksi Jumala ei aseta sinua palvelutehtävään jonnekin muualle, sinun pitäisi kysyä, kuinka voit olla tehokkaampi siellä, missä olet.

K: Kun verenvuotoinen nainen kosketti Jeesusta (Mk 5:27–34), miksi Jeesus kysyi julkisesti, kuka häntä oli koskettanut?

V: Tähän on kaksi mahdollista vastausta.

1. Koska Jeesus otti itselleen joitakin rajoittavia inhimillisiä ominaisuuksia, kuten sen, ettei Hän ollut kaikkitietävä, tullessaan maan päälle, Jeesus ei aidosti tiennyt, kuka oli ihmeellisesti parantunut koskettamalla Häntä.

2. Riippumatta siitä, tiesikö Jeesus kuka se oli, Jeesus halusi naisen tulevan esiin. Tässä oli vielä keskeneräinen asia, nimittäin se, että Jeesus halusi puhua naisen kanssa ja julistaa, että hänen uskonsa oli parantanut hänet, ja että hänen tulisi mennä rauhassa ja vapautua kärsimyksestään.

K: Koska Jeesus Mark. 5:30–33:ssa tiesi, mitä ihmisen sisällä oli, miksi Hän sitten kysyi naiselta?

V: Jeesus kysyi naisen vuoksi, ei itsensä vuoksi. Hän halusi auttaa naista, mutta halusi tämän pyytävän apua ensin.

K: Miksi Mark. 5:35:ssä ja Luuk. 8:49:ssä sanottiin, ettei Jeesusta pidä vaivata, kun Jairuksen tytär oli kuollut?

V: Vaikka Jeesus pystyi parantamaan sairaita, he luultavasti ajattelivat, ettei edes Jeesus pystyisi herättämään kuolleita.

K: Miksi Jeesus sanoi Mark. 5:39 ja Luuk. 8:52–53:ssa, että Jairuksen tytär ei ollut kuollut, vaan nukkui?

V: On kaksi mahdollista vastausta.

Kooma: Ehkä tytär ei todellakaan ollut kuollut, vaan vain kuoleman partaalla olevassa koomassa. Raamattu ei itse asiassa sano, että hän olisi ollut kuollut. Pikemminkin Luuk. 8:49 sanoo, että muut sanoivat hänen olevan kuollut, Luuk. 8:53 sanoo, että he ”tiesivät” hänen olevan kuollut, ja Luuk. 8:55 sanoo, että hänen henkensä ”palasi”. Seuraava vastaus on kuitenkin todennäköisempi.

Kuolema: Hän oli todellakin kuollut. Kuolemaa pidetään kuitenkin lopullisena fyysisenä tilana, ja Jeesus käytti vertauskuvaa, että tyttö vain nukkui, koska Hän tiesi herättävänsä hänet kuolleista.

K: Miksi Jeesus sanoi Mark. 5:41 ja Luuk. 8:54:ssa: ”Tyttö, nouse ylös”?

V: Jos Jeesus olisi sanonut vain ”nouse”, ehkä kaikki kuolleet olisivat nousseet. Ei olisi sopivaa, että Jeesus sanoisi ”nouse” ja kaikki kuolleet nousisivat, ja sitten Jeesus jatkaisi sanomalla: ”toisaalta…”

K: Miksi Jeesus käski tytön vanhemmille Mark. 5:42 ja Luuk. 8:56:ssa, etteivät he kertoisi kenellekään tästä ihmeestä?

V: Kyseessä saattoi olla ajoitus; ehkä Jeesus ei halunnut, että ihmeestä kerrottiin hänen ollessaan kaupungissa. Ihmiset olisivat varmasti saaneet sen tietää lopulta, mutta Jeesus ei halunnut, että yhä useammat ihmiset yrittäisivät seurata häntä ”vain näön vuoksi”.

K: Miksi Markus selittää lukijoilleen arameankielisiä ilmaisuja (Mk 5:41; 7:34)?

V: Markuksen evankeliumi kirjoitettiin kreikaksi, ja vaikka monet palestiinalaiset osasivat puhua molempia kieliä, Markus ennakoi, että monet kreikkalaisista lukijoistaan eivät ymmärtäisi arameankielisiä termejä. Tästä poiketen Papias sanoo, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin hepreaksi. Katso kuitenkin The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 11–12, jossa käsitellään tämän väitteen epäselvyyksiä.

Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 911, sisältää tästä hyödyllisen huomion. Asimov toteaa, että Markuksen tyyli vaikuttaa aramealaiselta jopa Matteusta enemmän. ”Itse asiassa osa tämän evankeliumin kreikan kielen epätäydellisyydestä näyttää johtuvan siitä, että se sisältää lukuisia aramealaisia ilmaisumuotoja, jotka on käännetty kirjaimellisesti, ikään kuin Markus kirjoittaisi kreikaksi, mutta ajattelisi arameaksi.”

K: Puhuiko Jeesus Mark. 5:41:ssä arameaa vai kreikkaa?

V: Jeesus puhui varmasti arameaa, kuten hänen aramealaiset ilmaisunsa osoittavat. Monet Galileassa ja Dekapoliksessa puhuivat kuitenkin molempia kieliä, mutta kreikka oli heille luontevampaa. Koska Jeesus oli kotoisin sieltä, on todennäköistä, että hän puhui ihmisille molemmilla kielillä.

Seuraavassa on esimerkkejä kirjatuista arameankielisistä ilmaisuista

A1. ”Ukkosen pojat” Markus 3:17

A2. ”Pikkutyttö, minä sanon sinulle: nouse ylös!” Markus 5:41

A3. ”Aukea / aukea kokonaan” (ephphatha) Markus 7:34

A4. ”Tyhjäpää” Matt. 5:22

A5. ”Abba, Isä” Markus 14:36

A6. ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?” Matt. 27:46; Mark. 15:34

A7. ”parantaisiko hän sapattina, jotta he voisivat löytää syytteen häntä vastaan” (Luukas 6:7) on kreikkaa, jossa on erikoinen kieliopillinen rakenne (riippuvainen täydentävä infinitiivi), joka saattaa viitata aramean kielen vivahteeseen, teoksen A Wandering Aramean s. 12–13 mukaan.

Jeesus puhui hepreaa Paavalin näyssä Apostolien teoissa 26:13–15.

Seuraavassa on neljä seikkaa, jotka viittaavat siihen, että Jeesus käytti myös kreikkaa.

G1. Matteuksen evankeliumi 16:15–18 (Petros, Petra)

G2. Nimet Filippus ja Andreas olivat kreikkalaisia. Nimi Bartimeus on aramean-kreikan yhdistelmä, kuten teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels, s. 316 todetaan.

G3. Kun Jeesus lähti Palestiinasta pohjoiseen Tyrokseen ja puhui syyro-foinikialaisen naisen kanssa Markuksen evankeliumin 7:24–29:ssä, on erittäin todennäköistä, että nainen puhui vain kreikkaa.

G4. Lopuksi on vaikea uskoa, että kun ainakin kolme evankeliumia oli alun perin kirjoitettu kreikaksi ja Paavali sekä muut kirjoittivat kirjeitä kreikaksi, Jeesus ei olisi osannut kieltä, jota jopa galilealaiset kalastajatkin osasivat.

Myös skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 911, käsittelee Jeesuksen arameankielisiä ilmaisuja.

K: Mikä oli Jeesuksen ”oma maa” Mark. 6:1:ssä?

V: Se oli Galilean Nazaretin ympärillä oleva alue.

K: Miksi monet Jeesuksen kotikaupungissa eivät uskoneet häneen (Mark. 6:1–6)?

V: Jotkut uskoivatkin. Monille oli kuitenkin vaikea ajatella, että joku, joka oli kerran ollut lapsi ja kasvanut lähellä heidän kasvuympäristöään, voisi olla suuri, saati sitten Messias.

K: Millä tavoin ihmiset nykyään pitävät Jeesusta itsestäänselvyytenä, ilman että he suoraan hylkäävät Häntä (Mark. 6:1–6)?

V: Sekä epäuskoiset että uskovat voivat pitää Jeesusta itsestäänselvyytenä.

Uskottomat voivat pitää Jeesusta itsestäänselvyytenä, koska tietävät, että Hän on aina ollut läsnä. Kun he kyllästyvät elämäänsä, he ajattelevat voivansa aina kääntyä Hänen puoleensa. Emme kuitenkaan tiedä, milloin elämämme päättyy, emmekä todellisuudessa tiedä varmuudella, onko meillä edes huomista.

Uskovat, jotka ovat jo antaneet elämänsä Kristukselle, voivat myös pitää Jeesusta itsestäänselvyytenä. Heidän rakkautensa voi jäähtyä, ja he voivat ajatella, että he voivat aina katua ja palata Hänen luokseen. Mutta jälleen kerran, emme todellakaan tiedä varmuudella, onko meillä edes huomista. Paras aika tulla sovintoon Jumalan kanssa on juuri nyt.

K: Kuinka voisit Mark. 6:3:n perusteella rohkaista ihmisiä olemaan ottamatta Jeesusta itsestäänselvyytenä?

V: Rukoile heidän puolestaan ja yritä saada heidät katsomaan Jeesusta uusin silmin. Mieti, mitä Hän kesti meidän vuoksemme (Hepr. 12:2–3). Mieti, miksi Jeesus halusi tehdä sen, kuten Hepr. 12:2:n keskivaiheilla todetaan. Lopuksi: ”pidä katseesi palkinnossa” ja muista tavoite olla Jeesuksen kanssa taivaassa ikuisesti.

K: Osoittaako se, ettei Jeesus pystynyt tekemään ihmeitä (Mark. 6:5), että hän ei ole Jumala, kuten Jehovan todistajat väittävät teoksessaan ”Pohdintoja Raamatusta”, s. 150 (1989)?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Maassa Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti ottamalla orjan muodon, kuten Filippiläiskirjeen 2:6–7 sanoo. Jeesus koki kuuliaisuutta, kärsimystä ja fyysistä kipua ollessaan maan päällä.

Päätös olla tekemättä ihmeitä on eri asia kuin fyysinen kyvyttömyys tehdä ihmeitä. Huolimatta Jeesuksen itsensä tyhjentämisestä Isä Jumala olisi voinut päättää, että ihme tehdään, mutta heidän uskon puutteensa vuoksi Hän ei päättänyt tehdä niin.

K: Miksi Jeesus ei voinut tehdä suuria ihmeitä kotikaupungissaan (Mark. 6:5)?

V: Koska ihmiset yleisesti ottaen kieltäytyivät uskomasta kotikaupunkinsa poikaan, ihmeen tekeminen ei olisi lisännyt heidän uskoaan. Tämä saattoi olla myös Jeesuksen puolelta osoitettu armollinen teko. 2. Pietarin kirjeen 2:21–22 mukaan on parempi, ettei joku tunne totuuden tietä, kuin että hän tuntee sen ja kääntää sille selkänsä.

K: Miksi opetuslapset eivät saaneet ottaa mukanaan laukkua, leipää tai kuparirahaa vyössään (Mark. 6:8–9)?

V: Yksinkertaisesti siksi, että Herramme käski heitä olemaan tekemättä niin. Voimme olettaa, että Hän halusi heidän luottavan Jumalaan ja muihin ihmisiin, eivätkä omiin taloudellisiin varoihinsa.

K: Miksi he eivät saaneet käydä useissa taloissa samassa kaupungissa (Mk 6:10 ja Luuk. 9:4–5)?

V: Jeesus ei sanonut sitä, mutta voimme nähdä useita käytännön syitä sille, miksi ei pidetty käydä useissa taloissa.

1. Oli suurempi riski, että ihmiset loukkaantuisivat, että heitä ymmärrettäisiin väärin tai että syntyisi riitaa siitä, kuka saisi majoittaa vieraat.

2. Se olisi häirinnyt ihmisiä, puhumattakaan opetuslapsista, jos heidän olisi pitänyt jatkuvasti murehtia majapaikan löytämistä.

K: Jos olisit elänyt tuolloin ja sinulla olisi ollut profetia siitä, mitä Juudas Iskariot tekisi, olisiko sinun pitänyt ottaa Juudas kotiisi (Mark. 6:11)?

V: Kyllä, jos tietäisit, että Jeesus haluaisi sinun tekevän niin. Tärkein kysymys, joka on otettava huomioon kaikissa päätöksissä, on: ”Mitä Jeesus haluaisi sinun tekevän?”

K: Miksi Mark. 6:14–29:ssä jotkut ihmiset, kuten tässä Herodes, tekevät pahoja tekoja, vaikka tietävät, etteivät halua tehdä niitä?

V: Herodes oli pulmassa. Hän nautti siitä, että piti Johannes elossa vankina. Toisaalta hän ei halunnut näyttää vierailleen siltä, että hän peruu sanansa julkisesti. Herodes oli tappanut monia ihmisiä kuninkaana, eikä yhden ihmisen lisää tappaminen luultavasti tuntunut hänestä kovin vakavalta.

Sanan pitäminen on kunniallista, mutta jotkut uskovat, että sanan pitäminen on aina kunniallista ennen kaikkea muuta. Herodes ei halunnut tehdä mitään, mikä olisi näyttänyt kunniattomalta. Jefta saattoi tuntea samoin, kun hän teki pahan teon tappamalla tyttärensä pitääkseen sanansa.

K: Mark. 6:14–29:ssä Herodes ei varsinaisesti hylännyt Johannes Kastajaa, mutta miten se, että Herodes piti Johannes Kastajaa itsestäänselvyytenä, eroaa siitä, että muut pitivät Jeesusta itsestäänselvyytenä?

V: Herodeksella oli rakkaus-vihasuhde Johannes Kastajaan. Hän vihasi sitä, että Johannes oli vapaana ulkona kritisoimassa häntä ja mahdollisesti lietsomassa ongelmia. Toisaalta hän piti keskusteluista Johannes Kastajan kanssa, ja Herodes piti siitä, että hän saattoi pitää tämän potentiaalisen häirikön lukittuna ja hallinnassaan. Hän piti siitä, että Johannes Kastaja oli läsnä, tai pikemminkin siitä, että Johannes Kastaja oli juuri siellä, missä hän pystyi hallitsemaan häntä. Jotkut nykypäivän ihmiset pitävät Jeesuksesta ja haluavat oppia Jeesuksesta, mutta eivät pidä siitä, että Jeesus asettaa vaatimuksia heidän elämäänsä ja haluaa heidän olevan Kristuksen hallinnassa.

K: Miksi Mark. 6:17–18:n mukaan ei ollut lainmukaista, että Herodes Antipas otti veljensä vaimon?

V: Johannes tunsi Vanhan testamentin hyvin. Se, että Herodes meni naimisiin veljensä vaimon kanssa tämän vielä eläessä, oli vastoin 3. Mooseksen kirjan 18:16 ja 20:21.

K: Miten Herodes Antipas Mark. 6:20:n mukaan pelkäsi ja kunnioitti Johannes Kastajaa, kun hän myöhemmin kuitenkin surmasi tämän?

V: Kun otetaan huomioon Johanneksen päättäväisyys luopua mukavasta elämästä erämaassa elämisen vuoksi sekä hänen rohkeutensa saarnata totuutta hinnasta piittaamatta, Herodes tunsi aitoa kunnioitusta Johannesia kohtaan. Kuinka suuri Herodeksen kunnioitus olikin, hänen hätiköity valansa mennä naimisi in kanssa – joka oli hänen adoptiotyttärensä – sekä pelkonsa tulla tunnetuksi valansa rikkoneena olivat vahvempia kuin hänen kunnioituksensa ja halunsa toimia oikein, kuten Markus 6:22–28 osoittaa.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, joidenkin ihmisten halu pitää sanansa ja näyttää vanhurskaalta on suurempi kuin heidän halunsa olla todella vanhurskaita.

K: Koska Herodes surmasi Johannes Kastajan Herodeksen syntymäpäivänä (Mark. 6:21, Matt. 14:6–10) ja farao surmasi pääleipurin faraon syntymäpäivänä (1. Moos. 40:20–22), tarkoittavatko nämä jakeet, että meidän ei pitäisi juhlia syntymäpäiviä, kuten Jehovan todistajat sanovat teoksessa ”Päättelyä Raamatun perusteella”, s. 68–69 (1989)?

V: Ei. Pahoja olivat Herodes ja faarao, ei syntymäpäivä. Tilaisuus itsessään ei ollut hyvä eikä paha. Se, että molemmat tapahtumat sattuivat sisätiloissa, ei myöskään tarkoita, että meidän ei pitäisi koskaan olla sisällä.

K: Miksi he tarvitsivat lepoa Mark. 6:30–34:ssä, ja oliko se välttämätöntä?

V: Opetuslapset olivat niin kiireisiä, etteivät he ehtineet edes syödä. He tarvitsivat aikaa paitsi syömiseen myös rentoutumiseen ja lepoon.

Heidän rentoutumistarpeensa oli kuitenkin toissijainen verrattuna heitä seuranneisiin väkijoukkoihin. Koska ruoho oli vihreää, tämä tapahtui myöhäistalvella tai alkukeväällä. Tätä ihmettä ei olisi tapahtunut, jos opetuslapset olisivat pitäneet kiinni suunnitelmastaan ja vain levänneet, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1336 kerrotaan.

K: Mikä on lepon paikka kristillisessä elämässä (Mk 6:30–32)?

V: Joskus Jumala haluaa meidän käyttävän aikaa, joka muuten voitaisiin käyttää palvelutyöhön, rentoutumiseen ja Hänen läheisyytensä etsimiseen.

Tämä ei kuitenkaan oikeuta kristillisten johtajien ylellisiä lomia, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksen sivuilla 1335–1336 muistutetaan.

K: Miksi Jeesus kysyi ennen kumpaakin ruokailua (Mark. 6:38 ja 8:5), kuinka paljon ruokaa oli saatavilla?

V: Jälkikäteen ajateltuna sillä, kuinka paljon ruokaa Jeesuksella oli alun perin, ei näyttänyt olevan merkitystä. Jeesus olisi voinut ruokkia heidät kaikki yhdellä murusellakin, jos Hän olisi halunnut. Pikemminkin Jeesus halusi heidän näkevän, että ruokaa ei ollut tarpeeksi kaikkien ruokkimiseen, että ruokaa oli lopussa enemmän kuin alussa, ja merkittävien lukujen 12 ja 7 käyttö osoittaa yksinkertaisesti, että kyseessä olevat määrät eivät olleet pelkkää sattumaa.

Nämä leivät olivat pieniä; yhden aterian aikana saattoi syödä muutaman kokonaisen leivän, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 763 todetaan. Kapernaumin ja Betsaidan naapurikylissä asui va in mukaan vain 2 000–3 000 ihmistä, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 675 todetaan. Siksi ympäröivien kylien olisi ollut vaikea ruokkia kaikkia noita ihmisiä.

K: Miksi Jeesus käski Mark. 6:38:ssa mahdotonta?

V: Kun Jeesus käski opetuslapsia ruokkimaan väkijoukon, kreikankielisessä tekstissä painotus on sanalla ”te” (monikko). Se ei todellakaan ollut viimeinen kerta, kun Jumala käski jonkun tekemään jotain, mikä oli ihmisvoimilla mahdotonta, mutta Jumalan voimalla kaikki on mahdollista.

K: Mikä hengellinen opetus leivistä löytyy meille Mark. 6:38–44:stä?

V: Tämän ihmeen lähde oli Jeesus, joka on Elämän leipä. Alkuperäiset leivät, ennen kuin Jumala siunasi ne ja ennen kuin ne murrettiin, eivät riittäneet kyseessä olevaan tarpeeseen. Mutta ne olivat kaikki, mitä heillä oli, ja Jumala otti ne silti vastaan. Mutta Jumalan siunauksen myötä ne murrettiin. Ja siunauksen ja murtamisen ansiosta ne eivät ainoastaan tyydyttäneet välitöntä tarvetta, vaan jäljelle jäi jopa ylijäämää. Eikä siinä vain ylijäämää ollut, vaan sitä oli jopa enemmän kuin mitä heillä oli alun perin. Jumala ei ruokkinut näitä ihmisiä suoraan, vaan antoi ruoan kansalleen, opetuslapsille, jotta he ruokkisivat heidät. Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi kaikille, mutta he eivät tuhlanneet sitä, sillä he keräsivät ylijäämät talteen.

K: Miksi Jeesus oli Mark. 6:48:ssa aikeissa ohittaa heidät?

V: Jeesus, joka käveli veden päällä, eteni nopeammin kuin tuulta vastaan soutavat opetuslapset. Siitä huolimatta Jeesus ei kävellyt kohti venettä, vaan ohitti heidät, kunnes he huusivat Häntä.

Nykyään Jeesus ja Jumalan siunaukset saattavat olla tulossa kohti meitä, mutta ne ohittavat meidät, ellemme huuda Jumalaa tulemaan luoksemme, emmekä vain ohitsemme. Elämmekö elämäämme niin, ettemme halua olla liian kaukana Jumalasta, vai elämmekö niin, että haluamme olla mahdollisimman lähellä Häntä?

K: Mitä tiedämme Mark. 6:53–56:ssa mainitusta Gennesaretin alueesta?

V: Toisin kuin aiemmat syrjäiset paikat, Gennesaret oli erittäin hedelmällistä maata Galileanmeren länsirannalla, ja siksi melko tiheästi asuttu, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 676 todetaan. Alueella oli useita mineraalilähteitä, ja sairaat tulivat sinne etsimään lohtua ja toivoa.

K: Mark. 6:53–56:n perusteella ihmiset saattaisivat tulkita, että Jeesus on vain keino saada ruokaa. Miksi Jeesus silti teki näin, ja mitä Hän teki lieventääkseen tilannetta?

V: Monet eivät tulleet ensisijaisesti seuraamaan Jeesusta tai edes oppimaan hänen opetuksistaan. He tulivat sen vuoksi, mitä Jeesus voisi tehdä heidän hyväkseen. Jeesus halusi osoittaa, kuka hän oli, mutta ehkä yksi syy siihen, miksi Jeesus siirtyi niin usein eteenpäin, oli se, että osoitettuaan kuka hän oli, hän jättäisi taakseen ne, jotka olivat kiinnostuneita vain ruoasta tai parantumisesta. He kuitenkin seurasivat häntä edelleen minne hän menikin.

Nykyään seurakunnan johtajien on oltava varovaisia niiden suhteen, jotka tulevat seurakuntaan vain aterian takia tai sen vuoksi, mitä seurakunta voi heille tarjota. Heidän motivaationsa saattaa myöhemmin muuttua parempaan suuntaan. Seurakunnan johtajien on kuitenkin löydettävä tasapaino rakkauden osoittamisen ja hyväksikäytön välillä.

K: Mikä Mark. 7:2–5:ssä katsottaisiin vääräksi, jos syödään pesemättömillä käsillä?

V: Fariseukset laajensivat Vanhan testamentin käsitteen puhtaudesta ja epäpuhtaudesta monille alueille. Siinä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun he alkoivat rinnastaa omia mielipiteitään Jumalan sanaan, syntyi ristiriita Jeesuksen kanssa. 1. Korinttolaiskirje 4:6 ja Sananlaskut 30:5–6 osoittavat, että on väärin mennä Jumalan sanan ulkopuolelle.

Jeesuksen aikana kyseessä oli vain suullinen perinne, mutta noin vuosina 200–300 jKr. monet perinteet kirjattiin juutalaiseen Mišnaan. New International Bible Commentary -teoksen sivun 1165 mukaan paitsi Jeesus myös saddukeukset hylkäsivät fariseusten perinteen.

K: Mark. 7:6–8:ssa fariseukset olivat varsin yllättyneitä Jeesuksen vastauksesta. Miten fariseukset – ja muut nykypäivänä – harjoittivat itsensä pettämisen taitoa?

V: Itsensä pettäminen on nykypäivänä ihmisille liian helppoa, ja se tapahtuu monin tavoin. Se voi olla tahatonta tai tahallista; se voi tarkoittaa sellaisten asioiden näkemistä, joita ei oikeasti ole olemassa, sellaisten asioiden huomaamatta jättämistä, jotka ovat olemassa, sekä sen kieltämistä, mitä todella näkee. Joskus kun ihmiset aluksi pettävät muita eivätkä itseään, he alkavat lopulta uskoa siihen, minkä alun perin tiesivät olevan valhetta.

Eräässä tutkimuksessa osallistujia pyydettiin katsomaan videota ja yrittämään laskea, kuinka monta kertaa joku pompotti koripalloa. Videolla näkyi juhlatilaisuus, jossa ihmiset keskustelivat, ja yksi henkilö edessä dribbaili koripalloa. Jossain vaiheessa joku gorillapuvussa käveli juhlaväen keskellä. Videon jälkeen osallistujia pyydettiin kertomaan, kuinka monta kertaa he olivat laskeneet ja olivatko he nähneet mitään epätavallista videota katsellessaan. Kaikki vastasivat kieltävästi. Heidän katseensa oli niin kiinnittynyt koripalloon, etteivät he edes huomanneet gorillapuvussa olevaa henkilöä, joka käveli juhlaväen keskellä!

Joskus itsensä pettäminen on tarkoituksellisempaa. Kun ihminen päättää, mikä on totta sen perusteella, mitä hän haluaa olevan totta, hän jättää täysin huomiotta tai ainakin vähättelee päinvastaisia todisteita. Eräänä kesänä olin lähetysmatkalla Utahissa todistamassa mormoneille. Noin puolet ryhmän kristityistä oli entisiä mormoneja, ja puolet (minä mukaan lukien) ei ollut. Oli kiehtovaa esittää entisille mormoneille kysymyksiä ajalta, jolloin he olivat mormoneja. Yksi kysymys oli: ”Kuinka pystyit nukkumaan öisin, kun mormonismissa oli niin paljon ristiriitoja?” Hän vastasi, että mormonina hän pystyi nukkumaan ihan hyvin. Kyllä, hän tiesi joistakin näistä ristiriidoista, ja hän tiesi, ettei osannut vastata niihin, mutta se ei häirinnyt häntä, koska hän ajatteli, että mormonikirkossa oli joku, joka osasi. Mormonina hän oppi lopulta, ettei kukaan osannut vastata noihin ristiriitoihin, ja myöhemmin hän lähti kirkosta.

Fariseukset kärsivät niin sanotusta ”kognitiivisesta dissonanssista”. He ”tiesivät”, että vain he olivat Israelin opettajia ja että he eivät olleet väärässä. Mutta sitten ilmestyi tämä mies, Jeesus, joka räjäytti heidän maailmankuvansa opettamalla auktoriteetilla ja tekemällä ihmeitä, joihin vain Jumalalta tullut voisi pystyä. Tästä suuresta jännitteestä voitiin päästä eroon vain paljastamalla Jeesus huijariksi, myöntämällä, että heidän aiempi ”varmuutensa” oli väärä, tai muuten poistamalla jännitteen aiheuttaja ja surmaamalla Jeesus.

K: Mistä tiedät, onko sääntö peräisin Jumalalta vai ihmiseltä (Mark. 7:7–8)?

V: Jos et lue Jumalan Raamattua itse, sitä voi olla hyvin vaikea tietää.

Eräs katolilainen nimeltä Paul, joka oli aito kristitty, osallistui eräänä vuonna pienryhmän raamattupiiriin, jota johdin. Minusta oli kummallista, että hän toi usein esiin hyvin perustavia asioita ja kysyi minulta, olivatko ne Raamatusta. (Useimmiten ne olivat.) Myöhemmin hän kertoi minulle, miksi hän esitti kaikki nuo kysymykset. Hän sanoi oppineensa ne asiat kasvaessaan katolilaisessa koulussa, jossa ei tehty eroa sen välillä, mitä katolinen kirkko opetti, ja sen välillä, mitä Jumala opetti Raamatussa.

Kun kristitty opettaja, mistä tahansa ryhmästä tahansa, ei tee eroa Jumalan sanan ja sen opetuksen välillä, joka ylittää Jumalan sanan rajat, hän korostaa oman opetuksensa merkitystä oppilaidensa kustannuksella, jolloin nämä jäävät miettimään, mitä Jumala todella sanoi. Sekä 1. Korinttolaiskirje 4:6 että Sananlaskut 30:5–6 varoittavat kaikkia kristittyjä olemasta lisäämättä mitään Jumalan sanaan. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi opettajia tuomitaan ankarammin, kuten Jaakobin kirjeen 3:1–2 mukaan.

K: Eikö Markuksen evankeliumin 7:7–8 mukaan meidän pitäisi noudattaa mitään ihmisten asettamia sääntöjä?

V: Ehdottomasti ei, sillä kuten Roomalaiskirjeen 13:1 ja 1. Pietarin kirjeen 2:13–18 osoittavat, meidän on toteltava ihmisviranomaisia. Markuksen evankeliumin 7:10–14 osoittaa pikemminkin, että Jeesus vastusti jyrkästi Jumalan lakien rikkomista ihmisten lakien noudattamiseksi.

K: Miksi Mark. 7:11:ssä Corban oli paha asia, ja miten jotkut tekevät nykyään samanlaisia asioita vanhemmilleen?

V: Corban tarkoittaa, että se oli omistettu Jumalalle, oletettavasti uhrattavaksi temppelissä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut, että se olisi annettu temppelille. Henkilö saattoi silti käyttää sitä itseensä, kuten teoksissa ” ” (Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 678–679) ja ”Believer’s Bible Commentary” (s. 1337) todetaan.

Jos joku lahjoittaa paljon rahaa Jumalalle mutta huolehtii silti perheestään, vanhempansa mukaan lukien, se on hyvä asia. Mutta jos joku laiminlyö perheensä huolenpidon, vaikka hänellä olisi siihen varaa, Paavali sanoo 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:ssa, että hän on pahempi kuin epäuskoinen. Jopa useimmat epäuskoiset huolehtivat omasta perheestään.

K: Kun Jeesus sanoi Mark. 7:15:ssä, ettei mikään, mikä menee ihmisen sisään, voi saastuttaa häntä, puhuiko Jeesus jostain, mikä oli voimassa Vanhan testamentin aikoina, vai uudesta opetuksesta?

V: Tämä on toistettu Matteuksen evankeliumin 15:10–20 kohdasta.

Jeesus ei kumonnut Vanhan testamentin ruokavaliosääntöjä, vaan korvasi ne. Tässä on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Vaikka Jeesus ja hänen opetuslapsensa toisinaan rikkoivat fariseusten ihmisten luomia perinteitä, he itse elivät Vanhan testamentin lain mukaisesti.

2. Jo Vanhan testamentin aikana Jumala kiinnitti huomiota heidän kuuliaisuuteensa, ja ruokavalio oli vain yksi tapa – mutta ei ainoa – osoittaa kuuliaisuuttaan.

3. Kun Jeesuksen ylösnousemus aloitti uuden aikakauden, opetuslapset eivät päättäneet syödä kaikenlaista lihaa. Apostolien tekojen luvussa 10:11–16 Jumalan enkeli laskeutui ja käski vastahakoista Pietaria syömään. Kuka Pietari oli väittelemään taivaasta tulleen enkelin kanssa?

4. Muslimien ei pitäisi olla mitään ongelmaa tämän vastauksen kanssa, sillä Muhammed teki väitetysti saman asian. Hän puhui kumotuista laeista (vaikka kumoaminen on hieman erilainen käsite kuin Jeesuksen kautta solmittu Uusi liitto). Lisäksi hän osoitti, että muslimit voivat syödä kamelinlihaa, ja Vanha testamentti pitää kamelinlihaa aivan kuten sianlihaa (3. Mooseksen kirja 11:4,7,26; 5. Mooseksen kirja 14:7,8).

K: Miksi Jeesus oli Markuksen evankeliumin 7:18:ssa yllättynyt heidän ymmärtämättömyydestään?

V: Kyseessä eivät olleet väkijoukot, vaan Jeesuksen omat opetuslapset, jotka eivät ymmärtäneet. Jeesus oli luullut, että he olisivat jo tähän mennessä ymmärtäneet, että Uudessa valtakunnassa ei ole merkitystä ulkoisella ruoalla, vaan sillä, mitä ihmisen sisällä on.

K: Mark. 7:18: Koska opetuslapsilla ei ollut Pyhää Henkeä ennen helluntaita, voitiinko heidän odottaa ymmärtävän mitään Jeesuksen sanoista?

V: Joskus ihmiset ymmärtävät väärin, mitä Pyhä Henki tekee ja mitä ei. Pyhä Henki tuomitsee maailman synnistä ja valaisee meitä totuuteen, mutta ihmiset voivat silti nähdä jonkin verran totuutta ilman Pyhää Henkeäkin.

K: Kuinka Jeesus julisti Mark. 7:18–23:ssa kaiken ruoan puhtaaksi?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Monet Vanhan testamentin kielletyt ruoat olivat raadonsyöjien (kuten sikojen ja äyriäisten) sekä lihansyöjien ravintoa. Niissä olisi enemmän tauteja ja loisia, ellei niitä kypsennetä kunnolla, kuin ruoissa, joita he saivat syödä. Mutta se menee ohi asian ytimen. Ydin oli se, että Jumala antoi heille noudatettavia lakeja, ja he saattoivat miellyttää tai suututtaa Jumalaa noudattamalla tai noudattamatta Hänen käskyjään.

Vastaus: Jeesus, joka oli Jumalan inkarnaatio, määräsi, että nyt kaikki ruoat julistettiin puhtaiksi. Tämä toistettiin Pietarille Apostolien teoissa 10:11–16. Myös Paavali puhui tästä Kolossalaiskirjeen 2:16:ssa. Keskeinen seikka on, että Jeesus ei julistanut ”kaikkea” puhtaaksi; Hän julisti puhtaiksi vain kaikki ruoat, jotka menevät kehoomme. Pahat asiat, jotka voivat tulla sydämestämme, eivät ole koskaan olleet puhtaita eivätkä ole sitä vieläkään.

K: Miksi naista kutsutaan Mark. 7:26:ssa syyrialais-foinikialaiseksi?

V: Hallinnollisesti Foinikia oli osa Rooman Syyrian maakuntaa. Ehkä Markus käytti tätä termiä erottaakseen hänet Pohjois-Afrikasta kotoisin olevista libyo-foinikialaisista.

K: Mikä on parempi, yrittää elää puhdasta ja viatonta elämää vai yrittää olla lähellä Jeesusta (Mark. 7)?

V: Haluamme todellakin molempia. Mutta jos uskovainen elää puhdasta elämää mutta haluaa pysyä kaukana Jeesuksesta, hänestä ei tule entistä Kristuksen kaltaisempaa. Toisaalta, jos uskovainen elää synnissä mutta haluaa tehdä parannuksen ja lähestyä Jeesusta, hänestä tulee puhtaampi ja Kristuksen kaltaisempi.

K: Missä Dalmanutha sijaitsee Markuksen evankeliumin 8:10:ssä?

V: Se sijaitsee Galileanmeren lounaispuolella. Pitkään tutkijat eivät tienneet sen tarkkaa sijaintia. Gennesaretin tasangon eteläpuolelta löydettiin kuitenkin luola, jonka nimi on ”Talmanutha”.

K: Miksi Jeesus ei Mark. 8:11–12:ssa totellut fariseuksia tai edes suostunut heidän toiveeseensa antamalla pyydetyn merkin taivaasta?

V: Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Jeesus oli ruokkinut 4 000 ihmistä. Mitä uusi ihme tässä tilanteessa olisi todistanut fariseuksille? He eivät olleet halunneet tulla kuuntelemaan Jeesusta, mutta olisivat kuulleet tästä ihmeestä. Huomaa, että heidän pyyntönsä ei johtunut uskosta, vaan se oli pikemminkin epäuskon aiheuttama. Fariseukset näyttivät olettavan, että Jeesuksen oli vastattava kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Mutta Jeesus ei ollut heille velkaa mitään todistamista. Jeesus sanoo heille käytännössä: ”Ette tule näkemään merkkiä pyynnöstä, olette jo nähneet ja kuulleet.”

K: Miksi Mark. 8:15:ssä jotkut väärät opetukset verrataan hiivaan?

V: Tarvitaan vain ripaus hiivaa, sopiva ympäristö (taikina) ja vähän aikaa, ja se on muuttanut koko ympäristön. Poliittinen korrektius on yritys estää ympäristön muuttumista (tai sen muuttumista takaisin) määrittelemällä tietyt näkemykset tai aiheet ”kielletyiksi”. Jos haluat oppia tuntemaan Jumalaa, sinun on seurattava fariseuksia. Se oli itsestään selvä asia, jonka kaikki ymmärsivät. Myöhempinä aikoina, jos haluat seurata Jumalaa, sinun on noudatettava kaikkea, mitä pappi sanoo. Vaikka raamatullisia kristittyjä on syytetty siitä, että heillä on ”paperipappi” ja että he seuraavat vain Kirjaa, todellisuudessa me haluamme vain seurata Jumalaa ja sanoja, jotka Hän on antanut meille. Mikään pelkkä inhimillinen uskonnollinen hahmo, edes hyvä sellainen, eikä mikään uskontunnustus tai kirkolliskokous, edes hyvä sellainen, voi korvata Jumalaa ja Hänen sanaansa.

K: Mikä voisi olla näiden lukujen merkitys Mark. 8:17–21:ssä?

V: Jeesus oli juuri varoittanut heitä fariseuksista ja saddukeuksista, mutta opetuslapset eivät kiinnittäneet huomiota Hänen sanoihinsa; he olivat keskittyneet leivän puutteeseen. Niinpä Jeesus otti heidät vastaan siinä tilanteessa, missä he olivat, ja siinä, mihin he olivat keskittyneet. Hän kysyi heiltä, mitkä olivat määrät: viisi leipää ja kaksitoista ”lounaskoria” Israelissa; seitsemän leipää ja seitsemän ”koria” pakanamailla. Tähän on kaksi toisiaan täydentävää vastausta.

Yleisesti ottaen Jeesus korosti, että heille jäi lopulta enemmän ylijäämää kuin mitä heillä oli alussa. Heidän ei siis tarvitse huolehtia siitä, ettei Jeesus pystyisi hankkimaan leipää.

Erityisesti seitsemän on Raamatussa usein täydellisyyden symboli tai täydellisyyttä Jumalassa. Vaikka luku kaksitoista viittaa Raamatussa usein kahteentoista heimoon, se ei tee niin tässä yhteydessä. Apostoleja oli kaksitoista, ja he olivat kaikkien kansojen edustajia. Luvut viisi ja kaksitoista olivat yksinkertaisesti erilaisia lukuja kuin seitsemän ja seitsemän, ja lounaskorit ja -kassit olivat erikokoisia astioita, mikä osoitti näiden olevan erillisiä tapahtumia ja että Jeesus oli pelastuksen antaja sekä juutalaisille että pakanakansoille.

K: Mitkä ovat kolme hengellisen sokeuden tyyppiä Mark. 8:22–26:ssa?

V: Mies oli sokea ja myöhemmin fyysisesti osittain sokea, mutta opetuslapset olivat edelleen hengellisesti osittain sokeita.

Tahaton: Ihmiset voivat olla fyysisesti sokeita, koska he ovat syntyneet sellaisiksi, kuten Joh. 9:1–2 kertoo, tai heistä on myöhemmin tullut täysin sokeita, tai he ovat osittain sokeita. Hengellisessä mielessä monet epäuskoiset ovat sokeita siinä mielessä, että he eivät tunne Kristuksen valoa ja totuutta.

Tahallinen: Pilkkaajat ja itsepäiset epäuskoiset hylkäävät Kristuksen, koska he kieltäytyvät näkemästä totuutta, joka heille on jo annettu. Fariseukset eivät olleet tyhmiä; he olivat taitavia löytämään vastaväitteitä ja syitä, joiden vuoksi he päättivät olla näkemättä. Aivan kuten terve ihminen ei voi pysäköidä autoaan vammaisten pysäköintipaikalle ja sitten laittaa silmäsidettä, on ero tahallisen ja tahattoman sokeuden välillä.

Uskovat: Jopa uskovat, jotka ovat luovuttaneet elämänsä Jeesukselle, voivat olla osittain sokeita totuudelle. Tässä tapauksessa edes opetuslapset eivät kyenneet näkemään.

K: Miksi Jeesus näytti parantavan sokean miehen vaiheittain (Mark. 8:23–25)?

V: Raamattu ei kerro sitä. Ehkä miehellä oli useampi kuin yksi ongelma, tai ehkä siinä on syvempi opetus meille. Aivan kuten miehen fyysinen sokeus parani vaiheittain, niin joskus myös ihmisen hengellinen sokeus paranee vaiheittain.

Aivan kuten mies oli osittain sokea loppuun asti, myös jotkut ihmiset voivat olla hengellisesti osittain sokeita. He näkevät joitakin asioita oikein ja olettavat näkevänsä kaiken oikein, tietämättä, että he ovat edelleen osittain sokeita. Esimerkiksi jotkut pitivät Jeesusta profeettana, mutta eivät Messiaana. Jotkut pitävät nykyään Jeesusta Vapahtajana, mutta eivät Herrana. Jotkut näkevät Jumalan rakkautena, mutta eivät myös oikeudenmukaisuutena ja vihan ilmentymänä.

K: Miksi parantunut sokea mies näki aluksi ihmiset kävelevinä puina (Mark. 8:24)?

V: Ehkä miehen näköhermot eivät vastaanottaneet valoa selvästi. Sokeuteen saattoi olla useita syitä, jotka liittyivät pupilliin, iirisiin, sarveiskalvoon ja näköhermoon.

Toisaalta miehellä saattoi aluksi olla täydellinen näkö, mutta hänen aivonsa eivät olleet tottuneet käsittelemään näkemäänsä kuvaa. Ihmisen aivot itse asiassa vastaanottavat kuvan maailmasta ylösalaisin. Aivomme kouluttavat itsensä kääntämään kuvan oikein päin. Eräässä Moody Science -elokuvassa miehelle annettiin erityiset suojalasit, jotka käänsivät kuvan ylösalaisin. Kun hän oli käyttänyt niitä riittävän kauan, miehen aivot sopeutuivat täydellisesti, eikä hänellä ollut ongelmia kävelyssä tai selviytymisessä – ainakaan siihen asti, kunnes suojalasit otettiin pois, jolloin miehen aivojen piti kouluttaa itseään uudelleen.

Katso osoitteesta http://www.answersingenesis.org/docs/4146.asp mielenkiintoisia nykyaikaisia esimerkkejä ihmisistä, jotka pystyvät fyysisesti näkemään, mutta eivät silti aluksi tunnista asioita.

K: Miksi Jeesus käski Markuksen evankeliumin 8:26:ssa miestä menemään suoraan kotiin eikä kylään?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta ilmeisesti mies ja hänen perheensä olivat kotoisin toisesta kaupungista tai asuivat kaupungin ulkopuolella. Jeesus oli kuitenkin tässä asiassa hyvin täsmällinen. Ensin Jeesus vei sokean miehen kaupungin ulkopuolelle parantamatta häntä vielä. Sitten Jeesus paransi hänet vaiheittain ja käski miehen nimenomaisesti olla menemättä takaisin kylään.

Teoksessa *The New International Bible Commentary* (s. 1166) spekuloidaan, että oli asianmukaista, että mies kertoi asiasta ensin sukulaisilleen, sen sijaan että sukulaiset olisivat kuulleet siitä ensin joltakin muulta. Toisaalta Jeesus ei halunnut, että kylän fariseukset näkisivät sitä, koska hän oli juuri sanonut heille Markuksen evankeliumin 8:11 kohdassa, etteivät he näkisi Jeesukselta yhtään merkkiä. Tai sitten saattoi olla muita ihmisiä, joiden Jeesus ei halunnut näkevän ihmeen. Lopuksi Jeesus ei ehkä halunnut joidenkin ihmisten näkevän parantumista vaiheittain.

K: Mark. 8:38:ssa skeptikko Bart Ehrman huomauttaa, että Jeesus ei nimenomaisesti tunnista itseään Ihmisen Pojaksi (Jesus, Interrupted, s. 159).

V: Jeesuksen ei tarvinnut tehdä sitä tässä yhteydessä. Hän tunnisti itsensä Ihmisen Pojaksi Markuksen evankeliumin luvussa 2:5–12. Jeesus sanoi Markuksen evankeliumin luvussa 2:8a–12: ”Miksi ajattelette näitä asioita sydämissänne? … Kumpi on helpompaa: sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi ovat anteeksi annetut’, vai sanoa: ’Nouse ylös, ota kantosi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa anteeksi syntejä...’ Hän sanoi halvaantuneelle: ’Minä sanon sinulle: nouse ylös, ota kantomattoasi ja mene kotiin.’ Ja heti mies nousi, otti makuualustansa ja käveli kaikkien edessä ulos. Tämän seurauksena he kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Emme ole koskaan nähneet mitään tällaista!’” (BSB) Jeesus käytti termiä 81 kertaa evankeliumeissa. Miksi Ehrman pitäisi merkittävänä sitä, että Jeesus ei tässä kohdassa toistanut sitä sananmukaisesti?

K: Mitä tarkoittaa Mark. 8:38:ssa se, että Jeesus häpeää niitä, jotka häpeävät Jeesusta tässä elämässä?

V: Tulkitsijoilla on tästä kaksi näkemystä.

1. Valitut uskovat, jotka häpeävät Jeesusta, joutuvat kärsimään häpeää päästessään taivaaseen. Tämä on Believer’s Bible Commentary -teoksen (s. 1341) näkemys. Jotkut kristityt uskovat vilpittömästi, mutta he ovat liian kiintyneitä maailmaan voidakseen puolustaa Jeesusta tai julistaa evankeliumia.

2. Niin sanotut kristityt, jotka häpeävät Jeesusta, huomaavat, etteivät he pääse taivaaseen lainkaan. Tätä näkemystä edustavat teokset ”Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 141–142) ja ”The NIV Study Bible” (s. 1510). Myös 2. Timoteuksen kirjeen 2:12 mukaan, jos me kiellämme Kristuksen Jeesuksen, Hän kieltää meidät. Jotkut kieltäytyvät hyväksymästä Jeesusta erilaisista tunneperäisistä syistä. Juudas oli ilmeisesti pettynyt siihen, ettei Jeesus aikonut ryhtyä mihinkään sotilaallisiin toimiin juuri tuolloin. Jotkut väittävät, että ihmiset ovat niin hyviä, etteivät he tarvitse pelastusta, tai että on ”liian primitiivistä” sanoa, että tarvitsemme uhrauksen puolestamme. Toiset eivät halua, että joku katsoo alas taivaasta tuomitsemaan heidän tekojaan.

Tietenkin molemmat ovat todennäköisesti totta, koska Jeesus ei tässä jakeessa täsmentänyt tuota ”häpeän astetta”. On vakava asia uskoa Jeesukseen, kieltää Hänet ja katua (kuten Pietari teki), mutta vielä vakavampaa on se, ettei ole alun perinkään luovuttanut elämäänsä Hänelle.

K: Miksi luulet, että Jumala antoi kirkastumisen tapahtua (Mk 9:1–2)?

V: Ensinnäkin on huomattava, että ennen Jeesuksen kuolemaa kukaan muu kuin opetuslapset ei tiennyt tästä. Tämä ei siis auttanut ketään muuta, ainakaan ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Vaikka Raamatussa ei kerrota, miksi näin tapahtui, voimme nähdä ainakin kuusi syytä.

1) Se vahvistaisi opetuslasten uskoa. Opetuslapset saisivat vilauksen Jeesuksen lopullisesta kirkkaudesta.

2) Se olisi rohkaisua Jeesukselle itselleen ennen ristiinnaulitsemista. Ehkä myös Elia ja Mooses kertoivat Jeesukselle joitakin välttämättömiä asioita.

3) Profetian täyttymiseksi: Malakian kirjassa 4:5–6 sanotaan, että Elia tulisi ennen Herran suurta päivää. Vaikka Johannes Kastaja oli Elian hengessä ja voimassa, Elia saapui itse fyysisesti kirkastumisen yhteydessä.

4) Kaksi todistajaa, Mooses ja Elia, tulivat olemaan Jeesuksen seurassa, ainakin lyhyen aikaa. Elia ei koskaan kuollut (2. Kuninkaiden kirja 2:11), ja vaikka Mooses kuoli, hänen ruumistaan ei koskaan löydetty (5. Mooseksen kirja 34:6). Ilmestyskirjan 11. luvussa mainitaan kaksi todistajaa juuri ennen Jeesuksen toista tulemista, ja tämä saattoi olla ennakkoilmaus siitä.

5) Meille, jotka elämme ylösnousemuksen jälkeen, se vahvistaisi sitä, että Jumala hallitsi tilannetta ja tiesi koko ajan, mitä ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen yhteydessä tapahtuisi.

6) Lopuksi se täytti profetian, jonka Jeesus antoi Markuksen evankeliumin 9:1:ssä

K: Missä vuorella kirkastuminen tapahtui (Matt. 17:1, Mark. 9:2 ja Luuk. 9:28–29)?

V: Raamattu ei tarkenna asiaa, mutta tiedämme seuraavaa. Ensinnäkin kyseessä oli korkea vuori, ja Taborin vuori on vain 1 843 jalkaa merenpinnan yläpuolella (noin viiden jalkapallokentän korkeus), joten se ei täytä korkean vuoren kriteerejä. Se sijaitsi kymmenen mailia Galileanmerestä lounaaseen eikä lähellä Kesarea Filippiaa. Lisäksi Taborin vuoren huipulla oli tuolloin roomalainen linnoitus.

Hermon-vuori, joka on yli 9 000 jalkaa korkea, on alueen korkein vuori, ja tapahtuma olisi voinut tapahtua siellä. Se sijaitsee kuitenkin melko kaukana, Golanin kukkuloiden pohjoispuolella, Syyrian ja Libanonin rajalla. Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 1400) esitetään tämä näkemys.

Meron-vuori / Jebel Jermaq, Galileanmeren länsipuolella, on 3 926/3 962 jalkaa korkea, ja W. Liefield on ehdottanut tätä paikkaa.

K: Mark. 9:7 ja seuraavissa jakeissa kaikista asioista, joita Jumala olisi voinut sanoa, on kirjattu vain tämä yksi lause. Miksi luulet, että tämän tietäminen oli niin tärkeää opetuslapsille?

V: Kristinuskossa ei ole ensisijaisesti kyse laeista, opista tai palvelutyöstä. Vaikka nämä asiat ovatkin läsnä, ne eivät ole pääasia. Pääasia ei ole myöskään kokemuksemme, yhteytemme tai rukouksemme. Se yksi tärkein asia on Jeesuksen rakastaminen. Mutta uskovat voivat unohtaa sen. Paavali sanoo 2. Korinttolaiskirjeen 11:2–3:ssa: ”Minä olen teistä kateellinen jumalallisella kateudella. Sillä minä olen luvannut teidät yhdelle miehelle, jotta voisin esittää teidät puhtaana neitsyenä Kristukselle. Pelkään kuitenkin, että aivan kuten Eeva joutui käärmeen viekkauden harhaanjohtamaksi, niin myös teidän mielenne saatetaan johtaa harhaan pois yksinkertaisesta ja puhtaasta omistautumisestanne Kristukselle.”

K: Kuinka voimme Markuksen evankeliumin 9:14–16 mukaan vastustaa kiusausta jäädä liian pitkäksi aikaa vuorenhuipulle, kun Jeesus haluaa meidän tulevan alas?

V: Muistakaa, että kyse ei ole meistä, oppimastamme tiedosta ja kokemuksistamme, vaan Jumalasta. Jumala haluaa meidän palvelevan muita. Tuomiopäivänä Jeesus ei aio kysyä meiltä, kuinka paljon olemme oppineet tai mitä olemme kokeneet, vaan pikemminkin mitä olemme tehneet ja kuinka olemme eläneet. Vuorenhuipun kokemus on hyvä ankkuroimaan meitä, kasvattamaan meitä ja virkistämään meitä hengellistä taistelua varten ihmisten sydämistä ja mielistä tässä maailmassa. Joukkueen valmentajalla ei ole juurikaan käyttöä lahjakkaalle pelaajalle, joka kieltäytyy kilpailemasta.

K: Mitä Mark. 9:18, 28–29 kertoo uskon puutteesta kärsivän kristityn voimasta?

V: Tuolloin opetuslapset tiesivät Jumalasta enemmän kuin kukaan muu kuolevainen maan päällä. Opetuslapset kohtasivat Jeesuksen henkilökohtaisesti joka päivä. Opetuslapset (ainakin kaikki paitsi yksi) uskoivat ja elivät sen mukaan, mihin uskoivat. Heillä oli uskoa, mutta se ei ollut riittävän vahvaa tämän demonin karkottamiseen.

K: Miten me nykyään pidämme Jumalan voimaa ja viisautta itsestäänselvyytenä (Mark. 9:18, 28–29)?

V: Uskottomat voivat pitää turvallisuutta, rauhaa, terveyttä ja vaurautta itsestäänselvyytenä, asioina, joihin he kokevat olevansa oikeutettuja. Jopa jotkut uskovat voivat ajatella, ettei heillä tule olemaan vaikeita aikoja, koska he ovat kristittyjä. Jumalan lahjojen pitäminen itsestäänselvyytenä on kiitollisuuden vastakohta.

K: Miksi luulet, että Jeesus sanoi Mark. 9:19:ssä: ”Oi epäuskoinen sukupolvi” sen sijaan, että olisi sanonut: ”Oi epäuskoiset opetuslapset”?

V: Jeesus näki, että opetuslasten epäusko heijasti yhteiskuntaa, jossa he olivat kasvaneet. Jossain määrin jopa uskovina uskomuksemme ja uskomme muotoutuvat sukupolvemme, eli kulttuurimme ja yhteiskuntamme, vaikutuksesta. Uskovina meidän on tunnustettava se nöyrästi ja rehellisesti sekä pyrittävä ylittämään ja vapautumaan siitä.

K: Miksi isä sanoi Mark. 9:24:ssä oksymoronin?

V: Vastakohdat ovat kielikuva, jossa käytetään ristiriitaisia lausumia tai kielikuvia monimutkaisen totuuden ilmaisemiseksi. Isällä oli ristiriitaisia tunteita sisällään. Hän sanoi: ”Minä uskon”, koska hän todella uskoi, mutta hän sanoi myös: ”Auta epäuskoani”, koska hän tiesi, että hänellä oli myös aitoja epäilyksiä.

Meidänkin tulisi olla rehellisiä tunteistamme Jumalan edessä. Jumala on riittävän suuri käsittelemään epäilyksemme, ja kun tuomme tunteemme esiin tunnustamalla ne Hänelle, Jumala voi helpommin huolehtia siitä, mitä Hänelle tunnustamme.

K: Mitä luulet Jumalan tekevän Mark. 9:24:ssä mainitun kaltaisella epätäydellisellä uskolla, jolla isällä oli?

V: Jumala käytti pojan isän uskoa; epätäydellistä, mutta rehellistä ja aitoa uskoa. Se on parempi kuin tekopyhä, epärehellinen uskon näennäisyys. Ole rehellinen uskostasi Jumalaan, jotta Hän voi kasvattaa sitä, puhdistaa sitä ja poistaa siitä turhan kuonan.

K: Mark. 9:25:ssä Jeesus käski useimmiten vain pahan hengen poistua, mutta miksi Jeesus tällä kertaa käski sekä poistua että olla tulematta takaisin?

V: Luuk. 11:24–26:ssa Jeesus sanoi, että kun paha henki lähtee ihmisestä, se voi yrittää palata seitsemän muun kanssa. Siksi on tärkeää, että kun riivattu ihminen vapautuu orjuudesta, hän kääntyy Kristuksen puoleen, jotta demonit eivät palaa entistä voimakkaampina.

K: Miksi, Luuk. 9:33:ssa, juuri tuossa hetkessä, heti suuren kirkastumisen jälkeen, opetuslapset riitelivät siitä, kuka heistä oli suurin?

V: Pintapuolisesti tämä kuulostaa naurettavalta. Heti sen jälkeen, kun heille oli armollisesti annettu suuri etuoikeus nähdä tämä mahtava tapahtuma, sen sijaan että he olisivat menneet kertomaan, kuinka suuri Jeesus oli, he riitelivät siitä, kuinka suuria he itse olivat. Sen sijaan, että kaikki olisi pyörinyt Jeesuksen ympärillä ja siitä, kuinka he voisivat palvella Jeesuksen kunniaksi, he käyttivät Jeesusta hyväkseen, jotta kaikki keskittyisi heihin.

Tämä kuva on naurettava. Jos joku olisi halunnut maalata ruusuisen, kaunistellun kuvan Jeesuksen pyhistä opetuslapsista, hän olisi varmasti jättänyt tämän pois! Tämä näyttää yksinkertaisesti pahalta. Mutta vaikka he olivat uskoneet Jeesukseen, nähneet ihmeitä ja kirkastumisen, he olivat silti vielä tällaisia. Jeesuksen kärsivällisyys heitä kohtaan on hämmästyttävää.

K: Miten meidän tulisi suhtautua Mark. 9:33:n kaltaiseen uskovaan, joka yrittää korostaa omaa suuruuttaan?

V: Älä kanna kaunaa heitä kohtaan, vaan rukoile heidän puolestaan ja toivo, että he katuisivat tekoaan. Meidän ei pitäisi leimata häntä salaiseksi epäuskoiseksi tai langenneeksi, josta ei ole enää paluuta, sillä Jeesuskaan ei hylännyt opetuslapsiaan. Heitä tulisi varoittaa heidän oman etunsa vuoksi, ja heidän vaikutusvaltansa, joka rohkaisee muita toimimaan samoin, tulisi minimoida.

K: Olisiko opetuslasten pitänyt Mark. 9:34:n kohdalla kertoa Jeesukselle, miksi he riitelivät, vai olisiko heidän pitänyt pysyä vaiti, kuten he tekivätkin?

V: He luultavasti vaikenivat hämmennyksestä tai häpeästä. Jumala tietää, mitä ajattelemme ja sanomme, tunnustammeko sen tai emme, mutta on parempi kertoa Hänelle, mitä sydämellämme on, vaikka se olisi mädäntynyttä tai ylpeää. Sillä tavalla Jumala voi puhdistaa sen sitäkin nopeammin, jos olet valmis myöntämään sen.

K: Mitä mieltä olet Mark. 9:35:n lauseesta: ”Suuruus tulee palvelemisesta”?

V: Se ei ole täysin totta. Ensinnäkin sinun on palveltava oikeaa kohdetta. Älä palvele omaa kunnianhimoasi, älä palvele seurakuntaa, vaan ensisijainen palveluksesi tulisi kohdistua Jumalalle. Toiseksi sinun on palveltava oikeista motiiveista käsin. Mutta kun ymmärrät nämä varaukset, lause on melko oikea.

K: Miksi Johannes ja muut opetuslapset kielsivät erästä miestä ajamasta ulos riivaajia (Mark. 9:38–40), ja kuka tämä mies oli?

V: Katsotaanpa ensin tämän kohdan omalaatuista tapahtumaketjua. Aluksi opetuslapset olivat kykenemättömiä ajamaan ulos riivaajaa. Sitten he riitelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Mutta vaikka he eivät kyenneet ajamaan riivaajaa ulos, he kielsivät toista, Kristukseen uskovaa henkilöä ajamasta riivaajaa ulos Jeesuksen nimessä, sen jälkeen kun he itse eivät siihen kyenneet.

Koska mies ei kuulunut heidän yhteisöönsä, opetuslapset olettivat, ettei Jumala voisi käyttää häntä. Nykyäänkin uskovat tekevät toisinaan saman virheen ajattelemalla, että muita aitoja kristittyjä, jotka eivät kuulu heidän seurakuntaansa, Jumala ei käytä lainkaan tai käyttää vain vähäisemmässä määrin.

K: Kuinka ”todellinen” paholainen ja hänen vaikutusvaltansa ovat Mark. 9:38–40:ssä ja muissa kohdissa? Laittaako hän ajatuksia päähäsi?

V: Paholainen ja hänen demoninsa ovat todellisia olentoja, joilla on ajatuksia ja tunteita. He voivat istuttaa ajatuksia mieleen, mutta he eivät voi ”riivata” uskovia. Vaikka he voivat istuttaa ajatuksia mieleen, meillä on voima sanoa ei ja jatkaa eteenpäin. Vaikka he ovat voimakkaita, eikä heidän voimaansa pidä aliarvioida, suojelumme Kristuksen veren alla on vieläkin voimakkaampi. Olen esimerkiksi kuullut noitatohtorista, joka kirosi kristityn, ja kirous kimposi takaisin noitatohtoriin. Toisessa, tähän liittymättömässä esimerkissä olen kuullut toisesta noitatohtorista, joka julisti, että eräs kristitty lähetyssaarnaaja kuolisi 30 päivän kuluessa. 30. päivänä noitatohtori kuoli.
Kristuksen lapsina meillä ei ole mitään syytä neuvotella paholaisen kanssa, pilkata paholaista tai edes yrittää olla yhteydessä paholaiseen tai demoneihin.

K: Miten Mark. 9:38–40:n valossa suhtaudutaan johonkuhun, joka tekee Jumalan tahtoa, mutta jolla ei ole ihmisten ”valtuuksia”?

V: Ensinnäkin, kysy, tarvitseeko asia ylipäätään ihmisten hyväksyntää? Jos se on Jumalan tahto, ehkä se ei tarvitse. Jos luulet sen aiheuttavan eripuraa, varmista ensin, etteivät sinä ja ryhmäsi itse aiheuta eripuraa. Toisaalta, jos se lietsoo riitaa tai aiheuttaa oikeasti eripuraa, sinun tulisi puhua heidän kanssaan, yrittää puhua heille järkeä ja rukoilla, että he ja sinä voisitte olla yhtä mieltä.

K: Mikä on mielestäsi niin vakavaa siinä, että pienet lapset saatetaan syntiin (Mark. 9:42)?

V: Vaikka yhteiskunta tuohon aikaan usein halveksikin lapsia, Markuksen evankeliumin 9:42 mukaan olisi parempi, ettei joku olisi koskaan syntynyt, kuin että hän saisi lapsen tekemään syntiä. Kun katsot pientä lasta, joka saattaa käyttäytyä hassusti ja joka ei vielä tiedä paljoakaan, muista, että Jumala välittää heistä yhtä paljon kuin aikuisistakin, ja he ovat Jumalan silmissä aivan yhtä tärkeitä.

Evankelista D.L. Moody kertoi kerran jollekin, että kokouksessa pelastui kaksi ja puoli ihmistä. Kysyjä kysyi: ”Tarkoitatko kahta aikuista ja yhtä lasta?” ”Ei”, Moody vastasi, ”kahta lasta ja yhtä aikuista.”

K: Miksi matoja ei kuolisi helvetissä (Mark. 9:48)?

V: Jeesuksen vertaus ei viittaa pieniin eläimiin, vaan helvetin mätänemiseen ja tuhoon. Teoksessa When Critics Ask, s. 372, annetaan erilainen vastaus. Koska siinä sanotaan ”heidän mato” eikä ”mato”, se on vertaus helvettiin joutuvan henkilön ruumiista.

K: Mitä ”suolattu tulella” tarkoittaa Mark. 9:49:ssä?

V: On olemassa kolme pääasiallista tulkintaa siitä, kehen tämä jae viittaa

Uskovat, jotka käyvät läpi kärsimystä ja puhdistusta

Kadotetut, jotka joutuvat helvettiin

Kaikki, jotka joutuvat koetukselle ja tuomitaan. Tämä näkemys voi kattaa myös kaksi muuta näkemystä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että jakeet 43–48 puhuvat helvetistä, ja jae 50 viittaa uskoviin. Jae 49 on siirtymä, ja ilmaisu ”kaikki” viittaa sekä välittömästi ennen tätä mainittuihin kadotettuihin että välittömästi tämän jälkeen mainittuihin uskoviin.

K: Miten ”tulella suolattaminen” liittyy ”suolaisuuden menettämiseen” Mark. 9:49–50:ssa?

V: Tuon ajan fariseukset opettivat, että Israel oli kansojen suola, jonka tehtävänä oli puhdistaa ne. Suola oli tärkeä säilöntäaine. Ilmaisu ”suolataan tulella” tarkoittaa ruoan säilyttämistä tulen avulla, kuten hedelmien kuivaamista. Jos jopa tulella voi olla säilöntävaikutus, suola voi menettää suurimman osan säilöntävaikutuksestaan, jos suola huuhtoutuu pois vedellä tai jos suola laimennetaan muilla aineilla.

K: Mitä Jeesus opettaa avioerosta Mark. 10:1–2 ja Matt. 19:3–9?

V: Ennen kuin vastaamme kysymykseen, meidän tulisi ensin ymmärtää, mitä Jeesus opetti avioliitosta.

Avioliitto Markuksen evankeliumin 10:7:ssä ja 1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä tarkoittaa sitä, että kaksi ihmistä tulee yhdeksi lihaksi. Kun nuori mies tai nainen on aikeissa mennä naimisiin, heidän on ymmärrettävä, että tämän seurauksena heistä tulee erilaisia ihmisiä. Ainakin eräs Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoittaa, että naimisissa olevat miehet elävät keskimäärin hieman pidempään kuin naimattomat miehet. Vielä tärkeämpää on, että puolisosi voi ja todennäköisesti myös tulee tekemään paljon sen eteen, että tuodaan sinut lähemmäksi Jumalaa tai kauemmas Hänestä. Avioliitto ei ole pelkästään rakastumista tai tunteiden kokemista, vaan sitoutumista Jumalan ja muiden edessä. Se on, kuvaannollisesti sanottuna, sitä, että ette ole enää kaksi erillistä organismia, vaan yksi.

Tämän ”olennon” jakaminen ei ole luonnollista eikä Jumalan tahtoa. Vaikka Matteuksen evankeliumin 19:9:ssä sallitaan avioero, jos puoliso syyllistyy seksuaaliseen moraalittomuuteen, se ei ole välttämättä pakollista. Paavali opettaa 1. Korinttolaiskirjeen 7:12–15:ssä, ettei ole sallittua erota jonkun kanssa sen vuoksi, että hänellä on tai hän on omaksunut toisen uskon, mutta jos puoliso aloittaa avioeron, on sallittua suostua siihen.

Entä jos puoliso ajautuu huumeriippuvuuteen? On vaikea kuvitella, että joku joutuisi tällaiseen tilanteeseen ja olisi samalla aito kristitty. Mutta siitä huolimatta, jos hän ei tässä vaikeassa tilanteessa ole halukas lopettamaan, voit ilmoittaa hänet poliisille. Jos hän on epäuskoinen ja haluaa sen jälkeen erota sinusta, niin olkoon sitten niin.

Entä jos puoliso uhkaa sinua tai perhettä väkivallalla? Järkevintä on erota turvallisuussyistä, ja jälleen kerran on vaikea kuvitella, että joku tekisi näin ja olisi aito kristitty. Tämäkin on vaikea tilanne. Joskus voi olla parasta ilmoittaa asiasta poliisille.

K: Miksi luulet, että fariseukset kysyivät Jeesukselta avioerosta Mark. 10:1–2:ssa?

V: Syynä saattoi olla yksi tai useampi kolmesta syystä, eikä mikään niistä ollut se, että fariseus olisi aikonut noudattaa tiettyä näkemystä Jeesuksen sanojen perusteella.

1) Selvittää, oliko Jeesus lähempänä Hillelin koulukuntaa, joka salli avioeron, vai Shammain koulukuntaa, joka ei sallinut sitä, paitsi aviorikoksen tapauksessa. Kuuluisan juutalaisen rabbin Hillelin seuraajien keskuudessa avioero oli sallittu Mishnah Gittin 1:1–3; 7:2:ssa.

2) Selvittää, opettaisiko Jeesus jotain erilaista kuin Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjan 24:1–4 (ja Jeesus opetti).

3) Toivotaan, että Jeesus kieltäisi avioeron, mikä merkitsisi, että Jeesus kritisoi hallitsijaa Herodes Antipasta ja tämän vaimoa Herodiasia, jotka olivat jo eronneet. Juutalaisen lain mukaan vaimo ei voinut hakea avioeroa, mutta roomalaisen lain mukaan hän saattoi, kuten Herodias teki. Jeesus oli tuolloin Pereassa, jota hallitsi Herodes Antipas.

K: Miksi Jumala sallisi Mark. 10:5:n mukaan Mooseksen välityksellä joitakin asioita heidän sydämiensä kovuuden vuoksi?

V: Vaikka Jumalan ei tarvitse mukautua meihin ja kovasydämisyyteemme, toisinaan Hän päättää tehdä niin. Vanhan testamentin aikoina useimmilla uskovilla ei ollut Pyhää Henkeä sisällään. Mutta Uuden testamentin aikoina, kun Pyhä Henki asuu meissä ja laki on kirjoitettu sydämiimme, meillä on tässä asiassa korkeammat vaatimukset kuin Vanhan testamentin pyhillä.

K: Miksi opetuslapset Mark. 10:13:ssa nuhtelivat ihmisiä siitä, että he toivat pienet lapsensa Jeesuksen luo?

V: Opetuslapset tekivät väärin. Ehkä he päättelivät virheellisesti, että koska lapset eivät kyenneet ymmärtämään Jeesuksen opetuksia älyllisesti kuten aikuiset, heidän ei pitäisi tuhlata Jeesuksen aikaa. Jeesus ei pelkästään oikaissut, vaan nuhteli niitä, jotka olivat väärin nuhtelleet muita.

Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 1346 George MacDonald sanoi, ettei hän uskonut miehen kristillisyyteen, jos tämän oven edessä ei koskaan näkynyt leikkiviä poikia tai tyttöjä.

K: Miksi Jeesus halusi lasten tulevan luokseen (Mark. 10:13–15)?

V: Ainoa syy, jonka Jeesus mainitsi, oli: ”Sellaisille kuuluu Jumalan valtakunta.” Jeesus käytti lapsia esimerkkinä osoittaakseen, että meidän kaikkien on oltava yhtä nöyriä ja oppimiskykyisiä kuin lapset, jotta voimme tulla Jumalan luo. Emme voi tulla Jumalan luo ylpeinä, vaan meidän on tunnustettava, ettemme riitä itseämme. Meidän on oltava valmiita myöntämään, että Jumala tietää enemmän kuin me, että tarvitsemme Häntä ja että olemme halukkaita kasvamaan.

Lisäksi Jeesus epäilemättä piti lapsista ja näki, että lapsen sielun arvo oli sama kuin aikuisen. Jeesus olisi hyvä lasten pyhäkoulunopettaja!

K: Eikö Jeesus ollut ”hyvä” Mark. 10:18:ssa ja Luuk. 18:19:ssa, koska Hän kyseenalaisti miehen, joka kutsui Häntä hyväksi?

V: Jeesus on hyvä sanan kaikissa merkityksissä. Jeesus kyseenalaisti sen, että joku kutsui Häntä hyväksi, kun mies ei vielä tunnistanut Jeesusta Messiaaksi ja näytti käyttävän termiä ”hyvä” liian kevyesti.

Samoin Joh. 8:7:ssä, kun Jeesus sanoi syntisen naisen syyttäjille: ”Se teistä, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisenä kiven”, Jeesus ei itse heittänyt yhtään kiveä, mutta se ei todista, että Jeesuksella olisi ollut syntiä. Jeesus oli synnitön Heprealaiskirjeen 4:15 mukaan.

K: Markuksen evankeliumin 10:18 ja Luukkaan evankeliumin 18:19 kohdissa Jeesus kysyy: ”Miksi kutsut minua hyväksi? … Kukaan ei ole hyvä paitsi Jumala yksin.” Koska Jeesus ei kiistänyt omaa hyvyyttään tai jumaluuttaan, mitä Hän sitten tarkoitti?

V: Jeesus esittää lyhyen kysymyksen, joka pintapuolisesti kuulostaa hyvin yksinkertaiselta: miksi kutsutte Häntä hyväksi? Kolme yksinkertaista kohtaa, ja sitten hieman pohdintaa.

a) Jeesus ei tässä kohdassa vahvistanut eikä kiistänyt olevansa hyvä. (Muissa kohdissa kerrotaan kuitenkin, että Hän oli.)

b) Jeesus esitti tässä vain kysymyksen. Hän ei tässä vahvistanut eikä kiistänyt olevansa Jumala. (Muissa kohdissa kerrotaan kuitenkin, että Hän oli.)

c) Jeesus näytti olevan erittäin kiinnostunut siitä, mitä tämä mies oli valmis vahvistamaan ja mihin hän uskoi.

Keskustellaan nyt tästä, ja sitten katsotaan, mitä sinä vahvistat ja mihin olet valmis uskomaan.

Kukaan muu evankeliumeissa, olipa hän uskovainen tai ei, ei ole koskaan kutsunut Jeesusta ”hyväksi opettajaksi”. Halusiko kysyjä vain olla kohtelias ja imarteleva, vai vahvistikohan hän Jeesuksen kysymyksen mukaan jotain enemmänkin?

Mikä on ”hyvä ihminen” Pyhän Jumalan silmissä? Onko syntinen veronkerääjä, joka on huijannut monia koko elämänsä ajan, mutta huutaa Jumalalta armoa, hyvä? Ei, hän katuu pahuuttaan, mutta hän oli silti paha. Toisaalta, olemmeko me yhtään parempia kuin tuo veronkerääjä? Emme. Jumalan mittapuiden mukaan minkä tahansa maan päällä elävän ihmisen kutsuminen ”hyväksi” on väärää ylimielisyyttä.

Mitä hyvää muuten edes on? Onko jokin asia hyvä, kun ihmiset äänestävät sen puolesta, kun yhteiskunta hyväksyy sen, vai kun joku itse ajattelee sen olevan hyvää, vaikka muut ajattelevat toisin? Ei, meillä ei ole mitään hyvän mittapuuta paitsi Jumala ja se, mitä Hän julistaa hyväksi. Kukaan ei ole viime kädessä hyvä, paitsi Jumala.

Kaiken tämän valossa, vahvistatko, että Jeesus oli hyvä?

K: Oliko Jeesus Mark. 10:18:ssa ja Luuk. 18:19:ssa Jumala, koska kukaan ei ollut hyvä paitsi Jumala yksin?

V: Jeesus ei tässä kohdassa sanonut miehelle, oliko Hän Jumala vai ei. Pikemminkin Hän tarkoitti, että mies käytti sanaa ”hyvä” melko kevyesti. Jumala on hyvyyden lähde, hyvyyden määritelmä, ja kaikki ne vähäisemmät asiat, joita kutsumme hyviksi, ovat vain varjoja Jumalan hyvyydestä.

Tiedättehän, että kristityt, juutalaiset, muslimit ja jopa kristittyjä surmanneet roomalaiset epäjumalanpalvojat yrittivät kaikki olla hyviä, ainakin niin kuin he itse ajattelivat hyvyyden olevan. Monille länsimaalaisille se voi olla järkytys, mutta kaikki uskonnot eivät jaa tätä näkemystä, että ihmisen tulisi pyrkiä tekemään hyvää. Hindulaisuudessa monet pyrkivät etsimään valaistumista, todellista ymmärrystä, kokemalla sekä hyvää että pahaa. Siksi, jos hindulainen uskonnollinen mies kavalltaa tai varastaa, jotkut saattavat olla järkyttyneitä hänen väitetystä tekopyhyydestään, mutta kyseessä ei välttämättä ole lainkaan tekopyhyyttä. Hänen mielestään ei ehkä ole ristiriitaa siinä, että hän pyrkii saavuttamaan valaistumisen, kosmiset tietoisuuden tai mitä tahansa, ja samalla haluaa kokea pahaa. Kaikki hindut eivät kuitenkaan olisi samaa mieltä; jotkut korostaisivat enemmän ”karmaa”.

K: Miten aikaisemmat ihmiset sovelsivat Mark. 10:18 ja Luuk. 18:19 jakeita?

V: Nämä ovat pari ”monipuolista” jaetta, joilla on useita hyviä sovelluksia.

Esimerkki meille

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) teoksessaan Kuka on se rikas, joka pelastuu? (luku 4, s. 592) käyttää tätä kohtaa osoittaakseen, että meidän tulee olla hyviä ja antaa köyhille sen sijaan, että luottaisimme rikkauteen.

Tertullianus (198–220 jKr.) sanoi, että Jumala on hyvä ja armollinen, ja samoin meidänkin on sopivaa olla hyviä, sääliä muita ja olla rauhanrakentajia. (Teoksessa ”Säädyllisyydestä”, luku 2, s. 75)

Gnostilaisuutta vastaan

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) sanoo, että koska Jeesus kutsui Isää hyväksi, Hän on todellakin hyvä. (Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 1, luku 20, s. 345)

Myös Irenaeuksen oppilas Hippolytos (225–235/6 jKr.) käyttää tätä todisteena Marcionin ja gnostismin virheellisyydestä teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 5, luku 2, s. 50, ja kirja 7, luku 20, s. 113. Jos Isä, joka loi kaiken, on hyvä, koko gnostismi ja Marcionin harhaoppi romahtavat.

Ebionilaiset tunnustavat Jeesuksen Isän Pojaksi, mutta he sanoivat Jeesuksen olevan Jumala vain kuvaannollisesti. Koska he vaativat myös Vanhan testamentin käytäntöjen noudattamista, voi kuvitella, että he vastustivat voimakkaasti gnostikoita, jotka sanoivat Vanhan testamentin Jumalan olevan paha tai harhaanjohdettu. Teoksessa * * (Klementin saarnat 3, päivämäärä epävarma), luku 57, s. 248–249, he käyttivät tätä jaetta myös niitä vastaan, jotka kutsuivat Vanhan testamentin Jumalaa pahaksi. Mutta Klementin kirjallisuudessa ja kaikissa säilyneissä ebionilaisten kirjoituksissa he eivät koskaan käyttäneet tätä jaetta kieltääkseen, että Jeesus oli Jumala.

Jumalanpalvonnan vastustaminen

Origenes (225–254 jKr.) sanoo, että jos Kristus alistui Jumala-Isälle, kuinka paljon enemmän aurinko kieltäytyisi siitä, että kukaan kumartaisi sitä ja palvoisi sitä. Origenes lisää sitten, että meidän tulisi rukoilla Jumalan Sanaa ja vielä enemmän Hänen Isäänsä. (Teos *Vastalause Celsukselle*, kirja 5, luku 15, s. 548)

Kristuksen jumaluus

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) ”Lisäksi Herra itse sanoo: ’Miksi kysyt minulta siitä, mikä on hyvää? Vain Jumala on hyvä.’ … ”Mutta samoissa Raamatun kirjoituksissa myös Kristus todetaan hyväksi. Jos he päättelevät oikein, ei siis ole yhtä hyvää, vaan jopa kaksi hyvää. Kuinka sitten Raamatun uskon mukaan voidaan sanoa, että on vain yksi hyvä? Mutta jos he eivät katso, että se millään tavoin voisi olla ristiriidassa sen totuuden kanssa, että on yksi Herra, että myös Kristus on Herra, eikä sen totuuden kanssa, että on yksi Mestari, että myös Paavali on Mestari, tai sen totuuden kanssa, että on yksi hyvä, että myös Kristusta kutsutaan hyväksi; samalla päättelyllä heidän tulisi ymmärtää, että siitä, että Jumala on yksi, ei aiheudu estettä sille totuudelle, että myös Kristusta julistetaan Jumalaksi.” (Kolminaisuudesta, luku 30, s. 642–643)

Arianismia vastaan

Poitiersin Hilarius (355–367/368 jKr.) kirjoitti, että kun arianistit viittaavat Jesajan kirjan 65:16:een, Markuksen evankeliumin 10:18:aan ja 1. Timoteuksen kirjeen 6:15:een, se jättäisi Pojalle mitään totuutta, hyvyyttä tai voimaa.

Nyssan Gregorius (382–383 jKr.) kirjoitti: ”On kuitenkin helppo osoittaa, ettei edes sana ’yksi’ erota Isää Pojasta. … Sillä Hän sanoo: ’Minä ja Isä olemme yksi.’ [Joh. 10:30] Jos siis hyvyys on yksi ja Isässä ja Pojassa tarkastellaan erityistä ykseyden muotoa, seuraa siitä, että Sana, kun Hän määritteli hyvyyden ’yhdeksi’, vaati termin ’yksi’ alla myös ’hyvän’ arvonimityksen itselleen, joka on yksi Isän kanssa eikä ole erotettu luonteen ykseydestä.” Teos ”Eunomiusta vastaan”, kirja 11, luku 2, s. 232–233, teoksessa ”Nicene and Post-Nicene Fathers, Second Series”, osa 5.

K: Miksi Jeesus mainitsi Mark. 10:19:ssä vain kuusi kymmenestä käskystä?

V: Jeesus ei tässä yhteydessä pyrkinyt kattavuuteen, vaan antoi vain esimerkkejä. Jeesuksen lyhytsanaisuus tässä kohdassa ei ole tekosyy kieltää sitä, mitä sekä Jeesus että Hänen apostolinsa opettivat muissa yhteyksissä.

K: Miksi Jeesus käski miehen myydä kaikki omaisuutensa (Mark. 10:21–22 ja Luuk. 18:20–23)?

V: Ilmeisesti mies rakasti omaisuuttaan yhtä paljon kuin Jumalaa, ja Jeesus sanoi miehelle, että tämän oli tehtävä asialle jotain.

K: Opettaako Mark. 10:21–22 myös kaikkia myymään kaikki omaisuutensa?

V: Ei, sillä Jeesus ei käskenyt kenenkään muun, kenen tiedämme, myydä omaisuuttaan. Jopa Paavalilla oli henkilökohtaista omaisuutta, kuten hänen viittansa 2. Timoteuksen kirjeen 4:13 kohdassa. Apostolien tekojen 5:4 kohdassa, kun Ananias sai rangaistuksen, sanotaan nimenomaan, ettei häntä rangaistu siitä, että hän oli pitänyt osan rahoistaan, vaan siitä, että hän oli valehdellut Jumalalle ja väittänyt, ettei hän ollut pitänyt mitään rahoista. The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 151, sanoo olennaisesti saman asian.

Tämä jae on kuitenkin edelleen haaste meille nykypäivänä. Kun valinta tuli Kristuksen ja rikkauden välillä, tämä muuten hyvältä vaikuttava mies ei ollut halukas valitsemaan Kristusta rikkauden sijaan. Jos ja kun joku on nykyään tuollainen, niin kyseinen henkilö on kirottu liian suurella rahamäärällä. Lue Sananlaskujen kirjan 30:7–9 saadaksesi lisätietoja.

Kun päätät, kuinka paljon haluat antaa Jumalan työhön, teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1347) on Markuksen evankeliumin 10. luvun yhteydessä esitetty luettelo seikoista, joita kannattaa ottaa huomioon.

1. Tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään

2. Valtava määrä ihmisiä ei ole koskaan kuullut hyvää sanomaa.

3. Rahamme voidaan käyttää näiden tarpeiden tyydyttämiseen.

4. Kristus opettaa meille, että meidän tulisi tulla köyhiksi, jotta toiset voisivat tulla rikkaiksi (2. Korinttolaiskirje 8:9).

5. Koska elämämme maan päällä on niin lyhyt, on liian myöhäistä, kun Jeesus tulee.

K: Onko Mark. 10:23–24:n mukaan varakkaille ihmisille mahdotonta tulla Jeesuksen luo?

V: Vastaus on yksi, mutta siinä on kaksi osaa.

Ei. Varakkaat ihmiset voivat aina tulla Jumalan luo. Abraham oli hyvin varakas sekä muinaisten että nykyisten mittapuiden mukaan. Varakkaiden ihmisten on kuitenkin oltava valmiita milloin tahansa luopumaan Jumalan vuoksi siitä, mikä heille on kaikkein rakkainta – kuten Abraham teki poikansa Iisakin kanssa.

Kyllä: Jos omaisuutesi tai vaurautesi hallitsee sinua ja rakastat rahaa enemmän kuin Jumalaa, sinun on valittava jompikumpi, ja ikuinen kohtalosi riippuu valinnastasi.

On myös mielenkiintoista, että tämä tulee heti pienten lasten kohdan jälkeen. Teoksessa *The Believer’s Bible Commentary* (s. 1347) todetaan, että ”kristityt, jotka keräävät aarteita maan päälle, maksavat yleensä tottelemattomuudestaan lastensa elämässä”.

K: Taataanko Mark. 10:29:ssä nämä siunaukset kaikille, jotka ovat jättäneet kaiken seuratakseen Jeesusta, vai eivätkö he hyödy mitään, jos he tekevät näin mutta eivät rakasta, kuten 1. Kor. 13:2 sanoo?

V: Jeesus antaa tässä lupauksen, mutta siihen liittyy ehdollisuuksia. Sinun on yksinkertaisesti seurattava Jeesusta ja jatkettava hänen seuraamistaan. Sinun on rakastettava Jumalaa ja muita ihmisiä voidaksesi seurata Jeesusta, etkä voi rakastaa Jumalaa, jos et rakasta muita ihmisiä.

On mielenkiintoista, että vain tässä synoptisissa evankeliumeissa Jeesus puhuu opetuslapsilleen lapsina. Tämä tapahtuu heti sen jälkeen, kun Jeesus nuhteli heitä siitä, etteivät he antaneet lasten tulla hänen luokseen.

K: Voidaanko Mark. 10:29–30 ja Luuk. 18:29–31 tulkita lupauksena taloudellisesta vauraudesta tässä elämässä?

V: Ei. Tämä lupaus koski varhaiskristittyjä yhtä lailla kuin meitäkin. Emme voi odottaa enempää takuita taloudellisesta vauraudesta kuin Paavali, muut apostolit ja varhaiskristityt, jotka olivat pääasiassa orjia ja köyhiä. Teoksessa When Cultists Ask, s. 135–136, lisätään, että tämä jae ei puhu rikkaudesta, vaan perheestä ja kodista.

K: Miten saamme Mark. 10:30:n mukaan kaikki nämä asiat tässä elämässä?

V: Kullakin meistä ei ole henkilökohtaisena omaisuutena 100 kotia ja 100 peltoa. Meillä ei ole kullakaan 100 biologista veljeä ja sisarta eikä 100 biologista äitiä sukulaisinamme. Pikemminkin yhtenä ruumiina – kirkkona – olemme veljiä ja sisaria, joilla on yhdessä kaikki nämä asiat jaettavaksi keskenämme, kuten Markus 3:33–35 osoittaa.

K: Mikä on mielenkiintoista yhdessä näistä palkinnoista Markuksen evankeliumin 10:30:ssa?

V: Ne voidaan jakaa viiteen ryhmään: talot, perhe, maat, vaino ja iankaikkinen elämä. Useimmat ihmiset eivät toivo yhtä näistä: vainoa. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että vaino on myös palkkio. Varhaiskristityt ymmärsivät tämän, kuten Apostolien teot 5:41 osoittaa.

K: Pitiikö Jeesuksen Mark. 10:34:n mukaan nousta kolmantena päivänä vai kolmen päivän kuluttua?

V: Markuksen evankeliumin käsikirjoitukset eroavat toisistaan.

Kolmen päivän kuluttua: Sinaiticus, Vaticanus, Ephraemi Rescriptus, Bezae Cantabrigiensis, sahidinen koptinkielinen, bohairinen koptinkielinen

Kolmantena päivänä: Alexandrinus, Bysantin lektionaario, goottilainen, armenialainen, etiopialainen, georgialainen, Origenes.

K: Tulivatko Jaakob ja Johannes Mark. 10:35–37:ssä Jeesuksen luo pyytämään saada istua hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan, vai pyysikö heidän äitinsä sitä Matt. 20:20:ssa?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 858) esittää tämän kysymyksen. Vastaus löytyy itse Matteuksen evankeliumin 20:20:sta, jossa sanotaan, että heidän äitinsä tuli ”poikiensa kanssa”. He olivat yhdessä, kun Jeesukselta pyydettiin tätä.

Josephus teoksessaan ”Antiquities of the Jews”, kirja 6, 11.9 osoittaa, että vasemmalla oleva paikka oli toiseksi korkein oikeanpuoleisen paikan jälkeen, kuten teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 152 todetaan.

K: Miksi ihmiset haluavat Markuksen evankeliumin 10:36,51 mukaan Jeesuksen tekevän joitakin asioita heidän puolestaan, mutta ei toisia?

V: Vielä nykyäänkin jotkut uskovat haluavat tehdä Jeesuksesta osan elämästään hallitsevan Herran, mutta pitää itse hallinnan muissa osissa. Se johtuu uskon puutteesta: he eivät luota siihen, että jos tekee Jeesuksesta koko elämänsä Herran, elämä muuttuu paremmaksi. Jeesusta ei voi ottaa Herraksi vain vähän kerrallaan.

K: Mistä maljasta ja kasteesta Jeesus puhui Mark. 10:38:ssa?

V: Malja ja kaste eivät tarkoittaneet ehtoollista ja vesikastetta (Jeesus oli jo saanut kasteen Johannesilta). Jeesus viittasi pikemminkin siihen, mitä nämä asiat edustivat. Jeesuksen veri oli pian vuodatettava ristillä, mitä malja symboloi, ja Jeesus oli pian haudattava ja nousemassa kuolleista, mitä kaste symboloi.

K: Koska Jeesus kertoi heille ensin, mikä olisi heidän pyyntönsä täyttämisen hinta, ja sitten [väitetysti] hylkäsi heidän pyyntönsä, miksi heidän piti silti maksaa se hinta?

V: Jeesus ei hylännyt heidän pyyntöään, vaan sanoi, ettei se ollut Hänen vallassaan myöntää tai hylätä sitä. Sitten Jeesus kertoi heille, mitä he tulisivat tekemään, mutta jätti tämän etuoikeuden myöntämisen Isälle.

Tämä on erinomainen jae, jolla voidaan osoittaa eräs kolminaisuutta koskeva seikka. Vaikka Isä ja Poika ovat erottamattomasti yksi, tämä jae osoittaa, että heidän välillään on ero, toisin kuin modalismi, jota esimerkiksi ykseyden helluntailaisuus ja paikalliskirkko ovat opettaneet.

K: Oliko Jeesuksen kuolema ristillä Mark. 10:45:n mukaan lunnaat jokaiselle ihmiselle vai joillekin ihmisille, mutta ei toisille?

V: Tässä on se, mitä Raamattu sanoo yleismaailmallisista ja rajoitetuista näkökohdista.

Yleispätevät näkökohdat:

Kaikille on käsketty totella evankeliumia (Apostolien teot 17:30; 2. Tessalonikalaiskirje 1:8)

Jokainen, joka uskoo Häneen (Joh. 3:16)

Ilmestyi kaikille (Titus 2:11)

Jumala haluaa, että kaikki pelastuvat (1. Tim. 2:4)

Lunastus kaikille ihmisille (1. Tim. 2:6)

Tarjottu [rehellisesti ja vilpittömästi] kaikille (Apostolien teot 2:38–40, Heprealaiskirje 4:2)

Sovitusuhri koko maailmalle (1. Joh. 2:2)

Jeesus vetää kaikki ihmiset puoleensa (Joh. 12:32)

Lopulliset näkökohdat:

Kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa (Joh. 6:65)

Jumala voi päättää osoittaa armeliaisuutta joillekin, kuten Jaakobille, mutta ei toisille, kuten Eesauille, vaikka Hän on silti oikeudenmukainen kaikille (Roomalaiskirje 9:14-18).

Evankeliumi on arvoton niille, jotka eivät yhdistä sitä uskoon (Hepr. 4:2).

Fariseukset hylkäsivät Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman (Luuk. 7:30).

Jotkut kielsivät Herran, joka oli lunastanut heidät (2. Piet. 2:1). Sana ”Herra” on despotes, ja se on sama kuin Juudaksen kirjeen 4. jakeessa, jossa se viittaa Jeesukseen.

Jumala ei vain tiennyt etukäteen, että ihmiset ottaisivat vastaan, vaan Jumala tiesi etukäteen jokaisen yksittäisen henkilön, joka ottaisi vastaan. Jumala valitsi (ennalta määräsi) ne, jotka ottaisivat vastaan.

Jos asiaa miettii, kaikkien kristittyjen – niin ei-kalvinistien kuin kalvinistienkin – pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että lunastuksessa on sekä yleismaailmallisia että lopullisia piirteitä.⎯ Tämä ei kuitenkaan peitä näkyvistä keskeistä eroa kalvinistien, arminialaisten ja muiden ei-kalvinistien välillä.

Kalvinismin ja ei-kalvinismin (mukaan lukien wesleylaisen arminianismin, niin sanotun nelipistekalvinismin ja kaiken näiden välissä olevan) perustavanlaatuinen ero on siinä, valitsiko kaikkivaltias, suvereeni, rakastava ja oikeudenmukainen Jumala niille, jotka joutuvat helvettiin, joko:

Ei-kalvinisti: Menetettyjä tapauksia, joissa Jumala antoi vapaasti kaikille sen, mitä tarvittiin taivaaseen pääsemiseksi, mutta Jeesuksen pelastus ei onnistunut pelastamaan joitakin. He menettivät pelastuksensa oman vapaata tahtoa koskevan virheensä vuoksi.

Kalvinistinen näkemys: Haluttu kadotus, sillä Jeesuksen pelastus oli tehokas 100-prosenttisesti niille, joille se oli tarkoitettu, ja Jumala päätti vapaasti olla tarjoamatta pelastuksen mahdollisuutta muille. Hylätyillä ei ollut mitään, mitä he olisivat voineet tehdä tai halunneet tehdä muuttaakseen Jumalan salaisessa tahdossa olevaa päätöstä, jonka mukaan heillä ei olisi mahdollisuutta paeta.

Ei-kalvinisti: Jos pelastus on mahdollinen kaikille mutta tehoton joillekin, se olisi tehoton joko siksi, että jotkut voisivat hylätä sen, tai siksi, että sen saamiseksi olisi lisäksi vaadittu uskoa. Ei-kalvinistit sanovat, että juuri tätä sanotaan Luukkaan evankeliumissa 7:30 ja Heprealaiskirjeessä 4:2. Kalvinistit vastaisivat, että tämä tekisi pelastuksesta osittain ihmisestä riippuvan ja tekisi uskosta melkein pelastuksen edellyttämän teon. Ei-kalvinistit vastaisivat, että kalvinismi sekoittaa Jumalalta tulevan pelastuksen ilmaislahjan ja pelastuksen ilmaislahjan vastaanottamisen, joka on ihmisen vastuulla. Usko ei ole teko, kuten Efesolaiskirjeen 2:8–9 osoittaa, eikä joidenk isten kalvinistien tulisi seurata katolilaisia yrittäessään rinnastaa ansioituneita tekoja uskon ”tyhjään hyveeseen” ja tunnustaa avuttomuutemme Jumalan edessä.

Kalvinisti: Jos pelastus on joillekin vain potentiaalinen mahdollisuus, ja se toteutuu kaikille, joille se on potentiaalinen, niin joillekin ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuutta. ”Menetettyjen tapausten” epämiellyttävyys on ratkaistu, mutta sen hinnaksi on menetetty rakkaus ja selittämätön oikeudenmukaisuus. 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8:ssa Jumala pitäisi ihmisiä vastuussa siitä, etteivät he ole noudattaneet evankeliumia, jota Jumala ei ole koskaan antanut heidän noudatettavakseen. Helvetissä oleva henkilö voisi sanoa: ”Tulin tänne, koska uskoin, että Jumala ei rakastanut minua tarpeeksi, että Jeesus ei kuollut minun syntieni vuoksi, että Jumala lopulta tahtoi minun pysyvän pahana syntisenä, ja olen täällä, koska uskoin totuuden.” Hylätty ihminen voisi yhtä hyvin yrittää löytää pelastuksen jonkin viimeisimmän muodikkaan kultin kautta, sillä mahdollisuus löytää pelastus ja Jumalan rakkaus kultin kautta on hänelle yhtä suuri kuin löytää se kristinuskon kautta.

K: Miksi Jeesus kysyi Mark. 10:51:ssä sokealta mieheltä, mitä tämä halusi Jeesuksen tekevän hänen puolestaan?

V: Jeesus haluaa meidän pyytävän Häneltä, vaikka Hän tietääkin, mitä haluamme. Tietenkin se, mitä haluamme, ja se, mikä on parasta, eivät aina ole sama asia. Sokean miehen piti nimenomaan pyytää näkökykyä, ja Jeesus täytti tämän pyynnön sen jälkeen, kun mies oli pyytänyt. Joskus Jumala odottaa täyttävänsä pyyntömme vasta silloin, kun pyydämme Häntä nimenomaan siitä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ilmausta ”Daavidin poika” pidettiin messiaanisena myös kristinuskoa edeltävissä Salomonin psalmeissa.

K: Mark. 10:51:ssä sokea juutalainen näki sen, mitä näkevät fariseukset eivät nähneet. Mitä muita esimerkkejä on siitä, että liika tieto voi sokaista jonkun näkemästä ilmeistä asiaa?

V: On mielenkiintoista pohtia, miksi juutalaiset, jotka näkivät hyvin, saattoivat olla sokeita sille, että Jeesus oli Messias, vaikka olivat nähneet kaikki nuo ihmeet, kun taas sokea juutalainen pystyi näkemään, että Jeesus oli Messias. On muitakin tilanteita, joissa lisätieto voi sokaista jonkun näkemästä ilmeistä asiaa. Vaikka Bartimeus oli sokea, hän pystyi silti näkemään enemmän tärkeitä asioita kuin fariseukset.

K: Miksi Mark. 10:52:ssa juuri miehen usko, eikä Jeesuksen usko, paransi miehen?

V: On mielenkiintoista, että tässä Markuksen evankeliumin viimeisessä kuvatussa ihmeessä Jeesus nimenomaan sanoi, että juuri miehen usko paransi hänet. Vaikka Jumala ei ole rajoitettu toimimaan uskomme kautta, Hän päättää usein toimia juuri uskomme kautta, kuten Efesolaiskirjeen 2:8 ja Roomalaiskirjeen 4:3,16 osoittavat.

K: Miksi Jeesus sanoi Mark. 10:52:ssa, että mies oli ”parantunut”, eikä pelkästään, että hän pystyi näkemään?

V: Paitsi että hänen silmänsä ja muut ruumiinosansa toimivat normaalisti, entinen sokea mies oli nyt hengellisesti terve Kristuksessa.

K: Miksi he Mark. 11:8–10:ssä laskivat vaatteensa ja palmunoksansa aasin eteen?

V: Tämä tapa oli merkki suuresta kunnioituksesta ja ihailusta. Ehkä se oli samanlainen kuin vanhanaikainen eurooppalainen ritarillisuus, jossa mies levitti takkinsa mutalammikon päälle, jotta kuninkaallinen nainen voisi astua takin päälle ja kävellä lammikon yli.

K: Kuinka suhtaudut Mark. 11:8–10:n tapauksessa ihmisiin, jotka haluavat ylistää ja palvella Jumalaa, vaikka tiedät, että heillä on hyvin väärät ennakkokäsitykset Hänestä?

V: He näyttävät pelastuneilta pinnalta katsottuna, mutta eivät ehkä olekaan. He saattavat olla vielä siinä vaiheessa, jossa heillä ei vielä ole uutta elämää Kristuksessa. Jotkut saattavat hylätä Jeesuksen, kun huomaavat, ettei Hän ehkä vastaa heidän oletuksiaan Hänestä. Sinun tulisi lempeästi oikaista heidän väärät käsityksensä ja rukoilla heidän puolestaan. Emme halua ihmisten tulevan Kristuksen luo väärin perustein.

K: Koska Mark. 11:13:ssa ei ollut vielä viikunoiden aikaa, oliko Jeesus evankeliumeissa tietämätön vuodenajasta, kuten Ahmad Deedat väittää?

V: Ei, Deedat on tässä täysin ymmärtänyt asian väärin. Viikunapuu symboloi Israelia, ja tämä oli profetia siitä, että kansa, jota viikunapuu edusti, olisi hedelmätön ja kuihtuisi hengellisesti.

K: Mark. 11:13, 23, 30: Koska uskolla voi siirtää vuoria, miksi Jeesus ei olisi voinut saada viikunapuuta tuottamaan hedelmää?

V: Jeesus olisi voinut, mutta päätti olla tekemättä niin. Jeesus ei ollut huolissaan viikunoista tai viikunapuista; Jeesus opetti tässä opetuslapsilleen. Viikunapuu symboloi Israelin kansaa, ja Jeesus kirosi viikunapuun osoittaakseen, mitä heille tapahtuisi, jos he, kuten viikunapuu, eivät kantaisi uskon hedelmää, kun Jeesus tulisi heidän luokseen.

K: Miksi Mark. 11:14:ssä jotkut ihmiset vaikuttavat aluksi hyvin avuliailta ja hedelmällisiltä, mutta osoittautuvat lopulta hyödyttömiksi?

V: Viikunapuu vei tilaa, jossa muut viikunapuut olisivat voineet kasvaa. Maatyöläiset hoitivat ja huolehtivat viikunapuusta. He kastelivat sitä ja ehkä lannoittivatkin sitä odottaen, että viikunapuu antaisi vastineeksi heille viikunoita. Jotkut ihmiset haluavat vain ottaa, eivätkä koskaan anna mitään takaisin.

Ehkä jotkut eivät voi antaa vastineeksi hengellisesti, koska heillä ei ole hengellistä elämää sisällään. He väittivät olevansa hedelmällisiä, mutta todellisuudessa eivät olleet. Oli lupaus hedelmistä, mutta se ei täyttynyt.

Aineellisella tasolla on kuitenkin ihmisiä, jotka tarvitsevat apuasi, mutta eivät koskaan pysty antamaan mitään takaisin tai korvaamaan työtäsi. Meidän on kuitenkin rakastettava ja autettava heitä joka tapauksessa.

K: Miksi juutalaiset viranomaiset eivät Mark. 11:15–18 ja Luuk. 19:45–46:ssa pidättäneet heti Jeesusta, vierasta, jolla oli ruoska?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Väkijoukot olivat juuri ylistäneet Jeesusta Messiaana voitokkaassa saapumisessa (Matt. 21:1–11, ks. myös Matt. 21:15–16; Mark. 11:1–10 ja Luuk. 19:28–40).

2. Jeesus paransi ihmisiä ihmeellisesti, ja on vaikea pidättää ketään ihmisjoukossa, jota Hän on parantamassa.

3. Ennen sitä väkijoukko oli kuullut, että Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista Johanneksen evankeliumin 12:9–11, 17–19 mukaan.

4. Mikä tärkeintä, edellä mainittujen syiden vuoksi Markuksen evankeliumin 11:18 mukaan papit ja opettajat etsivät keinoa tappaa Jeesus, mutta he pelkäsivät Häntä, koska koko väkijoukko oli hämmästynyt Jeesuksesta. Papit eivät halunneet mellakkaa eivätkä sen aiheuttamaa roomalaisten kostotoimia. Luuk. 19:47–48 kertoo samanlaista, ja Joh. 12:19:ssä fariseukset valittivat, että heidän mielestään koko maailma seurasi Jeesusta.

K: Miksi Jeesus ei Mark. 11:16:ssa sallinut kenenkään kantaa astioita (kattiloita tai säiliöitä) temppelissä?

V: Jeesus ei puuttunut asianmukaisiin uhrauksiin, mutta Hän puuttui niiden toimintaan, jotka kantoivat rahalla täytettyjä astioita.

K: Miten temppelissä olleet ihmiset käyttäytyivät varkaina (Mark. 11:17)?

V: Ainakin kolmella tavalla:

Hintojen keinottelu: Myivät tavaroita temppelissä ylihinnoiteltuna.

Sääntöjen väärinkäyttö: Papit eivät hyväksyneet eläimiä, joissa oli vikoja, kuten matkan aikana syntyneitä haavoja, joten ihmisten oli ostettava eläimet ylihinnoiteltuna.

Jumalan ryöstäminen uhreissa: Myyjät ja palvojat keskittyivät rahallisiin kauppoihin sen sijaan, että olisivat palvoneet Jumalaa.

K: Miksi Jeesus mainitsi Mark. 11:23:ssa uskon, joka siirtää vuoria?

V: Jeesus opetti, että vuorten siirtämiseen tarvitaan vain vähän aitoa uskoa Jumalan voimaan, kun sitä sovelletaan rukoukseen. Usko on kuin siemen; se voi kasvaa. Lisäksi Jeesus sanoi tämän Jerusalemin lähellä, ja viimeisinä päivinä Öljymäki, joka sijaitsee puoli mailia Jerusalemin itäpuolella, halkeaa kahtia Sakarjan kirjan 14:4 mukaan.

K: Lupasiko Jeesus Mark. 11:23:ssa antaa meille ehdottomasti kaiken, mitä pyydämme uskossa?

V: Jumala antaa meille kaiken, mitä pyydämme, seuraavin ehdoin:

Asia: Jumala ei voi antaa ”asiaa”, joka ei ole asia, kuten loogista ristiriitaa, esimerkiksi vettä, joka ei ole märkää, tai liikuteltavaa esinettä, jota ei voi liikutella jne.

Uskossa: Jumala ei myönnä meille sitä, mitä pyydetään epäillen, kuten Jaakobin kirjeen 1:6–7 mukaan, tai sitä, mitä pyydetään ei uskon vuoksi, vaan omien himojemme tyydyttämiseksi, kuten Jaakobin kirjeen 4:3 mukaan. Meidän tulee pyytää Jumalan tahdon mukaisesti, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:14 mukaan. Uskossa pysyminen tarkoittaa pysymistä Jumalassa ja Jumalan pysymistä meissä, kuten Johanneksen evankeliumin 15:7 mukaan.

Jos annamme anteeksi: Markus 11:25 lisää tämän ehdon. Hyvät lahjat: Ennen Markus 11:23:a Jeesus opetti, että Jumala on hyvä isä, joka antaa meille hyviä asioita, ei pahoja, kuten Matteuksen evankeliumissa 7:9–11 ja Luukkaan evankeliumissa 11:11–13 sanotaan. Siksi joskus, kun tottelevainen uskovainen pyytää uskossa, Jumala sanoo ”ei” tai ”odota”, kuten Jobin kirjassa; Filippiläiskirjeen 2:25; 2. Timoteuskirjeen 4:20; ja 2. Korinttolaiskirjeen 12:8–9.

K: Jos aito kristitty ei anna anteeksi, joutuko hän helvettiin (Mark. 11:25–26)?

V: Tavallaan tämä on turha kysymys, koska aito kristitty antaa anteeksi. Yksikään todellinen kristitty ei kieltäytyisi koskaan antamasta anteeksi kenellekään, sillä se osoittaisi, ettei hän ole koskaan päättänyt ottaa vastaan Jumalan anteeksiantoa, eikä hän siten ole todellinen kristitty. Tarpeetonta sanoa, että on erittäin tärkeää antaa anteeksi kaikille.

K: Miksi Jeesus ei Mark. 11:29–33:ssa vastannut suoraan kysymykseen siitä, millainen valta Hänellä oli?

V: He luultavasti aikoivat asettaa hänelle ansan. Jos Jeesus olisi sanonut, että hänellä oli Jumalalta saatu valta ratsastaa Jerusalemiin, ajaa rahanvaihtajat pois ja kirota viikunapuu, he olisivat syyttäneet Jeesusta jumalanpilkasta. Jos Jeesus olisi sanonut, että valta oli peräisin ihmisiltä, se ei olisi tullut roomalaisilta tai temppelin viranomaisilta. Jeesuksella ei kuitenkaan ollut minkäänlaista velvollisuutta vastata mihinkään kysymyksiin. Vaikka Jeesus yleensä vastasi useimpien ihmisten kysymyksiin, Hän ei vastannut suoraan niiden kysymyksiin, jotka eivät etsineet Hänen vastaustaan, vaan yrittivät vain saada Hänet ansaan. Jeesus olisi voinut yksinkertaisesti sanoa: ”En tarvitse teidän valtuuttanne, sillä minulla on Isän valtuutus, kuten monet tekemäni parannukset osoittavat.” Itse asiassa he olisivat voineet jo itsekin päätellä sen.

K: Missä tilanteissa meidän ei pitäisi vastata jonkun kysymykseen, vaikka tietäisimmekin vastauksen (Mark. 11:29–33)?

V: Lyhyesti sanottuna silloin, kun he eivät halua tietää totuutta. Jos he eivät kyenneet hyväksymään sitä, mitä he jo tiesivät Johanneksesta, he eivät tarvitse kuulla totuutta Jeesuksesta, koska he kieltäytyisivät siitä joka tapauksessa.

Jos he kysyvät pelkästään saadakseen meidät ansaan, meidän tulisi olla varovaisia sanomisissamme. Jos he eivät yritä saada meitä ansaan, vaan kysyvät jostain muusta syystä kuin siksi, etteivät he oikeasti halua tietää, meidän ei tarvitse vastata. Jos joku esittää sinulle kysymyksen Jumalasta tai Raamatusta ja epäilet, että se saattaa olla ”harhautus”, joka on vain keino välttää totuuden kohtaamista, voit esittää hänelle tämän kysymyksen. Jos vastaisin tähän kysymykseen sinua tyydyttävällä tavalla, veisikö se sinua lähemmäksi Jeesuksen hyväksymistä henkilökohtaiseksi Herraksesi ja Vapahtajaksesi? Jos vastaus on ”ei”, onnittelut – olet juuri paljastanut harhautuksen. Siinä tapauksessa voit sitten kysyä: ”Mikä veisi sinua lähemmäksi Jeesuksen hyväksymistä Herraksesi ja Vapahtajaksesi?”

K: Mikä on tämän vertauksen merkitys Mark. 12:1–9:ssä?

V: Jumala antoi maan, Luvatun maan, juutalaisille. He eivät kuitenkaan osoittaneet Jumalalle Hänen käskemäänsä kuuliaisuutta, jakamatonta palvontaa, kymmenyksiä eikä uhreja. Hän lähetti heille profeettoja, joita he kohtelivat kaltoin ja surmasivat. Lopulta Jumala lähetti Poikansa, Jeesuksen, jonka he surmasivat. Tässä on jonkin verran yhtäläisyyksiä Jesajan kirjan 5:1–7 sisältämän Herran viinitarhan vertauksen kanssa.

Syy siihen, miksi vuokralaiset sanoivat tulevansa maanomistajiksi, johtui juutalaisesta laista. Jos omistaja ja hänen perillisensä tapettaisiin, maan hallussapitäjät olisivat ensimmäisinä oikeutettuja saamaan sen omistukseensa Mishnah Baba Bathra 3.3:n ja b Baba Bathra 54a:n mukaan.

K: Miksi Mark. 12:6:ssa vuokralaisilta odotettiin, että he kunnioittaisivat maanomistajan poikaa?

V: He kunnioittaisivat poikaa silti, jos

1. heillä olisi minkäänlaista kunnioitusta asianmukaista auktoriteettia kohtaan, tai

2. noudattaisivat lakia, tai

3. heillä olisi älykkyyttä ymmärtää, että pojalle aiheutettu vahinko johtaisi varmasti kostotoimiin, tai

4. heillä olisi terve pelko isännän sotilaita kohtaan.

He tappaisivat pojan vain, jos heidän ahneutensa viinitarhaa kohtaan olisi täysin sokaissut heidät järjeltä. On hämmästyttävää, mutta totta, että ihmisillä voi olla niin paljon ahneutta, että heidän päätöksistään näyttää siltä, että he haluavat välitöntä rahaa ja nautintoa jopa enemmän kuin sitä, että olisivat elossa seuraavana päivänä.

Nykyään on mielenkiintoista nähdä, kuinka jotkut ihmiset, jotka muuten saattaisivat tehdä parhaan mahdollisen päätöksen, tekevät ahneuden vuoksi typerän päätöksen. Useimmiten he eivät edes ole tietoisia siitä, kuinka ahneus on vääristänyt heidän päätöksentekokykyään – ennen kuin paljon myöhemmin.

K: Mitä tarkoittaa kulmakivi Mark. 12:10 ja Luuk. 20:17?

V: Kulmakivi on ensimmäinen kivi, jolle perusta asetetaan.

K: Miksi ihmiset/rakentajat hylkäsivät kulmakiven Mark. 12:10–11 ja Luuk. 20:17–18?

V: He eivät kunnioittaneet kulmakiven tehtävää tai merkitystä. Viime kädessä ihminen joko haluaa olla osa samaa rakennusta, jota Kristus rakentaa, tai ei halua. Väliin ei jää mitään; et voi olla vain puoliksi osa rakennusta.

K: Eikö Jeesus vastannut suoraan kysymykseen verojen maksamisesta Mark. 12:13–17 ja Luuk. 20:21–25?

V: Itse asiassa Jeesus vastasi. He yrittivät harhauttaa häntä kysymällä, pitäisikö heidän maksaa veroja keisarille vai ei. Jos Jeesus olisi vastannut ”ei”, roomalaiset olisivat voineet pidättää hänet, koska hän olisi rohkaissut ihmisiä jättämään verot maksamatta. Jos Jeesus olisi vastannut ”kyllä”, roomalaishallintoa vastustava väkijoukko ei ehkä olisi suhtautunut häneen niin ystävällisesti.

Tämä vero oli ollut pakollinen vuodesta 6 jKr lähtien. Koska roomalainen vero meni Rooman valtiovarainministeriöön, kiihkoilijat kieltäytyivät maksamasta sitä, sillä se tunnusti Rooman oikeuden hallita Palestiinaa. Fariseukset vastustivat veron maksamista, mutta maksoivat sen kuitenkin. Saddukeukset eivät vastustaneet veron maksamista. Siten kysymyksen esittäjät halusivat vain nähdä, minkä ryhmän Jeesus suututtaisi.

Jeesus vastasi kysymykseen sanomalla, että meidän tulisi maksaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Jeesus ei täsmentänyt, mitkä asiat kuuluivat keisarille (tuolloin Tiberiukselle), eivätkä he kysyneet sitä Häneltä.

K: Mitä tiedämme lyhyesti saddukeuksista, joita kutsutaan myös herodialaisiksi, kohdissa Mk 12:19, Luuk. 20:27 ja Ap. t. 23:8?

V: Josephus kertoo, että saddukeukset, fariseukset ja essealaiset olivat Juudan kolme uskonnollista ryhmittymää. Saddukeukset syntyivät ilmeisesti Johannes Hyrkanos I:n (135–104 eKr.) aikana ja kuolivat sukupuuttoon, kun temppeli tuhoutui vuonna 70 jKr. Jeesuksen aikana heitä kutsuttiin herodialaisiksi, koska he kannattivat Herodeksen dynastiaa Juudean kuninkaina.

Apostolien tekojen 23:8 mukaan saddukeukset kielsivät henget, enkelit ja ruumiin ylösnousemuksen. He kielsivät koko Mišnan, Talmudin ja muut fariseusten perinteet. Josephuksen mukaan he eivät nähneet tarvetta noudattaa mitään, mitä ei ollut kirjoitettu Tooraan, ja varhaiskirkon kirjoittajien mukaan he kielsivät koko Vanhan testamentin lukuun ottamatta lakia (Tooraa). Itse laista fariseukset kirjoittivat esimerkkejä siitä, miten he olivat eri mieltä vähäisistä asioista.

K: Mitä raamatullista ja raamatun ulkopuolista näyttöä meillä on saddukeuksista Mark. 12:19:ssä ja Luuk. 20:27:ssä?

V: Tässä on lähes kaikki, mitä tiedämme saddukeuksista.

1. 1. ja 2. Makkabealaiskirja antavat yksityiskohtaisen kuvauksen ulkoisista ja sisäisistä kamppailuista aikana, jolloin fariseusten ja saddukeusten ryhmät perustettiin.

2. Josephus mainitsee saddukeukset viidessä kohdassa. Lainaukset on otettu teoksesta Josephus: Complete Works.

Juutalaisten sodat 2.8.2,14 (2a) (s. 476) ”Juutalaisten keskuudessa on nimittäin kolme filosofista lahkoa. Ensimmäisen kannattajat ovat fariseukset, toisen saddukeukset ja kolmas lahko, joka väittää noudattavansa ankarampaa kurinalaisuutta, tunnetaan nimellä essealaiset.” [Essens on kirjan mukainen kirjoitusasu] (14f) [Essens on kirjan mukainen kirjoitusasu] ”Mutta saddukeukset muodostavat toisen ryhmän; he kieltävät kohtalon kokonaan ja olettavat, ettei Jumala välitä siitä, teemmekö pahaa vai emme; ja he sanovat, että hyvän tai pahan tekeminen on ihmisten omassa valinnassa ja että kumpikin vaihtoehto kuuluu jokaiselle, jotta he voivat toimia mielensä mukaan. He kieltävät myös uskon sielun kuolemattomuuteen sekä rangaistuksiin ja palkintoihin Hadesissa. Lisäksi fariseukset ovat ystävällisiä toisilleen ja kannattavat yhteisymmärrystä ja kansan etua. Mutta saddukeusten käyttäytyminen toisiaan kohtaan on jossain määrin villiä; ja heidän kanssakäymisensä oman puolueensa jäsenten kanssa on yhtä barbaarista kuin jos he olisivat heille vieraita….” (Myöhemmin teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 18.1.6 Josephus mainitsee neljännen lahkon, joka on fariseusten kaltainen, paitsi että se taistelee vapauden puolesta. Hän viittaa kiihkoilijoihin.)

Juutalaisten muinaishistoria 13.5.9 Toisin kuin saddukeukset, fariseukset eivät yleensä olleet ankaria rangaistuksissaan.

Juutalaisten muinaishistoria 13.10.6 Tämä on historiallisesti ensimmäinen maininta saddukeuksista, Johanneksen Hyrkanos I:n hallituskaudella, jolloin hän toimi sekä kuninkaana että ylipappina (135–104 eKr.)

Juutalaisten muinaishistoria 18.1.4 ”Mutta saddukeusten oppi on seuraava: sielut kuolevat ruumiiden mukana; eivätkä he pidä tärkeänä noudattaa mitään muuta kuin mitä laki [Toora?] heille määrää; sillä he pitävät hyveenä kiistellä niiden filosofianopettajien kanssa, joiden seurassa he usein oleskelevat; mutta tämän opin ovat omaksuneet vain harvat, vaikkakin ne, joilla on edelleen suurin arvovalta; he eivät kuitenkaan kykene tekemään juuri mitään omasta tahdostaan; sillä kun heistä tulee virkamiehiä – mihin heidät toisinaan pakotetaan vasten tahtoaan ja väkisin – he omaksuvat fariseusten käsitykset, koska kansa ei muuten suvaitse heitä.” (Josephus kirjoitti teoksen Juutalaisten muinaishistoria vuosina 93–94 jKr.)

Teoksessa ”Juutalaisten muinaishistoria” 20.227 [9.1] mainitaan vain yksi saddukeus, joka oli ylipappi. Hänen nimensä oli Hanan ben Hanan, ja hän toimi virassa vain kolme kuukautta.

3. Mishnahissa saddukeusten opetuksia verrataan fariseusten opetuksiin ainakin yhdeksässä kohdassa. (Varhaisimmat Mishnah-teokset kirjoitettiin noin vuonna 200 jKr.) Nämä ovat kuitenkin fariseusten näkökulmasta, eikä meillä ole saddukeusten omia kirjoituksia. Näin ollen erot perustuvat siihen, mikä oli tärkeää fariseuksille – eli lain pieniin yksityiskohtiin – eivätkä välttämättä siihen, mikä oli tärkeintä saddukeuksille.

Baba Batra 115b – Kun mies kuoli ilman elossa olevia poikia, fariseukset sanoivat, että vain tyttärentytär, ei tytär, voisi periä, kun taas saddukeukset sanoivat, että sekä tyttäret että tyttärentyttäret voisivat periä, jos poikia ei ollut.

Baba Kamma 84a – Soveltaessaan ”silmä silmästä” -periaatetta fariseukset hyväksyivät usein sen sijaan rahallisen korvauksen, kun taas saddukeukset eivät.

Megillah Ta’anit 1 – Kun fariseukset halusivat, että uhraukset maksettiin valtionkassasta, fariseusten vastustajat halusivat, että kustannukset katettaisiin vapaaehtoisilla lahjoituksilla.

Megillah Ta’anit 4 – Sama kuin Baba Kamma 84a.

Makkot 1:5–8 – Fariseukset halusivat, että kaikki väärät todistajat teloitettaisiin, kun taas saddukeukset teloittivat väärän todistajan vain, jos tämän todistus oli jo johtanut väärin syytetyn teloitukseen.

Tosefta Parah, luku 3 ja Parah – Saddukeuksilla ei ollut kaikkia fariseusten pesurituaaleja, mutta he olivat tiukempia punaisen lehmän puhtauden suhteen.

Tosefta Sanhedrin 6:6 – Fariseukset halusivat, että kaikki väärät todistajat teloitettaisiin, kun taas saddukeukset olisivat teloittaneet väärän todistajan vain, jos tämän todistus olisi jo johtanut väärin syytetyn teloitukseen.

Yadaim 4:7 – Saddukeukset opettivat, että omistajan tulisi olla vastuussa orjansa aiheuttamista vahingoista, aivan kuten hän on vastuussa eläimensä aiheuttamista vahingoista. Fariseukset opettivat, että orjan tulisi olla yhtä lailla vastuussa, jotta onneton orja ei saisi isäntäänsä vaikeuksiin.

Y^e rushalmi Yevamot 1:6 – Leviraattiavioliitto koski vain kihlattua vaimoa, ei varsinaisesti naimisissa olevaa.

4. Erään rabbinistisen perinteen (Abot Rabbi Natan 5) mukaan saddukeuslaisen liikkeen perusti Zadok, Sokon Antigonuksen oppilas.

5. Uusi testamentti mainitsee saddukeukset ohimennen.

Matteus 3:7f – Johannes Kastaja näki sekä saddukeuksia että fariseuksia.

Ei Matteus 15:1 – Jotkut fariseukset ja kirjanoppineet tulivat Jeesuksen luo. Koska nämä ihmiset olivat huolissaan siitä, etteivät Jeesuksen opetuslapset peseneet käsiään, heidän joukossaan ei todennäköisesti ollut saddukeuksia.

Matteus 16:1–6 – Sekä fariseukset että saddukeukset pyysivät Jeesukselta merkkiä taivaasta.

Matteus 16:11–12 – Jeesus kehottaa varomaan saddukeusten ja fariseusten opetuksia. Ilmeisesti he opettivat eri asioita, koska olivat eri ryhmiä, mutta Jeesus ei tässä jakeessa käsitellyt kummankaan ryhmän uskomuksia tarkemmin.

Matteus 22:23–34; Markus 12:18–27; Luukas 20:27–39: Saddukeukset kysyvät Jeesukselta ylösnousemuksesta. Wycliffe Bible Dictionaryn (s. 1501) mukaan Mishnan Y^erushalmi Yevamot 1:6 osoittaa, että koska leviraattiavioliitto koskee saddukeusten mielestä vain kihloituneita, nainen olisi ollut naimisissa vasta seitsemännen aviomiehensä kanssa.

Apostolien teot 4:1–2 – Fariseukset, papit ja saddukeukset olivat yhtenäisiä vastustaessaan apostoleja.

Apostolien teot 5:17–18 – Tässä kerrotaan, että tuolloin ylipappi oli saddukeus. (Myös Josephus kertoo, että ylipappi Ananias Nuorempi oli saddukeus.)

Apostolien teot 23:6–8 – Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, enkeleihin tai henkiin.

6. Varhaiskirkon kirjoitukset

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) ”Sillä en halua seurata ihmisiä tai ihmisten oppeja, vaan Jumalaa ja Hänen [välittämiään] oppeja. Sillä jos olet törmännyt joihinkin, joita kutsutaan kristityiksi, mutta jotka eivät tunnusta tätä [totuutta] ja uskaltavat pilkata Abrahamin Jumalaa, Iisakin Jumalaa ja Jaakobin Jumalaa; jotka sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole, ja että heidän sielunsa viedään kuollessaan taivaaseen; älkää kuvitelko, että he ovat kristittyjä, sillä kukaan, joka asiaa oikein pohtisi, ei myöntäisi, että saddukeukset tai vastaavat lahkot, kuten genistat, meristat, galilealaiset, hellenistit, fariseukset tai baptistit, eivät ole juutalaisia (älkää kuunnelko minua kärsimättömästi, kun kerron teille, mitä ajattelen), vaan heitä kutsutaan [vain] juutalaisiksi ja Abrahamin lapsiksi, jotka palvovat Jumalaa huulillaan, kuten Jumala itse julisti, mutta joiden sydän oli kaukana Hänestä. Mutta minä ja muut, jotka olemme kaikilta osin oikeamielisiä kristittyjä, olemme vakuuttuneita siitä, että kuolleiden ylösnousemus tapahtuu ja että tuhat vuotta kestää Jerusalemissa, joka silloin rakennetaan, koristellaan ja laajennetaan, [kuten] profeetat Hesekiel ja Jesaja sekä muut julistavat.” ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 80, s. 239

Tatianuksen Diatessaron (n. 172 jKr.) osassa 34, s. 96 mainitaan kaikkien ylösnousemus, kun Jeesus nuhtelee saddukeuksia.

Hegesippus (170–180 jKr.) mainitsee kansan keskuudessa yksitoista väärikristillistä ryhmää: Simonin, Kleobiuksen, Doritheuksen, Gorthaeuksen, Masbothaeuksen, Menanderin, Marcionin, Karpokrateen, valentinilaisten, basilidilaisten ja saturnililaisten. (8. nide, s. 764). Hän mainitsee juutalaiset lahkot, kuten essealaiset, galilealaiset, hemerobaptistit, masbothaeit, samarialaiset, saddukeukset ja fariseukset teoksessaan ”Hänen matkastaan Roomaan ja juutalaisista lahkoista” (8. nide, s. 765).

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) ”Sillä meidän Herramme ja Mestari antoi vastauksen saddukeuksille, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja jotka häpäisevät Jumalaa ja heikentävät lain arvovaltaa”, Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 5.2, s. 466–467

Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan Lihan ylösnousemuksesta, luku 2, vertaa kristittyjä harhaoppisia, jotka kieltävät ruumiillisen ylösnousemuksen, saddukeuksiin, joiden kanssa Jeesuksen piti taistella.

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Saddukeukset, jotka sanoivat, ettei ylösnousemusta ole, olivat kyseistä aihetta koskevassa keskustelussa esittäneet Herralle lakitapauksen, joka koski erästä naista, joka lain määräysten mukaisesti oli ollut naimisissa seitsemän veljeksen kanssa, jotka olivat kuolleet yksi toisensa jälkeen.” Teos ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 4, luku 38, s. 413. Tertullianus kirjoitti saddukeuksista myös muualla.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) teoksessaan Kaikkien harhaoppien kumous, kirja 9, luku 22, s. 136–137, on omistanut kokonaisen luvun saddukeuksille. Kuten Josephus sanoo, he väittävät, ettei Jumala puutu maallisiin asioihin. He kieltävät ruumiin ylösnousemuksen ja sanovat, ettei sielu jatka olemassaoloaan kuoleman jälkeen. Hän esittää myös muita yksityiskohtia, jotka löytyvät Joosefukselta. Joosefuksen lisäksi Hippolytos toteaa myös, että saddukeukset ovat erityisen vahvoja Samariassa. ”He eivät kuitenkaan kiinnitä huomiota profeettoihin, eivätkä mihinkään muihinkaan viisaisiin, paitsi Mooseksen lakiin, josta he eivät kuitenkaan esitä tulkintoja.”

Origenes (225–254 jKr.) ”Juutalaisilla oli erilaisia mielipiteitä, joista jotkut olivat vääriä, kuten saddukeusten näkemys kuolleiden ylösnousemuksesta – että he eivät nouse ylös – ja enkelien osalta, että niitä ei ole olemassa, vaan että niistä kirjoitetut asiat oli tulkittava vain vertauskuvallisesti, eikä niillä ollut todellisuudessa mitään todellisuuspohjaa;” Kommentaari Matteuksen evankeliumin 20. luku, s. 427. Origenes sanoo myös teoksessaan *Vastaan Celsusta*, 1. kirja, että samarialaiset ja saddukeukset hyväksyivät ainoastaan Mooseksen kirjat. Origenes kirjoitti saddukeuksista myös muualla.

Metodius (270–311/312 jKr.) ”Huomatkaa siis, että juuri näitä asioita Herra halusi opettaa saddukeuksille, jotka eivät uskoneet lihan ylösnousemukseen. Sillä tämä oli saddukeusten kanta. Siksi he keksivätkin vertauksen naisesta ja seitsemästä veljestä, jotta he voisivat kyseenalaistaa ruumiin ylösnousemuksen”, , ”Puhe ylösnousemuksesta”, luku 12, s. 367. Methodius kirjoitti saddukeuksista myös muualla.

Arnobius (297–303 jKr.) ”Eikä kukaan täällä saa tuoda esiin meitä vastaan juutalaisten ja saddukeusten lahkon tarinoita, ikään kuin mekin omistaisimme Jumalalle muotoja; sillä tämän väitetään opetettavan heidän kirjoituksissaan ja esitettävän ikään kuin varmuudella ja auktoriteetilla.” Arnobius, *Pakanallisia vastaan*, kirja 3, luku 12, s. 467

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Athanasius (326–373 jKr.) ”Mitä merkitystä lailla on saddukeuksille, jos he eivät hyväksy profeettoja?” Kirje Egyptin piispoille, luku 4, s. 224

Salamiksen Epifanius (390 jKr.) teoksessaan ”Heresies” 1,14 väittää, että termi ”saddukeukset” on peräisin hepreankielisestä sanasta sadiq, joka tarkoittaa ”vanhurskas”. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa, s. 1500, todetaan kuitenkin, että on vaikea selittää, miten vokaali muuttuisi sanan sadiq i:stä (carot) sanan seduqim u:ksi (carot).

Myös Hieronymus ilmeisesti sanoi, että saddukeukset noudattivat vain Tooraa, kuten teoksessa The New International Dictionary of the Bible, s. 884–885 todetaan.

Vääriä ja harhaoppisia teoksia

Klemensin Ebionite Recognitions (n. 211–250 jKr.) kirjan 2 luvussa 54 sivulla 91 (epäsuorasti) vastustetaan saddukeuksia, koska he kielsivät kuolleiden ylösnousemuksen.

Pseudo-Hippolytus: ”Ja siksi heillä [juutalaisilla] ei ole enää kuningasta, ylipappia tai profeettaa, eikä edes kirjanoppineita, fariseuksia ja saddukeuksia keskuudessaan. Hän ei kuitenkaan sano, että heidät olisi hävitettävä;” Psalmin 59 kommentaari, s. 202

Katso seuraava kysymys, jossa käsitellään tätä aihetta tarkemmin.

K: Hylkäsivätkö saddukeukset Mark. 12:19:ssä ja Luuk. 20:27:ssä kokonaan kaiken Vanhan testamentin paitsi Tooran, hyväksyivätkö he loput Vanhasta testamentista mutta pitäen sitä vähemmän auktoriteettisena, vai hyväksyivätkö he kaiken kuten fariseukset?

V: Tässä on todisteet. Varhaiskirkon kirjoittajat Hippolytos, Tertullianus, Origenes ja Hieronymus sanoivat, että saddukeukset uskoivat vain Tooraan. Kuitenkin teoksessa *The New International Dictionary of the Bible*, s. 884–885, sanotaan, että he olivat väärässä, koska

1) Josephus ei mainitse tätä

2) Talmudissa saddukeukset käyttävät argumentteja muista Vanhan testamentin kirjoista,

3) heitä ei todennäköisesti olisi päästetty sanhedriniin, jos he eivät olisi pitäneet muita kirjoja kanonisina.

Tätä näkemystä vastaan on kuitenkin kolme seikkaa:

1r) Josephus kirjoitti saddukeuksista teoksessaan Juutalaisten muinaishistoria 18.1.4. (noin 93–94 jKr.): ”…eivätkä he pidä tärkeänä noudattaa mitään muuta kuin mitä laki määrää…”

2r) Lisäksi, vaikka saddukeukset eivät täysin hylänneetkään muuta Vanhaa testamenttia, he saattoivat pitää muita Vanhan testamentin kirjoja vain vähemmän auktoriteettisina. Tämä on samankaltainen näkemys kuin joillakin kristityillä, joiden mukaan apokryfit ovat jumalallisia kirjoituksia, jotka kuuluvat Raamattuun, mutta joilla on vähemmän auktoriteettia kuin muulla Vanhalla testamentilla. Ehkä saddukeukset jättivät avoimeksi kysymyksen siitä, kuinka auktoriteettisia muut kuin Tooran kirjat olivat.

3r) Josephuksen mukaan Ananias (nuorempi) oli saddukeus, jonka roomalaiset nimittivät ylipapiksi. Sanhedrinin auktoriteetti heikkenisi, jos se sulkisi ylipapin ulkopuolelle. Lisäksi Josephus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 18.1.4, että kun saddukeukset nousivat virkamiehiksi, he noudattivat fariseusten opetuksia, koska muuten kansanjoukot eivät olisi sietäneet heitä. Tilanne on samanlainen kuin nykyään, kun monet liberaalit ”kristilliset” pastorit, jotka itse kieltävät, että Jeesus kuoli sovittaakseen syntimme, viettävät silti joka kuukausi ehtoollista toistamalla sanat ”Tämä on minun vereni, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi”, vaikka he sanoivat, etteivät henkilökohtaisesti usko siihen, koska muuten seurakunnan jäsenet eivät hyväksyisi heitä pastoreiksi.

Mistä varhaiskirkon kirjoittajat saivat tietonsa? Koska saddukeukset kuolivat sukupuuttoon noin vuonna 70 jKr., he eivät saaneet tietojaan saddukeuksilta itseltään. Ehkä he saivat tiedot monista varhaisista kirjoituksista, joita meillä ei ole nykyään. Esimerkiksi Papias, apostoli Johanneksen opetuslapsi ja ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen premillennialisti, kirjoitti useita teoksia, jotka ovat kadonneet.

Siksi, vaikka ei ole mitään, mikä todistaisi varhaiskirkon kirjoittajien olevan väärässä, on olemassa perusteluja molemmille näkemyksille siitä, hylkäsivätkö saddukeukset suoraan muun Vanhan testamentin vai pitivätkö he näitä kirjoja vain vähemmän arvovaltaisina.

K: Miksi Jeesus sanoi Mark. 12:24:ssä saddukeuksille, etteivät he tunne Raamattua eivätkä Jumalan voimaa?

V: Jeesus oli oikeassa sekä yleisessä mielessä että siinä erityisessä mielessä, jonka Hän pystyi heille osoittamaan.

Yleisesti: Saddukeukset eivät uskoneet tuonpuoleiseen elämään tai ylösnousemukseen. Varhaiskirkon kirjoittajien mukaan saddukeukset eivät hyväksyneet Vanhaa testamenttia pyhänä kirjoituksena lukuun ottamatta lain viittä ensimmäistä kirjaa. Katso edellinen kysymys lisätietojen saamiseksi.

Erityinen: Kuten Jeesus osoitti, he eivät uskoneet edes sitä, mitä he hyväksyivät Pyhänä Kirjoituksena (Toora), eli sitä, että Jumala on edelleen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.

K: Mitä tarkoittaa Mark. 12:34:ssä, ettei ole kaukana Jumalan valtakunnasta?

V: Se ei tarkoita, että ihminen voisi pelastua osittain, eikä se taannut, että mies pelastuisikaan. Jeesus tarkoitti, että mies oli hyvin lähellä sitä, että hän alkaisi uskoa Jeesukseen.

K: Miten nämä käskyt Mark. 12:29–31 tiivistävät koko lain?

V: Ne keskittyvät kahteen näkökohtaan: osoittamaan äärimmäistä rakkautta ja kunnioitusta Jumalalle sekä rakastamaan muita kuin itseämme. Toisin kuin Jeesus, jotkut unohtivat ensimmäisen näkökohdan. Eräs pakana kertoi kuuluisalle juutalaiselle rabbille Hillelille, että hän kääntyisi juutalaisuuteen, mutta vain jos Hillel opettaisi hänelle koko lain hänen seisoessaan yhdellä jalalla. Hillel vastasi: ”Älä tee lähimmäisellesi sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän; tämä on koko laki, loput on selityksiä; mene ja opi” (Ben Shabbath 31a).

K: Miksi Jeesus lisäsi neljännen näkökohdan, ”mielessä”, kun hän viittasi 5. Moos. 6:4:ään Jumalan rakastamisesta (Mark. 12:30)?

V: Kaksi toisiaan täydentävää vastausta.

1. Vaikka hepreankielinen termi ”sielu” viittasi ihmisen koko elämään, mieli mukaan lukien, Jeesus, joka puhui tässä arameaa ja/tai kreikkaa, mainitsi mielen nimenomaisesti kuvaamaan sielun täydellistä merkitystä.

2. Lisäksi Jeesuksen tulon myötä uskovilla oli paljon täydellisempi käsitys Jumalasta kuin heillä oli ollut Vanhan testamentin aikoina, kuten Matteuksen evankeliumin 13:10–16, Markuksen evankeliumin 4:11 ja Luukkaan evankeliumin 8:10 osoittavat. Lisätietoja Kristuksen paljastetusta salaisuudesta löytyy Efesolaiskirjeen 3:4–6,9; 6:19; Kolossalaiskirjeen 1:26–27; 2:2; 4:3; Roomalaiskirjeen 16:25–26; 1. Pietarin kirjeen 1:10–12. Katso myös keskustelu 5. Mooseksen kirjan 6:4 kohdasta.

K: Pitäisikö meidän Mark. 12:30:n mukaan yrittää ohittaa järjen ollaksemme hengellisiä, kuten jotkut ”Sana ja usko” -opettajat antavat ymmärtää?

V: Ei suinkaan. Usko ylittää järjen, mutta ei ole sen vastaista. Mark. 12:30 sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa myös koko mielellämme. Kyse on siitä, että jos Jumalan sana sanoo yhtä ja meidän mielemme päättelee toista, uskommeko ensin Jumalan sanaa vai omaa järkeämme? Looginen järki ei ole meidän isäntämme, eikä sitä pidä heittää pois arvottomana, vaan se on lahja, jota on käytettävä välineenä Jumalan palvelemiseen rakkaudessa. Lisäksi Jumala ei pelkästään käytä luonnollista järkeämme, vaan Hän voi muuttaa sen uudistamalla mielemme 1. Korinttolaiskirjeen 2:12 mukaisesti. Mutta tämä muutos ei välttämättä tapahdu automaattisesti. Roomalaiskirjeen 12:2 kehottaa meitä: ”Muuttukaa mielenne uudistumisen kautta”. Meillä on siis vastuu jostakin, mitä emme itse pysty tekemään. Saamme aikaan sen, mitä emme itse pysty tekemään, pyytämällä Jumalaa toimimaan kauttamme – toisin sanoen sinun on rukoiltava Jumalaa tekemään tämä muuttaminen. Kiitätkö Häntä siitä pyhittävästä työstä, jonka Hän on jo tehnyt, ja pyydätkö Häntä tekemään sinusta taipuisamman, jotta Hän voi muuttaa mielesi, sydämesi, sielusi ja voimasi?

K: Mikä on epätavallista siinä, että he eivät esittäneet Jeesukselle enää kysymyksiä (Mark. 12:34)?

V: Markus 11:28 alkaa siitä, että papit, kirjanoppineet ja vanhimmat kysyvät, millä valtuudella Jeesus teki nämä asiat. Jeesus kieltäytyi aluksi suoraan vastaamasta heidän kysymykseensä. Sitten Hän osoitti epäsuorasti, että Hänellä oli valtuudet, vastaamalla muihin kysymyksiin ja esittämällä lopulta oman kysymyksensä, johon he eivät osanneet vastata. Sen jälkeen he eivät enää kysyneet Jeesukselta ”millä valtuudella…” tai esittäneet muita kysymyksiä.

K: Mitä Markus 12:42 kertoo meille Markuksen kuulijakunnasta?

V: Lepton (kreikaksi lepton) oli kreikkalainen kolikko, joka oli kreikkalaisille hyvin tuttu. Kaksi leptonia vastasi^1/64:ää denariusta, joka oli päiväpalkka. Se, että Markus katsoo tarpeelliseksi selittää, mikä se on, ja selittää sen käyttämällä roomalaista kolikkoa, quadransia, viittaa siihen, että Markus kirjoitti alun perin roomalaiselle yleisölle.

K: Koska kirjanoppineet ahmivat leskien talot (Mk 12:42–44), miksi Jeesus ei estänyt leskeä laittamasta sinne kahta penniään?

V: Leskeä kiitettiin hänen anteliaisuudestaan ja uskostaan antamisessa. Temppelin kirjanoppineita nuhdeltiin paitsi siitä, etteivät he antaneet köyhille, myös siitä, että he jopa ottivat väkisin köyhiltä. Lainopettajat eivät saaneet ottaa palkkaa palveluistaan, mutta he saattoivat ottaa vastaan lahjoja, kuten Aboth 1.13 ja Bekhoroth 4.6 kertovat.

K: Mikä temppelissä oli niin vaikuttavaa (Mk 13:1–2)?

V: Sekä sen koko että pitkäikäisyys: se rakennettiin uudelleen tuhouduttuaan ja vihittiin uudelleen sen jälkeen, kun se oli häpäisty.

Temppeli oli arkkitehtoninen ihme; se kattoi noin kuudenneksen Jerusalemin kokonaispinta-alasta. Se oli rakennettu suurista valkoisista kivistä, joihin oli upotettu kultaa. Sen rakentaminen kesti monta vuotta; se valmistui kokonaan vasta vuonna 64 jKr. Vaikka se oli suuri rakennus, se ei ollut yhtä suuri kuin muut antiikin ihmeet, kuten Babylonin riippuvat puutarhat tai Egyptin pyramidit.

Antiokhos Epifanes uhrasi sian alttarilla 1. Makkabealaiskirjan 1:41–64 ja Josephuksen teoksen ”Juutalaisten muinaishistoria” 12. kirjan luvun 5.4 mukaan. Katso lisätietoja myös Josephuksen teoksesta ”Juutalaissota” 5. kirjan luvuista 184–226 sekä teoksesta ”Juutalaisten muinaishistoria” 15. kirjan luvuista 380–425 (xi).

Juutalaiset kiihkoilijat häpäisivät temppelin vuosina 67–68 jKr.

Vuonna 70 jKr. roomalainen kenraali Titus käski joukkojaan säästämään temppelin, mutta ne polttivat sen kuitenkin.

K: Miten voimme Mark. 13:1–2:n perusteella tietää, milloin vaikuttavalta näyttävä organisaatio tai instituutio on Jumalalle hyödytön?

V: Jos se on rakennettu pahoihin tarkoituksiin, se on yksi asia, mutta se on saattanut alun perin syntyä jumalallisista syistä, jotka myöhemmin on kaapattu vääriin tarkoituksiin. Se, että kiinnitetään huomiota siihen, kuinka vaikuttavalta jokin asia näyttää, on keskittymistä väärään asiaan. Katsokaa sen nykyisiä hedelmiä: tuleeko ihmisiä Kristuksen luo ja kasvavatko he Kristuksessa tämän työn kautta? Jos ei, niin sen menneestä loistosta huolimatta se ei ole enää vaikuttavaa Jumalan silmissä.

K: Miksi Jeesus vaati Mark. 13:34–37:ssä niin painokkaasti, että heidän tulisi valvoa?

V: Vaikka jotkut ihmiset eivät huomanneet ensimmäistä tulemista, tässä yhteydessä kyse on puheesta, joka on osoitettu yksinomaan opetuslapsille ja koskee toista tulemista. Heidän ei pitänyt alkaa valvoa tiettynä ajankohtana, sillä Jeesus oli juuri sanonut, ettei kukaan tiedä sitä hetkeä. Sen sijaan heidän tuli valvoa jatkuvasti. Valvominen tarkoittaa tässä heidän elämänsä pitämistä pyhänä ja pysymistä lähellä Jumalaa. Se tarkoittaa myös uskollisuutta vainon aikana. Kristittyjä leimattiin harhaoppisiksi, ja juutalaiset ruoskivat heitä 39 ruoskaniskulla Mishnah Makkoth 3.10–14:n mukaan (The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 168).

K: Miksi Jeesus Mark. 14:4–8:ssa halusi, että kallis voide kaadettiin hänen päälleen sen sijaan, että se olisi annettu köyhille?

V: Jeesus opetti Mark. 12:29–31:ssä, että Herran, sinun Jumalasi, rakastaminen on suurin käsky ja lähimmäisesi rakastaminen kuin itseäsi on toiseksi suurin käsky, ei päinvastoin. Kristityt voivat auttaa köyhiä milloin tahansa, mutta he pystyivät palvelemaan Jeesusta tällä tavalla vain silloin, kun Jeesus oli maan päällä.

K: Mark. 14:4–8:ssa jotkut pitivät tätä vuoden palkkaa vastaavaa uhrausta pelkkänä rahan tuhlauksena. Mitä sanoisit nykypäivän ihmisille, jotka pitävät vuosien elämästään ja rahansa antamista Herralle tuhlauksena?

V: Nard oli kallista hajuvettä, joka saatiin harvinaisesta kasvista Intiassa. Se säilytettiin yleensä täysin suljetussa ruukussa. Ruukun kaula murrettiin ja koko sisältö käytettiin.

Kun Juudas näki tämän (hänen mielestään) valtavan ”tuhlaamisen”, se saattoi olla hänelle kimmoke mennä papien luo pettämään Jeesusta. Vaikka Juudasta ei voida puolustaa, voimme ainakin ymmärtää hänen näkökulmaansa. Se näyttäisi suurelta tuhlaukselta, jos koko maailma pyörisi rahan ympärillä. Toivottavasti sinulla on kuitenkin parempi arvostelukyky kuin Juudaksella.

K: Kuinka Mark. 14:4–8:n mukaan hyvien tekojen tekeminen voi joskus estää parhaan mahdollisen teon tekemisen?

V: Teemme monia hyviä tekoja, mutta emme ole maan päällä vain tekemässä hyviä tekoja. Olemme maan päällä nyt palvellaksemme ja ylistääksemme Jumalaa täällä. Emme tee mitä tahansa hyviä tekoja, vaan parhaita hyviä tekoja, joita voimme tehdä Herralle.

K: Miksi Mark. 14:21:n mukaan Juudakselle olisi ollut parempi, jos hän ei olisi koskaan syntynyt?

V: Juudakselle olisi ollut parempi, ettei häntä olisi koskaan ollutkaan, kuin tehdä se, mitä hän teki, ja saada siitä ansaitsemansa rangaistus. Teoksessa When Cultists Ask, s. 139–140, todetaan, että jotkut kultin jäsenet käyttävät tätä jaetta yrittäessään väittää, että helvettiä verrataan syntymää edeltävään tilaan, jolloin helvetti olisi olemattomuutta. Koska Jeesus kuitenkin sanoi, että Juudaksen rangaistus oli pahempi kuin se, ettei häntä olisi koskaan syntynyt, helvetti ei ole tuhoa.

K: Mark. 14:21:ssä emme tiedä pääsyytä, miksi Juudas päätti pettää Jeesuksen. Kun ihminen kääntää selkänsä toiselle, mikä ero on sillä, tehdäänkö se ahneuden, kateuden vai pettymyksen vuoksi?

V: Jotkut pettävät ahneuden vuoksi; saadakseen kaiken, mitä he luulevat voivansa saada. Heillä ei ollut mitään sitä henkilöä vastaan, jota he vihaavat pettämällä. Uhri on heille vain hyväksikäytettävä kohde.

Mutta toisissa tapauksissa syy voi olla henkilökohtainen. Koska he ovat pettyneitä tilanteeseen, jonka he näkevät toivottomana, he saattavat haluta pettää kyseisen henkilön tai ainakin saada jonkinlaista hyötyä korvauksena siitä ajasta, jonka he ovat tuhlanneet uskoessaan häneen.

Kun emme tiedä Juudaksen motiiveja, ne voivat olla molemmat edellä mainitut. Juudas oli ainoa kahdestatoista apostolista, joka ei ollut kotoisin Galileasta. Hän ei koskaan kuulunut Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen lähipiiriin.

K: Mikä on mielenkiintoista sanassa ”liitto” Mark. 14:24:ssä?

V: Kreikan kielessä on kaksi eri sanaa liitolle.

Kreikkalainen sana syntheke tarkoittaa kahden osapuolen välillä neuvoteltua sopimusta.

Kreikkalainen sana diatheke tarkoittaa vain yhden osapuolen tekemää ehdotusta, jonka toinen osapuoli voi joko hyväksyä tai hylätä. Tässä käytetään jälkimmäistä sanaa.

K: Osoittaako Mark. 14:24, että Kristus kuoli kaikkien ihmisten puolesta?

V: Kyllä. Jopa Johannes Calvin sanoo, että ”monet” tarkoittaa ”koko ihmiskuntaa”. Tässä on, mitä Johannes Calvin sanoi teoksessaan ”Calvinin kommentaarit”, osa 3, sivut 138–139: ”Mark. 14:24. Tämä on minun vereni. Olen jo aiemmin huomauttanut, että kun sanotaan veren vuodatettavan (kuten Matteuksen evankeliumissa) syntien anteeksiantamiseksi, nämä sanat ohjaavat meidät Kristuksen kuoleman uhriin, ja tämän ajatuksen laiminlyönti tekee ehtoollisen asianmukaisen viettämisen mahdottomaksi. Uskolliset sielut eivät voi tulla tyydytetyiksi millään muulla tavalla, elleivät he voi uskoa, että Jumala on heihin tyytyväinen. Sana ’monet’ ei tarkoita vain osaa maailmasta, vaan koko ihmiskuntaa: hän asettaa monet vastakkain yhden kanssa, ikään kuin sanoakseen, ettei hän olisi yhden ihmisen Vapahtaja, vaan kohtaisi kuoleman vapauttaakseen monet heidän kirotusta syyllisyydestään.” (Kursivointi alkuperäisessä englanninkielisessä käännöksessä.) Huomaa, että Calvin sanoo: ”’monet’ ei tarkoita vain osaa maailmasta, vaan koko ihmiskuntaa:”

K: Miten opetuslapset Mark. 14:27:ssä loukkaantuivat Jeesuksesta, koska Jeesus ei puolustanut itseään?

V: Heidän uskonsa murtuisi, kun Jeesus, kaikella voimallaan, alistui vapaaehtoisesti vangitsemiseen, pahoinpitelyyn ja kuolemaan. Voimakkaalta Messiaalta odotettaisiin, että hän puolustaisi itseään ja kukistaisi roomalaiset, ei antautuisi heille.

K: Mark. 14:27–31: Jos uskovainen on tehnyt suuren synnin ja häpäissyt Jeesuksen, etenkin muiden edessä, miten hän voi palata takaisin?

V: Uskova, joka on langennut syntiin, voi katua ja palata takaisin. Jumala antaa hänelle anteeksi. Kristittyinä meidänkin tulisi antaa hänelle anteeksi, mutta hänen on ymmärrettävä, että luottamuksen uudelleenrakentaminen voi viedä aikaa. Katuvainen uskovan tulisi tunnustaa syntinsä Jumalalle, mutta hänen tulisi tunnustaa ne myös niille, jotka tiesivät hänen synnistään aiemmin. Hänen tulisi pyytää anteeksi, korvata vahingot tarvittaessa ja luvata, ettei tee sitä enää. Riippuen siitä, kuinka riippuvuutta aiheuttava synti on, hän voi pyytää joitakin kristittyjä ystäviä ”kulkemaan hänen rinnallaan” ja pitämään häntä vastuussa siitä, ettei hän lankea uudelleen samaan syntiin.

K: Kuvaako Markus 14:42–52 Jeesusta, joka oli muiden armoilla, toisin kuin muut evankeliumit, joissa Jeesus kuvataan tilanteen hallitsijana, kuten jotkut liberaalit väittävät?

V: No, siinä todellakin sanotaan, että kun Jeesus rukoili, Hän oli niin suuressa ahdistuksessa, että Hän hikoili veripisaroita. Hetkinen, se oli vain Luuk. 22:44:ssä, ei Markuksen evankeliumissa. On melko ”lyhytnäköistä”, että liberaalit kriitikot sanoisivat näin Markuksesta, sillä myös Matt. 26:36–46 ja Luuk. 22:40–46 kertovat Jeesuksesta Getsemanen puutarhassa. Johannes kertoo usein muista asioista, joita ei ole kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa; näyttää siltä, että Johannes jätti tarkoituksella pois monia asioita, jotka muut kolme evankeliumia olivat jo kertoneet.

Kristityt ovat jo varhaisista ajoista lähtien tunnustaneet, että Matteus korosti Jeesusta luvatuna kuninkaana, joka täytti Vanhan testamentin profetiat. Markus korosti Jeesusta kärsivänä palvelijana ja Jeesuksen tekoja. Luukas korosti Jeesusta ihmisenä, ja Luukas kirjoitti eniten Jeesuksen lapsuudesta. Johannes korosti Jeesusta Jumalana, ja hänen evankeliuminsa on todennäköisesti kirjoitettu olettaen, että lukija oli lukenut muut evankeliumit.

Toisaalta Markus osoittaa, että Jeesus on myös tilanteen herra. Getsemanen puutarhassa Jeesus tiesi, mitä oli tulossa, ja Hänellä oli mahdollisuus paeta puutarhasta. Mutta Jeesus päätti tietoisesti noudattaa Isän tahtoa, ei epävarmana seurauksista, vaan täysin tietoisena niistä.

K: Kuka oli se ”paljastunut mies” Mark. 14:51–52:ssa, joka pakeni ilman vaatteitaan?

V: Vaikka Raamattu ei sitä mainitse, perinteen mukaan se oli Johannes Markus, Markuksen evankeliumin kirjoittaja. Myös skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 905) sanoo samaa ja lisää spekulaation, että ”evankelista ei voinut vastustaa kiusausta mainita läsnäoloaan Jeesuksen tarinan avainkohdassa.”

K: Miten sanhedrin rikkoi juutalaista lakia Mark. 14:53–55:ssä?

V: He rikkoivat omaa oikeusjärjestelmäänsä ainakin viisi kertaa.

1) He eivät saaneet käydä oikeudenkäyntejä yöllä

2) Tuomarin velvollisuutena oli asettua syytetyn puolelle.

3) Heillä ei ollut kahta vahvistavaa todistajaa Jeesusta vastaan.

4) Juutalaisessa laissa ketään ei voitu tuomita pelkän oman todistuksen perusteella.

5) Heidän oli odotettava 24 tuntia ennen kuin he saattoivat julistaa jonkun syylliseksi.

(Tim Hawksin saarnasta Hill Country Bible Churchissa Cedar Parkissa, Texasissa 24.10.1997)

K: Sanoiko Jeesus Mark. 14:62:ssa todella olevansa Messias?

V: Kyllä. Kuvittele, miltä itsepäisiltä pappeilta tuntui, kun Jeesus siteerasi Danielin kirjan 7:13–14 kohdasta itseään, joka saapuu taivaan pilvillä. Heidän reaktionsa – Jeesuksen solvaus ja kuolemantuomion vaatiminen Markuksen evankeliumin 14:63–65 kohdassa – oli viimeinen pisara juutalaisen uskonnollisen johdon hylkäämisessä Jeesusta. Katso laajempi vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 450–451.

K: Koska Jeesus istuisi Mark. 14:62:n mukaan Jumalan Isän oikealla puolella, kuinka Hän voisi tulla, mikä viittaa liikkeeseen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

”Istuminen oikealla puolella” ei tarkoita pelkästään fyysistä sijaintia, vaan kunniapaikkaa.

Eri tilanteissa Jeesus voi istua, seistä ja liikkua.

Tietenkin voi sekä istua että olla tulossa, jos ratsastaa valkoisella hevosella, kuten Jeesus tekee Ilmestyskirjan 19:11:ssä.

K: Markuksen evankeliumissa 14:62 Jeesus sanoi ylipapille, että tämä tulisi näkemään Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien kanssa. Mutta jos ylipappi kuolisi ennen Jeesuksen paluuta, se mitätöisi Jeesuksen vastauksen. Niinpä Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen, ja tästä lähtien Ihmisen Poika istuu Jumalan voiman oikealla puolella” (Luukas 22:69). Jeesus, keskeytetty, s. 51

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Jostain syystä Ehrman ei halunnut tuoda esiin Matteuksen evankeliumin 26:64, jossa sanotaan ”te” (monikko), eli ei vain ylipappi. Se on kuitenkin kiistanalainen seikka, sillä koko sanhedrin kuoli ennen Jeesuksen paluuta.

Vastaus: Ehrman esittää kaksi vastalausetta yhdessä. Ensimmäinen vastalause on, että ylipappi (ja itse asiassa koko sanhedrin) kuoli ennen Jeesuksen paluuta. Vastaus tähän on, että koko sanhedrin, ylipappi mukaan lukien, tulee näkemään Jeesuksen tulon. Ilmestyskirjan 1:7 lupaa, että jokainen silmä näkee Jeesuksen, kun Hän palaa, jopa nimenomaan ne, jotka lävistivät Hänet. Ne, jotka ovat kuolleet hylkäämällä Jeesuksen, eivät välttyisi kohtaamasta Häntä uudelleen.

Toinen vastalause on, että Markuksen evankeliumin jälkeen kirjoitettu Luukkaan evankeliumi näyttää muuttuvan ilmaisusta ”sinä (yksikkö) tulet näkemään” pelkäksi toteamukseksi siitä, että Jeesus palaisi. Hänen argumenttinsa ydin heikkenee tekstivariaation vuoksi. Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa Markuksen evankeliumin 14:62:ta sanalla ”te” (monikko) teoksessaan *Stromata*, kirja 6, luku 52, julkaisussa *Ante-Nicene Fathers*, osa 2, s. 574. Tiedämme, että Klemens lainaa nimenomaan Markuksen evankeliumia eikä mitään muuta evankeliumia, koska hän nimenomaisesti kertoo sen olevan Markus.

K: Miksi jotkut ihmiset pyysivät Jeesusta Mark. 14:65:ssä ennustamaan, kuka häntä siinä kohtaa löi?

V: Roomalaisilla sotilailla oli julma leikki, jota he leikkivät vankien kanssa ja jota kutsuttiin nimellä ”kolme nyrkkiä”. Kolme sotilasta asetti kukin yhden nyrkkinsä vangin leuan alle. Yksi sotilaista löi vankia nyrkillä ja tyrmäsi hänet. Kun vanki tuli tajuihinsa, häneltä kysyttiin, kuka sotilaista oli lyönyt häntä. Jos vanki arvasi väärin, lyönyt sotilas voitti (ja henkilö hävisi vedon). Jos vanki arvasi oikein, lyönyt sotilas hävisi vedon. Näyttää siltä, että kaikissa tapauksissa myös vanki oli häviäjä.

K: Millainen rakkaus kestää ”pelon koettelemuksen” (Mark. 14:66–68)?

V: Pietari oli rohkea, eikä hän koskaan lakannut rakastamasta Jeesusta, mutta hänen rakkautensa ei tässä tilanteessa kestänyt pelon koetusta. Pietarin elämän lopussa hänet kuitenkin ristiinnaulittiin pää alaspäin, ja silloin hänen rakkautensa kesti pelon koetuksen.

Ennen kuin Pietari alkoi puhua, hänen galilealainen aksenttinsa ei paljastanut häntä. Ellei hän puhunut ensimmäisenä, palvelustytön on täytynyt olla jossain vaiheessa riittävän lähellä Jeesusta ja Pietaria voidakseen tunnistaa Pietarin. Pietari luuli voivansa pysyä melko lähellä Jeesusta ilman, että häntä huomattaisiin. Kun hän tajusi, että he saattaisivat selvittää, kuka hän oli, hänen piti päättää, mitä tehdä. Joskus voimme tehdä jotain rohkeaa Kristuksen puolesta, ajatellen, että emme todennäköisesti joudu kärsimään sen vuoksi. Mutta kun meidät paljastetaan, mitä sitten teemme?

Pietari arvosti tässä stressaavassa tilanteessa omaa turvallisuuttaan enemmän kuin mitään muuta, jopa Kristuksen kieltämistä. Pietarin olisi pitänyt lähteä nopeasti ja jättää tulokset Jumalan käsiin sen suhteen, saisivatko he hänet kiinni vai eivät.

K: Mark. 15:1–20:ssa sekä sanhedrin että roomalaiset hylkäävät Jeesuksen Messiaana, mutta hyvin erilaisista syistä. Mitkä ovat nykypäivän ihmisten erilaiset syyt hylätä Jeesus Messiaanaan?

V: Jeesuksen aikana monet pitivät Jeesuksen väitteitä valheellisina, koska Jeesus ei vastannut heidän odotuksiaan poliittisesta messiaasta. Nykyään, jos Jumala tarkkailisi meitä, jotkut ajattelevat, ettei nälkää, kärsimystä tai kuolemaa olisi olemassa. Jumala ei vastaa heidän odotuksiaan.

Roomalaisille Jeesuksen väite tulkittiin väärin petturuudeksi sitä kohtaan, jolle he olivat jo antaneet uskollisuutensa. Jeesus ei yksinkertaisesti sopinut siihen, mitä he olivat päättäneet seurata, eikä heillä ollut halua tai rohkeutta muuttaa mieltään.

Jotkut hylkäävät Jeesuksen älyllisistä syistä, mutta heitä on vain pieni joukko, ja vielä pienempi joukko kuin niitä, jotka väittävät hylkäävänsä Jeesuksen älyllisistä syistä. Yleisemmin ihmiset hylkäävät Jeesuksen tunneperäisistä syistä tai muuten tahallisista syistä, kun he ymmärtävät, mistä heidän pitäisi luopua tai mitä heidän pitäisi muuttaa Jeesuksen seuraamiseksi, eivätkä he halua tehdä sitä. Joskus, kun ihmiset esittävät älyllisiä vastaväitteitä kristityksi tulemista vastaan, se on heidän mielestään todellakin perusteltu syy. Toisinaan se on vain savuverho, jotta he eivät tuntisi syyllisyyttä siitä, etteivät he ota Kristuksen väitteitä huomioon.

Jeesus kieltäytyi osallistumasta keskusteluun, jossa oikeudenmukaisuutta ei voida toteuttaa.

K: Mikä on ironista siinä, että ihmiset valitsivat Markuksen evankeliumin 15:8–11:ssä Barabbaan Jeesuksen sijaan?

V: Pilatus luultavasti piti itsestään selvänä, että he valitsisivat Jeesuksen tunnetun rosvon sijaan. Juutalaiset syyttivät Jeesusta roomalaisten edessä kapinan johtamisesta, kun taas monet juutalaiset olivat pettyneitä Jeesukseen siitä, ettei hän johtanut kapinaa. Vaikka juutalaiset ja roomalaiset sanoivat, että Jeesuksen piti kuolla maanpetoksesta, Barabbas oli se, joka tosiasiassa syyllistyi maanpetokseen. Kun kansa hylkäsi laillisen kuninkaansa, Jeesuksen, ja valitsi hänen sijastaan väkivaltaisen kapinallisen, he itse kapinoivat väkivaltaisesti 40 vuotta myöhemmin vuonna 70 jKr, ja roomalaiset tuhosivat Jerusalemin.

Papyrus Florentinus 61.59ff -asiakirjan mukaan Egyptin roomalainen maaherra G. Septimus Vegetus sanoi syytetylle vangille nimeltä Phibion: ”Olet ansainnut ruoskimisen, mutta annan sinut kansan käsiin” (lainattu teoksesta Taylor, s. 580).

Barabbaan koko nimi oli Jeesus bar-Abbas, eli Jeesus, Abbasin poika, ja Abbas on sekä etunimi että isän nimi. Molempien nimi oli Jeesus. Kapinallisena Barabbas halusi myös vapauttaa kansansa, mutta inhimillisin ja väkivaltaisin keinoin. Isän näennäinen poika vapautettiin, ja Isän todellinen Poika ristiinnaulittiin.

K: Miksi Markus näytti Mark. 15:14:ssä olevan niin innokas syyttämään juutalaisia, kuten eräs liberaali väitti?

V: Ensinnäkin arkeologit ovat löytäneet pihan, jossa heidän mielestään väkijoukko oli, eikä sinne mahtunut enempää kuin noin 400 ihmistä. Näin ollen kyseessä ei ollut koko Jerusalemin asukkaiden ja vierailijoiden joukko, vaan pikemminkin hyvin pieni, papistojen valitsema osajoukko.

Juudas, juutalaisten johtajat, juutalainen kansa, roomalaiset ja jopa Jeesus, joka ei paennut, olivat kaikki osallisina siinä, mikä oli Jumalan ennalta määrätty tahto (Apostolien teot 2:23). Tässä on luettelo kunkin roolista. Kuten voit nähdä, Markus ei ole juutalaista kansaa kohtaan ankarampi kuin muut evankelistat.

Juudas: Matteus 26:14–16, 49–50; Markus 14:17–21, 42, 44–45; Luukas 22:3–6, 47–48; Johannes 13:18, 21, 27; 18:2

Juutalaisten johtajat: Matteus 26:57–58; 27:20; Markus 14:43, 46, 53–65; 15:1, 3, 10–11, 31; Luukas 22:2, 52; 22:66–23:2; Johannes 18:3, 12–14, 19–24, 30

Juutalainen kansa: Matteus 27:20–23,25; Markus 15:11–15; Luukas 23:18,21,23

Roomalaiset: Matteus 27:11–31; Markus 15:15–20; 15:24; Luukas 23:24; Johannes 18:33–19:3; 19:16

Jeesus ei paennut: Matteus 26:39–46, 53–54; Markus 14:35–42; Luukas 22:39–46; Johannes 18:4–11

K: Mikä oli merkitys sille, että Jeesus puettiin purppuraan (Mark. 15:17)?

V: Purppurakangas oli kallista, sillä se värjättiin murex-simpukoista. Rooman valtakunnassa vain keisarin ja hänen perheensä oli sallittua pukeutua purppuraan, vaikka keisari saattoi suosiollaan antaa vanhoja vaatteitaan muille. Purppurakaapu oli pilkkaa siitä, että Jeesus väitti olevansa kuningas.

K: Mark. 15:31:ssä Jeesusta pilkattiin siitä, että Hän väitti pelastavansa muita, vaikka Hän ei pelastanut itseään. Miten sinun täytyy joskus luopua itsesi pelastamisesta pelastaaksesi muita?

V: Vaikka meidän ei tarvitse ottaa tarpeettomia riskejä, joskus meidän on tehtävä riskialttiita asioita muiden turvallisuuden vuoksi ja evankeliumin sanoman levittämiseksi muille. Turvallisuus on hyvä asia, mutta jos arvostamme turvallisuuttamme enemmän kuin Jumalan tahdon toteuttamista, silloin jopa turvallisuudesta voi tulla epäjumala.

K: Kuinka tehokas taktiikka Saatanalle on, kun hän saa jonkun pilkattavaksi siitä, että tämä tottelee Jumalaa (Mark. 15:31–32)?

V: Se voi olla tehokasta henkilöstä riippuen. Jos henkilö arvostaa ihmisten kiitosta enemmän kuin Jumalan kiitosta, se voi pysäyttää hänet täysin. Hän voi jopa perustella sitä ajattelemalla: ”Jos säilytän suosion, ihmiset kuuntelevat minua – ja siten myös todistustani – enemmän.” Mutta jos ihminen arvostaa Jumalaa enemmän kuin suosiota ja Jumalan tottelemista enemmän kuin tulosten tuottamista Jumalalle, hän ylistää Jumalaa enemmän kuin yrittäessään tehdä työtä Jumalan puolesta omalla voimallaan.

K: Mark. 15:32:ssa kerrotaan, että Jeesus asetettiin ”ristille” ristiinnaulittavaksi: ”Tulkoon nyt Israelin kuningas Kristus alas ristiltä, jotta näkisimme ja uskoisimme.” Ja ne, jotka olivat ristiinnaulittuna hänen kanssaan, pilkkasivat häntä.

Sana ”risti” on tässä kreikaksi stauros, jonka James Strong määritteli seuraavasti:

(4716) juuresta 2476; pylväs tai paalu (pystyssä), eli (erityisesti) pylväs tai risti (kuolemanrangaistuksen välineenä); kuvaannollisesti kuolemalle altistuminen, eli itsensä kieltäminen; välillisesti Kristuksen sovitus: --risti.^[1]

Silti 1. Pietarin kirjeen 2:24:ssä meille kerrotaan, että Jeesus ristiinnaulittiin ”puuhun”:

Joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puussa, jotta me, synneistä kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavoilla te olette parantuneet.

Kreikankielinen sana ”puu” on xulon, ja Strong määrittelee sen seuraavasti:

(3586) johdettu sanan 3582 toisesta muodosta; puutavara (polttoaineena tai materiaalina); siinä merkityksessä keppi, nuija, puu tai muu puinen esine tai aine: --sauva, tukki, puu, puutavara.^[2]

Virhe tässä on ilmeinen. Kreikkalainen sana stauros tarkoittaa yksiselitteisesti ”ristiä”. Sanalla ei ole kaksimerkityksisyyttä. Sen sijaan sana xulon voidaan kääntää vaihtelevasti sanoilla ”puu”, ”sauva”, ”puu” jne., mutta 1. Pietarin kirjeen 2:24 kohdassa se on käännetty sanalla ”puu”. Nyt meidän on kysyttävä, miksi sanaa xulon käytettiin lainkaan, kun sille on olemassa selkeämpi sana, stauros, jos jakeen tarkoituksena todella oli viitata ”ristiin”?

On siis ilmeistä, että sanaa xulon käytetään 1. Pietarin kirjeen 2:24 kohdassa todellakin merkityksessä ”puu”, ja siksi siinä on ristiriita Markuksen evankeliumin 15:32 kohdan kanssa.

Lähteet

[1] James Strong, The New Strong’s Exhaustive Concordance of the Bible (Thomas Nelson, 1996)

[2] James Strong, Op. Cit. (Tämän kysyi eräs muslimi)

V: Jeesus ripustettiin puiseen ristiin, joka oli peräisin puusta. Roomalaiset, karthagolaiset ja persialaiset käyttivät puupölkkyjä, joissa oli poikkipalkit, eivät eläviä puita. Kahden sanan käyttäminen synonyymeinä samalle asialle (kuten staurus ja xulon) ei ole ongelma, ei sen enempää kuin kahden sanan käyttäminen Jumalasta Koraanissa.

Pietari sanoo, että Jeesus ripustettiin puuhun (Apostolien teot 5:30; 10:39), mutta Pietari sanoo myös, että Jeesus naulattiin ristille (Apostolien teot 2:23).

Paavali sanoo, että Jeesus ripustettiin puuhun (Gal. 3:13; Ap. t. 13:29), mutta Paavali mainitsee myös Kristuksen ristin Gal. 5:11; 6:12,14; 1. Kor. 1:17,18.

”Puu” ja ”risti” käytetään synonyymeinä; sama kirjoittaja käyttää molempia termejä. Jeesus naulattiin puuhun, mutta siinä ei sanottu, että se olisi ollut elävä puu.

Tietenkin myös ortodoksinen islamilainen opetus opettaa, että ”Jeesuksen hahmo” ristiinnaulittiin myös. Tässä ristiinnaulitsemisessa on nyt yksi keskeinen kysymys. Joko:
a) Ristiinnaulittu oli todellakin Jeesus, tai
b) ”Suuri vaihto”: Allah ei ainoastaan pettänyt juutalaisia ja roomalaisia luulemaan, että Jeesus ristiinnaulittiin, vaikka Hän ei todellisuudessa ollutkaan, vaan Allah petti myös Jeesuksen oman äidin, Jeesuksen opetuslapset ja kaikki varhaiskristityt, jotka saarnasivat ristiinnaulittua Kristusta. Meillä on kirjoituksia Ignatiukselta ja Polykarpilta, apostoli Johanneksen opetuslapsilta, sekä muilta, jotka uskoivat Jeesuksen ristiinnaulittuneen ja nousseen kuolleista. Jopa muslimina et voi syyttää kristittyjä siitä, että he uskovat Jeesuksen ristiinnaulituksi, jos ajattelet, että Allah petti omia seuraajiaan. ”Allah on suurin pettäjä” (Sura 3:54). Jos tämä Allah petti kristittyjä, etkä näe siinä ongelmaa, voisiko tämä Allah pettää myös muslimeja?

K: Mk 15:42:ssa Ehrman sanoo: ”Markus kertoo meille, mitä hän tarkoittaa tällä lauseella: se on valmistautumispäivä ’sapattia varten’ (ei valmistautumispäivä pääsiäistä varten).” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä) Jesus, Interrupted, s. 27

V: On olemassa kaksi todennäköistä, mutta erilaista vastausta.

Sapatti ja pääsiäinen ovat saattaneet osua samaan päivään sinä vuonna: Ehrman ei näytä ottavan huomioon, että pääsiäinen ja sapatti osuvat joissakin vuosina samaan päivään. Tuon ajan tarkkojen päivämäärien suhteen on jonkin verran epävarmuutta, mutta monet ajattelevat, että pääsiäinen ja lauantaisapatti osuivat samaan päivään vuonna 30 jKr. tai 33 jKr.

Suuret sapatit: Jokainen lauantai oli sapatti, mutta kaikki sapatit eivät olleet lauantaina, kuten 3. Mooseksen kirjan 23:39 osoittaa. Esimerkiksi seitsemännen kuukauden sekä ensimmäinen että kahdeksas päivä tulisi olla ”sapattilepoa”. Joka vuosi oli ”työskentelykieltoja”, mutta ne eivät useimmiten olleet lauantai-päiviä. Pääsiäinen oli happamattomien leipien juhlan ensimmäinen päivä, ja sekä juhlan ensimmäinen että seitsemäs päivä olivat ”työskentelykieltoja” 2. Mooseksen kirjan 12:16 mukaan.

Johanneksen evankeliumin 19:31 ratkaisisi, kumpi näistä kahdesta vastauksesta on oikea, paitsi että sitä voitaisiin käyttää molempien vastausten tueksi. Siinä sanotaan: ”…sillä se sapatti oli suuri juhlapäivä”. Mutta koska se oli suuri juhlapäivä, sen ei tarvinnut olla lauantai.

K: Miksi Pilatus ihmetteli Mark. 15:44:ssä, että Jeesus oli jo kuollut?

V: Joko Pilatus menetti ajantajunsa, tai monet ristiinnaulitut kestivät pidempään. Jeesusta oli ruoskittu ja hakattu ennen ristiinnaulitsemista. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että roomalainen ruoskiminen poikkesi juutalaisesta 39 ruoskaniskun rangaistuksesta. Roomalaisessa ruoskinnassa käytettiin lyhyitä, metallilla vahvistettuja ruoskia, jotka oli kiinnitetty vahvaan puupylvääseen. Se saattoi vammauttaa tai jopa tappaa ihmisen. Jeesusta ruoskivat roomalaiset.

K: Mitkä ovat Markuksen evankeliumin 16. luvun yhtäläisyydet muiden evankeliumien ja Apostolien tekojen osien kanssa?

V: Tässä ovat yhtäläisyydet Markuksen evankeliumin 16. luvun ja muiden Raamatun kirjojen välillä

Jeesus nousi varhain. Mk 16:2,9; Mt 28:1; Luuk. 24:1; Joh. 20:1

Jeesus nousi ylös viikon ensimmäisenä päivänä. Mk 16:2,9; Mt 28:1; Luuk. 24:1; Joh. 20:1

Seitsemän riivaajaa karkotettiin Maria Magdalenasta. Mk 16:9; Luuk. 8:2

Maria Magdaleena ja muut naiset tulivat haudalle. Mt 28:1–8; Mk 16:9–10; Joh 20:1; Luuk. 24:1–10

Toiset eivät aluksi uskoneet. Mt 28:17; Mk 16:11; Luuk. 24:11

Ilmestyi kahdelle opetuslapselle. Mk 16:12; Luuk. 24:13–35

Eivät vieläkään uskoneet. Mk 16:13; Luuk. 24:36

Nuhteli 11:tä epäuskosta. Mk 16:14; Luuk. 24:38–41

Käsky saarnata kaikille. Mt 28:19-20; Mk 16:15; Luuk. 24:47-48

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; joka ei usko, se tuomitaan. Mk 16:16; Ap. t. 2:38–39

Merkit. Mk 16:17,20; koko Apostolien teoissa

Karkottaa riivaajia. Mk 16:17 ja Apostolien teoissa

Puhuminen uusilla kielillä. Mk 16:17; ~Apostolien teot 2:2-13

Käärmeiden puremat eivät vahingoita. Mk 16:17; Luuk. 10:19; ~Apostolien teot 28:3-6

Myrkyn juominen vahingoittumatta. Mk 16:18 – ei muita

Jeesus nousi taivaaseen Betaniassa, Öljymäen rinteellä. Mk 16:19; Luuk. 24:51; Apostolien teot 1:9–11

Jeesus istui Jumalan oikealla puolella. Mark. 16:19; Ap. t. 7:56

He saarnasivat kaikkialla. Mk 16:20; Ap. t. 1:8

Yhteenvetona voidaan todeta, että myrkyn juominen vahingoittumatta on ainoa Markuksen evankeliumin lopussa esitetty opetus, jota ei opeteta missään muualla Raamatussa.

K: Miksi naiset toivat Mark. 16:1:ssä mausteita voidellakseen Jeesuksen ruumista?

V: Jeesus haudattiin kiireesti ennen kuin sapatti alkoi auringonlaskun aikaan. Naiset toivat mausteita ruumiin säilyttämiseksi balsamoimalla.

K: Koska naiset eivät sanoneet mitään kenellekään (Mk 16:8), kertoivatko he sitten opetuslapsille?

V: Vaikka he eivät kertoneet kenellekään matkalla haudalta takaisin, he kertoivat lopulta kaikille, ja opetuslapset olivat ensimmäiset, joille he kertoivat. Vaikka se, että he eivät kertoneet kenellekään, voisi tarkoittaa, etteivät he kertoneet edes opetuslapsille ennen kuin jonkin viiveen jälkeen, on todennäköisempää, että se tarkoittaa, että he kertoivat vain opetuslapsille eikä kenellekään heidän pienen ryhmänsä ulkopuolella. Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 377.

K: Miten Jeesus ilmestyi toisessa muodossa Mark. 16:12:ssa?

V: Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaksi miestä eivät tunnistaneet Jeesusta, kun he kävelivät Hänen kanssaan. Jeesuksella saattoi olla yllään erilaiset vaatteet, ja Jeesus näytti varmasti erilaiselta kuin silloin, kun Hän oli kuollut. Jeesus nousi fyysisesti kuolleista kirkastetussa ruumiissa. Tätä jaetta ei voida perustellusti käyttää väittämään, että Jeesuksella olisi ollut useita ruumiita, sillä se, etteivät he tunnistaneet Jeesusta, ei todista erilaista fyysistä ruumista.

K: Mark. 16:16:ssa Jeesus sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Room. 6:3:ssa Paavali sanoo: ”Me kaikki, jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa.” 1. Piet. 3:21:ssa Pietari sanoo: ”Samanlainen vertauskuva, jonka mukaan myös kaste nyt pelastaa meidät (ei lihan saastan pois peseminen, vaan hyvän omantunnon osoitus Jumalaa kohtaan) Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”. Tarkoittaako nämä jakeet, että kaste on yhtä välttämätön pelastukselle kuin usko? Ja tarkoittaako tämä, että se ei ole ”vapaaehtoinen sakramentti”, kuten evankelikaalit sanovat, vaan pakollinen menettely?

V: Jeesukselle kuuliaisuus ei ole vapaaehtoista vaan pakollista, ja Jeesus käski meidän kastaa itsemme. Siksi kaikkien uskovien tulisi kastaa itsensä vedellä. Kuitenkaan ei ole vesikaste, joka pelastaa meidät, eikä edes meidän kuuliaisuutemme (vaikka se olisikin epätäydellistä) pelasta meitä. Jeesus on se, joka pelastaa meidät. Voima on siis Jeesuksen veressä, ei vedessä. Usko pelastukseen mainitaan Uudessa testamentissa 150 kertaa ilman kastetta. Meidän kaikkien tulisi kuitenkin kastaa itsemme.

Entäpä se ristillä ollut varas? Roomalaiset eivät todellakaan olisi antaneet hänen tulla alas kastettavaksi ja sitten ripustaa häntä takaisin ristille. Silti Jeesus sanoi hänelle: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Myös Eusebius kertoo roomalaisesta sotilaasta nimeltä Basilides, joka kääntyi Kristuksen puoleen ja joutui vankilaan ja teloitettiin. Joutuiko hän helvettiin, koska hän uskoi Kristukseen, mutta roomalaiset eivät antaneet hänen tulla kastetuksi ja estivät siten Jumalaa pelastamasta häntä? – Ei tietenkään. Jumala on siis riittävän kykenevä ja voimakas pelastamaan ihmisiä ilman vesikastetta. Vesikaste ei ole välttämätöntä sille, että Jumala pelastaa jonkun. Meidän tulisi kuitenkin totella Jumalaa ja tulla kastetuiksi.

K: Entä ne ihmiset, jotka uskovat mutta eivät ole koskaan kastettuja (Mark. 16:16)?

V: Vaikka Mark. 16:16 ei tarkennakaan asiaa, Joh. 3:36 ja lukuisat muut jakeet sanovat, että jokainen, joka uskoo, pelastuu. Jeesuksen oikealla puolella ollut ryöväri uskoi ja pääsi paratiisiin ilman kasteita, ja ennen ristiinnaulittua ryöväriä sekä Jeesuksen opetuslapset (Joh. 3:26; 4:2) että Johannes Kastaja kastoivat syntien anteeksiantamiseksi (Mark. 1:4; Luuk. 1:77; Luuk. 3:3b). Tässä jakeessa ei sanota sitä nimenomaisesti, mutta tapauksia on neljä.

Uskovat ja kastetut: pelastuvat

Uskovat, mutta eivät ole vielä kastettuja: pelastuvat. Tässä jakeessa ei sanota niin, mutta Apostolien teot 10:45–47 kertoo ihmisistä, jotka uskoivat ja pelastuivat, mikä näkyi siinä, että he puhuivat aidosti kielillä ennen kuin heidät kastettiin vedellä.

Ei usko ja on kastettu: ei pelastettu

Ei usko ja ei ole kastettu: ei pelastettu, paitsi että Jumala voi antaa erityistä armoa kuolleille vauvoille, vakavasti kehitysvammaisille jne.

Ehkä syy siihen, ettei toista tapausta mainita, on se, että on Jumalan tahto, että kaikki uskovat ovat Jumalalle kuuliaisia ja ottavat vesikasteen.

Lisäksi tämän jakeen konteksti koskee ilmeisesti ihmisiä, jotka kykenevät uskomaan. Vauvat, vakavasti kehitysvammaiset ja ehkä muutkin, jotka eivät ole koskaan hylänneet Kristusta mutta eivät myöskään ole koskaan uskoneet, eivät kuulu tämän jakeen piiriin.

Tässä on esimerkki. Jos tyttäreni pyytää minulta keittiössä vaihtorahaa dollarista, ja minä sanon hänelle: ”Anna minulle dollari ja vesipullo, niin annan sinulle vaihtorahaa.” Jos tyttäreni antaa minulle molemmat, annan hänelle vaihtorahaa. Jos tyttäreni ei anna minulle dollaria, hän ei saa vaihtorahaa. Mutta entä jos tyttäreni antaa minulle dollarin, mutta ei vesipulloa? Silloin se riippuu tilanteesta. Jos hän sanoo: ”Etsin, mutta en löytänyt vesipulloa”, annan hänelle silti vaihtorahaa. Mutta jos hän sanoo jotain epäkunnioittavaa ja kieltäytyy antamasta minulle vesipulloa, jonka hän voisi hankkia, hän ei saa vaihtorahaa.

Eräs Kristuksen kirkon jäsen antoi esimerkin: ”Jos syöt ja sulatat ruokasi, elät; jos et syö, kuolet.” Ruoan sulattaminen on itsestään selvää. Kuitenkin tämän esimerkkiin, joka koskee tahdosta riippumatonta ruumiillista toimintaa, soveltaminen Markuksen evankeliumin 16:16 kohdassa Jumalan käskyyn, jota meidän on vapaaehtoisesti noudatettava, on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, joka lupaa pelastuksen kaikille, jotka todella uskovat seuraavissa kohdissa: Johanneksen evankeliumi 3:16, 18, 36; Johanneksen evankeliumi 5:24; 6:47; 11:25–26; Apostolien teot 10:43–48; Roomalaiskirje 9:33; Joelin kirja 2:32a + Apostolien teot 2:21 + Roomalaiskirje 10:9–10; 10:13; 1. Johanneksen kirje 5:1, 10–13

Yhteenveto: Jos uskot, anna kastaa itsesi. Kasteella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos et usko.

K: Mark. 16:16:ssa Jeesus sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan.” Ihmisellä ei siis ole valinnanvaraa. Hänen on uskottava, muuten hänet tuomitaan ja rangaistaan. Missä on ihmisen uskonnonvapaus tai uskonvapaus? Miten Jeesus pakottaa ihmiset uskomaan, tai muuten heidät tuomitaan?

V: Ketään ei pakoteta uskomaan. Mutta Jumala ei antanut vapautta ilman seurauksia, vaan vapauden, jolla on seurauksensa. Jos ihminen ei halua uskoa, Jumala sijoittaa hänet kuoleman jälkeen toiseen universumiin, jossa hänellä on vapaus elää ikuisesti erossa Jumalasta. Tätä paikkaa kutsutaan tulijärveksi.

Mutta olen samaa mieltä siitä, ettei se tuntuisi kovinkaan vapaalta valinnalta, jos kaikille olisi kiistattomasti selvää, että joko totellaan Jumalaa tai joudutaan tulijärveen. Siinä vaiheessa usko astuu kuvaan. Jumala antoi meille todisteita siitä, että Hänen Sanansa on totta, mutta Hän ei antanut meille absoluuttista varmuutta. Jos joku ei halua uskoa Jumalaan, hänellä on tarpeeksi ”liikkumavaraa” löytääkseen syitä epäillä Jumalaa ja olla uskomatta. On mielenkiintoista, että voimme aluksi kieltäytyä uskomasta Jumalaan, mutta sitten katua ja uskoa Häneen sekä tulla pelastetuiksi. Enkeleillä ja demoneilla puolestaan ei ole vapaata tahtoa aivan samalla tavalla kuin meillä. He eivät voi kieltää sitä. Ja kun demoni lankeaa, sille ei myönnetä katumusta. Kristus tuli lunastamaan vain ihmiset, ei enkeleitä tai demoneja, kuten Heprealaiskirjeen 2:16 sanoo.

K: Markuksen evankeliumin 16:17–18 sanoo: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia; he puhuvat uusilla kielillä; he ottavat käsiinsä käärmeitä; ja jos he juovat jotain tappavaa, se ei heille vahingoita; he panevat kätensä sairaiden päälle, ja he paranevat.” Ja Paavali luetteli nämä samat kyvyt Pyhän Hengen lahjoina (1. Kor. 12:10; 12:8). Tarkoittaako tämä, että nämä ovat todellisen uskon merkkejä? Pitäisikö kaikilla uskovilla olla nämä lahjat kaikkina aikoina? Miksi emme enää näe näitä merkkejä kristityissä?

V: Pyhä Henki on antanut jokaiselle kristitylle hengellisen lahjan, ja eri kristityillä on erilaisia lahjoja, vaikka monet niistä eivät näytäkaan silmiinpistäviltä. Aivan kuten kehomme eri jäsenillä on erilaiset tehtävät, meilläkin on erilaisia tehtäviä seurakunnassa (1. Kor. 12:14–27). Kaikkien ei ole tarkoitus puhua kielillä (1. Kor. 12:30), aivan kuten kaikki eivät ole apostoleja ja profeettoja (1. Kor. 12:29).

K: Perusteleeko Mark. 16:18:ssa oleva maininta käärmeiden ottamisesta kädelle niiden Appalakkien asukkaiden toimia, jotka uskovat, että joidenkin on tarkoitus käsitellä käärmeitä jumalanpalveluksessa?

V: Ei. Vaikka tätä jaetta ei olisikaan, Raamattu osoittaa, että Jumala antaa kristityille tarvitsemansa suojan ja että Jumala tekee ihmeitä – eikä vain rajoitu immuniteettiin käärmeenpuremilta – kun siihen on tarvetta. Kuitenkin jopa tämän jaen valossa Raamattu sanoo, ettemme saa koetella Jumalaa asettamalla itseämme tilanteeseen, jossa tarkoituksena on pelkästään kerskailla.

2. Mooseksen kirja 17:2–7; 4. Mooseksen kirja 14:22; 5. Mooseksen kirja 6:16; Psalmi 78:17–18, 40–41, 56–57; 95:8–9. Ahas on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Vaikka Ahas tunsi Jumalan koettelemisen käsitteen eikä aikonut koetella Jumalaa Jesaja 7:12:ssa, ei ole Jumalan koettelemista vastata, kun Hänen profeettansa esittää sinulle kysymyksen.

K: Kirjoittiko Markus Markus 16:9–20:n?

V: Aitojen kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä siitä, oliko Markus 16:9–20 alun perin mukana.

Ulkoiset todisteet, jotka viittaavat myöntävään vastaukseen

Tiedoksi: apokryfisissä Nikodemuksen evankeliumeissa I ja II mainitaan uusien kielten puhuminen, käärmeet ja myrkyt, mutta nämä on todennäköisesti kirjoitettu myöhemmin. Huomaa, että erään lähteen mukaan Justinus Marttyyrin Ensimmäisen puolustuksen 45. luku (s. 178) viittaa Markuksen evankeliumin 16. lukuun, mutta tämä on virheellistä; Justinuksen Ensimmäisessä puolustuksessa ei viitata Markuksen evankeliumin 16. lukuun.

Sisäiset todisteet, jotka tukevat väitettä: Ei yhtään.

Ulkoiset todisteet, jotka viittaavat kielteiseen vastaukseen

n. 360 jKr. Eusebiuksen kysymykset Marianus I:lle

325–350 jKr. Vaticanus: siinä on tyhjä kohta. Vaticanuksessa on tyhjiä kohtia vain muutamien kirjojen välillä, kuten Malakian ja Matteuksen välillä.

340–350 jKr. Myös Sinaiticus-käsikirjoituksessa on siinä tyhjä kohta, mutta siinä on tyhjä kohta lähes kaikkien kirjojen välissä.

Huomaa, että Sinaiticus- ja Vaticanus-käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumi päättyy sanaan ”sillä” (kreikaksi gar). Kreikkalaisesta kirjallisuudesta ei ole koskaan löydetty yhtään muuta kirjaa, joka päättyisi sanaan ”sillä”. Toisaalta on monia esimerkkejä kreikkalaisista lauseista ja kappaleista, jotka päättyvät tähän sanaan.

193–217/220 jKr. Aleksandrian Klemens

225–254 jKr. Origenes

406/407 jKr. Hieronymus, kirje 120 (Hedibialle)

Ainakin 6 muuta antiikin käsikirjoitusta

Siinain syyrialainen

900–1000 jKr. Armenialaisessa käsikirjoituksessa mainitaan, että Aristion, jonka Papias mainitsee, lisäsi tämän

Joitakin georgialaisia (5. vuosisadalta)

Sisäiset todisteet, jotka kumoavat tämän

Pronominien äkillinen muutos jakeesta 8 jakeeseen 9. Jakeen 8 subjekti on naiset, kun taas jakeen 9 pronomini, anastas, on maskuliininen. Myös muissa kohdissa esiintyy kuitenkin äkillisiä muutoksia pronomineissa, kuten ”hän” = Joosef Arimatealainen Mark. 15:46; ”hän” = Jeesus Mark. 15:47 ja ”he” = Maria, Maria ja Salome Mark. 16:1.

Sanasto: 1/3 merkittävistä kreikkalaisista sanoista ei esiinny lainkaan tai niitä käytetään eri tavalla muualla Markuksen evankeliumissa. Sanoja on yhteensä 166, ja niistä 101 on erillisiä sanoja. Jos jätetään huomiotta erisnimet, artikkeli ”the” jne., erillisiä tärkeitä sanoja on 75. Niistä 15 (mukaan lukien apistia (uskon puute) ja sklerokardia (itsepäinen kieltäytyminen uskomasta)) esiintyy muuallakin Markuksen evankeliumissa. 11 muuta sanaa käytetään eri merkityksessä.

Kuivat faktat: tekstistä näyttää puuttuvan Markuksen evankeliumin muussa osassa esiintyvät elävät yksityiskohdat.

Evankeliumien yhtäläisyydet: Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ovat samansisältöisiä Markuksen evankeliumin kanssa 8. jakeen loppuun asti.

Ulkoiset todisteet, joiden mukaan asia on epäselvä: Yli kahdeksasta muinaisesta käsikirjoituksesta puuttuu koko Markus 16. Niihin kuuluu p45 (Markus 12:29 ja sitä seuraavat jakeet ovat kadonneet)

2386 – koko sivu puuttuu

1420 – koko sivu puuttuu

16 – vaurioitunut, ja koko Markus 16:6 alkaen puuttuu

304 – sisältää tekstin ja kommentaarin

Markuksen evankeliumin lyhyempi loppu

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3.–4. vuosisata

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Luettelo Markuksen evankeliumin käsikirjoituksista

P45 Papyrus 45 (225) ~ vaurioitunut

B Vaticanus (325–350) ~ puuttuu

ℵ Sinaiticus (340–350) ~ puuttuu

A Alexandrinus (n. 450) ~ lisäys

C Ephraemi (450) ~ sisältyy

D Bezae (500?) ~ sisällytetty

L Regius (750) ~ kaksinkertainen sisällyttäminen

M Campianus (850) ~ sisällytys

N Purpureus Petropolitanus (550) ~ vaurioitunut

U Nanianus (900) ~ sulautuma

W Washington (400) ~ sisältyy Freer Logioniin

Δ Sangellensis (900) ~ sisältyy

Θ Koridethi (800?) ~ sisältyy

Π Petropolitanus (850) ~ vaurioitunut/sisältyy (puuttuu 16:18–20)

Σ Rossanensis (550) ~ vaurioitunut/sisältyy (puuttuu 16:14–20)

Φ Beratinus (550) ~ vaurioitunut

Ψ Laurensis (850) ~ kaksoisinkluusio (esimerkki, jossa viitataan lyhennettyyn loppuun)

f1-minuskulit (1, 118, 131, 209, 1582) ~ sisällytys, jossa on merkintä tai sigla

f13-minuskulit (13, 346, 543, 826, 828, 69, 124, 788, 983, 1689) ~ sisällytys

28 (1100-luku?) ~ sisältyy

33 (1000) ~ sisällytetty

157 (1100) ~ sisällytys

565 (800-luvut) ~ sisällyttäminen

579 (1200-luvut) kaksinkertainen sisällyttäminen

700 (1100-luku?) ~ sisällyttäminen

892 (950?) ~ sulautuma

1071 (1100-luku) ~ sisällyttäminen

1342 (1000-luku) ~ sisällytys

1424 (800-luku) ~ sisällytys

Lähde: Mark 16:9-20, a Study of the External Evidence, Jim Snapp II (2003)

Markuksen evankeliumin 16:9–20:n ainutlaatuinen opetus

Jokainen Markuksen evankeliumin pidemmässä lopussa esiintyvä oppi tai käsite löytyy muualtakin Raamatusta, lukuun ottamatta neljää asiaa:

1. Jeesus oli aiemmin ajanut seitsemän demonia pois Maria Magdalenasta.

2. Uskovien mukana olevat merkit:

[kun heidät pakotetaan], he voivat turvallisesti ottaa käärmeitä käsiinsä. (Luuk. 10:19 sanoo, että he voivat tallata käärmeitä ja skorpioneja, mikä on samanlaista kuin Mark. 16). Myös Apostolien teoissa 28:3–6 annetaan esimerkki siitä, kuinka Paavali sai viperan pureman ilman, että hänelle aiheutui vahinkoa.

3. [kun heidät pakotetaan], he voivat turvallisesti juoda tappavaa myrkkyä.

4. Tämä on kirjatun aineiston mukaan ankarin nuhde, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen.

Puuttuva sisältö: Markuksen evankeliumin 14:28 ja 16:7 eivät mainitse Jeesuksen ilmestymistä Galileassa.

Johtopäätös: Jos Markus 16:9–20 lisättiin virheellisesti joihinkin käsikirjoituksiin, se lisättiin ensimmäisen kerran ennen vuotta 150 jKr. Jos se poistettiin virheellisesti, se poistettiin ennen vuotta 217 jKr.

K: Pitäisikö Mark. 16:9–20:tä pitää pyhänä kirjoituksena kuten muuta Markuksen evankeliumia?

V: Tietenkin pitäisi, jos Markus on sen kirjoittanut. Jotkut kristityt kuitenkin sanovat, että koska se on sisällytetty tekstiin jo varhain ja se on laajalti hyväksytty, se on silti pyhää kirjoitusta, vaikka sen olisi kirjoittanutkin sihteeri tai joku muu kuin Markus. Bruce Metzger ilmeisesti kannatti tätä näkemystä.

K: Mitä todisteita Markuksen evankeliumissa on siitä, että Markus kirjoitti tämän kirjan?

V: Varhaiskirkko tunnusti yleisesti tämän olevan peräisin Markukselta. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias sanoi, että sen oli kirjoittanut Markus, joka seurasi Pietaria. Myös skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 905) mainitsee Papiasin sanoneen näin.

K: Koska Markus ei ollut apostoli, miksi Markuksen evankeliumi pitäisi olla Raamatussa?

V: Markus tunnustettiin yleisesti Pietarin tulkiksi. Tässä on todisteet.

Papias (95–110 jKr.): ”Näiden joukossa hän [Papias] sanoo, että kuolleista nousemisen jälkeen tulee tuhatvuotinen valtakunta, jolloin Kristuksen henkilökohtainen hallitus vakiintuu tällä maalla. Hän välittää lisäksi omassa teoksessaan muita kertomuksia, jotka edellä mainittu Aristion on antanut Herran sanoista sekä presbyteri Johanneksen perimätiedosta. Näistä seikoista voimme vain viitata lukijoitamme itse kirjoihin; mutta nyt jo esitettyihin otteisiin lisäämme ensisijaisen tärkeänä asiana perinteen, joka koskee evankeliumin kirjoittanutta Markusta ja jonka hän [Papias] on esittänyt seuraavin sanoin: Ja presbyteri sanoi näin: Markuksesta tuli Pietarin tulkki, ja hän kirjoitti tarkasti muistiin kaiken, mitä hän muisti. Hän ei kuitenkaan kertonut Kristuksen sanoja tai tekoja tarkassa järjestyksessä. Eusebiuksen Kirkkohistoria 3:39 (osa 1, s. 154)

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.): ”…Markus, jolle evankeliumi on omistettu, oli Pietarin seuralainen…” Aleksandrian Klemensin katkelma Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, kirja 2, luku 15.

Tertullianus (198–220 jKr.): ”Sama apostolisten seurakuntien auktoriteetti tarjoaa todisteita myös muille evankeliumeille, jotka meillä on yhtä lailla niiden välityksellä ja niiden käytännön mukaisesti – tarkoitan Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeja –, kun taas sen, jonka Markus julkaisi, voidaan vahvistaa olevan Pietarin, jonka tulkkina Markus toimi. Sillä jopa Luukkaan evankeliumin muotoa ihmiset yleensä pitävät Paavalin teoksena. Ja voi hyvinkin näyttää siltä, että teokset, joita opetuslapset julkaisevat, kuuluvat heidän mestareilleen.” Tertullianus, Vastalause Marcionia vastaan, kirja 4, luku 5, s. 350.

K: Milloin Markuksen evankeliumi kirjoitettiin?

V: Myös Markuksen evankeliumin marcionilaisvastaisessa prologissa sanotaan: ”Pietarin kuoleman jälkeen hän [Markus] kirjoitti tämän saman evankeliumin…” (lainattu teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 99). Irenaeus teoksessaan *Against Heresies*, kirja 3, luku 1.1, s. 414 (182–188 jKr.) sanoo, että Markus kirjoitti Pietarin ja Paavalin ”poistumisen” jälkeen, mikä olisi juuri noin vuosien 64–65 jKr. jälkeen. Kuitenkin teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, 8. osa, s. 608, todetaan, että Irenaeus kirjoitti myös, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin, kun Pietari ja Paavali olivat vielä elossa, ja olemme lähes varmoja, että tämä on virheellinen tieto.

Eusebiuksen teoksen *Ecclesiastical History* 6:14.5–7 mukaan Aleksandrian Klemens kuitenkin sanoi, että se kirjoitettiin, kun Pietari oli Roomassa noin vuosina 45–64 jKr. Myös Origenes ajatteli, että Pietari oli vielä elossa, kun Markus-evankeliumi kirjoitettiin.

Harnackin mukaan se kirjoitettiin ennen vuotta 62 jKr.

Teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 98) todetaan, että Markuksen evankeliumin ajoittaminen on ongelmallista ja että kaksi parasta vaihtoehtoa ovat joko vuodet 67–69 jKr tai 64–68 jKr.

Teoksessa New International Bible Commentary, s. 1157, Stephen S. Short arvioi, että se on kirjoitettu noin vuonna 65 jKr. S. 1183 Laurence E. Porter toteaa, että on selvää, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ennen Luukkaan evankeliumia, ja että Luukas on saattanut kirjoittaa teoksensa 60-luvun alkupuoliskolla.

Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 608 todetaan, että paras arvio on 65–70 jKr., eli Rooman suuren tulipalon ja temppelin tuhoamisen välisenä aikana. Jose O’Callaghan löysi Qumranin luolasta 7 papyruksen, joka saattaa olla Markuksen evankelium in katkelmia ja joka on ajoitettu noin vuoteen 50 jKr. The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 608 todetaan kuitenkin, että tämä ”on suurelta osin hylätty Uuden testamentin tutkijoiden keskuudessa (ks. EBC 1:420–421, huom. 1). O’Callaghanin esittämät todisteet ovat aivan liian hajanaisia ollakseen luotettavia.”

Teoksessa *The New Geneva Study Bible*, s. 1558, todetaan, että Markuksen evankeliumi on täytynyt kirjoittaa ennen vuotta 70 jKr. Siinä kuitenkin lisätään, että jos Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot valmistuivat noin vuonna 62 jKr., Markuksen evankeliumi olisi kirjoitettu vielä ennen vuotta 62 jKr.

NIV Study Bible -teoksessa (s. 1490) todetaan, että se on voinut syntyä 50- tai 60-luvulla tai vähän ennen Jerusalemin tuhoa vuonna 70 jKr.

New International Dictionary of the Bible -teoksessa (s. 622) todetaan, että se on kirjoitettu vuosina 65–70 jKr., vaikka jotkut konservatiiviset tutkijat pitävätkin kiinni 50-luvun ajoituksesta.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 1078) todetaan, että vaikka suurin osa tulkitsijoista ajoittaa Markuksen evankeliumin vuosille 65–70 jKr., todennäköisin ajankohta on 67–70 jKr.

Teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1318) todetaan, että vaikka jotkut esittävät jopa 50-luvun ajankohdan, ajankohta 57–60 jKr. vaikuttaa varsin todennäköiseltä.

Teoksessa *Dictionary of Jesus and the Gospels* (s. 528) todetaan, että se on kirjoitettu 60-luvun lopulla, esimerkiksi vuosina 68–70 jKr.

Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 903) toteaa, että Markus-evankeliumi on saattanut syntyä pian vuoden 64 jKr. jälkeen. Se ei ehkä syntynyt ennen vuotta 66 jKr., mutta se ei myöskään voinut syntyä kauan vuoden 70 jKr. jälkeen, sillä Asimov perustaa väitteensä siihen, että Matteus ja Luukas käyttivät Markuksen evankeliumista peräisin olevaa aineistoa.

K: Mistä tiedämme, että Markuksen evankeliumin nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio siitä, mitä alun perin kirjoitettiin?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Monet kirjoittajat viittasivat Markuksen evankeliumiin.

1. Klemensin kirje, luku 15, s. 9, lainaa Mark. 7:6, vaikka tämä on myös lainaus Matt. 15:8:sta ja Jes. 29:13:sta.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 5. luku, s. 139: Mark. 2:17b, joka on myös Matt. 9:13b; ja Luuk. 5:32. (½ lainaus)

Papias (95–110 jKr.) viittaa nimeltä Markuksen evankeliumiin, Matteuksen evankeliumiin, Johanneksen ensimmäiseen kirjeeseen ja Pietarin kirjeeseen. Fragmentti 6 Eusebiuksen teoksesta Kirkkohistoria, kirja 3, luku 39. Eusebius kirjoittaa ja kyseenalaistaa 2. Pietarin kirjeen, joten Pietarin kirje viittaisi 1. Pietarin kirjeeseen.

Polykarpos (n. 150 jKr.) lainaa puolta jaetta: Markus 14:38b. Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 7, s. 34–35

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa kahta jakeita Markuksen evankeliumista: 2:17 ja 12:25. Molemmissa hän mainitsee ne Vapahtajan sanoiksi.

Harhaoppinen Tatianus (n. 172 jKr.) kirjoitti neljän evankeliumin yhdistelmän, jota kutsutaan nimellä Diatessaron. Siinä hän viittaa 437,5 jakeeseen Markuksen evankeliumista. Se on 64,6 % koko evankeliumista.

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) mainitsee Luukkaan ja Markuksen ”evankeliumeina”. Maininta 1. Korinttolaiskirjeestä apostolin kirjoittamana. Lainaus Heprealaiskirjeestä. Puhe Herran kärsimyksestä, luku 9, s. 760–761

Gnostilainen harhaoppinen Ptolemaios (ennen vuotta 188 jKr.) viittaa Irenaeuksen mukaan Markuksen evankeliumin 15:34:ään

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa kokonaan tai osittain 18 jaetta Markuksen evankeliumista. Teoksessaan *Häresioiden vastustaminen* (3. kirja, luku 10.5, s. 425) Irenaeus mainitsee Pietarin tulkitsijan ja seuraajan Markuksen tämän evankeliumikertomuksessa ja lainaa Mark. 1:2a. Markuksen evankeliumin ensimmäisissä kahdessatoista luvussa Irenaeus lainaa tai parafraasee seuraavia jakeita: Mark. 1:1, 2, 24; 3:27; 4:28; 5:31; 9:23; 10:38; 13:32; 14:21b; 16:19.

Irenaeus viittaa Markuksen evankeliumin kohtiin 6:41,44; 9:2; 10:17; 13:33.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoittaa: ”Markus sanoo evankeliuminsa lopussa”, ja lainaa sitten Markuksen evankeliumin 16:19 kokonaisuudessaan. Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 10.5, s. 426

Irenaeus mainitsee, että Jeesus antoi vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja, mikä on viittaus Luukkaan evankeliumin 10:19:ään, mutta voi viitata myös Markuksen evankeliumin 16:17,18:aan.

Muratorin kaanonissa (n. 170 jKr.) mainitaan Markus yhdessä kolmen muun evankeliumin kanssa.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) parafraaseeraa Markuksen evankeliumin 10:17–31 sanoen: ”Nämä asiat on kirjoitettu Markuksen evankeliumissa.” Kuka on se rikas mies, joka pelastuu? luku 5, s. 592

Tertullianus (198–220 jKr.) korostaa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen, Ilmestyskirjan ja monien Paavalin kirjeiden kirjoittajuutta teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 5, s. 350.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) kirjoittaa: ”Että ei apostoli Paavali eikä Markus, se, jolla oli vammautunut sormi, julistaneet tällaisia (oppeja). Sillä mitään näistä (oppeista) ei ole kirjoitettu Markuksen evankeliumiin.” Teoksessa ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 7, luku 18, s. 112. Hippolytos lainaa myös puolta Markuksen evankeliumin 10:38 jakeesta teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 5, luku 3, s. 53

Hippolytos viittaa Matteuksen evankeliumin 19:17:ään, Markuksen evankeliumin 10:18:aan ja Luukkaan evankeliumin 18:19:ään sanoen, että ne ovat ”Vapahtajan sanoja” teoksessa *Kaikkien harhaoppien kumoaminen*, kirja 5, luku 2, s. 50.

Commodianus (n. 240 jKr.) viittaa sekä Markuksen evankeliumin 12:42:een että Luukkaan evankeliumin 21:2:een. ”Commodianuksen ohjeet”, luku 72, s. 217

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa laajasti Markuksen evankeliumia. Hänen lainauksensa sisältävät Markuksen evankeliumin 1:1–2. Hän kirjoitti myös kokonaisen kommentaarin Markuksen evankeliumista.

Origenes mainitsee Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Origenes, *Vastalause Celsusta vastaan*, kirja 5, luku 56, s. 568. Origenes lainaa myös Matteuksen evankeliumin 18:1:tä teoksessaan *Kommentaari Matteuksen evankeliumiin*, kirja 13, luku 14, s. 482.

”Traktaatti uudelleenkasteesta” (n. 250–258 jKr.) luku 17, s. 677: ”Myös Markuksen mukaan Hän sanoi samassa tarkoituksessa Sebedeuksen pojille”. Siinä viitataan myös Markuksen evankeliumin 16:8:aan.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Myös Markuksen mukaan: ’Kaikki synnit ja jumalanpilkka annetaan anteeksi ihmisten pojille; mutta kuka tahansa, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, sille ei anneta anteeksi, vaan hän on syyllinen ikuiseen syntiin.’” (Mark. 3:28–29) Cyprianuksen kirjoitukset, kirjoitus 3, luku 28, s. 542

Kaisarean Firmilianus Cyprianukselle (256 jKr.) lainaa Markuksen evankeliumin 13:6:ta ”Herran itsensä” sanoina. (Kirje 74, luku 9, s. 392)

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) ”Se tapahtui ’sapattin lopussa’, kuten Matteus on sanonut; se tapahtui ’varhain, kun oli vielä pimeää’, kuten Johannes kirjoittaa; se tapahtui ’hyvin varhain aamulla’, kuten Luukas ilmaisee; ja se tapahtui ’hyvin varhain aamulla, auringon noustessa’, kuten Markus kertoo. Näin ollen kukaan ei ole osoittanut meille selvästi tarkkaa aikaa, jolloin Hän nousi kuolleista.” Kirje 5 piispa Basilidesille, s. 94

Aleksandrian Theonas (n. 300 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumin 11:25:een: ”ja niin kuin te haluatte, että Hän antaa anteeksi teidän rikkomuksenne, niin antakaa tekin anteeksi heidän rikkomuksensa;” Kirje hovimestari Lucianukselle, luku 9 (osa 6), s. 160

Adamantius (n. 300 jKr.) ”Hyväksyttekö, jos osoitan evankeliumien perusteella, etteivät ne ole keksittyjä?” … ”Kristuksen opetuslapset kirjoittivat ne: Johannes ja Matteus; Markus ja Luukas.” Keskustelu todellisesta uskosta, ensimmäinen osa, ”b 5”, s. 41

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) mainitsee Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan teoksessaan ”Kommentaari pyhän Johanneksen Ilmestyskirjaan”, neljännestä luvusta 7–10, s. 348

Methodius (270–311/312 jKr.) (osittainen lainaus) lainaa Mark. 11:9b, joka on myös Ps. 118:26a; Matt. 21:9b; Luuk. 19:38a; ja Joh. 12:13b. ”Vaatteidemme sijaan levittäkäämme sydämemme Hänen eteensä. Nostakaamme Hänelle kiitoksen huudot psalmeissa ja ylistyslauluissa; ja huutakaamme lakkaamatta: ’Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen;’” Psalmeja koskeva puhe, luku 1, s. 394

Aleksandrian Athanasius (n. 318 jKr.) lainaa osaa Markuksen evankeliumin 12:29:stä sanoen: ”Meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoo” teoksessaan *Pakanallisia vastaan*, luku 6, s. 7. Hän lainaa myös Markuksen evankeliumin 5:7:ää, joka on sama kuin Luukkaan evankeliumin 4:34, teoksessaan *Sanan inkarnaatio*, luku 32.5, s. 53. Athanasius lainaa Markuksen evankeliumin 13:35, joka on sama kuin Matteuksen evankeliumin 24:42, teoksessaan *Sanan inkarnaatio* (luku 56.5, s. 66). Vaikka Athanasius ei viittaa mihinkään muihin Markuksen evankeliumin jakeisiin ennen vuotta 325 jKr., hän viittaa moniin muihin Markuksen evankeliumin jakeisiin vuoden 325 jKr. jälkeen.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Matteuksen evankeliumin 14. lukuun, Markuksen evankeliumin 6. lukuun, Luukkaan evankeliumin 9. lukuun ja Johanneksen evankeliumin 6. lukuun, kun hän kertoo viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Teos ”Jumalalliset instituutiot”, 4. kirja, luku 15, s. 115

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Matteuksen evankeliumin 8. lukuun, Markuksen evankeliumin 4. lukuun ja Luukkaan evankeliumin 8. lukuun, kun hän puhuu ”pyhistä kirjoituksista”, jotka opettavat, että Jeesus ”pakotti tuulet tottelemaan, meret palvelemaan Häntä, sairaudet poistumaan ja kuolleet alistumaan”. Teos *Divine Institutes*, 4. kirja, luku 15, s. 116

Katso seuraavasta kysymyksestä, mitkä jakeet ja jakeiden osat on lainattu ja mitkä eivät.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria” (318 jKr.) kirja 3, luku 24, s. 152 käsitellään neljää evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. ”Nicene and Post-Nicene Fathers”, toinen sarja, osa 1, s. 152

Juvencus (329 jKr.) kirjoitti eepoksen, jossa yhdistyvät neljä evankeliumia.

Hegemonius (n. 350 jKr.) kirjoitti Archelausista (262–278 jKr.) ja lainaa Markuksen evankeliumin 2:9:ää Jeesuksen sanoina yhdessä tämän puheista teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 42, s. 217

Aleksandrian Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan ”Festal Letter” 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) viittaa auktoriteettisesti Johanneksen, Luukkaan, Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin. Teoksessa *Kolminaisuudesta*, kirja 10, luku 43, s. 193

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Markus osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Markus 1:1–2.

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumin 13:32:een Jeesuksen sanoina kirjeessään 8, luku 7, s. 119

Ambrosiaster (jälkeen 384 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumin 1:1,4:ään luennossa 3.6, s. 15

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (n. 360–370/390 jKr.) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin.

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Amphilochius (–397 jKr.) lainaa Markuksen evankeliumia teoksessaan Iambi ad Seleucum

Sokea Didymus (398 jKr.)

Emesan Asterius (n. 400 jKr.)

Pyhän Katariinan syyrialainen luettelo (noin 400 jKr.)

Severianus (toimintakausi 400–408 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumiin. Teos Panarion, osa 3, luku 44, s. 345

Hieronymus (347–420 jKr.) mainitsee kaikki neljä evankeliumia nimeltä kirjeessään 53.9, s. 101.

Johannes Krysostomos (marttyyri 406 jKr.) mainitsee Markuksen saarnassa 4, s. 20 (osa 10)

Chromatius (kuollut 407 jKr.)

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) viittaa Matteuksen evankeliumin 26:47–50; Markuksen evankeliumin 14:43–46; Luukkaan evankeliumin 22:47–48; Johanneksen evankeliumin 18:3–9. Puolustus pelagianilaisia vastaan, luku 8, s. 124

Johannes Cassianus (semi-pelagianisti) (419–430 jKr.) Markuksen evankeliumin 9:23 sanotaan olevan peräisin Paphnutius-apotin konferenssista, luku 16, s. 327

Hippon Augustinus (354–430 jKr.)

Eremitan Marcus (430 jKr. jälkeen) viittaa Markukseen

Apamean Polychronius (toiminnassa 428–431) viittaa Markuksen evankeliumin 13:2:een

Kyröksen Theodoret (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin

Speculum (5. vuosisata)

Proclus (412–485 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumin 14:5:een

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Apostoliset säädökset (375–380 jKr.)

Arianilainen harhaoppinen Eunomius Kyzikoksesta (n. 360–n. 394 jKr.) viittaa Markuksen evankeliumin 10:18:aan (vain Jumala on hyvä) Apologetinen kirje, luku 21, s. 61

Nestoriuksen teos Herakleideen basaari (451/452 jKr.)

3. Markuksen evankeliumin varhaisimmissa käsikirjoituksissa on pieniä eroja ja yksi merkittävä ero, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä. Markuksen evankeliumin loppu on koko Uuden testamentin merkittävin käsikirjoitusero.

p45 Chester Beatty I (kaikki neljä evankeliumia ja Apostolien teot) (100–150 jKr.) (aiemmin ajateltiin olevan peräisin 2. vuosisadan lopulta tai 3. vuosisadan alusta jKr.) (Mk 4:36–5:2; 5:16–26; 5:38–6:3; 2 kirjainta kohdasta 6:15; 6:16–25, 36–50; 7:3–15; 7:25–8:1; 8:10–26; 8:34–9:8; 4 kirjainta kohdasta 9:9; 9:18–31; 11:27–12:1; 12:5–8, 13–19, 24–28 [147 jaetta]) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on sivulla 146 valokuva, joka esittää osan p45:stä. Sivuilla 150–151 todetaan, että kyseessä oli vapaa parafraasi, jossa kirjoittaja yrittää tuoda esiin kunkin lauseen ajatuksen. Teoksessa *A General Introduction to the Bible* (s. 389) todetaan, että alkuperäisen käärön arvioidaan koostuneen noin 220 lehdestä, joista meillä on 30. Näistä kuusi lehteä on peräisin Markuksen evankeliumista.

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti

3. vuosisata – 1975 – Aland ym. Kolmas painos

3. vuosisata – 1998 – Aland ym. Neljäs tarkistettu painos

2. vuosisadan loppu tai 3. vuosisadan alku – 1999 – Uuden testamentin varhaisimpien käsikirjoitusten täydellinen teksti.

s. 84 Mk 2:2–5, 8–9; 6:30–31, 33–34; 36–37, 39–41 sekä Joh. 5:5; 17:3, 7–8 (6. vuosisata)

s. 88 Mk 2:1–26 (4. vuosisata)

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko Markuksen evankeliumin.

Washingtonin koodeksissa (4./5. vuosisata) on säilynyt koko Markuksen evankeliumi lukuun ottamatta Mark. 15:13–38.

Qumranin luolasta 7 Jose O’Callaghan löysi papyruksen, joka on päivätty vuoteen 50 jKr. ja joka saattaa olla katkelmia Markuksen evankeliumista. Kuitenkin teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 608 todetaan, että tämä ”on suurelta osin hylätty Uuden testamentin tutkijoiden keskuudessa (ks. EBC 1:420–421, huom. 1). O’Callaghanin esittämät todisteet ovat aivan liian hajanaisia ollakseen luotettavia.”

Carsten Thiede väittää, että Markus 6:52–53 on säilynyt Qumranin luolassa 7 käärönä 7Q5. Tämä on kuitenkin kiistanalainen väite, jota suurin osa konservatiivisista raamatuntutkijoista ei hyväksy. Vaikka jopa hänen arvostelijansa myöntävät, että 7Q5 saattaisi todellakin olla Markus 6:52–53, fragmentti on niin vaikealukuinen, että useimpien tutkijoiden mukaan asiasta ei voida tehdä lopullista johtopäätöstä kumpaankaan suuntaan.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Harcleanin syyria [Syr H]

Katso www.BibleQuery.org/Mark Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Markuksen evankeliumin varhaisista käsikirjoituksista.

K: Mitä jakeita ja jakeiden osia Markuksen evankeliumista siteerasivat Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat (ennen vuotta 325 jKr.)?

V: Ennen vuotta 325 jKr. kirkon kirjoittajat lainasivat noin 77,3 % Markuksen evankeliumin jakeista. Se on 524,38 jaetta. Toisin sanoen, Markuksen evankeliumin 678 jaetta on lainattu lukuun ottamatta 153,62 jaetta. Jakeet ja jakeiden osat, joita ei ole lainattu, ovat: Markus 1:4a (8/15 sanaa); 1:20f (12/19 sanaa); 1:22f (12/18 sanaa); 1:27f (21/24 sanaa); 1:29a (6/17 sanaa); 1:30–32; 1:34; 1:39a (11/15 sanaa); 1:40; 2:2f (5/16 sanaa); 2:13; 2:15; 2:16m (5, ei 7, 12 sanaa), 2:17a (8/23 sanaa); 2:18a (9/31 sanaa); 2:23f (10/20 sanaa); 3:1a (9/14 sanaa); 3:6m (ei 5, 5, ei 5 sanaa); 3:13; 3:17–18; 3:19f (4/7 sanaa); 3:22–23; 3:26a (9/15 sanaa); 3:27a (6/26 sanaa); 3:32–35 sanaa); 4:1m (7 ei 6 9 ei 11 sanaa); 4:2; 4:3a (2/5 sanaa); 4:4a (2/3 lainaus); 4:5a (2/3 lainaus); 4:12m (1, ei 5, 11 sanaa); 5:15a (8/26 sanaa); 5:16a (11/18 sanaa); 4:21; 4:24a (3/15 sanaa); 4:30a (2/14 sanaa); 4:34; 5:5f (13/19 sanaa); 5:8; 5:10f (1/11 sanaa); 5:12; 5:13m (ei 3, 10, ei 17 sanaa); 5:17m (2, ei 4, 3 sanaa); 5:18–19; 5:21f (5/21 sanaa); 5:22; 5:24a (4/12 sanaa); 5:31a (13/16 sanaa); 5:32; 5:33f (3/20 sanaa); 5:34a (5/20 sanaa); 5:35–36; 5:40m (ei 13, 7, ei 6 sanaa); 5:41m (ei 8, 7, ei 3 sanaa); 6:1a (3/15 sanaa); 6:3m (ei 5, 6, ei 16, 4 sanaa); 6:4a (5/25 sanaa); 6:7; 6:8a (3/21 sanaa); 6:10; 6:11a (3/23 sanaa); 6:14a (5/28 sanaa); 6:15a (9/15 sanaa); 6:17f (2/24 sanaa); 6:32; 6:34m (6, ei 11 5 sanaa); 6:37–38; 6:41m (8, ei 12 10 sanaa); 6:43f (4/10 sanaa); 6:44; 6:46–50; 6:51a (11/18 sanaa); 6:53; 7:6a (14/29 sanaa); 7:10a (2/19 sanaa); 7:17f (10/15 sanaa); 7:25f (6/19 sanaa); 7:26m (8, ei 4 9 sanaa); 7:27a (17/21 sanaa); 7:28a (5/18 sanaa); 7:29a (8/15 sanaa); 7:34m (ei 9, vaan 3, ei 1 sanaa); 8:1; 8:5a (3/10 sanaa); 8:7–10; 8:11a (8/17 sanaa); 8:31a (5/30 sanaa); 8:32m (ei 4, 5, ei 4 sanaa); 9:2a (7/28 sanaa); 9:5m (7, ei 6, 15 sanaa); 9:7a (8/20 sanaa); 9:9; 9:14a (5/15 sanaa); 9:15a (3/12 sanaa); 9:16–17; 9:18f (11/26 sanaa); 9:19; 9:22a (17/22 sanaa); 9:27f (2/11 sanaa); 9:29a (3/14 sanaa); 9:31f (17/26 sanaa); 9:32; 9:34f (9/12 sanaa); 9:35a (8/19 sanaa); 9:38; 9:40–43; 9:45–46; 10:3a (2/8 sanaa); 10:5f (9/14 sanaa); 10:14a (4/22 sanaa); 10:29f (6/29 sanaa); 10:33a (10/25 sanaa); 10:45m (5 ei 5, 1 ei 7 sanaa); 10:46a (4/26 sanaa); 10:52; 11:7f (4/18 sanaa); 11:8a (9/16 sanaa); 11:17–18; 11:23f (15/31 sanaa); 12:1a (6/24 sanaa); 12:12f (4/20 sanaa); 12:13f (4/14 sanaa); 12:14a (5/39 sanaa); 12:18m (ei 3, 7 ei 4 sanaa); 12:23m (ei 3, 2 ei 4, 7 sanaa); 12:25a (5/16 sanaa); 12:26a (6/33 sanaa); 12:35a (12/16 sanaa); 12:36a (8/27 sanaa); 13:1f (13/19 sanaa); 13:4f (9/14 sanaa); 13:9a (12/23 sanaa); 13:10f (2/5 sanaa); 13:11as (1/6 lainaus); 13:12; 13:13f (7/16 sanaa); 13:18; 13:27m (ei 15 2 ei 3 sanaa); 14:5 ja seuraavat (3/16 sanaa); 14:8a (9/16 sanaa); 14:10; 14:11m (ei 5, 1, ei 3, 6 sanaa); 14:12 ja seuraavat (27/36 sanaa); 14:13a (9/22 sanaa); 14:14a (1/24 sanaa); 14:17; 14:18a (8/21 sanaa); 14:25–26; 14:27m (5, ei 5 7 sanaa) 14:28–29; 14:30a (13/21 sanaa); 14:32–34; 14:39f (5/9 sanaa); 14:44a (8/18 sanaa); 14:45–50; 14:53f (16/20 sanaa); 14:54–57; 14:61f (16/23 sanaa); 14:63 (7/12 sanaa); 14:65m (5, ei 12; 3, ei 3 sanaa); 14:66–67; 14:68f (9/20 sanaa); 14:69f (5/15 sanaa); 14:70a (13/21 sanaa); 14:72a (8/18 sanaa); 15:1a (12/23 sanaa); 15:2f (7/18 sanaa); 15:4m (ei 6, 4 ei 4 sanaa); 15:6–7; 15:9a (6/13 sanaa); 15:10–12; 15:14f (6/15 sanaa); 15:15a (6/20 sanaa); 15:18a (4/8 sanaa); 15:19; 15:20a (14/20 sanaa); 15:21m (9, ei 5 5 sanaa); 15:22; 15:24–27; 15:29a (4/21 sanaa); 15:33; 15:34m (ei 11 2, ei 13 sanaa); 15:36f (8/19 sanaa); 15:37–39; 15:40a (7/24 sanaa); 15:41a (11/19 sanaa); 15:43a (16/27 sanaa); 15:45m (ei 2, 3, ei 5 sanaa); 15:46f (18/26 sanaa); 15:47f (3/12 sanaa); 16:1a (16/20 sanaa); 16:5a (3/16 sanaa); 16:6a (4/22 sanaa); 16:10a (3/10 sanaa); 16:12m (ei 6, 1, ei 5, 2 sanaa); 16:13a (5/8 sanaa); 16:14a (1/21 sanaa); 16:15a (13/24 sanaa)

Kaikki tässä luettelossa mainitsemattomat jakeet tai jakeiden osat on lainattu. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.bibleQuery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xls.