< Raamatusta peräisin oleva kysymys

K: Mitä tarkoittaa, että Raamattu on ”erehtymätön”?

V: Se ei tarkoita, että siinä ei olisi lainkaan virheitä, vaan että siinä ei ole merkittäviä virheitä opissa tai käytännössä. Ihminen voi silti olla aito kristitty, kuten C.S. Lewis oli, vaikka hän uskoisi Raamatun olevan erehtymätön, mutta ajattelisi virheellisesti, ettei Raamattu ole virheetön.

K: Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että Raamattu on ”virheetön”?

V: Kun konservatiiviset kristityt sanovat, että Raamattu on virheetön, he tarkoittavat, ettei alkuperäisissä käsikirjoituksissa ole virheitä. Myöhemmissä kopioissa Jumala salli kopioijien tekemiä virheitä. Kaikki, jotka sanovat Raamatun olevan virheetön, sanovat myös sen olevan erehtymätön. Mutta kaikki, jotka sanovat Raamatun olevan erehtymätön, eivät sano sen olevan virheetön.

Katso teoksesta *Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties* (s. 45–48) helppotajuinen selostus siitä, miten alkuperäinen teksti on virheetön, ja miten nykyaikainen teksti, vaikka se onkin edelleen luotettava, on vain erehtymätön. Muita teoksia, joissa on samankaltaisia kuvauksia virheettömyydestä, ovat teokset 1001 Bible Questions Answered, s. 17, When Critics Ask, s. 23–24, The Complete Book of Bible Answers, s. 13, 25, Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 7, 16, sekä Difficulties in the Bible, s. 21–22. Teoksessa *General Introduction to the Bible* (s. 43) todetaan, että näkemystä ”virheettömistä alkuperäiskäsikirjoituksista ja virheellisistä jäljennöksistä” kannattivat myös Johannes Calvin ja Hippon Augustinus (354–430 jKr.).

Seuraavassa on joitakin yksityiskohtaisia lausuntoja virheettömyydestä teoksesta *Chicago Statement on Biblical Hermeneutics*, jotka on otettu teoksesta *General Introduction to the Bible*, s. 444.

”13. artikla: VAHVISTAA, että tietoisuus Raamatun eri osien kirjallisista, muodollisista ja tyylillisistä luokista on välttämätöntä asianmukaiselle eksegeesille, ja siksi arvostamme genre-kritiikkiä yhtenä monista raamatuntutkimuksen tieteenaloista.

KIISTÄMME, että genrekategorioita, jotka kieltävät historiallisuuden, voitaisiin oikeutetusti soveltaa raamatunkertomuksiin, jotka esittävät itsensä tosiasioina.

XV artikla: VAHVISTAA, että Raamattua on tulkittava sen kirjaimellisen eli normaalin merkityksen mukaisesti. Kirjaimellinen merkitys on kieliopillisesti-historiallinen merkitys, toisin sanoen se merkitys, jonka kirjoittaja on ilmaissut. Kirjaimellisen merkityksen mukaisessa tulkinnassa otetaan huomioon kaikki tekstissä esiintyvät kielikuvat ja kirjalliset muodot.

KIISTÄMME sellaisen lähestymistavan oikeutuksen Raamattuun, joka antaa sille merkityksen, jota kirjaimellinen merkitys ei tue.

16. artikla: VAHVISTAA, että kanonisen tekstin ja sen merkityksen määrittämisessä tulisi käyttää oikeutettuja kriittisiä menetelmiä.

KIISTÄMME sen oikeutuksen, että minkään raamatunkriittisen menetelmän sallittaisiin kyseenalaistaa kirjoittajan ilmaiseman merkityksen tai minkään muun raamatullisen opetuksen totuutta tai eheyttä.”

Yksityiskohtaisen, 19 artiklaa käsittävän määritelmän virheettömyydestä löytyy teoksesta *Chicago Statement on Biblical Inerrancy*, joka on julkaistu teoksessa *Inerrancy* s. 493–502. Artikla X vahvistaa, että * * vain alkuperäiskäsikirjoitukset olivat virheettömiä. Artikla XIX vahvistaa, että henkilön ei tarvitse uskoa virheettömyyteen ollakseen aito kristitty.

K: Jos ”virheettömyys” ei näe ongelmaa siinä, että pieniä kopioijien virheitä on hiipinyt mukaan ja alkuperäisiä käsikirjoituksia ei enää ole olemassa, eikö olisi yhtä yksinkertaista sanoa, että virheet olivat jo alkuperäisissä käsikirjoituksissa?

V: Konservatiiviset kristityt eivät usko niin, koska katsomme, että Raamattu on Jumalan sana, eikä Jumala tehnyt virheitä, kun Hänen sanansa alun perin kirjoitettiin.

K: Mikä tarkalleen ottaen erottaa ”virheettömyyden” ”liioitellusta kirjaimellisuudesta”?

V: Virheettömyys sallii seuraavat poikkeukset:

Antropomorfiset ilmaisut, kuten 2. Mooseksen kirja 8:19; 13:14; 15:8,12,16; 5. Mooseksen kirja 7:19; Psalmi 91:4; Heprealaiskirje 4:13

Kopioijien virheet, kuten 4. Mooseksen kirja 3:28; 1. Kuninkaiden kirja 4:26; 2. Aikakirja 18:12; 22:2,5; 36:9

Kielelliset ilmaisut, kuten 2. Mooseksen kirja 33:11; 5. Mooseksen kirja 32:50.

Arvioita, kuten pyöristettyjä lukuja

Kirjoittaminen viitekehyksestä käsin, kuten Johannes, joka kirjoitti Ilmestyskirjassa sen, mitä hän kuuli ja näki

Jumala käytti kirjoituksessa ihmiskirjoittajan tyyliä.

Katso keskustelu 2. Pietarin kirjeen 1:21 kohdasta, jos haluat lisätietoa Raamatun inspiraatiosta.

K: Mikä on katolisen kirkon virallinen kanta Raamatun erehtymättömyydestä?

V: Vaikka monilla katolilaisilla on erilaisia näkemyksiä, tässä on kirkon virallinen kanta.

Catholic Apologetics Today toteaa seuraavaa.

”Kirkko on aina korostanut, ettei Raamatussa ole lainkaan virheitä. Niinpä Pius XII kirjoitti (Divino afflante Spiritu): ’Nykyajan Vatikaanin [I] kirkolliskokous, hylätäkseen vääriä opetuksia inspiraatiosta, julisti, että kirkon on pidettävä näitä samoja [Raamatun] kirjoja ’pyhinä ja kanonisina’, ’ei ainoastaan siksi, että ne sisältävät virheetöntä ilmoitusta, vaan siksi, että ne on kirjoitettu Pyhän Hengen innoittamana, niiden kirjoittaja on Jumala, ja sellaisina ne on välitetty kirkolle.’ Mutta kun sitten tietyt katoliset kirjoittajat, vastoin tätä katolisen opin juhlallista määritelmää … uskalsivat rajoittaa Pyhän Raamatun totuuden uskon ja moraalin kysymyksiin … ikimuistoinen edeltäjämme Leo XIII kumosi oikeutetusti ja asianmukaisesti nämä virheet kiertokirjeessään Providentissimus Deus…’” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä)

Katolisen kirkon katekismus (Imprimi Potest) 1994 julistaa seuraavaa.

104 ”Pyhissä kirjoituksissa kirkko löytää jatkuvasti ravintonsa ja voimansa, sillä se ottaa ne vastaan ei ihmisen sanana, ’vaan sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat, Jumalan sanana.’”

107 ”Inspiroidut kirjat opettavat totuutta. Koska siis kaikkea, mitä inspiroidut kirjoittajat tai pyhät kirjoittajat vahvistavat, on pidettävä Pyhän Hengen vahvistamana, meidän on tunnustettava, että Raamatun kirjat opettavat vakaasti, uskollisesti ja virheettömästi sitä ” ” totuutta, jonka Jumala halusi meidän pelastuksemme vuoksi uskoa Pyhän Raamatun huostaan.”

Yhteenvetona: Katolisen kirkon virallinen kanta Raamatun erehtymättömyydestä on identtinen evankelikaalisen/fundamentalistisen Raamatunkäsityksen kanssa seuraavin poikkeuksin.

1. Katolinen kirkko hyväksyy modernit katoliset apokryfit, jotka ovat katolisen Vanhan testamentin lisäkirjoja ja -osia.

2. Katolinen kanta ei ilmeisesti ota kantaa siihen, ovatko alkuperäiset käsikirjoitukset erehtymättömiä, mutta Jumala on sallinut merkityksettömiä kopiointivirheitä joissakin nykyisissä käsikirjoituksissamme.

3. Katolisessa kirkossa on erimielisyyksiä siitä, miten Raamattua tulisi tulkita, erityisesti katolisen kirkon perinteen valossa.

K: Milloin termiä ”virheetön” käytettiin ensimmäisen kerran?

V: Paul D. Feinbergin artikkelin mukaan teoksessa Inerrancy (toim. Norman Geisler), s. 292, 400-luvun lopulla ja 500-luvun alussa elänyt Boethius käytti termiä tarkoittamaan ”virheettömyyttä”. Oxford English Dictionaryn mukaan termiä käytettiin englannin kielessä ensimmäisen kerran vuonna 1837 merkityksessä ”virheettömyys, erehtymättömyys, erehtymätön”. Termiä ”inerrancy” käytettiin substantiivina suunnilleen samaan aikaan.

K: Mitä todisteita meillä on siitä, että Jumala on Isä (joko Jeesukselle tai kristityille) tai että Hänellä on Poika?

V: Vanhassa testamentissa käsitys Jumalasta Isänä oli varsin yleinen. 2. Samuelin kirja 7:14; 1. Aikakirja 17:11–14; 22:10; 28:6; Psalmi 2:7; Sananlaskut 3:12; Jesaja 63:16; Jeremia 3:19; 31:9; Hoosea 11:1; Malakia 1:6; 2:10. Sananlaskut 30:4f (BSB) sanoo: ”Mikä on Hänen nimensä, ja mikä on Hänen Poikansa nimi – sinä varmasti tiedät!”

Uuden testamentin 27 kirjasta jokaisessa, lukuun ottamatta 3. Johanneksen kirjeen, mainitaan joko, että Jumala on Isä, että Jeesus on Jumalan Poika tai että me olemme Jumalan poikia. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 6:9:ssä Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa…”. Ilmestyskirjan 21:7:ssä on arvokas lupaus: ”Se, joka voittaa, perii kaiken, ja minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.” (BSB)

K: Mitä varhaiskristityt kuulivat ja opettivat siitä, että Jumala on Isä tai että Hänellä on Poika?

V: Jeesuksen varhaiset seuraajat kirjoittivat tästä heti Uuden testamentin kirjoittamisen jälkeen. Tässä on viittauksia yhdeksältä kirjoittajalta ennen vuotta 200 jKr.

Ensimmäinen Klemensin kirje (96–98 jKr.) luku 23 (Poika) luku 36

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 5 (Jumalan Poika), luku 14

Polykarpin marttyyrikuolemasta (n. 169 jKr.) 1. lause, luku 14 jne.

Ignatiuksen kirje efesolaisille (ennen vuotta 116 jKr.) luku 2, luku 3

Papianuksen katkelmat (ennen vuotta 155 jKr.) katkelma 5 (2 kertaa)

Diognetukselle (n. 130–200 jKr.) luku 10

Justin Martyrin ensimmäinen puolustuspuhe, luku 13 (poika), luku 15 (2 kertaa) (150 jKr.)

Athenagoraan puolustuspuhe kristittyjen puolesta (177 jKr.) luku 10 (2 kertaa)

Teofiloksen kirje Autolykukselle (168–181/188 jKr.) kirja 1, luku 4, kirja 2, luku 22 (2 kertaa)

Miten niin monet kristityt saattoivat uskoa, että Jumala oli Isä? Se voi johtua vain siitä, että a) he oppivat sen Jeesukselta, b) he oppivat sen Jeesuksen apostoleilta, c) he oppivat sen siitä, mikä oli selvää Vanhasta testamentista, tai d) kaikista edellä mainituista syistä.

Ajatus muslimeille: Voiko joku pitää Jumalaa Isänä tai palvoa Jeesusta Jumalana kolminaisuudessa ja silti päästä paratiisiin? Tietenkin Raamattu vastaa myöntävästi, mutta tarkastellaanpa tätä kysymystä islamilaisesta näkökulmasta. Jeesuksen ajasta lähtien ne, jotka uskoivat Jeesukseen Jumalan profeettana, uskoivat Hänen olevan Jumala. Joko Jumala halusi, että kaikki, jotka yrittivät noudattaa Jeesuksen sanoja, joutuisivat helvetin tuleen, tai sitten Hän ei johdattanut pahantahtoisesti harhaan kaikkia, jotka halusivat uskoa Jeesukseen. Jos Jeesus opetti totuutta (kuten muslimit myöntävätkin), uskotko sitten, että Jumala halusi tai salli sen, että profeetta Jeesus, joka oli Jumalalta, opetti kaikille valheita aina Muhammedin aikaan asti – valheita, jotka lähettäisivät heidät helvettiin? On vaikea uskoa sellaiseen oikukkaaseen, pirulliseen jumalaan, mutta toisaalta ihmiset ovat uskoneet vieläkin kummallisempia asioita ajattelematta asiaa kunnolla.

K: Voinko päästä taivaaseen ilman, että hyväksyn Jeesuksen Kristuksen Herrakseni ja Vapahtajakseni?

V: Ei, et pääse taivaaseen, jos kieltäydyt ottamasta Jeesusta Herraksesi ja Vapahtajaksesi. Tässä on neljä seikkaa, jotka on syytä ottaa huomioon vastauksessa.

Oikeudenmukaisuus: Jumala on hyvä, pyhä, oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia kohtaan (Hepr. 6:10). Jumala tuomitsee ihmiset sen tiedon perusteella, mikä heillä on (Room. 4:15; 5:13). Aabraham ei tuntenut Jeesuksen nimeä, mutta hän seurasi Jumalaa ja pelastui silti Jeesuksen kautta. (Joh. 8:56; Hepr. 9)

Ainoa tie: Emme pääse taivaaseen omalla vanhurskaudellamme; tarvitsemme Jumalan armoa ja armoa Jeesuksen kautta. Jeesus ei ole vain yksi tie Jumalan luo, vaan ainoa tie Jumalan luo. (Johanneksen evankeliumi 14:6; 15:5; Apostolien teot 4:12)

Jos hylkäät Jeesuksen Jumalan Poikana, hylkäät taivaan: Jeesus sanoi jopa hyvin uskonnolliselle kansalle, juutalaisille fariseuksille, että jos hylkäät Hänet, kuolet todellakin synneissäsi. (Joh. 8:24)

Jumala etsii: Jumala ei halua kenenkään menevän hukkaan (2. Piet. 3:9), mutta niin kuin Jeremia itki kansansa puolesta (Jer. 13:17; 14:17) ja niin kuin Jeesus itki Jerusalemin puolesta (Luuk. 19:41–44) ja niin kuin Pietari vetosi kuulijoihinsa (Apostolien teot 2:40), niin myös Jumala etsii omiaan yhtä innokkaasti.

K: Mistä Raamatun luvut ja jakeet ovat peräisin?

V: Nykyaikaiset luvut ja jakeet laati Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton, joka kuoli vuonna 1228. Ensimmäinen kreikankielinen Uusi testamentti, joka julkaistiin näillä luvuilla ja jakeilla, ilmestyi vuonna 1551 Pariisin kirjapainajan Robert Stephensin toimesta, joka laati myös Vulgatan luvuiksi ja jakeiksi vuonna 1555. Geneven englanninkielinen Raamattu oli ensimmäinen, jossa oli luvut ja jakeet, vuonna 1560.

K: Miksi suhtaudutte niin kielteisesti islamiin?

V: Rakastamme muslimeja ja toivotamme heille kaikkea hyvää, jotta he voisivat elää ikuisesti ilossa taivaassa. Suhtaudumme islamiin kriittisesti heidän omaksi parhaakseen. Emme kuitenkaan suhtaudu islamiin läheskään yhtä kielteisesti kuin muslimit itse. Kun Pakistanin moskeijassa rukoilijoita ammutaan vain siksi, että he ovat shiialaisia, se on kielteistä. Kun moskeijan rakentanut Tamerlane kasaa 70 000 Isfahanissa asuneiden muslimien kalloa, se on varsin kielteistä.

Kristittyjen ei tulisi suhtautua kielteisesti muslimeihin (tai keneenkään muuhunkaan) kolmesta syystä.

1. Emme koskaan kiroa muslimeja niin kuin Muhammed kirosi meitä. Elämänsä lopulla Muhammed sanoi: ”Allah kirotkoon juutalaiset ja kristityt, sillä he rakensivat palvontapaikkoja profeettojensa hautojen päälle.” (Bukhari, osa 1, kirja 8, luku 55, nro 427, s. 255). Huomaa, että hän ei tehnyt eroa todellisten ja tekopyhien kristittyjen välillä; hän vain kirosi heidät kaikki.

2. Emme halua sanoa mitään, mikä on ”loukkaavaa” (= valheellista + kielteistä). Esimerkiksi sitä, että juutalaiset olivat jumalattomia, koska he palvoivat Allahin poikaa Esraa (’Uzairia), kuten Koraanin suura 9:30 sanoo.

3. Muhammed kehotti ”pilkkaamaan pakanallisia runoissa”, kuten Bukharin teoksessa, osa 8, kirja 72, luku 91, nro 174, s. 113 todetaan.

Joten ainakin voimme olla samaa mieltä nykyajan muslimien kanssa (toivottavasti) siitä, että tällainen kielteisyys ei ole Jumalan tahto.

Mitä meihin tulee, Jeesus käytti yli kolmanneksen kaikista kirjatuista sanoistaan joko tiettyjen ihmisten nuhtelemiseen, varoittamiseen, yleisiin varoituksiin tai väärien asioiden oikaisemiseen. Hän myös rohkaisi, ja niin teemme mekin. Emme vain kysy: ”Mitä Jeesus tekisi?”, vaan meidän tulisi myös kysyä: ”Mitä Jeesus haluaisi meidän sanovan?” Kyllä, olemme ”varoittajia” kuten Jeremia, Johannes Kastaja, Paavali ja jopa Jeesus, mutta haluamme teidän tietävän, että rakastamme teitä myös. Emme koskaan haluaisi satuttaa teitä, vaikka muslimit satuttavatkin kristittyjä, ja haluamme teille vain parasta.

K: Miksi te kristityt [väitetysti] hyökkäätte muslimien kimppuun?

V: Me välitämme muslimeista; emme hyökkää heidän kimppuunsa. Tässä on kolme seikkaa, jotka kannattaa ottaa huomioon vastauksessa: bosnialaiset, Jeesus ja kyläläiset.

Bosnialaiset: Kun serbit teurastivat armottomasti bosnialaisia muslimeja, amerikkalaiset (kaikista uskonnoista) vastustivat sitä. Serbit saattoivat kokea, että Amerikka oli heitä vastaan, mutta emme olleet serbikansaa vastaan. Halusimme suojella sorrettuja ja vastustimme niitä julmuuksia, joihin jotkut (mutta eivät kaikki) serbit syyllistyivät. Vastaavasti meillä ei ole mitään afganistanilaisia vastaan, kuten heille lähettämämme avustustarvikkeet osoittavat, mutta kun omia siviilejämme hyökättiin, reagoimme yrittääksemme suojella itseämme siltä, että sama tapahtuisi uudelleen.

Jeesus sanoi, että meidän tulee kääntää toinen poski, ja niin teemmekin yksilöinä. Hallitustasolla Roomalaiskirjeen 13:4 kuitenkin sanoo, ettei se kanna miekkaa turhaan. Länsimainen kulttuuri ei ole kristillinen, vaikka kristinusko onkin vaikuttanut siihen voimakkaasti. Länsimainen kulttuuri ei ole aina oikeassa, mutta meillä on velvollisuus vastustaa sitä, mikä on väärin. Ihmisten murhaamisen lisäksi on muitakin vääryyksiä. Naisten kohteleminen toisen luokan kansalaisina, joille ei sallita työskennellä, joiden todistusvoima on vain puolet miehen todistusvoimasta ja joiden tulisi harvoin olla kodin ulkopuolella, on toinen vääryys. Jumalaa pilkataan, kun näin tehdään Hänen nimissään.

Indonesiassa ja Sudanissa muslimit ovat tänään teurastaneet kyläläisiä yksinkertaisesti siksi, että he ovat kristittyjä. Voisitko kertoa minulle, miksi monet muslimit ympäri maailmaa kokevat, että heidän pitäisi toimia näin, mutta pitävät kuitenkin kaikkea rauhanomaista ja järkevää kritiikkiä islamilaisia käytäntöjä kohtaan hyökkäyksenä heitä vastaan?

K: Miksi kristityt kävivät ristiretkiä muslimeja vastaan?

V: Jeesus oli Rauhanruhtinas, eikä Hän koskaan käskenyt tappamaan ketään sen vuoksi, että tällä oli eri uskonto. ”Kristilliset” ristiretket eivät olleet osa Raamatun kristinuskoa. Ristiretket (tai kristilliset jihadit) olivat väärä asia, jonka eurooppalaiset oppivat islamilaisilta jihadeilta.

K: Miten kristityt rukoilevat?

V: Raamatussa on monia rukouksia, joita voimme käyttää esimerkkeinä, mutta Jeesus opetti nimenomaan opetuslapsilleen, kuinka rukoilla, Matteuksen evankeliumin luvussa 6:9–13. Kristityt pitävät rukousta keskusteluna Jumalan kanssa; siksi vain harvat kristilliset rukoukset opetellaan ulkoa. Kristilliset rukoukset päättyvät usein lauseisiin kuten ”Jeesuksen nimessä”, sillä juuri Jeesuksen uhrin ansiosta meillä on pääsy rukoilemaan Isän eteen. (Johanneksen evankeliumi 16:26)

Kristittyjen tulee rukoilla Jumalaa jatkuvasti, kuten käsketään 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17:ssä; Efesolaiskirjeen 6:18:ssa; Filippiläiskirjeen 4:4,6:ssa; Heprealaiskirjeen 13:15:ssä sekä esimerkkien mukaisesti Roomalaiskirjeen 1:9–10:ssä, Kolossalaiskirjeen 1:9:ssä ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:2–3:ssa; 3:10:ssä.

Tämä eroaa islamista, jossa on tiettyjä aikoja, jolloin rukoileminen on kielletty Bukharin teoksen 2. osan 21. kirjan 38. luvun nro 283, s. 158 mukaan. Teoksessa Fiqh us-Sunnah, 2. osa, s. 11 sanotaan: ”’Umar näki hänet ja sanoi hänelle: ’Istu, Kirjan kansa tuhoutui, koska he eivät tehneet eroa rukoustensa välillä.’ Profeetta sanoi: ’Hyvin sanottu, Ibn al-Khattab.’”

K: Voisiko Kuolleenmeren kääröjen raamatun ulkopuolisissa käsikirjoituksissa mainittu ”Vanhurskas Opettaja” olla profetia Muhammedista, Jeesuksesta, Johannes Kastajasta tai jostakin muusta?

V: Ei, sillä se, jota he kutsuivat vanhurskaaksi opettajaksi, oli tullut jo ennen näiden käsikirjoitusten kirjoittamista, käsikirjoitusten itsensä todisteiden mukaan. Tässä ovat asiaa koskevat kohdat, jotka on otettu teoksesta The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, jonka on kirjoittanut Florentino Garcia Martinez.

Vanhurskauden Opettaja tuli 390 + 20 vuotta pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Pakkosiirtolaisuus tapahtui vuonna 586 eKr., joten se olisi tapahtunut makkabealaisten aikana, kauan ennen Kristuksen aikaa.

”Sillä kun he olivat uskottomia ja hylkäsivät hänet, hän [Jumala] käänsi kasvonsa pois Israelista ja pyhätöstään ja antoi heidät miekalle. Kuitenkin, kun hän muisti alkuperäisen liiton, hän säästi Israelille jäännöksen eikä antanut heitä tuhoon. Ja vihan hetkellä, kolmesataayhdeksänkymmentä vuotta sen jälkeen, kun hän oli luovuttanut heidät Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, käsiin, hän vieraili heidän luonaan ja sai Israelista ja Aaronista versomaan istutuksen verson, jotta he voisivat ottaa haltuunsa hänen maansa ja lihota sen maaperän hyvyydestä. Ja he tajusivat syntinsä ja tiesivät olevansa syyllisiä; mutta he olivat kuin sokeita ja kuin ne, jotka etsivät polkuaan käsiä tunnustellen yli kaksikymmentä vuotta. Ja Jumala arvioi heidän tekonsa, sillä he etsivät häntä puhtaalla sydämellä, ja hän nosti heille Vanhurskauden Opettajan, jotta tämä johtaisi heitä hänen sydämensä polulla.” Damaskoksen asiakirjan kopiot Genizahista (CD-A) sarakkeessa 1, rivit 3–11, s. 33

Sama asia mainitaan Damaskoksen asiakirjan kopiossa 4Q268 (=4QD(c)), rivit 13–17, s. 48, sekä 4Q266 (=4QD(a)), fragmentti 2, rivit 7–14, s. 49. Huomaa, että vaikka kaksi käsikirjoitusta (A ja B) on peräisin Kairon juutalaisesta genizahista ja ajoittuu vuoden 900 jKr. jälkeen, kaksi muuta käsikirjoitusta on peräisin Kristuksen aikakaudelta Kuolleenmeren kääröistä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Vanhurskauden Opettaja mainitaan näkyvästi Habakukin pesherissä (1QpHab) sarakkeessa 1, rivi 13, s. 198; sarakkeessa 2, rivi 2, s. 198; sarakkeessa 5, rivi 10, s. 199; sarakkeessa 7, rivi 4, s. 200; sarakkeessa 8, rivi 3, s. 200; sarakkeessa 9, rivit 9–10, s. 201; sarakkeessa 11, rivi 5, s. 201.

Myös Psalmit-Pesherin 4Q173-fragmentin 1 sivulla 206 mainitaan hyvin lyhyesti Vanhurskauden Opettaja.

Johtopäätökset:

Vanhurskauden Opettaja oli Qumranin yhteisön perustaja (s. liii).

Johdannossa todetaan myös, että eräissä kyseenalaisiksi todetuissa teorioissa on väitetty, että Vanhurskauden Opettaja olisi ollut Jeesus, Johannes Kastaja tai apostoli Jaakob. Siinä lisätään: ”Kaikille näille teorioille on kuitenkin yhteistä se, että ne kieltävät arkeologisten tutkimusten johtopäätökset, joiden mukaan kaikki käsikirjoitukset oli talletettu luoliin (ja samalla tavoin myös kirjoitettu) ennen Khirbet Qumranin tuhoa vuonna 68 jKr. Ennen kaikkea nämä teoriat kieltävät käsikirjoitusten paleografisen analyysin johtopäätökset.” (s. xlvii)

Florentino Garcia Martinez johtaa Qumran-instituuttia Groningenin yliopistossa Alankomaissa.

K: Mitkä Raamatun kohdat ja sanat ovat arameaa?

V: Vanhan testamentin Danielin kirjassa 2:4b–7:28, jossa käsitellään pakanakansoja, on arameaa. Esran kirjan 4:8–6:18 ja 7:12–26 ovat arameaa. Jeremian kirjan 10:11 on arameaa. Nimi Jegar Sahadutha 1. Mooseksen kirjan 31:47:ssä on arameaa.

Uudessa testamentissa Jeesuksen arameankieliset sanat on kirjattu Matteuksen evankeliumin 27:46a:ssa. Johanneksen evankeliumin 19:13:ssa sanotaan, että kivipäällysteisen paikan nimi oli arameaksi Gabbatha. Markuksen evankeliumin 5:41:ssa Jeesus puhui pienelle tytölle Talitha koum arameaksi.

K: Voisiko Kuolleenmeren kääröjen Raamatun ulkopuolisissa käsikirjoituksissa [väitetty] ”papillinen Messias” olla Jeesus ja [väitetty] ”kuninkaallinen Messias” profetia Muhammedista, kuten eräs muslimi väitti?

V: Ei. Ensinnäkin Kuolleenmeren kääröissä ei ole mitään ”papillista Messiasta” eikä ”kuninkaallista Messiasta”. Sen sijaan joissakin Kuolleenmeren kääröissä on yksi messias, ja toisissa Kuolleenmeren kääröissä on kaksi messiasta: Aaronin messias ja Israelin messias. Mistä Israelin heimosta Muhammed oli kotoisin? Koska Muhammed ei kuulunut mihinkään Israelin heimoon, ei voida sanoa, että hän voisi olla kumpikaan näistä.

Maininta Aaronin ja Israelin kahdesta messiaasta teoksessa ”Yhteisön säännöt” (1QRule) sarakkeessa 9, s. 13–14

Sääntöjä on noudatettava pahuuden ajan, kunnes Aaronin Messias nousee. Damaskoksen asiakirja CD-A, sarake 12, rivi 23, s. 43

Maininta Aaronin ja Israelin messiaasta (yksikössä) teoksessa ”Damaskoksen dokumentti” (CD-A), sarake 9, rivit 10–11, s. 45; sarake 19, rivit 10–11, s. 46; sarake 20, rivi 1, s. 46

Maininta Aaronin ja Israelin Messiaasta (yksikössä). 4Q266, fragmentti 18, kolumni 3, rivi 12, s. 56

Lisäksi Aaronin messias on sama kuin Vanhurskauden Opettaja. ”Sen tulkinta koskee Pappia, [Vanhurskauden] Opettajaa, jonka Jumala valitsi seisomaan [hänen edessään, sillä] hän asetti hänet perustamaan [valittujensa] seurakunnan hänen puolestaan”, Psalmit Pesher 4Q171, sarakkeessa 3, rivit 13–16, s. 205

Seurakunnan sääntö (1Q28a), sarakke 2, s. 127, kertoo monia asioita Messiaasta. ”kun [Jumala] siittää Messiaan heidän kanssaan” (rivi 11; ”[Jumala]” on Florentinon kirjassa). ”Sen jälkeen Israelin [Me]ssias astuu sisään, ja hänen edessään istuvat [Israelin sukukuntien] päämiehet, kukin arvonsa mukaan” (rivit 14–15).

Joiko Muhammed viiniä? ”Ja [kun] he kokoontuvat yhteisön pöytään [tai juomaan] uutta viiniä, ja yhteisön pöytä on katettu [ja] uusi viini [on sekoitettu] juomista varten, [kukaan ei saa ojentaa] kättään leivän ja [uuden viinin] ensisatoon ennen pappia, sillä [hän on se, joka siunaa] leivän ja uuden viinin ensisadon [ja ojentaa] kätensä leivän puoleen heidän edessään. Sen jälkeen Israelin Messias ojentaa kätensä leivän puoleen.” rivit 17–20.

Johtopäätös: Aaronin Messias on Vanhurskauden Opettaja (Psalmit Pesher 4Q171, kol. 3, rivit 13–16, s. 205), joten kyseessä ei ole Kristus. Kuninkaallista Messiasta ei ole, vaan ainoastaan Israelin Messias, eikä Muhammed ole kotoisin Israelista.

K: Miksi vastata niin moniin kysymyksiin?

V: Tämä on yhtä lailla henkilökohtainen kysymys kuin kysymys Raamatusta, mutta tässä on vastaus joka tapauksessa.

Lukuun ottamatta vastauksia kuten ”hulluus”, ”ei ole parempaa tekemistä” ja ”liikaa vapaa-aikaa”, näin tälle tarpeen, rukoilin asiasta ja aloitin tämän hankkeen. Tämä juontuu nelisivuisesta monisteesta, joka minulla oli, kun opetin työpajaa Raamatun erehtymättömyydestä ”Christian Life Retreat” -tapahtumassa Forest Glenissä keväällä 1997. Luulin, että olin vastannut tässä monisteessa kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin 1. Mooseksen kirjasta.

Joka tapauksessa monet kristityt, joista monilla on paljon paremmat taidot kuin minulla, ovat jo kirjoittaneet useita hyviä kirjoja Raamatun kysymyksiin vastaamiseksi. Vaikka he vastasivatkin 300, 500 tai 800 kysymykseen melko hyvin, vastaukset eivät olleet kattavia. Lisäksi vastaukset eivät olleet sähköisessä muodossa, e in tekijänoikeussäännökset eivät sallineet kristittyjen kopioida ja jakaa vastauksia mielensä mukaan. Tässä ovat syyt, joiden vuoksi mielestäni on tärkeää saada vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin.

1. Pietarin kirje 3:15: ”Pyhittäkää Kristus sydämissänne Herraksi. Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy teiltä teissä olevan toivon syytä. Vastatkaa kuitenkin lempeästi ja kunnioittavasti.” Epäilevät ei-uskovat väittävät, että Raamattu on virheellinen tai ristiriitainen, ja uskovat tarvitsevat paikan, josta saada vastaus.

2. Tessalonikalaiskirje 2:15 ”Siksi, veljet, pysykää lujina ja pitäkää kiinni perinteistä, joita olemme teille opettaneet, olipa se sitten suullisesti tai kirjeitse.” Kristityillä itselläänkin voi olla kysymyksiä oppeista ja sanoista.

Sananlaskut 30:5 ”Jokainen Jumalan sana on virheetön; Hän on kilpi niille, jotka turvaavat Häneen.” (BSB). Vaikka ihminen voi silti olla aito kristitty ja uskoa, että Raamatun alkuperäisissä käsikirjoituksissa oli virheitä, uskon, että on tärkeää tunnustaa, että se on erehtymätön. Näyttää kuitenkin siltä, että kun kristitty väittää Raamatun olevan erehtymätön, hänen pitäisi pystyä vastaamaan lähes jokaiseen vastalauseeseen, jonka joku voisi esittää. Tätä tämä teos pyrkii tekemään.

Nämä vastaukset eivät ehkä aina ole parhaita mahdollisia, ja siksi olemme listanneet vastauksia myös erilaisista kristillisistä kirjoista, jotka ovat usein kattavampia. Jos katsot, että tässä esitetty vastaus ei ole riittävä tai sitä voitaisiin parantaa, otamme mielellämme vastaan ehdotuksiasi.