< Raamatunkysymys Sakarjan kirjasta

K: Mikä on Sakarjan kirjan pääpiirteet?

V: Tässä on yleiskatsaus.

A. Sakarja 1:1–1:6 Palatkaa Herran luo ja kääntykää pois pahasta

B. Sakarja 1:7–6:8 Kahdeksan näkyä tulevaisuudesta

1. Neljä ratsumiestä myrttipuiden keskellä. Sak. 1:7–17

2. Neljä sarvea ja neljä käsityöläistä. Sak. 1:18–21

3. Mies, jolla on mitta-nauha. Sak 2

4. Puhtaat vaatteet ylipapille. Sak 3

5. Kultainen lampunjalka ja kaksi oliivipuuta. Sak. 4

6. Lentävä kirjakäärö. Sak. 5:1–4

7. Nainen korissa Babyloniassa. Sak. 5:5–11

8. Neljä vaunua. Sak. 6:1–8

C. Sakarja 6:9–15 Ylipappi Joosuan kruunaaminen

D. Sakarja 7–8 Paasto

1. Oikeudenmukaisuus ja myötätunto, ei pelkkä paasto

2. Kiivas Jumalan lupaus

E. Sakarja 9–11 Ensimmäinen profetia: kuningas hylätään

1. Pohjois- ja länsimaat vastaan Israel. Sak. 9:1–13

2. Kevätsateen lupaus. Sak 9:14–10:12

3. Typerät paimenet ja hyvä paimen. Sak. 11

F. Sakarja 12–14 Toinen profetia: kuningas nousee valtaistuimelle

1. Israel palaa Jumalan luo, vaikka kaksi kolmasosaa menehtyykin. Sak. 12–13

2. Herran tulevat taistelut Jerusalemin puolesta. Sak. 14

K: Mainitaanko Sakarjaa usein muissa Raamatun kirjoissa?

V: Suuruuteensa nähden Sakarja mainitaan useammin kuin mikään muu kirja. Osasyynä on se, että Sakarja on paljon lyhyempi kuin suurten profeettojen kirjat. Siitä huolimatta Uudessa testamentissa siteerataan tätä kirjaa noin neljäkymmentä kertaa.

Raamatussa mainitaan useita muita henkilöitä, joiden nimi on Sakarja. Tämän kirjan kirjoittaja Sakarja mainitaan kuitenkin Nehemian kirjassa 12:4,16 ja Esran kirjassa 5:1; 6:14.

K: Mitä yhtäläisyyksiä Sakarjan kirjalla on Ilmestyskirjan kanssa?

V: Vaikka Ilmestyskirjassa on monia asioita, joita ei ole Sakarjan kirjassa, suuri osa Sakarjan kirjan profetioista toistuu myöhemmin Ilmestyskirjassa. Tässä on luettelo.

K: Mitkä ovat Sakarjan kirjan ja Haggain kirjan välisiä yhtäläisyyksiä?

V: Molemmat profeetat olivat Esran aikalaisia, ja he tunsivat epäilemättä toisensa, joten yhtäläisyyksiä onkin odotettavissa. Tutkijat ovat laskeneet kahdeksantoista yhtäläisyyttä Sakarjan ja Haggain kirjojen välillä.

1. Ilmaisu ”Herra Sebaot” on näkyvästi esillä ja sitä käytetään 91 kertaa Haggain, Sakarjan ja Malakian kirjoissa. Haggain kirjassa sitä käytetään 14 kertaa: Hag 1:2,5,7,9,14; 2:4,6,7,8,9 (2x),11,23 (2x)

2. Molemmissa kirjoissa on merkitty joidenkin profetioiden päivämäärät. Tätä ei yleensä tehty aikaisemmassa kirjallisuudessa, mutta siitä tuli yleistä Uusbabylonian ja Persian valtakuntien aikana.

3. Molemmat keskittyvät maaherra Serubbabeliin, ylipappi Joosuaan ja kansaan.

4. Sakarja 4:10 ja Haggai 2:3 tunnustavat, että temppeli saattaa vaikuttaa mitättömältä, mutta sitä ei pidä halveksia.

On myös muita yhtäläisyyksiä.

K: Sakarja 1:1:n mukaan milloin Sakarjan kirja kirjoitettiin?

V: Sakarjan kirjan 1:1 mukaan hänen palvelutyönsä alkoi noin vuonna 520 eKr.

Sakarja 1:1 viittaa loka-/marraskuuhun 520 eKr.

Sakarja 1:7 on päivätty 15. helmikuuta 519 eKr.

K: Oliko Sakarja Sakarja 1:1:n mukaan Berechian poika, Iddon poika vai vain Iddon poika Esra 5:1:ssä ja 6:14:ssä?

V: Sakarja oli Berechian poika ja Iddon pojanpoika. Semitisissä kielissä sana ”poika” voi tarkoittaa myös jälkeläistä.

K: Miksi Sakarja 1:3–5:ssä ihmiset kärsivät vanhempiensa synneistä, kun ihmiset eivät ole vastuussa isiensä synneistä, kuten Hesekielin kirjassa 18 sanotaan?

V: Hesekielin kirjan 18. luku osoittaa, että Jumala ei pidä ihmisiä syyllisinä isiensä synneistä eikä Jumala anna heidän kuolla isiensä synneistä. Jumala kuitenkin ei ainoastaan salli heidän kärsiä muiden synneistä, vaan Jumala myös toisinaan kiroaa henkilön jälkeläiset.

Oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus eivät aina toteudu tässä elämässä. Niin tapahtuu vasta tuomionpäivänä.

K: Miksi Jumala kysyy Sakarjan kirjassa 1:5b, elävätkö profeetat ikuisesti?

V: Ihmisillä oli aikaa katua, kun profeetat välittivät heille Jumalan tarjousta, mutta Jumala ei aikonut odottaa ikuisesti, että he hyväksyisivät Hänen tarjouksensa, ennen kuin Hän langettaisi rangaistuksen. Tuolloin Jumala antoi heille armollisen kutsun katua, ja heidän oli katuttava niin kauan kuin tarjous oli voimassa. Onneksi he tarttuivat tarjoukseen katua. Kuten teoksessa Bible Knowledge Commentary: Old Testament (s. 1548) todetaan: ”Mahdollisuus katumukseen voi olla lyhyt, eikä sitä pidä jättää huomiotta.”

K: Miksi Jumala esitti niin monia kysymyksiä Sakarjan kirjassa 1:5,12; 4:5,7,10,13; 5:2; 7:5,6?

V: Kun otetaan huomioon, kuinka paljon ihmiset ovat esittäneet kysymyksiä Raamatusta, saattaisi tuntua sopivammalta, että Jumala kysyisi niitä meiltä.

Itse asiassa Jumalan ei tarvinnut esittää kysymyksiä oppiakseen jotain uutta. Pikemminkin Jumala käytti tässä sitä, mitä nykyään kutsumme sokratelaiseksi menetelmäksi, opettaakseen Sakarjaa ja tämän kirjan lukijoita. Jumala saattoi herättää Sakarjan uteliaisuutta, tunnustaa kysymyksiä, joita Sakarja pohti, tai ennakoida kysymyksiä, joista lukijat olisivat kiinnostuneita. Joskus totuus opitaan vain pohtimalla kysymyksiä, eikä pelkästään ulkoa opettelemalla faktoja ja vastauksia.

K: Mitä kiitettävää oli siinä, mitä he sanoivat Sak. 1:6:ssa?

V: He molemmat ottivat vastuun teoistaan ja katuisivat pahoja tekojaan. Mutta jokainen sukupolvi on vastuussa omasta kuuliaisuudestaan. Temppeli tuhottiin heidän esi-isiensä synnin vuoksi. Mutta temppelin uudelleenrakentaminen viivästyi heidän hitautensa vuoksi.

K: Milloin oli Sakarjan kirjan 1:7:ssä mainittu Sabat- tai Shebat-kuukausi?

V: Se oli yhdestoista kuukausi, ja kuukaudet alkoivat uudenkuun aikaan. Tämä olisi 15. helmikuuta 519 eKr.

K: Oliko Sakarja 1:8:ssa mainitut kahdeksan näkyä eri öinä vai kaikki samana yönä?

V: Ensimmäiselle näkylle annettu päivämäärä sekä näkyjen välissä oleva lause ”Silloin minä katsoin ylös” viittaavat siihen, että kaikki tämä tapahtui yhden yön aikana. Siinä ei puhuta ”unista” vaan näkyistä, ja Sakarja keskeytti näyn ja vastasi sen aikana, joten Sakarja oli todennäköisesti hereillä nähdessään nämä näyt. Se oli varmasti ollut Sakarjalta yksi uneton yö.

K: Miksi Sak. 1:8:ssa mainitaan juuri myrtit? Miksi siinä ei mainita jotakin muuta puulajia tai vain ”puita” yleisesti?

V: Katsotaanpa ensin myrttipuita ja vastataan sitten kysymykseen. Myrttipuu voi kasvaa joko puuna tai pensasmaisena, eikä hepreankielisessä tekstissä itse asiassa sanota ”myrttipuita”, vaan vain ”myrttipuut”. Ne ovat melko kauniita, mutta verrattuna Libanonin majesteettisiin setreihin edes 6–8 jalkaa korkeat myrttipuut eivät näyttäneet juuri muulta kuin suurilta pensailta. Ne tuottivat syötävää marjaa, jota käytettiin ruoan maustamiseen ja viinin kaltaisen juoman valmistamiseen. Ne eivät olleet taloudellisesti yhtä tärkeitä kuin oliivipuut. Ne tuoksuvat, vaikkakaan eivät kuten aloe-puun puu. Myrttipuut saattoivat olla rauhan, vaurauden ja jumalallisen siunauksen symboli. Puuta käytettiin huonekalujen, kävelykeppien ja työkalujen kahvojen valmistukseen. Tuoksuvia lehtiä käytettiin mausteina, hajusteina ja neitsyiden hääseppeleissä. Babylonialaiset käyttivät myrttiä morsiamen symbolina. Vihreät myrttilehdet olivat puussa ympäri vuoden, ja myrttioksia käytettiin usein lehtimajajuhlissa, jolloin ihmisten piti rakentaa omat lehtimajansa.

Myrttipuut eivät varsinaisesti erottuneet Raamatussa. Ne ovat yksi seitsemästä puulajista, jotka mainitaan Jesajan kirjassa 41:19. Myrtti mainitaan yhdessä männyn kanssa Jesajan kirjassa 55:13 piikkien ja orjantappuroiden sijasta. Sakarjan jälkeen tuli Ester, jonka heprealainen nimi, Hadassa, tarkoittaa myrttiä. Ainoa muu viittaus myrttipuuhun Raamatussa löytyy Nehemian kirjasta 8:15. Öljymäen juurella sijaitsevassa rotkossa kasvoi paljon myrttipuita.

Yhteenvetona voidaan todeta, että myrttipuut olivat tavallisia, arkisia puita, joita Jerusalemin asukkaat näkivät runsaasti Öljymäen juurella, jolla on eskatologista merkitystä. Tietenkin pian tämän jälkeen heprealaiset pelastuisivat lähes täydellisen sukupuuton partaalta ”myrttipuun” ansiosta, jonka tunnemme nimellä Ester.

K: Mikä on punaisen hevosen sekä muiden punaisten, pilkullisten ja valkoisten hevosten merkitys Sakarjan kirjassa 1:8–11?

V: Nämä hevoset matkustivat ympäri maata tarkkailemaan muiden kansojen olosuhteita. He huomasivat, että muut kansat elivät rauhassa, kun taas juutalaiset eivät. Nämä näyttävät olevan samanlaisia kuin neljä ratsumiestä, jotka lähetettiin liikkeelle, kun jokainen neljästä sinetistä avattiin Ilmestyskirjan 6:1–8:ssa, paitsi että nämä hevoset vain katselivat ympäri maata ja ne ovat hevosia, eivät ratsumiehiä. Jotkut pitävät näitä neljää ratsumiestä metaforisesti samoina kuin neljää vaunua Sakarjan kirjassa 6:1–8.

K: Miksi Sakarja esitti niin paljon kysymyksiä Sakarja 1:9, 19, 21; 2:1; 4:4, 11; 5:6; 6:4:ssä, ja miksi 6. luvun jälkeen ei enää esitetä kysymyksiä?

V: Myös Malakia ja Habakuk esittivät paljon kysymyksiä. Kysymykset ovat hyödyllinen tapa oppia, ja on hyvä, että mekin esitämme kunnioittavasti kysymyksiä Jumalalle.

Miksi kysymyksiä ei enää esitetä, voi johtua siitä, että kuten Habakukin kirjassa, kirjan loppuosa koostuu pääasiassa siitä, että Jumala antaa Sakarialle profetian ”taakan”, kun taas alkuosa oli enemmänkin ”vuorovaikutteinen” keskustelu kunkin näyn yhteydessä.

Koska voimme lukea koko Sakarjan kirjan päivässä tai kahdessa, joku saattaisi naiivisti olettaa, että koko kirja kirjoitettiin muutamassa päivässä. Tämä kirja kattoi Sakarjan aikuiselämän, ja paitsi että jotkut näkyistä tapahtuivat vuosien välein, myös Sakarja tai kirjuri saattoi kirjoittaa Sakarjan kirjan eri osia vuosien välein.

K: Mitä tarkoittaa Sak. 1:10:ssä mainittu ”maapallon kiertäminen”?

V: Tämä viittaa siihen, että heillä oli valta maan päällä. Septuagintassa sanotaan: ”lähtivät kiertämään maata”. Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: Old Testament*, s. 1550, todetaan, että sana viittaa tässä sotilaalliseen partiointiin tai tiedusteluun.

K: Miten Sak. 1:11:ssä voi olla rauha kaikkialla, kun Hag. 2:6–9, 20–23 sanoo, että Jumala ravistelee maata ja juurruttaa valtakunnat?

A: Sakarja 1:11 viittaa Sakarjan omaan aikaan, kun taas Haggai 2:6–9, 20–23 asettaa nykyhetken vastakkain tulevaisuuden kanssa, jolloin kansat ”tulevat kaikkine aarteineen” (Haggai 2:7; vanhemmissa käännöksissä tämä on käännetty ”kaikkien kansojen toivomaksi”, ja monet tulkitsevat sen viittaavan Messiaaseen), ja Jumalan temppeli täyttyy Jumalan kirkkaudesta. Tietenkin tämä tapahtuisi vasta, kun pakkosiirtolaiset olisivat rakentaneet Jumalan temppelin uudelleen.

K: Miksi Jumala on Sakarja 1:11–15:ssä tyytymätön siihen, että muut kansat elävät rauhassa?

V: Vastaus löytyy jakeen 15 viimeisestä osasta. Nämä kansat ”ovat lisänneet onnettomuutta” (hepreaksi) tai ”yhdistäneet voimansa pahan tekemiseksi” (Septuaginta). Asia on siinä, että Jerusalemia hyökkäilleet kansat menestyivät hyvin, eivätkä ne ilmeisesti olleet vielä saaneet rangaistustaan Juudan hyökkäyksestä. Tilanne oli kuitenkin muuttumassa.

Persialaisia hallitsijoita nimeltä Darius oli useita, mutta tämä oli ensimmäinen, nimeltään Darius Hystaspes (522–486 eKr.). Hän nousi valtaan kaksi vuotta ennen näitä näkyjä ja antoi pakolaisten palata heti Babylonin kukistamisen jälkeen.

K: Sakarja 1:11–15: milloin tämä rauhan kausi alkoi ja kuinka kauan se kesti?

V: Tunnettujen sotien perusteella tilanne oli suhteellisen rauhallinen tällä ajanjaksolla sen jälkeen, kun persialaiset olivat valloittaneet Babylonin. Mahdollisia rauhanvuosia ovat 538–536, 532, 530–529, 527–526, 523, 520, 518–514 eKr. Vertailun vuoksi edellinen suhteellisen rauhallinen jakso oli noin vuosina 592 ja 590 eKr. Tämän jälkeen seuraava suhteellisen rauhallinen jakso oli noin vuosina 117–116 eKr. Viimeisin vuosi, jolloin mahdollisesti ei ollut sotaa, oli 149 jKr.

K: Mitä sotia ja epidemioita oli tuolloin meneillään ympäri maailmaa (Sak. 1:11–15)?

V: Tässä ovat vuodet, jolloin ilmeisesti ei tiedetä olleen sotia, ja niiden jälkeen luettelo sodista. Sen jälkeen on luettelo vitsauksista.

Vuosia, jolloin ilmeisesti ei ollut sotia, vuodesta 859 eKr. Kristukseen asti. (Yhteensä 45 vuotta)

637–634, 629, 628, 618–617, 602, 592, 590, 573–571, 569, 566–561, 544, 542–541, 538–536, 532, 530–529, 527–526, 523, 520, 518–514, 117–116, 98–97, 95, 28

Vuosina 528, 525, 522, 521, 519 sekä 513–512 eKr. ainoat tunnetut sodat olivat ne, joissa persialaiset olivat osapuolina.

Tämän ajan sodat

noin 650 eKr. Messeniat kapinoivat spartalaisia vastaan

650 eKr. Skyytit ja kimmeriläiset ryöstävät Palestiinaa

648 eKr. Assyrialaiset ryöstävät Babylonin kaupungin

646 eKr. Assyrialaiset karkottavat elamilaiset

642–639 eKr. Assyrialaiset ryöstävät Susan Elamissa ja mestavat kuningas Teummanin

638 eKr. Hong-joella Chu-heimo voittaa Song-heimon

633 eKr. Assyrialaiset ryöstävät Theban Egyptissä

632 eKr. Kylon yrittää vallata Ateenan

noin 631/627 eKr. Medealainen Kyaxares piirittää Niniveä

630 eKr. Di-heimo hyökkää Pohjois-Kiinaan

628–571 eKr. Lydialaiset taistelevat kimmerialaisia vastaan

626/625 eKr. Babylonialaiset saavuttavat itsenäisyyden

625 eKr. Medealainen Kyaksares kapinoi skyyttien hallinnasta

623 eKr. Di-kansa hyökkää jälleen Pohjois-Kiinaan

620 eKr. Di-kansa hyökkää jälleen Pohjois-Kiinaan

615 eKr. Assyrian kaupunki Arrapkha vallataan

614 eKr. Assyrian kaupunki Asshur vallataan

614 eKr. Mediat yrittävät vallata Niniven

noin 613–7–8/612 Mediat ryöstävät Niniven (babylonialaiset saapuvat liian myöhään)

612 eKr. Medeet valloittavat Armenian

612–609 eKr. Viimeiset assyrialaiset tuhotaan

611–604 eKr. Lydia taistelee Miletosta vastaan Vähä-Aasiassa

609 eKr. Mediat valloittavat Urartian pääkaupungin Tuspan

609–606 eKr. Babylonialaiset tekevät hyökkäyksen Pohjois-Israeliin

609/608 eKr. Egyptiläiset tuhoavat Megiddon ja hyökkäävät Juudan Gazaan

606–605 eKr. Di-heimo hyökkää jälleen Pohjois-Kiinaan

604 eKr. Karkemishissa babylonialaiset voittavat egyptiläiset

11–12/605/604 eKr. Babylonialaiset ryöstävät Ashkelonin Palestiinassa

603 eKr. Babylonialaiset ryöstävät Ekronin Palestiinassa

601 eKr. Babylonialaiset ja egyptiläiset taistelevat tasapeliin; menetykset ovat suuret

599–598 eKr. Babylonialaiset taistelevat arabien kanssa

16.3.597 eKr. Babylonialaiset valloittavat Jerusalemin

596 eKr. Babylonialaiset taistelevat elamilaisten kanssa

595–594 Nebukadnessar II tukahduttaa kapinan

593 eKr. Egyptiläinen Psamtik II sekä kreikkalaiset, foinikialaiset ja juutalaiset palkkasoturit voittavat Kushin kuningaskunnan Sudanissa

591 eKr. Egypti hyökkää Nubiaan

589–587 eKr. Juutalaiset kapinoivat babylonialaisia vastaan

586/5–573/2 eKr. Babylonialaiset piirittävät Tyrosia

585 eKr. Sota medien ja Lydian Alyattesin välillä päättyy, auringonpimennys 28.5.585

586–573 Nebukadnessar II piirittää Tyrosia

581 eKr. Babylonialaiset karkottavat lisää ihmisiä Juudasta

570 eKr. Kyrenen kreikkalaiset voittavat Egyptin Apriesin

568–567 eKr. Apries ja babylonialaiset hyökkäävät Egyptiin

560 eKr. Kroisos valloittaa ionialaiset kaupungit

560–547/546 Persialaiset alistavat Lydian kuninkaan Kroisoksen

559 eKr. Mediat ja babylonialaiset liittoutuvat persialaisia vastaan

554 eKr. Hyrminus-joen itäpuolella Camarina yrittää kapinoida Syrakusaa vastaan

554 eKr. Sisilian Akragaksen tyranni Falaris syöstään vallasta

553 eKr. Sisilian Camarina yrittää kapinoida Syrakusaa vastaan

550 eKr. Persialainen Kyyros voittaa meedialaisen Astyagesin

549 eKr. Persialaiset hyökkäävät Assyriaan

noin 550-luku eKr. Babylon yrittää kapinoida Persiaa vastaan; 3 000 kuolee

545 eKr. Kyrus ja persialaiset valloittavat Baktrian

Kreikkalaiset mobilisoivat 2,1 miljoonaa miestä, persialaiset 5 miljoonaa (Herodotos)

543 eKr. Singaleesit valloittavat veddat Sri Lankassa

540 eKr. Polykrates johtaa kapinaa Samosilla

540–16.10.539 eKr. Persialaiset valloittavat Babylonian valtakunnan

539 eKr. Kreikkalaiset voittavat karthagolaiset

535 eKr. Alaliassa 120 etruskien ja karthagolaisten alusta vastaan 60 fokialaisalusta, 2 000 kuollutta

534–533 eKr. Tarquinius Superbus, Rooman viimeinen kuningas, surmaa lukuisia senaattoreita ja kansalaisia

528 eKr. Persialaiset taistelevat egyptiläisiä vastaan

525 eKr. Persialaiset valloittavat Kyproksen

525 eKr. Pelusiumissa Kambyses II / persialaiset / arabit valloittavat Egyptin / Psamtik III

Juutalaiset Persian vallan alla – Ester 9:12–16, 76 000 kuoli

524 eKr. Kumain Aristodemus voittaa etruskit Italiassa

522 eKr. Väärä Bardiya ja Persian sisällissota

522 eKr. Persialaiset tukahduttavat babylonialaisten kapinan; persialaiset valloittavat Samosin

521 eKr. Persialaiset tukahduttavat babylonialaisen kapinan

519 eKr. Persialaiset valloittavat Gandharan, Intia

516 eKr. Persian Darius käy sotaretkiä

513 eKr. Skyytti Idanthyrsus torjuu Persian Darius I:n hyökkäyksen

512 eKr. Darius I taistelee skyyttien kanssa Traakiassa

512–510 eKr. Keltit tunkeutuvat Etruriaan. Etruskien Lars Porsena hyökkää Roomaan

510 eKr. Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus syrjäytetään

510 eKr. Kroton ja muut kaupungit tuhoavat kreikkalaisen Sybariksen kaupungin Italiassa

510 eKr. Darius hyökkää Etelä-Venäjälle

510–474/473 eKr. Yuen Gou Chian voittaa Wun Fu Chain Kiinassa

508 eKr. Etruskien Lars Porsena hyökkää Roomaan

507 eKr. Ateena voittaa Tebesin

507 eKr. Spartalaiset yrittävät palauttaa aristokratian Ateenassa.

506 eKr. Ateenalaiset miehittävät Khalkiksen Kreikassa

504 eKr. Intian koillisosasta kotoisin oleva Vijaya valloittaa Sri Lankassa.

501 eKr. Karthagolaiset valloittavat Cádizin Espanjassa

500/499–478 eKr. Kreikan ja Persian väliset sodat

500/499–496/493 eKr. Ionialaisten kapina persialaisia vastaan

500 eKr. Semitit valloittavat Eritrean, Afrikka

500 eKr.– Bantut laajentavat vaikutusvaltaansa Afrikassa

500 eKr. Persialaiset piirittävät Naxosta Kreikassa

499 eKr. Persialaiset valloittavat Efesoksen

498 eKr. Ionialaiset kreikkalaiset kapinoivat Persiaa vastaan

noin 498–415 eKr. Selinus ja Segesta taistelevat Sisiliassa

494 eKr. Rooman plebeijien irtautuminen Claudiuksen velkalakien vuoksi

494 eKr. Persialaiset ryöstävät Miletoksen ja lopettavat ionialaisten kreikkalaisten kapinan

494 eKr. Laden lähellä käydään kreikkalainen meritaistelu, jossa 100 alusta taistelee 210 alusta vastaan

494 eKr. Sepeiassa Sparta voittaa argoslaiset Kreikassa

492 eKr. Mardonius epäonnistuu johtamaan persialaista laivastoa Ateenaa vastaan

490 eKr. Persialaiset tuhoavat Eretrian Kreikassa

12.8.490 eKr. Marathonissa 10 000 kreikkalaista voittaa 20 000 persialaista. 192 kreikkalaista ja 6 400 persialaista kuolee

Ruttoepidemiat:

Tautiepidemioista on vain vähän tietoa, mutta tässä on se, mitä tiedämme.

765 eKr. Rutto Assyriassa ennen Joonaa

759 eKr. Rutto Assyriassa ennen Joonaa

701 eKr. Rutto Jerusalemia piirittäneessä assyrialaisessa armeijassa, 185 000 kuoli

700 eKr. Kuppa tunnettiin kreikkalaisten keskuudessa Italiassa

430 eKr. Rutto Ateenassa, Kreikassa

K: Mitä neljä sarvea ja neljä käsityöläistä tarkoittavat Sakarjan kirjassa 1:18–21?

V: Yleisesti ottaen sarvi edustaa Lähi-idän kirjallisuudessa poliittista ja sotilaallista valtaa, kuten teoksessa An Exegetical Commentary: Haggai, Zechariah, Malachi (s. 110) todetaan. Jouset valmistettiin usein sarvesta. Tämän lisäksi on olemassa kolme näkemystä.

Neljä imperiumia, jotka hallitsivat juutalaisia: babylonialainen, medo-persialainen, kreikkalainen ja roomalainen. Jumala sanoo, että nämä imperiumit kukistetaan. Danielin kirjassa on samankaltaisia profetioita.

Neljä valtakuntaa, jotka hajottivat juutalaiset: Egyptin, Assyrian, Babylonian ja medo-persialaisen. (The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1532.)

Neljä katastrofia: Neljä sarvea edustavat sotaa, nälänhätää, villieläimiä ja ruttoa.

K: Mikä on mitta-narua kantavan miehen merkitys Sakarjan kirjassa 2:1–7?

V: Se edustaa vaurautta, suurta väestömäärää ja turvallisuutta. Se osoittaa, että Jumala laajensi ja suojeli Jerusalemia.

K: Onko mitanauhalla Sakarjan kirjassa 2:1–7 sama merkitys kuin 2. Kuninkaiden kirjassa 21:13?

V: Ei. Tässä sitä käytetään rakentamiseen, kun taas 2. Kuninkaiden kirjassa 21:13 sitä käytetään tuhoamiseen. Metaforana käytetyllä kuvalla ei aina ole samaa merkitystä joka kerta, kun sitä käytetään.

K: Onko Sakarja 2:2–4:ssä mainittu nuori mies Sakarja vai maanmittaaja?

V: Se on todennäköisesti maanmittaaja, ja Sakarja kuuli keskustelun näyssä.

K: Mikä on Sakarja 2:3–5:ssä ero sen välillä, että turvautuu johonkin, kuten muuriin, suojaksi, ja sen välillä, että turvautuu yksinomaan Jumalaan?

V: Uskovalla on kolme mahdollisuutta.

1) Uskova voi luottaa ensisijaisesti luonnolliseen suojaan, kuten muuriin, mutta toivoa, että Jumala auttaisi myös hieman.

2) Uskova voi luottaa Jumalaan suojan suhteen, mutta rakentaa myös muurin. Muuri voi olla fyysinen muuri, kuten se, jonka Nehemia piti rakentaa, tai jonkinlainen muu suojakeino, kuten ovien lukot, auton lukitseminen, henkivakuutus tai sairausvakuutus.

3) Uskova voi luottaa Jumalaan eikä ryhtyä mihinkään lisätoimiin suojautuakseen.

Tässä tapauksessa Sakarja sanoo, että tulevaisuudessa Jumala asuu heidän keskellään, eikä muurille ole tarvetta. Tuona aikana oli kuitenkin tarvetta Nehemian rakentamalle muurille. Nykyään on hyvä olla lukkoja ja vakuutuksia. Vakuutuksella voi kuitenkin olla kolme motiivia: ahneus ansaita paljon rahaa onnettomuuden sattuessa, ylivoimainen pelko onnettomuudesta ja suojautuminen. Vain kolmas syy vakuutuksen ottamiseen on pätevä.

K: Sakarja 2:3–5: milloin meidän tulisi luottaa Jumalaan ja ”rakentaa muuri” kuten Nehemia teki, ja milloin luottaa Jumalaan ja jättää muurin rakentamatta?

V: Kun Jumala joko suoraan tai Raamatun kautta käskee sinua ”olemaan rakentamatta muuria”, kuten Joosuan kirjassa 6:26 (1. Kuninkaiden kirja 16:34), älä rakenna muuria. Kun Jumala joko suoraan tai Raamatun kautta käskee sinua rakentamaan muurin, rakenna se. Kun Jumala ei sano kumpaakaan, rukoile, pyydä neuvoa muilta uskovilta ja esitä itsellesi esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

1) Rakentaisinko tämän muurin luottaakseni sen tarjoamaan turvallisuuteen Jumalan sijaan?

2) Jos luotan ensisijaisesti Jumalaan, olisiko silti viisasta rakentaa tämä muuri?

3) Mikä kunnioittaisi Jumalaa parhaiten?

K: Mitä ilmaisu ”Hänen silmänsä omena” tarkoittaa Sakarjan kirjassa 2:8, 5. Mooseksen kirjassa 32:10, Psalmin kirjassa 17:8 ja Sananlaskujen kirjassa 7:2?

V: Nykyinen englanninkielinen slangilauseke on epäilemättä peräisin tästä jakeesta. Nykyään se tarkoittaa henkilöä, jota suositellaan erityisen paljon. Alkuperäinen merkitys on kuitenkin se, että silmän tummaa osaa pidettiin ”omenana”. Jumala suojeli juutalaisia Vanhan testamentin aikoina yhtä huolellisesti kuin ihminen varoisi, ettei kukaan koskisi hänen silmäänsä.

K: Sakarja 2:11: milloin monet kansat liittyvät Herran puoleen?

V: Kristityt uskovat, että tämä tapahtui Jeesuksen tulon jälkeen. En tiedä, miten juutalainen vastaisi tähän; tämä on hyvä kysymys heille.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 2:13 käskettiin kaikkia ihmisiä olemaan hiljaa?

V: Raamattu ei kerro, johtuiko se kunnioituksesta, kunnioitusta herättävästä pelosta, tottelevaisuudesta, pakosta vai näiden yhdistelmästä. Voimme kuitenkin havaita kolme asiaa tästä tulevasta tapahtumasta.

1. Kyse ei ollut pelkästään hiljaisuudesta, vaan hiljaisuudesta Herran edessä.

2. Jumala on noussut pyhästä asuinsijastaan.

3. Suuresta, kaikkialla vallitsevasta hiljaisuudesta, todennäköisesti samasta, mainitaan myös Habakuk 2:20:ssa ja Ilmestyskirjassa 8:1.

K: Oliko Sakarja 3:1 todiste siitä, että persialainen dualismi oli vaikuttanut juutalaiseen uskontoon, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 665) väittää?

V: Ei lainkaan. Persialaiset zoroastrialaiset uskoivat kahteen jumalaan: hyvään tulijumalaan ja pahaan demoniin. He uskoivat myös moniin pienempiin pahoihin demoneihin, ja monilla näistä pahoista demoneista oli samat nimet kuin hindulaisuuden jumalilla. Usko hyvään Luojaan ja pienempään pahaan kiusaajaan juontaa juurensa aina 1. Mooseksen kirjan 3. lukuun asti.

K: Mikä on Joosuan ja Saatanan merkitys Sakarjan kirjassa 3:1–3?

V: Hepreaksi Joosua tarkoittaa ”Jehova pelastaa”, ja se on sama nimi, joka annettiin Jeesukselle. Saatana tarkoittaa vastustajaa. Tässä mainitulle varsinaiselle ylipapille, nimeltään Joosua, annettiin anteeksi hänen syntinsä, mikä ilmeni hänen saastaisten vaatteidensa riisumisesta. Jeesus Kristus, vaikka Hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hepr. 4:15), peitettiin meidän synneillämme. ”Jumala teki sen, joka ei tuntenut syntiä, synniksi meidän puolestamme…” (2. Kor. 5:21 BSB).

K: Mitä likaiset vaatteet edustavat Sakarjan kirjassa 3:3? Ilmestyskirjassa 3:5, 6:11 ja 19:8 mainitaan taivaassa valkoiset vaatteet, jotka edustavat pyhien vanhurskaita tekoja.

V: Tämä ei symboloi ylipapin henkilökohtaisia syntejä, koska ylipappi on Jeesuksen symboli. Mutta likaiset vaatteet symboloivat syntiä, sillä Jeesus peitettiin meidän synneillämme ristillä. Mutta kuten ylipappi, jota kutsuttiin myös nimellä Joosua/Jeesus, sai ylleen puhtaat, asianmukaiset vaatteet, niin myös Jeesus pukeutuu jälleen vanhurskauteen.

K: Kuka on ”Oksa” Sakarjan kirjassa 3:8, 6:12, Jesajan kirjassa 4:2, 11:1, Jeremian kirjassa 23:5 ja 33:15?

V: Tämä on Daavidin jälkeläinen Messias, jonka tunnemme nykyään nimellä Jeesus Kristus. Juutalaisen skeptikon kirjoittamassa teoksessa Asimov’s Guide to the Bible (s. 665) sanotaan Sakarja 3:8:n yhteydessä, että tämä oli selkeä viittaus Messiaan tulemiseen.

K: Mikä on seitsemän silmää sisältävän kiven merkitys Sak. 3:9 ja Sak. 4:10b:ssa?

V: Todennäköisesti kyseessä on sama seitsenkertainen Jumalan Henki, joka mainitaan Jesaja 11:2:ssa ja Ilmestyskirjassa 1:4.

K: Miten maan vääryys voitaisiin poistaa yhdessä päivässä Sakarja 3:9:n mukaan?

V: Syntimme poistettiin sinä päivänä, jolloin Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme. Tämä on hyvä kysymys juutalaisille: miten luulette, että Jumala poistaisi maan vääryyden yhdessä päivässä?

K: Ovatko Sakarja 3:9 ja 3:10 messiaanisia?

V: Epäsuoralla tavalla, kyllä. Messiaanisia profetioita on neljä tyyppiä: suorat, epäsuorat, typologiset ja typologis-profetiset. Tämä on epäsuora profetia Messiaasta. Siinä ei mainita Messiasta suoraan, mutta tämä ei voi tapahtua ennen kuin Messias tulee.

K: Mitä Sakarja 3:10:ssä tarkoittaa, että jokainen istuu viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla?

V: Tämä viittaa yleiseen rauhan aikaan, todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Viiniköynnösten ja viikunapuiden kasvu vie aikaa; näin ollen tämä rauha kestäisi pitkään.

K: Mitä kaksi oliivipuuta ja lampunjalka tarkoittavat Sakarjan kirjassa 4:2–7?

V: Salomonin temppelissä kerubit oli tehty oliivipuusta ja päällystetty kullalla. Myös sisäpyhäkön ovet oli tehty oliivipuusta ja koristeltu kerubikuvioin. Kaksi oliivipuuta ovat todennäköisesti ne kaksi todistajaa, jotka mainitaan Ilmestyskirjan 11:4:ssä. Katso keskustelu Ilmestyskirjan 11:4:stä näiden kahden miehen henkilöllisyydestä.

K: Mikä on kahden oliivipuun ja menoran välinen suhde Sakarjan kirjassa 4:2–7?

V: Vaikka menorassa saatetaan polttaa oliiviöljyä, suhde on tässä tapauksessa läheisempi kuin se. Nämä kaksi oliivipuuta toimittavat jatkuvasti öljyä menoran polttamiseen.

K: Mitä Sakarja 4:6b:n lause ”Ei voimalla eikä voimallisuudella, vaan Minun Henkelläni” tarkoittaa tässä yhteydessä?

V: Jumala sanoo, että Hän toteuttaa tahtonsa näissä asioissa – kultaisessa lampunjalustassa, kahdessa oliivipuussa ja Jerusalemin jälleenrakentamisessa – käyttämättä ihmisten sotilaallisia, poliittisia tai muita voimia.

K: Miten ”suuri vuori” muuttuu ”tasangoksi” Sakarjan kirjassa 4:7?

V: Tässä yhteydessä suuri vuori on este, joka näyttää ylitsepääsemättömältä Jumalan sanan toteuttamiselle. Näyttää siltä, että Jumala nauttii paitsi siitä, että Hän voi toteuttaa tahtonsa, myös siitä, että Hän voi toteuttaa tahtonsa voittamalla jopa suurimmat esteet, jotka saattavat olla tiellä.

K: Löydätkö joskus esteitä Jumalan palvelemiselle Sakarjan kirjan 4:7:n valossa? Kun rukoilet Jumalaa poistamaan ne, miksi Hän ei useinkaan poista niitä heti?

V: Esteet voivat olla fyysisiä (terveys, raha, etäisyys jne.), sisäisiä (masennus, kiusaus, laiskuus jne.) tai liittyä muihin ihmisiin (perhe, vastustus jne.). Joskus Jumala poistaa esteet välittömästi, ja joskus Hän ei tee niin. Joskus Jumala käyttää näitä kehittääkseen luonnettaamme, erityisesti sinnikkyyttämme. Ajattelemme usein, että Jumala odottaa kärsivällisesti pitkään, mutta Jumala ei vain odota; Hän käyttää aikaa kehittääkseen meitä ja kärsivällisyyttämme.

K: Mitä luotilinja edustaa Sakarjan kirjassa 4:10?

V: Luotilanka itsessään ei edusta mitään. Mutta Serubbaabelin kädessä oleva luotilanka on merkki, joka vahvistaa profetian siitä, että he rakentavat temppelin. Temppeli valmistui 13. maaliskuuta 515 eKr.

K: Mitä tarkoitetaan Sakarjan kirjassa 4:10 mainituilla ”pienillä asioilla”?

V: Tarkemmin sanottuna tämä viittaa temppeliin, joka näyttää melko pieneltä ja vaatimattomalta verrattuna pakkosiirtolaisuutta edeltäneeseen temppeliin. Se voi viitata myös Jerusalemiin Siionin vuorella. Yleisesti ottaen, vaikka voimme masentua katsellessamme tottelevaisuuden alkuvaiheiden pieniä tuloksia, Jumala on tyytyväinen pieniin askeliin, sillä ne kasvavat suuremmiksi asioiksi ja suuremmiksi askeliksi. Muista, että Jumala ei näe asioita samalla tavalla kuin ihmiset, ja meidän tulisi yrittää nähdä asiat Jumalan silmin.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 4:10 Jumalalla ja ihmisillä on niin erilaiset näkemykset siitä, mikä on suurta ja mikä pientä?

V: Tarkastellaan ensin kolmea asiaa: resursseja, aikaa ja varmuutta.

Resurssit: Kuten hemmoteltu lapsi, keskitymme usein siihen, mitä meiltä puuttuu ja mitä toivoisimme omistavamme, sen sijaan että keskittyisimme siihen, mitä meillä on. Kuten Hudson Taylor sanoi: ”Jumalan työssä, joka tehdään Jumalan tavalla, ei koskaan puutu Jumalan antamaa apua.” Meidän tulee edelleen pyytää sekä Jumalalta että muilta tarvitsemiamme resursseja, mutta meidän tulisi ymmärtää, että taistelu on Herran, ei meidän.

Aika: Luulemme, ettei meillä ole koskaan tarpeeksi aikaa. Jumala ei ole antanut meille tarpeeksi aikaa tehdä kaikkea, mitä saattaisimme haluta tehdä, mutta Hän on antanut meille tarpeeksi aikaa tehdä sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän. Meidän on varottava tuhlaamasta Jumalan antamaa aikaa, mutta Jumala on antanut meille tarpeeksi aikaa Hänen tahtonsa toteuttamiseen, mukaan lukien aikaa virkistymiseen ja lepoon.

Varmuus: Kuten pelokas lapsi, me pelkäämme tuntematonta ja haluamme minimoida kaikki riskit. Unohdamme, että Jumala tuntee tulevaisuuden varmuudella, jopa varmemmin kuin me tunnemme menneisyyden. Jumala ei halua meidän olevan uhkarohkeita ja ottavan turhia riskejä, mutta Hän haluaa meidän astuvan ulos ja jättävän mukavuusalueemme Hänen vuokseen.

Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan ole se perustavanlaatuinen syy, miksi ihmiset usein näkevät asiat eri näkökulmasta kuin Jumala. Joskus meillä on erilainen näkökulma kuin Jumalalla, koska emme tiedä, mikä Jumalan näkökulma on. Mutta useammin meillä on jo käsitys Jumalan näkökulmasta, ja päätämme keskittyä ongelmiin, joita näemme resursseissa, ajassa ja varmuudessa, sen sijaan että keskittyisimme Jumalaan ja muihin.

K: Miten Sakarjan kirjan 4:11–12 mukaan kristityn elämä, jota leimaa muiden antamien siunauksien vastaanottaminen, eroaa sellaisen kristityn elämästä, joka jakaa öljyä muille?

V: Kristitty voi elää moraalista elämää, käydä kirkossa ja oppia, mutta silti olla pohjimmiltaan ”ottaja” eikä ”antaja”. Hän voi oppia muilta kristityiltä, mikä on hyvä asia, mutta hänen on myös opittava suoraan Jumalalta, rukouksen ja Hänen sanansa tutkimisen kautta. Meidän kaikkien on palveltava toisiamme, ja on hienoa ja hyvää, että muut kristityt palvelevat sinua. Mutta viettävätkö muut enemmän aikaa palvelemalla sinua, vai vietätkö sinä enemmän aikaa palvelemalla muita? Kristityn hengellisellä matkalla on aika, jolloin on oikein ja asianmukaista, että hän oppii enemmän muilta ja saa enemmän palvelua muilta; sitä kutsutaan ”Kristuksessa olevaksi lapsukseksi”. Mutta vähitellen meidän on kypsyttävä vahvoiksi nuoriksi miehiksi ja naisiksi ja sitten viisaiksi neuvonantajiksi, kun kuljemme uskossa.

K: Sakarjan kirjassa 4:11–12 todetaan, että vaikka meidän on annettava öljyä muille, uskovien on viime kädessä opittava saamaan ”öljynsä” Jumalalta. Miten saamme ”öljymme” Jumalalta?

V: Saamme täyttymyksemme viettämällä aikaa Jumalan kanssa, raamatuntutkistelussa ja rukouksessa. Koemme myös Jumalan läsnäolon koko päivän ajan, kun elämme Hänen puolestaan.

K: Mikä on lentävän kirjakäärön merkitys Sakarjan kirjassa 5:1–4?

V: Sen mitat ovat samat kuin tabernaakkelin, ja lentävä kirjakäärö toisi nopeasti tuomion. Kirjakäärön suuri koko heittäisi varjon laajalle alueelle.

K: Mikä on korissa olevan naisen ja Babylonin merkitys Sakarjan kirjassa 5:5–11?

V: Nainen edustaa pahuutta, ja tuuli vie hänet kotiinsa, Babyloniin. Maan epäjumalanpalvonta siirtyisi tahattomasti Babyloniin, ja se pysyisi siellä jonkin aikaa. Toisaalta länsimainen astrologia on peräisin Babylonista. Mutta sitä tärkeämpi on se avainrooli, jonka nainen Babylon tulee näyttämään lopun aikoina pahuuden pesänä ja paikkana, johon uskovat voivat paeta. Babylon mainitaan Ilmestyskirjassa 17–19, Jesajan kirjassa 21:9 ja 48:20 sekä Jeremian kirjassa 50:2–8.

K: Mitä neljä vaunua edustavat Sakarjan kirjassa 6:1–8?

V: Ne ovat neljä taivaasta tulevaa henkeä, jotka partioivat maata. Niiden tarkoitus ja vaikutukset eroavat Ilmestyskirjan 6:1–8 neljän ratsumiehen tarkoituksesta ja vaikutuksista.

K: Ovatko Sakarjan kirjan 6:5:ssä mainitut neljä ”henkeä” vai ”tuulia”?

V: Heprealainen sana ruah voi tarkoittaa kumpaakin, mutta niiden toiminta viittaa siihen, että tässä tarkoitetaan henkiä. Sakarja on kuitenkin saattanut käyttää tätä sanaa tarkoituksella molemmissa merkityksissä.

K: Miten Jumalan Henki sai levon pohjoisen maassa Sakarjan kirjassa 6:8?

V: Tämä profetia sanoo, että Jumalan kansa saa levon pohjoisessa. Tämän profetian konkreettiselle täyttymiselle on neljä mahdollisuutta.

Persiaa pidettiin pohjoisena (Jesaja 41:25; Jeremia 50:3; 51:48). Se sijaitsi itse asiassa koilliseen, mutta päästäkseen Israeliin Persiasta piti ensin mennä suoraan pohjoiseen.

Khazarit: Noin vuonna 700 jKr. turkkilainen khazar-heimo valloitti suurimman osan Itä-Ukrainasta. Sen sijaan, että he olisivat kääntyneet muslimeiksi ja vieraannuttaneet bysanttilaiset tai kristityiksi ja vieraannuttaneet muslimit, he päättivät kääntyä juutalaisuuteen. Jotkut saattavat kuitenkin ajatella, ettei tämä ole Sakarjan kirjan 6:8 täyttyminen, sillä jotkut kristityt uskovat, että ristiinnaulitsemisen jälkeen juutalaiset eivät enää ole Jumalan valittu kansa.

Myöhemmin historiassa: Toisaalta muslimien valloituksien jälkeen kristityt saattoivat muuttaa Eurooppaan, jossa he olivat turvallisemmassa asemassa. Keskiajalla ja jopa nykyäänkin kristityt asukkaat olivat kuitenkin monissa muslimimaissa suhteellisen turvassa, kunhan he maksoivat ylimääräisen veron (jizyah), jota perittiin juutalaisilta ja kristityiltä.

Tulevaisuus: Tämän voisi nähdä täyttyvän lopun aikoina. Joelin kirjan 2:20 mainitsee myös pohjoisesta tulevat hyökkääjät.

K: Mikä on epätavallista Sakarjan kirjan 6:9–15 kohdan rakenteessa?

V: Kyseessä on kirjallinen keino, jota kutsutaan kiasmaksi.

Herran sana tuli minulle

...Ottakaa uhri pakkosiirtolaisilta

…Joosian suvulta

……Ottakaa hopeaa ja kultaa, tehkää koristeellinen kruunu

……..aseta se ylipapin päähän

……….Hän rakentaa Herran temppelin

……..istuu Hänen valtaistuimellaan ja hallitsee… pappi Hänen valtaistuimellaan

……kruunu

…muistomerkkinä Herran temppelissä

..Jopa kaukaa tulevat rakentamaan

Tottele Herran, sinun Jumalasi, ääntä

K: Kuka oli Tobija Sakarjan kirjassa 6:10?

V: Hän oli todennäköisesti sama henkilö, joka palasi Serubbaabelin ja Joosuan mukana Esra 2:60:ssa.

K: Sakarja 6:12–13:ssa Oksa oli se, joka rakensi Herran temppelin, mutta kuka on Oksa?

V: Oksa on Jeesus Kristus. Hänen kuolemansa kautta meidät on otettu osaksi Jumalan temppeliä. Lisätietoja tästä löytyy Heprealaiskirjeen 3:1–6:sta, 1. Korinttolaiskirjeen 6:19:stä, 1. Pietarin kirjeen 2:5–6:sta ja Sakarjan kirjasta 6:15:stä.

K: Sanottiinko Sakarjan kirjassa 6:13 alun perin ”kruunut” (monikossa), ja muokattiinko tekstiä myöhemmin, kun profetia osoittautui vääräksi, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 666) väittää?

V: Ei. Hepreankielisessä tekstissä lukee edelleen ”kruunut”, kun taas Septuagintassa ja syyriankielisessä käännöksessä lukee ”kruunu”. Kuolleenmeren kääröissä tätä jaetta ei ole. Siitä huolimatta Asimovin Raamatun opas, s. 665, Sakarja 3:8:n kohdalla myöntää, että Oksa on Messias. Profetia täyttyi Jeesuksessa.

K: Miksi Sakarja 7:1–2:ssa paastottiin viidennessä ja seitsemännessä kuussa?

V: Tätä ei käsketty missään Vanhan testamentin kohdassa; he päättivät tehdä näin omasta aloitteestaan surraakseen temppelinsä ja maansa menetystä. Jumala ei sanonut, että paastoaminen sinänsä olisi väärin, mutta Hän oli tyytymätön siihen, että he keskittyivät temppelin menetykseen sen sijaan, että olisivat pyrkineet sovintoon Hänen kanssaan. Joskus voimme keskittyä enemmän joko Jumalan työhön tai siihen, mitä olemme menettäneet, kuin siihen, että lähestyisimme Jumalaa. Jumala ei sanonut, että heidän tekonsa olivat vääriä, vaan että heidän prioriteettinsa olivat väärät.

K: Sakarjan kirjassa 7:3–6, milloin Jumala hyväksyy itkemisen ja paaston, ja milloin Hän ei hyväksy niitä?

V: Jumala hyväksyy aina aidon ja vilpittömän itkemisen ja paaston synnin vuoksi. Vaikka joku ei olisikaan täysin vilpitön, hän voi silti paastota, mutta olla rehellinen Jumalalle siitä, ettei hän ole täysin vilpitön.

1. Jumala ei kuitenkaan hyväksy itkua ja paastoa, jotka eivät ole rehellistä katumusta.

2. Hän ei hyväksy itkua ja paastoa ”sopimuksena”, jolla Häntä yritetään pakottaa tekemään jotain.

3. Jumala ei hyväksy muille jumalille osoitettua itkua ja paastoa samalla tavalla kuin Hänelle osoitettua itkua ja paastoa.

K: Miten kansa paastosi itsensä puolesta Sakarjan kirjassa 7:4–6?

V: He olivat kiireisiä surra temppelin menetystä, mutta Jumala halusi heidän lähestyvän Häntä ja ryhtyvän jälleenrakentamaan temppeliään. Nyt ei ollut aika surra, vaan aika jälleenrakentaa, ja he olivat hitaita ryhtymään siihen.

K: Miten oikeudenmukaisuus, armo ja myötätunto ovat paastoa parempia (Sak. 7:8–10)?

V: Jeesus sanoi, että toiseksi suurin käsky on rakastaa lähimmäistäsi kuin itseäsi. Paastoaminen voi olla hyvä keino auttamaan sinua keskittymään omistautumiseesi Jumalalle. Mutta paastoaminen koskee sinua itseäsi. Oikeudenmukaisuus, armo ja myötätunto palvelevat ensisijaisesti Jumalaa auttamalla muita.

K: Miksi Jumala on kateellinen Sakarjan kirjassa 8:2, 2. Mooseksen kirjassa 20:5; 34:14; 5. Mooseksen kirjassa 4:24; 5:9; 6:15; Joosuan kirjassa 24:19; Nahumin kirjassa 1:2 ja 1. Korinttolaiskirjeessä 10:22, kun 1. Korinttolaiskirjeen 13:4 mukaan rakkaus ei ole kateellinen ja Jumala on rakkaus?

V: Jumala voi olla mitä Hän haluaa. Jumala on rakkaus, mutta Hän on myös muita asioita. Meidän tulisi jakaa, vaikkakin vähäisemmässä määrin, monia Jumalan ominaisuuksia: rakkautta, armoa, ystävällisyyttä, totuutta, viisautta, pyhyyttä jne. Mutta muita Jumalan ominaisuuksia meillä ei tule olla, kuten kostonhalu, palvottavuus ja mustasukkaisuus. Ja tietenkin meidän tulee vaalia kahta ominaisuutta, joita taivaallisella Jumalalla ei ole: uskoa ja toivoa.

K: Sakarja 8:3:ssa kerrotaan, että Jerusalem oli aikoinaan Salomon temppelin sijaintipaikka, mutta sen jälkeen, kun siellä harjoitettiin epäjumalanpalvontaa ja babylonialaiset tuhosivat temppelin, Jerusalem ei enää vaikuttanut kovin pyhältä paikalta. Sakarja 8:3:ssa sanotaan kuitenkin, että Jumala tekisi siitä jälleen pyhän. Kuinka Jumala voi ”pyhittää uudelleen” ihmisen elämän?

V: Asiat ovat pyhiä – tai eivät – ainoastaan siksi, että Jumala niin julistaa, eikä mistään muusta syystä. Mutta Jumala on sanonut 1. Pietarin kirjeen 2:5, 9:ssä, että meistä tulisi pyhä papisto ja kansa, ja Jumala on antanut meille vastuun siitä, että ruumiimme ovat temppeli, pyhä Herralle, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 6:16–17:ssä, 2. Pietarin kirjeen 3:11:ssä ja Heprealaiskirjeen 12:14:ssä todetaan.

K: Sakarjan kirjassa 8:4–5 ihmiset ovat määritelleet ilon onneksi, joka on olemassa suhteessa Jumalaan olosuhteista riippumatta, mutta tavallinen onnellisuus perustuu vain olosuhteisiin. Puhutaanko Sakarjan kirjassa 8:4–5 ilosta vai vain tavallisesta onnellisuudesta?

V: Sakarja 8:4–5 puhuu olosuhteisiin perustuvasta onnellisuudesta, ja sekin on hyvä asia. Se viittaa siihen, että edessä on rauhallinen aika ilman pelkoa, ja vanhusten läsnäolo osoittaa, että ihmiset voivat elää vanhoiksi, sen sijaan että heidät surmattaisiin sodan, nälänhädän tai tautien vuoksi.

K: Sakarja 8:4–5:ssä Jerusalemilla oli paljon surullisia muistoja: ensin kapinaa Jumalaa vastaan ja sitten piirityksen, tuhon ja maanpaon aiheuttamaa surua. Mutta Jumala lupaa, että siitä tulee jälleen onnellinen paikka. Kun joku, joka on harhautunut pois Jumalasta, haluaa palata, voiko Jumala saada hänet jälleen onnelliseen paikkaan?

V: Totta kai. Kun ihminen katuu ja alistuu Jumalalle, jopa sen jälkeen kun hän on saanut kuritusta, Jumala voi antaa hänelle jälleen iloa. Jumala voi ”korvata teille ne vuodet, jotka heinäsirkat ovat syöneet” (Joel 2:25), ja riippumatta siitä, johtuiko kärsimys kurituksesta vai muista syistä, Jumala voi, kuten Jobin tapauksessa, jälleen siunata ihmisiä. Tietysti jotkut eivät näe tätä palauttamista tässä elämässä, mutta me näemme sen taivaassa.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 8:9–13 tämä viesti on kehystetty lauseella ”olkoot kätenne vahvat”?

V: Sen lisäksi, että viestin sisältö itsessään on rohkaiseva, Jumala kehotti heitä nimenomaisesti olemaan vahvoja, ahkeria ja innokkaita tehtävänsä suhteen. Tietoisuus siitä, että tehtävä ei ole turha ja että se on Jumalan tahto, antaa motivaatiota tehtävän suorittamiseen. Meidän on kuitenkin käytettävä tätä motivaatiota siihen, että todella teemme ne tehtävät, joita Jumala haluaa.

K: Miten ja miksi Jumala toisinaan kääntää jokaisen ihmisen naapuriaan vastaan (Sak. 8:10)?

V: Kyseessä voi olla rangaistuksellinen kovettuminen, samanlainen kuin silloin, kun Jumala kovetti faraon sydämen sen jälkeen, kun farao itse oli sen kovettanut. Jos joku yrittäisi saada muilta niin paljon kuin mahdollista, olisi vain oikeudenmukaista, että muutkin yrittäisivät saada kyseiseltä henkilöltä niin paljon kuin mahdollista. Yksi rangaistus ahneudesta ja muiden hyväksikäytöstä on se riita, joka syntyy, kun muut näkevät, millainen kyseinen henkilö todellisuudessa on.

K: Miten Sakarja 8:13:ssa mainittu kirous, jopa Jumalan langettama kirous, voi muuttua siunaukseksi?

V: Kun yksilö tai kansa katuu ja kääntyy takaisin Jumalan puoleen, jopa sen jälkeen kun heitä on kuritettu, rangaistu tai tuhottu, Jumalalla on ihmeellinen tapa muuttaa jopa kirous siunaukseksi. Roomalaiskirjeen 8:28 sanoo, että kaikki vaikuttaa hyväksi niille, jotka rakastavat Häntä. Tähän voivat kuulua rangaistukset, tuho ja kiroukset.

K: Miksi Jumala ei toisinaan osoita armoa (Sak. 8:14), ja miksi Hän päätti nyt osoittaa armoa tässä kohdassa?

V: Ansaitsivatko kaikki toisen mahdollisuuden? Emme ansaitse Jumalalta mitään, emme edes armoa tai sääliä. Jos joku ei pyydä toista mahdollisuutta, ei halua toista mahdollisuutta tai tekisi vain samoin kuin ennenkin, vaikka saisi sen, miksi sitten ajattelisimme, että hän ansaitsee toisen mahdollisuuden, olipa se sitten Jumalalta tai meiltä? Mutta nämä Jumalan kansan jäsenet Sakarjan kirjassa 8 olivat katuneet, ja Jumala iloitsi voidessaan antaa heille uuden mahdollisuuden sekä osoittaa heille armoa, sääliä ja laupeutta.

K: Miksi Jumala Sakarja 8:14:ssä rankaisisi heitä siitä, että heidän isänsä olivat provosoineet Häntä, kun Hesekielin kirjassa 18 sanotaan, ettei Jumala surmaa poikia heidän isiensä syntien vuoksi?

V: Raamatussa ei missään sanota, että Jumala rankaisisi heitä tai pitäisi heitä syyllisinä, jos kansa katuisikin eikä he kävelisi isiensä teillä. Kuitenkin, kun he elävät tietyllä tavalla, kuten vanhempansa tekivät, he saavat saman rangaistuksen. Jos jonkun vanhemmat opettavat hänelle pahoja asioita ja hän noudattaa niitä pahoja asioita, joita vanhempansa opettivat, Jumala pitää häntä vastuullisena, ei pelkästään hänen vanhempiaan.

K: Milloin, Sakarja 8:21–23:n mukaan, monet kansat etsivät Herraa Jerusalemissa?

V: Tämä tapahtuu todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Viittaako termi ”juutalainen” Sakarjan kirjassa 8:23 vain johonkuhun eteläisestä Juudan kuningaskunnasta vai sekä pohjoiseen että eteläiseen kuningaskuntaan?

V: ”Juutalainen” viittasi eteläisen kuningaskunnan asukkaaseen jo pakkosiirtolaisuuden aikana. Mutta pakkosiirtolaisuuden jälkeen, koska pääasiassa eteläisen kuningaskunnan asukkaat palasivat, termi alkoi viitata kaikkiin israelilaisiin, jotka säilyttivät identiteettinsä.

Eteläinen kuningaskunta: 2. Kuninkaiden kirjan 16:6:ssa termi viittaa ”juutalaisiin”. 2. Kuninkaiden kirjan 25:25 viittaa juutalaisiin; tämä on juuri Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaa, ja viittaa eteläisen kuningaskunnan asukkaisiin.

2. Kuninkaiden kirjassa 18:26,28, 2. Aikakirjoissa 32:18 ja Jesajan kirjassa 36:11,13, Jesajan ja Hiskian aikana, kun Sanherib ja assyrialaiset piirittivät Jerusalemia, viitattiin juutalaiseen kieleen.

Benjaminin heimo sijaitsi eteläisessä kuningaskunnassa. Pakkosiirtolaisuuden aikana Mordokai oli benjaminilainen, jota kutsuttiin juutalaiseksi kahdeksan kertaa Esterin kirjassa. Myös Paavali oli benjaminilainen Filippiläiskirjeen 3:5:n mukaan.

K: Mitä todisteita on Sakarjan kirjassa 9–14 siitä, että tämän osan olisi kirjoittanut eri kirjoittaja kuin luvut 1–8?

V: Ei mitään. Jotkut liberaalit kriitikot ovat esittäneet tämän oletuksen perustuen siihen, että näissä kahdessa profetiassa on ero painotuksessa ja sisällössä.

K: Missä Hadrachin maa sijaitsee Sakarjan kirjassa 9:1?

V: Sitä kutsutaan myös nimellä Hatarikka. Se sijaitsee nykyisen Syyrian luoteisosassa, Hamathin pohjoispuolella Orontes-joen varrella.

K: Miksi tarkalleen ottaen Jumala olisi vihainen näille kahdelle maalle, Syyrialle/Libanonille ja Filistialle, sekä Babylonille Sakarjan kirjassa 2:7–10?

V: Tässä ovat Sakarjan kirjassa mainitut syyt.

Tyros (rannikolla) rakensi linnoituksen ja kasaa hopeaa ja kultaa kuin pölyä ja multaa (Sakarja 9:3–4).

Filistealaiset olivat ylpeitä ja harjoittivat veristä väkivaltaa (Sakarja 9:6–7).

Babylon ryösti Siionin Sakarjan kirjassa 2:8.

Babylonista tulisi pahuuden naisen asuinpaikka Sakarjan kirjassa 5:7–11.

Yleisesti ottaen Jumalan kirous kohdistui sortajiin, jotka alistivat Jumalan kansan (Sakarja 9:8b).

Ehkäpä nykyäänkin, kun Jumala on vihainen jollekin maalle, syyt voivat olla täsmälleen samat.

K: Milloin Sak. 9:5:n mukaan Askelon olisi asumaton?

V: Kun babylonialaiset valloittivat Palestiinan, he tuhosivat Filistian aivan kuten Juudan. Aškelon rakennettiin myöhemmin uudelleen, koska Juudas Makkabeus valloitti sen 1. Makkabealaiskirjan 10:86; 11:60 mukaan. Tietenkään Sakarjan kirjassa 9:5 ei sanota, että Aškelon olisi hylätty ikuisesti.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 9:5–7, Aamoksen kirjassa 1:6–8 ja Sefanjan kirjassa 2:4–5 mainitaan vain neljä viidestä tärkeimmästä filistealaisten kaupungista, mutta Gathia ei?

V: Emme tiedä, oliko Gatin kaupunki vielä olemassa tuolloin. Assyrialaisissa lähteissä mainitaan ”Gimti Ashdodin maassa”, mutta sen jälkeen ei ole historiallisia viittauksia. Paikalla sijaitseva muslimien hautausmaa rajoittaa jatkokaivauksia.

K: Sakarja 9:13: milloin juutalaiset ja kreikkalaiset taistelisivat?

V: Tämä tapahtui Aleksanteri Suuren ajan jälkeen, kun makkabealaiset kapinoivat seleukideja vastaan vuosina 175–163 eKr.

K: Sakarjan kirjassa 10:1–2 ihmiset tekevät toisinaan syntiä jättämällä pyytämättä asioita Jumalalta, mutta tässä tapauksessa Jumala asettaa vastakkain sen, että ihmiset pyytävät epäjumalilta asioita, jotka Jumala itse antaa. Mitkä ovat ne asiat, joita Jumala antaa, mutta joita ihmiset nykyään usein pyytävät muilta?

V: Pinnallisella tasolla aineellisia asioita, rahaa, terveyttä, hauskanpitoa ja nautintoa. Syvemmällä tasolla rakkautta, kunnioitusta, turvallisuutta ja merkityksellisyyttä. Joskus ihmiset tekevät asioita, jotka vaikuttavat hulluilta, koska he yrittävät vääristyneellä tavalla saavuttaa näitä asioita muilta.

K: Kuka tarkalleen ottaen ovat ne paimenet, joihin Jumala on vihainen Sakarjan kirjassa 10:2b–3?

V: Kyse ei ole pelkästään vääristä opettajista, sillä tekstissä sanotaan, että kansalla ei ole paimenta. Pikemminkin kyse on paimenista, jotka laiminlyövät tehtäväänsä johtaa kansaa. Jotkut heistä saattavat opettaa vääriä asioita, mutta toiset saattavat yksinkertaisesti olla tekemättä mitään.

K: Miksi Jumala sanoo Sakarjan kirjassa 10:3 rankaisevansa vuohia (BSB: ”johtajia”)?

V: Nämä saattavat viitata vuohien paimeniin, toisin sanoen niiden ihmisten johtajiin, jotka eivät olleet Jumalan lampaita. Vaihtoehtoisesti se voisi viitata vuohijumaliin ja niihin, jotka palvoivat niitä.

Katso Believer’s Bible Commentary, s. 1166, jos haluat lisätietoa vuohipaimen-näkökulmasta, ja The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1564, jos haluat tietää, miksi niitä pidetään vääriä paimenia.

K: Mitä tappi edustaa Sakarjan kirjassa 10:4, Jesajan kirjassa 22:23–25 ja Hesekielin kirjassa 15:3?

V: Kaikissa tapauksissa tapin tuli olla liikkumaton, ja siihen voitiin ripustaa esineitä. Tapin päätyy kuitenkin lopulta katkeamaan. Hesekielin kirjassa 15:3 sanotaan, että tapin on oltava valmistettu vahvasta puusta, ei pelkästään viiniköynnöksestä.

K: Miten Sakarjan kirjan 10:4:ssä mainitut kulmakiven, tapin ja jousen vahvuudet eroavat toisistaan? Millainen vahvuus kuvaa parhaiten hengellistä vahvuuttasi?

A: Kulmakiven on oltava vahva, koska rakennus lepää sen varassa, ja sen on oltava oikean kokoinen, koska muut mitat lasketaan sen perusteella. Kiinnitystapin, olipa se sitten teltan tai seinälle ripustettavien esineiden tukena, on oltava liikkumaton ja muuttumaton, ja voit luottaa siihen, että tapin päälle ripustamasi pysyy paikallaan. Mitään tapin kiinnittämää ei saa liikkua. Sen sijaan jousi liikkuu paljon, mutta vain tiettyihin suuntiin. Meidän on oltava kuin kallio, johon ihmiset voivat luottaa, tunnustaen, että todellinen kulmakivemme on Kristus. Meidän on oltava kiinnitystappi, johon ihmiset voivat luottaa saadakseen vankkaa opetusta ja viisaita neuvoja, ei sellaisia neuvoja, jotka muuttuvat sen mukaan, mihin suuntaan poliittiset tuulet puhaltavat. Meidän ei kuitenkaan pidä olla vain valppaina, vaan myös aktiivisia puolustamaan laumaa hyökkäyksiltä.

K: Sakarjan kirjassa 10:6 Jumala antaa arvokkaan lupauksen, että Hän vastaa heille. Millä tavoin Jumala ei vastaa meille, koska emme pyydä?

V: Joskus emme pyydä, koska unohdamme tai koska yritämme liian kovasti omin voimin. Toisinaan emme pyydä, koska ajattelemme, että asia on liian vähäpätöinen, jotta Jumala kiinnittäisi siihen huomiota. Toisinaan emme usko, että Jumala haluaisi auttaa. Meidän tulisi kuitenkin silti pyytää ja katsoa, mitä Jumala tekee.

K: Mitä syitä näet Sakarjan kirjassa 10:6–10 sille, että Jumala vahvistaa ja palauttaa kansansa?

V: Tässä on muutamia mahdollisia syitä.

Jumala sääli heitä (Sakarja 10:6)

Heidän sydämensä iloitsevat Herrassa (Sakarja 10:7b)

Jumala lunastaa heidät (Sakarja 10:8b)

He muistavat Jumalan, vaikka ovatkin kaukaisissa maissa (Sakarja 10:9a)

Jumala haluaa koota heidät, jotta heistä tulisi lukuisia (Sakarja 10:10)

K: Miten sinä johtajana tai rohkaisijana huolehtisit Sakarja 10:6–10:n valossa henkilöstä, joka tuntee tulleensa pettymään pastorinsa tai Jumalan toimesta? Mitä voimme luvata heille?

V: Kaikkien seurakuntien ongelmana on, että niitä johtavat erehtyväiset johtajat, jotka eivät ole synnittömiä. Jos joku katsoo johtajiinsa eikä Jumalaan, on lähes varmaa, että hän tulee jossain vaiheessa pettymään, koska me kaikki teemme virheitä, olipa kyse sitten opetuksesta, teoista tai jopa vain asenteista. Mutta jos saamme rohkaisua siitä hyvästä, mitä näemme, ja katsomme Jeesusta esikuvaksemme, voimme paremmin noudattaa Roomalaiskirjeen 15:7:ää ja hyväksyä toisemme juuri niin kuin Kristus on hyväksynyt meidät. Meidän on erotettava väärät opettajat ja katumattomat seurakunnasta, mutta meidän on myös tunnustettava, ettei kukaan ole täydellinen. Eräässä osuvassa vitsissä sanotaan, että jos koskaan löydät täydellisen seurakunnan, älä liity siihen, sillä jos liityt, pilaat sen.

K: Onko Sakarjan kirjassa 10:8 ja Jesajan kirjassa 5:26 (KJV) sopimatonta, että Jumala väitetysti ”viheltää”, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Itse asiassa Sakarja 10:8 sanoo: ”Minä [Jumala] vihellän, jotta he kokoontuisivat.” Samoin Jesaja 5:26 sanoo, että Hän ”viheltää niille, jotka ovat maan ääriin” (BSB). Myös NKJV:ssä on sana ”viheltää”. Siten ei ole Jumalalle sopimatonta kutsua jotakuta, ja tämän on tultava ja tehtävä, mitä Hän käskee.

K: Milloin Sakarja 10:11:n mukainen Assyrian tuleva ylpeys kukistetaan?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Kun turkkilaiset valloittivat Lähi-idän, he vainosivat armenialaisia ja assyrialaisia kristittyjä. Assyrialaisia ei kuitenkaan ollut enää kovin paljon jäljellä, eikä ainakaan tarpeeksi ylpeyden aiheeksi.

Vastaus: Aleksanterin jälkeen kaksi pääimperiumia olivat Egyptin Ptolemaiot ja Syyrian Seleukidit. Koska mainitaan Egypti ja [As]yria, kyseessä oli todennäköisesti kopiointivirhe, jossa Syyria oli kirjoitettu väärin.

Joka tapauksessa assyrialaisten maa oli osa Seleukidien valtakuntaa.

K: Milloin, Sakarja 10:11:n mukaan, Egyptin valtikka poistuu?

V: Babylonialaisten ajasta lähtien ei enää koskaan olisi toista faaraota. Egyptistä ei tulisi koskaan itsenäistä maata, lukuun ottamatta lyhyttä kapinaa persialaisia vastaan, kreikkalaisten Ptolemaiosten hallinnon aikana, paljon, paljon myöhemmin muslimien fatimidien hallinnon aikana ja tietenkin nykyaikana.

K: Kuinka Jumala voi Sakarjan kirjassa 10:12 vahvistaa jotakuta Herrassa?

V: Vaikka olemme jo pelastettuja, kun ensi kertaa otamme Kristuksen vastaan, meillä on vastuu kasvaa vahvaksi Herrassa. Emme kykene kantamaan tätä vastuuta yksin. Olemme kuitenkin vastuussa siitä, että alistumme Pyhälle Hengelle, niin ettemme vain salli, vaan aktiivisesti haluamme Hänen muuttavan meitä. Muutos tarkoittaa, että lakkaamme toimimasta ja ajattelemasta vanhalla tavalla ja alamme toimia ja ajatella Jumalan tavalla, niin kuin Hän haluaa meidän tekevän. Vietätkö tarpeeksi aikaa rukoilemiseen, Jumalan sanan lukemiseen, muiden uskovien seurassa olemiseen – jotta sekä sinä vahvistut että vahvistat heitä – sekä siihen, mitä tiedät Jumalan haluavan sinun tekevän?

Jos katsot taaksepäin elämääsi viisi vuotta sitten ja vertailet sitä nykyhetkeen, toivon, että asiat ovat muuttuneet. Toivon, että olet lähempänä Jumalaa, tottelevaisempi Häntä kohtaan, viisaampi Hänen sanassaan ja paremmin varustettu intohimolla palvella ja jakaa muiden kanssa. Toivon, että viiden vuoden kuluttua, jos Herra viipyy, olet lähempänä Jumalaa kuin nyt.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 11:1–3 sanotaan, että tuli syöisi Libanonin mahtavat setrit ja tuhoaisi puut?

V: Puut ovat vertauskuva Libanonin voimasta ja kauneudesta, ja tämä tarkoittaa, että Libanonin voima ja kauneus tuhoutuisivat. Nykyään Libanon on maa, jossa on yhä kauneutta, mutta jossa on tapahtunut useita joukkomurhia, sekä muslimien että niiden toimesta, jotka kutsuvat itseään kristityiksi.

K: Mitkä ovat Sakarja 11:5:ssä mainitut piirteet, jotka erottavat lampaistaan huolehtivat paimenet niistä, jotka eivät huolehdi?

V: Sakarja 11:5–6 osoittaa, että he huolehtivat lampaistaan yksinomaan sen rahallisen hyödyn vuoksi, jonka se heille toisi. He sortavat kansaa. Paimenen ei ollut tarkoitus myydä osaa isäntänsä lampaista sivutoimisesti. Hänet oli palkattu huolehtimaan lampaista, suojelemaan niitä susilta, putoamiselta kallioilta ja talven kylmyydeltä sekä siirtelemään niitä ympäriinsä, jotta ne saisivat tarpeeksi ruokaa ja juomaa.

K: Mitä kaksi sauvaa Sakarja 11:7:ssä tarkoittaa?

V: Daavidin valtakunnan kaksi ominaispiirrettä – pohjoisen ja etelän välinen yhtenäisyys sekä Jumalan suosi – olivat molemmat rikkoutuneet. Jumalan suosiossa olemisen sisäisen ominaispiirteen ja yhtenäisyyden näkyvän, ulkoisen merkin välillä näyttää olevan yhteys.

Suosio tarkoittaa tässä ensisijaisesti Jumalan suojelua Israelin vihollisia vastaan. Tietenkin suosio siinä mielessä, että kansa olisi miellyttävä Jumalan silmissä, puuttui jo ennestään. Koska tilanne oli tällainen, Israelin ja Juudan välinen jakautuminen ei ollut vain Jumalan ennustama, vaan se oli Jumalan ohjaamaa (1. Kuninkaiden kirja 11:29–33; 12:22–24).

K: Liittyvätkö nämä kaksi sauvaa Sakarjan kirjassa 11:7 mainittuihin kahteen sauvaan Hesekielin kirjassa 37:15–23?

V: Ei. Hesekiel kertoo, että Hesekielin kirjassa 37 mainitut kaksi puuta edustavat Israelia ja Juudaa. Sakarja kertoo, että Sakarjan kirjassa mainitut kaksi puuta ovat ”Suosio” ja ”Yhtenäisyys”.

Aina kun sana ”sauva” esiintyy Raamatussa, se ei välttämättä symboloi samaa asiaa. Samaan aiheeseen liittyen kolmas esimerkki on ”ruoko” Hesekielin kirjassa 29:6, jonka selvästi todetaan edustavan Egyptiä. Aivan kuten Egyptin ruokoa koskevalla vertauksella toisessa Raamatun luvussa ei ole mitään yhteyttä kahteen puupalkkiin, ei myöskään kahden puupalkin vertauksella ole mitään yhteyttä kahteen sauvaan Sakarjan kirjassa 11:7.

K: Mikä on Sak. 11:8:ssa mainitun kolmen paimenen erottamisen merkitys yhden kuukauden aikana?

V: Nämä voivat olla

1. kolme henkilöä

2. Kuningas, pappi ja profeetta

3. papit, opettajat ja siviilituomarit

Jeremian kirjassa 25:34–38 Jumala nuhtelee myös kansan johtajia paimenina.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 11:8–9, vaikka johtaja on hyvä, seuraajat silti väsyvät tai alkavat inhota häntä?

V: Usein se johtuu siitä, että seuraajat kokevat, että heitä estetään saamasta jotakuta tai jotain parempaa. Joskus johtaja johdattaa ihmisiä suuntaan, johon heidän pitäisi mennä, mutta se ei välttämättä ole se suunta, johon he haluavat mennä, varsinkin jos siihen liittyy epämukavuutta tai uhrauksia. Kristitty johtaja saattaa haluta ihmisten lähestyvän Jumalaa, mutta ihmiset eivät halua tehdä niin. Joskus johtajalla on oma näkemyksensä siitä, miten hänen tulisi ohjata kansaa, mutta kansalla on hyvin erilainen näkemys siitä, mitä johtajan tulisi tehdä.

K: Milloin Jumala on rikkonut liittoja (Sak. 11:10)?

V: Jumala ei ole koskaan rikkonut sanaansa. Kuitenkin kun Jumala antaa lupauksen, jonka täyttyminen riippuu kansan käyttäytymisestä, ja kansa jatkaa ehdon täyttämättä jättämistä, tulee hetki, jolloin Jumala ilmoittaa, ettei ehdollista lupausta täytetä. Yksi tunnetuimmista ehdollisista lupauksista, jota ei aina täytetty, löytyy 2. Aikakirjan 7:14:stä.

K: Mikä on kolmenkymmenen hopeakolikon merkitys Sakarjan kirjassa 11:12–13?

V: Sakarja itse jättää tämän mysteeriksi, ainakin hänelle tulevaisuudessa. 2. Mooseksen kirjan 21:32:ssa 30 hopeakolikkoa määritellään korvaukseksi, joka on maksettava, jos härkä vahingoittaa orjaa. Tietenkin Juudas petti myöhemmin Jeesuksen 30 hopeakolikon vuoksi.

K: Pitäisikö sanan ”savenvalaja” 1. Sakarjan kirjan 11:13 kohdassa oikeastaan olla ”kassakammio”?

V: Tämä on epäselvää. Syyriankielisessä tekstissä lukee tässä ”kassakammio”. Hepreankielisessä tekstissä lukee ”savenvalaja”, ja Septuagintassa lukee ”uuni”.

K: Kuka rikkoi Juudan ja Israelin välisen yhtenäisyyden Sakarja 11:14:ssä sekä 1. Kuninkaiden kirjan 11:11–13 ja 12:22–24:ssä, ja miksi?

V: Jumala teki sen, mutta itse asiassa on kolme toisiaan täydentävää vastausta. Jumala lupasi tehdä niin, Jumala käytti ihmisiä välikappaleinaan ja Jumala esti heitä palaamasta yhteen. 1. Kuninkaiden kirjan 11:11–13 kohdassa, sen jälkeen kun Salomo oli ollut tottelematon, Jumala ilmoitti Salomolle, että Hän veisi suurimman osan Israelista pois hänen suvustaan. Isänsä Daavidin vuoksi Jumala ei kuitenkaan aikonut tehdä sitä Salomon elinaikana, vaan hänen poikansa elinaikana. Tämän tapahtuman aktiivisena tekijänä oli Salomon pojan Rehabeamin itsepäisyys sekä se, että kansa ei halunnut enää pakkotyötä. Rehabeam aikoi ”ratkaista” ongelman kokoamalla armeijan pohjoisten heimojen takaisinvaltaamiseksi, mutta Jumala lähetti profeettansa Semajan kertomaan Rehabeamille ja koko kansalle, ettei heitä pidä yhdistää uudelleen, sillä ”tämä on Minun tekoni”. Ryhmä, joka kutsuu itseään paikallisseurakunnaksi, sanoo, että uskovien keskinäinen jakautuminen on yksi vakavimmista synneistä, ja he antavat esimerkkinä jakautuneen valtakunnan. Vihamielisyys ja riidat kristittyjen keskuudessa ovat vakava synti, mutta kääntyminen pois Jumalasta oli vakavampaa, eikä Jumala halunnut kahden valtakunnan yhdistymistä, kun ne eivät seuranneet Häntä koko sydämestään.

K: Kuka on tämä kelvoton paimen Sakarjan kirjassa 11:16–17?

V: Tästä jakeesta on kaksi näkemystä.

Antikristus: Tämä viittaa todennäköisesti antikristukseen.

Arvottomat johtajat, kuten juutalaisten kapinassa Roomaa vastaan vuonna 66 jKr. New Geneva Study Bible, s. 1480, tukee tätä näkemystä.

K: Miten tarkalleen ottaen Jumala muodostaa ihmisen hengen hänen sisällään Sakarjan kirjassa 12:1?

V: Raamattu ei kerro, miten. Joillakin kristityillä on kaksi näkemystä, ja nämä kaksi näkemystä on mahdollista yhdistää.

Traducianismi: Yksi traducianismin kahdesta pääkohdasta koskee ihmisten muodostumista. Aivan kuten ihmisten fyysiset ruumiit muodostuvat vanhempiensa ruumiiden soluista, tämän näkemyksen mukaan heidän sielunsa muodostuu vanhempiensa sieluista. Kuitenkin aivan kuten vanhempien fyysiset ruumiit eivät vähene lapsen syntyessä, myöskään vanhempien sielut eivät vähene lapsen syntyessä. Traducianismissa on joitakin ikäviä piirteitä, kuten se, että vauvat olisivat syyllisiä vanhempiensa ja isovanhempiensa synteihin (mikä on ristiriidassa Hesekielin kirjan 18. luvun kanssa), mutta tämän traducianismin näkökohdan voi omaksua ilman muita, ikäviä piirteitä. Augustinus, luterilaiset kirkot sekä ehkä pieni osa kalvinisteista ovat historiallisesti kannattaneet traducianismia. Kreikkalaisortodoksit kannattavat yleisesti traducianistista näkemystä sielujen alkuperästä, mutta he hylkäävät perinnöllisen syyllisyyden.

Luomiskatsomus: (Ei liity 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen) Aivan kuten Jumala loi Aadamin tyhjästä, Jumala luo nykyäänkin jokaisen sielumme ”tyhjästä”. Vain ruumiillamme ja mielellämme on perinnöllinen komponentti, mutta se välittyy geeneissämme eikä missään muualla. Tässä näkemyksessä sieluillamme ei ole perinnöllistä komponenttia.

Yhdistelmäkäsitys: Heprealaiskirjeen 4:12 mukaan Jumalan sana erottaa jopa sielun ja hengen, nivelet ja luuytimen. Erään kristillisen lääkärin, jolla on teologian maisterin tutkinto ja joka opetti minulle tätä teologista näkemystä, mukaan pitkien luiden päissä on ihmiselle lähes mahdotonta erottaa luuta ja luuytintä toisistaan. Luu on kuin ristikko, joka on täynnä luuytintä. Vastaavalla tavalla sielullamme voisi olla vanhemmiltamme perittyjä piirteitä, kuten traducianismi väittää, ja henkemme voisi olla luotu tyhjästä. Monet sanovat, että sielu on mielen, tahdon ja tunteiden kotipaikka, ja monet uskovat, että älykkyydellä ja tunne-elämän rakenteella on usein perinnöllinen komponentti.

K: Mikä on runollista taivaassa ja maassa Sakarjan kirjassa 12:1?

V: Voimme olla iloisia siitä, ettei Jumala maininnut jokaista luomaansa asiaa, sillä muuten emme pääsisi koskaan lukemaan loppuosaa luvusta. Kun Jumala sanoo, että Hän levitti taivaan ja maan, Hän tarkoittaa myös kaikkea muuta. Tätä kirjallista keinoa, jossa kahden osan tai pään avulla viitataan kaikkeen niiden välissä olevaan, kutsutaan ”merismukseksi”. Merismus on eräänlainen synekdoke, jossa yksi tai useampi osa edustaa kokonaisuutta.

K: Missä määrin, hyvässä tai pahassa, meihin vaikuttavat tai meitä hallitsevat geneettiset tekijät, vanhempien kasvatus, ympäristö/yhteiskunta ja oma vapaa tahtomme (Sak. 12:1–4)?

V: Vaikka emme tiedä täydellistä vastausta, tässä on joitakin yleisiä huomioita, jotka auttavat hahmottamaan vastausta.

1. Perimä, vanhempien kasvatus, ympäristö ja yhteiskunta jne. ovat kaikki tekijöitä, mutta ne eivät ole erillisiä tekijöitä; ne vaikuttavat toisiinsa.

2. Ratkaisuun ei päästä ottamatta huomioon henkilön omia valintoja. Muuten ei voida selittää tapausta, jossa samassa kodissa kasvatetut identtiset kaksoset, joista toinen ryhtyy yliopistoprofessoriksi ja toinen joutuu toistuvasti vankilaan huumeiden vuoksi. Molemmilla oli ympäristö, jossa huumeiden käyttöön oli yhtä suuri mahdollisuus, mutta toinen ajautui riippuvuuteen ja toinen pysyi siitä erossa.

3. Kun tilanne on vakava, kuinka paljon se vaikuttaa asianomaisen henkilön luonteeseen? Vastaus on suurelta osin se, että päätös on henkilön itsensä käsissä. Kiinnittyykö henkilö siihen menetykseen tai tapahtumaan loppuelämänsä ajan, vai pyyhkäiseekö hän sen pois, ryhdistäytyy ja jatkaa eteenpäin? Kun kaksi ihmistä asettaa kätensä pianon koskettimille ja painaa niitä samalla voimalla, saako sama äänenvoimakkuus? Se riippuu: painaako toinen vaimennuspedaalia, vai onko pianon koskettimien suojus alhaalla, jolloin hän ei edes kosketa koskettimia? Valitsemalla, jäädäänkö johonkin kiinni vai unohdetaanko se, matemaattisesti vapaa tahto voi toimia eräänlaisena takaisinkytkentäsilmukkana.

K: Sakarjan kirjassa 12:2 mainitaan, että Jumala valmistaa kansoille ”juopumuksen maljan”. Missä muualla Hän tekisi sen, ja miksi?

V: Ymmärretäänpä, mitä Raamattu sanoo vertauskuvallisista maljoista.

Herra sanoi Psalmin 75:8:ssa, että Hänellä oli mausteilla sekoitettu viinimalja, jonka jumalattomat saisivat juoda. Raamattu viittaa usein Jumalan vihan maljaan Jesajan kirjassa 51:17,22; Jeremian kirjassa 25:15–29; Jeremian kirjassa 51:7; Valitusvirsissä 4:21; Hesekielin kirjassa 23:31–33; Habakukin kirjassa 2:15–16; Ilmestyskirjassa 14:10; Ilmestyskirjassa 16:19.

Babylonin malja mainitaan Ilmestyskirjassa 17:4; 18:6.

Positiivisessa merkityksessä Daavid sanoi Psalmin 16:5:ssä, että Jumala oli antanut hänelle hänen osansa ja maljansa. Daavid sanoi Psalmin 23:5:ssä, että hänen maljansa oli ylitsevuotava. Malja on pelastuksen vertauskuva Psalmin 116:13:ssa.

Sillä on vakava mutta positiivinen merkitys Matteuksen evankeliumissa 20:22–23; 26:39–42.

Jeesus rukoili, että tämä ”malja” otettaisiin pois Häneltä Matteuksen evankeliumissa 26:39–42 ja Markuksen evankeliumissa 14:36. Hän mainitsi tämän myös Johanneksen evankeliumissa 18:11.

Malja voi edustaa sekä iloa että surua, ja sama malja voi joskus merkitä molempia, kuten se oli Benjaminin säkissä 1. Mooseksen kirjan 44:2–17.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 12:3–4 niin monet ovat halunneet hyökätä juutalaisten kimppuun?

V: Jumala valitsi juutalaiset kansakseen, ja Saatana näyttää vihaavan heitä erityisen voimakkaasti. Tämä ilmenee ihmisten maailmassa ainakin neljällä eri tavalla.

Rikkaus: Yksi syy on se, että monien juutalaisten katsotaan keskittävän rikkauttaan käymällä etuoikeutetusti kauppaa keskenään. Juuri ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Saksa lainasi paljon rahaa joiltakin varakkaimmilta juutalaisilta kansalaisiltaan sotakustannusten kattamiseksi. Sodan alettua joitakin heistä syytettiin maanpetoksesta, jotta hallituksen ei tarvitsisi maksaa lainoja takaisin.

Kansa: Joidenkin, kuten Hitlerin, tavoitteena oli juutalaisten kansan tuhoaminen. Olipa juutalainen köyhä tai rikas, Hitler halusi hävittää heidät kaikki, eikä rahalla, maalla tai edes uskonnolla ollut asiassa mitään merkitystä. Hitler yritti tuhota myös romaneja ja homoseksuaaleja.

Maa: Toisille kysymys koskee Palestiinan maata. Toisaalta juutalaiset sanovat, että se on aina ollut heidän esi-isiensä maa Joosuan ajoista lähtien, lukuun ottamatta 70-vuotista babylonialaista vankeutta. Jos joku sanoo, että maa pitäisi kuulua sen entiselle omistajalle ennen vuotta 1949, sen pitäisi kuulua Iso-Britannialle. Tai jos sen pitäisi olla vielä vanhempaa, sen pitäisi kuulua Turkille, joka on ainoa jäljellä oleva osa Ottomaanien valtakunnasta. Toisaalta joillakin palestiinalaisilla on yhä avain taloonsa tai asuntoonsa Israelissa vuodelta 1949, jolloin heidät pakotettiin lähtemään sodan aikana. Jos Israel haluaisi koko alueen, mukaan lukien Länsirannan ja Gazan kaistan, pitäisikö kaikkien palestiinalaisten olla Israelin kansalaisia, joilla on äänioikeus? Toisaalta, jos Länsirannan ja Gazan kaistan pitäisi olla yksi (tai kaksi) erillistä valtiota, miksi Israel sitten perustaa sinne juutalaisasutuksia? Toiset muslimit ovat sanoneet, että kaikki maa, jonka muslimiarmeijat ovat koskaan valloittaneet, on todellisuudessa omaisuutta, joka pitäisi palauttaa muslimeille, olipa kyseessä sitten Israel tai Espanja.

Kaupunki: Eräs arabikirjailija kuvaili oivaltavasti mielenterveysongelmaa, jota hän kutsui ”Jerusalemin hulluudeksi”. Se on pakkomielle kaupungin hallussapidosta, joka on aiheuttanut niin monia ongelmia. Niin monet välittävät Jerusalemista niin paljon, jopa enemmän kuin Jumalasta. Muslimit pitävät Jerusalemia yleisesti islamin kolmanneksi pyhimpänä kaupunkina. Muslimien Koraanin 17. suura kertoo Muhammedin yöllisestä matkasta, jolloin hänet kuljetettiin yliluonnollisella tavalla kaukaisimpaan moskeijaan, ja sieltä hän ratsasti buraqilla (eräänlaisella siivekäs aasilla) taivaaseen. Muslimit (mukaan lukien Bukhari, osa 5, kirja 58, luku 40, nro 228, s. 148–149) sanovat, että kyseessä oli Jerusalem. Jerusalemissa ei kuitenkaan ollut moskeijaa noina aikoina (ks. al-Tabari, osa 12, s. 195–196; Ibn-i-Majah, osa 1, kirja 4, luku 7, nro 753, s. 414). On ”tragikomista”, että kaikki tämä kiista yhdestä kaupungista johtuu yhdestä Koraanin suurasta, joka koskee moskeijaa, jota ei tuolloin voinut olla olemassa Jerusalemissa.

K: Sakarja 12:7–11; 14:2–8, 12: milloin Jerusalemia piirittävät kansat tuhotaan?

V: Tämä viittaa ilmeisesti tuhatvuotisen valtakunnan lopussa käytävään taisteluun. Siitä mainitaan Ilmestyskirjassa 20:7–9. Myös Hesekielin kirjassa 38–39 käsitellään tätä aihetta.

K: Miten heprealaiset käsikirjoitukset ovat kääntäneet Sakarjan kirjan 12:10?

V: On kolme tapaa.

Suurimmassa osassa heprealaisia tekstejä lukee: ”He katsovat minua, jota he ovat lävistäneet.”

Muutamissa heprealaisissa käsikirjoituksissa lukee: ”sitä, jonka he ovat lävistäneet”.

Toisissa heprealaisissa käsikirjoituksissa sanotaan: ”He katsovat minua sen sijasta, jonka he ovat lävistäneet.” (eli joku muu kuin Jumala on lävistetty)

K: Mitkä ovat kaksi tapaa, joilla Jumala voi suojella ihmisiä Sakarjan kirjan 12:8–9 kohdassa, ja miten Jumala tekee sen tässä kohdassa?

V: Jumala voi joko vapauttaa meidät koettelemuksesta tai vahvistaa meitä selviytymään siitä. Tässä tapauksessa Jumala vahvistaa heitä selviytymään koettelemuksesta.

K: Kuka on Sakarja 12:10:ssä ”se, jonka he ovat lävistäneet” ja jonka vuoksi he surraavat ”niin kuin surraa ainoaa lasta”?

V: Tekstistä voidaan päätellä, että kyseessä on sama henkilö, josta puhutaan Sakarjan kirjan 12. luvun ensimmäisessä osassa: Messias. Vaikka osa juutalaisista uskoi Kristukseen pian helluntain jälkeen, suurin osa ei uskonut. Sakarjan kirjan 12:10 viittaa todennäköisemmin lopun aikoihin, jolloin monet juutalaiset tulevat seuraamaan Kristusta. Muita viitteitä tästä löytyy Roomalaiskirjeen 11:25–26:sta ja todennäköisesti Malakian kirjan 4:5–6:n kaksitahoisen täyttymisen toisesta osasta. Aamoksen kirjan 8:10 näyttää puhuvan samasta tapahtumasta lopun aikoina.

K: Ennustaako Sakarja 12:10 Kristuksen kahta tulemista?

V: Ainakin skeptikonkin on pakko myöntää, että tässä puhutaan kahdesta tapahtumasta. Ensimmäinen tapahtuma on halveksunta ja hylkääminen, ja toinen tapahtuma on suru heidän aiemmasta hylkäämisestään.

Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 345–346) huomautetaan, että heprean kieliopin suoraviivaisuus peittyy New Jewish Publication Societyn käännöksessä *Tanakh: The Holy Scriptures* (1988), jossa sanotaan: ”Mutta minä täytän Daavidin suvun ja Jerusalemin asukkaat myötätunnon ja laupeuden hengellä; ja he valittavat minulle surmattuja, itkien heidän puolestaan kuin rakkaan pojan puolesta…” Walter Kaiser kuitenkin toteaa teoksessaan *Hard Sayings of the Bible*, s. 346, että tämä ”rikkoo heprean kieliopin sääntöjä välttääkseen tämän hepreankielisen jakeen ilmeiset merkitykset”. Tarkemmin sanottuna

a) se muuttaa verbin ”lävistää” aktiivimuodosta passiivimuotoon

b) se muuttaa yhden subjektin ”he” objektiksi

Kaiserin sanoin: ”On sankarillinen yritys kiertää looginen johtopäätös, että puhuja on se, joka lävistettiin…” Kaiser oli luultavasti liian lempeä juutalaisille, jotka rikkoivat heprean kieliopin sääntöjä kääntääkseen tämän jakeen englanniksi väärin, jotta se sopisi heidän teologiaansa.

Kaiser jatkaa sanomalla, että muut juutalaiset tulkitsijat kääntävät tämän jakeen oikein, mutta jotkut heistä tulkitsevat sen viittaavan kahteen Messiaaseen. Toiseen Messiaaseen, joka kärsi, ja toiseen Messiaaseen, joka ei kärsi, vaan joka on tulossa kunniassa.

K: Miten Sakarja 12:11:ssä tapahtui suuri itku Hadad-Rimmonissa Megiddon tasangolla?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Babylonialaisten, foinikialaisten ja muiden tiedettiin itkeneen Tammuzin, babylonialaisen jumaluuden, puolesta, joka mytologian mukaan tapettiin alamaailman voimien toimesta joka syksy ja nousi takaisin elämään joka kevät. Olisi kuitenkin outoa, jos Jumala mainitsisi tässä yhteydessä itkemisen epäjumalan vuoksi. Lisäksi pakanat ja jumalattomat juutalaiset itkivät babylonialaisen jumalan Tammuzin vuoksi, eivät epäjumala Hadad Rimmonin, joka tarkoittaa seemiläistä jumalaa ”Hadad, ukkosenjumala”.

Vastaus: Hadad Rimmon oli paikan nimi Megiddon tasangolla. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeinen taistelu käydään siellä, ja sitä kutsutaan myös Harmagedoniksi. Tällä tasangolla, Megiddon vuoren juurella, Gideon voitti midianilaiset Tuomarien kirjan 6:33 mukaan, filistealaiset surmasivat Saulin ja Jonatanin 1. Samuelin kirjan 31. luvussa ja paha kuningas Ahazia kuoli 2. Kuninkaiden kirjan 9:27 mukaan. Itku viittaa kuitenkin todennäköisesti hyvän kuninkaan Josian kuolemaan taistelussa egyptiläisiä vastaan 2. Kuninkaiden kirjan 23:29–30 mukaan. Egyptiläiset eivät halunneet taistella Josian kanssa, ja Josian kuolema sekä Juudan armeijan tappio olivat turhia.

K: Mikä on erityistä tässä surussa Sakarjan kirjassa 12:11–13?

V: Se on sekä syvästi tunnepitoista että järjestäytynyttä. Jokainen sukukunta oli selvästi erillään muista; näin ollen mikään sukukunta ei voinut sanoa: ”Meidän ei tarvitse surra”, sillä se oli vain muiden sukukuntien velvollisuus. Se oli yhteistoiminnallista surua, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli välittää anteeksipyyntö Jumalalle.

K: Milloin tämä puhdistuksen lähde avataan (Sak. 13:1)?

V: Se avattiin, kun Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Huomaa, että siinä ei sanota, että kaikki puhdistetaan, vaan ainoastaan, että se avataan puhdistusta varten. Toisessa mielessä se avataan niille juutalaisille, joille tässä puhutaan, kun he ymmärtävät, että Jeesus on Messias.

K: Sakarja 13:2: milloin maasta katoavat epäjumalat?

V: Tuolloin juutalaisten keskuudessa Palestiinan maassa ei ollut epäjumalia. Koska sana ”maa” tarkoittaa kuitenkin myös ”maapalloa”, tämä tulevaisuutta koskeva profetia viittaa todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikaan.

K: Mikä on Sakarjan kirjan 13:1–2:ssa ero synnin ja epäpuhtauden välillä?

V: Vaikka nämä ovat lähes synonyymejä, niiden välillä on pieni ero. Synnillä on itse asiassa kaksi merkitystä; se voi viitata syntisiin tekoihin, mutta se voi viitata myös meissä olevaan syntiseen luonteeseen ja haluihin. Epäpuhtaus viittaa siihen epäpuhtaaseen tilaan, jossa syntinen on syntiään tehdessään.

Teoksessa ”An Exegetical Commentary: Haggai, Zechariah, Malachi” (s. 328) todetaan, että synti ”liittyy jumalallisen tahdon noudattamatta jättämiseen, ja epäpuhtaus puolestaan liittyy saastuneeseen tilaan, joka johtuu pyhyyden periaatteiden rikkomisesta. Toinen on pikemminkin aktiivinen ilmentymä synnistä ja toinen passiivinen seuraus.” Ne ovat siis kuin saman kolikon kaksi puolta.

K: Sakarja 13:2:ssa epäjumalat liittyvät selvästi syntiin, mutta mikä on epäjumalien ja epäpuhtauden välinen suhde?

V: Vaikka synti on syy epäjumalien palvomiseen, epäpuhtaus on sen seuraus. Epäpuhtaita esineitä, kuten roskalaatikoita ja yöpotteja, ei voi käyttää parempiin tarkoituksiin, kuten hyvien vaatteiden säilyttämiseen tai ruoanlaittoon. Roomalaiskirjeen 3:12 mukaan ihminen voi tulla arvottomaksi, ilman että tarkennetaan, miten. Mutta 2. Kuninkaiden kirjan 17:15 ja Jeremian kirjan 2:5 mukaan arvottomien epäjumalien seuraaminen tekee ihmisestä arvottoman. Epäjumalat herättävät Jumalan vihan 5. Mooseksen kirjan 32:21 sekä 1. Kuninkaiden kirjan 16:13,26 mukaan.

Jumalat voivat olla selkeitä, kuten Baal, Astarte, Krishna, Buddha jne. Jumalat voivat olla myös epäsuoria, kuten maine, raha, alkoholi, seksi, ahneus tai turvallisuus. Jopa hyvät asiat, kuten työ, terveys, puoliso tai lapset, voivat olla jumalia, jos niitä pidetään tärkeämpinä kuin Jumalaa. Kerran johdin lasten jumalanpalvelusta eräässä kiinalaisessa seurakunnassa, ja vaikka en itse muista sitä, ilmeisesti sanoin, että Jumalan seuraaminen on jopa tärkeämpää kuin pianotunnit. Seuraavalla viikolla eräs äiti tuli luokseni ja sanoi hieman nauraen, että hänen poikansa oli tullut sinä päivänä kotiin ja kysynyt, oliko se todella totta. Vaikka äiti vakuutti pojalleen, että se oli totta, vanhempien on yleensä kerrottava lapsilleen suoraan sanoin, mikä elämässä on tärkeää. Esimerkkisi voi puhua voimakkaammin kuin sanat, joten sinun tulisi käyttää sekä esimerkkiä että sanoja välittääksesi, mikä on tärkeää.

K: Sakarja 13:3–6: milloin profetiat lakkaavat?

V: Raamattu ei sano nimenomaisesti milloin, mutta tämä Sakarjan kirjan kohta puhuu tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta. Myös 1. Korinttolaiskirjeen 13:8 puhuu ajasta, jolloin profetia ja kielten puhuminen lakkaavat.

Pienemmässä mittakaavassa profeetat ja ilmestykset lakkasivat hetkeksi juuri tämän ajan jälkeen Kristuksen ja Johannes Kastajan aikaan asti. Myös Miika 2:6 puhuu ihmisistä, jotka eivät enää halua kuulla Jumalan profeettoja.

K: Onko Sakarja 13:7:ssä mainittu hyvä paimen Kristus, ja milloin tämä hyvä paimen lyödään?

V: Jeesus viittasi tähän Sakarjan jakeessa mainittuun paimeneen itsessään Matteuksen evankeliumin luvuissa 26:31, 56 ja Markuksen evankeliumin luvussa 14:27.

K: Milloin Sakarja 13:8–9:n profetia kahden kolmasosan kuolemasta täyttyy?

V: Sakarja ei sano sitä. Tämä tapahtuu todennäköisesti suuren ahdistuksen aikana.

K: Sakarja 14:1–2: Miksi luulet, että Jumala sallii tällaisten tapahtumien tapahtua?

V: Näyttää siltä, että kaikki on menetetty, kun Kristus saapuu henkilökohtaisesti puolustamaan heitä. Kun armeijat saartavat Jerusalemin Joelin, Miikan ja Hesekielin kirjoituksissa, kaupunki säästyy. Mutta tässä tapauksessa kaupunki vallataan raa’asti. Heprealaisen sanan sara kreikankielinen käännös on thlipsis, jota Jeesus käytti viitatessaan suureen ahdistukseen. Luukkaan evankeliumin 21:24 mainitsee, milloin pakanain ajat täyttyvät.

Tämä ei voi viitata Rooman tuhoamaan Jerusalemiin vuonna 70 jKr. tai Bar Kokban kapinan päättyessä vuosina 135/136 jKr., koska molemmissa tapauksissa vain roomalaiset – eivätkä kaikki kansat – olivat Jerusalemia vastaan, eivätkä he sallineet yli puolen väestöstä jäädä koteihinsa.

K: Missä muualla Sakarjan kirjassa 14:3–5 Jumala tulee ”kaikkien pyhien kanssa”?

V: Jeesus ja taivaan joukot tulevat Juudaksen kirjeen 14–15 jakeissa sekä Ilmestyskirjan 19:11–21 jakeissa.

K: Missä muualla Sakarjan kirjan 14:4–5:n mukaisesti Öljymäki sopii lopun aikoihin?

V: Öljymäki on 330 jalkaa korkeampi kuin Temppelivuori. On mielenkiintoista, että Öljymäkeä ei koskaan kutsuta sillä nimellä Vanhassa testamentissa paitsi tässä kohdassa ja kohdassa ”Öljymäen nousu” (hepreaksi; BSB ”Öljymäki”) 2. Samuelin kirjassa 15:30.

Viinirypäleet: Joelin kirja 3:9–17; Ilmestyskirja 14:14–20

Pakomatka Öljymäen kautta oli reitti, jonka Daavid valitsi paetessaan poikaansa Absalomia 2. Samuelin kirjan 15:16–30 kohdassa.

Öljymäki/Getsemane: Matteuksen evankeliumi 26:36–56; Markuksen evankeliumi 14:32–50; Luukkaan evankeliumi 19:37; 21:37; 22:39–53

Edom: Joelin kirja 3:19; Obadjan kirja; Malakian kirja 1:4–5

Gogin ja Magogin suuri taistelu: Ilmestyskirja 20:7–10

Juutalaiset tiesivät, että tällä oli merkitystä. 8. vuosisadalta 11. vuosisadalle jKr. Öljymäellä rukoiltiin säännöllisesti.

K: Mitkä muut jakeet käsittelevät tätä aihetta Sakarjan kirjassa 14:6–8?

V: Kosmisia merkkejä mainitaan Jesaja 13:9–10; Joel 2:31; 3:15; Aamos 5:18; Matteus 24:29–30; Ilmestyskirja 6:12–14; 8:8–12; 9:1–18; 14:14–20; 16:4, 8–9

K: Sakarja 14:10:ssä mainitaan Arabah, joka oli hyvin kuiva ja tasainen alue. Mitä tämä tarkoittaa?

V: Nykyään Lähi-itä on kuivempi kuin se oli raamatun aikoina. Tämä tulevaisuutta koskeva profetia saattaa viitata juuri tähän seikkaan.

K: Sakarja 14:12–15: milloin tämä vitsaus tapahtuu?

V: Se tapahtuu, kun Gog ja Magog piirittävät Jerusalemia. Voit lukea lisää tästä Ilmestyskirjan 20:7–9 ja Hesekielin kirjan luvuista 38–39.

K: Milloin Sakarjan kirjan 14:12–21 mukainen kauhea aika, jonka jälkeen kaikki kansat viettävät lehtimajajuhlaa, tapahtuu?

V: Tämä tapahtuu todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Sakarja 14:14:ssä, kun aluksi vain Jumala taistelee, miksi Juuda taistelee tässä?

V: Vaikka Raamattu ei tässä nimenomaisessa tapauksessa kerro sitä, voimme laajentaa kysymyksen kysymällä, miksi Jumala pyytää meitä tekemään mitään Hänen puolestaan, kun Hän voi tehdä kaiken itse? Jumala ei tarvitse meitä. Mutta Jumala antaa meille etuoikeuden osallistua Hänen työhönsä ja tehdä hyviä tekoja Hänen puolestaan.

K: Miksi Sakarjan kirjassa 14:18 mainitaan nimenomaan Egypti rangaistuksen kohteena?

V: Ehkä se on profeetallista, että Egypti viivyttelee tulemasta Jerusalemiin. On mielenkiintoista, että Egypti mainitaan, sillä siellä sataa muutenkin harvoin. Egypti on kuitenkin täysin riippuvainen Niilistä, joka saa alkunsa Victoriajärvestä ja saa vetensä Keski-Afrikan runsaista sateista. Jumala voi vähentää sateita yhdellä alueella saadakseen aikaan vaikutuksen toisella alueella. Septuagintassa ja syyriankielisessä käännöksessä sanotaan: ”tulee olemaan rutto”, sen sijaan että sanottaisiin: ”sade ei sataa heidän päälleen”.

K: Mikä on epätavallista Sakarjan kirjan 14:20–21 rakenteessa?

V: Tämä on epätavallista nykylukijoille, mutta ei muinaisille lukijoille. Kyseessä on muinainen runollinen rakenne, jota kutsutaan kiasmaksi.

Sinä päivänä

... hevosten kelloihin kirjoitetaan ”PYHÄ HERRALLE”,

...... ja Herran temppelin keittokattilat ovat kuin alttarin edessä olevat kastelukulhot.

......... Jokainen kattila Jerusalemissa ja Juudassa on pyhä Herralle Sebaotille,

... ja kaikki, jotka uhraavat, tulevat ottamaan kattiloita ja keittävät niissä.

... Herran Sebaotin temppelissä ei enää ole kanaanilaisia [tai kauppiaita]

sinä päivänä.

Tämä kiasmi on peräisin teoksesta An Exegetical Commentary: Haggai, Zechariah, Malachi, s. 365.

K: Miten kattilat toimivat metaforisesti Sakarja 14:21:ssä?

V: Kattilat olivat temppelissä alhaisimpia esineitä; ne olivat tuhkan säilytysastioita. Tässä ei sanota vain, että ne tulevat pyhiksi, vaan että jokaisen kattilat tulevat pyhiksi.

Kun aiemmin pyhät kulhot olivat vain alttarilla, näitä pyhiä ruukkuja tulevat käyttämään kaikki. Gibeonilaiset olivat kanaanilaisia, jotka olivat solmineet liiton Joosuan kanssa ja toimivat temppelipalvelijoina. He olivat ”kompromissi”, jonka Jumala salli temppelipalvonnassa. Mutta tulevassa temppelissä ei tule olemaan tällaisia kompromisseja. Kaikki, jotka sinne tulevat, ovat Jumalan poikia ja tyttäriä.

K: Sakarja 14:21: milloin kanaanilaiset olivat Jumalan huoneessa?

V: Gibeonilaiset olivat Kanaanissa asuneita ihmisiä, jotka solmivat liiton israelilaisten kanssa Joosuan kirjassa 9:23,27. Jotkut temppelipalvelijat (jotka eivät olleet pappeja eivätkä leeviläisiä) palasivat pakkosiirtolaisuuden jälkeen Nehemian kirjassa 7:26–56 ja Esran kirjassa 2:43–54. Nämä temppelipalvelijat olivat gibeonilaisia.

K: Mitkä ovat Sakarjan kirjan varhaisimmista käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) Kuolleenmeren kääröissä on kolme Zechariah-kirjan kappaletta, nimeltään 4Q76 (=4QXIIa), 4Q80 (=4QXIIe) ja 4Q82 (=4QXIIg). (The Dead Sea Scrolls Translated, s. 478–479).

4Q76 (=4QXIIa) sisältää Sakarja 14:18

4Q80 (=4QXIIe) sisältää Sakarja 1:4–6, 9–10, 13–14; 2:10–14; 3:2–10; 4:1–4; 5:8–11; 6:1–5; 8:2–4, 6–7; 12:7–12

4Q82 (=4QXIIg) sisältää Sakarja 10:11–12; 11:1–2; 12:1–3

Nahal Hever on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen fragmentti pienistä profeetoista (8 Hev XIIgr). Teoksen Manuscripts of the Greek Bible sivun 34 mukaan se on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan muokkaus, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Se sisältää Sakarja 1:1–4, 12–14; 2:2–4, 7–9, 11–12, 16–17 (= LXX 1:19–21; 2:3–5, 7–8, 12–13); 3:1–2,4–7; 8:19–21,23; 9:1–5.

Wadi Murabb'atin käärö (Mur XII) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Sakarjan kirjan 1:1–4 sekä muita pienprofeettoja.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabb’atissa on säilynyt seuraavat Sakarjan kirjan jakeet: 1:1–6, 9–10, 12–14; 2:2–4, 7–14, 16–17; 3:1–10; 4:1–4; 5:8–11; 6:1–5; 8:2–4, 6–7, 19–21, 23; 9:1–5; 10:11–12; 11:1–2; 12:1–3, 7–12; 14:18.

Syyriankielinen käännös

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Sakarjan kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Alexandrinus (n. 450 jKr), joissa kahdentoista pienen profeetan kirjat on sijoitettu Jesajan kirjan eteen. Sakarjan kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

Myös Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää koko Sakarjan kirjan. Se alkaa sivulta, jolla Haggain kirja päättyy. Se päättyy samalle sivulle, jolla Malakian kirja alkaa.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Sakarjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Sakarjan jakeisiin, ovat:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) viittaa Sakarjan kirjan 6:12:een, paitsi että masoreettisessa tekstissä lukee ”jonka nimi on Verso”, kun taas Filon sanoo ”jonka nimi on itä”.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 2. luku, s. 138, lainaa Jeremian kirjan 7:22 ja Sakarjan kirjan 8:17 Herran sanoina.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) mainitsee Jobin ja Sakarjan teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 103, s. 251

Justin Martyr viittaa Sakarja 3:1:een Sakarjan kirjoittamana teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfon kanssa”, luku 79, s. 238

”Hermaksen paimen” (luku 31, s. 53–54, n. 115–155 jKr.) viittaa Jeremian kirjan 13:20 ja Sakarjan kirjan 11:15–17 kohtiin, jotka koskevat harhaan eksyneitä paimenia.

Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat. Hän ei luettele kahdentoista pienen profeetan nimiä erikseen, vaan kutsuu heitä ”Kaksitoista”. Fragmentti 4 teoksesta ”Otteiden kirja”, osa 8, s. 759

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) lainaa Sakarja 7:9,10 teoksessaan ”Kirje Autolykukselle”, kirja 3, luku 7, s. 115.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) ”Myös Sakarja, yksi kahdestatoista profeetasta, joka osoitti kansalle Jumalan tahdon, sanoo: ’Näin sanoo Kaikkivaltias Herra: Tuokaa oikeaa tuomiota ja osoittakaa armoa ja myötätuntoa jokainen veljelleen. Älkää sortako leskiä, orpoja, käännynnäisiä eikä köyhiä; eikä kukaan ajattele sydämessään pahaa veljeään kohtaan.’” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 17.3, s. 483

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa messiaanista profetiaa Sakarja 12:10 teoksessaan *Häresioita vastaan*, kirja 24, luku 9, s. 508.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Sakarja 3:2:ta teoksessaan ”Kehotus pakanoille”, luku 10, s. 197, ja Sakarja 9:9:ää teoksessaan ”Opettaja”, kirja 1, luku 5, s. 213.

Aleksandrialainen Klemens (193–205 jKr.) kirjoitti: ”Hänen hallituskautensa viidentenä vuonna Hesekiel profetoi Babylonissa; hänen jälkeensä Nahum, sitten Daniel. Hänen jälkeensä taas Haggai ja Sakarja profetoivat Darius I:n aikana kahden vuoden ajan; ja sitten yksi kahdestatoista enkelistä. Haggain ja Sakarjan jälkeen Nehemia, Artaxerxesin pääjuomanjakaja, israelilaisen Achelin poika, rakensi Jerusalemin kaupungin ja kunnosti temppelin. Vankeuden aikana elivät Ester ja Mordokai, joiden kirja on edelleen olemassa, samoin kuin Makkabealaisten kirja. Tämän vankeuden aikana Mishael, Ananias ja Azarias kieltäytyivät palvomasta patsasta ja heidät heitettiin tuliseen uuniin, mutta he pelastuivat enkelin ilmestyessä. Tuolloin Daniel heitettiin käärmeen takia leijonien luolaan; mutta Jumalan huolenpidon ansiosta Ambacub pelasti hänet, ja hänet palautettiin seitsemäntenä päivänä.” Stromata, kirja 1, luku 21, s. 328

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa Sakarja 14:14:ää Sakarjan sanana. Vastaus juutalaisille, luku 9, s. 162.

Origenes (225–254 jKr.) ”Ja kuinka Sakarja profetoi Kristuksesta, kun hän sanoo”, ja lainaa Sakarja 9:9. Kommentaari Johanneksen evankeliumiin, kirja 10, nro 17, s. 395

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) lainaa Sakarja 7:6 (Septuaginta) Sakarjan sanoina. Teoksessa ”Juutalaisista ruoista”, luku 5, s. 649

”Traktaatti Novatiania vastaan”, luku 14, s. 662 (n. 248–258 jKr.) lainaa Sakarja 11:16:ta Sakarjan sanoina.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Myös Sakarjan kirjassa Jumala sanoo: ’Ja he ylittävät kapean meren, ja he lyövät meren aaltoja, ja he kuivattavat kaikki jokien syvyydet; ja kaikki assyrialaisten ylimielisyys nöyryytetään, ja Egyptin valtikka otetaan pois.’” Cyprianuksen kirjoitukset, kirjoitus 12, toinen kirja, luku 6, s. 518

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Jesajan kirjassa … 117. psalmissa … Myös Sakarjan kirjassa … Myös Viidennessä Mooseksen kirjassa: … Myös Naven pojan Jeesuksen [Joosuan] kohdalla” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, luku 2.16, s. 522

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa seuraavia kohtia profetioina siitä, että juutalaiset naulaisivat Vapahtajan ristille. Jesaja 65:2; Jeremia 11:19; 5. Mooseksen kirja 28:66; Psalmi 22:16–22; Psalmi 119:120; Psalmi 141:2; Sefanja 1:7; Sakarja 12:10; Psalmi 88:9.

Adamantius (n. 300 jKr.) parafraasee Sakarja 7:10; 8:17 profeetan sanoina. ”Dialogia todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, nro 13, s. 56. (Adamantius puhuu)

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Sakarja 9:9; 8:17 profeetan sanoina. ”Dialogia todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, nro 25, s. 69. (Adamantius puhuu) (Nämä ovat ainoat viittaukset Sakarjaan Adamantiuksen teoksissa)

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) lainaa Sakarja 4:14:ää Sakarjan sanoina teoksessaan ”Kommentaari Ilmestyskirjaan”, 11. luku, jae 4, s. 354.

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa Sakarja 4:1–3 Sakarjan sanoina. Kymmenen neitsyen juhla, puhe 10, s. 350

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) kirjoittaa: ”Myös Sakarja sanoo” ja lainaa Sakarja 12:10 teoksessaan ”Jumalallisten instituutioiden tiivistelmä”, luku 46, s. 241

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) lainaa Sakarja 4:2:ta profeetta Sakarjan sanomana. Valikoituja todistuksia, todistus 1, luku 8, s. 347–348.

Efraim Syrus (350–378 jKr.) viittaa Sakarja 2:3:een teoksessaan ”Hymnit Kristuksen syntymästä”, hymni 2, s. 227

Efraim Syrus (350–378 jKr.) saattaa viitata Sakarjan kirjan 2:8 kohtaan teoksessaan Seitsemän uskon ylistyslaulua, ylistyslaulu 2, s. 296. Efraimilla ei ole muita säilyneitä viittauksia Sakarjaan.

Kappadokian Basileios (357–378 jKr.) lainaa osia Sakarjan kirjasta 10:1,2 mainiten lähteeksi Sakarjan. Kirje 210, luku 6, s. 251

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee profeettojen kirjat, sekä kahdentoista profeetan että muiden. Miika 3:8 kuten Miikassa, Joel 2:28 kuten Joelissa, Haggai 2:4 kuten Haggaiissa, Sakarja 1:6 kuten Sakarjan kirjassa. Katekeettiset luennot, luento 16.29, s. 122

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.)

Nazianzoslainen Gregorius (330–391 jKr.)

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.)

Sokea Didymus (398 jKr.) on kirjoittanut kokonaisen kommentaarin Sakarjan kirjasta

Johannes Krysostomos (–407 jKr.) mainitsee Sakarjan kirjan 5:7,8 teoksessaan Sakarja, osa 10, Kommentaari Matteuksen evankeliumiin, saarna 38, s. 253

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.)

Sozomenin Kirkkohistoria (370–380/425 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.), joka vapaasti käänsi Origenesin (225–254 jKr.) teoksia, viittaa Sakarjan kirjan 3:1:een Sakarjan kirjoittamana. teoksessa *de Principiis*, kirja 3, luku 2, s. 329

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesusta, Naven [Joosuan] poikaa, Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean, Joelin, Aamoksen, Obadjan, Joonan, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Hippon Augustinus mainitsee Haggain, Sakarjan ja Malakian teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 35, s. 380

Augustinus mainitsee Haggain ja Sakarjan teoksessaan ”Psalmien kommentaari”, psalmi 148, s. 676.

Semi-pelagianilainen Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Kyraksen Theodoret (423–458 jKr.)

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Pseudo-Hippolytos (225–235/6 jKr.) lainaa fragmentissa 40, s. 252, puolet Sakarjan kirjasta 12:10 viittauksena Kristukseen. Teksti on Hippolytoksen tyylistä, mutta muuten emme tiedä, onko se Hippolytoksen kirjoittama.

Apostoliset säädökset (n. 380 jKr.) kirja 5, osa 3, luku 19, s. 447–448 lainaa osaa Sakarjan kirjasta 12:10 viittauksena Kristukseen.

Apostoliset säädökset (n. 380 jKr.) kirja 5, osa 3, luku 20, s. 448 lainaa Sakarjan kirjan 9:9:ää sanoen: ”Kuten Sakarja sanoo.”

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) kirjoitti kokonaisen kommentaarin Sakarjan kirjasta.

K: Mitkä ovat Zechariassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä käännöseroista masoreettisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä, ellei toisin mainita. Niissä kohdissa, joissa BSB noudattaa masoreettista tekstiä, masoreettinen lukutapa on lainattu BSB:stä.

Zek 1:3 ”kerro” vs. ”sinun tulee/sinä sanot”

Sakarja 1:3: ”Herra Sebaot” puuttuu joissakin Septuaginta-käännöksissä kahdesta viimeisestä maininnasta.

Sak 1:6 ”Mutta eiväthän minun sanani ja säädökseni, jotka minä käskin palvelijoilleni profeetoille, saavuttaneet teidän isänne?” vs. ”Mutta otatteko te (monikko) vastaan minun sanani ja säädökseni, kaiken sen, mitä minä käsken Henkini kautta palvelijoilleni profeetoille, jotka elivät teidän isienne päivinä”

Sak 1:8 ”laakson myrttipuiden keskellä” vs. ”varjoisien vuorten välissä”

Sak 1:8 toisesta hevosesta: ”ruskea” vs. ”pilkullinen harmaa ja täplikäs” (Septuaginta) vs. ”kirjava” (Peshitta-syyria ja Vulgata) vs. ”valkotäplikäs” (Targum)

Sak 1:10 ja Sak 1:11: ”myrttipuiden keskellä” vs. ”vuorten välissä”

Sak 1:11 ”on rauhallinen ja hiljainen” vs. ”on asuttu”

Sak 1:12 ”ovat olleet vihaisia” vs. ”ovat jättäneet huomiotta”

Sak 1:15 ”Olen kiivaasti vihainen kansoille, jotka elävät rauhassa” vs. ”Ja olen hyvin vihainen pakanakansoille, jotka liittoutuvat hyökkäämään”

Sak 1:15 ”he ovat lisänneet onnettomuutta” vs. ”yhdistyneet hyökkäämään pahaa varten”

Sak 1:16 ”olen palannut” vs. ”minä palaan”

Sak 1:17 ”Julista edelleen” vs. ”Ja enkeli, joka puhui minulle, sanoi minulle: Huuda”

Sak 1:17 ”hyvyys” vs. ”vauraus”

Sak 1:17 ”lohdutus” (masoreettinen teksti) vs. ”armahda” (Septuaginta) (hepreankielisessä tekstissä vain ensimmäinen kirjain olisi erilainen)

Sak 1:19 ”Jerusalem” puuttuu muutamasta Septuagintan käännöksestä, ja ”Israel” puuttuu muutamasta Septuagintan käännöksestä

Sak 1:21 ”hajallaan oleva Juuda” vs. ”hajallaan oleva Juuda, ja he mursivat Israelin palasiksi”

Sak 1:21 ”pelottelemaan heitä ja kaatamaan nämä kansojen sarvet” vs. ”terävöittämään ne heidän käsiinsä, nämä neljä sarvea, kansat”

Sak 1:21 ”Juudan maa” vs. ”Herran maa”

Sak 2:6 ”hajotettu neljään tuuleen” vs. ”hajotettu kuin neljä tuulta”

Sak 2:8 ”minun silmäni” (masoreettinen teksti) vs. ”Hänen silmänsä” (4Q12(e) ja heprealainen kirjuriin tekemä muutos)

Sak 3:4 ”ja minä pukeutan hänet” vs. ”ja [sinä] pukeutat hänet” (Septuaginta)

Sakarja 3:8 ”Oksa” (masoreettinen teksti) vs. ”aamunkoitto” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen, Kommentaari Sakarjan kirjaan, luku 4, s. 345 ja luku 6, s. 355; Didymos, Kommentaari Sakarjan kirjaan, luku 2, s. 49)

Sak 4:2 ”seitsemän ja seitsemän putkea” (masoreettinen teksti) vs. ”seitsemän putkea” (Septuaginta)

Sak 4:5 ”papit papien kanssa” (masoreettinen teksti, Septuagintan Antiokian muoto, Teodoros Mopsuestialaisen kommentaari Zefanjan kirjaan, luku 1, s. 288) vs. ”papit” (muu Septuaginta)

Sak 4:9 ”sinä (yksikkö) tulet tietämään” (masoreettinen teksti) vs. ”te (monikko) tulette tietämään” (Kairon käsikirjoitukset, syyriankielinen teksti, targumit, Vulgata)

Sak 5:6 ”heidän silmänsä” (heprea, syyria) vs. ”heidän vääryytensä” (Septuaginta)

Sak 6:7a ”vahvat hevoset” (kaikki masoreettiset tekstit) vs. ”punaiset” (syyriankielinen käännös, Aquila)

Sak 6:10 ”Heldai, Tobija ja Jedaja” niminä (masoreettinen teksti) vs. sekä nimet että ammattitaidot (Antiokian Septuaginta ja Mopsuestian Teodoroksen viittaus teoksessa Kommentaari Sakarjan kirjaan, luku 6, s. 355) vs. pelkästään ammattitaidot (muu Septuaginta).

Sak 6:11 ja 6:14 ”kruunut” (masoreettinen teksti) vs. ”kruunu” (osa Septuagintasta, syyriankielinen käännös, targumit)

Sak 6:13 [puuttuu] (masoreettinen teksti) vs. ”...ja pappi on hänen oikealla puolellaan.” (Septuaginta) (epätodennäköistä)

Sak 6:14a ”kruunut” (masoreettinen teksti) vs. ”kruunu” (Septuaginta, syyriankielinen teksti)

Sak 6:14b Nimi ”Helem” (masoreettinen teksti, targumit, Vulgata) vs. ”Heldai” (syyriankielinen teksti)

Sak 8:12 ”suku menestyy” (Masoreettinen) vs. ”minä kylvän rauhan” (Septuaginta) vs. ”hänen sukunsa [on] rauha” (syyrialainen, Targum Neb. (=Profeettojen Targum))

Sak 9:10 ”Minä hävitän” (Masoreettinen teksti) vs. ”Hän hävittää” (Septuaginta)

Sak 9:15 ”juovat ja karjuvat kuin viinistä” vs. ”nielevät heidät kuin viiniä” (NRSV:n alaviitteessä sanotaan, että hepreankielinen teksti on ”juovat kuin viiniä” ja kreikankielinen ”juovat heidän verensä kuin viiniä”)

Sak 10:11 ”Hän kulkee” vs. ”He kulkevat”

Sak 11:7 ”erityisesti” (Masoreettinen teksti, Targum, Vulgata) vs. ”kanaanilaiset” (Septuaginta)

Sak 11:13 ”savenvalaja … savenvalaja Herran huoneessa” (masoreettinen teksti) vs. ”uuni … uuni Herran huoneessa” (Septuaginta) vs. aarrekammio (syyrialainen teksti)

Sak 11:16 ”etsikää nuoria” (Masoreettinen teksti) vs. ”etsikää harhailevia” (Septuaginta, Vulgata)

Sak 12:10 ”he katsovat minua, jota he ovat lävistäneet” (masoreettinen teksti, Septuaginta) vs. ”he katsovat sitä, jota he ovat lävistäneet” (Theodotion, Joh. 19:37). Jos ensisijaiseksi katsotaan ensimmäinen lukutapa, Joh. 19:37:ssä on yksinkertaisesti vaihdettu ”minua” sanaksi ”sitä”, jotta tämä viittaisi Kristukseen. Brentonin Septuaginta-käännöksessä sanotaan kuitenkin: ”Ja he katsovat minua, koska he ovat pilkanneet [minua]”. Tertullianus (198–220 jKr.) kirjoitti: ”...jonka he ovat lävistäneet, ja he lyövät rintaansa, heimo heimoittain.” (Vastaus juutalaisille, luku 14, s. 172.)

Sak. 14:2 ”raiskattu” (heprean kethib) vs. ”makaa” (heprean qere) (qere pehmentää kielenkäyttöä)

Sak 14:5 ”Jumala” vs. ”minun Jumalani” (ks. An Exegetical Commentary: Haggai, Zechariah, Malachi, s. 346.)

Sak 14:5 ”pyhät sinun kanssasi” (masoreettinen teksti) vs. ”pyhät Hänen kanssaan” (Septuaginta, Targum, Vulgata)

Sak 14:18 ”sade ei sataa heidän päälleen” (masoreettinen teksti) vs. ”he saavat vitsauksen” (Septuaginta, syyriankielinen käännös) (Katso An Exegetical Commentary: Haggai, Zechariah, Malachi, s. 366.)

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible